March 31, 2013

Pumpudipumpudipumpudipumpudipumpudipumpudipupuppum – Voi hyvä tavaton!

PETER SELLERS and SOPHIA LOREN Goodness Gracious Me (1960)

Goodness gracious me - lyrics

.

Voi hyvä tavaton! (1961) 

*

Voi hyvä tavaton! 1961, Esa Saario, Maikki Länsiö, alunperin Peter Sellers & Sophia Loren 'Goodness Gracious Me!' (1960), säv. David Lee-Herbert Kretzmer, suom. san. Saukki.
*

Kun valtaa siirtyy vastuusta riisutuille konsulteille ja liikesalaisuuksien suojaamille yrityksille, edustuksellisesta demokratiasta tulee pelkkä holding-yhtiöitten pelikenttä.

Hanna Kuusela ja Matti Ylönen
*
Konsulttidemokratia: Kuinka valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton
. 
Suomen on vallannut konsulttidemokratia. Julkinen valta ulkoistaa yhä useampia tehtäviään ja tyhjenee samalla itse ajattelusta. Tuloksena on läpinäkyvyyden alasajo, tehoton hallinto ja virkamiesten hiljaisen tiedon rapautuminen. Kun valtaa siirtyy vastuusta riisutuille konsulteille ja liikesalaisuuksien suojaamille yrityksille, demokratia on uhattuna.
Peli ei kuitenkaan ole menetetty. Konsulttidemokratian tilalle tarvitaan rohkea valtio, joka uskaltaa tarttua Suomen kohtaamiin tulevaisuuden haasteisiin. Tämä teos on paitsi analyysi tilanteesta myös toimintasuunnitelma tulevaan.
Konsulttidemokratia on ensimmäinen kattava tutkimus ulkopuolisten asiantuntijoiden ja yritysten voittokulusta suomalaisessa hallinnossa. Se luotaa suomalaisen julkishallinnon kehitystä mittavan aineiston avulla. Konsulttidemokratia on välttämätön teos kaikille, jotka haluavat tietää, mitä Suomelle ja suomalaiselle demokratialle kuuluu.
”Samaan aikaan kun kansalaiset ovat toivoneet politiikan paluuta, hallinto on elänyt omaa elämäänsä ja siirtänyt vastuuta yhä enemmän konsulttiyhtiöille.”
.
Hanna Kuusela, PhD, on Suomen Akatemian tutkijatohtori, kriitikko ja tietokirjailija.
Matti Ylönen, YTM, on tietokirjailija, tutkija ja toimittaja Helsingist
ä 

*
Puheet ja teot: Konsulttidemokratia on älden hyvä bisnes 

Konsultteja pyörii joka virastossa ja hallintohimmelissä riesaksi asti niin, että niihin kompastuu. Miksi konsulenttidemokratiaa siedetään ja siitä vielä maksetaan? Onko se muuta kuin päättäjien ja virkamiesten laiskuutta ja vastuun pakoilua? Puheet ja teot-ohjelmassa ruoditaan vallan ja vastuun haihtumista pois demokraattisesta valvonnasta. Aiheen äärellä ovat konsulttidemokratiaa tutkineet ja siitä kirjan kirjoittaneet Suomen Akatemian tutkijatohtori Hanna Kuusela ja tietokirjailija, toimittaja Matti Ylönen sekä vastuunpakoilusta närkästynyt Leena Mattila.

*
http://areena.yle.fi/radio/1819783

Konsulttidemokratia. Julkinen valta tilaa yhä enemmän töitä ulkopuolisilta konsulteilta. Eivätkö virkamiehet osaa niitä itse tehdä? Mihin tämä kehityskulku meidät johtaa? Keskustelemassa tietokirjailija Matti Ylönen ja konsultti Petri Uusikylä. Juontajana Heikki Peltonen - [n.30 minuuttia].
*
http://www.gaudeamus.fi/kuusela-konsulttidemokratia/
http://www.verkkouutiset.fi/index.php/kotimaa/8-kotimaa-paauutinen/117949-onko-konsulttien-tyo-todella-pelkkaa-rahan-haaskausta
https://www.facebook.com/pages/Konsulttidemokratia-Miten-valtiosta-tehd%C3%A4%C3%A4n-tyhm%C3%A4-ja-tehoton/430103867077913

March 29, 2013

Valehtelu tieteenä

‘I think that modern physics has definitely decided in favor of Plato. In fact the smallest units of matter are not physical objects in the ordinary sense; they are forms, ideas which can be expressed unambiguously only in mathematical language.’
Werner Heisenberg
 *
Tapsa kommentoi Kemppisessä [Miksi mitäkin] seuraavasti:
.
 ‘Vedatietäjät kertoivat jo tuhansia vuosia sitten, että kosmos on sykkivä: se syntyy, kasvaa ja romahtaa kasaan vuosimyriadien mittaan toistuvasti. Tähän asti nykyfysiikka on väittänyt, että muuten oikein, mutta ei se mitään romahda... vaan laajenee ikuisuuksiin. Mutta äsken luin, että juuri löydetyn Higgsin hiukkasen massa viittaisikin siihen, että universumi sittenkin romahtaisi takaisin alkupisteeseen...’
.
1
Valaisevaa - kerrassaan valaisevaa. Jopa siinä määrin valaisevaa, ettei ole väliä sillä, elänkö Plotinoksen vai Enqvistin maailmankaikkeudessa. Ette te kosmologit ja kvanttifyysikot mitään tiedä, koska todellisuus on, mitä on eli ei mitään ja kaikki [tyhjyys ja täyteys]. Kunhan veivaatte niitä numerosymbolejanne eri asentoihin suhteessa toisiinsa. Olette pikemminkin taitelijoita kuin fyysikkoja. Osaatte siis valehdella vakuuttavasti. Oletteko lukeneet salaa Oscar Wildea?
.
2
Totuus ei ole todellisuuden vaan kielen ‘ominaisuus’. Totuus ei ole olemassa havaittavana tosi-asiana, joita tietenkin on olemassa [joskin triviaalisti; vrt. Mooren ‘käsi’] vaan kielessä representoituvana ymmärryksenä maailmasta ja olemisesta. Maailma itsessään ei representoi vaan on niin kuin on – yhtä tyhjä kuin täysikin, ei mitään ja kaikkeus. Tämä merkitsee ontologisesti [olemisen kokemistavan merkityksessä] sitä, että maailma ei ole olemassa puhtaana havaintona vaan representatiivisena hahmona [mallinnettuna, rajattuna, perspektiivisesti]. 
.
Maailma sinänsä ilmentää itseään ‘vain’ lukemattomien tosi-asioiden äärettömyytenä/-ssä, joita ihminen luettelee ja mallintaa totuudeksi. Totuus [kokonaisuus] ei kuitenkaan ole tosiasioiden [osatekijöiden] summa vaan jotain enemmän kuin summa [jotain ‘ylimääräistä’], sillä kokonaisuutta ei voi ajatella loogisesti osiensa summana ilman, että se hajoaisi takaisin osiksi. Kokonaisuus itsessään on siis jakamaton eikä sisälly osiinsa. [Parmenideen monismi, Russellin paradoksi].
.
3
Matematiikka on jälleen asia erikseen. Mutta kalkyloinnilla on ‘hintansa’. Moderni fysiikka ‘käännettynä’ käsitteelliselle kielelle eli ‘tultuaan ymmärretyksi’ menettää heti matemaattisen eksaktiutensa. Kun numerot puhuvat, kieli vaikenee. Maailma on tietysti aina hiljaa. Meille jää siis kaksi vaihtoehtoa – joko maailman ymmärtäminen tai sen eksakti kalkyloiminen. Molempia emme voi saada yhtä aikaa. Tällainen ‘epätarkkuusperiaate’ on minun Schrödingerin kissani. Varokaa menemästä liian lähelle. Se raapaisee kognitiivisia kykyjänne vielä kuoltuaankin [jos se nyt ylipäätään kuolee]. Terapiaksi suosittelen Kemppisen tavoin Bachia. Harvoin on kuultu niin kaunista ja kristillistä matematiikkaa.
*
Nyt menen lukemaan lisää Wildea. Valehtelu on nimittäin kiva, kehittävä ja kohteliaskin harrastus. Se jatkuvasti lähentelee totuutta lähestymättä sitä liikaa.
*

Uusi sana Pitkäperjantaiksi



Kun en kyennyt tekemään ihmisistä järkevämpiä, olin mieluummin onnellinen kaukana heistä.
.
Voltaire
.
Tämä mietelause on löydetty Thomas Bernhardin romaanin Hakkuu ensimmäiseltä sivulta.
.

March 25, 2013

Voit ostaa rahalla valtaa ja oikeutta, mutta et rakkautta

Tällaisessa yhteiskunnassa ja maailmassa hyväntekeväisyydestä tulee väistämättä pääasiallinen sosiaaliavun muoto.
*
Miltton Friidman kommentoi päreessään 'Sosiaalivaltio on vain hätäapua': 'Ps. Lahjoitan itse säännöllisesti hyväntekeväisyyteen.'
.
Hahhah. Vai vielä hyväntekeväisyyttä kiihko-veronkiertäjältä. Ei kiitos. Joku raja sentään. Palautat siis 0,1%:a siitä tuotosta/rahasta, jonka olet veroparatiisien kautta köyhiltä kusettanut, takaisin heille. Ja kehtaat olla jopa närkästynyt, jos he eivät kiitä sinua nöyrimmästi tästä 'epäitsekkäästä' eleestä?! 
.
Ai et ole närkästynyt? Että sinulle riittää pelkkä lahjoittamisen 'tuottama' mielihyvä? Ja että motiivisi on sääli? Mutta säälihän on myös ressentimenttiä eli kaunaa, eikä pyyteettömän auttajan luulisi halveksivan autettaviaan.
.
Mutta juuri siitä syystä, ettei pyyteettömiä auttajia ole olemassakaan, ei myöskään sosiaaliapu ja sen perustana oleva moraali ole mikään 'miltä-minusta-nyt-tuntuu'-kysymys vaan 'minun-pitää-aina'-velvollisuus, joka on taottu lain muotoon rahanpesijä-libertaristien ja muiden 'syvästi tuntevien' pintaliitäjä-kyynikoiden kontrolloimiseksi.
.
Veroparatiiseja oikeustieteellisissä tiedekunnissa opituilla taidoillaan konsultoivat lakimiehet tosin tietävät, että ‘money can buy you law’ (laulu, jota Beatles ei julkaissut). Kyseessä on [kalvinismin ohella] eettisen rappion syvin ilmentymä, sillä jos nimenomaan oikeustieteelliset opinnot valmistavat juristeja kavaltamaan oikeudenmukaisuuden, niin ei todellakaan ole mikään ihme, että suuryritykset onnistuvat pimittämään yli 80% veroistaan, mikä petos osaltaan ylläpitää maailman köyhyyttä ja nälänhätää.
.
Huomautan myös, että jos joku hyväksyy hyväntekeväisyyden ainoana sosiaalisen avun muotona, hän joutuu ollakseen muutakin kuin [piilo]sadisti hyväksymään de jure myös kerjäämisen, koska hyväntekeväisyys on aina reaktio de facto kerjäämisen tilassa olevien hätään eli hengissä pysymisen käytäntöön, joka on viime kädessä seurausta hyväntekeväisyyden mielivallasta yhteiskunnassa, joka ei huolehdi kansalaistensa perustarpeista lainsäädännön turvaamin verovaroin. 
.
Väitteeni on tietenkin kärjistetty yleistys, koska hyväntekijöitä ja kerjäläisiä on [‘empiirisesti’] monenlaisia, mutta nimenomaan loogisena yleistyksenä sen on tarkoitettukin pätevän, jotta libertaristi-veronkiertäjä tajuaisi hyväntekeväisyytensä perustuvan nimenomaan taloudelliseen riistoon ja moraaliseen ylemmyyteen [josta ei ole kuin askel rasismiin]. Vaikka eipä tuon tajuaminen taida millään lailla hetkauttaa kapitalistia, jolle säälistäkin on tullut markkinavoima.

Turha siis lulla, että pääsen ikinä konsensukseen näitten miltton friidmaneitten kanssa. He ostavat rahalla valtaa ja oikeutta - jopa hyväksyntää, mutta saavat vastineeksi pikemminkin pelonsekaista kunnioitusta kuin hyväntahtoista rakkautta. En tiedä riittääkö se heille, mutta siihen heidän on joka tapauksessa tyytyminen, sillä sanotaanhan jo laulussakin, että money can't buy me love.
*****
 -
Beatles - Can't buy me love
*

March 24, 2013

Suomen valtion yhteisöveroa laskettiin roimasti, mutta veroparatiiseissa 'yrittäminen' on edelleen moninkertaisesti edullisempaa ja tuottavampaa. Aarresaarilleko siis päätyy lopulta suurin osa veroalen mahdollistamista yritysvoitoista?

MAAILMAN VAROISTA PUOLET ON VEROPARATIISEISSA

Veroparatiisiin voi perustaa yhtiön päivässä. Maailman varallisuudesta jopa puolet on veroparatiiseissa. Suuryritysten ja rikkaiden yksityishenkilöiden verokapina koskettaa meitä kaikkia.
*
 
http://www.hs.fi/talous/Maailman+varoista+puolet+veroparatiiseissa/a1364011368925

Täyttä puppua - osa n + 1

Me ei Jyrin kanssa sovittu mistään taktiikasta - ei ennen työmarkkinasopimusneuvotteluja eikä niiden aikana. Ei tietenkään. Eihän semmoinen sovi, vaikka se olisikin joissain piireissä tapana. Vaikka hyviä kavereita ollaankin ja kuulutaan samaan puolueeseen ja jopa maan hallitukseen, josta Jyri sitten lähti saatuaan hyvän homman EK:sta. Joka muuta väittää, puhuu täyttä puppua.
.

Katainen tyrmää täysin vuotoväitteet EK:hon.
 .
"Täyttä puppua", sanoo pääministeri Jyrki Katainen SAK:n väitteestä, että EK sai tietää yhteisöveron alennuksesta etukäteen.
 .
Pääministeri Jyrki Katainen (kok) kiistää SAK:n työ- ja elinkeinojohtajan Matti Tukiaisen epäilyt siitä, että hallituksen päätös yhteisöveron laskusta olisi vuotanut Elinkeinoelämän keskusliitolle EK:lle etukäteen.
Tukiaisen mukaan EK:n asenne työmarkkinasopimuksen solmimiseen muuttui keskiviikkona, kun se näytti tajuavan, että hallitus laskee veroja ilman työmarkkinaratkaisuakin.
"Täyttä puppua", Katainen sanoi Saariselän Eurooppa-vaikuttajatapaamisessa lauantaina.
Katainen kertoo HS:lle, että lopullinen päätös yhteisöveron korotuksesta tehtiin kuuden hallituspuolueen puheenjohtajien kokouksessa eli sekstetissä vasta samana keskiviikkoiltana.
"Mistä he olisivat saaneet tiedon?" Katainen kysyy. "Se vaikuttaa vähän mahdottomaltakin, koska teimme lopullisen päätöksen näistä asioista vasta sen jälkeen, kun neuvottelut olivat kariutuneet."
Tukiainen kirjoitti väitteensä Uuden Suomen blogissaan lauantaina.
Hänen mukaansa päätös yhteisöverosta olisi tehty jo keskiviikkona iltapäivällä.
Torstaisen kehysriihen jälkeen heräsi kummastus myös siitä, miten Suomen Yrittäjiltä tuli tiedote ja laskelmat hyvin nopeasti sen jälkeen, kun hallitus kertoi kehysriihessä veropäätöksistään.
"Emme missään tapauksessa saaneet tietoja etukäteen", sanoo Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus.
"Meillä oli useita hyviä ja vähän huonompia arvauksia, joiden mukaan olimme tehneet useita laskelmia valmiiksi."
"Seurasin päätteeltä tiedotustilaisuutta, ja kun tieto tuli, siinä taisi mennä 10–15 minuuttia, kun saimme tiedotteen tehtyä. Ihan sellaisenaan mikään meidän arvaus ei mennyt oikeaan."

March 23, 2013

Täyttä puppua - osa n.

Katainen veroalen vuotoväitteistä EK:hon: ‘Täyttä puppua’
.
Sari Gustafsson / Lehtikuva
Pääministeri Jyrki Katainen kiistää SAK:n työ- ja elinkeinojohtajan epäilyt tietovuodosta.
Pääministeri Jyrki Katainen kiistää SAK:n työ- ja elinkeinojohtajan epäilyt tietovuodosta.
.
Saariselkä. Pääministeri Jyrki Katainen (kok) kiistää SAK:n työ- ja elinkeinojohtaja Matti Tukiaisen epäilyt siitä, että hallituksen päätös yhteisöveron roimasta laskusta olisi vuotanut Elinkeinoelämän keskusliitto EK:lle etukäteen.
Tukiaisen mukaan EK:n asenne työmarkkinasopimuksen solmimiseen muuttui keskiviikkona, kun se näytti tajuavan, että hallitus laskee veroja vaikka työmarkkinaratkaisua ei syntyisikään.
"Sitä en tiedä mistä he olisivat saaneet siten tiedon", Katainen sanoi. "Se vaikuttaa vähän mahdottomaltakin, koska me teimme lopullisen päätöksen näistä asioista vasta sen jälkeen kun neuvottelut olivat kariutuneet."
Katainen vahvisti HS:lle, että lopullinen päätös yhteisöveron kokouksesta tehtiin kuuden hallituspuolueen puheenjohtajien kokouksessa eli sekstetissävasta samana keskiviikkoiltana.
Tukiaisen kirjoitti näkemyksensä Uuden Suomen blogiinsa. Hänen mukaansa "erinäiset selvittelyt" olivat tuoneet hänelle varmuuden sitä, että pätös yhteisöveron alentamisesta 20 prosenttiin olisi syntynyt keskiviikkona iltapäivällä
Epäilyt tietojen vuotamisesta siksi, että EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies on halituksen entinen ministeri ja Kataisen läheinen ystävä Katainen tyrmäsi Saariselän Eurooppa-vaikuttajatapaamisen lehdistötilaisuudessa lauantai-iltapäivällä "täytenä puppuna".
"Tiedän omalta osaltani EK:sta - ensinäkään he eivät kysyneet. Sitten osa ihmisistä EK:sta tai sitä lähellä olevista kysyi, mutta me ei vastattu. Siitä syystä, että me ei olla osapuoli palkkaneuvoteluissa."
"Toiseksi hallituksen piti tehdä namä ratkaisut täysn riipumatta sitä mitä työmarkkinaosapuolet tekevät", Katainen sanoi.
Kataisten avustajan käsityksen mukaan EK:n työvaliokunta oli käytännössä jo sunnuntain kokouksessaan lyönyt linjansa kiinni. Hallituksen vasemmistopuoluiden kannanotoistakin oli käynyt ilmi, etä nekin ovat valmiita reippaaseen yhteisöveron laskuun, hän sanoo

Katainen-Häkämies-akseli toimii: Kokoomus lopetti työmarkkinajärjestöjen neuvottelut keskitetystä palkkaratkaisusta.

SAK:n Tukiainen: Palkkaneuvottelut kaatuivat tietovuotoon EK:lle.
.
Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
SAK:n työmarkkina- ja elinkeinojohtaja Matti Tukiainen sanoo, että palkkaratkaisu tyssäsi EK:lle vuodetun tiedon takia.
SAK:n työmarkkina- ja elinkeinojohtaja Matti Tukiainen sanoo, että palkkaratkaisu tyssäsi EK:lle vuodetun tiedon takia.
.
Työmarkkinajärjestöjen yritys saada aikaan keskitetty palkkaratkaisu katkesi tietovuotoon Elinkeinoelämän keskusliitolle EK:lle, kirjoittaa SAK:n työ- ja elinkeinojohtaja Matti Tukiainen Länsi-Uusimaa lehdessä. Kirjoitus julkaistiin myös Uudessa Suomessa.
Tukiainen kertoi Helsingin Sanomille, ettei hänellä ole suoria todisteita, vaan kanta perustuu päättelyyn. "Olen vahvasti tällä kannalla", hän sanoi.
EK menetti kiinnostuksensa neuvotella keskitetystä palkkaratkaisusta, kun se sai tiedon, että hallitus keventää yhteisöveroa, Tukiainen sanoi. SAK:lla on suhteellisen varma tieto siitä, minä ajankohtana tehtiin päätös yhteisöveron keventämisestä. Tukiaisen mukaan samaan aikaan keskiviikkona iltapäivän ja illan vaihteessa EK menetti kiinnostuksensa neuvotella.
"Ennen illansuuta työnantajan asenne selvästi muuttui. Iltapäivällä asenne vielä oli sellainen, että he olivat valmiita yrittämään sopimusta", Tukiainen sanoo.
Tukiainen ei halua spekuloida, kuka tai mistä tieto yhteisöveron laskusta kulkeutui EK:lle.
*
http://www.hs.fi/politiikka/SAKn+Tukiainen+Palkkaneuvottelut+kaatuivat+tietovuotoon+EKlle/a1364005608055

March 18, 2013

Yksipallisen pojalla on asiaa


Poly amorisen sateenkaari perheen poika – Jupiter






  • Rauno Räsänen kirjoitti Ironmistressin päreessä 'Myöhään mutta paljon':
  •  'Onks teil nyt menos joku beibibuumi vai? Jos sellast syyhyy ei saa hormoosilaastaril veke, niin sit kandeis ostaa vaik joku orava korvikkeeks. Tai marsu. Vähemmän vaivaa, sikeemmät yöunet. Hermo relaa ku kattelee oravan tai marsun pupinaa, mut teletappei pitää aina vahtii, ettei ne syö lipeetä tai pure sähköjohtoo.' 
  • Luultavasti yllä olevaan kommenttiin liittyen nimimerkki’ Yksipallisen poika’ lähetti minulle tänään sähköpostissa seuraavanlaisen jutskan, josta kiitän mitä sydämellisimmin. Tämä kirjoitus oli kuulemma ensin tarkoitus lähettää Ironmistressin päreeseen, mutta Yksipallisen poika päätti sitten mailata sen suoraan minulle syystä, jota hän ei kertonut. - Huomaan nyt, että minulla on ihailija [tai itse asiassa kaksi], joka halusi viimein? tulla ulos kaapista. Toivottavasti ‘suhteemme’ jatkuu täst’edeskin. Terveisiä vaan YP:n pojalle ja Jupiterille [tuohon parinkymmenen metrin päähän?]. Ja terveisiä tietysti Yksipallisen pojan isälle. Ehkä kuulen hänestäkin vielä jotain uutta ja yllättävää.

  • *
    räsäsen setä on ihan oikees. terkkuja vaa rane ukolle sinne naapuri kämppään. - - piltit siis tosiaan on ällö rasittavii. jos niilt on turva tutti kadonnu, ni parku pääsee ain heti ku avaras luonnos tulee joku otso tai tiikerihai ruutuun. tai sata kertaa suurennettu hämähäkki, joka rouskuttaa kärpäst murkinaks. tai muumeis se mörkki vai mikä soli. kerran yks meidän piltti meinas syödä mun hiiren – siis tietsikast. onneks ehdin väliin. sit se alko huutaa ku sireeni ja mutsi tai oikeestaa mun täti kirku keittiöst, et älä kiusaa jupiterii. jupiter on se piltti - mun neljännes broidi – vissii. sen nimi on sama ku jollai planeetal vai mikä soli. mä asun sellases poly amorises sateen kaari uus perhees. mun äiti puoli tai paremminki puoli äiti on jo viidettä kertaa muka naimisis ja isä puoli on vast 19 v nisti, jonka täti puoli mutsi otti avo hoitoon panesk - - kuntoutumaan. äiti puoli täti onki taas paksuna ja siit sen takinast tulee kuulemma tyttö pulla. voi ei. nimee on tieteski pohdittu. oisko himmeli mitään? tai hattara? madeleine nimi sopii vaa kuninkaallisel ja leivoksel. teko mutsi on hurahtanu horoskooppeihi. jupiteril olis sen mielest hyvä pari toi luna. en viitsiny sanoo, et lunatic vois sopii paljo paremmi tähä perheesee. mut hullujaha ne on kaikki ilman kuutaki. - - täytyy maalata hiirel karseet raatelu hampaat ja vihaset kiilu silmät. siihe hiiree se uuskaa pikku pervo ei uskalla koskee. ei vaik sen kuinka mieli tekis.
    .
    onneks räsäsen sedälle voi mennä kylään juttelee, rauhottuu ja limuu tai pullakahvii juomaa, jos meidän poly amorikkojen sateenkaari yhteisös alkaa jengi bailaa nii kybäl, et niist tulee pelkkii nykivii ja tuijottavii zombei. mut jupiterii mä en uskalla niihi orgioihi jättää. kyl mä sen verran lapsist välitän ja huolehin. ja vaik räsäsen setä muka vihaa lapsii – ehhehe – nii silti se tulee jupiksen kaa toimee paremmin ku kukaan muu. ne ihan oikeest taitaa ymmärtää toisiaa. kumma ukko. leikkii ja matkii mitä lie veturii. tai karhuu. tai rouva strömperii tost alakerrast. kävelykeppi kouras. mä pelkään et se viel kaatuu. mut jupis vaa kiljuu haltioissaan. joskus tuntuu, et körmy on ite tullu skidiks uudestaa. vaik ei se o. onneks koti nurse käy kuiteski hoitamas sen jalkaa ja tsiikamas samal sen kuntoo pari kertaa viikos. jupiksel varatun turva tutin äijä kuiteski pistää aina piiloo pöydält ennenku tiina nurse ehtii eteisest sisälle asti. ettei kuulemma syntyis väärii käsityksii. ja juorui. vaik yksityis asiaha toi pervoiluki nykyään on. ja koti nurseil vaitiolo velvollisuus.


    Terveisin Yksipallisen poika
    *

    March 17, 2013

    Kemppinen ja modus operandi









    'The historical origin of coin flipping is the interpretation of a chance outcome as the expression of divine will.'



     
    Anonymous/Telemakhos said:
     
    ...sanoisin, että K:n blogissaan esittämä oli jälleen kerran enemmän ajatuskokeilu kuin valmis mielipide tai pohdittu kanta. Kanta muodostetaan vasta kun eri näkökohdat on lausuttu ääneen. Sitten harkitaan, sanotaanko omaa mielipidettä ollenkaan. Yleensä ei.' 
    .
    1
    Telemakhos sanoi edellisen päreeni kommentissaan asian niin kuin se Kemppisen kohdalla on. 
     .
    Kemppisen tapa kirjoittaa samassa tekstissä toisistaan ainakin näennäisesti täysin riippumattomista asioista on poukkoileva ja muodoton. Häneltä puuttuu pitkäjänteinen ja ikään kuin yhteen ylivertaiseen argumenttiin tukeutuva suuri tyyli, jonka mestari [teologiassa ja kristinuskon kulttuurihistoriassa] on nykyään David Bentley Hart [Ateismin harhat]. Kemppinen keittää usein jos ei nyt sentään sekavan niin ainakin eräänlaista loputtoman tuote-esittelyn kaltaista trivia-soppaa, mutta se nyt vain on hänen tyylinsä ja tapansa ajatella ja ilmaista itseään: hypellä sinne tänne vailla päätä ja häntää – ainakin näennäisesti. 
    .
    Kärjistetysti sanottuna: koska Kemppisen suuri pää ylipursuaa [sinne tungetaan (‘mystinen’ passiivi) jatkuvasti lisää] mihinkään suureen perusargumenttiin [ideologia, uskonto, teoreettinen paradigma eli ymmärrysulottuvuus tai –struktuuri] koodaamatonta [tämä on tietysti liioittelua, ks. seuraava kappale] kognitiivista triviaa, ei ‘lopullisten’ johtopäätösten tekoa voi muodollisestikaan sisällyttää vielä tähän input-output-prosessiin, joka vasta muodollisesti ja komparatiivisesti rasteroi omaksutun informaation.
    .
    Saatamme tietysti sitkeästi pohdittuamme löytää Kemppisen kirjoituksista sisäistä koherenssia, vaikka se taitaa olla joskus vielä vaikeampaa kuin Nietzschen kohdalla. Mutta jospa – ei pelkästään hyväntahtoisesti vaan oletettuun ‘havaintoymmärrykseeni’ [rohkea oletus] nojautuen - väittäisin, että Kemppisen ilmaisussa poukkoileva ‘tyyli ja tapa’ onkin itse asiassa hänen ‘modus operandinsa’ – enemmän tai vähemmän harkittu mutta silti vallitseva toimintatapa. Olkoon näin. 
    .
    Kemppisellä on a] historioitsijan ‘havaintoelimet’ eli kaikki aineisto käy [historioitsija on eräänlainen hetulavalas] b] juristin ymmärryksen muodot, jotka jäsentyvät lain kaarissa samaan tapaan kuin Kantin jäykän muodolliset ja hiukan väkinäiset kategoriat jäsentävät ja koodaavat havaintoa [toisin kuin englantilainen common law-‘kasuistiikka’ ja USA:n ‘money can buy you law-entertainment’, jotka pohjautuvat pikemminkin kaupankäyntiin (ennakkotapauksista johdettuun partikulaariseen kalkylointiin ja hyötyyn) kuin lain universaaliseen henkeen eli perusnormiin, jota ei tietenkään ole ‘oikeasti’ olemassa kuin ajan (kansan) henkeä kuvaavan uskon kautta (jota konkreettinen tai abstrakti Hallitsija mahdollisesti/todennäköisesti personoi)] ja c] myös Kemppinen joutuu tiukoissa paikoissa ratkaisemaan habermasilaisen 'lautamiesetiikan' umpikujan [keskustelu ei johda oikeudenmukaisuusvaateet täyttävään lopputulokseen] tavalla, jonka välttämiseksi koko oikeusjärjestelmä on alunperin pyritty luomaan  [vahvin ja röyhkein ei saa/voi sanella päätöstä]. Mikäli päätöksestä ei päästä eettistä yksimielisyyttä vaativaan yhteisymmärrykseen eikä puheenjohtajan [tvs.] ääni ratkaise, heitetään lanttia, koska silloin kumpi tahansa lopputulos on proseduraalisesti alkeellisinta oikeuden modus operandia noudattaen vain ‘hiukan’ pielessä [lopullinen päätös tulee siis viime kädessä ‘ei-mistään’, ja juuri tässä merkityksessä absoluuttisen puolueeton oikeus ('puhdas', 'vakioitu' modus operandi eli 'jumalallinen tahto') on sokea. - - Jos joku nyt väittää, että lantinheitto on itse asiassa pelkän mielivallan 'neutraalein' muoto, en väitä vastaan. Herran tiet ovat tunnetusti tutkimattomat.].
    .
    2
    ‘Ministeri Hautalan on erottava välittömästi.’ 
    .
    Hold on. Argumenttisi ja esimerkkisi eivät kuvasta Hautalan tilanteen kokonaisuutta oikeudenmukaista kohtuutta valaisevalla tavalla vaan liittyvät yksittäisiin ja kontekstiltaan erityisiin tapauksiin, joten niistä ei voi tehdä suoria oikeudellisia johtopäätöksiä. Analogiset yleistykset ovat tietysti aina mahdollisia ja välttämättömiä, mutta ne eivät vakuuta niinkään normatiivisella kausaalisuudellaan kuin manipulatiivisella retoriikallaan. Ennakkotapauksiin vetoaminen saattaa jopa osoittaa, että juristilta puuttuu yksittäisen erityistapauksen käsittelyyn vaadittavaa tilannekohtaista ymmärrystä eli yksinkertaisesti sanottuna kohtuuden ja suhteellisuuden – siis oikeudenmukaisuuden tajua [PS.]. Sillä oikeushan ei ole sama asia kuin oikeudenmukaisuus. Jos olisi, niin jutturuuhka tuomioistuimissamme vähenisi dramaattisesti. Samoin yhteiskuntarauha.
    .
    Mutta ei hätää. Lopulliseen päätökseen päästään 'modus operandilla'. Heitämme lanttia. Syytön vai syyllinen? Kruuna vai klaava? No niin. Kolikko on jo ilmassa ja - - - Heidi Hautala on  syy- x - n .
    .
    PS.
    Älkää ymmärtäkö väärin. En ole väittämässä, että Kemppinen olisi huono juristi tai huono kirjoittaja. Pikemminkin päinvastoin. Eihän minulla ole edes pätevyyttä moisen tuomion langettamiseen. Ainoastaan sananvapaus.
    *

    March 16, 2013

    Heidi Hautala ja politiikan modus vivendi


    Pelaako Heidi ‘blondia’ vai ‘feministiä’?
    .
    ‘Naiselle on edullisempaa olla kaunis kuin älykäs, sillä hommien mennessä pieleen on aina helpompaa pelata blondikortti kuin feministikortti.’[Ironmistress].
    *
    Kemppinen kirjoitti blogissaan Hautala:
    Ministeri on mitä suurimmassa määrin luottamushenkilö. Tämän asian moraali ja siis eettinen ratkaisu on mielestäni hyvin yksinkertainen. Raittiusseuran kokouksessa tai sen yhteydessä ei juoda peräkamarissa konjakkia. Jos juotaisiin, koko joukon uskottavuus järkkyisi ja vielä perustellusti. Vastaavasti harmaan työvoiman juurijat eivät käytä harmaata työvoimaa. Jos joku siihen hairahtuu, lieventäviä asianhaaroja ei juuri ole. Ainoa mahdollisuus on koota tavaransa ja lähteä, selittämättä ja ovia paiskomatta. – Olen pahoillani. Hautala on mielestäni ollut pätevä poliitikko ja ihmisenä hyvin lahjakas.
    *
    Mikis kommentoi Kemppisen blogissa: 
    Aksel Sandemose nuorempana - kun rahaa piti jostain saada - kiersi Norjaa palkattuna raittiuspuhujana. Ei siinä ongelmaa ollut. Hän piti palopuheensa. Yleisö taputti ja oli haltioissaan ja etc. Mutta Sandemosehan oli alkoholisti, eikä hän esitelmänsä jälkeen voinut alkaa ryypätä siinä samassa kylässä jossa... siis tästähän oli kyse! Ei muusta. Ja Sandemose, joka oli fiksu ihminen, osti aina junalipun ja hotellihuoneen - Raittiusseuran laskuun, aina "toiseksikauempaan kylään", missä esitelmänsä piti.

    Mitä minä tällä esimerkillä ajan takaa? Ehkä, en mitään.
    *
    Kukaan ei ole täydellinen eikä voi olla – paitsi ehkä/juuri tarpeeksi ovela ja varakas ‘valehtelija’, joka on yleensä myös palkannut monta kallista, erikoistunutta ja taitavaa asianajajaa valhettaan ajamaan. Heidi Hautalaahan nimittäin rangaistaan nyt siitä, että hän on avoin ja rehellinen laiminlyöntinsä suhteen, joka tosin on sellainen rike, ettei Hautala minunkaan mielestäni voi jatkaa harmaan talouden työryhmässä. 
    .
    Mutta Hautalan ministeripallia tuon laatuisen ja määräisen virheen ei pitäisi horjuttaa [sanoipa Kant mitä tahansa]. Joku tolkku sentään. Emme elä Ruotsin Toblerone-mallin mukaan [Mona Sahlin erosi ministerinvirasta käytettyään 30 kruunua verovaroja [valtion luottokortilla] suklaapatukan ja tupakan ostamiseen (joskin maksoi laskun myöhemmin omista rahoistaan)] emmekä luojan kiitos myöskään Venäjän, josta on tullut poliittisesti puolifasistinen ja rasistinen valtio - - [by the way, ihmettelen miksi suomalaiset nationalistit eivät avoimesti ihaile Putinia, koska ei vahva nationalismi voi edes by definition olla demokraattinen (universalistinen) vaan tiettyyn arvohierarkiaan perustuvaa normatiivista yhdenmukaisuutta tavoitteleva (partikularistinen) turvallisuusprojekti].
    .
    Ilkka Kanervan [jota en kuitenkaan henk. koht. tuomitse; pätevä ja hyvä tyyppi] mieleen ei [muka] sen sijaan edes juolahtanut, että ÖKY-mallin 60v.-synttärit vastaanottaessaan hän ajautuisi väistämättä poliittiseen lojaliteetti-dilemmaan, jossa jo itse lahjan vastaanottaminen on de facto poliittinen vastalahja [automaattinen hyvä veli-myötävaikutus] 2000-luvun alun Suomessa, vaikka de jure-tulkinta jotain muuta käytäntöä vielä ilmentäisikin. Muun muassa tätä on rakenteellinen korruptio, mutta se pitää tietysti oikeusteitse osoittaa ja todistaa sellaiseksi ja Kanervalle sattui tässä eräänlainen ennakkotapauksen rooli [mukaan lukien tietenkin Nuorisosäätiön vaalirahoitussotkut ym.]. 
    .
    Kun alempien säätyjen/luokkien yhteiskunnalliset arvot muuttuvat nopeammin ja eri suuntaan kuin [valta]yläluokan ja/eli oikeistopoliitikkojen sisäpiirin itseymmärrys ja lojaaliuden laatu, seurauksena on erilaisten arvoymmärrysten ja sosiaalisten intressien välinen konflikti [vrt. 1918]. Nyt asiat sentään yritetään ratkoa oikeussalissa ja poliittisesti rauhanomaisissa puitteissa, mutta periaatteellisesti tässä tapauksessa on aineksia vaikka minkälaiseen pamaukseen [Perussuomen Sisu alkaa ampua ‘täsmäohjuksia’].
    .
    Hautalan tapaus on siis hieman toisenlainen kuin Kanervan. Hautala tietää ja tunnustaa avoimesti tehneensä väärin. Mutta jos hän olisi voinut huippulakimiehen avustamana todistaa olleensa vain huolimaton [vaikka kyseessä de facto olikin tietoinen laiminlyönti], niin a vot – kyllä siinä perussuomalaisten täsmä-torpedokin tussahtaisi jo alkuunsa. 
    .
    Oikeusministeri Henrikssonin kanta lienee perusteiltaan sama kuin Kemppisellä, mutta entä sitten? Eihän tässä pelkästään syytetyn perspektiivistä katsoen tullut osoitettua muuta kuin, että jos ihminen on rehellinen ‘väärään’ aikaan, hän saattaa jopa tuhota uransa ja virkansa. Lukekaa vaikka Suomen lakia [‘Suomen etiikkaa’ ei ole vielä julkaistu].
    .
    Hautalan ei tarvitse eikä pidä erota ministerin virasta, vaikkemme hyväksykään hänen tietoista laiminlyöntiään. Voimme kuitenkin sietää sitä, koska Hautalan hyveet painavat oikeudenmukaisuuden vaa’assa paljon enemmän kuin hänen paheensa [?!; tämän mutta vain tämän v/k/erran olen (jälleen) valmis myöntymään utilitarismin ja seurausetiikan suuntaan]. Olkoon tämän tilan ja tilanteen [Heidi Hautala saa jatkaa ministerinä muttei harmaan talouden työryhmässä] vallitseminen tässä asiassa eräänlainen modus vivendi, joka vähiten horjuttaa asioiden poliittis-oikeudellisesti toimivaa järjestystä ja koko kansan [Perussuomalaisten?] oletettua arvoymmärrystä Suomen kohtuullisen demokraattisessa tasavallassa.
    *
    PS.
    modus (kieliopissa) verbin tapaluokka; (tekemisen tms.) tapa; (musiikissa) moodi; (oikeustieteessä) tarkoitemääräys ¶ Merkityksessä 'tapa' sana esiintyy etenkin latinasta otetuissa sitaattilainoissa, esim. "modus vivendi" [ääntämys klassillisessa latinassa: modus vivéndii] 'tyydyttävä t. siedettävä tilapäisratkaisu, johon eri osapuolet voivat suostua' (sananmukaisesti 'elämisen tapa'), mutta filosofiassa myös merkityksessä 'tapa, jolla jokin (jollakin hetkellä) on, epäitsenäinen, satunnainen ominaisuus', arkistuneesti myös merkityksessä 'elämäntapa, elämäntyyli'. Ilmaisu "modus operandi" tarkoittaa 'toimimisen tapa, toimintatapa'.
    *

    March 15, 2013

    'Ihminen viihtyy ja valitsee'


    Faceboogies - Miksi tv-kanavilla saa näyttää niin paljon väkivaltaa.
    *
    The Faceboogies Uutiset
    The Faceboogies News


    Toimitus
    Juha Lampikari
    Ismo Forss
    Simo Sahari
    Jari Räsänen

    Sanat ja sävelet [+ laulu-ääni]
    Jari Räsänen

    Kuva ja ääni Juha Lampikari

    Käännös Juha Lampikari feat. Päivi ja Gary

    Nuotit [+ uutisankkurin huuli-synkka] Simo Sahari

    Avustajat
    Apocalypto
    MasterChef Suomi
    The Wrestler
    Fringe
    Falling Down
    A Good Day to Die Hard trailer
    Criminal Minds
    Otis
    Lonely Hearts
    Nikita
    Casino Royale
    Sin City
    Kill Bill
    Matrix
    Scarface
    Inglourious Basterds
    Gladiator
    YLE Uutiset
    Ilta-Sanomat
    Ilta-Lehti
    Spartacus
    Jaws - The Revenge
    The Host
    Puolustusvoimat
    The Lost Battaglion
    Rules of Engagement
    Jemenissä siepattu itävaltalainen
    Headhunters
    Misfits
    The Walking Dead
    Hannibal Rising
    On Her Majesty's Secret Service
    The Punisher
    Batman Begins
    Tropa de Elite
    Game of Thrones
    Sons of Anarchy
    Undisputed

    JUUTV tuotanto 2013
    *

    March 10, 2013

    Momo ja harmaat herrat


    ‘One of the most amazing things about Momo is that it was published in 1973. Since then, the temporal nightmare it depicts has become our reality’- [David Loy, Linda Goodhew].
    *
    Kirja kertoo Momo-nimisestä tytöstä, joka asuu antiikinaikaisen amfiteatterin raunioilla. Momolla on eräs ominaisuus: hän osaa todella kuunnella muita, kun heillä on huolia. Momo ja hänen ystävänsä huomaavat pian, että ihmisillä ei olekaan enää aikaa mihinkään. He saavat selville, että syy on aikaa varastavien harmaiden herrojen. Eräänä iltana Momo löytää Kassiopeia-nimisen kilpikonnan, joka vie hänet mestari Horan, ajan herran luo. Mestari Horan ja Kassiopeian avulla Momo taistelee harmaita herroja vastaan ja onnistuu palauttamaan ihmisille sen kaiken ajan, jonka harmaat herrat olivat heiltä riistäneet. [wiki].
    *
    'Momoa lukiessani en voinut olla miettimättä The Matrix –elokuvaa (1999), jossa myös on kasvottomia agentteja, jotka vampyyrien tavoin ravitsevat itseään ihmisillä ilman, että ihmiset ovat tästä millään tasolla tietoisia.' - [Mythopoiea]
    *
    MAJOR THEMES

    As in his well-known work The Neverending Story, Michael Ende uses fantasy and symbolism to deal with real world matters such as the nature and importance of time, the power of stories, friendship, compassion and the value of the small but pleasant things that make life more worth living.

    The main theme of Momo can be seen as a criticism of consumerism and stress. It describes the personal and social losses produced by unnecessary consumption, and the danger to be driven by a hidden interest group with enough power to induce people into this life style. Michael Ende has also claimed to have had the concept of aging money in mind when writing Momo.

    Childhood is also an important subject in many of Ende's books. In Momo it is used to offer contrast with the adult society. As children have "all the time in the world", they are a difficult target for the Men in Grey: children can't be convinced that their games are time-wasting. The author uses a mockery of Barbie dolls and other expensive toys as symbols to show how anyone can be persuaded, even indirectly, into consumerism.

    LITERARY SIGNICANCE & CRITICISM

    An article by philosopher David Loy and literature professor Linda Goodhew called Momo "one of the most remarkable novels of the late twentieth century". They further state that: "One of the most amazing things about Momo is that it was published in 1973. Since then, the temporal nightmare it depicts has become our reality."

    Ende himself has said that "Momo is a tribute of gratitude to Italy and also a declaration of love," indicating that the author idealized the Italian way of life. Loy and Goodhew suggested that Ende's perspective on time coincided with his interest in Buddhism and that for example the deliberately slow character of Beppo might be regarded as a Zen master, even though Ende wrote the book long before his visits to Japan.

    When the book was published in the U.S. in 1985, Natalie Babbit from the Washington Post commented: "Is it a children's book? Not here in America." Momo was republished by Puffin Press on January 19, 2009.
    *

    March 9, 2013

    Tommi Melender: Antiaikalainen

      ANTIAIKALAINEN

    Humanismin haaveet ja harhat


    Harmittaakohan brittiläistä filosofia John Graytä se, että hänellä on täyskaima, joka kirjoittaa "miehet Marsista, naiset Venuksesta" -tyyppisiä huuhaabestsellereitä? Oikea John Gray on tämän hetken parhaita englanninkielisiä asiaprosaisteja. Vastikään ilmestynyt The Silence of Animals: On Progress and Other Modern Myths ei ehkä tuo uusia piirteitä hänen ajatteluunsa, mutta on sommittelultaan kekseliäs ja mielenkiintoinen. Siinä Gray rakentaa esseensä kirjallisuussitaattien ympärille: mukana on fragmentteja ja säkeitä kymmeniltä prosaisteilta ja runoilijoilta, joukossa vilahtelevat niin Curzio Malaparte ja Jorge Luis Borges kuin Wallace Stevens ja John Ashbery. On virkistävää lukea filosofista asiaproosaa, joka ammentaa yhtä paljon kaunokirjallisuudesta kuin toisten filosofien teoksista.

    Ylentäviä ajatuksia ja toiveikkaita näköaloja kaipaavalle Gray aiheuttaa (taas kerran) karvaan pettymyksen. Hän purkaa armotta humanisteille rakkaita edistyksen myyttejä. "To think of humans as freedom-loving, you must be ready to view nearly all history as a mistake." Gray kirjoittaa arvostavaan sävyyn Alexander Herzenistä, 1800-luvun puolivälissä vaikuttaneesta radikaalista venäläisestä journalistista, joka kirjoituksissaan pilkkasi Rousseaun ajatuksia. "Ihminen on vapaana syntynyt, mutta kaikkialla kahleissa", väitti Rousseau. Herzen kysyi, mitä Rousseaun opetuslapset vastaisivat, jos heille sanottaisiin: "Kalat ovat syntyneet lentämään, mutta joutuvat kaikkialla uimaan vedessä." Miksi ihmeessä ihminen on maailmassa ainoa olento, joka elää luontonsa vastaisessa tilassa? Miksi kahleet, jos kerran ihmiskunnan perusolemukseen kuuluu vapauden rakastaminen?

    Vapautta rakastava, syyttä suotta kahleissa oleva ihminen on yksi sekulaarin humanismin haavekuvista. Samalla se on alkumyytti, jonka varassa erilaiset edistykselliset (ja keskenään hyvinkin ristiriitaiset) utooppiset ideologiat lepäävät. Varsinaista älyllistä sumutusta on Grayn mielestä väittää, että sekulaari humanismi olisi muka karistanut yltään uskonnon viimeisetkin rippeet ja nojautuisi rationaaliseen ajatteluun, tieteelliseen maailmankuvaan ja kommunikatiiviseen järkeen. Humanistisissa edistyksen ideoissa yhdistyy sokraattinen järjen myytti kristilliseen pelastuksen myyttiin.

    Humanists today, who claim to take a wholly secular view of things, scoff at mysticism and religion. But the unique status of humans is hard to defend, and even to understand, when it is cut off from any idea of transcendence. In a strictly naturalistic view -- one in which the world is taken on its own terms, without reference to a creator or any spiritual realm -- there is no hierarchy of value with humans at the top. There are simply multifarious animals, each with their own needs. Human uniqueness is a myth inherited from religion, which humanists have recycled into science.

    Vaikka Gray pöllyttää armottomasti humanismin harhoja ja haavekuvia, hän ei usko (eikä välttämättä edes toivo), että humanistit luopuisivat rakkaista myyteistään. Sellaisen vaatiminen olisi typerää, koska ihmisillä kaikesta päätellen sattuu olemaan tarve rakentaa erilaisia myyttejä. Niinpä humanistiset edistyksen ideat kaikuvat vastedeskin korvissamme kuin halpahintainen musiikki, joka nostattaa mielialaa mutta turruttaa ajattelua.

    Pursued consistently, scientific inquiry acts to undermine myth. But life without myth is impossible, so science has become a channel for myths -- chief among them, a myth of salvation through science. When truth is at odds with meaning, it its meaning that wins.

    Miksi näin on, kysyy Gray, ja malttaa olla vastaamatta yksiselitteisesti. Jos minun pitäisi tuohon kysymykseen vastata, sanoisin T.S. Eliotin sanoin: "Humankind cannot bear very much reality." Tarvitsemme kauniita illuusioita siitä, että elämällämme (niin yksilöinä kuin yhteisönä) on jokin suurempi merkitys. Vaarallisena sen sijaan pidän utooppista ajattelua, joka kuvittelee tietävänsä, mikä tuo suurempi merkitys on ja vieläpä lupaa näyttää tien sen täydelliseen toteuttamiseen. Gray huomauttaa, että vaikka ihmiskunta on osoittanut kykynsä kasvattaa tietoa kumulatiivisesti tieteessä ja teknologiassa, sama ei päde politiikkaan ja yhteiskuntaelämään.  Niinpä eettiset ongelmat ovat nykypäivänä ytimeltään samankaltaisia kuin vuosisatoja sitten. Orjuus ja kidutus ovat muuttaneet muotoaan, mutta eivät kadonneet: niitä kutsutaan nyt esimerkiksi ihmiskaupaksi ja tehostetuiksi kuulustelumenetelmiksi. Sivistyneen yhteiskuntaelämän edellyttämiä kieltoja, rajoitteita ja pidäkkeitä ei voi tallentaa kovalevylle samalla tavalla kuin tieteellistä tietoa. Ne ovat käyttäytymiskoodeja, joita on vaikea palauttaa sen jälkeen kun ne on murrettu. "Civilzation is natural for humans, but so is barbarism", Gray kirjoittaa. Tässä huomiossa kiteytyy hänen antiutooppisuutensa. Kuvitelmat siitä, että voisimme ideologian tai tieteellisen tiedon pohjalta luoda uudenlaisen ihmisen ja ihmiskunnan ovat tuomittuja epäonnistumaan. Jos yritämme uljaamman tulevaisuuden nimissä tehdä ihmisestä tyhjän taulun pyyhkimällä pois kaiken vuosisatojen aikana kertyneen sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman, päädymme sivilisaation asemesta barbariaan.

    The evidence of science and history is that humans are only ever partly and intermittently rational, but for modern humanists the solution is simple: human beings must in future be more reasonable. These enthusiasts for reason have not noticed that the idea that humans may one day be more rational requires a greater leap of faith than anything in religion.

    Toisin kuin joku saattaa kuvitella, Grayn kritiikki edistyksellistä humanismia kohtaan ei kohdistu pelkästään politiikan vasemmalle laidalle. Yhtä kovin sanoin hän ruotii myös konservatiivien ja liberaalien harhakuvia. Amerikkalaiset konservatiivit, eräänlaiset nykyajan jakobiinit, kuvittelevat voivansa tuoda maan päälle universaalin demokratian harkitun voimankäytön avulla. Liberaalit ihmisoikeusaktivistit taas uskovat vakaasti, että suurin osa maailman ihmisistä haluaa tulla juuri heidän kaltaisikseen.

    Varsinaisen täyslaidallisen Gray laukaisee erilaisia kukoistusfilosofeja ja muita humanismin helppoheikkejä kohti. He paketoivat edistyksen ideat tuotteistettuihin paketteihin, joita kaupittelevat erilaisilla selfhelp-iskulauseilla "henkistä kasvua" ja "yksilöllisten voimavarojen realisoimista" janoaville wannabe-menestyjille. Tällaisen markkinarihkamaksi rappeutuneen humanismin taustalla Gray näkee romantiikan kurjimman perinnön: kuvitelman siitä että ihmisen kutsumuksena on löytää "todellinen minuutensa" (tai konsulttikielellä ilmaistuna "sisäinen sankarinsa"). Nykyajan yrityskulttuuri suosii tällaisia "todellisen minuuden" etsijöitä, koska he ovat yleensä kunnianhimoisia ja opportunistisia yksilöitä, ihanteellisia uraihmisiä, jotka nielevät purematta kaikenlaisen corporate bullshitin ja palvovat pyhää talouskasvua ynnä muita ahneuden eufemismeja kuin pohjoiskorealaiset pioneerit suurta johtajaa.

    The idea of self-realization is one of the most destructive of modern fictions. It suggests you can flourish in only one sort of life, or a small number of similar lives, when in fact everybody can thrive in a large variety of ways. We think of a happy life as one that culminates in eventual fulfilment.

    Usko "suureen unelmaan" ja kuvitelma suoraviivaisesta "hyvän elämän käsikirjoituksesta" johtaakin paradoksaalisesti kukoistuksen sijasta lakastumiseen. Ihminen alkaa tarkastella elämäänsä takaperoisesti ikään kuin se olisi jo päättynyt. Hän keskittyy kirjoittamaan vapaaehtoisesti omaa muistokirjoitustaan: "Näin saavutin suuren unelmani..." Elämän ilkeä jekku on kuitenkin siinä, että kammottavimpia unelmia ovat toteutuneet unelmat. Siksi onnellisuutta tavoittelevasta ei koskaan tule onnellista. Gray on vakaasti sitä mieltä, että jos onnellisuus on syntyäkseen, se syntyy kaiken muun tarkoituksettomana sivutuotteena.

    Kuten kirjan nimestä voi päätellä, Gray kirjoittaa paljon myös eläimistä ja eläinkunnasta, mutta näihin ajatuksiin en tässä merkinnässä puutu. Lukekaa ne hänen kirjastaan!
    *