Rationaalisuudesta ja irrationaalisuudesta

Kirjoitettu kommentiksi takkiraudan päreen "Päivän mietelmä" kommentteihin.
*
tommi kirjoitti

'Järkiperäinen ajattelu voittaa aina lopulta tunneperäisen. Se ei kuitenkaan ole samanlainen voitto kuin kahden tunneperäisen ideologian välillä, koska järkiperäinen ajattelu ei voi valita lopputuloksiaan. Siksi se ei anna samassa mielessä valtaa edistäjilleen sanella halunsa mukaan toisille miten asiat ovat ja miten eivät.'

Tuo oli äärimmäisen epäselvästi ilmaistu argumentti.

Järkiperäinen ajattelu VOI valita johtopäätöksensä (ja olla siten irrationaalista), ellei sitten uskota rationaalisen päättelyn olevan deterministä.
Ja silloin se ei todellakaan voi olla kuin yksi ja ainoa mahdollinen, reaalisesti toteutuva ratkaisu - muiden vaihtoehtojen ollessa mahdottomia.

Mutta näin päättelee vain skientistinen 'robotti', joka on irrottanut faktat teorioista tavalla, joka merkitsee kategorista virhepäätelmää, jossa päättelijä olettaa irrationaalisesti kykenevänsä reflektoimaan itsenäisesti rationaalista päättelyketjua siihen silti erottamattomasti/ deterministisesti kuuluvana.

*
tiedemies kirjoitti

'Päämäärän (utiliteetin) asettaminen on pohjimmiltaan irrationaalinen tapahtuma, mutta sen jälkeen on vain tekosyitä olla irrationaalinen.'

Mutta juuri päämäärän/utiliteetin asettaminen riittää tekemään koko projektista irrationaalisen.
Päämäärän ollessa irrationaalinen (siis aksiomaattinen ja siten ei-todistettavissa omasta systeemistään käsin; - itse asiassa metatasokin on pelkkää ongelman/päämäärän arbitraarisuuden väistelyä) välineet voivat ainoastaan pyrkiä rationaalisesti edesauttamaan päämäärän saavuttamista, mutta eivät muuta miksikään sitä tosiasiaa, että koko päättely perustuu perustelemattomaan (ideologiseen?) lähtökohta-päämääräoletukseen.

Rationaaliset välineet eivät siis pelasta meitä irrationaalisen päämäärään tuhoisuudelta (vrt. natsismi).