Ei kiitos, kaada vain itsellesi

Onko Che Guevara kommunistien Dorian Gray?

 

Vastaus Sammalkielen kommenttiin edellisessä päreessäni.

.

Selkeää puhetta. Olen jossain määrin samaa mieltä periaatteesta, mutta en keinoista, miten saavuttaa kyseisen periaatteen määrittämä tilanne ja tila. Tuolla puheella et tule saamaan enemmistön kannatusta vaan joudut de facto kääntymään sitä vastaan. Kommunistit eivät koskaan ole olleet aidosti tai ainakin jotakuinkin puolueettomilla vaaleilla mitatusti kansan enemmistö, eivätkä sitä olleet myöskään natsit. On sitten toinen joskaan ei yhtään sen vähäisempi ongelma, miten demokraattista parlamentarismi itsessään lopulta on tässä lobbarien ja konsulttien korruptoimassa, jatkuvasti lisää legitimiteettiä ‘myyvässä ja ostavassa’ pääomaparlamentarismissa. No, mitäpäs se teikäläisiä liikuttaisi, jos kerran periaate on niin tärkeä, ettei keinoilla eikä lopulta edes keinojen oikeuttamisproseduurilla ole niin väliä. Mutta jos kansan ääntä ei saada kuuluviin puolueettomilla äänestystoimilla ja kansa sen vuoksi pitää jopa alistaa tietylle valtapolitiikalle, joka on muka sen parhaaksi, ollaan astuttu sellaisen anarkian tielle, jossa on mahdotonta erottaa vapautta ja pakkoa toistaan. Itse asiassa tällainen käytäntö on jo antiikista lähtien tunnettu oligarkian tai jopa tyrannian nimellä. Mutta mitäpä väliä sillä tosiaan on teikäläisille, jotka muka edustatte kansan todellista ääntä tai ainakin toimitte mielestänne sen todellista etua ajaen – kuitenkin lopulta vailla muuta poliittista oikeutusta kuin raaka voima.

.

Ja silti – samantyyppinen kritiikki voidaan kääntää kapitalismia vastaan, sillä demokraattinen ja arvopluralistinen finanssi-kapitalismi hallinnoi poliisivoimia, jotka takaavat pääomaparlamentarismin vallan, jos kohta säädellen muitakin turvallisuustarpeita, jotka kuitenkin osoittautuvat aina ensisijaisiksi ‘tavallisten’ ihmisten elämässä, joille vallankumous on jotain sellaista, mikä rikkoo päivittäisen rauhan ja vakauden, olipa se sitten miten petollista tahansa heidän ‘todellisen’ vapautensa ja etunsa kannalta. Onko tällainen turvallisuushakuisuus ja pyrkimys ainakin suhteellisen sanan- ilmaisun- ja mielipiteenvapauden säilyttämiseen ihmisten moraalista heikkoutta vai heidän poliittista naiiviuttaan tai jopa väärää tietoisuutta ei olekaan ihan yksinkertainen ongelma ratkaistavaksi – ellei sitten satu olemaan vallankumousdogmaatikko, jonka mielestä ihmiset on väkivalloin pakotettava vapauteen eli näkemään todellinen oma etunsa, jos eivät muuten sitä tajua.

.

Minun ongelmani tässä asiassa on edelleenkin se, että jos ja kun aletaan muka vakavasti otettavaksi tarkoitetulla tavalla väitellä siitä, kenen väkivalta on oikeutetumpaa tai milloin väkivalta voidaan asettaa kaikkeen poliittiseen toimintaan erottamattomasti kuuluvaksi elementiksi, silloin ollaan väistämättä ajautumassa noidankehään, joka muistuttaa, kun tuo keskustelu riisutaan näennäisen hyvin argumentoiduista teorioista ja periaatteista, koston kierrettä. Jo pelkästään vakavaksi tarkoitettu väittely tällaisen lähtökohdan puolesta tai sen legitiimiydestä päättyy aina väkivaltaisesti ilman suhteellista ilmaisunvapautta ja ilman kontrollia. Olipa sitten kyse 1] vapaan keskustelufoorumin täydellisestä kieltämisestä/puutteesta [anarkiasta] tai 2] keskustelun etiikkaa ja juridiikkaa säätelevän sensuurin täydellisestä puutteesta [totalitarismi], jompi kumpi ja/tai kummatkin osapuolet tarttuvat lopulta aseeseen ‘oikeuttaakseen’ omat preferenssinsä. Demokratiassa sen sijaan käydään jatkuvaa ilmaisuvapauden ja ilmaisua kontrolloivan tahon [parlamentaarisesti hyväksytty oikeusjärjestys] mahdolliseksi tekemää keskustelua, joka jo itsessään estää äärimielipiteitten kärjistymisen väkivallaksi.

.

Mitään universaalia poliittista totuutta, joka oikeuttaisi itse itsensä ja siten minkä tahansa toiminnan toteutuakseen, ei tässäkään asiassa poliittisesti ole eikä voi olla olemassa. Historiallisena determinisminä sellainen totuus on yksinkertaisesti metafyysinen virhepäätelmä. Jos jokin asia toteutuu välttämättä, se on mahdollinen ilman ihmisen intentionaalista toimintaakin, joten siihen pakottaminen jo itsessään merkitsee determinismin kumoutumista ja oman näkemyksen [‘totuuden’] tunnustamista relatiiviseksi [enemmän tai vähemmän mielivaltaiseksi].

.

Huomaa [korostan tätä asiaa yhä uudestaan ja uudestaan] että väittely ja ongelma poliittisesta väkivallasta voi olla mahdollista ja vakavasti otettavaa nimenomaan maltillisen liberaalidemokraattisessa yhteisöilmapiirissä, ei missään anarko-kommunismissa [joka on sitäpaitsi oxymoron]. Kommunismi ei ole pysäyttänyt ja ratkaissut koston kierrettä ja tehnyt muka sen vuoksi tällaisen keskustelun tarpeettomaksi vaan siksi, että se uhkaa valtiovallan kanssa erimielisiä äärimmäisellä kostolla, korkeimmalta taholta [syyte valtiopetoksesta]. Vaikeneminen on hinta, joka kommunistisesta ‘yksimielisyydestä’ on maksettava.

.

Marx ajatteli monessa asiassa oikean suuntaisesti [ei siis oikein vaan oikean ‘suuntaisesti’], mutta hänen utopiansa valtiottomasta kommunismista on täysin romanttis-runollista haaveilua, joka kaikissa kommunismin toteuttamisyrityksissä on kääntynyt vastakohdakseen. Niinpä kommunistien on jo tämänkin takia syytä Zizekin tavoin tunnustaa, ettei vallankumous ole mahdollinen puhtaasti anarkistisin periaattein [Zizekin mukaan se ei voi päästä edes alkuun pelkästään anarkistisella toiminnalla, hajautetusti]. Tarvitaan [kuten itse kirjoitat], jos on tarpeen, voimaa ja väkivaltaa eli vallankumous. Vallankumous ei kuitenkaan pysty organisoimaan yhteiskuntaa hajautetusti, anarkismin hallinnollisin ideaalein [vrt. Leninin työläisneuvostojen kohtalo] vaan ajautuu ‘yhteiskunnallisen integraation’ eli valtansa säilyttääkseen keskushallinnolliseen diktatuuriin, jonka kutsuminen demokratiaksi on pelkkää valehtelua. Tässäkö sitten toteutuu tuo Marxin valtioton kommunismi, jossa jokaiselta vaaditaan kykyjensä mukaan ja annetaan tarpeittensa mukaan? Kun ei anneta edes oikeutta ja mahdollisuutta puhua avoimesti ja rehellisesti vaan pikemminkin kehotetaan naapureita kyttäämään toisiaan ja paljastamaan toinen toisiaan legitimoidun poliittisen linjan vastaisista mielipiteistä. Tämäkö on sitä anarkistista demokratiaa?! Jos meillä vallitsisi kommunistinen ‘demokratia’, joka ei hyväksy sinun väkivaltapuheitasi, olisit alta aikayksikön vankilassa tai jopa salamurhan uhri. Niinpä entinen KGB-agentti Vladimir Putin onkin teidän, niin anarkististen kuin valtiota painottavien kommunistienkin, todellinen ihanne, aina ja edelleen. Ei kiitos, minun sankarini ovat toisenlaisia, jos kohta sankareita lainkaan, ennemmin vapaaehtoisia ‘luusereita’ kuin hourupäisiä fanaatikkoja ja tappajia.

.

Ikuiseksi ja ratkaisemattomaksi ongelmaksi jää se, voidaanko demokratian avulla toteuttaa sellainen yhteiskuntamuoto, joka ei perustu riistoon. Jos demokratiasta joudutaan luopumaan, jopa vain tarkoituksena toteuttaa vallankumous eli vallankumouksen hetken ajaksi, joka mahdollistaa sen, mihin demokratia ei pysty, niin ollaanko jo silloin ajauduttu tielle, josta ei suinkaan nousta jollekin demokratian muka laadullisesti korkeammalle tasolle, mutta josta ei myöskään ole enää paluuta ainakaan suhteellisen vapaisiin ja parlamentaarisiin enemmistöpäätöksiin perustuvaan demokratiaan? Esimerkiksi Venäjän duuma toimii käytännössä vanhan neuvostokommunismin ja eräänlaisen tsarismin periaatteella, koska siellä ei ole eikä sallita todellista oppositiota. Sellaista järjestelmää ei voi kutsua demokraattiseksi, ellei nyt sitten väen väkisin haluta alistaa, kuten edellä todettiin, keinoja päämäärien tahdottomaksi orjaksi. Tämä keinojen ja päämäärien ongelma ei ratkea edes millään teoreettisella konstilla, mutta kaikkein huonoimmin väkivallalla. On vain jatkettava  keskustelua, jos enää uskoo siihenkään.

.

Minulle vallankumouksellinen eli päämäärään sitoutunut ideologia-kriitikko Slavoj Zizek on kuitenkin, mitä kapitalismin ideologiseen mystifikaatioon ja arvoliberalismiin tulee, rehellisempi ja totuudellisempi kuin kommunikaation ideaalinormeihin [keinoihin] juuttunut ikuinen väittelijä Jürgen Habermas, mutta silti samalla utooppisempi hörhö kuin yksikään maltillinen ja pragmaattinen konservatiivi, joka sanoutuu irti piilorasistista periaatteista [mutta onko sellaisia konservatiiveja edes olemassa, ainakaan arvokonservatiivien joukossa?].

.

Huolimatta ‘kiittämättömyydestäni’, kommenttisi oli, Sammalkieli, teoreettisesti hyvin muotoiltu. Osaat ajatella näitä asioita johdonmukaisesti. Vaikka teenkin sinuun hyvin selvää pesäeroa, arvostan yritystäsi ja kykyäsi perustella kommunismin lähtökohdat, periaatteet ja toimintatapa. Oman umpikujani paradoksaalisuuden voisin ilmaista vaikka seuraavasti [olen sanonut sen toki aiemminkin]. Vastarinnasta ei vasemmistolaisen pidä luopua koskaan, mutta luoja varjelkoon häntä lopputulokselta.

.

Hiillostan sinua [ja samalla itseäni] esittämällä vielä lopuksi edellisen päreeni ongelman toisin sanoin ja tavallaan kritisoiden itseäni siitä, mitä edellisessä kappaleessa sanoin. Hyvähän sitä on sinunkin kirjoittaa pelkästään teoriatasolla ja käsitteellisesti, mutta onko sinusta tosipaikan tullen mihinkään? Onko sinusta tappajaksi? Jos et pidä tätä kysymystä oleellisena vallankumouksen kannalta [etkä siis ylipäätään kuuntele jos ei kaikkia niin ainakin mahdollisimman suurta määrää ihmisiä], elät tosiaankin täysin utooppisissa sfääreissä, et todellisuudessa. Mutta niin tekivät tietysti lopulta myös Stalin ja Hitler. Tällä kertaa on turha paeta totuutta antamalla tähänkin kysymykseen jokin kaunis teoreettisesti muotoiltu väkivallan oikeutuksen puolustus vetoamalla sekä a] sen toissijaisuuteen että b] välttämättömyyteen vallankumousprosessissa, ikään kuin tämä ei jo itsessään olisi ristiriitainen perustelu, joka epäsuorasti legitimoi väkivallan, aina ‘tarpeen tullen’ [kenen tarpeen?].

.

Kysy itseltäsi suora kysymys ja katso peiliin, Sammalkieli. Mitä näet? Näetkö Che Guevaran, jolla on Dorian Grayn sielu? Näet silloin aivan oikein. Paitsi ettet ole kumpaakaan. Olet vain teoreettinen unelmoija. Tosin vaarallinen sellainen [Zizek on tulkinnut tämäntyyppisen itseensä kohdistuvan arvioinnin ja arvostelun suureksi kehuksi, mutta Zizek onkin pelle, joskin nerokas sellainen].

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2014/06/i-prefer-not-to.html

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Picture_of_Dorian_Gray

http://fi.wikipedia.org/wiki/Dorian_Grayn_muotokuva

http://en.wikipedia.org/wiki/Che_Guevara

http://fi.wikipedia.org/wiki/Che_Guevara

http://en.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek

 http://fi.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek

Lisätäänpä hiukan ‘tyyliä’ kritiikkiin

Kommentti Ironmistressin päreeseen 'Syntymättömän lapsen päiväkirja'.

.....

Tämä härskisti ellei peräti kyynisen häpeämättömästi ja liioitellussa sosiaalipornoisuudessaan oksettavan siirappimainen ja typerryttävän mauton teksti osoittaa jälleen, että kirjoittaja on vaarallinen tyyppi. Mekanistisesti ajatteleva, silti lähes hysteerisesti ylitunteileva metallurgi saarnaamassa yliampuvia moralismejaan. Hänen kanssaanko voisi keskustella harkitsevasti ja viisaasti? Ei ikinä.

.

Itse suhtaudun aborttiin varovaisen kielteisesti, mutta tällaiset ‘päästöt’ saavat minut pikemminkin puolustamaan aborttia kuin kritisoimaan sitä. Ja ihan vain kirjoittajan kaltaisten ihmisten takia. Selvästikin kyseessä on luonteeltaan fanaattinen henkilö, ja kaiken lisäksi, herrajumala, buddhalainen fanaatikko[?!]

.

Järjellä ei kirjoittajan ajattelussa ole muuta tehtävää kuin toimia emotionaalisella ‘tulella’ hitsattavana metallikappaleena, jonka perusteluiksi esitetyt argumentit kiinnittävät mekaanis-deterministisen asennerakennelman runkoon pulttien tavoin. Tällaista älyllisesti rigidiä sekopäisyyttä ei voi pitää harkitun kriittisenä ajatteluna vaan pikemminkin hysteeris-paranoidisena itsepuolustus-impulssina, jossa arvoja käytetään hyökkäysstrategioina, perusteluja ammuksina ja sanoja luoteina. Uhria ei tarvitse etsiä kaukaa. Kyseessä on älyllinen itsemurha.

*

http://takkirauta.blogspot.fi/2014/04/syntymattoman-lapsen-paivakirja.html

Ajateltu melankolia

Kemppinen kirjoitti päreessään Ruma pappi: ‘Melankolia eli raskasmielisyys on näet synti ja se on myös ajattelematonta. Siinä on kovin usein takana asioita, joita ei jaksa kohdata, siis syyllisyyttä.’

.

Melankolia on syvällisin totuus koko ihmisen elämästä. Se on kaipuuta, joka ei milloinkaan saavuta täyttymystä eikä siis voi olla pelkkää iloa kuin ehkä sekopäisimmässä vitalismissa [Nietzschen hourupäisimmät eli epäuskottavimmat ‘dionysismit’] tai naiiveimmassa empirismissä [esim. kaukaisia kiviä palvovat ihmiset: mm. Esko Valtaoja]. Kristillinen synti melankolia minun puolestani saakin olla, koska kristinusko on useimmiten tuonpuoleisuuteen kohdistuvaa hyödyn tavoittelua, enkä arvosta sellaista kristillisyyttä. Ajattelemattomuudesta ei kuitenkaan ole kyse. Tuo syyllisyyslogiikka taas on tässä yhteydessä filosofisesti pelkkää freudilaista kyökkipsykologisointia, psykologisella ennakkoluulolla leimaamista, jota pahimmillaan voi pitää tieteen [psykologiako luotettava tiede - haha] legitimoimana ‘rasismina’. Totuushan on juuri päinvastainen: melankolikko filosofina [en siis puhu patologisesti depressiivisestä ihmisestä] nimenomaan näkee maailman läpi – eikä näe mitään muuta kuin ikuisen syklin: ilmaantumisen ja katoamisen, syntymisen ja kuoleman – siitä melankolia, sillä melankolinen näkijä ei ole fantasioihin lankeava mystikko-esteetikko edes luonnon suhteen vaan lähinnä stoalaisuuteen päin kallistuva ‘myrkyllinen’ ironikko-humanisti, jolle elämä on pikemminkin kammottava erehdys kuin utopistinen tai edes epikurolainen lupaus onnesta.

.

Mutta höpötä sinä mitä höpötät. Ihminen, joka liian harvoin osaa olla hiljaa, saatikka sitten keskittää ajatuksiaan systemaattisesti johonkin omakohtaisesti ‘perustavaksi’ koettuun, ei kuitenkaan edes ehdi ymmärtää [ehkä hän ei haluakaan ymmärtää], mitä puhuu, sillä puhuminen ja ajatteleminen ‘kilpailevat’ toistensa kanssa mielen ‘hegemoniasta’. Puhuminen on narsistista performaatiota, ajatteleminen spekuloivaa kontemplaatiota. Kirjoittaminen on sinulle puhumista, ei ajattelua: toisin sanoen ajattelemattomuutta. Carpe diem: ole siis hetki hiljaa ja mieti. Vedä pitkä ajatusviiva.Vai onko sellainen kokemus liian ahdistava? Hm. Kukahan tässä ei jaksa kohdata asioita...?

.

Triviarikasta joulua

.

RR

*

http://kemppinen.blogspot.fi/2013/12/ruma-pappi.html

Demokratioista ja niiden toimivuudesta

IDA kirjoitti ‘Politiikkapäreeni’ kommentissaan: En usko, että Ateenan mallia ihannoidaan suoraan sellaisenaan, vaan sen ideaa kaikkien suorasta osallistumisesta. - - Toisaalta on tietenkin selvää, että mikäli demokratia on orgaanisesti paikallista se rajoittaa ulkopaikkakuntalaisten (ulkopuolisten) päätäntävalta. Sen voi nähdä rasismina. Mutta kuitenkaan suhteen ulkopuolisiin ei ole pakko olla mikään omistajan ja orjan suhde. Ongelmallinen se tietysti on, mutta mikä ei olisi?’

.

1

Mahdollisimman laaja [globaali] suora demokratia on anarkistis-ideologisena projektina vaarallinen illuusio, jonka seuraukset ovat aina [ennemmin tai myöhemmin] kontrafinaalisia [enemmistö äänestää itselleen tyrannin], elleivät ne jo lähtökohdissaan ole rasistisia kuten Ateenassa.

.

Lokaali suora demokratia esim. modernin minivaltio-Sveitsin mallin mukaan on asia erikseen. Valtion/maan koko, sijainti ja/eli geopoliittinen historia sekä perustuslaillinen äänioikeus- ja osallistumisperinne ratkaisevat soveltuuko sinne suora demokratia.

.

Dunbarin luku [ks. linkit] saattaisi kuitenkin toimia suoran demokratian mahdollisuutta merkittävästi rajoittavana ‘faktana’. Miten esim. yli 250 hengen joukko voi päättää ‘kansan tahdon mukaisesti’ yhteisistä asioista, jos/kun jokaisen ryhmän jäsenen tulisi tuntea toisensa ja pystyä keskustelemaan keskenään ennen päätöksentekoa?

.

Tässä joudutaan väistämättä turvautumaan ainakin väliaikaisesti edustuksellisuuteen eikä näin ollen voida välttää sekä representatiivisuuteen sinänsä [miten kukaan voi edustaa minua minun omassa asiassani?; vrt. pappeuden oikeutus ihmisen ja Jumalan ‘välissä/välittäjänä’ ja kummankin ‘edustajana’] että vaalijärjestelmän reliabiliteettiin ja [etenkin] validiteettiin liittyviä ongelmia. Validiteetin (laadullisen pätevyyden) dilemma ei tietenkään voi ratketa pelkällä matematiikalla, koska kansan tahto tai ylipäätään minkä tahansa tahdon päätös ei ole redusoitavissa laskutoimitukseksi, ellei sitten viime käden turvautuminen kolikonheittoon ole matemaattinen ‘päätös’, jonka kaiken lisäksi matematiikka ‘itse’ tekee (hehheh)].

.

2

Konservatiivisen [myös benoist’laisen] orgaanisen demokratian [joka ei siis ole synonyymi suoralle demokratialle] laatukriteerit nousevat aina hyve-eettisistä lähtökohdista, olivatpa nuo hyveet sitten homeerisia, aristoteelisia, kristillisiä tai ylipäätään ideaalis-yhteisöllisiä. Hyveellisyys orgaanisessa demokratiassa ei ole niinkään ‘välittömän inhimillisen tarpeen’ kartoitukseen perustuvaa arviointia [kuten ‘valistuneesti’ ajatteleva ‘tiedekansalainen’ ilmeisesti toivoisi] kuin valmiutta tietyn ‘ihanteellisen ihmisyyden’ ja sen mahdollistavan yhteiskunnan perustamiseen ja säilyttämiseen [Hegelin ‘orgaanisesta demokratiasta’ ei tosiaankaan näin (yksinkertaisesti) ajateltuna ole pitkä matka fasismiin ja totalitarismiin].

.

3

Kansalaistottelemattomuutta en kuitenkaan pidä ‘ideologisena’ anarkismina vaan päätöksenteossaan jälkeenjääneen ja ‘dementoituneen’ parlamentaarisen demokratian [etenkin sen lainsäädäntöproseduurien] autenttisimpana kritiikkinä, jota pelkkä asioita kaaoksen asti hölöttävä sosiaalinen tai ‘virallinen’ valtamedia ei pysty artikuloimaan kuin enintään poleemisesti ja viihteellisesti puhumattakaan siitä että tuo kritiikki organisoituisi muutosvoimaksi [joko valtio tai yksityinen finanssi-bisnes omistaa median: miten siitä kahleet jalassa voisikaan tulla poliittinen muutosvoima].

.

Sosiaalinen media ei synnytä useimmiten kuin pelkkää massavouhotusta vailla pitkälle harkittua sitoutumista mihinkään asiaan, kun taas virallinen media jää lopultakin Pressi-klubin viihde-tasolle: senkin vuoksi, ettei asiallista poliittista kritiikkiä pystytä siirtämään tehokkaasti eduskuntatasolle kuin äänestyksissä, jos niissäkään. Intiimit tekstiviestit ja muu poliittisesti lopultakin täysin epäolennainen kyllä nostetaan tikun nokkaan [no – juuri sehän näyttäisi olevan tuo mystinen ‘perussuomalaisen kansan oman tahto’: kaunainen herraviha ja sensaatioista elävä moraalipilkunviilaus (;)].

.

Myös sos.-viihde-media-hömpän takia aidosti sitoutunut kansalaistottelemattomuus on suorastaan välttämätöntä. Virallinen lainsäätäjä on joka tapauksessa sekä päätösbyrokratiaan että edustukselliseen vallankäyttöön sisältyvän ‘tyhjäkäynnin’ ja puoluepoliittisen pelin [~ edustuksellisen demokratian ‘rakenteellinen korruptio’] takia aina jonkin verran myöhässä ja varmistamassa valtaeliitin de facto privilegioita [mm. pääomaverotusta laskemalla].  

.

4

‘Kansan tahto’/’yleistahto’ on ‘melkein’ pelkkä illuusio sekin. Ajatus kansan yhteisestä tahdosta on yhtä häilyväinen, manipuloitavissa oleva, muuttuva ja epämääräinen demokratian lähtökohta kuin säälin ja sympatian [altruistisesti itsekkäät eli ihmiseen liittyen jopa narsistisen tekopyhät] tunteet oikeudenmukaisuuden perustana moraalifilosofiassa. Fasistien ja kommunistien on ollut kirjaimellisesti vaarallisen helppoa käyttää hyväkseen ihmisten psykologista labiiliutta ja siten heidän manipuloitavuuttaan vetoamalla poliittisissa vaatimuksissaan kansan tahtoon.

.

Markkinatalousdemokratioissa liberaali poliittinen kapitalismi sen sijaan lobbaa itse itseään jatkuvasti miltei joka paikkaan tunkeutuvan mainosten virran myötä ja lopulta Pekka Himasen kaltaisten konsulttien jargonilla [entinen anarko-tekno- ja nykyinen bisnes-marxisti Manuel Castells & Poika konsultoivat oikeistoa tuottamaan voittoa ihmisarvoisemmalla tavalla, positiivisen hengen vallassa, iloisesti, ilman huonoa omaatuntoa eli ilman omien motiiviensa jatkuvan ja perusteellisen reflektoinnin vaatimusta = sietämättömän tekopyhää pelagiolaisuutta].

.

5

Kapitalismin kannalta on suorastaan hyödyllistä vedota tunteisiin pyrittäessä järjestämään kaikentyyppinen sosiaali- ja kriisiapu vapaaehtoisen hyväntekeväisyyden pohjalle, koska siihen ei kapitalistin tarvitse ottaa verotuksellisestikaan osaa, mutta josta se kuitenkin voi hyötyä uusia markkina-alueita etsiessään. Sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluita ei kuitenkaan voi rakentaa vain hyväntekeväisyyden muttei myöskään yksityisen yrittämisen ja omistuksen varaan, koska miten se, joka on kiinnostunut vain omasta edustaan eli voitosta, voisi olla aidosti kiinnostunut ihmisten terveydestä tai ylipäätään minkäänlaisesta hyvinvoinnista [jos ja kun vain ‘sairaus’ tuottaa voittoa], ellei sitten ihmisiä ajatella karjana, jota pitää ruokkia [uusilla taudeilla, uusilla diagnooseilla, uusilla lääkkeillä], jotta se lypsäisi kapitalistille koko ajan enemmän hyötyä/voittoa. Paljon maninostettu yksityisten palvelujen suurempi tehokkuus julkisiin nähden osoittautuu ainakin peruspalvelujen järjestämisen suhteen pelkäksi markkina-liberalistien laskelmoiduksi valheeksi, jonka sekä empiiriset että normatiiviset tosiasiat kumoavat mennen tullen.

.

6

En ota tässä yhteydessä kantaa IDAn kommentin ehkä hankalimpaan osaan [jos nyt oikeastaan mihinkään osaan], joka koskee ‘ulkoryhmiin’ luokiteltujen oikeuksien suhdetta sisäryhmäläisten oikeuksiin sisäryhmän sisällä - toisin sanoen kansalaisoikeuksien ja ihmisoikeuksien välistä suhdetta. Liberalistisen perinteen piirissä nämä oikeudet eivät voi/saa periaatteellisesti olla ristiriidassa toistensa kanssa, mutta ymmärtääkseni kiistaa käydään liberalismissakin yhä siitä, pitääkö kansalaisoikeuksien olla alisteisia ihmisoikeuksille vai päinvastoin, mikä vaikuttaa melko absurdilta keskustelulta: voivatko kansalaisoikeudet muka [edes teoriassa] olla ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa [paitsi ehkä orgaanisissa demokratioissa]?

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/11/politiikkapareessa-vihaillaan-ensin.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Dunbarin_luku

http://en.wikipedia.org/wiki/Dunbar%27s_number

Kommentteja Nietzschestä 4

Zarathustran ‘Onnellisten saarilla’ lukua [aiemmin mainitussa Ironmistressin päreessä] referoinut anonyymi esittää varsin pätevää kommentointia Nietzschestä. En kuitenkaan ole ihan yksi yhteen samaa mieltä kuin tuo Zarathustra-sitaatin Nietzsche [tai miten anonyymi häntä tulkitsee], joka nimenomaan pakeni unelmiinsa, koska hänen oma elämänsä oli psykofyysisesti ajoittain täyttä helvettiä [vaikeaa migreenityyppistä päänsärkyä hänellä oli ollut jo varhaisesta nuoruudesta lähtien, joten kuppa (mikäli Nietzsche todella sairasti sitä) on ollut joko perinnöllistä tai vasta myöhemmin hankittua], eikä hänen oloaan taatusti helpottanut se, että etenkin kristityt ja poliittiset nationalistit, joita hän monesti ympärillään näki [nationalisteja yhä lisääntyvässä määrin], näyttäytyivät hänelle kaikessa hyvyydessään, oikeamielisyydessään ja paatoksessaan liian usein tekopyhinä, kaunaisina ja valheellisina.

. 

Nietzschellä oli erittäin herkkä vaisto ressentimentille, joten vaikka hän klassisten kielten professorin sivistyksellä hallitsikin seurapiireihin ‘tarvittavan’ small talkin ja roolileikittelyn [jossa hän kuulemma oli erinomainen], hänen sisällään asui kuitenkin samalla, kuten niin monissa ‘asperger-tyyppisissä’ ajattelijoissa [‘luovissa, ironisissa narsisteissa’ (jos on lupa käyttää epämääräistä ja ristiriitaista psykologisointia) sietämätön tosikko - - [vrt. esim. Sokrates, Kierkegaard ja Dostojevski; nuori Wittgenstein jopa kieltäytyi kerran varsin kovaäänisesti keskustelemasta sanaakaan puutarhassa näkemiensä upeitten kukkien muka ‘objektiivisesta’ kauneudesta erään korkea-arvoisen ladyn kanssa, jonka sai tällä tavoin kerrassaan järkyttymään; eikö kauneutta muka oikeasti ollut olemassa?].

. 

Nietzsche siis unelmoi elämästä ja maailmasta, jossa ihmiset olisivat yksilöinä rehellisiä, aitoja, vapaita, vahvoja, spontaaneja ja iloisia omia itsejään eivätkä pelkästään tekopyhää, kaunaista, valheellisen paatoksellista, manipuloitavissa ja johdettavissa olevaa massaa - ei kuitenkaan jotain naivia ja mahdotonta utopiaa varten eläen, kuten anarkistit ajattelivat, vaan antiikin homeeris-sankarilliseen hyve-etiikkaan pohjautuen, mikä tietysti oli melko mahdoton fantasia modernissa maailmassa sekin: lukuun ottamatta poliittisten ääriliikkeiden ja kaupallisen viihdekulttuurin ‘sankareita’, jollaisiksi Nietzsche ei kuitenkaan yli-ihmistään taatusti tarkoittanut, vaikkemme aina voikaan välttyä tältä samanaikaisesti tahattoman koomiselta että ikävältä mielikuvalta.

. 

Unelmat ovat kuitenkin aina vain unelmia eli jonkin syvästi koetun puutteen ja kärsimyksen kompensoimista projisoimalla kompensaatio fantasiatasolle ja ‘lunastamalla’ se siellä eli käsittelemällä sitä ikään kuin ‘virtuaalisesti totena’, olipa sitten kyseessä uskonto tai epikurolaistyyppinen ‘mielihyväresepti’, jota toki pyritään kokeilemaan myös elävässä elämässä [mistä seuraa yleensä jonkinasteinen addiktio].

.

Tämä mielessä pitäen on opettavaista valaista Nietzschen kannanottoihin sisätyvien ristiriitaisuuksien [jotka olivat sekä tarkoin harkittuja että tiedostamattomia] psykologisia lähtökohtia parin vapaamuotoisen sitaatin puitteissa.

. 

1] Imre Kertez kirjoittaa Kaleeripäiväkirjassaan Nietzschen vihanneen lapsuuttaan ja pitäneen nuoruuttaan sairautena [alkuperäistä Nietzsche-lähdettä ei mainita]. 2] Rodgers & Thompson kirjoittavat [Huonosti käyttäytyvät filosofit]: “Herooisen yli-ihmisasenteen takana osa hänestä pysyi ikuisesti kirkkoherran poikana. Hyökätessään varhaiskristittyjä vastaan näiden ‘kohtuuttomasta paastoamisesta, jatkuvasta seksuaalisesta pidättäytymisestä, vetäytymisestä erämaahan tai kiipeämisestä vuorille tai pylvään päähän [...] miettimään määrätietoisesti ei-mitään, paitsi asioita, jotka provosoivat hurmiota ja henkistä häiriintyneisyyttä’, hän [Nietzsche] miltei kuvaili itsensä, joskin tahattomasti.”

.....

‘I have a dream’, julisti Martin Luther King. Myös Nietzschellä oli unelma. ‘Valitettavasti’ vain [toisin kuin Mr. Kingillä] se sijaitsi elämäksi kutsutussa labyrintissa, jossa samoiltuaan kukaan ei välttämättä löydä enää ‘takaisin lähtöpisteeseen’. Murhatun Kingin sen sijaan ei tarvinnut enää palata ‘lähtöpisteeseen’, koska hän ilmeisesti pääsi ‘perille’. Niinpä kukaan ole myöskään palannut kertomaan, josko hän löysi unelmansa eli onnen, etsipä hän sitä sitten elämän labyrintista vai tavoitteliko hän sitä ‘tuonpuoleisesta’. Kaikkein vähiten Nietzsche, joka halusi uskoa elämään.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/11/kommentti-nietzschesta.html

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/11/leopold-ja-loeb-eli-yli-ihmisen.html

Kommentteja Nietzschestä 3

‘Tiedemies’ kirjoitti aiemmin mainitun Ironmistressin päreen kommentissaan: ‘Itse en kyllä pidä Nietzscheä sen kummemmin erityisen nerokkaana kuin mitenkään erityisen "pahana" tyyppinä. Kirjoitukset ovat pitkälti melko sekavia ja julistavia. Russell taas arvosti selkeyttä.’

.

1 

Selkeä formaali argumentaatio ja tieteen metodikriteerit täyttävä asiateksti on harvoin kirjallisesti kovin tyylikästä luettavaa [mikä ei tietysti ole sen perimmäinen tarkoituskaan], kun taas jo retorinen ilmaisu itsessään sisältää aina argumentatiivisia ‘aineksia’ ja ‘aspekteja’.

. 

Retorisessa ilmaisussa formaali argumentti konstituoituu siten myös tyylissä ja tyylinä, metaforisesti, analogioina. Esimerkiksi uskonnollista kirjallisuutta ja runoutta on lähes mahdotonta ymmärtää pelkästään formaalina puheena. Myös Nietzschen aforistinen tyyli on sellaista puhetta, jonka tulkitsemiseen tarvitaan pikemminkin vahvasti hermeneuttista [filologis-historiallis-tulkinnallista] lukutapaa kuin jonkin formaalin sääntöparadigman seuraamisesta loogis-kausaalisesti johdettua teknistä mallia [niinpä myös Deleuzen tapa ‘mallintaa/strukturoida’ Nietzsche on yksi ranskalaisen käsitefilosofiarunouden väkisin väännetyimpiä ilmentymiä, vaikka siitä voi halutessaan ja hyvällä tahdolla jotain oppiakin].

. 

Kieltämättä retorinen teksti-ilmaisu saattaa vaikuttaa sekavalta varsinkin, jos siitä etsitään monomaanisesti vain eksplisiittistä argumenttia, mutta asiahan nyt kerta kaikkiaan on niin, että Nietzsche juuri aforistis-kirjallisella tyylillään pystyi konstituoimaan ja hahmottamaan esim. todella vaikeasti ilmaistavissa olevaa ‘ajan ja tulevaisuuden eetosta/henkeä’ tavalla, joka olisi ollut esimerkiksi Russellille hänen tavoitteittensa, lahjakkuutensa ja älyllisen mentaliteettinsa tavoittamattomissa.

.

2

Siitä, miten Nietzscheä sittemmin tulkittiin esim. sotapsykoosin lietsojana, voidaan syyttää alunperin hänen ‘tyhmäksi hanheksi’ nimittämäänsä vallanhaluista, nationalismia sekä sittemmin jopa Hitleriä ihannoinutta, sisartaan, joka [filosofian suhteen lähes idioottina: edes Rudolf Steiner ei kyennyt Elisabethia opettamaan vaan erosi tehtävästään] johti hänen kirjallisen jäämistönsä toimittamista. Nietzsche itse ei siis koskaan kirjoittanut ‘Tahto valtaan’ nimisiä ‘muistelmia’ eli otsikko on journalistisesti provosoiva ja kaupallisia tarkoituksia varten keksitty.

.

Tahtoa valtaan sivuavia tekstejä Nietzschen kirjoituksista ja muistiinpanoista toki löytyy, mutta yhdessäkään niistä hän ei [esim. anarkistikommunistien tai äärioikeistofasistien tapaan] kirjaimellisesti kehota ihmisiä ryhtymään terroristeiksi vaan pikemminkin Herakleitoksen, Thukydideen ja Machiavellin [miksei myös Baselin kollegansa Burkchardtin/’Italian renessanssin sivistys’] hengessä kuvailee ihmisen vääjäämätöntä taipumusta agoniin ja pyrkimystä saavuttaa sisäryhmälleen poliittinen sekä kulttuurinen valtahegemonia.

.

Se, että Nietzsche sitten periaatteessa hyväksyi tämän taipumuksen ihmisluonnolle väistämättömänä ja jopa hieman naurettavasti [ja kieltämättä arveluttavasti] preferoi sitä homeerisen sankaruuden ihannoinnissaan, uusia arvoja asettavan yli-ihmisen hahmossa, on mielestäni täysin hänen oman luovan ajattelunsa vallassa. Vai pitäisikö meidän muka kritisoida esim. Shakespearea siitä, että hänen tragedioissaan tapetaan lähes sietämättömän paljon ihmisiä – ikään kuin vähemmällä murhamäärällä olisi saatu aikaiseksi ‘parempaa’ taidetta?

.

Tiedostan kyllä, että Nietzscheä puolustavaa ‘väistöliikettäni’ voidaan arvostella väittämällä, että Nietzschen perimmäinen intentio yli-ihmisen suhteen oli mentaalisesti ja ihmiskäsityksen suhteen hyvinkin erilainen kuin Shakespearen ‘dramaturgisen syvyyden ja tehon’ tavoite, mutta kukapa meistä lopulta voi sanoa, mitä nuo intentiot ja tavoitteet tarkkaan ottaen olivat: me saamme niistä vain vaikutelmia, jotka tulkitsemme omien ennakkoluulojemme, mieltymystemme ja järkemme mukaisesti. 

.

Tämän tiedostaen meidän pitäisi kuitenkin entistä paremmin tajuta ja tunnustaa, että sen jälkeen, kun varsinkin Shakespeare ja Nietzsche [myös Dostojevski ym.] ovat kirjoittaneet, me emme voi enää paeta oman oikeamielisyytemme taakse kuin ’viattomat’ lampaat tai ‘nenäpäivä-moralistit’, jotka ovat paljasta... - anteeksi 'naamioineet' tehottomasti ja kyseenalaisesti organisoidun hyväntekeväisyytensä hatarat ja häilyväiset motiivit naiiviuteen ja huumoriin [tällainen kampanja on kapitalismiin saumattomasti kytkeytyvän moraatunneteorian altruistis-kaupallisin ilmentymä ja autettavien olosuhteiden muuttamisen kannalta pelkkää tyhjäkäyntiä - olkoonkin että siinä ihmiskunnan kärsimystä lievennetään hetkellisesti about 0, 0001% (mutta onhan meillä kaikilla toki varaa ostaa hyvä omantunto; aiheesta lisää myöhemmin)].

.

3

Sekava tai ei - Marxin ja Freudin ohella Nietzschestä on joka tapauksessa melko nopeasti kehkeytynyt tietyn aatehistoriallisesti tulkitun, ‘epäilyn hermeneutiikaksi’ [Ricoeur, Foucault] nimetyn epookin ja episteemin [Foucault] kiteyttävä ‘ihmiskäsite’, samassa mielessä kuin Jeesuksesta ja Sokrateesta on tullut käsitteitä oman vaikutushistoriansa esimerkkeinä. 

.

4

Nuorempi Russell oli nero matematiikan ja logiikan filosofiassa, muttei mitenkään omaperäinen ‘yleisfilosofi’. Wittgenstein sanoi, että Principia Mathematica pitäisi julistaa pakolliseksi luettavaksi, kun taas Russellin myöhempi tuotanto on kelvotonta [no - Ludwig W. nyt oli joskus aika paha suustaan].

. 

Russellia luetaan ja kunnioitetaan, koska [Principia Mathematican ohella] etenkin hänen varhainen ‘On Denoting-tekstinsä on edelleenkin yksi analyyttisen filosofian nerokkaimpia [ja samalla arvoituksellisimpia sekä kiistellyimpiä] ajatussukelluksia. Esimerkiksi Wittgensteinin Tractatus on saanut ensimmäisen virikkeensä juuri tästä paperista.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/11/kommentti-nietzschesta.html

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/11/leopold-ja-loeb-eli-yli-ihmisen.html

http://en.wikipedia.org/wiki/On_Denoting

Kommentteja Nietzschestä 2

Ironmistress kirjoitti aiemmin mainitun päreensä kommentissa: Bertrand Russell ei oikein käsittele Nietzscheä silkkihansikkain kirjassaan "Länsimaisen filosofian historia". Itse asiassa hän repii Nietzschen kappaleiksi. Täsmälleen samoista syistä (joskin eri sanankääntein) kuin ruukinmatruunakin.

* 

Bertrand Russell oli merkittävä analyyttinen filosofi, mutta en menisi häntä mitenkään erityisesti glorifioimaan, vaikka hän suuri ‘analyyttisen älyn sankari’ olikin. Ellei sitten lähimpien ihmisten puolisadistinen manipulointi ole suurikin hyve [esim. D. H. Lawrencen arvio Russellin luonteesta on murskaava]: olihan kyseessä tyypillisen tekopyhä englantilainen aristokraatti, joka vanhoilla päivillään ‘dementoitui’ omahyväiseksi pasifisti-guruksi. 

.

Mitä osittain kieli poskessa ja rahankin takia kirjoitettuun filosofian historiaan ja siihen sisältyviin, etenkin Nietzscheen kohdistuviin ad hominem-syytteisiin tulee, ei Russellia kannata niin kovin kovalla kädellä arvostella, sillä vaikkei kyseessä olekaan pelkkä filosofian popularisointi, tekstiä voi pitää sentään ihan luettavana, mikä on perin harvinaista herkkua ammattifilosofian niin perin teknisellä alueella, jossa aate- ja oppihistoriallista metsää ei edes haluta nähdä 'yksilöolioitten' puilta - -  [positiiviselta poikkeukselta vaikuttaisi Riku Jutin (teor. fil. dos., maanviljelijä) aivan äskettäin ilmestynyt ‘Tiedon filosofia, antiikista nykyaikaan’, jota olen muutaman muun kirjan ohella paraikaa lukemassa; suosittelen sitä ‘sydämellisesti irvistäen’ Ironmistressille: näin kehittyi länsimaisen luonnontieteenkin taustalla vaikuttanut analyyttinen ajattelu (Nietzscheen ja Schopenhaueriin ei analyyttinen filosofi tuhlaa riviäkään, sillä kirja keskittyy tiedon analyysin eikä tiedon nihiloinnin historiaan ;\].

.

Russell oli alunperin nuoruudessaan vaikuttunut ja innostunutkin Nietzschestä, mutta tuli vuosien mittaan toisiin aatoksiin, mitä mielenmuutosta en ihmettele, koska itselleni kävi viimeisten 15 vuoden aikana osittain samalla tavalla, joskin lievemmässä muodossa ja eri syistä - silläkin erotuksella, että olen taas viime aikoina kyennyt sijoittamaan Nietzschen aatehistoriallisesti perustellummalla tavalla eurooppalaisen ‘mielen’ perinteeseen. Yksipuolinen tuomitseminen ei Nietzschen vaikutusta ja hänen ‘tehoaan’ poista tai mitätöi. Pikemminkin päinvastoin.

.

Sekä eurooppalaisen valistuksen, filosofian että '[‘individualistisen’] konservatismin perusjuonne kulkee väistämättä Nietzschen kautta, vaikka joku teknisen tutkinnon suorittanut buddhalainen[?!] ‘Lady Macbeth’ miten fanaattisesti haluaisikin derivoida hänet olemattomiin.

.

Nietzsche itse oli ad hominem-argumentoinnin mestari, mutta paljon syvällisempi ja terävämpi kuin psykologisesti häilyvää ja moraalisesti alkeellista ‘nenäpäivä-tunneteoriaa’ kompannut Russell, joka olisi nykyään luultavasti kampanjoinut lasten ympärileikkauksia vastaan, kuten IM. Nietzschelle uskonnollis-kulttuuriset erot sen sijaan olivat kunkin kulttuurin sisäinen asia ja Nietzschehän oli painokkaasti juuri eurooppalainen kulttuurikonservatiivi, joskin ei-poliittinen ja ‘radikaalisti aristokraattinen’ [Georg Brandesin antama ja Nietzschen itsensä hyväksymä kuvaus]. Nietzsche on siis piikki myös taulapäisimpien nationalisti-konservatiivien lihassa ja hyvä niin.

.

Mutta okei: ei Russell toki Nietzschen suhteen ihan väärässäkään ole vaan häntä vain erittäin yksipuolisesti lukeva. Muistutan vielä, miten David Bentley Hart [joka arvostaa Nietzschen retorisen moraalikritiikin osuvuutta] lukee, ymmärtää ja kritisoi Nietzscheä sanoessaan, että ‘Nietzsche ja hänen kamala makunsa on laulettava suohon’. Sillä vain ja pelkästään analyyttis-rationaalisin perustein teologiaa, filosofiaa ja historiaa tulkiten me emme pysty Nietzscheä ymmärtämään, kuten emme kristinuskoakaan. Herramoraalin ja orjamoraalin välinen ero kun ei lopultakaan ole mikään analyyttisen järjen asia: siinä on kyseessä heikkojen ja vahvojen välisestä arvokiistasta, joka ei ratkea edes stoalaisella universalismilla. Valitettavasti. Kyseessä on läpi ihmisen historian jatkuva taistelu ‘moraalisesta hegemoniasta’. Tämä oli herramoraalin puolelle asettuneen Nietzschen moraalifilosofian ydinajatus, ja jos se kuulostaa samankaltaiselta kuin erään ‘orjamoraaliteoreetikon’ eli Marxin näkemys, niin aivan oikein havaittu.

.

Herramoraali ja orjamoraali tietenkin sekoittuvat toisiinsa ja sitä monimutkaisemmin mitä liberaalimpiin demokratioihin on päädytty. Yksi on kuitenkin selvää: nykypäivän Nietzsche joutuisi [olisi ‘pakotettu’] ottamaan selkeämmän kannan pseudoliberalistiseen ‘aarresaari- eli finanssikapitalismiin’, joka on nykypäivän herramoraalin ilmentymä par excellence, mutta joka saa ainakin muodollisen legitimaationsa orjamoraalista periytyvältä parlamentaariselta demokratialta. Kas siinä pulma, jonka suhteen Nietzsche ‘suuressa politiikassaan’ oli poliittista demokratiaa vastustavana sekä aivan liian välinpitämätön [vaikka (etenkin) englantilaista bisnes-utilitarismia halveksikin] että jopa tietämätön [Thomas Mannin mukaan Nietzsche ymmärsi tuskin lainkaan aikansa kapitalismin imperialistisen kehityksen luonnetta (kuin ehkä myyttisesti: herakleitosmais-machiavellistisenä valtapelinä)].

*

Ironmistressille vielä kerran seuraava muistutus. Eräs natsifilosofi totesi [eikä luultavasti ilman (itse)ironiaa]: ‘Lukuun ottamatta sitä, että Nietzsche ei ollut sosialisti, nationalisti eikä antisemitisti, hänestä olisi varmaankin tullut hyvä natsi’ [lainaus Safranski, 2000]. Märehdi tuota, IM, jos aivosi osaavat prosessoida/murskata muutakin kuin metallia ja muhamettilaisia.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/11/kommentti-nietzschesta.html

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/11/leopold-ja-loeb-eli-yli-ihmisen.html

http://www.gaudeamus.fi/juti-tiedon-filosofia-antiikista-nykyaikaan/

Kommentteja Nietzschestä

Nietzsche 24-vuotiaana filologian professorina vuonna 1869. 
.
1

Molemmat osat on kirjoitettu [jälkikirjoitusta lukuun ottamatta] alunperin kommenteiksi Ironmistressin päreeseen ‘Leopold Loed, eli yli-ihmisen käytäntö ja todellisuus’.

.

Sinä et, Ironmistress, ole lukenut ainuttakaan kirjaa Nietzscheltä etkä siis tunne häntä. Vain täydellinen tietämättömyys voi oikeuttaa ehdottoman ‘varmat’ mielipiteesi hänestä. Natsit ylistivät Nietzscheä täsmälleen samalla menetelmällä, kuin millä sinä hänet tuomitset. Valikoimalla/lukemalla kirjoittajan teksteistä vain omaa propagandaa palvelevia osia/sloganeja, esim. kokonaisasiayhteydestään irrotettuja lauseita, saadaan melkein mikä tahansa tekstiyhteys muuttumaan valkoisesta mustaksi ja päinvastoin [osaan itsekin käyttää ‘tarvittaessa’ tällaista olkinukkemystifikaatiota].

.

Propagandistisesti tehokas mutta älyllisesti ‘halpa’ konsti on tietenkin panna Nietzsche vastuuseen kaikkien psyykkisesti häiriintyneitten psykopaattien yli-ihmis-hypetyksestä. Periaatteessa samalla logiikalla voidaan esim. kaikki islamin uskon piiriin kuuluvat miehet nimetä pedofiileiksi ja terroristeiksi Muhammediin ja Koraaniin vedoten. Helppoa ja ‘halpaa’ argumentaatiota, jota esittäjänsä kuitenkin pitävät hyvinkin syvällisenä ja osuvana.

.

Nietzschen kohdalla tekstimanipulaatio on tietenkin siinä mielessä helppoa, että häntä voi ja on jopa pakko [sekä harkitun retoristen että harkitun tai harkitsemattoman provokatiivisten tekstien/aforismien osalta] tulkita monella tavalla. Minun mielestäni Nietzschen yli-ihminen valistuksen tieteellisesti järkevän [mutta perimmältään arvonihilistisen] projektin äärimmäisenä ‘inkarnaationa’ on kuitenkin aivan liian ‘selväjärkinen’ fantasia ollakseen vain kuppatautisen sekopään houretta. Yli-ihmisessä kiteytyy ja paljastuu nimittäin koko valistuksen projektin sisäinen itsepetos [ja sen Nietzsche halusi paljastaa]. Jos Nietzsche siinä samalla [uusia arvoja ja niiden asettajaa etsiessään] tuli pettäneeksi myös itseään, niin meidän tulee vain tajuta tämä itse/petos, ottaa oppia Nietzscheltä [monista lahjomattoman terävistä oivalluksista että ilmeisistä ylilyönneistä] ja yrittää 'laulaa hänet ja hänen kamala makunsa suohon', kuten Nietzscheä äärimmäisen sivistyneenä miehenä, mestarillisena retorikkona ja ateisteista ehkä syvällisimpänä pitävä amerikkalainen ortodoksiteologi, filosofi ja kulttuurikriitikko David Bentley Hart sanoo. Hartin mukaan Nietzsche tajusi selvästi [toisin kuin argumenteissaan naivit ellei peräti alkeelliset uusateistit], miten suuri oli se asia, jota vastaan hän kristinuskossa asettui [heikoista, sairaista, hylätyistä ja voimattomista huolehtiminen].

*

Hartin suhtautumisesta [arvostuksesta ja väistämättömästä kritiikistä] Nietzschen ajatteluun tulen luultavasti kirjoittamaan oman päreensä blogiini. Täällä olisi tuskin kannattanut tuhlata ruutia aiheeseen tämänkään vertaa.

*

PS.

Sekä minun että Ironmistressin blogi ovat ‘todisteita’ siitä, ettei ihmisten tuomitsemiseen todellakaan tarvita kuppatartuntaa. Kyllä se mahdollisuus on jokaisen ‘terveenkin’ ulottuvilla, vaikken itse aina pidäkään Ironmistressin kirjoittelua ja mielipiteitä vain rationaalisesti vaan jopa ‘psyykkisesti’ tasapainottomina. Näin toki ajatellaan myös Nietzschestä, mutta okei – lukekaa 100 Ironmistressin kirjoitusta ja vaikkapa Nietzschen ‘Hyvän ja pahan tuolla puolen’. Pohtikaa sitten kumman teksteistä sitä kuuluisaa järkeä, tyyliä ja luovaa oivallusta löytyy enemmän. Itse tiedän vastauksen etukäteen. Sama vertailu voidaan tehdä myös Kemppisen [tai minun kirjoitteluni] ja Nietzschen välillä. Me kaikki jäämme toiseksi tuon saamansa radikaalipietistisen kasvatuksen kanssa koko elämänsä ajan ‘taistelleen’ filologian professorin mestarillisen retoriikan ja aforistis-psykologisen oivalluskyvyn rinnalla, olimmepa sitten mitä mieltä tahansa Nietzschen ‘homeerisesta’ fantasiasta eli länsimaisesta valistuksesta kumpuavan arvonihilismin ylittävän uusien arvojen asettajan eli yli-ihmisen mahdollisuudesta, uskottavuudesta tai edes toivottavuudesta..

.
2

Ironmistress kirjoitti blogissaan: ‘Rauno, älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. - - Ruukinmatruuna on lukenut sekä "Hyvän ja pahan tuolla puolen" että "Niin puhui Zarathustra". Todettakoon, että aikuinen nainen lukee ne vähän eri kontekstissa kuin parikymppinen miehenalku. Ja naiselle ne ovat täysin käsittämätöntä, misogynististaä ja narsistista skeidaa. Kuppatautisen horinoita.’ - - Mitä taas kirjailijan omiin tarkoitusperiin tulee, niin siellä kirjassa lukee niinkuin kirjailija tarkoittaa ja kirjailija tarkoittaa sitä mitä kirjassa lukee. Ja useampi kuin yksi ihminen on saanut kuuppansa sekaisin ottamalla Nietzschen vakavasti. Edes korkea älykkyys ei suojaa, jos tunne-elämä on vajaa.

* 

Jos avoimesti tunnustaa, ettei ymmärrä Nietzscheä lainkaan ja että jo tämän vuoksi pitää hänen kirjoituksiaan ‘skeidana’, on tietysti täysin johdonmukaista olettaa ‘hyvällä älyllisellä omallatunnolla’, että Nietzschen tunne-elämä oli ‘vajaa’. Sinähän sen näköjään parhaiten tiedät: Blogistanin ‘tasapainoisin’ konservatiivi.

*

Voi pyhä yksinkertaisuus miten mustavalkoiseen ajatteluun voi teknillisen koulutuksensa plus-miinus-paradigmoihin pakkoneuroottisesti jämähtänyt, sivistyksellisesti ahdasmielinen ja rajoittunut mieli päätyäkään. Jos entisenä mielisairaanhoitajana voisin/saisin valita potilaani, joita joudun hoitamaan, niin sinä tuskin kuuluisit niihin, sillä hysteerisiä ja paranoideja luonnehäiriöitä, joihin liittyy massiivinen ‘splittaus’, on ylipäätään mahdoton ‘parantaa’.

.

Nietzscheä kuten Hamletia sen sijaan ei edes pidä parantaa, sillä heidän ‘hulluutensa’ heijastelee oman ja tulevan aikansa mielen kriisiä/‘mielenvikaisuutta’ [Nietzsche ja postmoderni skeptisismi/relativismi, Hamlet ja kostamisen (ylipäätään päätöksenteon) moraalis-eksistentiaalisten perustelujen totaali ambivalenssi/epävarmuus] ja on siten vähintään yhtä paljon neroutta [uudenlaisen vision aukeamista] kuin psyykkistä sairautta [vanhan mielen umpikujaa].

.

Mutta juuri Hamletista ja Nietzschestä [heidän virheistään, epäröinneistään ja ratkaisuistaan] on mahdollista oppia jotain rakentavalla tavalla uutta, kun taas sinusta, IM, [juutalaisten profeettojen paranoidisemmasta painoksesta] ei voi oppia muuta kuin ‘kaunaa, vihaa ja pelkoa’, joka ahdistettuna käpertyy omaan koloonsa miettimään kostoa tai joka vaikutusvaltaa saaneena pyrkii ulottamaan oman sisäryhmänsä ‘mustavalkoisen’ turvallisuuspakkomielteen koskemaan yhtäläisesti kaikkia ihmisiä ‘Valtakunnassa’ -  niitäkin, joiden mielestä ulkoryhmiin ['toiseuteen'] kohdistuva pelko, viha ja kauna eivät synnytä uutta positiivista yhteisöllisyyttä vaan päinvastoin laajentavat ja syventävät pelon, vihan ja kaunan kulttuuria.

*

Jos islamin vastakohta on eräänlainen uusi konservatiivinen Siion, IM, niin ole hyvä ja mene [purjehdi] rakentamaan tuota Siioniasi sinne, missä sen paikka raamattuhistorian mukaan on aina ollut, äläkä jää myrkyttämään suomalaisten mieliä tuolla konservatiivisella piilorasismillasi, jonka kaikkien hysteerisparanoidisten uhkakuviesi lisäksi pyrit legitimoimaan jopa tieteen auktoriteetilla.

*

http://takkirauta.blogspot.fi/2013/11/leopold-ja-loeb-eli-yli-ihmisen.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Nietzsche

http://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart

http://netn.fi/lehti/niin-nain-313 

Traditionaalisen epäilijän puhetta

Kuvassa The City of God.

.

Vastauskommentti Valkealle hänen päreensä ‘Traditionaalinen konservatismi’ kommenttiin.

.

1

Valkea kirjoitti: 'Vain kriteerit täyttävät valitut pelastuvat, ja hekin Jumalan armosta.'

.

Yhteiskunnallinen hallintobyrokratia lainsäädäntöineen ja kulttuurinen eetos mm. uskonnollisine perinteineen asettaa kriteerejä ihmisten käytökselle ja motivaatiolle, ei Jumala, sillä kaikki meidän puheemme Jumalasta on ihmisen puhetta [ellemme sitten tosiaankin uskomalla usko ilmoituksen dogmaattiseen jumalalliseen totuuteen - - ja onnistu tietäen tai tiedostamattamme piilottamaan/projisoimaan omia ennakkoluulojamme Raamatun tekstintulkintaan].

*

Muistutan, Valkea, että minulla on jonkinlainen taju teologiasta ja filosofiasta, joita kumpaakin [etenkin filosofiaa] olen historian, psykologian ja kasvatustieteen lisäksi opiskellut, mutta koska tulkitset kommentointini täydelliseksi väärinymmärrykseksi tai pelkäksi piruiluksi, sitä ei liene syytä jatkaa[?]

.

Näyttää kuitenkin siltä, että se olet sinä, joka tässä konservatiivina päädyt eristämään itseäsi muusta yhteiskunnasta oman piiriisi ‘yksinäisyyteen’ - en minä. - - No – eristäytyminen omaan piiriin ei ole välttämättä ollenkaan huono tai omituinen juttu, vaikka se aivan liian usein muuttuu ylimieliseksi elitismiksi par excellence. Ihmettelen vain, miten te ‘oman piirinne ihmiset’ pystytte elämään tässä helvetillisessä maailmassa ikään kuin kahta [ellei peräti kolmea] elämää: tämänpuoleisen maailmallisuuden ja tulevan tuonpuoleisen pelastuksen elämää. Totean tämän vilpittömästi ihmetellen, joskus jopa ihaillen, mutta en koskaan ilman mm. stoalaisuudesta ja ideologiakriittisestä humanismista kumpuavaa arvostelua.

.

2

Itse en odota mitään tuonpuoleiselta, vaikka olen parin viime kuukauden aikana ‘vieraillut’ kuoleman rajan läheisyydessä useastikin. Ihmisenä olemisen kohtalo on varsin vaatimaton ja siihen aion tyytyä – on pakko, koska älyllinen omatuntoni ei muuta salli. Mikä ei tarkoita, ettenkö, toisin kuin useimmat ateistipuupäät, arvostaisi kirkkoa transsendenssin ‘edustajana’ ja ehkä jopa ‘välittäjänä’. Nämä instituutiot tosin edustavat minulle pikemminkin suurta metafyysis-dramaturgista näyttämöä [Divina Comedia] kuin sieluun asti vetoavaa uskonnollis-kutsumuksellisista instituutiota – kuulostipa tämä sitten loukkaavalta tai ei. Mutta onhan siellä evankeliumeissa tietääkseni annettu hyväksytty paikka myös epäilijälle – olkoonkin, että minun epäilyni ei välttämättä koskaan muutu uskoksi - enhän edes ymmärrä mitä on uskonnollinen usko tai mitä on Jumala, enkä valitettavasti pysty noin vain uskomaan ‘quia absurdum est’.

.

3

Mitä mainitsemiesi uskonnollisten pienyhteisöjen lisääntymiseen ja elämään tulee, niin siitä vaan lisääntyköön. Ne muodostavat tällä hetkellä äärimmäisen vähemmistön maailman väestöstä, joten onhan niillä vielä runsaasti ‘tilaa’ täällä. Länsimaisten valtioiden politiikasta olen myös aika lailla samaa mieltä kanssasi, mutta en luettuani Raamattua vaan Michel Foucault’n käsityksiä biopolitiikasta/biovallasta. Foucault’n vaihtoehto biovallalle: itsekäytännöt [identiteettitekniikat], ei kuitenkaan vakuuta minua, koska ne ovat pohjimmiltaan egoistis-individualistisia projekteja, jotka aivan liian helposti muuttuvat muotipelleilyksi, jota kapitalistinen halumanipulaatio [nautinnon/kulutuksen imperatiivi] hyödyntää avoimesti.

.

Juuri valtioiden toimintaan vähitellen pesiytyvä/pesiytynyt kontrolloimaton finanssikapitalismi ja sen tekopyhä lobbaaja: konsulttidemokratia on sekä kansavallan kannalta että kulttuurisesti suurin uhkamme ja ongelmamme. Suurin osa vasemmistosta näyttäisi todellakin olevan voimaton ellei peräti myöntyväinen[!?] yhteiskuntien globaalin finansialisaation suhteen ja tässä kohdassa olen ymmärtääkseni samoilla linjoilla kuin konservatiivit. Taloudellinen valta on hajautettava tavalla tai toisella. Mikä konservatiivien mielestä tietenkin vaatii kaikenlaisen universalismin ja globalismin ‘keskeyttämistä’.

.

Mutta ovatko uskonnolliset pienyhteisöt, niiden lukumäärän lisääntyminen ja jäsenmäärien kasvu ainoa tehokas ja vakuuttava [ja ainoa arvoiltaan ‘oikea/todellinen’] ratkaisu monopolikapitalistisen biovallan vastustamiseksi ja ehkä jopa pysäyttämiseksi? Avoimeen poliittiseen toimintaan osallistuminen vaatii kuitenkin kompromisseja, joihin esim. USA:n konservatiivien fundamentalistisin siipi eli Tea Party-liike ei näytä kykenevän. Seuraukset saattavat olla odottamattomia - - .

*

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2013/10/traditionaalinen-konservatismi.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Credo_quia_absurdum

http://en.wikipedia.org/wiki/The_City_of_God_%28book%29

http://en.wikipedia.org/wiki/Biopower

http://www.allposters.com/-sp/The-City-of-God-from-a-Translation-of-the-Works-of-St-Augustine-by-Raoul-De-Presles-Posters_i1587942_.htm

Velvollisuus-liberalistisia sivalluksia osa x

Kommentti Rikun kommenttiin päreessäni ‘Impivaara, here I come’.

.

Kummeli on sentään hauska, kun taas Jimmy H. on ällistyttävän mauton ja pahantahtoinen tosikko, joka käsittämätöntä kyllä luulee olevansa hauska.

.

Yksi aidon kulttuuri-ihmisen tuntomerkeistä on nimittäin ‘vilpitön’ itseironian taju ja kyky. Tämä taju/kyky puuttuu liian monilta julki-konservatiiveilta - ainakin niiltä, joiden kanssa olen täällä Blogistanissa väitellyt. Se on sääli, sillä konservatistisen ajattelun peruspointtia ei noin vain voi kumota naivin idealistisella hörhö-liberalismilla, joka luulee, että arvo-anarkismi on yhteiskuntaa ja ihmisten välisiä suhteita integroiva aate.

.

Tiukkapipoisimmat julki-impivaaralaiset tekevät siis itse asiassa hallaa omalle aatteelleen [kuten hörhö-anarkistit omalleen], jolla on taatusti ollut ja jolle löytyy fiksumpia edustajia kuin nämä eräät nimeltä mainitsemattomat nationalistit. Esimerkkinä [tietyin varauksin] vaikka Timo Hännikäinen, johon olen aiemmin pari kolme kertaa viitannut.

.

Oma poliittis-filosofinen peruslähtökohtani on joka tapauksessa eettiseen autonomiaan [jossa moraalinen autarkia ei ole ristiriidassa kategorisen imperativin kanssa] pyrkivän yksilön alkuperäinen ja absoluuttinen [negatiivis-individualistinen] vapaus, jonka on autonomian [~ tiettyä arvojen ykseyttä edellyttävän positiivisen vapauden] saavuttaakseen pyrittävä säätämään itse itselleen lakeja kahlitsemattoman vapautensa hallitsemiseksi, jottei ajauduttaisi eräänlaiseen arvojen ‘devalvaatioon’, sillä anarkistisesta arvopluralismista ei synny lopulta muuta kuin yhteiskunnallista epäjärjestystä eli kaikkein yleisimpiin perusnormeihin kohdistuvan lojaliteetin ja vahvimpia arvositoumuksia legitimoivan uskottavuuden rappeutumista.

.

Kapitalismi pystyy 'näkymättömän kätensä' jatkuvan hyvinvointikasvun metafysiikalla jos ei täysin rulettamaan niin ainakin suvereenisti ohjailemaan normien ja arvojen suhteen epäyhtenäistä anarko-liberalistista laumaa miten tahtoo, ja kuitenkin juuri kapitalismi [etenkin finanssi-kapitalismi aarresaarineen] on anarkisteillekin jotain sellaista, joka/mikä on saatava tiukasti kuriin. Miksi ihmeessä he eivät kuitenkaan tajua, ettei tämä tule onnistumaan ilman yhtenäistä arvopolitiikkaa?!

.

Konservatiivien logiikka on kapitalismin suhteen [ainakin näennäisesti] paljon yhtenäisempää ja myös siten järkevämpää. Mutta. Valitettavasti vain ainakaan ne konservatiivit, joihin edellä viittasin, eivät todellisuudessa edes pyri kapitalismin kontrolliin vaan pelkästään kapitalismin uudelleen ‘lokalisointiin’ ja hierarkisointiin jonkin/tietyn ‘paremman’ väestöryhmän ehdoilla [soveltamalla meritokratian kaapuun verhottua geeni- ja älykkyysosamääräpolitiikkaa lainsäädäntöön]. Tässä meillä on todella kieroutunut republikaaninen käsitys muka kaikkia ihmisiä koskevasta oikeudenmukaisuudesta ja sitä minä vastustan niin kauan kuin minussa henki vähänkin pihisee.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/10/impivaara-here-i-come.html

http://sarastuslehti.com/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Timo_H%C3%A4nnik%C3%A4inen

 

ANATEEMA

Minä en, Valkea, roiku sinun blogissasi vittuilemassa ja markkinoimassa ideologista shittiä -  en rasistista enkä liberalistista. Pysy poissa täältä. Tämä 'keskustelu' loppuu juuri siihen, mihin sinä sen näköjään haluatkin loppuvan. Edes yksinkertaisimpaan kysymykseeni et ole kyennyt vastaamaan, vaikka sitä kolmeen kertaan pyysin. Olet pelkkä bluffi koko tyyppi. Pseudotiedettä markkinoiva rasistinen kupla. Kaikki se, mitä sanot minusta, sopii parhaiten sinuun itseesi. Olen sekä halveksunnan että säälin tuntein lukenut viimeisimpiä kommenttejasi - niin ‘asiallisia’ kuin täysin asiattomiakin: molempien suhteen mieleeni on noussut yksi ja sama ajatus: tämä ihminen on kuin hysteeris-paranoidinen koira, joka yrittää saada raaputettua turkistaan sisäisen ahdistuksensa kirppuja ulkoistamalla ne muslimeiksi, neekereiksi, intiaaneiksi, mustalaisiksi jne. Hän on ottanut käyttöönsä älykkyysosamäärätutkimuksen vain yrittääkseen sen avulla oikeuttaa ja todistaa, että hänen sisäiset kirppunsa ovat todellisia ulkoisia kohteita, jotka uhkaavat meitä kaikkia samalla tavalla kuin hänen omaa epävakaata mieltään. Mutta ‘oikea’ tiede ei koskaan voi perustua psyykkisten defenssien eli tässä tapauksessa rasistisen logiikan ja etnisen ylimielisyyden perustalle. Ei edes silloin, kun siitä tulee jonkun valtion virallinen poliittinen ohjelma. Jos näin kuitenkin käy, vapaan maailman kansalaisten tulee vastustaa sellaista orjayhteiskuntaa kaikin käytettävissä olevin keinoin. - - Tällaisin – järkähtämättömän liberalistisin terveisin, Valkea, toivotan sinut puheeni lopuksi alimpaan helvettiin – tarkemmin sanottuna Danten Helvetin kahdeksannen piirin kuudenteen kuiluun, jossa tekopyhät kantavat kultaisia munkinkaapuja, jotka ovat niin lyijynraskaita, että ne melkein katkaisevat kantajansa näiden laahustaessa hitaasti kapeaa polkuaan kuilun ympäri.

.

Dixi

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/06/bongattuja-paloja_19.html

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/06/kommentti-nimimerkki-valkealle.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Anateema

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jumalainen_n%C3%A4ytelm%C3%A4

http://en.wikipedia.org/wiki/Dixi

Kommentti

Kirjoitettu Kemppisen päreeseen Aikoja ja tapoja.

1

Hieno teksti, josta huokuu syvä käytännön ymmärrys oikeustajusta, sen tolkullisesta käytöstä esimerkkeineen mutta myös sen ajoittaisista umpikujista perusoikeuksien 'priorisoinnin' suhteen.

2

Luin Timo Vihavaisen 'blogin' ja kyllähän sieltä vastaan huokui varsin konservatiivis-lapualainen paatos. Ei näytä tuo professori ymmärtävän kovin paljon uskonnonvapauden päälle sananvapautta hypettäessään. Mutta sananvapaus ei takaa oikeudenmukaisutta, vaikka se onkin välttämätön 'todistaja' tolkullisiin ratkaisuihin pyrkiessämme.

3

Olen samaa mieltä siitä, että uskonvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien turvaaminen on todellisen oikeusvaltion tunnusmerkki. En jaksa ymmärtää, mitä tämä perussuomalainen, sananvapauden kirjaimellisuudesta oikeusnormin tehnyt saivartelijajoukkio oikein haluaa. Ehkä juuri he ovat se Kärpästen herran poikalauma, joka ajautuu tappamaan toisiaan, kun ei pysty sopimaan perusasioista.

4

Robin Hoodeja ja Villin lännen oikeudenmukaisuden edustajia löytyy paljon myös nykyään. Tiedän jopa yhden buddhalaisen sheriffin.  Mikael Kolhaasin' tavoin hänkin on 'oikeudenmukaisuudessaan hirvittävä ihminen'. Hänkin haluaa vain oikeutta – aidosti, nimittäin vääryydellä [?] vietyä mielenrauhaansa takaisin valmistautuen sisällissotaan keräten aseita ja ammuksia varastoihinsa. Myös hän kannattaa sananvapautta. Säälin ja tarkan ammuskelun ohella [?!]. Oikeus on hänelle kirjaimellista ja kostonhimoista lähes samaan tapaan kuin primitiivisin laintaju. Ja siitähän myös Halla-ahon tapauksessa viime kädessä on kyse. Kirjaimellis-kaavamaisesta argumentaatiosta, joka 'positivistisessa fundamentalismissaan' kadottaa oikeustajun laajemman ja syvemmän kontekstin, tapaushistorian sekä lopulta hermeneuttisen ymmärryksen koko asiasta. - - Lienee lievästi paradoksaalista, että juuri tällaisesta asenteesta nämä tyypit syyttävät erästä nimeltä mainitsematonta uskontoa, jota he vihaavat.

5

Mutta olkoon. Eihän tämä ole oikea paikka kiroiluun ja panetteluun. - - Toisaalta - - jos ihmiset kuitenkin kokevat tulevansa henkilökohtaisesti loukatuiksi, mikäli eivät sananvapaudessaan saa haukkua toisiaan, niin antaa sitten mennä minunkin osaltani - mutta ilman kirjaimellisia saivarteluja [ellei kyseessä ole satiiri]. Viha korotettuna potenssiin n. Olen nimittäin sitä mieltä, että tässä vihaamisen taidossakin vain lahjakkaimmat pystyvät ylittämään itse vihaan sisältyvän ressentimenttisen kostonhimon. Siihen ei buddhalainen sheriffi pysty - eihän hän pysty tajuamaan sitäkään, että satiirinen sarkasmi ja pahantahtoinen tosikkomaisuus eivät ole sama asia - [rasistiset ihmiset eivät koskaan kerro rasistivitsejä vaan ilkeitä herjoja, joiden tarkoitus ei ole naurattaa vaan loukata]. Aika paljon voi päätellä ihmisestä, kun kuulee hänen nauravan ja etenkin sen, mille hän nauraa. Huumorintaju kertoo ihmisestä paljon enemmän kuin hänen 'vakavammat' hyveensä ja taitonsa.

*

http://kemppinen.blogspot.fi/2012/06/aikoja-ja-tapoja.html

Kommentti

Kuvissa Immanuel Kant ja G. E. Moore [jompi on kumpi]
*
[Kielimafia tarkensi ja korjaili klo: o5.45] 
*
Tämä Ironmistressin kommentiin kirjoitettu vastausteksti ei mahtunut yhtenä kappaleena edellisen päreen kommenttilootaan, joten päretän sen, koska inhoan pätkimisiä. En aio siteerata Ironmistressin kommenttia vaan kehotan lukemaan tekstin edellä mainitusta rasismi-päreestä.

1
Arvoa ei voi määritellä. Se tulee ei-mistään kuin viimekätinen päätös Carl Schmittin desisionismissa. Sen voi joko lahjoittaa toiselle ja täyttää siten velvollisuutensa ihmisenä tai ottaa pois toiselta eli toimia rikollisesti rikkomalla moraalilakia.

2
En ole IM ihan niin pahassa umpikujassa kuin sinä ja Halla-aho, koska te olette rasisteja per definitionem - määritelmiennne perusteella.

Umpikujalla tarkoitan tässä lähinnä sitä, että rasismi on tuomittava ja halveksittava asenne perusteltiinpa se miten tahansa.

Minä sen sijaan olen antirasisti oman vapaan rationaalisen tahtoni päätöksen perusteella. Minä vain tottelen moraalilakia, joka sanoo minulle, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja vapaita. Ei siinä sen kummempaa ole [ks. kuitenkin 4].

3
Jos hyvä [ja/eli paha] ei palaudu mihinkään luonnollisiin ominaisuuksiin kuten Moore väittää, niin miten sen sitten muka voisi johtaa niistä ilman, ettei ensimmäinen premissi kumoutuisi? Väite siis edellyttää vastavuoroisuutta/symmetriaa, koska asymmetria johtaisi tässä loogiseen epäkoherenssiin eli kummankin väitteen raukeamiseen kontingenttina. Mooren avoimen kysymyksen argumentti osoittaa, että hyvän voi toki johtaa melkein mistä vain, mutta se ei koskaan voi olla luonnollinen ominaisuus.

Silti Moore itse oli [tietoisesti] naturalistisen virhepäätelmänsä 'uhri'. Hän edusti yhtä aikaa eräänlaista intuitionismia, utilitarismia ja common sense-epistemologiaa, jotka kaikki ovat ristiriidassa keskenään, minkä Moore myönsikin lisäämällä, ettei hän voi asialle mitään, sillä kaikki hänen johtopäätöksensä olivat rehellisen ja vilpittömän päättelyn tuloksia [jaha, vai niin].

Moorea on kritisoitu siitä, että hän tulkitsee hyvän semanttisesti liian suppealla tavalla eli adjektiivisesti, kun se pitäisi ymmärtää predikatiivisesti. Hyvä siis määrittää perustavasti subjektia, joka on alisteinen [sub] predikaatille [pallo 'on punainen'] eikä pelkästään kuvaa jonkin objektin ominaisuutta ['punainen' pallo]

4
Olemme samoilla linjoilla siinä, että vaikka sanon pelkästään vain noudattavani moraalilakia, niin ongelma on sama kuin Kantilla: tarvitaanko tässä Jumalaa?

Kant kierteli ja kaarteli heiluen agnostismin ja fideismin välillä. Kun hän kielsi metafyysisesti ja/eli empiirisesti objektiivisen tiedon mahdollisuuden yhtään mistään [suostumatta silti skeptikoksi suuresti arvostamansa Humen tapaan] - myös Jumalasta, mikä oli vaarallista, koska siihen aikaan Preussissa julki-ateismi tiesi maineen ja kuninkaan/hovin tuen menetystä, Kant kuitenkin sanoi [vakavissaan tai ei], että kieltäessään tiedon hän haluaa tehdä tilaa uskolle.

Jumalalle Kant antoi eräänlaisen takuumiehen paikan, vaikka hänen moraalijärjestelmäänsä ei mitään Jumalaa tarvittukaan.

Mutta juuri tämä on ongelma. Jos Jumala on vain pelkkä perustuslaillinen monarkki vailla todellista valtaa - eräänlainen valtion [etiikan] virallinen mannekiini tai lobbari, niin tällainen jumala voisi minun mielestäni olla kuka ja mikä tahansa [eli ei yhtään mikään].

Kantin kategorinen imperatiivi on kuitenkin selvästi kvasiteologinen käsite [jonka ainoat sisällöt ovat kultaisen säännön molemmat premissit ja hyvä tahto - ilman sääliä]. Mutta kyseessä ei ole käsky, joka tulee Jumalalta vaan käsky, jota totellaan autonomisen järjen päättelyn seurauksena.

D. B. Hart pitää tallaista vapaan järjen silmänkääntötemppua [perustellusti] jotakuinkin illusorisena järkeisuskona - ikäänkuin pelkästä tahtovan rationaalisen päättelyn vapaudesta valita voisi seurata sisällöllisesti sitova moraalinen ohjeistus [eikä vain pelkkä kontingentti sosiaalinen konstruktio].

Eikö siis pikemminkin ole niin, että ensin on uskonto ja Jumala käskyineen ja vasta sitten järki voi jälkikäteen hahmottaa uskonnon/Jumalan saneleman normatiivisen kontekstin puitteissa perusnormin [käskyjen] rationaalisia ehtoja?

Mutta Kantin mielestä todellinen moraali ei voi olla heteronomista eli tulla jostain järjen ulkopuolelta - oli tuo 'ulkopuoli' sitten vaikka uskonto/Jumala.

Ja yhä silti Kantin [todellisen/oikean moraalin mahdollistavan] moraalisen päättelyn ehtoihin keskittyvän moraalilain perusta [ja sisältö] juontuu [kuten sanottu] suoraan kristinuskosta. Jumalalla on siis yhä problemaattinen paikkansa Kantin moraalifilosofiassa ja hänen filosofiassaan ylipäätään, sillä jättihän Kant myös olion sinänsä [empiirinen maailma totaliteettina] tuntemattomaksi.

Olipa nyt miten vain, niin Kantin filosofia on ehtymätön lähde epistemologiselle, moraaliselle, esteettiselle ja myös uskonnolliselle pohdinnalle.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/05/rasismi-ei-ole-edes-arvo-argumentti.html
http://www.students.tut.fi/~penttine/vitsi.html
http://www.auvorouvinen.fi/vaalit/index.php

Kansan eli herra-konservatiivien orjakapina

Tämä[kään] voittaja ei usko sattumaan vaan Jumalaan ja Suomen kansaan.
*
[Kielimafian lisäys - osa IV - klo: 23.20]
*
Pari kommenttia Ironmistressille. Pistin toisen kommenttini lopun hieman läskiksi, mutta so what - läskissäkin on hiven totuutta.

I
Jos Timo Soini ei anna periksi EU-kuplan puhaltelijoille, niin hallituksen tekevät Kokoomus, Sdp ja Keskusta.

Tämä on se peukaloruuvi, jolla vanha kaarti voi boikotoida Persut ja heidän plebeijisen populisminsa.

Odotankin mielenkiinnolla, haluaako Soini olla mieluummin vallankahvassa kuin pitää ehdottomasti kiinni EU-periaatteistaan.

Jos hän haluaa valtaa, Suomi saattaa saada jopa laajapohjaisen enemmistöhallituksen.

Kolmas joskin erittäin epätodennäköinen vaihtoehto on Sdp:n, Persujen ja Kristillisten vähemmistöhallitus [haha].

Vihreät, Vasemmistoliitto ja Ruåtsalaiset eivät nimittäin koske Persuihin kolmen metrin kepilläkään.

Neljäs vaihtoehto on pitää uudet vaalit.

PS.
Kepun häilyvyys EU-asioissa[kin] on tietysti jokeri, joka voi muuttaa asetelmat täysin.

II
Ironmistress kirjoitti:

Rauno, puhut plebeijeistä halveksien.

Kuka pitää suomalaisen plebeijin puolta? Vihreät ovat patriisien puolue, ja vasemmistopuolueet ovat pettäneet perinteisen kannattajakuntansa - suomalaiset työläiset.

Keskusta ei ole tulossa hallitukseen. Ruukinmatruuna pitää todennäköisimpänä hallituspohjana joko punaniskahallitusta - SDP, Persut ja Kridet. Tai mahdollisesti Kokoomus, SDP ja Persut.

Kaikki on nyt mahdollista.

III
1
Hallitusneuvotteluissa kaikki on kiinni siitä, kääntääkö Soini takkinsa EU-asiassa vai ei [tai jos kääntää, niin miten paljon].

2
Olet oikeassa, mitä vasemmistoon tulee. Siksi minulla ei ollut oikeastaan ketään/mitään, jota äänestää. Silti äänestin.

Mutta sen verran on varmaa, että kahta en äänestä ikinä: Kokoomusta ja Persuja [populisteja], sillä Kokoomus on pääoman kaksinaismoralistinen lakeija, kun taas Persut eivät tiedosta kunnolla edes, mitä he todella haluavat tai vastustavat [ja miksi].

Pyrkimys pitää oma kansallinen 'reviiri puhtaana' muukalaisvihamielisyyttä lietsomalla on varsin kapea-alainen poliittinen ideologia - pikemminkin rasismin kasvualusta kuin poliittisesti rakentava aate.

Ja jos Persut tietäisivätkin, mitä he haluavat, niin heiltä puuttuu puolueena [ja kansalaisliikkeenä] kyky toimia organisoidusti sen saavuttamiseksi [suurimmalla osalla puolueen uusista edustajista ei ole mitään kokemusta parlamentaarisesta työstä].

Persujen ensimmäinen kova kriisi on jo ovella hallitusneuvottelujen muodossa. Se tulee olemaan yhtä aikaa sekä kiista että valtataistelu puolueen [makro-]poliittisesta linjasta, ja siinä punnitaan Timo Soinin taidot lopullisesti [Soini on toki taitava - ehkä yksi tämän hetken taitavimmista poliitikoista].

3
Ennustan kuitenkin, että jo neljän vuoden kuluttua persu-porukka on hajonnut, kuten hajosi vennamolainen edeltäjänsäkin pariin kolmeen kertaan, sillä uudet persulaiset eivät ole tottuneet käsittelemään ja tottelemaan valtaa, elämään sen kanssa ja jopa käskemään sitä.

Vertaisin persulaisia talvella navetassa syntyneisiin hiehoihin, jotka on nyt päästetty kevätlaitumelle. Paljon on vielä opittavaa, jotteivat he omasta vapaudestaan ja vallastaan päihtyneinä juoksisi suoraan päin puuta [kuten esi-isänsä ja -äitinsä].

Pahimmassa tapauksessa käy niin [Ilmestyskirjan ennustusten mukaisesti ;(], että Suomeen syntyy ihan oikeasti ääripopulistinen ja natsihenkinen kansalaiseetos [uusi Lapuan liike] Göbbelsinään eräs tuttu, kirjallisesti sivistynyt Persu [kuten oli em. propaganda-ministerikin].

[ennustukset jatkuvat seuraavassa numerossa]

PS.
Entä jos Kokoomus kääntää takkinsa? Hmm. Niinkin saattaa käydä, jos Saksa päättää toimia tukirahastojen suhteen toisin kuin muut eurokraatit. Silloin Soinia naurattaa.

IV
Persut hajoaa yhdistävän linjan ja ryhmäkurin puutteeseen kuten aikoinaan vennamolaiset ja sen jälkeisetkin.

Vaikka Persujen nousulle on tottakai ollut sosiaalinen tilaus [meemille ei tässäkään ole mitään muuta kuin ehkä retorista käyttöä], niin puolue on silti suureksi osaksi Timo Soinin karisman mahdollistama luomus [tai pikemminkin epäluoma] ja Soinin mukana se myös kaatuu tai pysyy pystyssä - niin kauan kuin ryhmäkuria riittää eli niin kauan kuin villit vasikat eivät lähde hyppimään aitojen yli.

Jossain vaiheessa ne kuitenkin lähtevät, ja tätä pelkää syystäkin myös Soini, koska vennamolaisten puoluehistoriasta voi kyllä oppia jotain ko. asiassa.

Soinilla on kuitenkin myös aukkoja yhteiskunnallisessa tietoisuudessaan. Häneltä mm. puuttuu selkeästi artikuloitu käsitys prekariaatin [suurin luokkamme] ongelmista, joissa muuten vikasuuntaan liberali-soutaneet vihreät ovat erittäin tiedostavia [esim. Jukka Relander, joka jäi taaskin edustajan paikasta vain parikolmesataa ääntä].

Olen kaksi kertaa elämässäni vastahakoisesti äänestänyt vihreitä, ja nyt ääneni olisi saattanut mennä J. Relanderille, mutta Sinnemäen ja Laturin teennäisen karnevalistinen, urbaanis-liberaalis-androgynistinen ja kaiken lisäksi pääomaa kumartava eurokraattinen tekno-viihde-vihreys kerta kaikkiaan esti tämän aikeen.

Niinpä äänestin toista kohtuullista ehdokasta, jonka arvoliberalismiin suhtaudun myös varauksin, mutta jonka poliittinen suunta ja tietoisuus on muuten kohdallaan. Arvataan kai, että kyseessä on Paavo Arhinmäki.

Kun todella hyviä ei ole, täytyy valita se kuuluisa vähiten paha - kuten Ironmistress niii-in viiisaaasti ja loputtomiin toistaen jaksaa opettaa.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Master-slave_morality
http://takkirauta.blogspot.com/2011/04/vaalivalvojaiset.html
http://naurunappula.com/z/689343