Periytyykö uskonnollisuus suvussa? Sokrates vastaa

Kirjoitettu kommentiksi Matruuna Takkiraudan päreeseen "Periytyykö uskonnollisuus suvussa?"
*

Älkää uskoko, mitä ihmiset sanovat olevansa tai tietävänsä. He valehtevat joko tietäen tai tietämättään.
En tiedä, sanoiko Sokrates näin, mutta ainakin hän olisi voinut sanoa.

*
Meemejä ei ole olemassakaan. Meemi on empiirisesti yhtä tyhjä kuin jumalan käsite.
Uskonnollisuus ei taatusti periydy geneettisesti, vaikka alttiudet omaksua ties mitä ominaisuuksia kyllä periytyvät.

Usko Jumalaan/jumaliin/karman lakiin tvs. ei kuitenkaan ole ominaisuus vaan uskomus, eivätkä uskomukset periydy - vai onko jollakulla kanttia esittää ihan kokeellista (ei siis pelkkiä hypoteeseja) näyttöä jonkin uskomuksen geneettisestä pohjasta.

Mutta - jos uskonnollisuus on ominaisuus, sen täytyy olla yhteistä koko ihmislajille, mitä en kiellä.

Näin ollen: jos joku sanoo olevansa ateisti ja peräti uskonnoton kuten Ilkka Niiniluoto, häntä ei pidä uskoa, ennenkuin hänen 'tapauksensa' on tutkittu perin juurin (ad ad hominem - Yes!).

Ja kas - Ilkka Niiniluodon kannattama sekä työstämä truthlikeness-teoria käsiterealismeineen ei ole mitään muuta kuin tieteen ja logiikan valepukuun naamioitunutta uskonnollista metafysiikkaa - samaan tapaan kuin Platonin ideaoppi oli uskonnon rationalisoitu muunnelma.

Eikä Aristoteleskaan tässä 'testissä' saa sen 'puhtaampia' papereita: mitä muuta Arskan substanssi ja universaali järki (nyt minulta taitaa mennä myös Kant 'pesuveden' mukana ;) ovat kuin samaa rationalisoidun uskonnon perinnettä jota koko kreikkalaisen filosofian suuri linja determinismissään edusti (Demokritos ja epikurolaiset mukaan lukien).

Polyteismi ja oraakkelit olivat lopulta pelkkää keinotekoista ja tyhjien myyttien sekä niiden vastapainona arkipäivän psykologisoivaa teatteria, joksi nerokas kreikkalainen, uskonnolliseen performaatioon rinnastettava tragedia lopulta surkastui, koska dialektinen järki (sen ajan tiede) oli ottanut 'korkeimman voiman eli rationalisoidusti: korkeimman tiedon' paikan.

Mutta vaikka Sokrateen mukaan tieto (siten myös tiede) oli yhtä kuin hyve ja onni, niin hän ei silti koskaan erehtynyt luulemaan, että tieto itsessään olisi välttämättä koskaan edes mahdollista - paitsi tietenkin mahdollisuutena (esim. kontrafaktuaalisuus), mutta kyseisen, tiedon kannalta 'inflatorisen kiertotien' - mahdollisten maailmojen logiikka - ottivat käyttöön vasta nominalistit.

Entä olemmeko tulleet tietämään paremmin tai selvemmin olemassaolomme mieltä modernin logiikan ja tieteen kehityksen myötä?

Tuskin - koska logiikka ja tiede eivät analyyttis-reduktiivisen luonteensa takia edes kykene vastaamaan olemassaolon mielen ja tarkoituksen kysymykseen.

Voidaan sanoa, että oikeastaan jo sokraattinen metodi itsessään kumoaa ei-fysikaalisen tiedon mahdollisuuden, eli että se johtaa lopulta skeptisismiin (tämän tiedostaminen oli Platonille miltei umpikuja, vaikka hän lanseerasikin kehiin ideaopin).

Kyseinen asiaintila merkitsee kääntäen, että meidän tietomme on - puhuessammme moraalista ja estetiikasta sekä ihmisestä tietoisena ja intentionaalisena agenttina - aina ikäänkuin valhetta: loputon rekonstruktion ja dekonstruktion suo - ellemme sitten ryhdy uskonnollisiksi ja etsi auktoriteettia 'tuntemattomasta'.

Usko tieteeseen minua sen sijaan huvittaa. Tiede ei ole muuta kuin animismin ja magian kehittyneempi muoto.

Miten ihmeessä joku voi palvoa geeniä jumalanaan? Hän on joko hullu tai ei muuten vain ymmärrä, miten järkeä näissä asioissa käytetään - tai sitten hän on ironikko.

Tässä kohtaa on erittäin opettavaista muistaa Sokrateen toteamus: Jos kerron, että minun on mahdoton lakata toimimasta, koska se olisi tottelemattomuutta jumalaa kohtaan, luulette, että se on minun ironiaani. (Platon, Apologia)

(Vaihtakaa jumalan tilalle geeni, niin ymmärrätte ehkä paremmin, mitä tarkoitan.)

*
PS.

Päivän 'paras': 'valloittajameemipleksi'.
Me aikuisetkin (niin matruuna kuin minä) muistutamme hyvin usein lapsia: haluamme jokainen leikkiä 'omilla' leluillamme = käsite- ja ajattelujärjestelmillämme.
Entä haluaisinko minä leikkiä matruunan 'valloittajameemipleksin' kanssa? Harkitsen kahdesti haluanko..;/

http://en.wikipedia.org/wiki/Anti-memeite