February 10, 2008

Väkivaltaa ja viholliskuvia

Kirjoitettu kommentiksi Takkiraudan päreeseen "Älä silmä pieni katso mihin vain".
*
Minäpä kiitän asiallisesta palautteestasi.

Mutta..;)

'Koska ruukinmatruuna ei tykkää asenteellisesta eikä tunteenomaisesta kielenkäytöstä masuuninsa valvomosta, hän pyytää kaikkia keskustelukumppaneita pidättäytymään ad hominemeista.'

Sehän ei ole sinun vallassasi, ellet sitten ryhdy sensuroimaan eli poistamaan kommentteja.
Sitäpaitsi tuo on ilmiselvä pelkoreaktio. Ymmärrämme sitä paremmin seuraavasta:

Ne kahelit imaamit ovat tosissaan ja julistavat mitä myös toteuttavat. Ruukinmatruuna ottaa heidät tosissaan ja varustautuu henkisesti vastajihadiin. He ovat julistautuneet ruukinmatruunan vihollisiksi, joten ainoa mielekäs tapa suhtautua heihin on kohdella heitä vihollisina, mukaanlukien se kovapanosammunta tarvittaessa. Kyse ei siis ole sisäisistä möröistä vaan ulkoisista.
Tätä on sellaisen ihmisen, joka ei milloinkaan elämässään ole joutunut väkivallan kohteeksi, vaikeaa ymmärtää.

Minä (jos sitä epäilet) olen joutunut väkivallan kohteeksi elämässäni ainakin seuraavasti: 1) ensimmäisellä kerralla (32 vuotta sitten) selvisin pelkästään säkällä, ettei mahaani viilletty auki - linkkuveitsi kuitenkin viilsi ohueen kevättakkiini puolen metrin viillon ja kasvoni olivat jälkeenpäin pari viikkoa mustelmilla hakkaamisesta, 2) toisella kerralla leipäveitsi aiheutti sisäisen verenvuodon vatsaani ja jouduin HYKSiin leikkaukseen (25 vuotta sitten), 3) kolmannella (31 vuotta sitten) 4) ja neljännellä kerralla (6 vuotta sitten) sain - tosin melko kevyesti: huuli vain turposi - turpaani mielisairaalapotilaalta suljetulla osastolla (ammatin vaaroja).

Kaksi ensimmäistä tapausta tapahtuivat siviilissä (alkoholilla oli osuutta asiaan), kaksi jälkimmäistä työajalla (selvin päin ;).
Huomautan, että olen 185 cm pitkä ja painoin ensimmäisen tapauksen aikaan 'vain' noin 95 kiloa eli olen rakenteeltani varsin vankka äijä. Nyt painan valitettavasti niin paljon etten kehtaa sanoa.
Viholliskuvia en näiden tapausten vaikuttamana kuitenkaan ole luonut, vaikka tuo ensimmäinen aiheuttikin vuosia kestäneen vihareaktion aina, kun asia mieleeni palasi. Ehkäpä nyt olen kuitenkin jo viimein päässyt irti sen traumaattisesta muistosta.

'Rauno, matruunaa taas eivät puolestaan kiinnosta sanojen takana olevat ihmiset ja persoonat, vaan heidän sanansa.'

Sanat valehtelevat kovin helposti - niillä voi pettää sekä itseään että muita, mutta ihmisen luonne ei valehtele, ja se oli minun kommenttini pointti.
Tämän oivaltaminen vaatii kykyä ymmärtää ja tulkita toisen ihmisen motiiveja/intentioita, joiden ilmaisemiseksi sanat toimivat pikemminkin naamioina kuin paljastajina.

Perustelen äsken sanomani seuraavasti:

Mieltymyksesi viholliskuvien rakentamiseen kertoo paljon luonteestasi, joka vaikuttaa diskriminoivalta ja splittaavalta.

En ole kovin kiinnostunut perusteluistasi sellaisenaan kuten edellisestä voi päätellä - pikemminkin 'bongaan' niitä sävyjä ja sisäisiä ristiriitoja, joita havaitsen 'faktoissasi' ja argumenteissasi.

Pelokkaan ihmisen täytyy rakentaa torjuntansa pomminvarmaksi. Ymmärrän kyllä.
Mutta säälipisteitä ei heru, koska linjasi on tietoisen harkitusti systemaattisen ja valikoidun rasistinen - aivan kuten natseilla: sillä erotuksella, että sinä väität käyttäväsi rationaalisia ja natsit puolestaan käyttivät (kuten tapahtui) irrationaalisia argumentteja.

Oleellista tässä kuitenkin on viholliskuvan rakentaminen eli splittaus (me hyvät, nuo pahat), mikä viestii rationaalisuuden kaapuun verhotusta irrationaalisesta pelosta esim. oletettuja islamilaisia raiskaajia kohtaan.

Perustelet kyllä pelkosi varsin uskottavasti islamin historian väkivaltaisuudella ja naisten alistamisella (jota en myöskään itse hyväksy millään muotoa), mutta silti se yhtä kaikki on viholliskuva.

Minä en tarvitse vihollista (vaikka mm. uusliberalisteja on mukavaa aina säänöllisin väliajoin haukkua oikein tosissaan) - riittää kun saan kritisoida oikein sydämeni kyllyydestä. Sananvapaus kun on eräs ihmisoikeuksistamme.

Joten huom! - peruuta se ad hominem-kielto, ellet sitten halua ryhtyä harjoittamaan islamilaista mediapolitiikkaa (haha).

Ei ole olemassa 'hyviä' viholliskuvia, vaikka voikin olla järkevää varauksellisuutta tiettyjä ulkomaalaisryhmiä kohtaan.
Ylipäätään ihmisen (ennenkaikkea naisen) pitäisikin noudattaa varovaisuutta esim. sen suhteen, missä iltaisin liikkuu ja liikkuuko yksin vai ei. Valitettavaa mutta totta.

Europan ulkopuolisten muuttajien/pakolaisten integroiminen ja integroituminen länsimaiseen - myös suomalaiseen - yhteiskuntaan on kuitenkin väestötieteellinen väistämättömyys. Sille ei kukaan voi mitään jo työvoiman tarpeen takia, ja tämän vuoksi ulkomaalaispolitiikkaan pitäisi satsata enemmän.

Tämä tosiasia on pakko tunnustaa ja hyväksyä, vaikkei näitä ihmisiä (en nyt mainitse ryhmien nimiä, mutta arvaat varmaankin keitä tarkoitan) rakastaa tarvitsekaan - itse asiassa se olisi aivan liikaa vaadittu...mutta vielä kerran: vihollisia he eivät ole - pahimmillaan 'vain' rikollisia (uhhuh - pääsi lipsahtamaan...)

4 comments:

IDA said...

"Europan ulkopuolisten muuttajien/pakolaisten integroiminen ja integroituminen länsimaiseen - myös suomalaiseen - yhteiskuntaan on kuitenkin väestötieteellinen väistämättömyys. Sille ei kukaan voi mitään jo työvoiman tarpeen takia, ja tämän vuoksi ulkomaalaispolitiikkaan pitäisi satsata enemmän."

Samaa mieltä. Minusta meillä on puutetta nimenomaan filosofeista.

Ja toisaalta kysymys: Kuka vaihtaa vanhentuvien filosofien vaipat on erittäin akuutti.

Rauno Rasanen said...

'Ja toisaalta kysymys: Kuka vaihtaa vanhentuvien filosofien vaipat on erittäin akuutti.'

Tämä minulla juuri oli mielessäni...tietenkin - mistäs arvasit ? ;)

IDA said...

Maahanmuuton väistämättömyydestä puhuvat yleensä poikkeuksetta erilaiset "henkisten" ammattien edustajat. Viattoman sieluna oletan, että heillä on hätä omasta voimattomuudestaan :)

Tutkimusmatkailijatar said...

Mielenkiintoista kirjeenvaihtoa olet käynyt Ruukinmatruunan kanssa. Omat blogisi ovat omituisia sillisalaatteja näin parin sekunnin katsonnan jälkeen, mutta tekstisi kommenteissa on lempeää ja analysoivaa, hämmästyin. :)

Olen itse pannut merkille samoja asioita ja havainnut, että blogin pitäjä, joka minua kohtaan oli hämmästyttävän ystävällinen, vaikka osoitan hänen katsantokannastaan katsottuna varsin naivistista käsitystä maailmasta, kokee olevansa oikeutettu lietsomaan vihaa ihmisryhmiä vastaan naamioimalla sen sivistyssanojen ja satunnaisten faktojen toiston sekaan.

Omituisinta koko seikassa on se, että se tosiaan uppoaa niihin muutamaan lukijaan, jotka aina kommentoivat kommenttipalstalle kuinka hyvää tekstiä tuli tälläkin kertaa. Välillä vaikuttaa siltä, että hän pyrkii kirjoittamaan siihen tyyliin, että positiivisia kommentteja irtoaisi enemmän. Ikään kuin hän kuitenkin kylmän ulkokuorensa alla olisi herkkä ja hyväksyntää kaipaava ihminen. Niin ristiriitaista, ettei ota selvää. :) Ihmiset on..

Kyse voi tietysti olla siitä, että hän kokee, että mielipiteet, joita hän esittää, ovat vastoin julkista kuvaa, ja hän on hieman epävarma, miten ihmiset ottavat ne vastaan.

Ihmisillä on pelkotiloja. Toiset pelkäävät käärmeitä, toiset ulkomaalaisia. Vaikka pelkäänkin, että joskus käärme minua puree metsässä, en omista sille blogia enkä vaadi käärmeiden poistamista kotimaastani. En vertaa tässä ulkomaalaisia käärmeisiin siinä mielessä, että he olisivat vaarallisia vaan siinä mielessä, että molempia pelätään, vaikka useimmiten pelko on täysin turhaa.