Kirjoitettu kommentiksi Takkiraudan päreeseen "Suvaitsematon (?) kristinusko".(Lisäys - PS. klo: 17:35)
*
Ihan hyvä kirjoitus taas monine hienoine kommentteineen (tarkoitan kaikkia kommentteja!)
Mutta enpä olisi uskonut ruukinmatruunan potevan näin pahaa islamofobiaa.
Tässä annettu ikäänkuin kristinuskokeskeinen totuus historiasta edustaa jälleen kerran sitä veren omasta nenästä kaivamisen mentaliteettia/perinnettä, johon kaikki poliittisesti naivin uhmakkaat ihmiset usein lankeavat.
Sen vuoksi suhtaudun tekstissäsi esitettyihin 'faktoihin' ja niiden tulkintoihin perin kyynisesti. Sitäpaitsi 'hullua' (Islam) ei kannata ärsyttää, koskapa hän on jo valmiiksi tolaltaan. Eikä sotaa kannata käydä niin kauan kuin diplomatia on vielä mahdollista.
(Myönnän kyllä, että esim. pääministeri Chamberlain teki kohtalokkaan virheen suhteessa Hitleriin juuri diplomatiaperiaatteen vuoksi 1938. Churchill ei olisi sopinut Hitlerin kanssa enää mistään.)
En kuitenkaan asetu varsinaisesti puolustamaan islamia, joskin pari kolme hajahuomiota on paikallaan.
Mitä renessanssiin tulee, niin väitteesi on historiallisesti yksipuolinen ja sisältää kontrafaktuaalista päättelyä, joka tunnetusti on kaikenkarvaisten jossittelijoitten (loogikot) 'heiniä' ja siten spekulointia.
Islam vaikutti varmasti yhtä lailla - ja enemmänkin - antiikin tekstien siirtymiseen Europpaan kuin bysanttilaisten oppineiden pako Konstantinopolistakin 1300-luvulla.
Arabiankieliset Aristoteles-kommentaarit siirtyivät nimittäin jo paljon aiemmin Eurooppaan Espanjan (varsinkin Toledo 800-900-luvuilla: ensimmäinen renessanssikeskus), sekä ylipäätään luostareitten kautta Ranskan ja Italian ensimmäisiin yliopistoihin. (Ks. esim. Albert Suuri)
Mitä meemehin tulee, niin täytyihän evolutionistienkin (Dawkins etunenässä) 'keksiä' oma metafysiikkansa selittämään kulttuurin kehitystä.
Mutta metafysiikaksi memetiikka kyllä jää - tai paremminkin: sulautuu uusplatonistis-peräisiin selitysmalleihin (panteismi/Spinoza, panenteismi/Hegel jne.).
Nyt on myös muistettava, että jos historiasta halutaan löytää jotain 'järkeä' - motiiveja tai intentioita, sitä ei voi palauttaa totaalisti metafysiikkaan tai biologiaan ilman että kadotetaan samalla merkitys, jota etsittiin.
Emme oleta, että muurahainen päättää tekemisistään, mutta meidän on väistämätöntä ajatella, että Napoleonilla oli päätöksiinsä ja tekoihinsa henkilökohtaiset syynsä, joita toki voidaan arvioida myös paljon laajempia perusteita vasten.
Mutta sanoa, että Napoleon toimi kuten toimi evoluution 'määräämänä' (ks. PS) tai vallantahdon pohjalta on yhtä käsittämätöntä kuin kertoa että Muhammadilla oli puhuva kameli, joka neuvoi häntä.
Tiivistäen - sekä evoluutioteoreetikot että myös Nietzsche kertovat käänteisiä satuja ihmisen motivaatiosta...
Mitä karman lakiin tulee, niin taikausko se kukoistaa fatalismeineen matruunan päässäkin.
Sitäpaitsi kirjoituksesi sisäinen johdonmukaisuus pettää.
Ensin kiellät kristinuskon suvaitsemattomuuden (!?), sitten hyökkäät islamin suvaitsemattomuutta vastaan kauhistellen varsinkin sympatiseeraamasi väkivallattoman buddhalaisuuden kohtaloa islamin kynsissä.
Alkulähtökohtasi (joka on historiallisesti vaikkei opillisesti kyseenalainen) kääntyy kuitenkin huolestuttavan epäloogisesti päälaelleen: kristinuskon suvaitsevaisuus onkin ollut sen huono piirre: tarvitaan suvaitsematonta kristinuskoa, jotta meemien taistelussa pärjättäisiin.
Kyse on siis sosiaalidarwinistisesta kilpailusta meeminonsensella höystetynä. Ja siinä välissä ollaan sitten niin buddhalaista niin buddhalaista ;)
Miksi? Buddhalaisuushan on 'olemassaolon taistelussa' tappion kärsinyt luuserilauma (heh). Miksi kannattaa moista? Mutta ethän sinä kannatakaan..?! Vai? Mä en nyt ymmärrä...
Historiankirjoitustasi voi ristiriitaisuudessaan ja tendenssimäisyydesään verrata saksalaiseen nationalismiin (wie es eigentlich gewesen=Deutschland überalles), natsismiin ja kommunistiseen vastineeseensa.
Itse asiassa se ei ole historiankirjoitusta vaan skientistisen sosiaalidarwinistin ja evolutionistin propagandaa.
Ja sitten sulla on vielä kanttia nuijia humanismi tieteen nimissä (dialektisista ideologioista - huhhuh, mitä propagandaa!), vaikka esimerkiksi juuri Hegel vaikutti tärkeältä osalta myös Darwinin teoriaviitekehyksen muotoutumiseen.
Populismia, populismia, populismia...
Keskity mieluummin pieniin asioihin, kun sulta kerran ihan oikeasti löytyy aivan helkutisti faktoja (skeptisenä kyynikkofilosofina en puhu tiedosta, koska en tiedä, mitä todellinen tieto on - kuulostipa tämä sitten pilkun viilaamiselta tai ei).
Näissä isommissa linjauksissa sä vain paljastat oman populistisen 'höyrypäisyytesi' (noo - populisti olen minäkin..;).
En nyt heti muista höyrypäisyyden kemiallista kaavaa, mutta sä varmaan muistat ;)
Lopuksi: Hyvää jatkoa buddhalaiselle sosiaalidarwinismillesi. Maailman mahdottomin ideologia on näköjään keksitty.
Se tosin edellyttää Nietzschen liki mahdotonta ihannetta: roomalaista keisaria, jolla on Kristuksen sielu.
Mutta miten evoluutiolta onnistuu kehittää vallantahtoinen rauhanenkeli, joka ei janoa kostoa? Ja vieläpä sellainen, jota 'fiksummat' pedot eivät tuhoa sukupuuttoon. Mission impossible sanon minä - vaikkei evoluutiolla tietenkään mitään missiota ole...kunhan 'hahoilee' eri vaihtoehtojen kanssa...
*
PS.
Lisäsin lainausmerkit termiin määräämänä, koska evoluutio itsessään on päämäärätön ja alkulähtökohdaton. Toisaalta ymmärryksemme ajattelee aina antrooppisesti ja antropomorfisesti yrittäessään selittää sekä mikro- että makrotason evoluutiota.
Näin ollen ymmärrys väistämättä sisällyttää teoriaan pelkän mekanistisesti kuvailevan ja matemaattisen aineiston lisäksi myös kausaalis-finaalisesti selittävän elementin/ulottuvuuden, vaikka nimenomaisesti pyrkisikin välttämään tätä implikaatiota.
Tähän liittyen vielä olennaisempaa on kuitenkin se jo tekstissä käsittelemäni seikka, että mitä paremmin onnistumme selittämään todellisuutta niinkuin se on - reduktionismin periaatteella, hypoteesit minimoiden - sitä vähemmän kaikella sillä, mitä olemme sanoneet, on mitään merkitystä antrooppisella - siis ihmisen ymmärryksen tasolla.
Jäljelle jää pelkkä sattumanvarainen havainto, joka määritellään 'kuolleella muodolla' eli matematiikalla.
Henkilökohtaisesti en haluaisi elää tuollaisessa maailmassa - etenkään kun tiedän, miten itseymmärrykseltään, etiikaltaan ja argumentatiivis-käsitteelliseltä tasoltaan 'kyseenalaisia' ihmisiä luonnontieteitten maailmasta saattaa tulla.
Selitä nyt näille sitten, millä ehdoilla ajattelu toimii, kun ko. ihmisen 'pää' on kuin tähtitornin kaukoputki: se näkee ja havannoi pitkälle ja tarkasti, mutta jos kysyt siltä, 'mitä näet', sinulle vastaa robotti, jonka voi koska tahansa korvata toisella.
He eivät ole ihmisiä sanan täydessä merkityksessä nämä (luonnon-)tieteilijät - he ovat nimittäin (luonnon-)tieteilijöitä.
Heidegger piti tiedemiehiä (varsin ilkeä kommentti!) maailman säälittävimpinä orjina, jotka - näin ymmärrän tuon 'määritelmän' - toistavat kuin koneet sen, minkä havainnoivat tai ovat oppineet.
Ei virheitä, vain todennetun havainnon totuus - ikäänkuin havainto - ikäänkuin materia! - olisi mitään muuta kuin vesi, joka lipuu sormien välistä, ilma, jota ei saa varastoitua, maa, joka kompostoituu ja muuttuu kasveiksi, tuli, joka häviää lähes olemattomiin poltettuaan 'itsensä' loppuun.
Meidän on kerrottava itsellemme tarina todellisuudesta ja maailmasta, jossa elämme, koska maailma ei sitä meidän puolestamme ja meille 'antaen' tee, vaikka onkin se, mikä se on.
No comments:
Post a Comment