September 29, 2014

Parasta Mozartia, Klarinettikonsertto, lokakuu 1791

Soloist: Sharon Kam - Basset Clarinet; Performers: Czech Philharmonic Orchestra / Manfred Honeck; Recorded live at the Estates Theatre, Prague, 27 January 2006.
.
Mozart's Clarinet concerto in A major, K. 622 was written in 1791 for the clarinetist Anton Stadler.
.
1. Allegro; 2. Adagio; 3. Rondo Allegro. - Adagio-osa on mozartmaisessa yksinkertaisuudessaan lumoava ja surumielisen kaunis ennakoiden Mozartin seuraavaksi aloittaman ja joulukuun alussa kesken jäävän viimeisen teoksen, Requiemin, teemoja. Klarinettikonsertto on yksi Mozartin viimeisiä loppuun asti saattamia töitä ja puhtaana instrumentaalimusiikkina se on hänen viimeisensä.
*



September 28, 2014

10 vuotta

Tämä blogi täyttää lokakuussa 10 vuotta. Toivotan sille onnea ja jätän sille vähitellen hiljaiset hyvästit, joita olen valmistellut jo lähes kahden vuoden ajan. Blogin lopettaminen on käynyt mielessäni monesti aiemminkin vuosien varrella, mutta nyt se alkaa tulla lopullisesti ajankohtaiseksi. Päivää ja hetkeä en vielä tiedä.

Hop hop hop

.
Tässä kaksi kuuluisaa mustalaislaulua [ks. youtube] elokuvamusikaalista ‘Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen’. Kylmät väreet menee selkäpiitä pitkin näitä kuunnellessa. Tällaiset melodiat ja laulu kumpuavat yhä vielä siitä ihmisyyden ‘eläimellisjumalallisesta selkäytimestä’, jonka suurin osa länsimaisesta iskelmäpopista on lähes kadottanut ja korvannut näennäis- tai ylitunteellisella kertakäyttötoistolla. Kulutusmusiikin esittäjät ovat ulkoistaneet tunteensa tekniikalle: heillä on informaatiokoneen tosi-tv-sielu, joka tyhjentyy bitteinä ja algoritmeina ylisensitiiviseen banaalisuuteen. Aivan toisin on mustalaislauluissa [vrt. flamenco, fado, blues, klezmer, jne.], joiden kiehtovuutta ja tenhoa ei voi vangita mihinkään tappamatta emootioita ja affekteja, joista ne syntyvät. Niinpä ne, kuten myös Maksim Gorkin traagiseen tarinaan perustuva elokuva kertoo, sisältävät olemassaolonsa epävarmuuden ja jopa tuhon mahdollisuuden kahlitsemattoman vapauden ja sitoutuneen rakkauden välisessä ristiriidassa [Oscar Wilden riimein:‘rakkaimpansa surmaa jokainen, pelkuri tekee sen sanoin kavalin, mies uljas miekallaan’ ja tulee myös tapetuksi]. - - Tämän[kin] hyvin ikävän ristiriidan länsimainen loogis-empiirinen järki pyrkii minimoimaan. Hinta on korvaamaton: ihmisen muuttuminen päämäärästä ja itseisarvosta teknisen tehokkuuden välineeksi: ihmisen kuolema. Toisin kuin mustalaislaulun ‘kiertelevä henki’, länsimainen sielu ei enää herää kuolleista ja synny jatkuvasti uudelleen vaan loppuu tekniikan täydelliseen hiljaisuuteen, ‘ei paukahtaen vaan kitisten’, kuten Eliot ‘Ontoissa miehissä’ ennustaa. - - Mustalaislaulu kumpuaa elämästä, jossa kuolema on aina läsnä, joskus hyvinkin traagisesti [ellei satu olemaan kyseisen elokuvan flunssainen, aivasteleva ja sangen epäonnekas teloittaja]. Länsimainen jumputus sen sijaan tekee kuolemasta ekstaattisen revyyn [esim. heavypellet] tai ylisensitiivistä ja kliseemäistä sosiaalipornoa [esim. tangokuninkaalliset], itse asiassa tunteen kuolemaa: elämän kuolemaa. - - Vanha sanonta pitää paikkansa: kaikki suuret ideat ja tunteet syntyvät idässä kuollakseen viimein moderneissa läntisissä sivilisaatioissa. - - Mustalaisia on helppo [joskin de jure oikeutettua] haukkua, koska he eivät integroidu minkäänlaiseen sivilisaatioon vaan elävät yhteisöjen kannalta epäsosiaalista elämää: kulkevat ja kiertävät loputtomasti – ‘maan äärin’. ‘Miksi?’, kysyy elokuvan femme fatalea turhaan tavoitteleva valkoinen herra. ’Jotta voisimme palata takaisin’, vastaa nainen. ‘Mitä te oikein etsitte?’ ‘Ei mitään, meille riittää tie’. Siinä viisautta, joka ei kuole, vaikka sitä yritettäisiin väen väkisin tappaa tieteellä, tekniikalla, järjellä ja rasismilla – kaikkein kavalimmin jopa demokratialla ja suvaitsevaisuudella.
*
*

September 26, 2014

Nighthawks – Yökyöpelit ja modernin urbaanin ihmisen autistinen sielunmaisema

‘Nighthawks (suomennettu joskus Yökyöpelit) on yhdysvaltalaisen Edward Hopperin maalaus vuodelta 1942. Se on Hopperin kuuluisin teos ja ikoniseksi muodostunut osa amerikkalaista kulttuuria.
.
Realistinen maalaus esittää yökahvilan kolmea asiakasta suurten ikkunoiden läpi nähtyinä. Ympärillä on hiljainen ja autiolta vaikuttava kaupunki. Monien muiden Hopperin maalausten tavoin Nighthawks kuvaa ihmisten eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä. Kahvilan kolme asiakasta ovat yksinäisen, passiivisen ja hiljaisen näköisiä. Maalauksen sommitelma muodostuu yksinkertaisista pysty- ja vaakasuorista muodoista, jotka korostavat ympäristön kolkkoutta. Voimakkaat värit korostavat kahvilan sisältä tulvivan kirkkaan loistevalon vaikutusta ja kontrastia suhteessa ympäröivään pimeyteen. Maalauksessa on nähty myös maailmansodan ahdistuksen aikaan liittyvää vertauskuvallisuutta, vaikka Hopper torjuikin kaikki yritykset selittää hänen töitään yhteiskunnallisiksi vertauskuviksi. Hän tosin myönsi, että Nighthawks saattoi tiedostamattomalla tasolla kertoa suurkaupungin asukkaiden yksinäisyydestä.’ [wikipedia].
*

September 24, 2014

Mua pelottaa

Mua pelottaa, mua pelottaa,
mua pelottaa tämä erämaa,
mua pelottaa nämä ihmiset,
nämä katsehet
niin oudot ja kylmät ja kylläiset.

.
En tunne ma muita, en itseäin.
Miten outojen joukkoon ma jouduinkin näin?
Toki jossakin muualla parempi ois?
Kun huoata vois
tai nukkua, nukkua nuorena pois!

.
Oi, vieraita oomme me ihmiset
kuin eri tähdillä syntynehet,
kuka kotoisin kuuhuen helmasta on,
kuka auringon,
kuka aivan, aivan on koditon.

.
Minä lapsonen koditon laaksoissa maan,
minä hankia hiihdän ja harhailen vaan,
minä sydäntä etsin, mi sylkähtäis,
joka luokseni jäis,
yö vaikka mun ympäri hämärtäis.


Minä etsin suojoa itseltäin
ja omilta hulluilta mietteiltäin;
mua pelottaa nämä ihmiset,
nämä katsehet,
mut enin mun syömeni syvyydet.

.
Eino Leino
*
http://runosto.net/eino-leino/hiihtajan-virsia/mua-pelottaa/

September 23, 2014

Syksyn melankolia

Syystunnelma
Teit oikein ystävä ainoo,
kun luotani läksit pois,
sun rintasi nuori ja lämmin
mun rinnalla jäätynyt ois.

Kas maantiellä kalpea kukka
lumipälvestä nostavi pään.
Mitä vuottelet kukkani vielä,
on aika jo painua pään.

Tuhat aatosta sieluni tunsi,
sen vaan minä muistaa voin:
oli tielläni kuihtunut kukka
ja sen peitoksi lunta mä loin.
Eino Leino
*
http://ulug.ff.cuni.cz/finstina/nastenka/EinoLeino.pdf

September 22, 2014

Koston ja kaunan umpikuja

Joka ei suostu antamaan muille anteeksi, tuhoaa sillan, jonka yli joutuu itse vielä joskus kulkemaan [Francis Bacon]
*
 En päretä kyseistä aforismia sen vuoksi, että kykenisin itse läheskään aina antamaan anteeksi vaan siksi, että järkeni [ei suinkaan tunteeni: tunne 'vaatii' mitä milloinkin, se on häilyvä ja epäluotettava] sanoo minulle anteeksiantamisen olevan ei ainoastaan oikein vaan myös ainoa vaihtoehto, jolla koston kierre voidaan katkaista ja joka vapauttaa sielun kalvavasta kaunan tunteesta: molemmat omaa sisäistä tasapainoa ja oudoiksi koettujen ihmisten olemassaolon oikeutta horjuttavia asenteita [tämä pätee niin kristittyyn, islaminuskoiseen kuin ateistiinkin].
*
http://kulmakivi.blogspot.fi/2008/04/filosofien-sitaatteja.html

September 21, 2014

Päivän aforismit

Se joka tekee itsestään madon, ei myöhemmin saa valittaa, jos häntä poljetaan [voiko ihminen valita luonnettaan tai muuttaa sitä?].
.
Vain moraalinen olento voi olla luomisen lopullisena tarkoituksena [onko tämä ei ainoastaan vertauskuvallisen myytin Raamatussa kertoma vaan myös myös biologiseen evoluutioon sisältyvä ‘tarkoitus’?; sitä minä en usko, sillä evoluutiolla ei ole mitään tarkoitusta, evoluutio on ‘sieluton’ prosessi; perimmäinen tarkoitus voi olla pelkästään vertauskuvallinen ilmaisu, mikä ei kuitenkaan merkitse, että se olisi jotenkin vähempiarvoinen kuin biologinen 'prosessi', pikemminkin päinvastoin]. 
.
Kauneus on moraalisen hyvän symboli [pitää paikkansa sikäli kuin moraalinen hyvä on autonomista, universaalia ja ylivertaista].
.
Kauneus on sitä mikä viehättää universaalisti ilman käsitteitä [mutta voidaanko kauneus näin ollen selittää pelkästään tunteilla ja taipumuksilla, muka ilman käsitteitä?; ei voida]. 
.
Kaikkein naurettavinta on teeskennellä muiden edessä niin pitkään, että alkaa itsekin pitää sitä totena [tämä on totta, joskin rehellinen ja suora puhe on usein mahdotonta, koska se  aiheuttaa hämmennystä ja joskus suurtakin närkästystä; ehkä siis on jos ei parempi niin järkevämpää vaieta ja poistua paikalta, jottei ‘korruptoituisi’ älyllisesti ja moraalisesti]. 
.
Aforismit Immanuel Kant
*

September 20, 2014

Hyveestä ja moraalista

Se joka alinomaa puhuu hyveestä on turmeltunut [Kant]
.
Onko tämä Kantin piikikäs huomautus kohdistettu Aristoteleehen, jolle hyve vaikuttaisi olevan yhtä aikaa sekä osa ihmistä määrittävää metafyysistä olemusta [substanssia] että persoonallisuus-typologisesti etevän luonteen [identiteetin] tärkein ‘ominaisuus’, yhtä aikaa jokin pysyvä ja muuttuva, jokin kulloisenkin yhteisön arvostama, ‘ehdottoman kohtuullinen’ asenne ja taipumus? [kohtuus on hyveen optimaalinen ‘mitta’ ja Nietzschen ironisin termein ilmaistuna aristoteelinen hyve-etiikka onkin ‘keskivälin metafysiikkaa’]; - mutta eikö tällainen käsitys pikemmin hämärrä moraalin universaalia velvoittavuutta kuin selvennä sitä; eikö se tee moraalista pelkän paikallispoliittisen strategian, jossa lopulta mitkä tahansa arvot ovat hyväksyttävissä, kunhan niiden avulla voidaan ihmisten ‘luonnollisia’ tunteita [mitä ne ovat?] ja 'luonnollisia' taipumuksia [mitä ne ovat?] edistämällä saada aikaan tasapainotila, joka mahdollistaa hyvän elämän toteuttamisen ja toteutumisen kulloisessakin yhteisössä [yhteisössä on kuitenkin aina joku ‘intressi’, jolle ihmisten tiettyjen tunteitten manipuloiminen tuo valtaa/esim. Putinin nationalismi]; - eikö tällainen käsitys moraalista ajaudu väistämättä sekä dogmatismiin että relativismiin mutta myös partikularismiin ja separatismiin: ylipäätään yksilöiden ja/tai pienyhteisöjen elitismiin; eikö tällainen käsitys moraalista ole paitsi triviaali [se ei anna informaatiota arvojen oikeuttamisen käytännöistä niiden legitimoimiseksi vaan olettaa legitimaation ikään kuin hyvekäytäntöjen kausaaliseksi seuraukseksi] myös dogmaattinen [traditiosidonnaisesti itsestään selvä ja siten kaiken kyseenalaistamisen ulottumattomissa]; eikö Aristoteleen käsitys etiikasta oikeuta minkä tahansa yhteiskuntamuodon ja arvopohjan, kunhan ensin päästään jollain merkillisellä tavalla [partikulaaristen ja silti ‘ikuisten’ perinteiden periaatteilla] muka legitiimiin yksimielisyyteen tuon arvopohjan hyväksyttävyydestä?; Aristoteles ei siis määrittele legitimiteetin pätevyyden perusteita tarkemmin, koska hänelle hyve paitsi oikeuttaa myös lähes automaattisesti vaikuttaa ‘oikean’ toiminnan [vrt. Aristoteleen praktinen syllogismi]; olen eri mieltä: tunteisiin ja taipumuksiin perustuvat, kunkin yhteisön preferoimat hyveet pikemminkin sekoittavat ja hämärtävät moraalisia valintoja kuin selventävät niitä; moraali ei voi olla ansio, joka johdetaan ‘oikean’ hyveen ‘oikeasta’ noudattamisesta ja jonka yhteisö palkitsee vaan koskee kaikkia yleisesti ja ikään kuin yksipuolisesti: muussa tapauksessa moraali romahtaa paikallisiksi käytännöiksi [tavoiksi, tottumuksiksi], jotka voivat olla mitä tahansa, mikä merkitsee moraalisen velvoittavuuden muuttumista ‘moraalisesti oikeutetuksi hyödyllisyydeksi’, joka on ristiriitainen määritelmä, sillä jos moraalisen säännön velvoittavuus seuraa sen välineellisestä hyödystä, sitä on mahdoton erottaa tehokkuusvaatimuksesta ja vallasta; moraalista puhuminen on silloin enää pelkkä ideologinen savuverho tai suostutteleva mainos, jolla omaa etua ajetaan naamioimalla se yleiseksi eduksi; moraali ei kuitenkaan ole väline mihinkään, ei edes onneen, moraali on a] autonomista, b] universaalia ja c] ylivertaista; jos moraali olisi ansio, kuten Aristoteles näyttää ajattelevan, se muuttuisi kilpailuksi, jossa on voittajia ja häviäjiä; niinpä kysyn: voiko olla ‘moraalisia voittajia’?: onko äärimmäinen synergismi, esim. de jure predestinaatioon uskova mutta käytännössä eli de facto pelagiolainen kalvinismi [tai edes buddhalaisuus] lainkaan moraalivakaumus?; vastaan: jos on, niin moraalista pitäisi järjestää joka vuosi maailmanmestaruuskilpailut; vastauksen absurdisuudesta seuraa, että vain kristillisen monergismin [armo pelastaa, eivät teot: monergismin äärimmilleen rationalisoitu sekulaari versio on kantilainen stoalaisuus] varaan voidaan rakentaa uskottava moraaliteoria, sillä varsinkin ontologisista lähtökohdistaan(*) riisuttuna ja yksipuolisen pragmaattisesti paikalliseksi, tietyn yksilön tai ryhmän hyödyksi ja mielihyväksi tulkittuna aristoteelinen hyvään elämään tähtäävä hyve-etiikka johtaa 1] yhteisöllisesti keskitettyyn teknokraattiseen utilitarismiin [moraali on väline entistä suurempaan ja ‘tehokkaampaan’ onnen tunteeseen], 2] elitistiseen epikurolaisuuteen [‘onni’ rajataan tiukasti oman yhteisön asiaksi ja heikommista eli arvottomammista ulkopuolisista väitetään juuri sen verran, että pysyvät tarpeeksi kaukana häiritsemästä ‘meidän jengin’ sisäsiittoista rauhaa ja sisäänlämpiävää moraalista omahyväisyyttä] ja 3] jopa rasismiin siinä merkityksessä kuin me sen liberaali-demokraattisessa maailmassa tunnemme; Aristoteleelle rasismi sen sijaan ei ollut ja tuskin olisi nykyäänkään ylitsepääsemätön ongelma vaan osa kulloisenkin yhteisön ‘luonnollista’ hyveellistä ‘käytäntöä’.

(*) Ontologinen lähtökohta merkitsee tässä oletusta määrättyjen hyveitten ja ihmisluonteen [taipumusten ja asenteiden] perimmäisestä ykseydestä; samantyyppinen mutta universaaliksi laajennettu oletus löytyy myös stoalaisuudesta, jonka mukaan hyveellinen ihmisluonto [mikrokosmoksena] on harmoniassa maailmankaikkeuden [makrokosmoksen] kanssa; Aristoteles ei kuitenkaan stoalaisten tavoin puhu maailmankaikkeudellisesta vaan tiettyyn yhteisöön sidotusta hyveestä, joskin hän tekee kohtuudesta perushyveen ja siten jopa kaikkien hyveitten universaalin ‘mitan’, mikä ‘operaatio’ minua hieman huvittaa, sillä miten ihmeessä kohtuus voisi olla tarkasti/eksaktisti määriteltävissä, vai onko meidän ymmärrettävä kohtuus jo Aristoteleella eräänlaisena [luonteen] hyödyllisyyden kvantitatiivisena kertoimena, jolla luonteen optimaalinen arvo hyvän elämän suhteen maksimoituu?; ryhdymme siis laskemaan luonnetaipumusten optimaalisen toteutumisen todennäköisyyksiä, odotusarvoja ja riskejä; tästä ei ole enää pitkä matka teknokraattiseen arvorasismiin, painottuipa tuo rasismi sitten liberaaleilla tai konservatiivisilla arvoilla.

September 18, 2014

Tienristeyksessä

Joku kuuntelee rappia; minä, vanha pieru, kuuntelen tätä.
.
I went to the crossroads, fell down on my knees
I went to the crossroads, fell down on my knees
Asked the Lord above, have mercy now,
Save poor Bob if you please

Standin' at the crossroads, tried to flag a ride
Whee-hee, I tried to flag a ride
Didn't nobody seem to know me, everybody pass me by

Standin' at the crossroads, risin' sun goin' down
Standin' at the crossroads baby, the risin' sun goin' down
I believe to my soul now, po' Bob is sinkin' down

You can run, you can run, tell my friend Willie Brown
You can run, you can run, tell my friend Willie Brown
That I got the crossroad blues this mornin',
Lord, baby I'm sinkin' down
*

September 17, 2014

Tehokas tietoisku Wittgensteinista

Ludwig Josef Johann Wittgenstein (26 April 1889 – 29 April 1951) was an Austrian-British philosopher who worked primarily in logic, the philosophy of mathematics, the philosophy of mind, and the philosophy of language. From 1929–1947, Wittgenstein taught at the University of Cambridge. During his lifetime he published just one slim book, the 75-page Tractatus Logico-Philosophicus (1921), one article, one book review and a children's dictionary. His voluminous manuscripts were edited and published posthumously. Philosophical Investigations appeared as a book in 1953 and by the end of the century it was considered an important modern classic. Philosopher Bertrand Russell described Wittgenstein as "the most perfect example I have ever known of genius as traditionally conceived; passionate, profound, intense, and dominating". [wikipedia]
.
Tommi Uschanov tietää ja ymmärtää Wittgensteininsa erinomaisesti.
*

Umpikujan jälkeen

Olisin tuhoutunut, jos en olisi tuhoutunut [Sören Kierkegaard]
*
Tämä on minulle hyvin läheinen paradoksi.
*

September 16, 2014

Ajattelijan intohimo

Ajattelija ilman paradoksia on kuin rakastaja ilman intohimoa: keskinkertaisuus. Jokainen intohimo toivoo aina korkeimmassa potenssissaan omaa tuhoaan; niin on myös ymmärryksen ylimpänä intohimona halu löytää kompastuskivensä, vaikka tuo kompastuskivi tavalla tai toisella koituisi sen kohtaloksi [Sören Kierkegaard].
*

September 15, 2014

Munasaannoksia [edit.2]





Uskolla on aina rillit kuvissa.
Pyörän satulassa töihin surauttava entinen autoilija eli nykyään intohimoisesti pyöräilevä hullu ja tuskasta päästetty pappi Usko Eevertti Luttinen Sorvankylästä ajoi päin kuravallia, kun kaahasi rallia kujalla. Siinä meni pappi kenoon, pellit kuppuun ja vinkkarit ruttuun, sillä huolettoman suoran jälkeen tuli hillitön kurvi eikä kumi kestänyt rallia. Usko hinkkasi rukoillen rattia, muttei voinut muuta kuin parahtaa tuskasta, kun hänen naamalleen lensi kumi ja nasta. Lopulta hän pääsi finaaliin asti, vaikka kirkon piha oli niin liukas, että siinä pulukin kaatui. Usko päätti laittaa pululle kannukset.

*
'Putouksen sketsihahmofinaalissa oleva pastori Usko Eevertti Luttinen on hämmentänyt seurakuntaa erilaisilla sanamuunnoksilla talven aikana. IS pyysi päivystäviä sanamuunnosasiantuntijoita Pentti Hirvosta ja Vappu Pekosta keräämään Luttisen parhaat heitot tv:stä ja lehtihaastatteluista. Niitä tuli kevyesti 50 täyteen.  Mutta millaiset eväät tarvitaan Putouksen voittoon? - Pussi nuudelia ja kokattua kalaa, Pentti Hirvonen vastaa. Erityisen paljon hyviä sanamuunnoksia Vappu Pekonen bongasi Putouksen jaksosta, jossa Luttinen ajoi rallia. - Hän on sellainen kuiskaava rallimies, Pekonen hihittää.'

  • Nautin pikkasesta kahvista
  • Heitin haaveet kuppilan pallista
  • Hinkkasin rukoillen rattia
  • Kukkona rallissa
  • Rallia kujalla
  • Kumi ei kestänyt rallia
  • Kiidettiin huumassa
  • Tuskaansa parahtaa
  • Hillitön kurvi
  • Pikaset limpsat
  • Taas piti rukoilla ja hinkata
  • Kaarat harvassa
  • Kaukalon Pekka
  • Linjalla Kalkku-Mutala
  • Meikäläinen sortui vimmaan tuttuun
  • Mentiin päin kuravallia
  • Päästäkää pappi tuskasta
  • Olin pappi kenossa
  • Kohti usvaista viimaa
  • Meni pellit kuppuun ja vinkkarit ruttuun
  • Naamalleni lensi kumit ja nasta
  • Arvon penaali
  • Hoitaisiko joku arkun orvolle?
  • Takahuoneessa on sumppia pihisemässä
  • Ryystetään mukitolkulla
  • Kumpi suksii Kuuhun?
  • Herkutellaan opeilla
  • Töitä tehtiin päivinä villinä kuus
  • Vastaukset on ihan viarasta huttua
  • Kappelin pimut
  • Ruttusta viinaa
  • Syksyinen ruskapunkku
  • Pikkanen kappeli
  • Jaakobilla siinä turvaton kymppi
  • Hintava pappi
  • Virtakäyttönen kettu
  • Urheiluseura Lärvän Kytinä
  • Hikoillaan senttien kanssa
  • Finaaliin asti
  • Sukkelin kirkastuminen
  • Lasten kuvassa
  • Kukan asettelija
  • Älliä ja kukkia
  • Sorvankylän kunnanhallitus
  • Hurjat kutsut
  • Surautan töihin
  • Suora ja huoleton
  • Nenänpää musteessa
  • Kuiva mutta naseva
  • Papin herjaus
*

September 14, 2014

Kokoomus tapaa köyhän

 
Kesäkuiseen Kokoomuksen puheenjohtajataiston tuoksinassa Alexander Stubb, Paula Risikko ja Jan Vapaavuori tapasivat ihan oikean köyhän! Sillä köyhyys on seuraava megatrendi. Köyhän luona joutui juomaan vaaleapaahtoista kahvia!
 
 
 
Köyhän kansan Kokoomus - [Tohtori Raimo – valtakunnan terapeutti]
.

September 12, 2014

‘Mitä helvettiä?!’ - - Stubukan kone sakkaa.

Satunnaiset kommentaattorit tietävät:
.
'Voisin antaa äänen kokoomukselle jo sillä perusteella kun näen millaisia vitun sisäsiittoisia juntteja ja idiootteja Stubbin vastustajat on.'
....
'Mielestäsi on 100% varmuus siitä, että jos vastustaa stubbia, on henkilö siitetty sukulaisten kesken? Jännä maailmankuva sulla. Kiitos tästä’
***
‘itse asiassa tuo ei riko mitään lakia kun asia on ollut lehdissä tälläkin hetkellä poliisi on parkissa stubin ja kataisen talojen edessä’
....
‘Juuri näin. Soukola ei paljastanut tässä mitään valtiosalaisuuksia tai ylipäätään salaisia tietoja. Tästä HS:n vuosia aiemmin uutisoimasta partiokeikasta toki media vaikenee visusti ja lapsi heitetään iloisesti pesuveden mukana pois...’

Elämä on tappava tauti

Elämä on kuolemaan johtava tauti, joka tarttuu sukupuolisessa kanssakäymisessä [‘trad.’]

September 11, 2014

Puhumisesta ja vaikenemisesta

'Ei koskaan kannata puhua paskaa, sillä joskus saattaa joutua syömään sanansa.’ - - Parempi siis vaieta ja kulkea ohi, jos se vain suinkin on mahdollista, sillä väärinkäsitykset ja ikävä julkisuus eivät koskaan ole täysin puhujan kontrolloitavissa.

September 10, 2014

Maineesta ja luonteesta

On parempi huolehtia luonteesta kuin maineesta, koska luonne on se, mitä ihminen on oikeasti, kun taas maine kertoo ainoastaan sen mitä muut hänestä ajattelevat [John R. Wooden].
*
On kuitenkin tapauksia, joissa luonteensa paljastaminen saattaa jos ei kyseenalaistaa niin ainakin enemmän tai vähemmän tahallisesti vääristää mainetta tavalla, josta ei ole kuin haittaa omalle elämälle. Sellaisia ‘julkisuushoukutuksia' on syytä välttää [RR].
*

September 9, 2014

Totuudesta ja varmuudesta

Mielipiteeni on selvä - älä sekoita minua tosiasioilla. 
*
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.
.

September 8, 2014

Rakkaudesta ja mielenrauhasta

Kommentti edelliseen päreeseeni.
.
Rakkauden kohteessa yhdistyvät oma ja toisen halu niin erottamattomaksi ja voimakkaaksi elementiksi, että kohteen menettäminen tuottaa suurta tuskaa. Ja koska kaikkeen kiintymykseen itseensä sisältyy ero, rakkaus on väistämättä aina myös traagista eli aiheuttaa kärsimystä samalla, kun se antaa kaikkein suurimman nautinnon ja onnen tunteen. Tämä asiaintila pätee niin seksuaaliseen haluun kuin halun laukeamisen seurauksena syntyviin jälkeläisiin ja niiden hoivaamiseen [PS.].
. 
Jälkeläiset ovat seksuaalisen halun biologinen syy ja seuraus, mutta nautinto on monimutkaisempi psykosomaattinen voima, jonka voi tavallaan ‘irrottaa’ jälkeläisten saamisesta. Nautinnon halua tai pikemminkin nautinnon halun yhä uudestaan ja uudestaan kalvavaa tyydyttämisen pakkoa ei kuitenkaan voi hillitä ja hallita kovin helposti, koska se on niin kietoutunut ihmisen koko ‘olemukseen’ ja antaa hänen elämälleen usein kaikkein perustavimman merkityksen ja mielekkyyden tunteen.
.......
Jos elämästä puuttuvat kaikki sukupuolisen kiintymyksen mahdollistavat kohteet tai nuo kohteet osoittautuvat riittämättömiksi ihmisen tajutessa, että halu on loputon eikä johda oikeastaan mihinkään vaan pelkästään uusintaa ja toistaa itseään loputtomiin, hän alkaa kehittää fantasioita ‘kosmisesta’ tyydytyksestä ja koko elämän universaalista mielekkyydestä. Nietzschen Schopenhaueria soveltavin sanoin: ‘Ihminen tahtoo mieluummin ei-mitään kuin on tahtomatta’.
.
Mutta myös tällainen, ‘saavuttamattoman’ rakkauden kohteen etsiminen on kaikessa autuaaksitekevyydessään samalla sekä pakottavaa että kärsimystä aiheuttavaa, joskin hyvin eri tavalla kuin 'saavutettavaa' kohdetta etsivällä ja löytävällä eroksella. Silti uskovankin ihmisen kaipaus on universaalisti seksuaalista. Se etsii kuitenkin jotain lopullista ja perimmäistä yhteyttä, jossa koko haluava tietoisuus viimein tyydyttyy ja raukeaa ja jossa ihminen olettaa saavuttavansa lopullisen mielenrauhan. 
.
Pysyvä mielenrauha voidaan siis varsin perustellusti kokea alkuperäisen biologisen ja psykologisen halun [elämän] täyttymykseksi ja kumoutumiseksi tuonpuoleisessa onnessa. Mutta kuinka ollakaan, tällä tavoin rakkaus mielihyvää tavoittelevana haluavana eroksena muuttuukin perimmäisen mielenrauhan vastakohdaksi, ellei peräti sen viholliseksi. Siitä huolimatta ja sen vuoksi johdonmukaisella tavalla askeettinen elämäntapa ei ole mikään psyykkinen sairaus tai jopa 'virhe' evoluutiossa [ikäänkuin päämäärättömässä evoluutiossa voisi olla virheitä] vaan pikemminkin tarkoin pohdittua ymmärrystä haluavan eroksen umpikujasta.
. 
PS. Tarkoitan rakkaudella tässä pääosin erosta, en niinkään 1] agapeta eli mahdollisimman pyyteetöntä lähimmäisenrakkautta tai 2] jotain rakkauden kaltaista ‘kosmista’ tunnetta: ylevää ihastusta, jota ihminen saattaa kokea suhteessa luontoon tai koko maailmaan ja olemassaoloon. Tällaiset ‘rakkauden’ ilmentymät ovat joko a] uskonnollisia vakaumuksia/hyveitä [buddhalaisuus (tietyin varauksin, koska buddhalaisuus on synergististä), kristinusko (monergistinen pelastusoppi)], b] rationaalisia velvoitteita [stoalaisuus, Kant]  tai c] estetiikan alueeseen kuuluvia merkityselämyksiä - eivät pelkästään sukupuolisuudesta kumpuavia kiintymyksen lähteitä, joskin myös niiden viimekätinen perusta on ihmisen haluamisessa, joka palautuu ytimeltään seksuaaliseen nautintoon, joka on orgaanista elämää ylläpitävä energeettinen elementti.
*

September 6, 2014

Ilmatilaamme on loukattu - - PRKLE!

.
Satunnainen Youtube-kommentaattori kirjoittaa: ‘Stubb ja Haglund kertovat Moskovalle etteivät alkuunkaan siedä ilmatilaloukkauksia.’
*

September 5, 2014

September 4, 2014

Vaari, sedät ja naapurin pojat soittaa bluesia

.
*
B.B. King is the greatest living exponent of the blues and considered by many to be the most influential guitarist of the latter part of the 20th century. His career dates back to the late forties and despite now being in his eighties he remains a vibrant and charismatic live performer. B.B. King has been a frequent visitor to the Montreux festival, appearing nearly 20 times, so choosing one performance was no easy task. This 1993 concert will surely rank as one of his finest at any venue. With a superb backing band and a great set list its a must for any blues fan. [wiki] 
*
The thrill is gone
The thrill is gone away
The thrill is gone baby
The thrill is gone away
You know you done me wrong baby
And you'll be sorry someday

The thrill is gone
It's gone away from me
The thrill is gone baby
The thrill is gone away from me
Although, I'll still live on
But so lonely I'll be

The thrill is gone
It's gone away for good
The thrill is gone baby
It's gone away for good
Someday I know I'll be open armed baby
Just like I know a good man should

You know I'm free, free now baby
I'm free from your spell
Oh I'm free, free, free now
I'm free from your spell
And now that it's all over
All I can do is wish you well

*

September 2, 2014

Tarvo Slate tiedottaa

Seuloin kommentti- ja päreluonnoksiani. Tällainenkin löytyi. Se on kirjoitettu kommentiksi Kemppiselle muistaakseni joskus viime vuonna. Tämä on melkein samanlainen versio kuin alkuperäinen, pari viilausta tehty jälkeenpäin.
.
Funktsioneerimas Kempises hikimaja erdö- voi liiskgaasutuksel? Joskei ni liisk tules koht olemas Kyrkslätiski viimestes huutos. Lahimaine liisksadestis märkamas Eesti maast. Kvaliteet parim ku ryss tuumajamis. Läbi paras soovitus.
. 
Parimate tervitustega. Tarvo Slate, naturaaliste teadustes tosent, liisk- ja gaaskonsult, Tallinn.