Nietzschestä Takkiraudan päreessä

Kirjoitettu kommentiksi takkiraudan päreeseen "Viimeisellä rannalla".

*
'Toisin kuin Ayn Rand, hän ei palvo nietzscheläistä amoraalista egoistista yli-ihmistä, vaan hänen sankarinsa on lisäarvoa tekevä ammattilainen - artesaani, käsityöläinen, ammattimies, insinööri. Kärjistäen Shute siis asettuu porvarin puolelle aatelisherraa vastaan.'

Tuossa on väärä yleistys Ayn Randin Nietzsche-faniudesta, joka ei ollut ollenkaan niin yksioikoista kuin sinä kirjoitat.
Lue vaikka englanninkielisen wikipedian Nietzsche-osio Randista, niin ei tarvitse populisoida kohtuuttomasti.
Pilaat vain päreesi asian, joka vaikuttaa kyllä kotikutoiselta psykologisoinnilta - sinänsä ihan kiinnostavalta.

Sitäpaitsi Nietzschen yksipuolinen leimaaminen amoraalisen egoistisen yli-ihmisen ihailijaksi on väärinkäsitys - lukutapavirhe.
Nietzsche itse ei koskaan ylistänyt henkilökohtaisessa elämässään tällaista brutaaliutta - eikä hän siihen myöskään kirjoissaan missään suoranaisesti kehoita.

Se, mitä hän kirjoitti, on 'sulatettava' toisin kuin tavanomaisesti luetaan. Valitettavasti tämä vaatii syventymistä - märehtimistä kuten Nietzsche itse kirjoitti.

Huvittaa, miten Nietzsche kerran jopa melkein pyyteli anteeksi kirjoittamaansa tekstiä eräältä vanhemmalta katoliselta ladyltä, joka oli lukenut Hyvän ja pahan tuolla puolen Sils-Marian kesäpaikassaan alpeilla.
Ettei tämä lady nyt vain käsittäisi liian kirjaimellisesti ja loukkaantuisi. Tällainenko on egoistinen ja amoraalinen ihminen käytännössä? Hehheh!

Nietzschen tekstit ovat kokeita, jotka mittaavat meidän sietokykyämme ja tulkintamme rajoja. Jos ne lukee suorina kehoituksina esimerkiksi psykologiseen egoismiin 'pahuuteena', niin ollaan langettu hänen virittämäänsä ansaan - on ryhdytty apinoimaan jotain, jota pitäisi pikemminkin vastustaa.

Kuka hullu nyt ryhtyisi ampumaan muita yli-ihmisyystunnossaan - paitsi nimenomaan potentiaali hullu! - kuten tiedämme.

Mutta ovatko ihminen ja maailma sellaisia kuin Nietzsche ne pahimmillaan kuvaa? Sitä sopii tietenkin pohtia, ja ennenkaikkea yrittäen sanoa hänelle perustellusti ei! - jos kykenee...

Joka tapauksessa yli-ihmis-ideaali on nimenomaan henkinen: esteettinen ja moraalinen tavoite - ei mikään saappaat jalassa marssiva nationalistinen ja antisemitistinen protonatsi - tyyppi, jota Nietzsche halveksi jo elinaikanaan.

Tämän tietävät kaikki ne, jotka ovat lukeneet Nietzschensä huolellisesti tai tutustuneet vähänkään käytyyn akateemiseen keskusteluun - lukuunottamatta tietysti vannoutuneita antinietzscheläisiä, jotka lukevat häntä kuin 'saatanallisia säkeitä', ja joille hän on kuin punainen vaate.

Näitä 'yhdellä silmällä' lukijoita löytyy niin kantilaisista, deontologisista transsendentalisteista kuin psykologisen tunneteorian kannattajista - niin kristityistä, ateisteista kuin liberaaleista ja sosiaalidemokraateistakin.

Mutta se, mitä Nietzsche kirjoitti nihilismistä, ei häviä ikäänkuin sormia napsauttamalla tai panemalla pään pensaaseen - siis kieltämällä hänet pakkomielteeomaisesti.
Varsinkin me europpalaiset, rationalistisen ja tieteellisen valistusajattelun kasvatit, elämme nykyään nihilistisessä ajattelumaailmassa/todellisuudessa enemmän kuin missään muussa ajattelun ulottuvuudessa.

Tässä mielessä 1900-luvun lopun ranskalaiset filosofit olivat kyllä aivan oikeassa, vaikken heidän konstruktivismistaan erityisemmin pidäkään. Siitä puuttu nietzscheläinen hyve-etiikka.

Jos tätä tosiasiaa ei suostu tai kykene näkemään, ovat ilmeisesti rationaaliset ja psyykkiset defenssit lauenneet päälle.
Se on ymmärrettävää, joskin jokainen älyllinen defenssi on itsepetos, joka vääristää suhdetta ihmisiin, maailmaan, todellisuuteen.

Ehkä Nietzsche vaati liikaa - samaan tapaan kuin Jeesuskin vaati liikaa.

Mitään karman lakia me emme tähän kuitenkaan tarvitse, koska kohtalousko ei ole muuta kuin taikauskoinen tapa pitää yllä kostohimoa/ressentimenttiä (oikeuden 'lainomaista' toteutumista ilman oikeudenkäyntiä kohtalonvälttämättömyytenä tässä elämässä: viimeisen tuomion buddhalainen versio), ja sen kummatkin - sekä Jeesus että Nietzsche - kielsivät jyrkästi - niin yllättävältä kuin tämä jälleen kerran kuulostaakin ennenkaikkea Nietzschen osalta.

Jeesus tosin puhuu kyllä paljon helvetistä - Nietzsche sen sijaan ei.

Yllättävää tämä on vain populisteille, jotka kirjoittavat opportunismin periaatteella tukeakseen ennakkoluuloillaan kotikutoisia ja hämäriä yleistyksiään.