February 16, 2008

Tyylilajien sekoittuminen teknologisen kapitalismin rinnakkaisilmiönä

Kirjoitettu kommentiksi Sediksen päreeseen "Tavallisen ihmisen taiteet".
*
Kiinnostavaa.

Mutta oli miten tahansa - nykyään on vaikeampi kuin reilut 100 vuotta sitten löytää hyvää taidetta/viihdettä kaiken teollisesti tuotetun roskan keskeltä, jota suolletaan joka tuutista kuin halpaa makkaraa tai sika-nautaa.

En kuitenkaan väitä adornolaisittain, että kansantaide (populaariviihde) olisi ennen teollistumista (tai sittemmin sen muokkaamana) periaatteessa laadullisesti sen huonompaa kuin korkeakulttuurinenkaan - perin erilaista vain (sitäpaitsi Mozartkin sävelsi/soitti kaiken klassisen lisäksi ties mitä kansanomaisia 'renkutuksia' ja suurella innostuksella ;)

Joka tapauksessa vielä 1800-luvun lopulle asti oli huomattavasti helpompi etsiä laadukasta taidetta/viihdettä kuin nyt, jolloin 97% populaarimusiikkitarjonnasta on paskaa (lukema ja tokaisu tulee itsensä 'asianosaisen' eli Keith Richardsin suusta!;)

Teollistuminen ja uusi teknologia modernisaation primus motorina sekä metafysiikan/semantiikan ja pysyvien arvojen 'kuoleman' rinnakkaisilmiönä (nihilismi) - on sekoittanut tyylilajit etenkin musiikissa ja kuvaamataiteissa.

Tulos on kaoottinen joskin laadullisesti kiinnostava muilta paitsi teollisen tuotannon osalta, joka kapitalismin periaatteilla pyrkii tuottamaan vain sellaista, mikä maksimoi voiton ja pyrkii siten kaupallistamaan/trendiyttämään/brändäämään jokaisen kokeilun, mikäli se näyttää saavan vähänkin suurempaa kansansuosiota.

Esimerkkinä vaikka punk tai rockabilly, grunge ja hiphop.

Tuottajat eivät kuitenkaan kovin kauaa pysty maksimoimaan voittojaan trendeillä. Sen vuoksi niitä on kehiteltävä ja manipuloitava keinotekoisesti sekä samanaikaisesti vakiinnutettava tiettyjen trendien asema (esim. tangomarkkinat), ja tämä johtaa luovuuden rappioon.

Tuottajat etsivät aina kuola suupielistä valuen uusia nuoria kokeilijoita - näitä 'talkootyöläisiä', joiden tuotokset sitten voidaan pistää pakettiin ja tehdä niistä tuote, jonka profiteista suurin osa menee niille, joilla ei ole koskaan ollut minkäänlaista lahjakkuutta muuhun kuin kaupalliseen organisoitiin ja kusetukseen.

Mutta tämä on 'maailman tapa', jota pidetään lainalaisuutena ainakin hayekilais-friedmannilaisessa koulukunnassa.

Saahan siitä levymyynnistä tietysti se 'talkooartistikin' oman osuutensa eli noin 1:n euron jokaisesta myydystä 20 euron cd:stä.
Kuitenkin ilman häntä - koko busineksen mahdollistajaa - tuotanto- sekä jakeluporras olisivat jääneet ilman niitä 19 jäljelle jäävää euroaan.

Näkymätön käsi antaa kaikille jotain, joskin business-lainsäädännön ja -organisaation kieroimmin hallitsevat saavat moninkertaisesti enemmän kuin ne, joiden ideoita he myyvät.

Käyttöarvo on siten muuttunut vaihtoarvoksi - toisin sanoen subjektiivis-objektiivinen laatu (tarve, elämys) muunnetaan voiton maksimoinnissa määrälliseksi mitaksi, jonka suhde käyttöarvoon on lähes mielivaltainen (= 'pörssipokeria').

3 comments:

Anonymous said...

"Yö on synkkä, hiilenmusta, / siinäkin soi kaipausta..."

Blues (plöös).

Sedis said...

Mutta onko brändäämiselle vaihtohtoja (jos siis kadun muusikko haluaa mainetta, varallisuutta ja työtä).

Rauno Rasanen said...

sedis

Ei ole. Ja tämähän se tekeekin niin helvetilliseksi koko kapitalismin.

Tilanne on faustinen. Ensin pitää tehdä sopimus 'paholaisen' kanssa, jotta saisi edes mahdollisuuden menestykseen.