March 31, 2008

Born on the Bayou - synnyin suistomaalla

Maisema Averyn saarelta Louisianasta, Mississippin suistoalueen tienoilta.
*
http://www.youtube.com/watch?v=h8JPIlrDb3c
CCR:n loistava alkuperäinen studioversio, jonka arvo' mielestäni pysyy ja paranoo. John Fogertyn ehkä kaikkein paras biisi ja esitys.
Uploadaaja on biisin aiheen mukaisesti varustanut videon hienolla kuva-ja animaatiokoosteella swamp-alueilta.
*
http://www.youtube.com/watch?v=UyCUUfJZun8&NR=1
(Harvinainen Woodstock-video Born on the Bayousta)
Creedence Clearwater Revival LIVE at Woodstock 1969- This is very rare footage. I have never seen any CCR footage from Woodstock.
John Fogerty tells a story that says he played Woodstock and had to hitch hike home after the show. He never wanted this footage to be seen because of sound issues. Also notice in the last verse everyone becomes left handed.

John Fogerty ei koskaan antanut lupaa julkaista CCR:n Woodstock keikkaa, koska oli tyytymätön kuva-ja äänitallenteitten tekniseen laatuun. Keikka ei kuitenkaan CCR:n osalta ollut huono vaan festivaalin aikataulu, tekniikka ja järjestelyt pettivät ajoittain pahasti.
Paikalle oli tullut aivan liikaa ihmisiä. Tungoksen ohella ja palvelujen pettäessä sademyrsky sekoitti melkein puolen miljoonan ihmisen katsomopellon mutavelliksi katkoen samalla sähköjä.
Paluumatkalla Woodstockista John Fogerty sai idean kappaleeseen Who'll stop the rain. CCR kuljetettiin konserttipaikalle helikopterilla kuten monet muutkin bändit, mutta kotiin päästäkseen piti kuulemma liftata(!?) Festivaalin järjestelyt siis likipitäen romahtivat riittämättömyyteensä, vaikka bändejä lavalle saatiinkin.
*
Born on the Bayou (J. C. Fogerty, album Bayou Country, 1969)
Now when I was just a little boy standin' to my Daddy's knee
my Poppa said son don't let the man get you do what he done to me'
cause he'll get you 'cause he'll get you now.
I can remember the fourth of July runnin' through the backwood bare.
And I can still hear my old hound dog barkin' chasin' down a hoodoo there
chasin' down a hoodoo there.
Born on the bayou
born on the bayou
born on the bayou.
Wish I was back on the bayou rollin' with some Cajun Queen.
Wishin' I were a fast freight train, oh, just a-jublin' on down to New Orleans.
Born on the bayou
born on the bayou
born on the bayou.
I can remember the fourth of July, runnin' through the backwood bare.
And I can still hear my old hound dog barkin', chasin' down a hoodoo there,
chasin' down a hoodoo there.
Born on the bayou
born on the bayou
born on the bayou

Tekivätkö he sen vai ei, eli miten ideologia toimii

Tässä videopätkässä Slavoj Zizek esittelee Hollywood-klassikko Casablancan pääparin Ingrid Bergmanin ja Humphrey Bogartin suhteen tai itse asiassa elokuvan erään heitä koskevan pääkohtauksen kautta käsitystään siitä, miten elokuvan leikkausvalinnat (ei siis pelkkä sensuuri) jo itsessään ilmentävät (tietoista ja ei-tietoista) ideologista prosessia käytännössä.
*
Kauhistukaa naturalistit, sillä 'hyvänä hegeliläisenä' Zizek rakentaa miltei yksinomaan teorian varaan.
On toki jo itsessään paradoksi tai pikemminkin 'epäillyttävää' että mies, joka on nähnyt lukemattoman määrän elokuvia sanoo, ettei ole katsonut kuin puolet niistä filmeistä, joista on kirjoittanut, ja jopa pelkää mennä katsomaan niitä, koska hänen näkemyksensä saattaisivat muuttua ja silloin ehkä teoriakin vaatisi tarkistusta (no tuskinpa sentään ;/).

Zizek aivan ilmeisesti liioittelee, vaikka pitää kyllä paikkansa, että hän on kirjoittanut joistain elokuvista vain arviointien ja kuvausten perusteella. Oleellista tässä kuitenkin lienee sisäistetyn/omaksutun teoriaperiaatteen (lacanisoitu psykoanalyysi) ja etenkin ontologisen lähtökohdan (revisioitu saksalainen idealismi: Kant, Schelling, Hegel) korostaminen ja ensisijaistaminen.



Kuten uploadaaja kertoo, kyseinen pätkä löytyy Zizekin ajattelua esittelevästä/käsittelevästä dokumenttifilmistä Zizek!


*
http://www.youtube.com/watch?v=0kXQzJD8JCU

Zizek is a Slovenian sociologist (pikemminkin kulttuuriteoreetikko/RR) and Lacanian philosopher. These interviews were taken from the film ZIZEK!.
*
mrzine.monthlyreview.org/ht081105.html.
Žižek, Slavoj Filosofia.fi

March 28, 2008

Darwinistisen ateistin fundamentalistinen sodanjulistus

Jos tämä ei ole tieteellisen vokabulaarin omaksunutta ideologista fundamentalismia, niin ei sitten mikään: Richard Dawkins: An atheist's call to arms.
Tieteellisten ateistien paavi puhuu.

Kuva on vuodelta 2006.

Minua on syytetty ad hominem-argumentin käytöstä, vaikkei ole tajuttu edes, että sitä voi käyttää joko oikein tai väärin. Selvennettäköön, että nyt aion käyttää kyseistä argumenttia (melkein) väärin, vaikka en pyrikään todistamaan sillä muuta kuin omat, henkilökohtaiset tuntemukseni.

En ole nimittäin koskaan nähnyt Richard Dawkinsissa muuta kuin omahyväisen narsistin, jolla on taipumus levittää omaa tiededogmatiikkaansa kuin itse keksimiään meemejä (kulttuurisia 'viruksia').

Sorry vaan, mutta Slavoj Zizek kiehtoo minua enemmän kuin tämä tätimäisen/setämäisen moralistisella paatoksella luennoiva, halpaan retoriikkaan turvautuva luonnontieteen popularisoinnin huippumies.
*
http://www.ted.com/index.php/talks/view/id/113 (puhe vuodelta 2002)

The session was titled "The Design of Life," and the TED audience was probably expecting remarks about evolution's role in our history from biologist Richard Dawkins.
Instead, he launched into a full-on appeal for atheists to make public their beliefs and to aggressively fight the incursion of religion into politics and education (quoting Douglas Adams in the bargain).
Scientists and intellectuals hold very different beliefs about God from the American public, he says, yet they are cowed by the overall political environment.
Dawkins' scornful tone drew strongly mixed reactions from the audience; some stood and applauded his courage.
Others wondered whether his strident approach could do more harm than good. Dawkins went on to publish The God Delusion and become perhaps the world's best-known atheist.

richarddawkins.net/article,1910,2006-Charles-....

March 27, 2008

Slavoj Zizek ja Ideologian 'jumalallinen' objekti

Kirjoitettu alunperin kommentiksi peeär-miehen päreeseen USKO 2008.
(Linkit tarkistettu 29.3 + 1 linkkilisäys; - Lisäys 30.3)
*
Motto (jonka tarkoitus on esitellä Slavoj Zizekin (You Tube) tapaa ajatella/käyttää järkeä. Videopätkässä Zizek ikäänkuin tiivistää (jälleen kerran) filosofiset lähtökohtansa miltei aforisminomaisesti.)
Zizek! 30.3.2008 20:05 – TV-maailma – Plaza (ei tietoa kanavasta ;/)

"Marxilaista vapauden käsitettä kehitellyt filosofi Slavoj Žižekerottaa toisistaan muodollisen (formaalin) ja todella olemassa olevan (aktuaalisen) vapauden: “formaalinen vapaus tarkoittaa valinnan vapautta, joka tapahtuu olemassa olevien valtarakenteiden koordinaattien sisällä, kun taas aktuaalinen vapaus määrittää sen intervention paikan, joka kyseenalaistaa itse nuo koordinaatit”. [3] (Lähde netissä http://www.lacan.com/zizek-plea.htm)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaus

http://www.google.fi/search?source=ig&hl=fi&rlz=1G1GGLQ_FIFI257&q=zizek&btnG=Google-haku&meta= (Zizek wikipediassa)

***
Ihan pätevä tuo juttusi/referaattisi. Ei minulla löydy siihen juurikaan lisättävää analyyttisessä mielessä.
Mutta mutta - olen itse menossa aika lailla toiseen suuntaan.

Yritän täydentää Nietzschen 'dionyysisen ateismin' mahdotonta eli voluntaristis-stoalaista konseptiota, jonka koen päätyneen hedelmättömän, solipsistiseen umpikujaan, muun muassa slovenialaisen filosofi, teoreetikko, kulttuurianalyytikko (ja ateisti) Slavoj Zizekin 'lacanilais-hegeliläis-marxilaisella, materialistisella teologialla' - .

Mitä tämä merkitsee, selviää? tulevaisuudessa - jos selviää. Kunhan nyt saisin otettua edes työvoiton Zizekin hankalimmasta auktoriteetista Jacques Lacanista, jonka omaperäinen (vähintäinkin idiosynkraattinen) (post?-) strukturalistinen tulkinta Freudista on peräti vaativa pala purtavaksi miten oppineelle ihmiselle tahansa.

Lacan ei ole minulle ihan uusi tuttavuus, mutta yhä vielä lähes yhtä vaikea 'tyyppi' kuin 15 vuotta sitten.

Sitäpaitsi Slavoj Žižekin laajasta tuotannosta ei ole suomennettu kuin kaksi kirjaa. Pitäisi kai ostaa amazonin kautta häneltä ainakin pari kolme myös teologiaa käsittelevää tai sivuavaa niiden lisäksi.
(Tästä linkistä löytyvät Zizekin pääteemat tiivistetysti esitettynä: Slavoj Zizek: Philosophy - Key Ideas)
*
Jälkimmäisen listan viimeinen kirja on Adam Kotskon kokonaiskatsaus ja kaksi sitä edellistä artikkelikoosteita, joissa Žižek on yhtenä kirjoittajana.
Kaksi viimeistä teosta ilmestyvät myöhemmin tämän vuoden aikana.

Slavoj Zizekin omaa tuotantoa teologisista kysymyksistä 2000-luvulta:
On Belief (Thinking in Action), The Puppet and the Dwarf: The Perverse Core of Christianity (Short Circuits), The Fragile Absolute: Or, Why Is the Christian Legacy Worth Fighting For? (Wo Es War), myös Violence (Big Ideas) sivuaa parin luvun verran uskontoa.

Zizek yhtenä kirjoittajana sekä katsaus Zizekin teologiseen ajatteluun:
The Neighbor: Three Inquiries in Political Theology (Religion & Postmodernism), Christ in Postmodern Philosophy: Gianni Vattimo, Rene Girard, and Slavoj Zizek, Zizek and Theology (Philosophy & Theology)

*
Oleellista nyt kuitenkin on, että mihinkään kilpailuun siitä, kuka todistaa parhaiten, onko Jumala olemassa vai ei, olenko ateisti, uskovainen vai agnostikko, en enää ryhdy.

Sen pelin olen pelannut jo loppuun. Ei kiinnosta enää moinen vatkaaminen. Siinä on jämähdetty kolmeen yksipuoliseen ellei peräti perättömään oletukseen:

1) että vain faktat - eivät ideologis-metafyysiset teoriat kuten Zizekillä - voivat todistaa tai kumota käsityksemme Jumalasta, 2) että faktat olisivat ilmaistavissa vain lauseloogisin operaatioin propositioina tai matemaattisesti ja 3) että propositoista muodostettujen argumenttien (ja/tai matematiikan) pätevyys olisi ikäänkuin annettua, minkä vuoksi niistä tehtyjä johtopäätöksiä voidaan pitää muka varmoina - edellyttäen, että ne konfirmoituvat empiirisesti (miten ihmeessä Jumalan voi konfirmoida tai falsifioida empiirisesti?!; - ilmeisesti juuri ihmeen avulla...;/).

Tämä tie on toivoton. Mitään varmuutta ei tällä tavoin saavuteta. Sitäpaitsi epistemologinen pyrkimys kognitiivis-empiiriseen 'luotettavuuteen' Jumalan suhteen ei edes ole järkevä tavoite, koska a) se ei ole mahdollinen kuin kehäisesti, b) se ei (jos olisi mahdollinen) kertoisi Jumalasta muuta kuin hänen olemassaolonsa tai ei-olemassaolonsa (ymmärrettynä ominaisuudeksi) todennäköisyyden asteen, mikä 'todistus' Jumalasta puhuttaessa on banaalia/triviaalia.

Jumala on jotain joka jää 'yli' kaikista definitiivisistä selityksistä eli ei ole johdettavissa niistä eikä palautettavissa niihin, ja joka pysyy näin ollen perustaltaan tiedostamattoman fantasman (ks. PS.) piirissä tai kuten Zizek lacanilaisittain ehkä sanoisi 'pikku objekti a:na': - ikäänkuin sormuksena suklaamunassa.
(Sormus on tässä puutteen=halun kohteen korvike (halulla ei ole reaalista kohdetta) ja siten 'mahdottoman' reaalisen symboli).

Huomattavasti oleellisempaa kuin empiiris-epistemologisen varmuuden saavuttaminen Jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta on ymmärtää, mitä monoteistinen, länsimainen Jumala ideologisesti eli politiittisena fantasmana (kuvitelmanomaisesti) merkitsee historiallisessa prosessissa: - miten Jumala tavallaan 'ilmenee' meille ideologisten merkkien usein paradoksaalisessa verkostossa, joka monesti ilmaisee ideologiset lähtökohtansa tai alkuperänsä näennäisesti loogisen pätevässä ja kausaalisesti muka itsestään selvässä muodossa, mutta jossa Jumala lopulta voidaan 'tunnistaa' (tämä on zizekin lacanilaisen ideologia-psykoanalyysin tarkoitus) vasta loogisen intuition vastaisissa ilmenemistavoissaan ja kätkettyjen/kätkevien muotojen fantasmaattisissa sisällöissä.

***
'Zizek-projekti' on varmaankin viimeinen, johon ryhdyn jonkun filosofin tuntemuksen kartuttamisen suhteen ja tiedän jo etukäteen Zizekin filosofian yleiskatsauksia - esim. Slavoj Zizek [Internet Encyclopedia of Philosophy] - luettuani, että se tulee olemaan ehkä myös vaikein - vaikeampi kuin Nietzsche (Zizek on Nietzschen suhteen varsin kriittinen).

Mutta yhtä kaikki - kyseinen 'projekti' (jos nyt on oikeutettua tai ylipäätään järkevää käyttää näin virallista termiä) vaikuttaa kaikessa monimuotoisuudessaan ja loputtomuudessaan myös lupaavammalta kuin yksikään muu ajattelujärjestelmä nykyään - teologia mukaan lukien, sillä Zizek ei teologian lisäksi unohda myöskään etiikkaa.

Lisäys 30.3

Huom! Tämä slovenialainen professori ja työnarkomaani - eräänlainen Travellin' Lecturer'/RR - ei juo eikä polta, puhuu (loputtomiin) kuutta kieltä ja kirjoittaa englanniksi, joten käännösten aiheuttamilta 'katkoksilta' voidaan välttyä. Hänen kirjansa tavoittavat siis heti koko akateemisen maailman.

***
Linkistä löytyy Rebecca Meadin mainio haastattelu Zizekistä. Se kuvaa 'Ljublijanan jättiläistä' sympaattisesti ja hauskasti käyttämällä sekä Zizekin omia että hänestä kerrottuja anekdootteja tekstiä ryydittämään.

rebecca mead dot com --The Marx Brother
*
Artikkeleita Zizekistä ja hänen tuotannostaan suomeksi:

Räjäytyksiä ja psykoanalyysiä Mustekala.info
Media ja nykyajattelu: Zizek & psykoanalyysi
Elokuvat opettavat meidät haluamaan
Teon politiikkaa 9/11:n jälkeen
Kuuluisin slovenialainen on filosofi! - HS.fi - Kulttuuri
Pervertikon elokuvaopas
Pikku pala reaalista (Ideologian ylevän objektin (alkuteos 1989, suomeksi 2005) esittelyä)

*
You Tubesta löytyy monien muiden Zizek-videoiden lisäksi tämä Zizekin luento (joita on muistakin teemoista):

Slavoj Zizek. Materialism and Theology - 2007 1/8
Slavoj Zizek. Materialism and Theology - 2007 2/8
Slavoj Zizek. Materialism and Theology - 2007 3/8
Slavoj Zizek. Materialism and Theology - 2007 4/8
Slavoj Zizek. Materialism and Theology - 2007 5/8
Slavoj Zizek. Materialism and Theology - 2007 6/8
Slavoj Zizek. Materialism and Theology - 2007 7/8
Slavoj Zizek. Materialism and Theology - 2007 8/8

Slavoj Zizek lecturing about materialism and theology, Charles Darwin, Richard Dawkins, Christopher Hitchens, Sam Harris, Daniel Dennett, and the psychoanalysis of culture and societies.
Videolecture focuses on fundamentalism, materialism, theology, atheism, atheists, humanists, humanism, reason, logic, rationality, intelligent design, believe, faith, religion, christian, christianity, islam, fundamentalists, fundamentalism, god, nature, Evolution, Intelligent Design, Public open lecture for the students of the European Graduate School EGS, Media and Communication Studies department program, Saas-Fee, Switzerland, Europe, 2007, Slavoj Zizek.

*
Zizek löytää merkkejä ideologioista jopa eri maiden wc-pönttöjen sisärakenteista!

Slavoj Žižek on toilets and ideology (You Tube)
*
blogs.guardian.co.uk/film/2007/05/a_date_with....

*
PS. Georges Bataille Lacanin reaalisen ja fantasmaattisen taustalla - PYHÄ JA KIROTTU.

'Bataille pyrkii puolestaan ajattelemaan luontoa, joka ei olisi
objektivoitavissa. Kyse on muodottomasta, joka ei kuitenkaan ole muodon abstrakti negaatio, vaan shokeeraavalla tavalla konkreettista, alhaista ja luotaantyöntävää.
Bataillelainen luonto paikantuu ennen muuta tiedostamattoman tasolle.


Se on fantasmaattinen realiteetti, jota ei paradoksaalisesti ole olemassa itsessään
("objektiivisesti"), sillä se syntyy vasta siihen kohdistuvan kulttuurisen torjunnan
kautta (kulttuuri kokonaisuudessaan rakentuu Bataillen mukaan alhaisten ainesten
torjunnalle, joka voi toteutua joko idealisaationa tai yksinkertaisena
poissulkemisena).


Toisaalta se ei ole myöskään "subjektiivinen" termin
tavanomaisessa merkityksessä, sillä sen vaikutusten positiivinen ilmeneminen
edellyttää nimenomaan tietoisuuden sokaistumista.


Tämä labiili, muodoton alhaisuus on jollakin tavoin aina alempana kuin mikä tahansa sen tavoittamiseen pyrkivä positio (psykoanalyyttisessa diskurssissa sitä voitaisiin verrata Lacanin kehittämään reaalisen kategoriaan, joka on nimenomaan mahdottoman aluetta (s. 13).'

March 23, 2008

Cherubim

Pjotr Tšaikovskin säveltämä ortodoksinen kuoroteos - Cherubim. Uskomattoman seesteinen ja kirkas, täynnä rauhaa ja pyhyyden läsnäoloa.

http://www.youtube.com/watch?v=rftjRraJLEU&feature=related
Cherubim" (Tchaikovsky)

The Great Doxology - Aamupalvelu

Kerrassaan upeaa kuunneltavaa. Jos minulta sitä kysytään, niin tällainen kirkkolaulu tekee minuun suuremman vaikutuksen kuin mikään muu hengellinen musiikki tässä maailmassa.
*
http://www.youtube.com/watch?v=o55B2JSVlIU&feature=related
The Great Doxology from the Utreniye

A traditional setting of the Great Doxology from the Utreniye (literally, "Morning Service", Matins). It is sung by a choir from Moscow under the direction of Viktor Popov, with an accompaniment of photographs of Russian Orthodox churches in the homeland and the diaspora.
(Videossa nähdään pitkä ja värikäs kavalkadi etenkin venäläisiä mutta myös muun maailman ortodoksisia luostareita.)

Novospasskyn luostarin kuoro

Ortodoksista kirkkolaulua. Samaa henkeä tässä on kuin länsimaisissa spirituaaleissakin. Mutta jo Bysantista perityt kreikkalaisen hymnilaulun perinteet itämaisine vaikutteineen antavat sille aivan uniikin sävyn.

http://www.youtube.com/watch?v=-5sVpnmqMkw
Novospassky Monastery Choir - Psalm CXX (Mironisitsky)

Novospasskin Luostarin Mieskuoro

Amazing Grace - pääsiäisen kunniaksi

Tässä yksi maailman kaikkein kuuluisimmista gospel-lauluista, jota ovat laulaneet sekä kristityt että ei-kristityt vapauden ja ihmisoikeuksien puolustajat.

Kyseisessä videossa sen suuremmoinen laulaja Wintley Phipps esittelee ennen esityksen alkua kappaleen historiaa todella mukaansatempaavalla ja vaikuttavalla tavalla - jopa niin, että jotkut saattavat loukkaantua; - onhan alunperin kyseessä vanha ja traditionaali negrospirituaali (orjien laulama), jonka valkoihoinen väittää sekä säveltäneensä että sanoittaneensa Raamatun tekstin pohjalta.

Toki voimme kuulla laulun melodiassa myös irlantilais-skottilaisia melodia-aineksia (säkkipillin ääni assosioituu mieleeni).

Mutta kuunnelkaa ja nähkää itse - Amazing Grace.
*
http://www.youtube.com/watch?v=DMF_24cQqT0

"Amazing Grace"

Amazing grace, how sweet the sound
That sav’d a wretch like me!
I once was lost, but now am found,
Was blind, but now I see.

’Twas grace that taught my heart to fear,
And grace my fears reliev’d;
How precious did that grace appear,
The hour I first believ’d!

Thro’ many dangers, toils and snares,
I have already come;
’Tis grace has brought me safe thus far,
And grace will lead me home.

The Lord has promis’d good to me,
His word my hope secures;
He will my shield and portion be,
As long as life endures.

Yes, when this flesh and heart shall fail,
And mortal life shall cease;
I shall possess, within the veil,
A life of joy and peace.

The earth shall soon dissolve like snow,
The sun forbear to shine;
But God, who call’d me here below,
Will be forever mine.

John New­ton, Ol­ney Hymns (Lon­don: W. Ol­i­ver, 1779)

March 22, 2008

Kommentti nykytaiteesta 2

Kommentti solille ja Anita Konkalle päreessäni "Kommentti nykytaiteesta".
*
Minä olen sekä periaatteesta että piruuttani äärikonservatiivi, mitä taiteeseen tulee.

Sanoipa Adono mitä tahansa filosofisesti ihan hyväksyttävää ja perusteltua mimesikseen perustuvan taiteen totalitaarisesta luonteesta (= taide - jopa tonaalinen musiikki - rituaalin: siis indoktrinoivan politiikan välineenä), väitän, että me emme voi olla luontaisesti (ja se on ihan oikein! contra Adorno) havittelematta jokaisesta taideteoksesta jotain syvästi emotionaalista elämystä, joka tavalla tai toisella 'silloittaa' ymmärrystämme ja kokemustamme maailmaan/todellisuuteen välittömästi annetulla tavalla.

Ei taide voi olla vain käsittämätön elämys, joka pitää ensin jopa etäännyttää konventionaalisesta ja selittää sitten kriittisesti ja rationaalisesti, yrittäen sisäisen ristiriidan uhalla välttää pyrkimystä ymmärtää se jäljittelevyyden eli identtisyyden periaatteen sapluunassa.

Adornon vaatimus sisältää mahdottoman kaksoissidoksen (= tee jotain, mitä et voi tehdä, jos teet sen) kuten luterilainen vanhurskauttamisoppikin.

Tosin oma kritiikkini ei tässä (niinkuin aiemmassa päreessäni) kohdistunut nimenomaan Adornoa vaan modernin taiteen kontekstittomuutta, absurdismia ja jopa 'intentoitua irrationalismia' vastaan.

En kuitenkaan pidä dadaismia 'menetettynä' taiteen suuntauksena, jos se nyt ylipäätään voi olla mikään suuntaus. Kokeilut ovat aina tarpeen - itse asiassa täysin välttämättömiä.

Mutta taiteen banalisoituminen kuten yleensä kaiken merkityksiä sisältävän tai jopa ne rationaalisesti kieltävän - siis nihilismin! - banalisoituminen minua kuvottaa. Edes sitä, ettei mitään voi ottaa vakavasti, ei siis oteta enää vakavasti.

Vihaan sanontaa kauneus on katsojan silmässä (= banalisoitumisen lähtökohta) yhtä paljon kuin sitä, että se olisi taidekriitikon/-filosofin päässä.

Toki mä tiedän olevani liian yksipuolinen nyt, vaikka - jos ei vakaumukseni niin ainakin ymmärrykseni mukaan - taide on pluralisoinut ja monimutkaistanut todellisuuskäsitystämme (korrelaatio nykyfysiikkaan ilmeinen) jo aivan tarpeeksi - olkoonkin, että todellisuus tai pikemminkin selityksemme todellisuudesta ovat tietyssä mielessä ihan oikeasti pirstoutuneet siitä, mitä ne olivat vaikkapa vielä 1600-luvulla.

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että todellisuus itsessään - heideggerilaisen ontologiaproblematiikan mielessä ja hengessä - olisi yhtään sen monimutkaisempi kuin vuonna 0. Selityksemme vain ovat päätyneet inflaatioon sekä filosofiassa, taiteessa että fysiikassa.

Ja koska sekä taiteilijat (esim. Dali, Pollock tai Rothko) että filosofit (skitsoanalyytikko Deleuze, dekonstruktionisti Derrida sekä analyyttiset tieteenfilosofit) yrittävät 'matkia' (mimesis - kyllä) fysiikan uusia todellisuusmalleja, he kehittelivät mitä käsittämättömimpiä tapoja kuvata 'uusi kaaos' (joka on itse asiassa vallinnut aina - alkuräjähdyksestä alkaen).

Heidegger sen sijaan sanoo, että tämän hänen 'uuden' ontologisen lähestymistapansa (joka kadotettiin jo Aristoteleen filosofiassa), jonka mukaan oleminen ei ole ominaisuus vaan jotain siitä riippumatta, suurin ihmeellisyys on lopulta siinä, että se on niin perin juurin yksinkertainen (toteamus, joka on hämmästyttänyt monia Heideggerin omaperäisen kielen kanssa 'kamppailevia'.).
*
Mielestäni nyt on kuitenkin jo aika vetää minimalistiset johtopäätökset, kysyä 'oikeat' kysmykset ja palata yksinkertaisiin, selkeisiin ongelmanasetteluihin ja ilmaisuihin. Tai ainakin jonkun pitäisi se tehdä (on tietysti jo tehnytkin kuten Heidegger).

Jänis ja kettu

Martti Mielikäinen kertoo vitsin - ja lopussa on kaikki okei.

http://www.youtube.com/watch?v=acsNugn46PA

March 20, 2008

Kommentti nykytaiteesta

Kommentti Saaran päreeseen "Risuja ja ruusuja".
*
Minä olen joskus Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulutuksen aikoinani lukenut Matti Paavilaisen suosituksesta mm. jopa yhden Peter Handken romaanin , mutta mikä sen nimi oli - en heti muista.
Joko 'Puhtaan kokemisen hetki' tai 'Toiston pysyvyys'. Luultavasti ensin mainittu.

Vaikutelma kirjasta oli kuitenkin melko positiivinen, vaikken niin hirveän innostunut olekaan postmodernistisista kokeiluista.

Tosin aiheen käsittely kirjallisuudessa menetti merkitystään jo Proustin ja Joycen myötä. Sanomasta puolestaan on 1900-luvun lopulla tullut pelkkä kristillis-romanttinen jäänne.
Moraalisen opetuksen (sanoman) sisältäviä bildung-romaaneita eivät kirjoita kai enää kuin nuortenkirjoihin erikoistuneet.

Se, mitä kirjallisuudesta tämän dekonstruktion tapahduttua jäi jäljelle, on monesti 'paljon porua, vähän villoja': - joko viihdettä, viihdettä, viihdettä tai sitten pointtia vailla olevaa absurdia avantgardea, jota juuri kukaan ei lue.

Toki modernin taiteen museot ovat avantgardea (laajasti käsitettynä) täynnään, ja moderni kuvataide yllättävänkin suosittua - toisin kuin kokeileva kirjallisuus ja kokeileva musiikki.

Moderni taide - ei siis viihde - on ymmärrettävissä pelkästään tiettyjen tulkinnallisen viitekehysten puitteissa.
Tarkoittaa sitä, että taideteos/kirja ei avaudu enää sellaisenaan vaan tarvitaan aivan julmetun monimutkaisia selityskonstruktioita, jottei teos jäisi pelkästään 'autistiseksi ja 'solipsistiseksi muminaksi' - pelkäksi yksinpuheluksi kaaoksessa.

Mutta nykyäänhän juuri taiteen kuluttaja on se, joka 'antaa' teokselle sen semanttisen sisällön - ei itse tekijä.
Taiteilija vain 'mumisee mitä mumisee', eikä häntä voi eikä edes tarvitse ymmärtää - senkään takia, koska hänellä ei välttämättä ole mitään intentiota.

Roiskittuaan materiaalin 'pitkin seiniä' taiteilija ikäänkuin kehottaa: Voila! Syökää! Ja jos diggaat taiteilijaa ja teosta, sinun pitää huudahtaa takaisin vaikkapa esim. Touche!
*
Lopuksi nykytaiteen ja -taiteilijan esittelyä: http://www.youtube.com/watch?v=buMDw4oGI1g

Kuka puhuu totta - ja vain totta? Takkirautako?

Kas tässä Takkiraudalle luettavaa linkistä KILPAILUVALTION KIELIOPPI.
*
'Ad hominem-argumentaatio silloin kun se liittyy puhujan asemaan, rooliin ja ymmärrykseen, ei {siten} ole lakaistavissa maton alle pelkkänä henkilökohtaisuuksiin menemisenä.

Rortyn ja Foucault'n mukaan on aivan aiheellista kyseenalaistaa vastapuolen todellisuus- ja tietokäsitysten pohja ('ymmärrys') , sillä heidän mukaansa ne voivat perustua joko väärälle oletukselle neutraalin kielen mahdollisuudesta kuvata maailmaa 'sellaisena kuin se on' , tai sitten nämä käsitykset ilmentävät diskursiivista käytäntöä ja valta-asemaa ('roolia') , joka voidaan aiheellisestikin kyseenalaistaa.

Foucault'n mukaan retoriikka valtaa luovana instrumenttina määrittelee toimijoiden identiteettiä synnyttäen siten pakon toimia vallan määrittelemällä tavalla (emt.151).
Kärjistäen poliittinen toimija ei Rortyn ja Foucault'n mukaan voi asettua identiteettinsä, tieto- ja todellisuukäsitystensä sekä esittämänsä valtaryhmittymän taakse esittämään neutraalin kielen kautta poliittisista pyrkimyksistä riisuttuja 'puhtaita' argumentteja.

Siten jokainen poliittinen toimija on tuomittu persoonansa ja taustansa jatkuvaan kyseenalaistamiseen.' (s.136)

(Tämän tekstin perusväittämä pätee myös jokaiseen bloggaajaan...jopa Matruuna Takkirautaan - tuohon teknokraatti-objektivistien 'esiäitiin'. Toki se pätee kovin moneen muuhunkin (kuten itseeni), mutta mainittakoon vielä vain Homo Garrulus.)

March 19, 2008

Saksalaista ehdottomuutta - absurdiuteen asti

Kuvassa taideteos Jumalan kutsumasta saksalaisesta (oma tulkintani).
(Lisäys 20.3)
*
Luterilais-melanchtonisen eli forenssis-äärimonergistisen vanhurskauttamisopin paradoksi, kaksoissidos tai koan: Olet kutsuttu, mutta et saa lähestyä!
Theodor Adornon taidefilosofian dilemma: Saat ihailla taideteosta kriittisesti mutta et nauttia siitä!
*
Jos Luther tekee Jumalasta eräänlaisen 'rakastavan mutta oikukkaan ja ehdottoman Führerin', niin Adornolle taide on ei-identtisyyden vaatimuksessaan/pyrkimyksessään kuin skitsofreniaa aiheuttava kaaos, johon tulee kuitenkin suhtautua mitä kunnioittavimmin.
Mikä ihme näitä kahta muka 'ei-kurinalaista', muka ei-porvarillista ja muka ei-totalitaristista saksalaista oikein riivaa? Molemmat maksiimithan nimittäin esittävät kuulijalleen mahdottoman viestin.
Paradoksaalisesti ja oudolla tavalla 'pahaenteisesti' ne kumoavat oman emansipatorisen projektinsa ja ovat siten ikäänkuin saksalaiseen kuripolitiikkaan (Luther ja munkkilaitos sekä Adornon porvarillinen elitismi) sisältyvän sadomasokistisen itsensäkiduttamistaipumuksen käänteisiä perversioita.
*
Lisäys
Löysin kuin löysinkin lähes suoran vastauksen edellä esitettyyn ihmettelyyni Adornon merkillisestä 'puritaanisuudesta' taidenautinnon suhteen Irmeli Hautamäen artikkelista Kulttuuriteollisuus ja sen kritiikki Adornon mukaan.
Se valottaa Adornon (sekä Horkheimerin) taidekäsitystä sekä kulttuuriteollisuuden kritiikkiä laajasti ja asiaa tuntevasti.
*
'Adornon tiliin kuuluva teoria modernistisesta taiteesta, erityisesti sen etäännyttävästä estetiikasta, ei ole ongelmaton. Adornon korostamat etäännyttävät piirteet tekevät modernistisen taiteen välittömän nauttimisen mahdottomaksi.
Nautinto täytyy siirtää tuonnemmas, se on palkinto teoksen analyysista. Esteettinen arvo yhdistetään vaivannäköön. (Shusterman, 110-111)
Tämä merkitsee, että välittömästi ja spontaanisti koettu on esteettisesti arvotonta. Ajatuksessa, että kaikki arvokas liittyy vaivannäköön ja että kaikki huvittava ja hauska on arvotonta, on vahva protestanttinen pohjaviritys.

On sanottu, etteivät tunteet, ruumiillisuus ja arkielämän eettiset ongelmat mahdu lainkaan Adornon arvostaman modernistiseen taiteeseen. Niiden käsittely onkin jäänyt lähes kokonaan massakulttuurille.
On paradoksaalista, että kaikkein korkeimmalle arvostettu modernistinen taide on todella vaisua aikamme eettisten ongelmien edessä, ja että se näyttää tarjoavan pelkän pakopaikan mietiskelyyn ja älylliseen abstrahointiin.'
Lisäys
Walter Benjaminin käsitys taiteen kokemisen mahdollisuuksista oli hieman erilainen kuin Adornolla, joka vastusti Benjaminin ajatusta, jonka mukaan taideteoksen teknisen uusinnettavuuden räjähdysmäinen kasvu - vaikka se merkitsikin taiteen auraattisuuden (kts. myös alemmat linkit) heikentymistä - kuitenkin lähensi massoja taiteeseen.

March 18, 2008

Bloggaamisen vapaudesta ja Blogilistan top-100:n sisällöllisestä epäedustavuudesta

Kirjoitettu kommentiksi iineksen päreeseen Ajattele, kun kerran voit.
Katso myös vaikka Saaran päre Kansalainen osaa viihdyttää tai etenkin Sedikseltä Blogeista taas kerran sekä Plussaa ja miinusta.
*
A) Blogin tekemiseen ei ole olemassa mitään rajoituksia eli esimerkiksi journalistisia ja/tai kulttuurisia velvoitteita - kaikki käy.

Toki pitää välttää pahantahtoista ja tieten tahtoen herjaavaa kielenkäyttöä, mutta esim. Takkiraudan minua kohtaan esittämät ad hominem-syytökset ovat paljon asioita tietävän ja hallitsevankin mutta minun kannaltani silti ei-uskottavan monotonisen rationalistin (apua: ad hominem!) yritys saada keskusteluproseduuri muokattua mieleisekseen, jotta välttyisi liian syvälle menevistä kommenteista itse tieteellis-teknologisen rationaliteetin olemuksen suhteen, minkä hän kokee loukkaukseksi itseään eli koko omaa fundamentalistis-rationalistis-tieteellis-teknokraattista maailmakatsomustaan kohtaan.

(Lukekoot takkirauta Tuomas Nevanlinnan loistavasta kirjasta 'Kuninkaista ja narreista' vaikkapa artikkelin 'Ei uskolle, ateismille ja agnostismille', niin hän mahdollisesti (mutta VAIN mahdollisesti) saattaa oivaltaa edes hiukan siitä, mitä minä kritiikilläni ajan takaa.)

B) Mutta Blogilistan top-100:aa edustavana otoksena tuhansien blogien viidakossa pitävä (Esa Mäkinen) on ilman muuta omaksunut täysin yksipuolisen ja siten väärän perspektiivin seurata ja arvioida muka nimenomaan 'parhaita' blogeja.

Top-100 on omanlaisensa tilastoharha. Se antaa vääristyneen kuvan siitä, mitä 14000 ja vielä huomattavasti suurempi blogilistaan kuulumaton blogimassa edustaa.

Hieman ilkeästi voisi sanoa, että iltalehdistäkin (tarkoin varauksin tämä pätee myös Hesariin) löytyy asiallisia sekä harkitun asiallisesti ja intressittömästi kriittisiä juttuja, jos osaa ja jaksaa etsiä, mutta ne on hämmentävästi ympätty kaiken sensaatiopaskan tai mielipidemonopolin (Hesari) sekaan, joka muodostaa näiden lehtien myynnin kannalta tärkeimmän sisällön.

En sano, etteikö blogeistakin löytyisi ihan silkkaa P:tä ja paljon, joskin jokaisella on omat makutottumuksensa, mutta tärkeintä on siis oivaltaa, että bloggaaminen, joka on täysin vapaata ja avointa kansalaiskeskustelua, omien intressien mukaista kommunikaatiota ja informaatiota sekä silkkaa egotrippailua, ei velvoita mihinkään, kuten iltalehtiä sentään voisi velvoittaa hyvän journalistisen tason ja etiikan nimissä asiallisempien juttujen julkaisuun.

Sellaiset jutut eivät kuitenkaan myy tarpeeksi, ja niinpä tämä mediagenre suoltaa päälööppeinään silkkaa roskaa.

Blogit ovat viimeinen sananvapauden linnake tässä maailmassa, ja siksi niiden ilmaisun rajoittamisen ainoana perusteena voi toimia - ei makuarvostelma vaan selkeä näyttö, jossa voidaan osoittaa lakia selkeästi rikotun.

Viimeisin lapsipornokeskustelu tosin osoitti, ettei tämäkään rajoite toimi, mikäli ei tunneta tosi tarkkaan netin ääretöntä informaatiokaaosta - ja kuten jo sana kaaos paljastaa, tällainen tuntemus on erittäin hankalasti ellei sitten peräti mahdotonta saavuttaa.

Mutta kuka ryhtyisi kokoamaan ei vain yhden vaan ehkä 3-4 tai useamman kategorian top-20, 50 tai 100-listoja, joista voisi sitten helpommin löytää mieleisiään 'aate- ja keskustelutovereita', ja jotka listat myös paremmin avaisivat sekä lukijoille että 'virallisille ja kanonisoiduille' printtijournalisteille sitä sisällöllistä moninaisuutta, jota bloggaajat kaiken kaikkiaan ovat ja edustavat.

Vai onko sellaisia jo olemassa?

Meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana

Eh - tuota - joo. Mitäs tässä sen kummempia selittelemään. Kun on hauskaa niin on.

http://www.videot.org/nauravat-neloset.html

March 16, 2008

Wilko Johnson - maailman rokkaavin riffikitaristi



(Ylimmäinen kuva on Dr. Feelgoodin Kuusrockin keikalta 1975)

Dr. Feelgood on nimetty 1970-luvun puolivälin ns. pub-rockin ehkä kovimmaksi nimeksi. Eikä syyttä, sillä sen on myös sanottu vaikuttaneen merkittävästi englantilaisten punk-rockkareitten musiikkimieltymyksiin mm. Ramonesin ohella.
Mutta Ramones olikin jo ehtaa pop-punkkia; - Dr. Feelgood sen sijaan oli 'korkeimpaan potenssiin korotettua' hard-rythm&bluesia, jolla lienee ollut vaikutusta esim. Sex Pistolseihin.
Näin 1975 bändin Suomen keikalta (taisi olla Kuusrock?) televisiosta kaksi biisiä, ja etenkin kitaristi Wilko Johnson teki miltei ilmestyksenomaisen vaikutuksen. Heinäseipään ryhdillä ja lentopalloilijan nopeudella mies kaahasi kuin robotti edestakaisin lavaa ja käsi kävi armotonta komppia.

Wilko soitti sormillaan ja rystysillään, jotka olivat keikan jälkeen joskus jopa verillä. Mutta kyllä kuulostaa soittokin ihan tuoreen notkealta? sisäfileeltä!
Liha liikkuu ja käy hyvin pyydykseen näin tehokkaasti 'hakattuna'.

Esa Pulliainen on kertonut jossain, että Dr. Feelgodin keikan ja etenkin Wilkon 1975 nähtyään hän tajusi kertakaikkisesti, mistä rokissa todella oli kysymys.

Ensimmäisenä biisinä kuullaan rokitettu tykitys ikirythm&blues-klassikosta Route 66.
Olen Feelgoodistakin julkaissut aiemmin päreen, mutta sama tuo. Hyvään ei kyllästy- olipa tyylilaji sitten mikä tahansa.
Joten pannaan vielä pari bonusvideota mukaan kaupan päälle - Roxette ja She does it right.
*
http://www.youtube.com/watch?v=QuvYL2AnSeE (Route 66, Live On UK TV 1975)

(Videon laatu on erinomainen)
http://www.youtube.com/watch?v=rViBFgjChH0 (She does it right, Live On UK TV 1975 )
*
Alla pätkä linkistä, jossa muistellaan 1975 Kuusrockia.

Toukokuussa pääesiintyjien sopimukset oli vahvistettu. Tulossa oli ajan kielikuvan mukaisesti "purkkaa ja jytää". Kohuttu nouseva rockryhmä Dr. Feelgood saapui Suomeen kolmelle keikan minikiertueelle ensimmäisenä pysäkkinään Kuusrock. Lauantain toinen brittiporukka oli "purkkapopyhtye" ja listasuosikki Paper Lace, (The Night Chicago died; Billy don't be a hero).

Dr. Feelgood löytää keikkapaikalle
Dr Feelgoodille oli käydä nolosti, kun yhtye kertomansa mukaan erehtyi lentoajasta. Bändi oli keikkapäivän aamuna kadoksissa. Promoottori Antti Einiö onnistui lopulta paikallistamaan jo viihteelle heittäytyneen ryhmän Tukholmasta ja järjestämään kiireesti yksityiskonekuljetuksen Suomeen.

Brittibändit tekivät hyvät keikat. Yleisö arvosti Paper Lacen viimeisteltyä, melodista poppia ja taitavia laulustemmoja. Yhtye oli ennakkoon hieman nyreissään "kakkosbändin" paikastaan, mutta tämä järjestys oli sille varmasti parhaaksi. Dr. Feelgood nimittäin näytti illan päätteeksi kaapin paikan ja vastasi koviin odotuksiin sataprosenttisesti.

Rosoista musiikkia karuissa oloissa: Dr. Feelgoodin Wilko Johnson ja Lee Brilleaux.
Bändin esitys oli siihenastisen festivaalihistorian intensiivisin. Tunnelmaa ei viilentänyt edes ajoittainen rankka sade.
Bändin tiukan pelkistetty yhteissoitto, rosoinen soundi ja maaninen lavaliikehdintä nostivat yleisössä Feelgood-kuumeen. Väkivahva Thamesin suiston blues jäi muhimaan monen muusikonalun mielessä. Huomattiin myös, että rajua jytää voi soittaa pikkutakeissa.

Asia vilpitön! Öhö öhö!

Aivan parasta Läpivetoa. Anonyymit Jopet. Pokka pettää lopussa kaikilta.





(Jos ei tämä naurata, niin haloo - taidat olla tosi kova koomikko!)

March 15, 2008

Maailman komein hard-rock-balladi?

Valitsin Freen Wishing Well-biisistä videon, jossa soi bändin oma, alkuperäinen studioversio, koska se on mielestäni edelleenkin paras.

Olen kuullut joskus 1989 Tavastia-klubilla Smack-yhtyeen version tästä, eikä sekään huono ollut, vaikka myös Smack sortui hiukan samaan kuin monet muut coveroijat: ylimahtipontiseen pateettisuuteen ja liialliseen jytinään.
Mutta Freen alkuperäisessä on sopivassa suhteessa juuri sitä rauhaa, jyhkeyttä ja oikeaa melodista 'taimausta', joka tekee ko. kappaleesta klassikon. Paul Rogers on kirjoittanut itse kyseisen kappaleen, ja hänen äänensä välittää edelleenkin muita paremmin sen tunnelman.

En tiedä, mihin yhteyteen videoon tehty (elo-)kuvapuoli alunperin kuuluu (koska alkuperäistä biisiä varten sitä ei ole tehty - en kuitenkaan ole varma: älkää uskoko minua), mutta aika rankka mustasukkaisuustarina on kyseessä, kuten lopussa tulemme havaitsemaan.

Alla linkki vuoden takaiseen päreeseeni samasta aiheesta. Paul Rogers on esittänyt biisiä myös Queen-yhtyeen keikoilla 2000-luvulla.
*
http://www.youtube.com/watch?v=eKy_puDDnRk

*
http://actuspurunen.blogspot.com/2007/04/paul-rodgers-bad-company-wishing-well.html

LYRICS

Take off your hat; kick off your shoes.
I know you ain’t goin’ anywhere.
Run ‘round the town, singin’ your blues.
I know you ain’t goin’ anywhere.
You’ve always been a good friend of mine,
But you’re always sayin’ farewell.
And the only time that you’re satisfied
Is with your feet in the wishing well.
Oh… Yeah… Wish!

Throw down your gun – you might shoot yourself –
Or is that what you’re tryin’ to do?
Put up a fight you believe to be right
And someday the sun will shine through.
You’ve always got something to hide;
Something you just can’t tell.
And the only time that you’re satisfied
Is with your feet in the wishin’ well.
Oh… Yeah…

But I know what you’re wishin’ for:
Love in a peaceful world. Yeah…
Love in a peaceful world. Oh, yeah…
Love in a peaceful world.
Mmmmmmmm…
Na na na na na na na-na…
Na na na na na na na…

You’ve always been a good friend of mine,
But you’re always sayin’ farewell.
And the only time that you’re satisfied
Is with your feet in the wishing… well!
Oh! Yes! But, uh…Ow!
I wish you well…
Oo-oo-ooh! The wishing well! Ow!
Everybody has a wish…
Everybody has a dream. Yeah, yeah!
I wish you well… Ow!
Well, you dream… your own time…

Onkohan Kemppisellä ollut näin hauskaa silmäklinikalla?

Benny Hill ottaa kaiken irti sairaalahoidon 'parantavista vaikutuksista'. Hitto mä nauran itseni kipeäksi ;)

Simple and silent Comedy is the best!

Lähetshä mun kansa shienee?

Tämä Ranuan kummit-sketsisarjan (jota en ole nähnyt) pläjäys taisi pelastaa päiväni. Hyvä nauru auttaa kestämään maailmaa ja elämää ainakin muutaman tunnin verran eteenpäin. Mestarillisesti rakennettu sketsi.

Jäätelöbaarin myyjättärellä on ongelma. Alla satunnaisen tuubikommentaattorin huomio.
'Harmi kun ei ollu sitä loppua tässä, sekin on just hyvä. "ihan mukavalta vaikutti, oltais voitu mennä vaikka yhdessä sieneen"'

March 14, 2008

Kommentteja Kanervasta

Kommentteja Iineksen päreen Johtajaominaisuudet tiimoilta.
(Lisäyksiä 17.3)
*
13.3

Näkemykseni Ilkka Kanervasta on muuttunut 10 viimeksi kuluneen vuoden aikana - parempaan suuntaan. Kokoomuksesta löytyy monia paljon paskempia tyyppejä.
Tämä arvio on pelkästään poliittinen. Se, mitä Kanerva tekee yksityiselämässään, ei kiinnosta minua vähääkään.

Viimeaikainen kohu paljastaa jälleen sen tosiasian, että ihmiset tarvitsevat kuninkaan, narrin ja hirviön samassa persoonassa. Sellaista kutsutaan joskus myös jumalaksi.

Kansalla on merkillinen, tiedostamaton ja hallitsematon halu 'tappaa' kunnioittamansa ja pelkäämänsä hirviömäinen narrijumala, jos siihen vain pienintäkään aihetta ilmenee. 'Tapetun' tilalle etsitään nopeasti uusi uhri jne.

Media on tässä asiassa pelkkä rahastuskone, joka oikeuttaa toimensa kansan primitiiviseen mentaliteetiin vetoamalla. Media on itse asiassa maailman ovelin haaskalintu.

Näitä ilmiöitä ymmärtääkseen kannattaa lukea mm. uskontotieteilijä Rene Girardia (mimesis- eli jäjittely-, kateus-, väkivalta- ja syntipukkiteoria) sekä esim. Tuomas Nevanlinnan 'Kuninkaista ja narreista' - ei niinkään jotain media-opasta, joka ei edes yritä analysoida muuta kuin pintakäytäntöjä - ymmärtämisestä nyt puhumattakaan.

13.3

Olen alkanut kallistua siihen suuntaan, että media ja yleisö/kansa pelaavat samaa peliä, joskin vain media on siitä pelistä tietoinen.

Siten media kykenee manipuloimaan tai 'provosoimaan' kansaa saattamaan jonkun ihmisen uhrin asemaan, koska se tulee kansan närkästystä 'ruokkimalla' (tietoisesti mutta ei julkilausutusti) oikeuttaneeksi oman yhä röyhkeämmän 'haaskakäyttäytymisensä', joka on siis tuottavaa puuhaa.

Rajahan tässä yksityisyyden tonkimisessakin tulee tietysti jossain kohtaa vastaan, mutta entistä huonommin julkkikset pystyvät nykyään suojautumaan.
Toisaalta juuri julkkikset tietävät, että kaikki julkisuus pitää heidät ihmisten tietoisuudessa ja näin ainakin potentiaalisti suosiossa, joten tilanne on kieltämättä auttamattoman ambivalentti myös/ainakin pop-julkkisten yksityisyyden suhteen.

Poliitikot ja virkamiehet tosin kärsivät tilanteesta eniten, mikäli eivät sitten pysty taktikoimaan eli joko lypsämään kansalta/yleisöltä säälipisteitä, jolloin mediasta tuleekin rikosten paljastajasta itse roisto (tämä on median 'Damokleen miekka') tai ylittämään jonkin merkillisen karisman voimasta koko median/yleisön häikäilemättömän katseen, joka jatkuvasti suuntautuu heihin kuin Korkeasaaren apinoihin.

En toki halua väittää, etteikö media tekisi erittäin hyödyllistäkin työtä etenkin poliitikkoja tarkkaillessaan, mutta tilanne 'suurennuslasin alla' on osaltaan johtanut siihen, että harva poliitikko uskaltaa enää riskeerata edes esittämällä omaperäisiä mielipiteitä tai radikaaleja ehdotuksia, ja koska media ei saa mistään muualta myyviä jutun aiheita (poliittiset jutut eivät myy), se tonkii henkilökohtaisuuksia.

PS. Susan Ruusunen ei ole julkisuuden ammattilainen/julkisuudesta elävä, joten hän taisi haukata (kustantajan ylipuhuessa ja luvatessa liikoja) liian ison kakkupalan Vanhasen suhteen.
Toisaalta Vanhanen on jo nyt saanut aika lailla takkiinsa, vaikka voittaisikin hovioikeudessa, sillä mediaa Vanhanen ei tule voittamaan - tälläkään kertaa.

Siten ainoa, jonka hän tahtomattaan (koska ei syyttänyt itse Ruususta mistään) voittaa, on 'vain' Ruusunen - ja tämä asiaintilahan taas on jo nyt kääntynyt psykologisesti Vanhasta vastaan.

14.3

sedis kirjoitti

'Veikkaan, että viikon päästä Ile ei ole ministeri.'

Voi olla että olet oikeassa. Mutta minkä takia Kokoomuksen pitäisi mennä rähmälleen median tai edes äänestäjien edessä tällaisen politiikkaan kuulumattoman paskanjauhannan takia, jossa on ollut kyse yksityiselämän mahdollisesta ylilyönnistä, ei ulkopoliittisesti 'epäkorrektista' käyttäytymisestä?
Kyseessä olisi ilmeinen ylireagointi puolueen suosion ylläpitämiseksi, koska se on jo nyt saanut kolauksen, jota ei voi mitenkään muuksi muuttaa.

Sitäpaitsi Kanerva on viimeksi kuluneen viikon aikana rangaistuksensa saanut eli joutunut ryöpytysten jälkeen taatusti miettimään tekojaan muutaman unettoman yön verran ja pyytänyt sitten julkisesti anteeksi.

Anteeksipyyntö oli se, mitä itse häneltä odotin - se riittää.

Entä halutaanko Kanervaa vielä tämänkin jälkeen nöyryyttää oikein kunnolla? Ilmeisesti. On paljon ihmisiä, jotka nauttivat 'teurastamisesta' moraalin nimissä.

Erottaminen olisi kuitenkin tässä(kin) tapauksessa osoitus siitä, että massamedia-demokratia määrää diktatuurisesti poliitikkojen(kin) kohtalosta.
Heiltä vaaditaan lähes pyhimysmäistä täydellisyyttä: tila, joka on paitsi ihmiselle mahdoton myös mahdollisimman 'tylsä'.

Oma demokratiatajuni ja 'demokraattinen toleranssini' loppuu paradoksaalista kyllä juuri samaan kohtaan kuin moralistisilla syntipukkien metsästäjillä - eri syistä vain ja erilaiset johtopäätökset tehden: - syyttävä sormi kääntyykin kohti massoja sekä mediaa.

Epäilemättä en tällä asenteella tulisi itse koskaan pärjäämään politiikassa, mutta on selvää, että juuri tämän asenteen vuoksi en myös koskaan ole edes halunnut olla tekemisissä politiikan kanssa.

(PS. Platonin 'pahamaineinen' Valtio on edelleenkin opettavainen kirja politiikan ja politiikan filosofian ymmärtämisessä.)

14.3

massat

Menkää itse mukaan politiikkaan - jos uskallatte.

Hyvähän täältä turvallisesta blogista on tykittää 'oikeita' mielipiteitä 'paskiaisten' niskaan.

Tulee lievästi sellainen olo, että nyt nautitaan taas oikein viimeisen päälle vyön alle lyömisestä - demokratian hengessä. Viis siitä, mikä on oleellista ja mikä ei.

Uhrin 'veren pitää virrata', ennenkuin ollaan tyytyväisiä - vähän aikaa...

Teillä on massat melkein aina 'veren maku suussa'. Ja sitä makua te kutsutte oikeudenmukaisuudeksi: - omaa ressentimenttiänne.

16.3

hilma, iines

Olette puuttuneet olennaiseen asiaan Kanervan anteeksipyynnön suhteen.

Huomaamme, että kaikesta 'kiemurtelusta' huolimatta Ile ei pyri vapauttamaan itseään vastuusta kuten Vanhanen, jolle Kanervan anteeksipyynnön kohta: 'Mä en ole siis syyttämässä ketään muuta kuin itseäni...' oli sen verran taitava retorinen heitto, ettei Vanhasella varmasti tämänkään takia ollut mitään lisättävää asiaan ;/

Poliittista peliä, 'survival-retoriikkaa' siis, mutta uskon silti yhä Kanervan perimmäiseen vilpittömyyteen asiassa.
Silti pidän häntä näissä yksityisasioidensa hoidossa naivina sekä hyvässä että huonossa/pahassa (moraalifilosofisesti huono liittyy pohdintaan siitä, mikä on hyvää; paha taas liittyy siihen, mikä on oikein ja mikä väärin.)

Olen samaa mieltä kanssanne, että tämä anteeksipyyntö esitettiin kuilun partaalla ja yksilöimättä ketään loukattua henkilöä, mutta silti - kuten sanottu - yrittämättä luistaa vastuusta omien hölmöilyjen suhteen.

Pisteitä saa myös Katainen, jonka rennon purevat replikoinnit puolueväelle ja toimittajille 'tapauksesta Ile' ovat vaikuttaneet aidon tuntuisilta ja olevan vailla kyynistä laskelmointia.

16.3

Jacques Maladroit

Hyvä tarkennus. Itse tarkoitin osittain samaa kirjoittaessani, että pidän Kanervaa naivina yksityisasioittensa 'hoidossa'. Päädyin kuitenkin kirjoittamasi johdosta pohtimaan asiaa perspektiiveistä, jotka eivät ole kovin 'suotuisia' Ilkka Kanervalle.

Mikäli jollain ihmisellä on taipumus tehdä 'säännöllisesti' tällaisia 'virhearviointeja', hän on yhtä aikaa sekä naivi että 'kyynikko': eräänlainen peluri - ehkä jopa addikti, kuten sexiterapeutti Jukka Virtanen hieman ylipsykologisoivasti analyseerasi.

Mutta jos tulkitaan aivan kirjaimellisesti, että Ike pyysi anteeksi 'vain' virhearviointiaan, niin eihän hän silloin tietysti tekoaan anteeksi pyytänyt.

Teon tehdessään Ike ajatteli, että ei tästä mitään seuraa, mutta erehtyi eli teki virhearvion. Mutta miten Iken on edes mahdollista pyytää anteeksi (vain) omaa? virhearviotaan, jos hän ei kadu itse tekoa?

Se on mahdollista siten, että tällöin väistämättä vieritetään osaltaan syytös myös kyseisen naikkosen niskaan, joka tekstiviestit paljasti, mikä merkitsee, että tavallaan hänenkin velvollisuutensa olisi nyt pyytää anteeksi - ehkei ihan Suomen kansalta mutta ainakin Kokoomukselta..?! ;(/)

Eli mitä tällaisesta 'anteeksipyynnöstä?' pitäisi lopulta sanoa? Onko se moraalisesti yhtä tyhjän kanssa? Vai viilaammeko nyt liikaa sitä kuuluisaa pilkkua, koska varmasti Ilkka Kanervan vakavana intentiona on ollut katua ihan aidosti - vai?

16.3

Iines näköjään ajatteli melkein samoja asioita kuin minäkin. Havaitsin ne vasta julkaistuani kommenttini. Olen samoilla linjoilla hänen kanssaan.

Ei tuomita enempää, vaikka virhearvion anteeksipyytäminen ei ainakaan argumentatiivisesti ole sama asia kuin itse teon katuminen.
Nyt täytyy vain yrittää uskoa, että Kanerva oli katuvainen myös ja juuri tekonsa suhteen.

17.3

iines kirjoitti

'Harva niin tahvo on, että suupieli vuotaa valtiosalaisuuksia lemmentöissä jonkun hupakon kanssa.'

Mutta ei tarvita kuin se yksi Tahvo, jolla on tarpeeksi isoja asioita lipsauteltavanaan, niin ulkopoliittinen skisma saattaa syntyä.
Kyseinen tahvo on silloin ollut nimenomaan turvallisuusuhka - vaikkemme sitä etukäteen voikaan varmasti tietää.

En tosin väitä, että Ikellä olisi tiedossaan kovin suuria salaisuuksia, mutta kysmys onkin periaatteellinen.

Muistas nyt vaikka se kuuluisa Mata Hari, joka toimi kaksoisagenttina Saksan ja Ranskan hyväksi I maailmansodassa käyttäen tietojen urkkimisessa hyväkseen tiettyjä 'hyvin kehittyneitä' avujaan.

'Zelle [Mata Hari] oli myös ilotyttö ja pidetään mahdollisena, että hänen asiakaskuntaansa kuului Pariisissa vaikuttavia poliitikkoja, diplomaatteja sekä upseereja.' (wikipedia)

Mata Harin teloittamisesta liikkui huhuja tai ehkä paremminkin legendoja, jotka todistavat - jos uskomme niitä - ainakin sen, että ko. naisella oli aivan ilmeisesti ollut vaikutusvaltaa ranskalaisiin sotilaisiin, vaikkei hän todennäköisesti mikään tärkeä vakooja ollutkaan.

Ranskan poliittinen johto sai hänestä kuitenkin sopivan syntipukin huonolle sotamenetykselleen.Kts.http://fi.wikipedia.org/wiki/Mata_Hari

Tällaiseen Mata Hariin kun Ike vielä törmää, niin siinä 'hässäkässä' hän saattaa tulla paljastaneeksi ihan vain luottaessaan ko. naiseen (luottavainen ja siten virhearviointiin taipuvainen ihminen kun on ;) Jyri Häkämiehen Suomelle suunnitteleman huippusalaisen Venäjä-operaation - hitto soikoon!

Se on Iken ulkoministeriyden päätepiste - ja ehkä enemmänkin: - hänen poliittisen uransa loppu - ikuinen häpeä ja karkotus takaisin syntymäpaikkaansa Lokalahdelle eli nykyiseen Uuteenkaupunkiin - siis sinnepäin, missä sinäkin iines kai asustelet..?

17.3

Henkilökohtaisesti en kuitenkaan pidä Ikeä turvallisuusuhkana. Tämän kohun jälkeen hän pysyy nahoissaan eikä lähesty naisia kuin sillä sangen kuuluisalla viiden metrin kepillä tunnustellen..;) Ihan sopiva etäisyys.

March 13, 2008

Klassikkoriffi

Tässä yksi kaikkein eniten ihailemistani rock-biiseistä ja kitarariffeistä. Tällaista kitarasoundia (Paul Kossoff) ei saada aikaan pelkillä vempaimilla - se lähtee sormista - tai pikemminkin päästä - sekä 'ylä- että alapäästä'.

Kannattaa kuunnella etenkin Kossoffin soolojen vibrato, jota nuori Claptonkin tuli Kossoffin suureksi yllätykseksi kerran oikein takahuoneeseen kiittelemään ja ihmettelemään. Kossoff oli sanonut, että minunhan tässä pitäisi tulla sinulta kyselemään, mutta Erkki on siitä sympaattinen veikko, että ilmaisee arvostuksensa ääneen eikä kadehdi - oli sitten kyseessä tunnettu tai kuten vielä siihen aikaan (luultavasti 1969) Kossoffin tapauksessa vähemmän tunnettu kitaristi.

Bändi toimii myös kokonaisuutena erinomaisesti. Ei ole Paul Rogersin äänessä mitään valittamista (päinvastoin!) - saatikka Andy Fraserin omaperäisessä bassottelussa (joka muistuttaa Jack Brucea ;) - Bruce soitti Creamissä Gibson SG:tä kuten Fraser Freessä) tai Simon Kirken tarkan hevissä rumputyöskentelyssä. Tämä kappale ei nimittäin ole rumpalille ihan niitä helpoimpia...
Kyseessä on ilmeisesti Isle of Wight Festival 1970.
*
Music video by Free performing "All Right Now".

PS. Olen julkaissut - olisko ollut 1½ vuotta sitten - kerran aiemminkin blogissani päreen tästä biisistä - siinä taisi olla pari kolme vaihtoehtoista tuubista löydettyä versiota mukana.
Totean nyt saman kuin silloin: AC/DC:n soolokitaristi Agnus Young on taatusti kuunnellut tätä biisiä ja katsellut luultavasti myös tätä videota useammin kuin kaksi kertaa. Youngin Kossoff-vaikutteet ovat minun mielestäni aivan selvät.

Mä elän vieläkin - en suostu kuolemaan

The Highwaymen esittää Jimmy Webbin sykähdyttävän country-iskelmän Highwayman.
Alla myös vallan erinomaiset suomalaiset sanat kyseiseen kappaleeseen.
*
Willie Nelson, Johnny Cash, Waylon Jennings and Kris Kristofferson perform Highwayman live.

(Willie Nelson:)
I was a highwayman.
Along the coach roads I did ride
With sword and pistol by my side
Many a young maid lost her baubles to my trade
Many a soldier shed his lifeblood on my blade
The bastards hung me in the spring of twenty-five
But I am still alive.
(Kris Kristofferson:)
I was a sailor.
I was borne upon the tide
And with the sea I did abide.
I sailed a schooner round the Horn to Mexico
I went aloft and furled the mainsail in a blow
And when the yards broke off they said that I got killed
But I am living still.
(Waylon Jennings:)
I was a dam builder across the river deep and wide
Where steel and water did collide
A place called Boulder on the wild Colorado
I slipped and fell into the wet concrete below
They buried me in that great tomb that knows no sound
But I am still around..I'll always be around..and around and around and around and around
(Johhny Cash:)
I fly a starship across the Universe divide
And when I reach the other side
I'll find a place to rest my spirit if I can
Perhaps I may become a highwayman again
Or I may simply be a single drop of rain
But I will remain
And I'll be back again, and again and again and again and again...
***
Mä elän vieläkin
(sanat: Harri Laukkanen – Erik Mantere – Juha Tapaninen)
(Harri Marstio:)
Mä tapoin miehen
sain maineen puukkojunkkarin
vaik' itseäni puolustin
kruunun kyyti minut Siperiaan vei
se juna palasi mut ruumini vain ei
mut vaikka sinne jäin mä palaan takaisin
mä elän vieläkin

(Jorma Kääriäinen:)
Mä puita uitin
tanssin päällä tukkien
vein monen neidon sydämen
suma seisoi
yksin tukit panostin
lanka paloi loppuun liian aikaisin
pato murtui multa parrun alta vei
mua kukaan nähnyt ei

(Pate Mustajärvi:)
Mä olin sotamies
jouduin kaukopartioon
rintamalle Petsamoon
me rata katkaistiin ja tultiin kotiin päin
se ryhmä vihollisen väijytykseen jäi
sain kuulan rintaani,
jäin hankeen makaamaan
mä elän vieläkin, en suostu kuolemaan

(Topi Sorsakoski:)
Mä olin kuningas, lailla Virran Olavin
sain kultaa sain myös timantin
koskaan kenellekään sanonut en ei
mut auki revittiin ja viina minut vei
mä nousin tähtiin palata en sieltä voi
mä elän vieläkin, mun levyt vielä soi
ja soi ja soi ja soi
ja soi ja soi ja soi

http://www.lyricsbox.com/popeda-lyrics-ma-elan-vielakin-hmncfks.html

March 10, 2008

Rationaalinen valinta, nihilismi ja rasismi

Kirjoitettu kommentiksi takkiraudan päreen "Suomenmaassa on jotain mätää" kommentteihin.
*
Huomautus ja itsekriittinen arviointi 12.3.
Kirjoitettu teksti on keskeneräistä ja itseään toistavaa verbaalista tyhjäkäyntiä, väsähtänyttä ja jatkuvasti 'metsään suistumassa' olevaa virkeakrobatiaa, jossa tietyt äärimielipiteet yritetään säälittävän epämääräisesti viedä vieläkin äärimmäisempään positioon...
Mutta silti - silti nuo kärjistykset tulevat toimimaan jonkin mahdollisesti tulevaisuudessa esitettävän nihilismi-synteesini eräinä protoluonnoksina ja esilähtökohtina.
*
Jukka said...
Rusanen syyttää siis Takkirautaa rasistiksi koska Takkirauta uskoo uusklassiseen taloustieteeseen.Vaikka en itse ole rationaalisen valinan teorian mustavalkea kannattaja enkä vastustaja ihmettelen miten ihmistä voi tuo perusteella kutsua rasistiksi.
Jos rasismi nyt on ainakin jonkun mielestä rikos, niin tuohan on kunnianloukkaus.
*
RR

Täällä on joku Rusanen.
Esittelisitkö Jukka hänet minullekin...vai hankitko mielummin uudet silmälasit?
Uutta päätä en toki vaadi (toistaiseksi) vaihdettavaksi.

*
Rasismilla ei ole vain yhtä aatteellista alkuperää, ei se myöskään rajaudu pelkästään yhteen rasismi-määritelmään kuten takkirauta ajattelee.

Laissez-faire-talous indoktrinoivine/manipuloivine rationaalisen valinnan periaatteineen johtaa ennenpitkää rasistisiin käytäntöihin, kulttuurirelativismiin ja yleiseen arvonihilismiin - uskottiinpa sitten tuonpuoleiseen tai tämänpuoleiseen pelastukseen/onneen/arvoihin, koska molemmat implikoivat nihilismin suhteessa sekä 'paikalliseen' (joka on tietysti jo itsessään ristiriitainen periaate) että universaaliin ihmisarvo- ja ihmisoikeusidealismiin - tosin eri syistä ja erilaisen praksiksen seuraantoina.

Ja lisättäköön vielä, että KAIKKI taloustieteelliset teoriamme johtavat rasismiin (minun prosessuaalisen rasismi-määritelmäni mukaan) - sekä vapaa kilpailuttaminen että sosialistinen suunnitelmatalous, joka on esimerkiksi aikamme Kiinassa ideologinen versio monopolikapitalismista.
(Samantyyppistä mallia käytettiin esim. Bismarckin Preussin teollistumisen aikana. Lähinnä juutalaisten tuhoamis-infrastruktuurin kehittämiseen tähdännyt natsi-Saksan irrationalistis-barbaaris-rotuhygieeninen valtiojohtoisuus on myös esimerkki ei-vapaasta markkinataloudesta.)

Huom! - liberaalien talousteorioiden rasismia ennakoiva oikeutus ei aluperin ole niissä itsessään eli teoreettisissa lähtökohdissa ja perusteluissa (esim. Lockella ihmisen omistusoikeus 'no-man's land-valtauksiinsa' työnsä tuloksiksi tulkittuina(?!) oli muka luonnollinen oikeus), mutta ne johtavat väistämättä ennenpitkää diskriminoimaan muita kilpailijoita - joko juuri Locken luonnonoikeus-lakiin verhoutuneen rasismin periaatteella: esim. alueiden riisto alkuasukkailta kuten intiaaneilta tai suurfirmojen häkäilemättömien toimenpiteiden - jos ei suoranaisina tuloksina niin lopulta ainakin seurauksina.

Tässä kirjoituksessa ei vedota nimenomaan rasisimin kapeaan määritelmään vaan sen yksipuolisen kvartaalitaloudellisen voitonmaksimointistrategian seurauksena syntyvien käytäntöjen/seurausten aiheuttamana suhtautumisena työntekijöihin yrityksen pelkkinä 'koneen osina ja välineinä' eikä - kuten olisi luontevaa ja inhimillistä - kehitettävänä/kehittyvänä prudentiaalisena resurssipotentiaalina.

Tällainen reifikaatio ei ole rasismin suppean määritelmän mukaista, ja se hyväksytään yleisesti vapaan markkinatalouden ajoittain väistämättömäksi 'sivuvaikutukseksi', jotta yritys ei menisi konkurssiin - selkokielellä: kykenisi tuottamaan yhä lisääntyviä voittoja halvempien tuotantokustennusten maissa.

Saas nähdä - näin ajatuskokeen ominaisuudessa, jos/kun halpa työvoima joskus loppuu maapallolta (mitä hiukan epäilen), niin mistä yritykset siinä tilanteessa saavat tarpeeksi koulutettua mutta kuitenkin tarpeeksi halpaa työvoimaa.

Trendihän tässä on suuryritysten jatkuva kasvu, jotka lisääntyvien voittojen saavuttamiseksi pitävät väistämättä suuren osan maailman ihmisistä tietyn tulorajan alapuolella, jotta ne itse voisivat taata osakkailleen maksimaaliset voitot.

Niin - ei tämä uusliberaalien mielestä todellakaan mitään rasismia ole vaan markkinoitten luonnollista toimintaa, jossa ihmistyövoiman on sopeuduttava talouden ja tekniikan lainalaisuuksien ja innovaatioiden kulkuun.

Olen eri mieltä, vaikkei minulla olekaan tarjota parempia ratkaisuja, koska näen sekä maailmassaolemisemme aatteellis-uskonnollisen että taloudellis-välineellistä rationaalisuutta ilmentävän praksiksen sekä kumpuavan (uskonnot) nihilismistä että päätyvän (valheellisen arvo-objektivistinen välinerationaalisuus) nihilismiin.

Maailmanhistoria on paitsi kertomus nihilismin eri muotojen genealogiasta myös näiden nihilististen muotojen modifioitumisesta - selkokielellä: naamioitumisesta - puhtaaksi, monetaristiseksi taloustieteeksi esim. Ayn Randin sekä Robert Nozickin ajattelutavoissa, jolloin ne prosessoituvat arvonihilismiksi (välineellinen järki) ja siten rasisminkaltaisiksi alistamis- ja epätasa-arvokäytänteiksi.

*
Yksilöidessäni edellä varsin abstraktein vedoin määriteltyä näkemystäni totean oman pointtini tässä pohdiskelussa olevan lopulta se, että uskonnollisessa nihilismissä mitätöidään tämänpuoleinen maailma tuonpuoleisen kustannuksella - tai kuten juutalaisessa ('poliittis-materialistisessa') siionistis-millennialistisen (joka on tuhatvuotisen valtakunnan/yhteiskunnan) 'onnen aika' korostetaan: Jumalan valitsema Messias voittaa sortajat ja kostaa näitten pahat teot, kun taas Israelin kansa voi elää noudattaen oikeutetusti? Jumalan 'lupaamaa' etnistä diktatuuria 'alamaiskansoihinsa?' nähden.

(Millenianismi/kiliasmi on apocalyptis- eskatologinen- siis lopun aikojen tulevaisuusvisio tai -utopia, joka painottaa positiivista tulevaisuusnäkymää. Se esiintyy monissa uskonnoissa - etenkin juutalaiskristillisyydessä mutta myös filosofisesti ja kirjallisesti ilmaistuissa aatteissa (esim Thomas More: Utopia), myös marxismissa ja natsismissa; vrt. Ernst Bloch: The Principle of Hope.)

Tällaista, varsin ylimielistä politiikkaahan Israel on USA:n avustuksella harjoittanut itse asiassa jo kymmeniä vuosia suhteessa palestiinalaisiin sekä muihin ympäröiviin muslimi- arabivaltioihin - ja varsin menestyksekkäästi.
.......

Uskontojen nihilistisyyden tunnusmerkkejä:

1) Buddhalaisuus pyrkii pääsemään eroon tahdosta, haluista ja tietoisuudesta eli kärsimyksen syistä kohti täydellisen 'intressitöntä ja perspektiivitöntä' Olemista: Nirvanaa, ikuista Olemattomuutta ja siten liikkumatonta Rauhaa, jossa ihminen ei enää ole Karman lain 'kierrätyksen' kahleissa.

2) Ortodoksi-juutalaisuus odottaa Jumalan lähettämän, kostavan Messiaan lopullista voittoa Israelin ja Jumalan välillä tehdyn Liiton vastustajista ja ko. sortajien saamaa julmaa tuomiota.
Reaalipolittinen juutalaisuus elää tuota messiaanista voittoa käytännössä (kuten edellä todettiin) jo nyt maan päällä: siionismi ja Israelin lähi-idän politiikka.

Erona millenianismiin nenvain on, ettei mitään pysyvää rauhan tilaa (vielä - eikä kai koskaan, sillä juutalaisten ja palestiinalaisten välinen kostonkierre eli viha on niin kovin syvää) voi ihmisten toimesta vallita.
Joka tapauksessa Israel on ikäänkuin ottanut tehtäväkseen huolehtia itse poliittisesti alunperin Jumalalle kuuluvan koston ja tuomion 'toimeenpanosta' palestiinalaisten suhteen.

3) Kristillinen usko preferoi tuonpuoleista tämänpuoleisen pelastuksen ja onnen kustannuksella. Maallistuminen ja sääty-yhteiskuntien muutuminen luokka- ja massayhteiskunniksi on modifioinut etenkin kristillisestä etiikasta johdetut: tasa-arvon, vapauden, veljeyden ja ihmisoikeuksien ideaalit universaaliksi politiikaksi, joiden nimiin myös kaikki ne suurliikemiehet, jotka haluavat antaa itsestään medioissa eettisesti kunnioitettavan ihmisen julkisivun, tekopyhästi vannovat.

4) Varsinkin radikaalit (aivopestyt? miespuoliset nuoret) muslimit odottavat neitsyt-paratiisiaan opillisesti sekavassa kunnian ja kunnianloukkauksen sekä koston-teologiassaan, jossa sinänsä yksiselitteisen sekä ehdottoman monoteistisen (toisin kuin kristinusko) ja lakiuskonnollisen teologisen opin hämäävän monimuotoisiin traditioihin ja käytäntöihin ovat poliittisia ja teokraattisia intressejä yhdistämään pyrkivät juutalais- USA- ja ylipäätään länsimielisiä diskriminoivat ääriainekset koettaneet iskostaa ääri-islamilaishenkistä identiteettiä välittämättä siitä, että Islamin integroituminen länsimaihin ja etenkin Euroopan unioniin on sen tulevaisuuden - aivan samoin kuin EU:nkin - kaikkein tärkeimpiä kohtalonkysmyksiä.

Turkki EU:n jäseneksi? Kyllä - mutta ei missään tapauksessa ihan mihin hintaan tahansa!

*
Uskonnot ovat kaikki yleensä ja pääperiaatteiltaan nihilistisiä, ja kun tämä uskontojen nihilistisyys osoitetaan, jää jäljelle monetaristinen taloustiede, jota ylivoimaisesti suurin osa nykyisistä poliittisista vallanpitäjistä on sitoutunut tukemaan, koska ainakin aluksi se saa aikaan sellaista taloudellista liikkuvuutta ja yritteliäisyyden kavua, johon äärisosialismi ja liian tiukka suunnitelmatalous eivät kykene.

Mutta edellä ja eräissä aiemmissa jutuissani on osoitettu (tai ainakin todettu - enhän ole mikään asiantuntija tässäkään diskurssissa), että markkinakapitalismin tien päässä näyttäisi odottavan yhteiskunta, joka ei lopulta tarvitse ammattitaidotonta kurjalistoa edes sellaisiin hommiin, joista maksetaan sellaista palkkaa, jolla olisi mahdollista tulla toimeen ilman vähintäin yhtä, pikemminkin kahta ja kolmea lisätyötä.

Toisaalta - tämä usein reippaasti köyhyysrajan alapuolella elävä kurjalisto on kyllä visusti tarpeen tuollaisessakin yhteiskunnassa, koska juuri se tekee ne työt, joita muut eivät tee - juuri liian huonon palkan takia.

Ideaalitilanne vapaassa markkinataloudessa kuitenkin on, että nuo ihmiset kritiikittä tyytyisivät asemaansa eivätkä vaatisi lisää palkaa eivätkä myöskään verotuloista jaettavaa tukea.

Tällainen 'köyhtymistrendi' kumuloituu - on jo nyt kumuloitunut esimerkiksi USA:n keskiluokan piirissä yhä ankarammaksi taisteluksi ylläpitää aiemmin saavutettu elintaso. Se ei onnistu ilman yhä useampia lisätöitä.

Vapaa markkinatalous siis supistaa koko ajan, jatkuvasti, taloudellisten lainalaisuuksien eli 'näkymättömän käden kaikille siunaantuvan hyödyn' toteutuessa niiden - nyt jo ehkä 50:n molemmin puolin olevien ihmisten määrää, jotka ihan oikeasti ja aidosti ainakin alunperin ovat hyötyneet hyvästä ammatti- ja/tai yliopistokoulutuksesta sekä ahkerasta työnteosta.

Toisin sanoen: kurjalistoon, köyhyysrajan alapuolelle ajatuvien sekä yhä lisää pätkä- ja silpputöitä tekemään joutuvien (jotta eivät luisuisi köyhyysrajalle) tekevien määrä siis lisääntyy, mutta pääoman, osakkeitten suuromistajien ja suursijoittajien tulot sen sijaan kasvavat samalla, kun heidän lukumääränsä jatkuvasti pienenee: - pääoma siis kasaantuu yhä pienemmän ryhmän haltuun.

Joka muuta väittää, sille kokoomuspuolueeseen liittyminen on 'luonnollinen valinta'. Paradoksaalista vain, että vuosi vuodelta on yhä vaikeampi löytää kokoomuspuolueeseen jäseniä, jotka eivät olisi pakotettuja turvautumaan sosiaaliturvan apuun toimeentulotukiasioissa - ja juuri Kokoomuksen omasta makrotalouslinjasta johtuen (!)

Klassinen talousteoria oletuksineen näkymättömän käden kaikkia hyödyttävästä prosessista - rationaalinen valinta eräänä perusoletuksenaan - on samalla 'legitimoitu' (kuka legitimoi?: tietysti näkymätön käsi, jota emme siis näe) prosessi, jonka päätepisteessä on yhä antaammalle ajettu keskiluokka, jonka on yhä vaikeampi pitää yllä saavuttamaansa elintasoa samalla työpanoksella kuin esim. 15 vuotta sitten, vaikka luulisi että työkokemus nostaa vuosien mittaan myös palkkaa hieman.

Sosiaaliturvan alasajo sinetöi tämän kehityksen, joka siis - vielä kerran - on Kokoomuksen oma talous- ja arvopoliittinen noidankehä, ja joka ajaa lopulta jopa omat kannattajat köyhyysmarginaaliin.

Ja jos/kun ihmistä kohdellaan edellä kuvaamallani tavalla, jossa hieman oioin mutkia, jotta näkisimme ilman kaiken maailman nippeliteoria- ja/tai formaali-peliteoria-spesialistien konteksteista irrallisia yhtälöitä, mihin vapaan markkinatalouden sekä sen myyttisen uskonnon: jatkuvan kasvun ideologia todella on johtamassa, voitaneen varmaankin jo hieman paremmin ymmärtää, mihin viittasin, kun sanon, että esimerkiksi juuri (popperilais-) hayekilais-friedmanilainen taloustieteen koulukunta ei suinkaan vastusta orjuutta viimekätisenä antiutopianaan yhtään sen paremmin kuin Platonin valtio, natsisimi tai kommunismikaan.

Päinvastoin: se on ajamassa maailman ihmiset kaikkein tehokkaimman ja tuottavimman orjuuden muotoon, jossa ihmisiltä otetaan ' viimeisetkin löysät pois'.

Silti nämä ihmiset ovat 1) yhä (päinvastoin kuin totalitarismissa) täysin vapaita ajattelemaan ja sanomaan, mitä haluavat, 2) he saavat pitää yksityisyytensä ja omat moraaliset mielipiteensä ja arvovalintansa - olivatpa ne moraalisia tai kuten yleensä ei-moraalisia (esim. auto). Pääasia, että he eivät aseta kyseenalaiseksi vapaan markkinatalouden jatkuvan kasvun myyttiä.
.......

Siis: 1) Uskonot ovat nihilistisiä, koska tuonpuoleinen on niiden mukaan jotain perimmäisempää kuin kärsimystä aiheuttava tämänpuoleinen maailma ihmisen persoonallisine haluine ja tietoisuuksineen.

2) Jatkuvan kasvun myytin 'puimakone': vapaa markkinatalous ei tarvitse enää uskonnollisia myyttejä tai uskon dogmeja: se perustuu kulutukseen ja tuotantoon, kysyntään ja tarjontaan - siis rationaaliseen valintaan.

Sen lähtökohdat ja perusperiaatteet kunnioittavat ja suosivat yksilön vapautta, eikä se ole enää kiinnostunut muista arvoista. Jumala on kuollut, joten kaikki on siis mahdollista, koska ihmisten vapaus on siten (muka) täydellistä.
Pyrkimyksenä ihmisillä on elintason elinikäinen nostaminen, mikä takaa maallisten mukavuuksien ja korkean elintason kautta turvatun elämän ja siten (muka) onnen.

Elämä on mahdollista kestää eksistentiaalisessa merkityksessä kysymättä lainkaan olemassaolon mieltä ja elämän tarkoitusta. Tärkeintä on kulutuksesta, matkoista ja mukavuuksista saatu mielihyvän ja onnellisuuden tunne, jota vielä alati kehittyvä teknologia myös lääketieteen ja sairaanhoidon alalla turvaa.

Nihilismi on siis mahdollista paitsi kestää myös ylittää - kunhan vain osaat nauttia elämästäsi tulojasi oikein käyttämällä, mikä onnistuu ne oikein sijoittamalla.
Kukaan ei sano, etteikö tällaisessa yhteiskunnassa olisi ilo elää. Siellä ei kukaan yhteiskuntakoneistoon 'sopeutunut' kärsi rasismista.

Mutta tilanne muuttuu - on jo muuttunut jonkin aikaa myös korkeimman elintason länsimaissa. Kurjaliston eli lähes tarpeettoman, huonosti tai vain yhteen ammattiin koulutetun rupusakin määrä lisääntyy, köyhyysrajan yläpuolella on yhä vaikeampi pysytellä ilman jatkuvia yli- lisä- pätkä- ja silpputöitä.

Yhtäkkiä koko elämästä nauttiminen onnistuukin vain tekemällä entistä enemmän töitä, jotta olisi varaa elää saavutetun elintason mukaisesti - varsinkin, jos on perheellinen ja on tullut lapsia elätettäviksi ja huollettaviksi.

Yhtäkkiä koko tuo vapaan yrittämisen ja työnteon elinkautisen opiskelun ja 'nousun kupla' saattaa puhjeta - tai se puhkeaa hitaammin, mutta ilman, että ihminen voisi tehdä asialle yhtään mitään. Hän voi vain huomata ajautuneensa marginaaliin, jolloin on pakko turvautua toimeentulotukeen, kirpputoreihin, kaupan viimeisen päivän tuotteisiin - lopulta hänen on pakko lähteä jopa jonottamaan leipäjonoon.

Mitään tietä tästä syöksykierteestä poispääsemiseksi ei ole. Jos ihminen aikoo kyetä elintasonsa ylläpitämiseen, hänellä ei ole enää vapaa-aikaa eli mahdollisuutta nauttia elämästään vaan hänet on ajettu kuilun partaalle.

Vain itsemurha tai lopullinen periksiantaminen eli viimeisistäkin yhteisöllisistäkin velvoitteista luopuminen - siis ajatuminen ikäänkuin yhteiskunnan ulkopuolelle - mahdollistaa hänelle sen vapaa-ajan, mistä hän alunperin haaveili opiskellessaan ammattiin ja pestautuessaan mielestään hyvään työhön.

Mutta markkinkapitalismin syvimmiltään äärimmäisen nihilistinen ja rasistinen - ihmisestä täysin piittaamaton teknokratian ja välineellisen järjen kaikkialle tunkeva luonne, kohtelee häntä kuin esinettä - ihoonväriin katsomatta.

Kapitalismi on siis tasa-arvoista rasismissaan: jokainen meistä joutuu sen myllyyn ja tulee jauhetuksi sen osiksi, ja se mikä jää jäljelle tuosta taloudellis-henkis-sosiaalisesta raiskausprosessista, on enää pelkkä tyhjiin imetty puunrunko, josta elinvoima on viety siihen rajaan asti kuin järjestelmä vain voi sen ihmisestä irti saada.

Ja kun runko ei enää tuota eikä jaksa tuottaa niin paljon kuin suurfirmat ovat tulevassa kvartaalikauden voitonkahminnassaan suunnitelleet, he ulkoistavat tällaisen jäsenen - hänestähän oli tullut aivan liian kallis huonon tehokkuutensa takia.

Lopputulos on kuin natsien keskitysleiriltä. Mieluusti kapitalismi myös tuhoaisi lopullisesti ne, joista sille ei enää ole kuin marginaalista hyötyä ja hankkisi tilalle halpatyövoimaa Romaniasta, mutta koska uusliberaalissa demokratiassa keskitysleirit ovat (vielä) kiellettyjä (harmi - tyhjiin kalutusta työläisestä voisi nimittäin tehdä hyvää saippuaa!), suuryritys muuttaa kimpsunsa ja kampsunsa halpatyövoiman maahan, jossa se ensin nostaa työläisten elintasoa hävitäkseen viimein sieltäkin esim. Intiaan, jossa työläisten kehitysmaapalkat mahdollistavat lisää voittoja.

Näin tämä huijauksen, nihilismin ja mitä ilmeisimmän rasismin kaava toimii. Voisin visioida toki paljon lisääkin - esimerkiksi tilanteen, jossa alkaa markkinakapitalismin pudotuspelivaihe - vaihe, jolloin suuret firmat alkavat kaataa toisiaan, ja jolloin ei enää olla kaukana maailmasotaa muistuttavasta tilanteesta.

Mutta siitä hiukan myöhemmin. Kunhan olemme matkanneet taas vähän lähemmäs ekologisia myllerryksiä ja kauppasotien uhkaa. Sitä ennen miljoonat ihmiset on kuitenkin potkaistu - anteeksi ulkoistettu tarpeettomina.

En siis ole kutsunut tällaista käytäntöä kapitalismin käytännölliseksi rasismiksi, koska se kohdistuu tasa-arvoisesti kaikkiin ihmisiin ihonväriin katsomatta.

Yrittäisin pysyä 'tosiasioissa' ja siten nimittää edellä kuvattua prosessia teknokraattien hyväksymillä eufemistisilla konsulttitermeillä, mutta tämä on osoittautunut minulle ylivoimaiseksi tehtäväksi, koska minua ei - huolimatta (hehheh) vasemmistolaisesta työläisperhetaustastani - ole kasvatettu siihen ajattelutapaan, että harhaanjohtavien ja jopa valheellisten termien, valheellisten määritelmien ja valheellisten teorioiden käyttö olisi eettisesti hyväksyttävää - ei edes Kokoomuksen politiikassa - vaikka ymmärrettävämpää se toki zazilais-schyszzkhowitsilaisessa kusetuksen vokabulaarissa on kuin siellä, missä äitini tai mummoni piti joskus parsia lasten villasukatkin viiteen kertaan, ennekuin oli varaa kutoa uudet...

http://www.newadvent.org/cathen/05528b.htm (Hyvä uskonto-oppihistoriallinen kooste eskatologian tyypeistä; painottuu kuitenkin katoliseen viitekehykseen)