Jumalan luonnollinen järjestys Turussa ja Kuopijossa

Kirjoitettu kommentiksi Järveläisen päreeseen "Siunaamisesta, vihkimisestä, käsitteen konstituenteista ja luonnollisestakin".

*
Ymnmärsin yskän eli ongelmanasettelun, mutta ei asia siitä sen selvemmäksi tullut - minullekaan...

Sitäpaitsi käsitesaivartelu ja -sekaannus, jonka ytimestä löytyy oletus Jumalan ('yli'-) luonnollisesta järjestyksestä, ei välttämättä ratkaise mitään, jos joku on vakaumuksellisesti päättänyt vastustaa naispappeutta ja/tai homoliittojen vihkimistä.

(Asiahan ei tietenkään minulle kuulu (sanoi Pätkä), koska olen ortodoksisen kirkon jäsen, mutta kysyn vaan.)

Miten mikään rationaalinen päättely voisi 'loppupeleissä' vaikuttaa intuitiiviseen mutta myös käsitteellisesti perusteltuun teologis-eettiseen vakaumukseen?

Erotan tahallani intuition ja käsitteellisyyden toisistaan näin selvästi, koska uskostahan tässä on viime kädessä kyse, eikä usko ole ytimeltään propositionaalinen totuus - ainakaan minun järjenkäytössäni.
Tosin retoriikkaa - sitä voimme harjoittaa ja sitä meidän nytkin on suorastaan pakko harjoittaa...

Mutta.

Periksi antaminen jonkun sanamuodon perusteella merkitsee kuitenkin samaa kuin oman vakaumuksen - siis itsensä - tuomitseminen. On lähes ylivoimaista hyväksyä jotain dogmaattista linjausta, jos silloin joutuu kieltämään oman identiteettinsä.
Ellei sitten joudu Paavaliksi Damaskon tielle, mikä on enempi poikkeus kuin sääntö näin kohtuullisesti ilmaistuna...

Oman identiteettikäsityksen kyseenalaistaminen saattaa vähäisemmissä asioissa joskus olla paikallaan, mutta nyt ei taida auttaa edes Khalkedon 'kakkonenkaan', koska kysymys sukupuolesta/ista on joka tapauksessa enemmän empiirinen kuin käsitteellinen ongelma.

Ja juuri tästä ongelman empirisestä luonteesta seuraa, että kysymykseen homoseksuaalisuudesta Jumalan luonnolliseen järjestykseen kuuluvana tai ei, kuten kirjoitit, on pakko vastata jossain vaiheessa kyllä tai ei.

Kyseistä kiistaa ei valitettavasti voi ratkaista Khalkedonin sinänsä mestarillisella 'paradoksi-diplomatialla', jossa ei tarvinnut eikä edes voinut vedota havaittaviin tosiseikkoihin kuin epäsuorasti.

Empiirisesti ajatellen sukupuoli on sukupuoli, vaikka sen voisi kirurgisesti vaihtaakin muka toiseksi, ja ylipäätään meidän taipumuksemme ovat enemmän tai vähemmän luonnollisia, vaikka ne olisivatkin muka konstruoituja - mitä asiaa minun on hieman vaikea ymmärtää, koska en ole kovin halukas osallistumaan esimerkiksi kontrafaktuaaliseen todistekielipeliin.

Mutta.

Porttiteoriaa soveltaen joku voisi tietysti nyt väittää, että jos (jossin käyttö pitäisi kieltää;) homojen vihkiminen/siunaaminen hyväksytään, niin miksi sitten ei hyväksytä ja siunata myös 'pedofiilista avioliittoa/parisuhdetta', mikäli ihmisten psykofyysiset taipumukset ovat aina periaatteessa luonnollisia?

Viimeistään tässä vaiheessa ei luonnollisuuden käsitteellä empiirisessä mielessä ajateltuna ole enää mitään virkaa. On pakko siirtyä käsitteellisen, normatiivisen päättelyn alueelle. Sama kehämäinen saivartelu käsitteistä ja argumenteista alkaa näin ollen (aina) uudestaan - jos se nyt koskaan on loppunutkaan - ja jos jos ja jos....

'Loppukevennys'

Pitäiskö sittenkin kutsua koolle kirkolliskokous - ja oikein suuri sellainen? Mutta minne?
Miten olis Wittenberg? No Augsburg(er) sitten? Ei roskaruokaa vai. No hitto - mennään sitten Nürnbergiin vielä kerran...päitä putoaa sanon mä...

Mutta ainakaan ei mennä Turkuun! Siellä ei osata konditionaalia.

'Jos mää nyt kuolisin nii surisisitko sää? Kyllä, kyllä mää surisisin...srrrrsrrr...'

Ei tämottien kanssa voi käsitteistä keskustella eikä jossitella. Mennään siis Kuopijoon ja siirretään vastuu Jumalalle..;)