September 29, 2005

To be BB ("The Brigitte Bardot" of blues)

BBC:n ohjelma BB Kingistä AUDIO

BB Kingin VIDEO-haastattelu 10.6.04

Ten long years (kitaroissa Robert Cray, Eric Clapton ja BB - soolot tässä järjestyksessä - /audio/)

Wikipedian tietoja

(via Nettipäiväkirja alias Pekka Nykänen)

*
http://www.saigonnet.vn/gallery/context/Actor/Tay-Au/Brigitte-Bardot.asp.

Kommentti Teemu Manniselle

Kirjoitettu kommentiksi Teemu Mannisen 27. 9 juttuun Kohti väitöstä, tai jotain.

*
Heh! Nyt alkoi päässä kihisemään.

Kirjoitas lisää tästä väitöskirjoittamisen etenemisestä. Mä olen kuulolla.
Tekijä - kirjoittaja - jaottelun ymmärrän, mutta kirjoittajan pilkkominen menee jälkistrukturalismissa aina välillä totaalisti yli hilseeni.

Eihän tässä(kään) asiassa kukaan ole Platonin ohi vielä koskaan totaalisti päässyt, vaikkemme yleiskäsitteisiin - joista viimeinen on subjekti (tässä: kirjoittaja) enää uskokaan.

(Derridakin konstruoi differancèn "universaalikseen"; muistakaamme myös nominalismin ainoa mutta välttämätön perusyleiskäsite - samankaltaisuus.)

Kuvittelepa mielessäsi postmodernin Platon-kritiikin superhahmo Nietzsche (miksei myös myöhempi Wittgenstein) julistamassa kateederilta:
"Minä en ole olemassa! En kirjoittajana enkä muutenkaan! Tekstini ovat pelkkää sanaleikkiä vailla mitään myyttis-metafyysisia tai naturalistisia referenssejä/merkityksiä."

Hehheh! Höpöhöpö! Valehtelijan paradoksi...

Kyllä ne merkitysrefenressit siellä ovat. Tässähän nyt tapellaan "vain" siitä, kuka ne keksi - ja missä vaiheessa kirjoittamista/lukemista.
Kirjoittaja saattaa olla kuollut ("pelkkä" kone), mutta eivät tulkinnat...Siten myös Platon elää tulkittuna.

Jälkistrukturalistit tosin sanovat, että jos kaikki on tulkintaa, niin ei ole lopulta mitään tulkittavaa (tulkinnan kohdetta ja perustaa), mutta jos näin on, en saata ymmärtää, miksi he ylipäätään ovat pitäneet niin julmettua meteliä tästä asiasta.
Sehän on todellakin absoluuttisen vaikenemisen paikka! Silence.

Mutta ovatko he vaienneet - nämä "postpaapattajat..."?

*
HUOM!

Myös sana Usko pitäisi demystifioida. Ei ainoastaan uskon kohdetta. Mutta sitä eivät poststrukturalistitkaan kykene tekemään päätymättä henkiseen "itsemurhaan", koska heidän täytyisi silloin kieltää itsensä jopa omien tekojensa agentteina (*) - ei ainoastaan identtisinä subjekteina.

(*) agent ['eɪdʒ(ə)nt] s, 1. edustaja Buy it through an ~ Osta se edustajan välityksellä, 2. agentti, asiamies the ~ of an artist taiteilijan agentti, public ~ julkinen asiamies, 3. (salainen) agentti, 4. vaikuttava voima, alkuunpanija He is seen to be the key ~ of revolution Häntä pidetään vallankumouksen vaikuttavana voimana, 5. aine bleaching ~ valkaisuaine, 6. hankkija, 7. geol, vaikuttaja, 8. liik, kaupanvälittäjä, toimitsija, kauppa-agentti, kauppaedustaja; be an agent for edustaa; be an agent for offers välittää tarjouksia.

September 27, 2005

The Lure of "Lorelei"

(tarkennuksia 1.10)

KERRON, JOTTA YMMÄRTÄISIN

IHMINEN ON ELÄIN, JOKA YMMÄRTÄÄ ITSEÄÄN, MAAILMAA JA ELÄMÄÄ KERTOMALLA NIISTÄ TARINAA - TEKEMÄLLÄ RUNOA.

Runoudella ja uskonnolla on sama alkuperä: molemmissa ikuisuus tunkeutuu aikaan.

***

Lorelei on ikivanha kansantaru, jossa veden (joen) "hengetär" houkuttelee lumoavalla laulullaan ja olemuksellaan yksinäisen kalastajan tai soutumiehen kuolemaan virran myötä.
Tässä yhteydessä tulevat väistämättä mieleen myös Homeroksen Odysseuksen seireenit (kts. myös Odysseus) .

Kaikessa myyttisyydessään ja arkkityyppisyydessään Lorelei on kuitenkin samalla eräs osuvimpia esimerkkejä siitä, ettei runoa läheskään aina voi pitää auktorisoituna aiheensa eikä edes ilmiasunsa puolesta.
Siitä uusimpanana esimerkkinä toimikoon "uutta" Odysseusta kääntävä "runopolitrukki" Leevi Lehto, joka suomensi Charles Bernsteinin nykyaikaisen Loreley-version, ja jälki on kaunista.

Kiintoisaa ja miellyttävää on jälleen kerran (ainakin minulle!), että "dadaisti" Leevi L. hallitsee "romanttiset" kielikuvat loistavasti. Onhan hän Suomen Keats-spesialisti - siis romantikko sui generis (mutta ei ilman huumoria!).
Toki meidän on tietenkin alunperin "syyttäminen" Charles Bernsteinia näistä kielikuvista, jotka tuntuvat ikäänkuin jäävän rakastelemaan itseään - hellästi joskin ilman kiinnekohtaa.

Mutta eikö tuo Bernsteinin runosta puuttuva sisältöä (substanssia - jos niin halutaan) määrittelevän referessin (todennetun/reaalisen havainnon kohteen) puute ollut myös Heinrich Heinen Lorelein poetologinen ominaispiirre - (itse asiassa kaiken runouden!)

Jokin jota ihminen (Heinella mies) ei saata tunnistaa vaan, jonka hän voi ainoastaan tuntea (sisäinen kokemus), lumoutua ja jäädä lopulta tuntemuksensa vietäväksi.

*
Jos nyt hieman uhkarohkeasti pyrin hahmottamaan Lorelein kielikuvien luonnetta metapsykologisesti, niin runon houkutus ja lumous - siis itse Lorelei - ei ole mikään symboli, ei oikeastaan edes metafora vaan sitä, mitä psykoanalyysissa kutsutaan energeettiseksi ilmaisuksi.

Energeettis-tyyppiset ilmaisut, jotka kuvaavat esimerkiksi ihmisen ikävää, viettymystä, lumoutumista - ja Loreleissa ehkä yllättävästi muttei ilman myyttistä (siis myös naturalistista) perustetta - jopa kuolemankaipuuta (eli/tai paluuta alkuun!) - saavat runoudessa yleensä naisen hahmon.

Aatehistoriallisesti, mytologisesti ja filosofisesti tässä on kyse ikäänkuin panteistisesta sulautumisesta luontoon (vrt. kristinuskon unio mystica - yhdistyminen Jumalaan).

*
Toisin sanoen - ei Heinen romanttisen tyylisuunnan Lorelei eikä myöskään Bernsteinin postmodernistisen romantiikan Laurel`s Eyes viittaa mihinkään havaittavaan tosiasiaan vaan pikemminkin vaikuttavaan elementtiin, jonka tosiasia-luonnetta ei voi redusoida energeettisyyden ja myytin ulkopuolelle menettämättä runon kielellis-emotionaalista autonomisuutta - ja siten sen "tehoa".

Huom! - tarkennettakoon/kerrattakoon vielä, että etenkin Bernsteinin kielikuvat perustuvat ennenkaikkea itse runon muodostavaan "sanamagiaan" vailla mitään muuta kiinnekohtaa kuin toiset sanat - ei siis välttämättä edes vaikuttavaan elementtiin (*).

Tätä arvioidaksemme meidän kannattaa lukea rinnakkain Heinen että Bernsteinin runot.
(Ja jos joku ei sitä vielä huomannut, niin Bernsteinin Lorelei ei ole sama Lorelei kuin Heinen versio. Vain aihe ja "tunneviritys" - jos näin saa/voi sanoa - on sama).

*
1.10 - (*) Vaikutelma/impressio merkitsee tässä eri asiaa kuin vaikuttava, sillä impressio on passiivinen, "jäljentävä" akti, kun taas vaikuttava impulssi on aktiivinen - aina jo valmiiksi myös kokijassa itsessään toimiva energeettinen "viritys", joka ei jäljenny vaan uudistaa itseään.
Kyse on taidefilosofisesti siirtymästä impressionismista ekspressionismiin - "ulkoisen ja sisäisen välisen suhteen" uudelleen organisoitumisesta.

Esitetty "määritelmä" tulee tässä ymmärtää pikemminkin synkronisena kuin diakronisena mallina, koska varsinkin myyteissä kaikki ihmismielen tasot ovat läsnä yhtäaikaa - eivät pelkästään aikasidonnaisina ja siten yksinomaan historiallisesti ainutlaatuisina, konteksteissaan kehittyvinä jatkumoina.

Runous alunperin uskonnollisena tekstinä pitää ymmärtää leikin ja myytin (näiden kahden semanttinen erottelu voi lopultakin olla mahdotonta, joskin saksankielen monimerkityksinen Spiel on hyvä "kompromissi") läsnäoloksi kaikessa kerronnassa - aina ensimmäisistä jumaltaruista Leevi Lehdon runogeneraattoriin saakka.

*
Laurel sais (Käännös Leevi Lehto)

Yöt kaikki sielun-piinaamat
Ja hylyt, jotka purjeen takiloi
Matkamme päässä näkö pettää
Vaan matka itse koskaan pääty ei

Väre niin hento, että karvas
Ja raunio kuin virta Reinin
Villansa täsmäottein riipii
Hohtoonsa hyljättynä niin

Loistanut tähti valoon ikävöi
Aukeaa ovi, ihme juovikas
Niin vihan kultaportti rakkuloituu
Komeettaa hae, ja eksy sisimpääs

Komeettaa hae, ja eksy sisimpääs
Ja hurjat jäähyväiset juo
Jo niitten kömmähdyksen piki
Siivekäs, väräjöivä pehmentää

Seulassa ilmaston on siivilöity
Oksastain palmikoidun tien
Kudelman kipunoimaan saa
Kun huudot leikin säätää, järjestää

Pallomme pyörii, säe jälkeen jää
On purje vailla huokausta
On laulu vailla laulajaa
Ja hunnun, silmät Laurel sais

*
Charles Bernstein

Laurel´s Eyes

From a libretto for Brian Ferneyhough's opera Shadowtime)
Finnish version by Leevi Lehto

Each night is soul-bedeviled
As each frayed ship rigs sail
In journey's end sight falters
Where journey never ends

A draught so thin it's bitter
A ruin like the Rhine
That rips its fleece in kilter
Abandoned to its shine

The shone star yearns for light
Door opens, wonder barred
Ire's golden gate gets blistered
Seek comet, err in folded heart

Seek comet, err in folded heart
And drink a daft farewell
That has its blunder tendered
In quivering, feathered tar

Sifted in climate's sieve
Engrafts its festooned way
As spark ignites the weave
And shouts ordain the play

This globe spins on, verse lingers
A sail without a sigh
A song without a singer
Laurel's veil, Laurel's eyes

*
Drunken Boat Charles Bernstein
List of Jewish American writers - Wikipedia, the free encyclopedia

http://www.leevilehto.net/default.asp?a=7&b=3&c=12
http://www.leevilehto.net/default.asp?a=7&b=3&c=12&d=1

http://www.saunalahti.fi/raimozz/Record/Opera.htm.

HEINRICH HEINE - LORELEI

(Kts. myös Du bist wie eine Blume)

The Lorelei by Heinrich Heine

Heine, Heinrich

Heinrich Heine's "Lorelei" is one of the most famous German poems ever set to music. (Deutsche Lyrik - German Poetry - Bilingual Poems)

*
I cannot tell why this imagined
Sorrow has fallen on me
The ghost of an unburied legend
That will not let me be.

The air is cool, and twilight
Flows from the quiet Rhine;
A mountain alone in the high light
Catches the faltering shire.

One rosy peak half gleaming

Reveals, enthroned in air,
A goddess lost in dreaming
Who combs her golden hair.

With a golden comb she is combing
Her hair as she sings a song;
Heard and reheard in the gloaming
It hurries the night along.

The boatman has heard what has bound him
In throes of a strange, wild love.
He is blind to the reefs that surround him,
Who sees but the vision above.

And lo, the wild waters are springing -
The boat and the boatman are gone...
Then silence. And this with her singing,
The Lorelei has done.

*
Lore-lei (Loreley)

Ich weiß nicht, was soll es bedeuten,
Daß ich so traurig bin;
Ein Märchen aus alten Zeiten,
Das kommt mir nicht aus dem Sinn.

Die Luft ist kühl, und es dunkelt,

Und ruhig fließt der Rhein;
Der Gipfel des Berges funkelt
Im Abensonnenschein.

Die schönste Jungfrau sitzet
Dort oben wunderbar,
Ihr goldenes Geschmeide blitzet,
Sie kämmt ihr goldenes Haar.

Sie kämmt es mit goldenem

Kamme Und singt ein Lied dabei,
Das hat eine wundersamme,
Gewaltige Melodei.

Den Schiffer im kleinen Schiffe
Ergreift es mit wildem Weh;
Er schaut nicht die Felsenriffe,
Er schaut nur in die Höh.

Ich glaube, die Wellen verschlingen
Am Ende Schiffer und Kahn;
Und das hat mit ihrem Singen
die Lore-Lei getan.

*
lorelei loreley loreleï (käännöksiä eri kielille, useita englanninkielisiä versioita - mm. Mark Twainin vuodelta 1880!)

Heinrich Heine- Lorelei

Die Lorelei (english study)

*
Heine, Heinrich. The Columbia Encyclopedia

September 26, 2005

Second Coming on elvytetty

RAUNO RÄSÄNEN: Second Coming

Nyt tähän blogiin pitäis päästä joka puolelta. Mutta muistakaa kuitenkin edelleen, että se on toistaiseksi varablogin roolissa. Silti käytössä.

AFORISMI


Vasta tiedon ja ylpeyden murtumiskohdassa alkaa armon valtakunta.

Mika Waltari (Feliks onnellinen, s. 191)

*
Markku Envall: Mika Waltari 1908-1979

http://www.ngonet.ee/kaarli/sulane/Sulane24.html.

Serious problem (illegal)

Du bist wie eine Blume


Heinrich Heine

"You're so lovely as a Flower,
So pure and fair to see;
I look at you, and sadness
Comes stealing over me."

(From 'Du Bist Wie eine Blume', written for Therese Heine)



"'Du bist wie eine Blume
so hold und schön und rein;
ich schau' dich an, und
Wehmut schleicht mir ins Herz hinein.'
Mir ist, als ob ich die Hände
aufs Haupt dir legen sollt',
betend, dass Grott dich erhalte
so rein und schön und hold."

***
Heinrich Heine
Heinrich Heine - Wikipedia, the free encyclopedia

http://www.milim.org/milim/M-1-SHIRA/2-SHIRA-C.htm.
aphorismen-archiv.de/ autoren/autoren_h/heine.html.

Wagner ja Tarkovski (vihje Sedikselle)


September 25, 2005

Naisen tärkein G-piste sijaitsee mantelitumakkeessa (ai missä?)

Lisää perimmäisiä ongelmia miehille.

Ensin alkukevennykseksi turkulainen seksiopas: 1. Sisään 2. Ulos 3. Toistetaan tarvittaessa. (Yksinkertainen on tehokasta.)

Sitten hieman pitempi tositarina.

Ilman seksiä uskonnollisista syistä

Poikkesin viime kesänä erään kaupungin torilla ja siellä oli kerääntyneenä joukko ihmisiä kojun eteen. Jäin kuuntelemaan siinä ja selvisi, että kyseessä oli jokin uusi uskonlahkon kannattajien keräys.

Periaatteena heillä oli, että ennen liittymistä piti olla 2 viikkoa ilman seksiä.
Ensimmäisenä siihen tuli vanhahko pariskunta ja kertoi tapahtumasta:-"Meillä on menny tosi helposti nämä 2 viikkoa, ei mitään ongelmaa"Pappi toivotti heidät tervetulleeksi seurakuntaansa.

Seuraavana tuli about nelikymppinen pariskunta.- "Ensimmäinen viikko meni ihan ok, mutta sitten toinen viikko tuotti vaikeutta. Kun siinä sitten kävi jumpassa, niin toisenkin viikon kesti kuitenkin."Pappi toivotti heidätkin tervetulleeksi seurakuntaansa.


Viimeisenä tuli parikymppinen pariskunta. Mies selitti papille:- "Pari ensimmäistä päivää meni hyvin, mutta sitten tuli tosi tuskanen olo. Millään ei ois jaksanu enempää ja sitten neljäntenä päivänä vaimolta putos makaronipussi maahan.
Kun se sitä sitten kumartu nostaan, niin näky oli sellanen, että minä sorruin vaimon kanssa seksiin."- "Ymmärrätte kai, ettette tuon jälkeen oikein ole nyt tervetulleita tähän seurakuntaan", selitti pappi.- "Joo, ymmärretään", sanoi pariskunta, "emme me ole oikein tervetulleita enää siihen Citymarketiinkaan".

seksivitsit

*
Päreeni miehet etsivät kumpikin naisen G-pistettä. Kumpiko mahtaa sen löytää?



The G-Spot
Tsekkaa myös "asiantuntevaa" kansalaiskeskustelua - Seksuaalisuus - G-piste? Aiheesta on loputon määrä lätinää keskustelupalstoilla.

*
Keinohedelmöityksen ja keinokohdun ohella tämä keksintö sinetöi naisen vapautuksen miehestä täydellisesti! (Suora yhteys G-pisteeseen). http://www.bananaskies.com/ecards/humor/oimplant01/index.php.

***

Esittelyä ja kommentointia Saaran blogista 23.9 löytyvään artikkeliin, josta alla on lainattu alkua.

*
Naisen orgasmi on sukua kuolemalle (hhrrrr!/RR)

Orgasmin arvoitus avautumassa modernin aivotutkimuksen avulla

Kesäkuussa 2005 arvostettu hollantilainen tutkijaryhmä julkaisi tutkimuksen, jossa todettiin aivojen aktiivisuuden heikkenevän laajoilla alueilla naisen orgasmin yhteydessä [1]. Orgasmin jälkeen nainen voi kokea jopa muistin toiminnan häiriöitä.
Samanaikaisesti asiantuntijat painottavat kumppanin osuutta mielihyvän saavuttamisessa. Naisen seksuaalisuutta ymmärtämätön mies voi aiheuttaa naiselle jopa orgasmivaikeuden

RR:n kommentti: Niinpä. Miehet on sikoja ("karheanhelliä" kuten menopaussi eufemisoi), mutta naiset kuiteski rakastaa niitä...vai?

Tutkimuksen mukaan erityisen voimakkaita muutokset olivat mantelitumakkeissa, jotka osallistuvat ahdistuksen ja pelon säätelyyn.
Jo vuonna 2002 Neurology-lehdessä julkaistu tutkimus [2] antaa näyttöä siitä, että orgasmi paikantuisi osittain juuri oikean aivopuoliskon mantelitumakkeeseen.

RR:n kommentti: Kiesus! - nyt ovat tiedemiehet keksineet "uudestaan" René Descartes`n käpyrauhasen, jossa "tietoisuus" (cogito) D:n mukaan "lymyili." Mantelitumake tosin vaikuttaa sisältävän tietoisuuden täydellisen vastakohdan - absoluuttisen vapautuksen järjen ja siten miehisen fallokratian kahleista!

Tutkijaryhmän johtaja, professori Gert Holstege, kuvaili tutkimuksen keskeisiä havaintoja värikkäästi.

"Näyttää siltä, että naisen aivotoiminta ajetaan laaja-alaisesti alas juuri ennen orgasmin hetkeä ja tämä muutos jatkuu orgasmin aikana."

RR:n kysymys: Miten naisen aivotoiminnan saa loadattua takaisin päälle orgasmin jälkeen? Eikö todellakin ole olemassa vaara, että naisen tietoisuus "kaatuu" jok(a)u kerta lopullisesti orgasmissa...?

*
Kuvien linkkejä ym.

http://www.zukovski.org/episodi_3.html.
http://www.uiah.fi/gso/kuvitus_ba_04/.
http://www.whitecranejournal.com/wc01129.htm.
journals.aol.com/.../ BetterThenKickingtheDog/.

September 24, 2005

ALKOHOLISMIN FILOSOFIAA



Sitaatti linkistä Alkoholismin filosofia (niin & näin)

"Lopuksi henkilön toiminta voi olla hyvinkin tavoitteellista ja tahdonalaista, mutta kuitenkin epävapaata, ts. ulkoisen pakon vahvasti sanelemaa.

Kuvitellaan laivan kapteenia, joka uhkaavan myrskyn pakottamana heittää lastin mereen keventääkseen kuormaa, jotta miehistö pelastuisi.

Sovelletaan sitten tätä esimerkkiä tapaukseen, jossa myrskyn kouriin joutunut laiva on rommilastissa, ja että kapteeni on juomahimoaan hallitsematon alkoholisti.

Jos hän on heikkotahtoinen, hän ei pysty päättämään, kumpi on arvokkaampi, rommilasti vai miehistö. Laiva haaksirikkoutuu ja kapteeni hukkuu katumuksen tunteen vallassa miehistönsä mukana.

Mutta jos kapteeni on kompulsiivinen alkoholisti, hän heittää miehistön mereen kuvitellen pelastavansa rommilastin. Tällöinkin laiva haaksirikkoutuu, ja kapteeni hukkuu rommihumalassa, onnellisuuden tunteen vallassa, mutta yksin."

***
http://www.papunet.net/selko/arkipaiva/?tiedosto=esite.php&id=40.
nytherapy.com/alcohol.htm.

http://www.tululuka.net/alco/alko22.pxml.

Pragmaattista solipismia elvytettiin

26.9. Pragmaattista solipismia vörkkii (Kielipoliisi lopetti jo!) siis jälleen- toistaiseksi. Vika ei (ainakaan vielä) ollut kuvakapasiteetin täyttymisessä.
Varablogina tulee toimimaan RAUNO RÄSÄNEN: Second Coming. Tarkkailkaa molempia, sillä teen jossain vaiheessa päreitä myös SC:iin.

Ilmoitan (mainostan) tarkemmin tässä blogissa, jos/kun Second Coming alkaa toimia säännöllisemmin.

Itse asiassa suunnittelin jo pitempään rinnakkaisblogia, joka saisi hieman eri profiilin kuin alkuperäinen, mutta katsotaan nyt, mitä tuleman pitää.

Second Comingia määrittävät luokitukset (filosofia, huumori, kirjallisuus, kulttuuri, populaarikulttuuri ja teologia) pätevät toki myös Pragmaattiseen solipismiin.

Valitettavasti Second Comingiin ei taida vieläkään päästä kuin Pragmaattisen solipismin kautta - klikkaamalla View my complete profilea.
(Latausvirhe! - herjaa blogilistan info. Sami Köykkä tutkii asiaa).

September 19, 2005

Communication breakdown

Blogistanin kasvaessa tuhansiin ja taas tuhansiin, ajaudumme tosi hankalaan tilanteeseen.

Jossain (salainen tietolähteeni) on nimittäin arvioitu, että noin 200 ihmisen yhteisö on maksimi, jonka puitteissa ihmiset vielä kykenevät kommunikoimaan keskenään muistaen toinen toisensa paremmin kuin pelkästään hyvää päivää tasolla.

Tuhansien ihmisten välitön kommunikaatioyhteisö - puhumattakaan miljoonista, on siis mahdoton ajatus kaikille muille paitsi väestö- ja tilastotieteilijöille, historioitsijoille sekä tietenkin poliitikoille ja business-piireille/RR.

Näin ollen on itsestään selvää, että Blogistaniin syntyy niin sanottuja sisäpiirejä. Kyse ei siten ole yksinomaan oman porukan "elitismistä" vaan ihan väistämättömästä yhteisöllisestä osittumisesta, sillä ihmisen kognitiivinen kapasiteetti on rajallinen myös tiedonvälityksen ja etenkin henkilökohtaisen kommunikaation alueella.

*
Olen kuullut tuon 200 ihmisen maksimi-oletuksen joskus radiosta - Terho Pursiaisen haastattelusta, joka oli tehty hänen väitöskirjansa "Isänmaallisuus" teemoista.

Malinen aloittaa syyslukukauden

YLIOPPILASLEHTI 12 /16.9. 2005

Supersuokkini Malinen terveystarkastuksessa.

TERVEYDENHOITAJA:

"Tervetuloa terveystarkastukseen, Malinen."

"Täällä lukee, että sinulla on ampumahaava. Voitko kertoa siitä?"

MALINEN:

"Noo, aenahan minä voesin. Vuan sitten minun pitäs tappoo sinut.

September 18, 2005

Joku pelastuu - olenko se minä - vai sinä - vai molemmat?





Päätin tehdä edelliseen päreeni Kun kaikki pelastuvat, kukaan ei pelastu vastauksesta Christer Sundqvistin kommenttiin uuden päreen, koska aihe on sen verran vakava, vaikea ja ansaitsee siten lisäpohdintaa virallisen blogin puolella.

(Linkkilisäyksiä ym. tehty 19.9)

***
anonymous said.
"Ei ole palstatila rajoitettu. Christer oli herrasmiesmäisen kohtelias ja tiesi mistä puhutaan pelastuksessa."

*
Kiitos kommenteista.

Tänne saa toki kirjoittaa niin paljon kuin "sielu sietää", niin teen minäkin, kuten Timo viittasi. Mutta täydentääkö toinen lause/virke jotenkin ensimmäistä?
Miten niin Christer tiesi, mistä pelastuksessa puhutaan?

Se, mitä olen edellisessä (ja sitä edellisessä sekä eräissä aiemmissa, teologiaa sivuavissa jutuissani - etenkin Kirje Matti Myllykoskelle) päreessäni kirjoittanut, on jonkinlainen tiivistelmä loogisesta pattitilanteesta, johon näitten asioitten kanssa aina ajaudutaan.

Samaa pattitilannetta kuvaa perimmältään 1) monergistisen ja 2) synergistisen pelastuskäsityksen välinen kiista eli 1) onko meidän vain fatalistisesti uskottava Jumalan armoon vai 2) voimmeko jotenkin itse, oman tahtomme puitteissa olla edes lähestynässä Jumalaa.

Jälkimmäisen varsinkin Lutherin äärimmilleen viety monergismi siis kiistää ehdottomasti, vaikkei siinä Augustinuksen predestinaatio-oppia (Jumala tietää etukäteen, ketkä pelastuvat, koska ihmisten elämänaikaisilla teoilla ei ole merkitystä pelastuksen suhteen) hyväksytäkään.

(Huom! Äärimmäinen predestinaatio-oppi johtaa moraalisen motivaation kannalta loogisesti aivan samankaltaiseen relativismiin kuin "kaikki pelastuvat"- periaatekin. On siis luonnollista, että äärimuoto julistettiin harha-opiksi. Tosin predestinaatio-opin lievempiä muotoja on aina siedetty sekä katolisuudessa että reformaatiossa (kalvinismi). Sen sijaan pelagiolaisuutta pidetään - syystäkin - lähes kaikissa muodoissaan heresiana.)

Luther tosin oli vielä pessimistisempi kuin Augustinus sen suhteen, voiko ihminen edes ottaa armoa vastaan.

Augustinus sentään oletti, että tämä on mahdollista - joskin suurin varauksin. Ihmisessä on paikka, ikäänkuin vastaanottokeskus armolle, josta käsin se sitten alkaa tehdä työtään ihmisessä. Mutta - huom! - tämäkin on Jumalan - ei ihmisen aikaansaannosta.

Sen sijaan Lutherin mukaan mikään ihmisessä ei kykene armon vastaanottamiseen, koska halutessaan Jumalaa(kin) ihminen voi haluta vain itseään.
Sen vuoksi armo voidaan julistaa aina ja vain ylhäältäpäin.
Mutta tämä asiaintila johtaa loogisesti aivan mahdottomaan tilanteeseen, jota Lutherinkin (oivallisen fiksun avustajansa - Melanchtonin kanssa) joutui jonkun verran "tasoittelemaan".

Toisaalta Jumala kutsuu ihmistä ehdottoman henkilökohtaisesti, mihin reagoiminen on ihmiseltä tahdon akti - olipa se sitten hyväksyvä tai torjuva akti; toisaalta hän mitätöi ihmisen tahdon totaalisti, ja vaatii ehdotonta heittäytymistä uskon varaan.

Heitinkin erääseen aiempaan blogi-juttuuni vuosia sitten keksimäni sloganin, jonka mukaan luterilaisille on julistettu Jumalansa suhteen yhtä aikaisesti sekä lähestymis-että poistumiskielto.

*
Lyhyesti. Mistä sinä Christer otat/saat sen pelastusvarmuutesi, jonka juuri Jumala (vaikka hän pelastuksen lupaakin) sinulta kieltää - ainakin luterilaisen pelastusopin mukaan? Pelastus siis luvataan, mutta ei missään tapauksessa varmuutta siitä.

Ja jos - mielestäni aivan oikein! - olet sitä mieltä, että pelastusvarmuus on "niin voimakas tahdonalainen ratkaisu ihmisen elämässä, että siitä ei voi olla itse tietämätön", olet samalla ajautumassa joko suoraan tai synergistisen - ihminen on Jumalan työtoveri (liturgia merkitsee juuri työntekoa) välivaiheen kautta pelagiolaisuuteen, jonka mukaan ihminen on itse vastuussa pelastuksestaan.
Ihminen saa armon pyrkiessään täydellistymään ja tällä tavoin lähestymään Jumalaa. (Mutta mihin tässä Jumalaa enää tarvitaan?!)

Monergisteilla ajatus menee päinvastoin, eli että kadotetuin on lähinnä pelastusta (Lutherin ristin teologia), ja että armo julistetaan ulkoapäin, tai se jollain tavalla hyväksiluetaan hänelle uskovana.
Hyväksilukemista ei tule ymmärtää niin, että saisimme palkkion nimenomaan omista teoistamme vaan siten, että Jeesuksella oli niin paljon ylimääräistä armoa "käytössään", että siitä riittää kevyesti jokaiselle, joka vain uskoo!

*
Luterilaisen tradition piirissä syntynyt pietismi vastusti monergistista pelastuskäsitystä, vaikkei suoranaisesti Lutheria hylännytkään.
Pietisteillä on kolme soteriologista peruskäsitettä: 1) uudestisyntymiminen Jumalassa (regeneraatio) , pyhitys (jopa itsepyhitys) ja Jumalan tuntemattomuus (Deus absconditus).

Näistä periaatteista kolmas lienee helposti sovitettavissa monergismiin, ensimmäinen tietyin, vakavin varauksin, mutta toista ei lainkaan.
Pyhitys on monergismille täysin vieras ajattelutapa - jopa suorastaan synnin peruslähtökohta, ja johtaa siis ennenpitkää aina pelagiolaiseen itsepyhitykseen.

Kysynkin vielä kerran mutta hieman toisin sanoin: miten on mahdollista kokea pelastusvarmuutta ilman, ettei ajatuisi joko "hällä väliä" fatalismiin (joka seuraa sekä Origeneen kaikki pelastuvat että Augustinuksen predestinaatio-opista) tai, ettei ajatuisi nimenomaan pelagiolaiseen itsepyhitykseen, jossa Jumalalla on oikeastaan vain jonkinlainen "optio-arvo" - ei mitään transsendenttista tai absoluuttista itseisarvoa uskomme kannalta.

*
Kuuluisan ruotsalaisen teologin - Anders Nygrenin - 1930-luvun pohdinnat eros- ja agapemotiivista ilmentävät samaa problematiikkaa, jota edellä on kuvattu.

1) Eros-motiivi (rakkaus) toimii äärimmillään voluntaristisen pelagiolaisuuden ja itsepyhityksen taustalla, joskin se ensisijaisesti on juuri ortodoksisen soteriologian perustan eli "Jumalan kaltaisuuteen pyrkimisen" (ei kuvaksi vaan kaltaiseksi) lähtökohta.

2) Agape-motiivi (rakkaus) sen sijaan lähestyy monergistista soteriologiaa, mutta painottaa ensisijaisesti lähimmäisenrakkauden periaatetta Kristuksen seuraamisen merkityksessä.

*

Martin Luther – Wikipedia

Martin Luther - Wikipedia, the free encyclopedia

Pelagianism - Wikipedia, the free encyclopedia

Jumalallinen valinta ja ennaltamäärääminen

Predestinationsläran - Wikipedia, den fria encyklopedin

Predestination - Wikipedia, the free encyclopedia

CATHOLIC ENCYCLOPEDIA: Predestinarianism

Heresies

Kalvinismi - Wikipedia

Huom! Kalvinismi hyväksyi yhtä aikaa sekä predestinaatio-opin että ansaitun armon (tosin epäsuorasti). Varakkuus oli muka merkki kuulumisesta pelastettujen joukkoon. Tätä opillista sekasotkua, joka on mielestäni - huolimatta Lutherin ristin teologiasta - lähempänä alkuperäistä luterilaisuutta kuin pietismiä, pidän reformaation ehkä halveksittavimpana aikaansaannoksena: opillisen paradoksin (tässä: lamauttavan kaksoissidoksen) sovittamista tekopyhyydellä ellei suoranaisella valheella!

Calvinism - Wikipedia, the free encyclopedia

Pietismi – Wikipedia

Pietism - Wikipedia, the free encyclopedia

Rovasti Olavi Peltolan Kotisivut (laaja katsaus pietismiin)

*
The Four Loves..
Philosophy of Love [Internet Encyclopedia of Philosophy]

Agape
Agape

NYGREN, Anders

Herran Kristuksen seuraaminen Kuinka eteenpäin Suomen kirkossa?, HTML-versio ...juutalaisuutta laki eli nomos, kreikkalaisuutta itsekäs eros, kristinuskoa taas epäitsekäs agape.... Lundin piispa Anders Nygren esitti silloin tulevaisuuteen, nyt jo...(Tämän linkin sisältö sivuaa lopulta aika vähän aiheeni ydinkysymyksiä. Etsin kattavampaa koostetta Nygrenistä, mutta ei sitä tästä löydy, ja hankala on löytää muualtakaan, mutta ehkä ammattiteologit tietävät paremmin Nygreniä käsittelevät linkit).

Suomen ev.lut. kirkko: Kirkon lähetystyön keskus (KLK)

VAPAA TAHTO vai SIDOTTU RATKAISUVALTA

Uskonratkaisu

*

http://www.agapelive.org/aboutagape/whatisagape.html.

www.agapelifeministries.org/.

http://www.fresnostate.net/Classics/sitemap.htm.

September 17, 2005

Kun kaikki pelastuvat, kukaan ei pelastu

Kts. myös Priskilla, Ruunagenes ja Tertullianus (Kirkkohistoriaa niin että päässä pimenee...) - ORIGENES


Seuraavat kommentit on kirjoitettu BLOGISANOMIEN, 17.9 jutun "loppukevennyksen" johdosta (lisäys 18.9)

"Joko kaikkien sielu pelastuu, tai sitten ei kenenkään." - Sven Laakso, Käymälä.

*
Svenille.

Looginen seuraus teesistäsi: mitään ei ole tehtävissä eli on aivan sama, mitä kukin tekee - kohtalomme on oleva aina sama.
Eikö tällainen (muistaakseni vuoden 553 kirkolliskokouksessa harhaopiksi julistettu) näkemys romuta tyystin moraaliin kytketyn henkilökohtaisen hyveellisyyden vaatimuksen?

*
Tarkennus.

"Kaikki pelastuvat"-ajatuksen taustalta löytyy Origeneen platonistinen oppi "kaiken ennalleen saattamisesta" (kreik.apokatasis, lat./engl. recapitulation).
Konstantinopolin toisessa synodissa (553) tämä siis kuitenkin julistettiin harhaopiksi.

Vielä tarkemmin sanottuna: harhaopiksi julistettiin itse asiassa apokatasiksen taustalla ollut platoninen ajatus jälleensyntymisestä, joka perustuu siihen oletukseen, että ihmisen sielu on aina ollut olemassa (18.9 - ns. sielujen pre-eksistenssi).
Jumala sen sitten asettaa/luo maanpäälliseen ruumiiseen. Eli Jumala ei luo tyhjästä vaan eräänlaisesta maailmansielusta, jossa kaikki yksilöt=sielut ovat aina jo valmiina ikäänkuin odottamassa inkarnoitumistaan (lihaksi tuloaan).
Kuollessaan tämä sielu sitten palaa takaisin alkuperäiseen, ikuiseen ja täydelliseen olotilaansa, "varastonhoitaja - Jumalansa" tykö.

Ihmisen yksilöllisen moraalin kannalta tällä - ilmeisen lohduttavalla - näkemyksellä on kuitenkin - kuten edellä kirjoitin - arvaamattoman vakavia seurauksia.
Sitäpaitsi se kyseenalaistaa Jumalan kaikkivaltiuden: eihän kaikkivaltias voi olla riippuvainen jostain "ikuisesti olemassaolleesta, luomattomasta 'sieluvarastosta'."

Puhumattakaan siitä, että Jumala olisi platonisesti riippuvainen esimerkiksi hyvän ideasta, eikä siten loisikaan kaikkea tyhjästä eli vain omasta - ihmiselle tuntemattomasta olemuksestaan, mutta jonka (olemuksen) energioita ihminen kyllä kykenee tunnistamaan - jos saan hieman sekoittaa tähän soppaan ortodoksisen kirkon erästä kuuluisinta teologia - Gregorios Palamasta.

(Rinnastakaapa muuten viimeksi sanottu moderniin fysikaaliseen ajatteluun.)

*
Chart of Early Church Fathers - ReligionFacts.com (erinomaisen kattava ja selkeä kooste)

Gregorios Palamas (kuva)
Gregory Palamas - Wikipedia, the free encyclopedia

Origen of Alexandria [Internet Encyclopedia of Philosophy]
CATHOLIC ENCYCLOPEDIA: Origen and Origenism

"Rikollista" anteeksiantoa


Kommentti ANDROGYYNIHULLUMIEHEN lastuun

***
AGM kirjoittaa ( lihavointi ja kursivointi RR)

"Sinä kuolet - teos on epätasainen, mutta sikäli asiallinen, että tuo ilmi monet ihmisten käsitykset kuolemasta ja uskonnosta. Tässä Esa Ylikoski artkkelissaan Kokonainen elämä kiteyttää sanoiksi myös omat näkemykseni:

"Yksin uskosta" -oppi on äärimmäisen epäreilu. Siis murhamiehelle riittää periaatteessa usko johonkin Jeesukseen, mutta uhrista ja hänen omaistensa anteeksiannosta ei tarvitse välittää tuon taivaallista. Uskovaiset murhamiehet ja roistot pääsevät iankaikkiseen autuuteen, mutta heidän teoistaan kärsineet, uskonsa kaikkivaltiaan hyvyyteen menettäneet pannaan pitkään pyttyyn ilman armahdusoikeutta?"

***
RR:n kommentti (hieman alkuperäisestä muokattu).

Niinpä.

Armo ei ole samaa kuin oikeus/laki, mutta ei se lopulta ole identtistä - jos edes analogista - oikeudenmukaisuudenkaan kanssa (joka tietysti on myös lopulta metafyysinen käsite).

Oikeushan voidaan perustella proseduraalisesti, mutta ei oikeudenmukaisuutta.

Armo ja rakkaus ovat niin sanotusti hyvän ja pahan tuolla puolen.

Mutta kristillisen (etenkin luterilaisen) vanhurskauttamisopin perusdilemma on juuri tämä.
Armoa ei ansaita - se annetaan ("ilmaiseksi").
Tällainen armo saattaa kuitenkin esimerkkisi mukaisesti muuttua "ansaitsemattomaksi" pelastukseksi sellaisellekin, jonka tekojen täydellinen anteeksiantaminen näyttäisi olevan yhtä "rikollinen" teko kuin syyttömän tuomitseminen (oikeusmurha).

Mutta Lutherin ristin teologia on juuri tätä. Toinen Jeesuksen rinnalle ristiinnaulittu joutui helvettiin; - ei kuitenkaan se toinen murhamies, joka uskoi Jeesukseen...
Kadotetuin voi siis pelastua, kunhan vain uskoo...(?)

*
Mistähän me oikein puhumme, kun puhumme pelastuksesta...Sitä sietäisi pohtia syvemmin.

Mitähän mieltä esim. lady Pälli (Raivoa rakkautta) on asiasta?

September 16, 2005

B. B. KING - 80 v. 16. 9. 2005

Paavi, BB ja Lucille (muokattu viimeksi 24.9)

Paavi: "Aika hyvässä vireessä tuntuu sun Maria olevan, mutta liikaa sustainia ja kiertoa ilmaantuu aina välillä - käy korviin...Mä sain Ratzingerinkin pakenemaan Vatic-pubiin, kun soittelin Turn! Turn! Turniä! hiukka lujempaa."

B.B: "Sun pitää Jody painaa tosta vasemmanpuoleisesta napista. Siitä se hiljenee....Sen nimi on Lucy ja se on hyvä tyttö, mutta joskus siltä tulee kyllä rankasti feedbackiä niinku huomasit."

Paavi: "Mä voin julistaa sen pyhimykseksi, jos se on rauhallinen. Tunnetsä muuten Madonnaa? "

B.B: "Tarkotat sä sitä neitsyttä?"

Paavi: "Just sitä. Kävi ripittäytymässä mulle viikolla. Aivan mahdoton mimmi - yritti vampata meikänkin."

B.B: "Mun Lucy ei ole neitsyt, muttei siltä mitään muita syntejä pitäis löytyä."

Paavi: "Sitten mä julistan sen heti pyhimykseksi. Täytyy vaan keksiä toinen nimi. Lucy muistuttaa liikaa Luciferia." Onks Lucyllä muitakin nimiä?

B.B: "Joo - Gibson 335."

Paavi: "Onnex ei 666, mikä on Luciferin postinumero. Just a moment P.P. - "Paternoster qx¤#"%&¤#*^Äå¤#%&!!XZ¨§ - aaaave-Mariaaa#¤Gibson-GOD!!"...(pyyhkii hikeä)..."Nonniin - valmista tuli. Nyt sun girl-friend on Pyhä 335:nen."

B.B: "Tänks Papa - ihan Lucynkin puolesta. Me esitetään sulle ja Godille pyhitetty bluus: I Need Your Love So Bad."

Paavi: "Hieno homma! God on nimittäin ihan kyltymätön kehumisten perään. Mut mä otan ensin kipupiikin. Vihloo kato tässä iässä selästä jo aika lailla. Oon joutunu ammatikseni kumartelee jatkuvasti vähän joka suuntaan - sekä ylös- että alaspäin."

B.B: "Sussa on bluusia vaikka muille jakaa."

(Hetken kuluttua...)

Paavi: "Okei. Anti palaa. The thrill is not gone." (kts. The Thrill Is Gone, BB King)

B.B: "You got it man!"

***





BB_King_-_In_Concert.jpg

http://www.bernardallison.com/html/haupttext_guitars_1.html.

BB King - Wikipedia, vapaa tietosanakirja
BB King - Wikipedia, the free encyclopedia

24.9 - B.B. King - Ten long years (audio). Tästä esityksestä löytyy ainakin (sic) kolme kitaristia. B. B. Kingin ohella yksi kitaristeista on Eric Clapton, jonka asiaa tuntevat saattavatkin tunnistaa. (via Nettipäiväkirja (Pekka Nykänen) .

http://www.bayoubrasil.com/nouvelles_heloisa_papa.htm.

"The Roman Caesar with Christ`s soul"

Tämä päre on kirjoitettu kommentiksi Eufemian juttuun Solidaarisuutta ja selkäsärkyä.
(Jonkin verran muokattu alkuperäisestä)
*
No nyt ollaan asian ytimessä!

Miten sovittaa keskenään utilitarismi ja kantilainen deontologia. Siitähän tässä lopulta analyyttisella tasolla on kyse.
(Mutta analyyttisen tason takana piilevät aina arvo-ongelmat...)

John Rawls tätä synteesiä "Oikeudenmukaisuusteoriassaan" yritti kutsuen ehdotustaan yleisemmin "refleksiivisen tasapainon periaatteeksi".
Rawlsin rakennelma on hieman sukua Habermasin "kommunikatiivisen toiminnan teorialle" (joka on ei-ontologista objektivismia eli arvoihin sitoutumatonta sekin), mutta sosiologisesti ottaen Rawlsin versio näyttää pelkältä luurangolta verrattuna Habermasin lähtökohtiin.

Rawlsin perusideana on se Kantiin ja Rousseauhun palautuva ajatus, että ihmiset pyrkivät rationaalisten mutta intressittömien (ei-egoististen) valintojen kautta ("tietämättömyyden verho") luomaan sellaisen yhteiskunnan, jossa he voisivat elää missä asemassa tahansa.

Rawlsin peruslähtökohtana on vapaus - vasta sen jälkeen tulee kaikki muu - solidaarisuus jne.

Mutta tätä vapauden perimmäisyyttä tasapainottamaan Rawls asettaa niin sanotun "eroperiatteen", jonka mukaan - yleisesti ottaen - ihmiset saavat hyötyä esim. taloudellisesta toiminnastaan vain niin paljon, ettei se heikennä heikoimpien asemaa - pikemminkin päinvastoin.

Kuitenkaan esim. yritysvoitoista ei velvoiteta maksamaan niin paljon veroa, että se heikentäisi itse yrityksen kannattavuutta, koska tämä heikentäisi silloin myös heikoimpien asemaa.
(Rawls ajautuu näin talousteoreettisten odotusarvojen noidankehiin, jotka ovat lopulta aina myös arvo-ongelmia.)

Rawlsin idea on kyllä hyvä, joskin täysin analyyttinen konstruktio, joka yrittää lakaista arvot kokonaan veks systeemistä.
Mutta juuri arvoistahan tässä lopulta on kysymys. Pelkästään ehdoton rationaalisuus ei riitä takaamaan päätöstemme oikeudenmukaisuutta, koska oikeudenmukaisuutta ei lopulta ole olemassakaan kuin arvo-oletuksena.

Nyt sitten pitää päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitkä ovat ne perusarvot, joiden pohjalle ja perustalta oikeudenmukaista yhteiskuntaa rakennetaan.

Rawls ei siis halua sotkea edes perusarvoja omaan diskurssiinsa, koska arvot eivät voi olla koskaan täysin balanssissa.
Ilmankos hän ei itse halunnut myöskään myöntää, että "Oikeudenmukaisuusteorian" synnytti erääseen filosofiatraditioon sitoutunut "järki": Valistuksen liberalistinen optimismi. Ja juuri Valistus on johtanut meidät siihen positiivisen ja negatiivisen vapauden dilemmaan, jota Steinar Stjernønkin kirjassasi kuvaa.

En voi enkä jaksa juuri nyt kirjoittaa yksityiskohtaisemmin aiheesta. Loppuun kuitenkin pari Rawlsin (ja Habermasinkin) haastavaa ratkaisuyritystä.

*
Dilemmaan on esitetty ratkaisuja kommunitaristisiksi luokiteltujen ajattelijotten taholta - esim. Alasdair McIntyre ja Charles Taylor (tosin kumpikaan ei itse tunnustaudu kommunitaristiksi).

Kirjoitat Eufemia oman kommentisi lopuksi näin: "Kokemuksesta, joka saa sitoutumaan, ei puhuta mitään, oikeastaan se tahdotaan vaieta pois. Minä en tahdo."

Kokemus, joka saa sitoutumaan on ainakin Taylorin mukaan kakkien perusarvojen perimmäinen lähde.
McIntyre sen sijaan korostaa enemmän kollektiivista sitoutumista, yhteisön antamaa roolimallistoa, jolloin myös arvot perustuvat kollektiiviseen traditioon.
(McIntyre kääntyi sosialismista tomismiin; Taylor on jonkin sortin katolinen hänkin.)

Taylorilla on hyvä esimerkki siitä, miten yhteiskunnallista solidaarisuutta pitää ymmärtää perheanalogian kautta.
Parisuhde, perhe, on rationaalinen ja solidaarinen sopimus, joka perustuu luontaiseen hyväksyntään ja kiintymyksentunteeseen (empatia) - eikä toista ole ilman toista.

Mutta Taylorille - hieman toisin kuin McIntyrelle - nimenomaan kiintymyksen tunne (eräänlainen gut-reaction) on se, mikä toimii (kollektiivisen) sopimuksenkin perustana.
Pelkkä kollektiivinen traditio solidaarisuuden takaajana on Taylorille liian heikko sidos ja saattaa johtaa jopa totalitaristisiin ja fasistisiin käytäntöihin.

Entä mistäs tuon kiintymyksen taiot silloin, kun sitä ei luontaisesti näytä syntyvän eri ihmisten ja ihmisryhmien välille? Silloin voinee ajatella, että vahva kollektiivinen traditio yhdistää paremmin kuin jokin "moraalitunne" eli empatia.

*
Olemme palanneet alkuun.

Jäljelle jäävät edelleen "antagonistit" - eettisen egoismin (utilitarismin) eri muodot ja Kantin Kategorinen Imperatiivi - tuo uskon, järjen ja vapauden käsittämätön ykseys.

Nietzsche veti tilanteesta äärimmäiset johtopäätökset ja yritti luoda yli-ihmisestään "roomalaisen keisarin, jolla on Kristuksen sielu." (fragmentti Tahto valtaan-koosteesta, § 983).
Psykologinen egoismi (ihminen on synnynnäisesti ja luontaisesti itsekäs) "jalostui" Nietzschen yli-ihmisessä moraaliltaan vahvaksi tyypiksi (mitä ikinä tämä sitten merkitseekään), jonka alkuperä oli varmasti myös Nietzschessä itsessään.

Mutta koska nykyajan demokratian perushyveet - oikeus äänestää ja kyky kuluttaa - tekevät kaikista samanlaisia lattapäitä, ei nietzscheläistä, egoismissaan äärimmäisen hyveellistä tyyppiä tarvita.

Itse asiassa Nietzscheä tarvitaan nykyaikana yhtä vähän kuin juutalainen lakiuskonnollisuus tarvitsi aikoinaan Jeesusta tai Ateenan oligarkia Sokratesta.

On tietysti perin juurin paradoksaalista, että modernin yhteiskunnan tunnetuin nihilisti ja "moraalintappaja" suhtautui moraaliin vakavammin kuin ehkä kukaan hänen jälkeensä...

*
Ehkä McIntyre on - myös Nietzschen valistuskritiikkiin vedoten - oikeassa: meillä on moraalista jäljellä enää vain pirstaleet ja rauniot, emmekä ymmärrä lainkaan, mitä sellaisella asialla on joskus voitu tarkoittaa.

September 15, 2005

Miksi blog(g)aat multa kysytään - vaustausta siihen...

TÄMÄ PÄRE ON MEIKÄLÄISEN VASTAUS KATRI MANNISEN BLOGISSAAN Kirjailijaelämää MUOKKAAMAN KYSELYKAAVAKKEEN KYSYMYKSIIN - otsikolla
HESARIN KUUKAUSILIITTEEN BLOGIJUTTU, 14.9.
(Muokattu viimeksi 15.9 klo: 22.50 - kts. (*)

OMA BLOGI

0. Miten selittäisit bloggaamisen/blogit tutullesi, joka tietää mikä Internet on, muttei tiedä mitä blogit ovat?
Blogit ovat täysin vapaamuotoinen itseilmaisu- ja kommentointikanava. Blogeja eivät rajoita kuin Suomen Laki ja ”hyvät tavat” – jos nekään.
(*) Jos haluat itse luoda oman blogin, pyydä apua/infoa tuttavaltasi, joka bloggaa tai joka muuten tuntee asiaa.
1. Koska aloitit bloggaamisen?
Vuoden 2004 lopulla.
2. Miksi bloggaat?
Kuluttaakseni aikaa ja kehittääkseni uusia ironian muotoja.
3. Kuinka usein bloggaat?
Päivittäin – melkein.
4. Tunnetko syyllisyyttä tms. jos et ehdi blogata? Miksi?
Tunnen syyllisyyttä niin monista asioista, että päivittämättömyys menee siihen samaan piikkiin.
5. Bloggaatko vai blogaatko, miksi?
Sekä että. Mitä väliä sillä on?
6. Mitä laskuria käytät? Kuinka monta kävijää (ei latausta) blogissasi käy
sivulaskurisi mukaan keskimäärin päivässä?
En käytä laskureita - (*) vielä?
7. Kuinka monta lukijaa sinulla on blogilista.fi:n mukaan (jos olet kirjautunut sinne)?
Vaihtelee 28-30 välillä.

MUIDEN BLOGIT

1. Luetko muiden blogeja? Jos luet, miksi luet niitä?
Luen. Blogien 1) hauskuuden, 2) fakta-aineiston ( mm. hyvät linkit) ja 3) innovatiivisuuden sekä erilaisuuden takia.
2. Koska aloitit blogien lukemisen?
2004 syksyllä.
3. Kuinka monta blogia sinulla on blogilistallasi (jos et käytä blogilistaa: kuinka monta blogia seuraat)?
(*) Noin 75. Listani muotoutui alunperin kirjallisuusblogien pohjalta, mutta skaala laajeni sittemmin melko nopeasti. Aika vähän olen kuitenkin lempannut pois alkuperäisiä. Aktiivisesti en seuraa kuin ehkä 25-30 blogia.
4. Millaisia blogeja luet kaikkein mieluiten?
Kts. kohta 1. Nykyään aika paljon tietysti sellaisia, joihin tulee itse kommentoitua.
5. Millaisia blogeja luet vähiten?
Neuleblogeja sekä pelkkiä päiväkirjavuodatuksia. (*)Toki päiväkirjagenren piiristä löytyy paljon hyviä, mutta en vain rajoittuneisuuttani tunne kovin monia.
Päiväkirjoilla on vakaa ja perusteltu paikkansa Blogistanissa, sillä onhan oma - enemmän tai vähemmän julkinen - päiväkirja blogien esiäiti tai esi-isä.
Siksi olenkin kieli poskessa nimittänyt Pentti Saarikosken Suomen ensimmäiseksi bloggeriksi.
6. Käytkö lukemassa blogeja, joiden tiedät ärsyttävän sinua?
Nykyään yhä vähemmän. Miksi pitäisi vaivautua, jos on täysin eri mieltä jonkun kanssa tai kokee hänet yhdentekeväksi, eikä yhteistä keskustelua synny?
7. Luetko etupäässä suomalaisia vai ulkomaalaisia blogeja?
Suomalaisia, joskin myös muutamia englanninkielisiä – kuitenkin vain ajoittain (poikkeuksena Phil – tiedätte kyllä kuka.)
8. Ovatko seuraamasi ulkomaalaiset blogit samantyyppisiä kuin seuraamasi kotimaiset blogit?
Vain osittain.
9. Kuinka usein luet uusia blogeja yrittäen löytää uusia suosikkeja?
Yritän napata niitä toisten blogeista. En haravoi blogikenttää systemaattisesti.

INTERBLOGISTISUUS YMS.

1. Onko blogisi blogilistalla (blogilista.fi)?
On.
2. Jos ei ole, miksi? Pyysitkö ettei sitä laitettaisi sinne?
3. Jos on, miksi? Ilmoititko sen itse sinne?
Itse ilmoitin.
4. Kuinka usein käyt seuraamassa oman blogisi sijoitusta top- tai hot-listalla?
Nykyään yhä harvemmin – tosin sijoituksen näkee aina käydessään ”päivityslootassa”.
5. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on noussut top- tai hot-listalla?
No hyvältähän se tuntuu. Vaarana kuitenkin on, että saattaa nousta liikaa hattuun, jos sijoittuisin top-100:n joukkoon. Näin on hyvä kun nyt on.
6. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on laskenut top- tai hot-listalla?
Osaan jo hiukan arvioida blogini lukijakuntaa. Viime aikoina moni uusi tilaaja on kokeillut muutaman päivän ja häipynyt, koska blogini ei ole profiloitunut haluttuun muottiin. Mutta tietty peruslukijakunta säilynee.
Oletan myös vahvasti, että blogissani kävijöitten määrä on suhteellisesti ottaen huomattavasti suurempaa luokkaa kuin itse tilaajien määrä.
7. Kommentoitko muiden blogeja näiden kommenttiosastolla?
Kyllä.
8. Missä blogissa kommentoit kaikkein useimmin?
Tällä hetkellä hyvin monissa. Esimerkkeinä: Kirjailijan häiriöklinikka, Saaran blogi, Muisti/kirja, Androgyynihullumies jne.
9. Millaisia viestejä/asioita kommentoit kaikkein useimmin?
Niitä, jotka minua kiinnostavat tai saavat minut hyvälle tuulelle.
10. Kommentoitko muiden blogeja omassa blogissasi? Millaisissa tilanteissa / mistä aiheista / mitä blogeja?
Olen siirtänyt useita toisten blogeihin kirjoittamiani pitkiä kommentteja oman blogini päreiksi. Niitä sitten yleensä enemmän tai vähemmän editoin ennen julkaisua. Kommentointi siis edesauttaa minua uusien juttujen ja ideoiden muokkaamisessa.
11. Tuntuuko sinusta siltä, että "blogistanissa" (suomalaisten blogikirjoittajien / -lukijoiden yhteisö) on olemassa sisäpiiri?
Kaipa sellaisia on jo useita. Tämähän on ihan normaalia yhteisödynamiikkaa. Ei Blogistan ole poikkeus säännöstä.
12. Tunnetko kuuluvasi sisäpiiriin? Miksi / miksi et?
En tunne. Ei ole tarvetta (*)Tämä nyt oli kyllä kärjistys).
13. Käytkö blogitapaamisissa? Miksi?
En. I am Outsider.

September 14, 2005

"Whoa, thought it was a nightmare, lo, it’s all so true" (J.C.Fogerty)

UNIA PSYKOTERAPEUTEILLE (ja kirjallisuuskriitikoille) - osa 1



Tämä uni (josta ohessa sen kuohuttavin osa!) nähtiin 12.9. 2005 aamun sarastaessa.

***
Olin matkustamassa junalla viime kesänä kuolleen äitini (Uosukais-fäni!) kanssa, jonka hahmoon sekoittui entistä(?) ystävätärtäni, kun seuraavasta penkistä nousi yllättäen iso nainen - ja voi kauhistus: se oli suuresti inhoamani Riitta Uosukainen.

Massiivisine ryntäineen, ylileveäksi ja uskomattoman punaisiksi maalattuine huulineen R.U. hymyili ja alkoi kertoa ekstroverttiin tapaansa vitsiä, joka osoittautui varsin hävyttömäksi.

En muista tarkkaan, miten vitsi meni, mutta ihme kyllä tuossa unessa minuakin (joka odotin täydellistä limboa) se ihan oikeasti nauratti.

Sitten
R. Uosukainen veti jonkun avustamana päälleen hienon syystakin, vilkutti jälkeensä kuin maailmannainen ikään ja jäi pois Imatran asemalla.

Topin (puolison) mukana olosta en päässyt varmuuteen, mutta ehkäpä se oli juuri hän, joka "varjon" lailla seurasi sexy-madamea...

Juna oli muuten menossa sekä
Joensuuhun että Jyväskylään - tosin samanaikaisesti eri reittiä...

*

Vihjeeksi terapeuteille ja kirjallisuuskriitikoille sen verran, että luen paraikaa Tolstoin ANNA KARENINAa, joten olikohan tuo "varjo" siis itse kreivi Vronski? Mutta ainakaan Riitta Uosukainen ei ollut Anna! Ehkä hän siis oli Vronskin äiti...?

Romaanina Anna Karenina vaikuttaa minusta jo ennen kirjan puoltaväliä pikemminkin väistämättömältä tragedialta kuin iiihanalta rakkauskertomukselta. Mitä voimakkaammin Annan tunteet tulevat esille, sitä kylmemmät väreet kulkevat selkäpiitäni pitkin - hyvin tässä ei tule käymään! (jatkuu)

*

Fyodor Dostoevsky, Tolstoy's contemporary, in reviewing the book declared it to be "flawless as a work of art". (Wikipedia)

***

Amazon.com: Anna Karenina (Modern Library Classics): Books

Anna Karenina (elokuvaesittely, 1997)

Leo Tolstoy

Creedence Clearwater Revival Lyrics: Run Through The Jungle

http://www.seppo.net/poliitt.html.

http://www.tamperelainen.fi/archive/uosukainen_riitta.shtml.

Kameli, leijona ja lapsi - Zarathustran "evoluutio"

Friedrich Nietzsche

Thus Spoke Zarathustra

1. The Three Metamorphoses

*
Also sprach Zarathustra

Die Reden Zarathustra's

*
The Nietzsche Channel
Thus Spoke Zarathustra - by Friedrich Nietzsche
members.telering.at/ pat/philoso.htm.

Illan mietelause

“The situation is hopeless, and the solution hopelessly simple”

Paul Watzlawick

members.telering.at/ pat/philoso.htm.


The Situation Is Hopeless, But Not Serious by Paul Watzlawick

David Halpin - Hope, utopianism and educational renewal

*
Joitain linkkejä mm. Watzlawickiin liittyen

Ratkaisukeskeinen lyhytterapia

Watzlawick, Paul etal: Change, Principles of Problem Formation and ...

SOUNDS OF SILENCE. “MYSTICAL” PARADOX IN THE ATTHAKAVAGGA

Family Therapy
Family Therapy Timeline
ASC: Foundations: History: Timeline

Brief Strategic Therapy (uusi yleiskatsaus aiheesta, 2005)

Mä olen naispyhimys!

Which Saint Are You? (via Hanhensulka)

You are Julian of Norwich (1342-ca.1416)

It's all about God, to you. You're convinced that the world has a happy ending. Everyone else is convinced that you're a closet hippie, but you love them anyway.

*
CATHOLIC ENCYCLOPEDIA: Juliana of Norwich

en.wikipedia.org/wiki/Julian_of_Norwich

Which ethical philosopher are you?

(editoitu viimeksi 15.9 klo: 02.20)

Tuomas Akvinolainen ja Aristoteles natsaavat aika
hyvin yhteen (Akvinolaisen teologia perustuu Arskan filosofiaan), - loput tulee yli 20%:n päässä. Jaa-a..?
Nietzsche on kahdeksas.
Vain "feministi" Nel Noddings on minulle aiemmin lähes tuntematon.

Thomas Aquinas

***
SelectSmart.com. Ethical Philosophy Results

Post your comments on the Discussion Board. -- Thanks from SelectSmart.com
The list below is modified by your input. The results are scored on a curve. The highest score, 100, represents the closest philosophical match to your reponses. This is not to say that you and the philosopher are in total agreement. However this is a philosophy that you may want to study further.
Click here to open a new Ethical Philosophy Selector page. To return to the Ethical Philosophy Selector page with your current scores, use your back browser button.

Your Results:
1.
Aquinas (100%)
Click here for info
(Vai että olen minä nyt sitten Paavin lempifilosofi - hehheh - jopas sattui!)
2.
Aristotle (93%)
Click here for info
3.
Jean-Paul Sartre (73%)
Click here for info
4.
John Stuart Mill (73%)
Click here for info
5.
Plato (67%)
Click here for info
6.
Ayn Rand (65%)
Click here for info
(Platon 5. ja Ayn Rand 6. Kaksi eettisesti täysin vastakkaista filosofia! No coherence!)
7.
Jeremy Bentham (62%)
Click here for info
8.
Nietzsche (62%)
Click here for info (No terve! - taas tavattiin sinä "sielunviholliseni"!)
(Löytyy väärää infoa - pitää olla: "No autonomous free will exists and our so called freedom is always relative to the context/RR")
9.
Kant (59%)
Click here for info
10.
Spinoza (58%)
Click here for info
11.
Ockham (58%)
Click here for info
12.
Stoics (56%)
Click here for info
13.
Prescriptivism (55%)
Click here for info
14.
St. Augustine (50%)
Click here for info
15.
Epicureans (44%)
Click here for info
16.
David Hume (38%)
Click here for info
17.
Cynics (37%)
Click here for info
(Minäkö en muka olisi kyynikko..?)
18.
Nel Noddings (33%)
Click here for info
19.
Thomas Hobbes (20%)
Click here for info
(Minäkö en muka olisi hobbesilainen?)

*
http://www.infed.org/biblio/hope.htm. (Hyvä linkki toivosta ja kasvatuksesta muun muassa Tuomas Akvinolaisen hyve-etiikan lähtökohtiin perustuen.)

Aquinas, St. Thomas (kattava linkki Akvinolaisen ajattelusta)