February 21, 2008

Varokaa silmälappuhumanisteja!

Kirjoitettu kommentiksi mika sipuran päreeseen Kävelijä (20.2).

Mika Sipura kirjoitti mm.

'Näen pinnan alla kytevän ärsytyksen "humanistien" lappusilmäisen valtavirta-ajattelun edessä.'

Kirjoitti silmälaputon..? 'Silmälaputtomuus' ei näytä kuitenkaan pelastavan edes luonnontieteilijää intressivetoiselta hybrikseltä.

Mutta mitä 'hienopersehumanismiin' tulee, niin Tastula lienee sen lajin tyylipuhtaimpia edustajia. Ehkä myös hieman pejoratiivisesti käytettynä nimike 'huolestunut humanisti' on sopiva.

Ihmettelen kuitenkin, miksi luonnontieteilijät eivät juonna ohjelmia, joissa joutuu ottamaan kantaa 'inhimillisiin=ihmismäisiin' ongelmiin. Esimerkiksi sinänsä opettavaisen Prisma-sarjan ohjelmatkaan eivät keskustele vaan suoltavat tieteellistä faktaa ikäänkuin katsoja olisi pelkkä manipuloitava oppilas - ei dialogin toinen osapuoli (toki Prisman formaatti on toinen kuin keskusteluohjelmien).
(Valtaoja nyt lienee poikkeuksellinen tässä mielessä mutta Anto Leikolaa pidän minäkin aivan esimerkillisenä tapauksena luonnontieteen ja humanismin välisessä keskustelussa (riidassa.;/).

Ehkä näin on siksi, että luonnontiede olettaa pystyvänsä katselemaan - tietysti ankaran tieteellisen metodin nimissä - todellisuutta, maailmaa, yhteiskuntaa ja ihmistä ihmisen 'ulkopuolelta' käsin - objektiivisesti.

Olen eri mieltä, sillä ilmenevä ja ilmentymä (ilmeneminen) sisältyvät yhtä aikaa jokaiseen faktaan, joka/mikä ei siis ole objektiivinen 'ilmiö' kuin tiedeyhteisön konventioissa. Siten myöskään tietoisuus ei ole mikään tyhjä taulu ja/tai kone, joka ottaa vastaan ja tuottaa (tieteellisin metodein) objektiivista, muka ihmisen intresseistä riippumatonta tietoa.

Tämä tietoisuuden toimintaa kuvaava kategoria ei kuitenkaan tee humanistia yhtään sen objektiivisemmaksi kuin luonnontieteilijä on, eikä sen pitäisi antaa tieteen nimissä lupaa konstruoida ihan mitä tahansa soopaa tähän maailmaan postmodernismin hengessä.

*
"Edellä esitetty viittaus riittää jo kiinnittämään huomiota uuteen seikkaan: ilmeinen ja redusoitu äänihavainnon ilmiö vaatii immanenssin sisällä erottelua ilmentymän ja ilmenevän välillä. (S. 107, kursivointi Juha Himanka)

Tämän ilmentymän ja ilmenevän erottumisen jo immanenssissa Husserl toistaa useaan kertaan.
Jo Husserl oli siis selvillä Heideggerin ja Jacques Derridan myöhemmin keskeisiksi nostamasta nykyisen läsnäolon ongelmasta. Mihin suuntaan Fenomenologian idean reduktion tuottaman ratkaisu sitten näyttää. Kun puhtaimmasta immenentista ei löydykään pelkkää ilmiötä vaan myös ilmentyminen, niin tietoisuudesta ei enää voi ottaa kuvaa.

Tämänkin artikkelin piirroksissa kuvitellaan, että nuoli ajatuksesta kohteeseen voidaan esittää sillä hetkellä kun se on valmis. Husserl osoittaa nuolen piirtymisen olevan yhtä immanenttia: myös ilmeneminen on otettava mukaan. Näin tarkastelujen onkin muistutettava enemmän elokuvaa kuin vain kuvan esittämistä. On edettävä vaiheittain, tienä. Fenomenologian idea antaa tästä itse esimerkin: teos elää vasta vaiheittensa jatkumossa.' (Juha Himanka - http://www.netn.fi/296/netn_296_himan.html
*
http://www.helsinki.fi/taitu/tet/humanismifenomenologia%20v2.doc
http://www.netn.fi/296/netn_296_jylh.html

2 comments:

kelvoton said...

Hyvät aamumehut. Jos sallitaan

Anonymous said...

Olisi kiinnostavaa, mitä Rauno saa aikaan tästä.

jj