Jos kaikki naiset näyttäisivät tältä, niin minua ei olisi enää olemassa.
January 30, 2010
Voivatko kiduttajat milloinkaan ja missään tapauksessa olla vapauden asialla?
"Vaikka käynnissä oleva 'terrorismin vastainen sota' esiintyy demokratian puolustuksena, se leikkii samalla vaaralla, jonka G. K. Chesterton selkeästi ymmärsi jo sata vuotta sitten paljastaessaan Orthodoxy-teoksessaan kaikkien uskontokriitikkojen perusongelman.Ihmiset, jotka aloittavat kirkon vastaisen taistelun vapauden ja ihmisyyden nimissä, päätyvät ennenpitkää hylkäämään sekä vapauden että ihmisyyden pystyäkseen vain jatkamaan kirkon vastaista taistelua...(...) Maallisuuden puolestapuhujat eivät ole tuhonneet jumalallisia asioita. Sen sijaan he ovat tuhonneet maalliset asiat, jos se nyt yhtään heitä lohduttaa.
Eikö tämä sama päde nykyään myös uskontojen puolestapuhujiin? Kuinka moni fanaattinen uskonnon kannattaja onkaan aloittanut hyökkäämällä kiivaasti nykyisen maallistuneen kulttuurin kimppuun ja päätynyt hylkäämään kaikki mahdolliset mielekkäät uskonnolliset kokemukset?
Samoin monet liberaalit soturit ovat niin innokkaita taistelemaan antidemokraattista fundamentalismia vastaan, että päätyvät hylkäämään vapauden ja demokratian itsensä pystyäkseen vain taistelemaan terrorismia vastaan.
He haluavat niin intohimoisesti todistaa ei-kristillisen fundamentalismin olevan vapauden pääasiallinen uhka, että ovat valmiita palaamaan näkemykseen, jonka mukaan meidän täytyy rajoittaa vapauksiamme oletetusti kristillisissä yhteiskunnissamme tässä ja nyt.
Jos 'terroristit' ovat valmiita tuhoamaan tämän maailman rakkaudesta toiseen maailmaan, omat terrorin vastaiset taistelijamme ovat valmiita tuhoamaan oman demokraattisen maailmansa islamistisen toisen vihassaan.
Jotkut arvostavat inhimillistä arvokkuutta niin paljon, että ovat valmiita laillistamaan kidutuksen - inhimillisen arvokkuuden äärimmäisen nollapisteen - sitä puolustaakseen..."
*
Slavoj Zizek kirjassa Pehmeä vallankumous - Psykoanalyysi, taide, politiikka (s. 302). Ote on Zizekin kirjasta Iraq: The Borrowed Kettle.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/G._K._Chesterton
http://amsam.org/2008_04_01_archive.html
January 29, 2010
Nautinto tieteellisesti mitattavana tosiasiana (englantilainen (aikuis-)viihde-tiedetutkimus tulee 'paljastaneeksi' myös ideologian)
K-mafia teki närkästellen korjauksia 30.1Professori ja tv-tähti Kathy Sykes tutkii kolmio-osaisessa tiede?sarjassaan How is it possible to enjoy mating much deeper? ihmisen fysiologisten nautinnon mekanismien tuotantoa ja prosessia in practice. Koehenkilöksi hän on valinnut itsensä ja kolme hyvin varustettua miestä kolmesta eri yhteiskunnallisesta asemasta: postimies Ben, opettaja Adam sekä Übermanagement Director of International Smart Weapon Consulting Incorporation James B.
Tutkimuksen yhdistetty kenttä-laboratoriovaihe tapahtuu siten, että Kathy viettää kunkin miehen seurassa, kahden kesken, viikon kerrallaan ja parittelee heidän kanssaan ihan oikeasti livenä raportoiden sitten tieteellisen tarkasti - kaikki kuviteltavissa olevat muuttujat (ja muuttumattomat) huomioiden - heistä saadun nautinnon määrää ja laatua verraten niitä toisiinsa ja arvioiden, miten paljon hänen oma subjektiivinen perspektiivinsä vaikutti nautinnon objektiivista mittaamista vääristävällä tavalla.
Kokeen lopussa Kathy tekee vielä niin sanotun monivalinta-sokkotestin kolmen miehen kanssa yhtäaikaa. Näistä orgioista BBC:llä on paraikaa tuotannossa erillinen jatko-osa otsikolla Dildo or Double-fuck and more - Estimating Foucault's Use of Pleasure.
Kyseessä on erinomaisen mielenkiintoinen, vaativa ja uusia (ei siis ainoastaan K:n vanhoja) uria aukova fysio-sosio-psyko-bio-kvanttiteoreettinen tutkimus. - Jo nyt englantilaiset odottavat kiihkeästi Kathyn kokeesta tehdyn neliosaisen sarjan alkamista BBC:n soft-porn-science-kanavalla huhtikuun ensimmäisenä 2010. - Sarjan esittämisestä Yle Teemalla on myös keskusteltu, mutta vielä ei ole päästy sopimukseen, voidaanko se lähettää sensuroimattomana.
Kathy Sykes tutustuttaa meidät uudessa kenttä- mies- ja sänkytutkimuksessaan entistä uhkeammalla ja persoonallisemmalla tavalla kaikkein nykyaikaisimman tieteellisen tieteen ja objektiivisimman tutkimuksen tekoon globaalissa, nautintoon riippuvaiseksi jämähtäneessä, hedonistisessa maailmassamme, jota uhkaa eniten juuri omia länsimaisia nautinnon muotojamme rajoittava primitiivis-terroristinen Islam.
Päreen tekijä kysyy kuitenkin ihmetellen: Miksi tämä koe ylipäätään tehtiin? Kenen tarpeita se palvelee? Eikö kyseessä sittenkin ole jotain piilevää ideologista tarkoitusperää palveleva projekti?
*
PS.
Tämä päre on kommentti mm. Takkiraudalle.
*
http://www.prism-magazine.org/jan09/feature_02.cfm
http://himmelweg.blog.lemonde.fr/category/nevroses/
January 27, 2010
Is he a Hoochie Coochie Man?
Tätä miestä eivät naiset kykene vastustamaan, koska hänessä on sitä jotain, mitä tavallisilta tylsimyksiltä puuttuu. Nimittäin aitoutta, persoonallisuutta, karismaa ja presenceä.The Hoochie coochie was a sexually provocative dance that became wildly popular during and after the Chicago World's Fair in 1893.[1]. Since the dance was performed by women, a ‘hoochie coochie man’ either watched them or ran the show. Alternatively, from the directly sexual meaning of hoochie coochie, he was successful with women.
Toissa vuonna kuollut, kitaraa erittäin omaperäisellä tekniikalla sylissään (lappeellaan) soittanut Jeff Healey oli uskomaton virtuoosi etenkin blues-miehenä. Tässä kuultava Willie Dixon/Muddy Waters-klassikko Hoochie Coochie Man sen vastaansanomattomasti todistaa.
Words and music by Willie Dixon
The gypsy woman told my mama
On the day I was born
Oh, you got a boy child comin'
Oh Lord, he's gonna be a sun of a gun
He's gonna make those pretty women
You know, he's gonna make 'em jump and shout
The whole wide world gonna wonder
What it's all about
Yeah, you know I'm here
And everybody knows I'm here
I'm your Hoochie Coochie man
Oh Lord, Everybody knows I'm here
I got a black cat bone
Lord I got a mojo too
I got little John, the conquered
Oh baby, I'm gonna mess with you
I'm gonna grab those pretty women
I'm gonna grab 'em by the hand
You know, the whole wide world gonna know
Oh Lord, I'm your Hoochie Coochie man
Yes, you know I'm here
Everybody knows I'm here
On the seventh hour
Oh Lord, on the seventh day
I tell you on the seventh month, child
Hey, the seven doctors say
Now he was born for luck
I said, baby, don't you see
I got seven hundred dollars darlin'
Don't you mess with me
Because I'm here
Everybody, everybody knows I'm here
I'm your Hoochie Coochie man
Hey, I tell you, everybody knows I'm here
http://en.wikipedia.org/wiki/Jeff_Healey
Elokuva: todellisuus illuusiona/illuusio todellisuutena
Zizek ja LinnutKolmiosainen sarja Elokuvan kätketty kieli (The Pervert's Guide to Cinema) vie katsojat riemastuttavalle matkalle läpi muutaman kaikkien aikojen parhaan elokuvan oppaanaan slovenialainen filosofi, psykoanalyytikko ja kulttuurikriitikko Slavoj Žižek.
Žižekin seurassa paneudutaan elokuvan piilotettuun kieleen ja siihen, mitä elokuvat oikeastaan kertovat meistä itsestämme. Žižek tarttuu niin hämmentävyydestään kuuluihin David Lynchin filmeihin kuin kääntää päälaelleen kaiken ennestään tiedetyn Hitchcockista.
Sarjassa tutustutaan muun muassa fantasian, todellisuuden, seksuaalisuuden, yksilön, himon ja aineellisuuden käsitteiden mielenkiintoiseen maailmaan. Täydellisen illuusion aikaansaamiseksi ohjelmassa saatetaan palata elokuvien alkuperäisille kuvauspaikoille ja käyttää lavasteita hyväksi.
1. osa
Kuinka elokuvan kieli puhuttelee piilotajuntaamme? Slovenialainen filosofi Slavoj Žižek valottaa psykoanalyysin keinoin elokuvan kerronnan tasoja. Avausjaksossa käsitellään mm. Marx-veljesten elokuvia ja Hitchcockin Linnut.
2. osa
Slavoj Žižek tutkailee seksuaalisuuden ja fantasian ilmentymiä valkokankaalla esimerkkeinään mm. Tarkovskin Solaris ja Hitchcockin Vertigo. Onko naisen himo uhka miehen identiteetille?
3. osa
Mikä saa meidät uskomaan elokuvan luomaan todellisuuteen? Slavoj Žižek puntaroi mm. Ihmemaa Ozia ja kertoo illuusion voimasta, joka tekee elokuvien katsomisesta nautinnon
Yle Teema keskiviikkoisin 27.1.-10.2. klo 21.10
*
THE PERVERT'S GUIDE TO CINEMA- The official Pervert's Guide To Cinema website. The Perverts Guide To Cinema takes the viewer on an exhilarating ride through some of the greatest movies ...2006. - Tuotanto: A Lone Star & Mischief Films & Amoeba Films. Ohjaaja: Sophie Fiennes.
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0&oq=slavoj&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=slavoj+zizek
http://blogs.suntimes.com/scanners/tiff_2006/
The Pervert's Guide to Cinema
The Pervert's Guide to Cinema (2006 ) is a two-and-a-half-hour documentary directed and produced by Sophie Fiennes, scripted and presented by Slavoj Žižek. It explores a number of films from a psychoanalytic theoretical perspective.
Žižekin seurassa paneudutaan elokuvan piilotettuun kieleen ja siihen, mitä elokuvat oikeastaan kertovat meistä itsestämme. Žižek tarttuu niin hämmentävyydestään kuuluihin David Lynchin filmeihin kuin kääntää päälaelleen kaiken ennestään tiedetyn Hitchcockista.
Sarjassa tutustutaan muun muassa fantasian, todellisuuden, seksuaalisuuden, yksilön, himon ja aineellisuuden käsitteiden mielenkiintoiseen maailmaan. Täydellisen illuusion aikaansaamiseksi ohjelmassa saatetaan palata elokuvien alkuperäisille kuvauspaikoille ja käyttää lavasteita hyväksi.
1. osa
Kuinka elokuvan kieli puhuttelee piilotajuntaamme? Slovenialainen filosofi Slavoj Žižek valottaa psykoanalyysin keinoin elokuvan kerronnan tasoja. Avausjaksossa käsitellään mm. Marx-veljesten elokuvia ja Hitchcockin Linnut.
2. osa
Slavoj Žižek tutkailee seksuaalisuuden ja fantasian ilmentymiä valkokankaalla esimerkkeinään mm. Tarkovskin Solaris ja Hitchcockin Vertigo. Onko naisen himo uhka miehen identiteetille?
3. osa
Mikä saa meidät uskomaan elokuvan luomaan todellisuuteen? Slavoj Žižek puntaroi mm. Ihmemaa Ozia ja kertoo illuusion voimasta, joka tekee elokuvien katsomisesta nautinnon
Yle Teema keskiviikkoisin 27.1.-10.2. klo 21.10
*
THE PERVERT'S GUIDE TO CINEMA- The official Pervert's Guide To Cinema website. The Perverts Guide To Cinema takes the viewer on an exhilarating ride through some of the greatest movies ...2006. - Tuotanto: A Lone Star & Mischief Films & Amoeba Films. Ohjaaja: Sophie Fiennes.
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0&oq=slavoj&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=slavoj+zizek
http://blogs.suntimes.com/scanners/tiff_2006/
The Pervert's Guide to Cinema
The Pervert's Guide to Cinema (2006 ) is a two-and-a-half-hour documentary directed and produced by Sophie Fiennes, scripted and presented by Slavoj Žižek. It explores a number of films from a psychoanalytic theoretical perspective.
January 26, 2010
Don Giovanni: hurmaava piru mieheksi
Yläkuva: Don Giovanni matkalla helvettiin. Hvorostovsky ja paholaisen katse.
(K-mafian tarkennuksia - viimeksi klo: 23.05)
Don Giovannia pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä sävelteoksista, ja monista Don Juanin legendaan pohjautuvista oopperoista on Mozartin sävellys ylivertainen.
You Tube-näytteissäni Don Giovannin samppanja-aarian, joka on yksi kaikkein kuuluisimmista ooppera-aarioista kautta aikojen, laulaa viime vuosien ja tämän hetken ehkä tunnetuin baritoni Dmitri Hvorostovsky - tuo jo nelikymppisenä hiuksiltaan, ei harmaantunut vaan pikemminkin 'valkaistunut' ja ulkonäöltäänkin hieman donjuanmaisen paholais-gigolotyypin ruumiillistuma (katsokaa hänen silmiään ja hymyään: itse piru mieheksi!)
Ensimmäinen videonäyte sisältyy vuonna 2001 tehtyyn kokeilevaan televisioversioon: Don Giovanni Unmasked. Siinä Hvorostovsky esittää kaksoisroolin: Don Giovannin ja hänen palvelijansa Leporellon.
Yhdistelmä Giovanni/Leporello (isäntä/palvelija ikäänkuin samassa persoonassa: vrt. kaksoisolento-problematiikka) toimii yllättävän hyvin muutenkin täysin uudenlaisessa ja yllättävässä 'näyttämöllepanossa'.
You Tube-näytteissäni Don Giovannin samppanja-aarian, joka on yksi kaikkein kuuluisimmista ooppera-aarioista kautta aikojen, laulaa viime vuosien ja tämän hetken ehkä tunnetuin baritoni Dmitri Hvorostovsky - tuo jo nelikymppisenä hiuksiltaan, ei harmaantunut vaan pikemminkin 'valkaistunut' ja ulkonäöltäänkin hieman donjuanmaisen paholais-gigolotyypin ruumiillistuma (katsokaa hänen silmiään ja hymyään: itse piru mieheksi!)
Ensimmäinen videonäyte sisältyy vuonna 2001 tehtyyn kokeilevaan televisioversioon: Don Giovanni Unmasked. Siinä Hvorostovsky esittää kaksoisroolin: Don Giovannin ja hänen palvelijansa Leporellon.
Yhdistelmä Giovanni/Leporello (isäntä/palvelija ikäänkuin samassa persoonassa: vrt. kaksoisolento-problematiikka) toimii yllättävän hyvin muutenkin täysin uudenlaisessa ja yllättävässä 'näyttämöllepanossa'.
Vaikuttavien animaatioiden ja efektien käyttö limittyy näyttämölliseen minimalismiin sekä asetelmaan, jossa Leporello-Hvorostovsky esiintyy tapahtumien kertojana ja kommentoijana (myös) alkuperäiselle esiintyjäkokoonpanolle heidän seuratessaan kuin elokuvateatterissa mustavalkoista filmiä, jossa he itse (myös Leporello) näyttelevät tämän oopperan rooleissa.
*
Tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard (ks. linkki alla) on kirjoittanut laajan esseen, jossa hän (oikeammin yksi hänen salanimistään, Victor Eremita) väittää Don Giovannin olevan kaikkien aikojen suurin taideteos.[1] Finaali, jossa Don Giovanni kieltäytyy katumasta on ollut antoisa filosofinen ja taiteellinen aihe monille kirjailijoille; George Bernard Shaw parodioi oopperaa teoksessaan Man and Superman, jossa hän viittaa Commendatoren ja Don Giovannin kohtaukseen finaalissa.
Mainittakoon, että Don Giovanni on myös oopperasta kirjoittaneen (Opera's Second Death) Slavoj Zizekin (joka on etenkin Wagner-fani) suuria oopperarakkauksia - kuinkas muuten: suuri komtuuri (auktoriteetti, 'Isä') tulee lopussa kostamaan tyttärensä viettelyn ja Don Giovannin heidän aiemmin käymässä kaksintaistelussa aiheuttaman väkivaltaisen kuoleman. - Mutta Don Giovanni ei siis kuitenkaan kadu vaan päätyy vapaehtoisesti helvetin tuleen.
On sanottu, että Faust, Don Quixote, Don Juan ja Robinson Crusoe ovat paradigmaattisimpia myyttisiä esimerkkejä modernista individualistisesta ihmisestä. - (Tämän sarjan aloittajaksi on luettu joskus draamahistorian ehkä tunnetuin fiktio: maailmantuskasta ynnä muista umpikujista, mahdottomuuksista ja dilemmoista kärsivä pakkoneuroottinen hysteerikko, Tanskan prinssi Hamlet.)
*
Hvorostovsky - Fin ch'han dal vino in Don Giovanni (Unmasked)
*
The debonair Russian baritone, Dmitri Hvorostovsky, is both Leporello and Don Giovanni, both servant and master, in this clever and provocative one-hour fantasy film-within-a film adaptation of Mozart's 1787 masterpiece.
*
Tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard (ks. linkki alla) on kirjoittanut laajan esseen, jossa hän (oikeammin yksi hänen salanimistään, Victor Eremita) väittää Don Giovannin olevan kaikkien aikojen suurin taideteos.[1] Finaali, jossa Don Giovanni kieltäytyy katumasta on ollut antoisa filosofinen ja taiteellinen aihe monille kirjailijoille; George Bernard Shaw parodioi oopperaa teoksessaan Man and Superman, jossa hän viittaa Commendatoren ja Don Giovannin kohtaukseen finaalissa.
Mainittakoon, että Don Giovanni on myös oopperasta kirjoittaneen (Opera's Second Death) Slavoj Zizekin (joka on etenkin Wagner-fani) suuria oopperarakkauksia - kuinkas muuten: suuri komtuuri (auktoriteetti, 'Isä') tulee lopussa kostamaan tyttärensä viettelyn ja Don Giovannin heidän aiemmin käymässä kaksintaistelussa aiheuttaman väkivaltaisen kuoleman. - Mutta Don Giovanni ei siis kuitenkaan kadu vaan päätyy vapaehtoisesti helvetin tuleen.
On sanottu, että Faust, Don Quixote, Don Juan ja Robinson Crusoe ovat paradigmaattisimpia myyttisiä esimerkkejä modernista individualistisesta ihmisestä. - (Tämän sarjan aloittajaksi on luettu joskus draamahistorian ehkä tunnetuin fiktio: maailmantuskasta ynnä muista umpikujista, mahdottomuuksista ja dilemmoista kärsivä pakkoneuroottinen hysteerikko, Tanskan prinssi Hamlet.)
*
Hvorostovsky - Fin ch'han dal vino in Don Giovanni (Unmasked)
*
The debonair Russian baritone, Dmitri Hvorostovsky, is both Leporello and Don Giovanni, both servant and master, in this clever and provocative one-hour fantasy film-within-a film adaptation of Mozart's 1787 masterpiece.
Mozartin ooppera ohjaaja Barbara Willis Sweeten jännittävänä tv-versiona. Pääosassa sekä Don Giovannina että Leporellona esiintyy venäläinen baritoni Dmitri Hvorostovski. Don Giovannin salaisuus sijoittuu kahteen aikakauteen – 1930 luvun Hollywoodiin ja 1600-luvun Espanjaan. Tarinan avaa Leporello vuonna 1930 ja hän esittelee elokuvaa, joka paljastaa hänen isäntänsä todellisen henkilöllisyyden 1620-luvun Sevillassa. Kanadan Oopperayhdistyksen orkesteria johtaa Richard Bradshaw.
Don Giovanni laulaa intohimosta ja sen kohteista isäntänsä 'kaatoja' muistiinmerkitsevän 'sihteerin', palvelija Leporellon kuunnellessa ihastellen.
Leporello on tosin aika ajoin myös kauhuissaan Don Giovannin mitään kaihtamattoman nautinnonhalun eli iskemisvimman vuoksi, joka sitten lopulta päätyykin tämän tuhoksi. Hänen viettelemänsä naisen (Donna Elvira) isä: komtuuri tulee oopperan lopussa haudan takaa hakemaan DJ:mme helvettiin niin, että tulenlieskat vain leimuavat.
Kierkegaardin mukaan tuhoutuminen onkin kaikkien pelkästään esteettiseen nautintoon jämähtäneiden kohtalo, joskin Giovannia aitona, perustavaa laatua olevana tyyppinä suuresti ihaileva 'siveä-Sören' näkee hänen ehdottomuudessaan todellista suuruutta ja traagista sankaruutta.
Don Giovannin loppukohtausta on usein pidetty kaikkein vaikuttavimpana koko oopperagenren historiassa; - mitä nyt Wagner Jumalten tuhossa yritti pistää 'vähän' paremmaksi...
*
Dmitri Hvorostovsky - Fin ch'han dal vino (Japan 2005)
Hvorostovsky konserttilavalla.
*
Lyrics
Finch' han del vino calda la testa,
Una gran festa fa' preparar.
Se trovi in piazza qualche ragazza,
Teco ancor quella cerca menar.
Senza alcun ordine la danza sia,
Chi 'l minuetto chi la follia,
Chi l' alemanna farai ballare.
Ed io frattanto dall' altro canto
Con questa e quella vo' amoreggiar.
Ah la mia lista doman mattina
D' una decina devi aumentare.
Till they have got some wine and are hot-headed,
let's prepare a great party.
If in the piazza you find some girl,
try to make her come here with you.
Let the dance be wild,
a menuet, a folia,
and an allemande you shall lead.
In the meanwhile I shall have my own fun
making love to this or that girl.
Ah, my list tomorrow morning
shall have at least ten new entries.
*
Kierkegaardin mukaan tuhoutuminen onkin kaikkien pelkästään esteettiseen nautintoon jämähtäneiden kohtalo, joskin Giovannia aitona, perustavaa laatua olevana tyyppinä suuresti ihaileva 'siveä-Sören' näkee hänen ehdottomuudessaan todellista suuruutta ja traagista sankaruutta.
Don Giovannin loppukohtausta on usein pidetty kaikkein vaikuttavimpana koko oopperagenren historiassa; - mitä nyt Wagner Jumalten tuhossa yritti pistää 'vähän' paremmaksi...
*
Dmitri Hvorostovsky - Fin ch'han dal vino (Japan 2005)
Hvorostovsky konserttilavalla.
*
Lyrics
Finch' han del vino calda la testa,
Una gran festa fa' preparar.
Se trovi in piazza qualche ragazza,
Teco ancor quella cerca menar.
Senza alcun ordine la danza sia,
Chi 'l minuetto chi la follia,
Chi l' alemanna farai ballare.
Ed io frattanto dall' altro canto
Con questa e quella vo' amoreggiar.
Ah la mia lista doman mattina
D' una decina devi aumentare.
Till they have got some wine and are hot-headed,
let's prepare a great party.
If in the piazza you find some girl,
try to make her come here with you.
Let the dance be wild,
a menuet, a folia,
and an allemande you shall lead.
In the meanwhile I shall have my own fun
making love to this or that girl.
Ah, my list tomorrow morning
shall have at least ten new entries.
*
Don Giovanni (englanninkielinen wikipedia on jälleen täysin ylivertainen suomalaiseen verrattuna)
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/don-giovannin-salaisuus
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/don-giovannin-salaisuus
January 25, 2010
Valeterapeutti vastaa
Tälle miehelle - sen lisäksi, että hän on mahdottoman valintatilanteen edessä, on julistettu yhtä aikaa sekä lähestymis- että poistumiskielto: ('tupla-')kaksoissidos.
Psyyken kolmijakoinen rakenne Lacanin mukaan.*
(K-mafian muutoksia - etenkin PS.:iin ja Furmaniin - viimeksi 27.1)
*
Anonymous kysyi munanlämmitinpäreessäni masennuksesta ja sen hoidosta:
Anonymous kysyi munanlämmitinpäreessäni masennuksesta ja sen hoidosta:
'...mulla ois kysymys alalta. ee silta toiselta alaltasi. masennuspotilaita on varmaan suuri osa kohtaamistasi? onko lääkkeet paras apu. analyysi? sähköhoito mikä hoito. onko tapauksia joita ei voi hoitaa.'
*
Olen jättänyt/joutunut jättämään nuo mielisairaalahommat - lopullisesti. Enkä kaipaa takaisin.
Sen verran tunnustan omalta kohdaltani, että jopa paranoidikon vielä kestää, mutta äärimmäisen masentunut ja suicidaalinen ihminen on sellainen murheen laakso, että pitemmän päälle se tappaa elämän kaikista, jotka sen lähelle joutuvat (ainakin minusta, joka olen hiukan maanis-depressiivinen luonne).
Jos haluat käytännön ohjeita, kuuntele vaikka Ben Furmania Radio Suomesta. Hän on ihan hyvä, kokenut ja lukenut tyyppi, jolla on tervejärkinen ote psykoterapiaan, vaikka ehkä pinnallisen itsestään selvältä vaikuttaakin. - Ben ei kuitenkaan halua tehdä mielenterveyden käsittelyn asioista liian/turhan monimutkaisia vaan ottaa ne jokapäiväiseen elämäämme kuuluvina, ongelmanratkaisua vaativina haasteina.
Korostan kuitenkin, että Furmanin edustama ns. lyhytterapia ei teoriatasolla ole mikään klisheeautomaatti vaan tarkoin pohdittu psykiatrisen avun ja hoidon väline (esim. kaksoissidos) .
*
Olen jättänyt/joutunut jättämään nuo mielisairaalahommat - lopullisesti. Enkä kaipaa takaisin.
Sen verran tunnustan omalta kohdaltani, että jopa paranoidikon vielä kestää, mutta äärimmäisen masentunut ja suicidaalinen ihminen on sellainen murheen laakso, että pitemmän päälle se tappaa elämän kaikista, jotka sen lähelle joutuvat (ainakin minusta, joka olen hiukan maanis-depressiivinen luonne).
Jos haluat käytännön ohjeita, kuuntele vaikka Ben Furmania Radio Suomesta. Hän on ihan hyvä, kokenut ja lukenut tyyppi, jolla on tervejärkinen ote psykoterapiaan, vaikka ehkä pinnallisen itsestään selvältä vaikuttaakin. - Ben ei kuitenkaan halua tehdä mielenterveyden käsittelyn asioista liian/turhan monimutkaisia vaan ottaa ne jokapäiväiseen elämäämme kuuluvina, ongelmanratkaisua vaativina haasteina.
Korostan kuitenkin, että Furmanin edustama ns. lyhytterapia ei teoriatasolla ole mikään klisheeautomaatti vaan tarkoin pohdittu psykiatrisen avun ja hoidon väline (esim. kaksoissidos) .
Mutta.
Kritiikkinä sanottakoon, että pidän lyhytterapian subjekti- ja ihmiskäsitystä jossain määrin ideologisena ja sen käytänteitä amerikkalaisen, pragmaattisen (ja juuri siksi myös ideologisella tasolla indoktrinoivan) egopsykologian jatkeena: elämänhallinnaksi nimetyn psykokulttuurin 'sopeutusvälineenä', ehdottomaksi käskyksi muuttuneen nautinnontavoittelun yhteiskunnissa.
Nauti!-imperatiivi on juuri postmoderniin, myöhäiskapitalistiseen kulutuskulttuuriin sisältyvä lacanilainen, perverssi yliminä, joka riistää ihmistä (psyykkisesti ja taloudellisesti) vaatimalla tältä loputtomiin robottimaista halun- ja tarpeen tyydytystä, joka on organisoitu ja indokrinoitu kapitalistisen vaihdon ehtoilla/-hin.
Kyseessä ei siis olekaan mikään ihan vähäinen kritiikki.
Filosofisesta kritiikistä huolimatta ammatitaitoinen lyhytterapeutti saattaa olla jopa parempi käytännön auttaja kuin varsinkaan lacanilais-zizekiläinen psykoanalyysi, jota/mitä voi pitää erinomaisen kiinnostavana ja kulttuurifilosofisesti sovellutuskelpoisena teoriarakennelmana mutta kliinisesti ehkä 'epäkäytännöllisenä' ja dogmaattisena - riippuu tosin paljon myös analysoitavasta ja hänen alttiudestaan omaksua terapeutin konteksti.
En kuitenkaan sano, etteikö psykoanalyysilla päästäisi syvemmälle ihmisen psyykeen kuin lyhyterapialla, mutta tämä arviointi vaatii tietysti esitettäväksi vastauksen/päätöksen kysymykseen: Mitä me ylipäätään tarkoitamme psykoterapialla? Mihin se pyrkii? Mikä on sen käsitys ihmisestä? Ja kulttuurista.
Lyhyesti: lyhytterapia ei ole kiinnostunut psyykestä vaan keskittyy kommunikaation epäonnistumisten purkamiseen, kun taas psykoanalyysi lähtee libidinaalisen talouden eli vietti- ja nautintodynamiikan fiksaatioista, jotka pitävät ihmisen asenteita 'vallassaan' (esim. rasismi mustasukkaisen paranoian muotona).
Tällaisista fiksaatioista vapautuminen ei ole saavutettavissa pelkästään epäonnistuneen ja lukkiutuneen kommunikaation purkamisen avulla. Siihen tarvitaan ymmärtävää oivallusta omien transferenssien fiktiivisestä luonteesta, koska transferenssi syntyy jo lapsuudessa ihmisen nautintotalouden (libidoenergian konstituution) 'suhdanteitten' muokkautumisesta ja 'vinoon rakentumisesta' eikä näin ollen voi koskaan olla muutettavissa yksinomaan roolia (identiteetti imagona) tai draaman (ihmissuhdenäyttämö) repliikkejä (kommunikaatio) vaihtamalla vaan ihmisen pitää - tiedostaakseen ahdistavien projektioittensa lähtökohdat (ja siten vapautuakseen niistä jos mahdollista) - kyetä samastumaan draaman päähenkilöihin - siis itseensä sekä omiin transferenssiobjekteihinsa (haluttaviin ja ahdistaviin 'lähimmäisiin') ja yrittää tajuta, mitä hän heistä todella haluaa ja mitä hän kuvittelee näiden hänestä todella haluavan.
Nautinto on ainoa (huom! energeettinen) substanssi, jonka psykoanalyysi tunnustaa. Lyhytterapialla - epäillyttävää kyllä, ei ole perustanaan minkäänlaisia substansseja (tämänkin vuoksi lyhytterapia sisältää piilevän ideologian).
*
Kritiikkinä sanottakoon, että pidän lyhytterapian subjekti- ja ihmiskäsitystä jossain määrin ideologisena ja sen käytänteitä amerikkalaisen, pragmaattisen (ja juuri siksi myös ideologisella tasolla indoktrinoivan) egopsykologian jatkeena: elämänhallinnaksi nimetyn psykokulttuurin 'sopeutusvälineenä', ehdottomaksi käskyksi muuttuneen nautinnontavoittelun yhteiskunnissa.
Nauti!-imperatiivi on juuri postmoderniin, myöhäiskapitalistiseen kulutuskulttuuriin sisältyvä lacanilainen, perverssi yliminä, joka riistää ihmistä (psyykkisesti ja taloudellisesti) vaatimalla tältä loputtomiin robottimaista halun- ja tarpeen tyydytystä, joka on organisoitu ja indokrinoitu kapitalistisen vaihdon ehtoilla/-hin.
Kyseessä ei siis olekaan mikään ihan vähäinen kritiikki.
Filosofisesta kritiikistä huolimatta ammatitaitoinen lyhytterapeutti saattaa olla jopa parempi käytännön auttaja kuin varsinkaan lacanilais-zizekiläinen psykoanalyysi, jota/mitä voi pitää erinomaisen kiinnostavana ja kulttuurifilosofisesti sovellutuskelpoisena teoriarakennelmana mutta kliinisesti ehkä 'epäkäytännöllisenä' ja dogmaattisena - riippuu tosin paljon myös analysoitavasta ja hänen alttiudestaan omaksua terapeutin konteksti.
En kuitenkaan sano, etteikö psykoanalyysilla päästäisi syvemmälle ihmisen psyykeen kuin lyhyterapialla, mutta tämä arviointi vaatii tietysti esitettäväksi vastauksen/päätöksen kysymykseen: Mitä me ylipäätään tarkoitamme psykoterapialla? Mihin se pyrkii? Mikä on sen käsitys ihmisestä? Ja kulttuurista.
Lyhyesti: lyhytterapia ei ole kiinnostunut psyykestä vaan keskittyy kommunikaation epäonnistumisten purkamiseen, kun taas psykoanalyysi lähtee libidinaalisen talouden eli vietti- ja nautintodynamiikan fiksaatioista, jotka pitävät ihmisen asenteita 'vallassaan' (esim. rasismi mustasukkaisen paranoian muotona).
Tällaisista fiksaatioista vapautuminen ei ole saavutettavissa pelkästään epäonnistuneen ja lukkiutuneen kommunikaation purkamisen avulla. Siihen tarvitaan ymmärtävää oivallusta omien transferenssien fiktiivisestä luonteesta, koska transferenssi syntyy jo lapsuudessa ihmisen nautintotalouden (libidoenergian konstituution) 'suhdanteitten' muokkautumisesta ja 'vinoon rakentumisesta' eikä näin ollen voi koskaan olla muutettavissa yksinomaan roolia (identiteetti imagona) tai draaman (ihmissuhdenäyttämö) repliikkejä (kommunikaatio) vaihtamalla vaan ihmisen pitää - tiedostaakseen ahdistavien projektioittensa lähtökohdat (ja siten vapautuakseen niistä jos mahdollista) - kyetä samastumaan draaman päähenkilöihin - siis itseensä sekä omiin transferenssiobjekteihinsa (haluttaviin ja ahdistaviin 'lähimmäisiin') ja yrittää tajuta, mitä hän heistä todella haluaa ja mitä hän kuvittelee näiden hänestä todella haluavan.
Nautinto on ainoa (huom! energeettinen) substanssi, jonka psykoanalyysi tunnustaa. Lyhytterapialla - epäillyttävää kyllä, ei ole perustanaan minkäänlaisia substansseja (tämänkin vuoksi lyhytterapia sisältää piilevän ideologian).
*
PS.
Sähköhoito on kyseenalainen joskin ajoittain jopa tehokas vaihtoehto. Se saattaa auttaa hetkeksi, mutta mitä ilmeisimmin aiheuttaa myös ei-toivottuja aivomuutoksia. Tästä eivät 'mengelet' kuitenkaan ole päässeet yksimielisyyteen. - Lääketieteellisen psykiatrian (lue: jalostamon) koulukunta väittää, että sähköshokki on turvallinen ja tavallinen hoitomenetelmä esim. vanhusten depressioihin ja ylipäätään silloin, kun lääkkeet eivät auta. - Kiinassa sähköshokkeja on käytetty jopa nettiaddiktioden hoitoon. - Pitäisköhän siis minunkin kokeilla...
January 24, 2010
Kätevän emännän neulevinkki pureville pakkaskeleille: tosimiehen genitaalisuojus (kolme värivaihtoehtoa, malli ja koko mittatilaustyönä)
Kätevä emäntä osaa kutoa isännälle talveksi muodikkaan ja kehonmyötäisen turvaneuleen sukukalleuksia suojaamaan. - Tämä pehmeän hyväilevä karvapesä lämmittää miehen genitaaleja huomattavasti paremmin kuin city-marketin alennusmyynnistä ostetut ohuet välihousut - etenkin silloin, kun (lähes päämäärättömän) saalistus- ja (jo heikentyneen) perheenhuoltoviettinsä (viiden oluen jälkeen) liikkeelle ajama alfa-uros on lähtenyt paukkupakkasilla Keskuspuistoon (sala-)metsästämään citykaneja viikonlopun ruokapöydän antimiksi. *
Miten voisimmekaan olla pitämättä näistä kavereista
(Kielimafian lisäyksiä - myös poistoja! - viimeksi klo:13.05)
The Beatlesin ensimmäisen LP:n Please Please Me ensimmäinen kappale I Saw Her Standing There. - Rock, rock, rock rock rock rock!
Vai ei osannut Beatles rokata. Kaikestahan näkee ja kuulee, että sitä on käyty Hampurissa asti soittamassa minimipalkalla ympäri vuorokauden likaisten pubien ahtaudessa.
The Beatles - I Saw Her Standing There (1964)
***
Vertailun vuoksi kannattaa tsekata, mitä tapahtui viisi vuotta myöhemmin (Thursday - 30 January 1969) , ja miten (valtavan) paljon bändin jäsenet olivat muuttuneet ainakin ulkoisesti: - Get Back Beatlesien viimeiseltä - ns. rooftop-keikalta Apple-studion ja toimistorakennuksen katolla.
***
Vertailun vuoksi kannattaa tsekata, mitä tapahtui viisi vuotta myöhemmin (Thursday - 30 January 1969) , ja miten (valtavan) paljon bändin jäsenet olivat muuttuneet ainakin ulkoisesti: - Get Back Beatlesien viimeiseltä - ns. rooftop-keikalta Apple-studion ja toimistorakennuksen katolla.
Kyseessä oli etukäteen täysin suunnittelematon, improvisoitu happening. Bändi ei tuohon aikaan ollut tehnyt live-keikkoja enää lähes 2½:een vuoteen. - John Lennon toimii tässä poikkeuksellisesti soolokitaristina George Harrisonin sijasta.
January 23, 2010
Parraton suutelu on kuin suolaton muna
Kyllä kansa tietää!*
-Vitullakos vihellät, kun huuli on halki.
-Ruiskii kuin Röyhy-Roopen kulli.
- Rakkaus ja hernerokka ovat ruumiille häiriöksi.
- Pyörii kuin ryssä Anttilassa.
- Pitäs lähtee, sano kärpänen, ku tervaan tarttu.
-Pakko mahtua kun on vihitty.
- "Nyt", sano mummo ja pyörtyi.
- Kiiltää kuin juutalaisen munat.
- Kaikkea se sakemanni keksii, sanoi piika kun siilin näki.
- Kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon persiissä. jatko: ...ja sekin sulaa pois .
- Joka kusematta pieree, se naimatta kuoloo.
- Joka aamusella nauraa, se on iltasella haukan persiissä.
- Ilmaiseksi saatu henki, läksipä se aamusta tahi illasta.
- Hulluja on 99 eri lajia ja hulluin on se, joka paskalla ollessaan laulaa.
- Hiljaa jonossa, kaikki saa mutt' komiat ensin.
- Ennen vartioi kapan kirppuja kuin uskotonta akkaa.
- Eihän se niin kiire oo, ettei lähteä kerkiä.
- Ei voi olla eksyksissä, jos ei kiinnosta mihin ollaan menossa.
- Antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa.
- Aatteloo mitä aatteloo, ajatukset männöö aina naimisee.
- Yhtä aikaa!, sanoi akka kun yksin veti.
- Vituttaa niin, et ei veri kierrä.
- Vintillä ois leipää, mutta lapset söi portaat.
- Sopii kuin isä äitiin.
- Sikakin kyllästyy yhteen ruokaan.
- Rakkaus on ankara ja lempi kova, siihen kuolee seisaalleen ja silmät jäävät auki.
- Rahan puutteessa on moni köyhynyt.
- On miehellä krassaamista: piippu, pyssy ja akka.
- Naisen nauru ja kanan laulu eivät tiedä hyvää.
- Mureaa, sanoi mummo kiisseliä.
- Parraton suutelu on kuin suolaton muna.
*
http://fi.wikiquote.org/wiki/Suomalaisia_sananlaskuja
com/Bali/photo/9ef8a75f5949c71964db55fb023576d7/
Wood-sprites in the gloom weave magic secrets
Sibeliuksen musiikin englantilainen esitaistelija Cecil Gray sanoi Tapiolasta: 'Vaikka Sibelius ei olisi kirjoittanut mitään muuta, tämä teos riittäisi sijoittamaan hänet kaikkien aikojen suurimpien mestareiden joukkoon.'*
Jean Sibeliuksen orkesterirunoelmat huipentuvat Tapiolaan vuonna 1926. Kyseessä on Sibeliuksen viimeinen mestariteos orkesterille. Hän lähettäisi vielä elokuussa 1927 Myrsky-näyttämömusiikista tehdyt sarjat kustantajalle, mutta sarjat eivät enää vastaa alkuperäisen näyttämömusiikin herättämiä odotuksia. Sen sijaan Tapiola on Sibeliuksen omaperäisimpiä ja taidokkaimpia mestariteoksia, koko 1900-luvun fantastisimpia sävellyksiä.
Op. 112 Tapiola, sävelruno. Valmistui 1926; kantaesitys New Yorkissa 26.12.1926 (New York Symphonic Society, johtajana Walter Damrosch).
It was premiered by the New York Symphonic Society on 26 December 1926.[1]
When asked by the publisher to clarify the work's program, Sibelius responded by supplying a quatrain:
"Widespread they stand, the Northland's dusky forests, Ancient, mysterious, brooding savage dreams; Within them dwells the Forest's mighty God, And wood-sprites in the gloom weave magic secrets."
Sibelius : Tapiola (1/2) (10.25)
Sibelius : Tapiola (2/2) (9.49)
Tapiola, op. 112 Tone-poem, Berliner Philharmoniker, Herbert von Karajan, direction.
...............
Sibelius - Tapiola (1/2) (10:19)
Tapiola, op. 112 Tone-poem, Berliner Philharmoniker, Herbert von Karajan, direction.
...............
Sibelius - Tapiola (1/2) (10:19)
Sibelius - Tapiola (2/2) (7:50)
Tapiola opus 112 (1925) The London Philharmonic Orchestra Sir Adrian Boult, Recorded in 1956
*
Jean Sibelius
Jean Sibelius e
http://www.sibelius.fi/suomi/musiikki/ork_tapiola.htm
Tapiola (Sibelius)
Tapiola (Sibelius) e
*
http://ouxpo.blogspot.com/2007/12/sibelius-landscape.html
http://inkpot.com/classical/sib67tbis.html
http://www.lovevinyl.de/tag/classic/
http://www.bbc.co.uk/radio3/discoveringmusic/pip/ftng8/
Tapiola opus 112 (1925) The London Philharmonic Orchestra Sir Adrian Boult, Recorded in 1956
*
Jean Sibelius
Jean Sibelius e
http://www.sibelius.fi/suomi/musiikki/ork_tapiola.htm
Tapiola (Sibelius)
Tapiola (Sibelius) e
*
http://ouxpo.blogspot.com/2007/12/sibelius-landscape.html
http://inkpot.com/classical/sib67tbis.html
http://www.lovevinyl.de/tag/classic/
http://www.bbc.co.uk/radio3/discoveringmusic/pip/ftng8/
January 22, 2010
Joseph Stalin Oidipus-Zizekin sfinksinä
Yläkuvassa nuori ja melkein viaton Ioseb Besarionis dze Jughashvili. Alakuvassa NL:n suurin rockabilly-tähti.(Lisäyksiä ja korjauksia ym. klo: 19.50.)
Entä jos Slavoj Zizekin ironinen, itseironinen joskin samalla filosofisesti perusteltu ja joskus jopa tosikkomainen Stalin-fanitus ilmentää hänen tapaansa elää ajattelussaan läpi (työstää psyykkisesti) erittäin vaikeaa isäsuhdettaan: - ankaran yliminän/isän kanssa toimeen tulemista (ärsyttämistä ja syyllisyydentuntoista lepyttelemistä), - 'mahdottoman fallokraatin' (Big Other, joka ei tiedä, että hänen valtansa on vain symbolista) osittain mielivaltaisessa komennossa olemista (Zizekin habitushan on pakkoneuroottisen hysteerinen kuin paniikkihäriöisellä lapsella).
Tämä yksipuolinen mutta intuitiivisesti järkeenkäypä hypoteesi selittäisi ainakin jossain määrin, miksi Zizek asettaa itselleen (transferenssiobjektina toimivan) poliittisen auktoriteetin, jota voi pitää yhtenä kaikkein julmimmista mutta myös kaikkein arvoituksellisimmista - Isä Aurinkoisen.
[(Huom! Eisensteinin Iivana Julma on yksi Zizekin suurimmista elokuvasuosikeista kautta aikojen (sic)].
Se, mitä edellä (toistan: yksipuolisesti) sanoin, ei Zizekille psykoanalyytikkona ole tietysti mitään uutta tai hätkähdyttävää, mutta en silti malta olla tässä kohtaa siteeraamatta tekstiä, jossa jokaisen suuren filosofian/filosofin omintakeisuus on - vakavassa mielessä - ehkä ensimmäisen kerran ajateltu syntyneeksi huomioiden ko. filosofin henkilöhistoria ja vain hänelle ominaiset, persoonanalliset affektit.
(Poikkeuksina mainittakoon esim. omaa persoonaansa ajoittain hyvin avoimesti 'hyödyntävät' Augustinus ja Rousseau, jotka eivät tosin välty tekopyhyydeltä ja tahallisilta/tahattomilta vääristelyiltä itsensä suhteen hekään - kukapa välttyisi.)
*
Beyond Good and Evil — Ch 1 - PREJUDICES OF PHILOSOPHERS
6. It has gradually become clear to me what every great philosophy up till now has consisted of--namely, the confession of its originator, and a species of involuntary and unconscious auto-biography; and moreover that the moral (or immoral) purpose in every philosophy has constituted the true vital germ out of which the entire plant has always grown. Indeed, to understand how the abstrusest metaphysical assertions of a philosopher have been arrived at, it is always well (and wise) to first ask oneself: "What morality do they (or does he) aim at?" Accordingly, I do not believe that an "impulse to knowledge" is the father of philosophy; but that another impulse, here as elsewhere, has only made use of knowledge (and mistaken knowledge!) as an instrument. But whoever considers the fundamental impulses of man with a view to determining how far they may have here acted as INSPIRING GENII (or as demons and cobolds), will find that they have all practiced philosophy at one time or another, and that each one of them would have been only too glad to look upon itself as the ultimate end of existence and the legitimate LORD over all the other impulses. For every impulse is imperious, and as SUCH, attempts to philosophize.
To be sure, in the case of scholars, in the case of really scientific men, it may be otherwise--"better," if you will; there may really be such a thing as an "impulse to knowledge," some kind of small, independent clock-work, which, when well wound up, works away industriously to that end, WITHOUT the rest of the scholarly impulses taking any material part therein. The actual "interests" of the scholar, therefore, are generally in quite another direction--in the family, perhaps, or in money-making, or in politics; it is, in fact, almost indifferent at what point of research his little machine is placed, and whether the hopeful young worker becomes a good philologist, a mushroom specialist, or a chemist; he is not CHARACTERISED by becoming this or that. In the philosopher, on the contrary, there is absolutely nothing impersonal; and above all, his morality furnishes a decided and decisive testimony as to WHO HE IS,--that is to say, in what order the deepest impulses of his nature stand to each other.
*
[(Huom! Eisensteinin Iivana Julma on yksi Zizekin suurimmista elokuvasuosikeista kautta aikojen (sic)].
Se, mitä edellä (toistan: yksipuolisesti) sanoin, ei Zizekille psykoanalyytikkona ole tietysti mitään uutta tai hätkähdyttävää, mutta en silti malta olla tässä kohtaa siteeraamatta tekstiä, jossa jokaisen suuren filosofian/filosofin omintakeisuus on - vakavassa mielessä - ehkä ensimmäisen kerran ajateltu syntyneeksi huomioiden ko. filosofin henkilöhistoria ja vain hänelle ominaiset, persoonanalliset affektit.
(Poikkeuksina mainittakoon esim. omaa persoonaansa ajoittain hyvin avoimesti 'hyödyntävät' Augustinus ja Rousseau, jotka eivät tosin välty tekopyhyydeltä ja tahallisilta/tahattomilta vääristelyiltä itsensä suhteen hekään - kukapa välttyisi.)
*
Beyond Good and Evil — Ch 1 - PREJUDICES OF PHILOSOPHERS
6. It has gradually become clear to me what every great philosophy up till now has consisted of--namely, the confession of its originator, and a species of involuntary and unconscious auto-biography; and moreover that the moral (or immoral) purpose in every philosophy has constituted the true vital germ out of which the entire plant has always grown. Indeed, to understand how the abstrusest metaphysical assertions of a philosopher have been arrived at, it is always well (and wise) to first ask oneself: "What morality do they (or does he) aim at?" Accordingly, I do not believe that an "impulse to knowledge" is the father of philosophy; but that another impulse, here as elsewhere, has only made use of knowledge (and mistaken knowledge!) as an instrument. But whoever considers the fundamental impulses of man with a view to determining how far they may have here acted as INSPIRING GENII (or as demons and cobolds), will find that they have all practiced philosophy at one time or another, and that each one of them would have been only too glad to look upon itself as the ultimate end of existence and the legitimate LORD over all the other impulses. For every impulse is imperious, and as SUCH, attempts to philosophize.
To be sure, in the case of scholars, in the case of really scientific men, it may be otherwise--"better," if you will; there may really be such a thing as an "impulse to knowledge," some kind of small, independent clock-work, which, when well wound up, works away industriously to that end, WITHOUT the rest of the scholarly impulses taking any material part therein. The actual "interests" of the scholar, therefore, are generally in quite another direction--in the family, perhaps, or in money-making, or in politics; it is, in fact, almost indifferent at what point of research his little machine is placed, and whether the hopeful young worker becomes a good philologist, a mushroom specialist, or a chemist; he is not CHARACTERISED by becoming this or that. In the philosopher, on the contrary, there is absolutely nothing impersonal; and above all, his morality furnishes a decided and decisive testimony as to WHO HE IS,--that is to say, in what order the deepest impulses of his nature stand to each other.
*
Mummo muslimina
Kuvassa Mummo Aleksanterinkadulla. Hän etsii kiellettyä 'syötävää', jota näyttääkin jo olevan tulossa.*
Päreessään Kinkku Mummo kirjoittaa: 'Minusta saisi muslimin. En syö sikaa enkä juo'. - - Mutta eikö jo vanha eurooppalainen (!?) sanonta kerro, että miehet ovat sikoja? Siis.
*
http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/muslimeille-porttikielto-black-eyed-peasin-malesian-konserttiin/477882
*
http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/muslimeille-porttikielto-black-eyed-peasin-malesian-konserttiin/477882
January 21, 2010
Ota silmäsi käteen ja katso (itseäsi)
Vastaus AHM:n kysymykseen: Miten on kohdallasi, oletko koskaan kokenut täysin solipsistisen vaiheen? - - [...] mitä olet mieltä (epä)filosofina ja entisenä mielenterveyshoitajana hulluudesta? Mitä se on? (Huom. Olin (ja olen yhä) mielisairaan, - en mielen enkä terveyden hoitaja.)
(K-mafian korjauksia 'ontologiseen eroon' ja PS.:miin - viimeksi klo: 20.15.)
Tehdäänpä ajatuskoe. Jos tiede pystyisi operoimaan ihmisen silmän pois hänen päästään niin, että siihen jäisi silti alkuperäinen, neuraalinen 'näköymmärryskyky', voisimme kääntää tuon silmän katsomaan (suorastaan tuijottamaan) omaa päätään eli itseään.
Zizekiin viitaten oletan, että tällä tavoin fysio-biologisesti aikaansaatu 'itseidentifioitumisen' mahdollisuuden täydellinen hetki olisi samalla syvimmän hulluuden hetki ("reaalinen 'paljastuu'").
Esimerkki kuvaa naturalistis-scifimäisesti osuvalla tavalla sitä projektia, jota saksalainen idealismi (Kant, etenkin Schelling ja Hegel) yritti toteuttaa puhtaan rationaalisesti, käsitteellisen ontologian tasolla.
Ihmisen yritys identifioitua itseensä (absoluuttinen identtisyys itsensä kanssa: A=A) on kuitenkin - kuten myös ajatuskoe ilmentää - tuomittu epäonnistumaan jo alunperin, sillä tietoisuutemme rakentuu ontologisesti katkokselle (ks. Schellingin 'Lankeemus': Fall ja Lacanin peilivaihe: mirror stage).
Kokemus identiteetistä voi olla pelkästään imaginaarinen, minkä (narsistisen) samaistumisen symbolinen (sosiaalis-juridinen) järjestys (Big Other, joka on fiktio) sitten normatiivisesti legitimoi (muka) todelliseksi asiaintilaksi.
Kuten huomaat - lacanilaisittain subjektia ei ole olemassakaan kuin fantasian ja symbolisen muodossa, representaationa reaalisen absoluuttisesta 'ei-mistään', joka yhtä aikaa sekä aiheuttaa subjektin että vastustaa sen paljastumista reaalisena.
Lacanin reaalista voi pitää analogisena Heideggerin ontologiselle erolle (olemisen ja olevan välillä) sekä Derridan 'differancelle', joka merkitsee absoluuttista eroa ja lykkäystä merkitsijän ja merkityn välillä, mikä aiheuttaa sen, ettei em. symbolinen prosessi koskaan saavuta muuta päätepistettä ( 'todellista') kuin eron; ontologinen läsnäolo on siten aina harhaa.
*
Ymmärtääkseni en ole koskaan (mistä minä itse sen tietäisin?) kokenut mitään muka täysin solipsistista vaihetta - en edes orgasmissa tai hirveässä humalassa. Muut sen tosin ovat saattaneet minussa silloin kokea ;\].
Ylipäätään - en ole mikään solipsistinen mystikko. En usko minkäänlaiseen olemattomuuden jumalallisen kokemuksen mahdollisuuteen ja toteutumiseen.
Kaikentyyppiset meditaatiot, joita voi aina pitää perimmältään solipsistisina yrityksinä kokea 'olemassaolon ei-olemassaolo' (tai vice versa), ovat enemmän tai vähemmän syvällisesti manageroituja psyykkisiä treenejä, jotka saattavat kyllä antaa mielenrauhaa, mikä niiden tarkoitus käytännössä lieneekin, mutta mistään mystisestä identifikaatiosta universumiin(?) tällaisissa mediaatioissa ei kuitenkaan voi olla kysymys, vaikka länsimaiset, hyvin toimeentulevat osapäiväbuddhistit ja varsinkin sekopäisimmät new ageläiset obskurantit muuta väittäisivätkin - For They Know Not What They Do.
PS. - 'Mystinen' kokemus tai panteistis-reduktionistinen tiedenäkemys merkitsee fantasian ja reaalisen lähentymistä toisiinsa (symbolisen kustannuksella), mistä seuraa loogisesti, että tällaisesta, esikielellisessä semiosiksessa/'chora-vaiheessa' elävästä ihmisestä (myös reduktionistista, mikäli hän olisi loppuun asti reduktionisti!) tulee eräänlainen zombie, living dead, vaikka yhä - ja tämä paljastaa ns. panteisti-reduktionisti-mystikon itsepetoksen - silti tuo fantasiaan vajonnut väistämättä operoi symbolisella/-ssa, kielen/fiktion rekisterissä, kyetäkseen elämään yhteisössä ja maailmassa.
Toistan ja tarkennan, että että vaikka em. henkilö jopa lopettaisi kokonaan kaiken kommunikaation, hän elää yhä silti symbolisessa. Muussa tapauksessa seuraa vajoaminen täydelliseen psykoosiin/idiotiaan, jolloin häntä voi (metaforisesti) pitää joko nimenomaan zombiena tai (kirjaimellis-faktisesti) erittäin pahasti mieleltään häiriintyneenä ihmisenä, joka ei tule toimeen ilman muiden huolenpitoa.Tämän verran kommentoitakoon (mutta ei ilman hyväntahtoista joskin vakavasti paljastavaa ironiaa) äärimmäisen syvän transsendentaalisen meditaation (tantra-sekseineen ;\) 'vaaroja'. - Koskaan ei pidä leikkiä liikaa reaalisen kanssa. Se uhkaa psyyken tasapainoa ja jopa ruumiin 'henkeä'.
Friedrich Wilhelm Joseph von Schelling:
3. Identity Philosophy
4. The ‘Ages of the World’
They don't know what they're doing.
http://en.wikipedia.org/wiki/Story_of_the_Eye (Bataillen perverssi katse)
crapetv.com/News/News%20Pages/Health/Pages/Psychologists-fear-paranoia-on-the-rise-Scrape-TV-The-World-on-your-side.html
January 20, 2010
Ote Rissasen papan leiviskästä (artistinen kollaasi)
Yläkuvassa Himmeli. Alakuvassa Takapuoli.
*
Mein Gott! - Kiitos Mummo Rissasen papan leiviskän esittelystä. Loistava kirja. Loistava arviointi. Jotain vanhaa ja tuttua. Jotain uutta ja kirpeää.
Paras 'leiviskä' on kuitenkin tämä, kokeileva 'kotkotus':
Paras 'leiviskä' on kuitenkin tämä, kokeileva 'kotkotus':
kuumenen kun myönnyn vilulle
toinen on nälkä joka tulee eteen vaikka takaa en näe
ei kuulu tai yhtä vähän höyhen siipisulaksi
jos en kuumota
jos munat pääsevät pakoon jos jäähtyvät kuin hengitys nokassa
jos nyt nokka on silmien edessä:
joka hetkessä edessä:
josta edempänä valuu viileämpää kurkun alle
suhinaa vettä tai myrskymärkää
suojattomassa ilmassa silloin kun en
kun en paina mitään
tai silloin kun painan kaiken siementen tasaisella
jossa ei pääse varjoon piiloon muualle kuin maan alle kuuluvaksi ma
madoksi ääni pelottava ääntää niskasta yhtä nop
nopeasti kääntää varjo musta mustempi mustikkaa mus
suhahtaa suhahduksella kirkaiseee lopuksi vaikka loppua ei ole
on pakko älä pelkää
nuku uutta laulua kuuntele
on mun munat muna kivi nämä nälät lapset kovat
joille yksin olen jano metsä tai taivas joka ei osaa liikahtaa pilven puoleen
tai ruohon rinta ja oksien aallot unettava unettavasti unettaa
silittää sitä mitä tahtoo toistaa
ei tiputtaa pesästä pois myönnyn
kun jysiö rasahdus risu särö yksi:
kaksi kolme
***
HTML-versio
http://www.kaspaikka.fi/video/himmeli/
Mannermaisen filosofian Antti Rokka
James Miller, the chairman of the liberal-studies department at New School University, where Zizek was a visiting professor, says, "He was like Diogenes the Cynic parachuted into the American academy."
Zizek!
Slovenialainen psykoanalyytikko ja kulttuurifilosofi Slavoj Zizek on nykyhetken kuumimpia ajattelijoita. Hullun professorin oloinen ärsyttäjä kerää palvontaa kaikkialla, mihin hän saapuu luentoja pitämään.
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0h&oq=slavoj&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=slavoj+zizek+wikipedia
ZIZEK! // SYNOPSIS
Slavoj Zizek-Bibliography/The Marx Brother/Lacan Dot Com
http://daily.greencine.com/archives/2005_09.html
January 19, 2010
Miten määritellä virtuaalinen julkisuus ja yksityisyys?
Anonyymi 'olio' näyttöpäätteellään.*
Kommentti Tapanin kommenttiin edellisessä päreessäni "Anteeksi, mutta saisinko herjata teitä tyylikkäästi?" (ei mahtunut kommenttilootaan, joten päretän sen).
*
Tapani kirjoitti:
'95 % tekstistä on ehtaa hazardia, vain Halmeen osuudet vaihdoin suoraan Iineksen blogista nappaamiini herjoihin. Nehän ovat julkista kamaa. Omaa luovaa panosta siinä oli mukana ehkä 0,5 %'
Luuletko tosiaan, että voit jotenkin muuttaa argumenttini pointtia matemaattisten laskutoimitusten avulla?
Itse pääasia ei noista luvuista valitettavasti muutu miksikään, koska teit joka tapauksessa tekstiisi muutoksia (oli niitä sitten 0,5, 1, 3 tai X prosenttia), joilla ei ole samanlaista totuuspohjaa kuin Hazardin Halme-kirjoituksessaan käyttämillä, kieltämättä erittäin kärjistetyillä faktoilla.
Se julkisuus - Iineksen blogitekstit - johon sinä nyt vetoat, ei siis ole, Iineksen persoonaa kokonaisuutena ajatellen, yhtä läpinäkyvää, monesta eri perspektiivistä nähtyä ja tunnustettua kuin Halmeen julkisuus. Pikemmin luokittelisin sen enemmän yksityisyydeksi kuin julkisuudeksi, vaikka blogitekstit täällä netissä kakkien nähtävillä ovatkin.
Mutta.
On sitten oma ongelmansa, miten tähän yksityisyys-julkisuus-asiaan vaikuttaa se, ettei Iines kirjoita omalla nimellään eli on osittain anonyymi.
Tämä seikka mutkistaa tilannetta siinä mielessä, että jos pidämme Iinestä anonyyminä, parodiasi ei loukkaa todellista persoonaa vaan 'nimetöntä/tuntematonta' oliota (eräänlaista virtuaalimaailmassa kirjoittavaa fiktiota).
Jos sen sijaan ajattelemme, että Iines 'puolianonyyymina' on jo persoona tai ainakin melkein, niin silloin tekstisi loukkaa häntä nimenomaan faktuaalisena, olemassaolevana henkilönä.
Näin siis minun oikeustajuni mukaan, joka ei ole suinkaan 'virallinen' totuus.
Voidaan tietysti jatkaa sen pohtimista, missä määrin blogijulkisuus on (tai muka ei ole) enemmän yksityistä kuin mediajulkisuus, ja miten anonyymeihin (myös erilaisiin anonymiteetin muotoihin) ylipäätään pitäisi eettis-juridisesti suhtautua.
Oli nyt miten vain - et silti vakuuta minua perusteluillasi.
Parodiasi on kielellinen artefakta, keinotekoinen konstruktio, jonka Iines-sitaatit mielivät saada tulla tunnustetuiksi informatiivisesti samanarvoisina kuin Halme-tekstin faktat.
Ja nimenomaan tuo vaatimus sekä väite ei ole oikeutettu, koska se perustuu väärään tulkintaan saatavilla olleen/käytetyn informaation julkisuus- ja totuusarvosta. Tästä seuraa, että parodiasi ei toimi siten kuin väität sen toimivan.
Mutta (lisää paradokseja muutenkin jo sekavaan soppaan).
Siitä seuraa kuitenkin samalla myös, että sinut voidaan tuomita ainoastaan oman intentiosi (ei siis pelkkien lainausten) perusteella, koska halusit osoittaa Iinekselle, että häntä voi muka loukata informaatio- ja julkisuusarvoltaan 'heikolla' evidenssillä/näytöllä.
(Ja jos vielä ajattelemme Iineksen anonyymiksi, niin hänen loukkaamisensa ihan oikeasti, persoonana, on silloin teoreettisesti suorastaan mahdotonta, joskin käytännössä, psykologisesti, asia on tietysti aivan toinen, kuten kaikki hyvin tiedämme.)
Vain (kaksois-)intentiosi oli 'paha' (halusit saada loukkaamalla aikaan hyvän seurauksen). Tämä ei kuitenkaan pelasta sunua 'tuomiolta'. Pahaa ei saa käyttää välineenä hyvään.
Jos sitten nuo lainaamasi tekstikohdat pitää tulkita 'objektiivisiksi' eli myös julkisuusarvoltaan yhtäläisiksi Halme-muistokirjoituksen yleisesti median kautta tunnettujen faktojen kanssa, niin siinä tapauksessa sinut voidaan tuomita a) sekä intentiosi b) että käyttämiesi sitaattien perusteella.
Mutta toteutuipa sitten kumpi tahansa vaihtoehto tai kummatkin, niin parodiasi ei yhä siltikään toimi niinkuin halusit sen toimivan.
*
Olen sekoittanut pakkaa ehkä hieman liikaa, koska operoin kahdella kategorisella tasolla: 1) parodiassa käytettyjen sitaattien informaatioarvon (evidenssin) faktinen määrittely ja 2) parodian loukkaavuuden eettinen arviointi.
Ongelmalliseksi näiden kahden kategorian korrelaation tekee se, ettei meillä a) ole selvää käsitystä siitä, miten arvioida blogitekstien status julkisuuden ja yksityisyyden näkökulmasta.
Se vaatisi osaltaan myös b) anonymiteetin ja Iineksen tapauksessa niin sanotun puolianonymiteetin 'ontologis-juridisen' statuksen ja sen oikeuksien määrittelyä suhteessa henkilöön, joka nimimerkin takana toimii: onko hän juridisesti 'oikea' persoona vai pikemminkin fiktio?
Kemppinen saa vastata näihin kysymyksiin. Minä en osaa.
*
http://fowls.ca/anon.html
Anteeksi, mutta saisinko herjata teitä tyylikkäästi?
Loukkaako tämä satiirinen kuva Charles Darwinin perillisiä - tai esim. darwin-fanaatikko Richard Dawkinsia? - - Tai minua..?*
Hyvin menee taas, kun Kätevä emäntä palasi ruutuun (ja Yle Areenaan) uusine jaksoineen. - - Mutta suraavaksi kommentoin Iineksen ja kommenttipersoona Tapanin keskustelua Iineksen hikikuumassa päreessä Pahaa puhetta?.
Tapani kirjoitti Kaarinan Hazardin Halme-muistokirjoituksesta (muka) mediakriittis-opettavaisen parodian, jossa kohde ja kohteen oninaisuudet oli muunnettu Halmeesta ja hänen ominaisuuksistaan Iinekseksi ja hänen (oletetuiksi) ominaisuuksikseen. Muilta osin on pyritty kopioimaan Hazardin tekstiä. Tällä tavoin Tapani haluaa osoittaa, että Hazardin hyvän maun rajoilla liikkuva Halme-satiiri oli kerrassaan sopimaton, tahditon, julkea ellei peräti herjaava.
Kriittisen journalismin kriteeriksi ei näin ollen riitä alkuunkaan, että kirjoittaa kirjallis-esteettisin kriteerein erinomaisesti, - on kirjoitettava myös tahdikkaasti (kuin kissa hietikolla jälkeen tarpeen teon).
Okei. Mutta onnistuiko Tapani Iineksestä kirjoittamassaan muistoparodiassa, jonka hän siis sanoo olleen vain hiukan muunneltu versio Kaarina Hazardin tekstistä, vakuuttamaan meidät siitä, että ihmisistä ei saa kirjoittaa liian ilkeästi - ei elävistä eikä varsinkaan äskettäin kuolleista?
*
Tapani,
ja mikä oikeastaan olikaan parodiasi varsinainen opetus? - - Esitän seuraavassa oman arviointini siitä asiasta.
*
Ensinnäkin: sinulta puuttuu parodiastasi "'hyvä' huono" maku, kun taas Hazardilla tuota hyvää huonoa makua eli esteettisesti vakuuttavaa satiiria löytyy - jopa farssiin asti - ainakin nyt, kun journalistien/tiedottajien tekopyhä kumileimasin, JSN, ryhtyy jääviydestään huolimatta arvioimaan itse itseään Hazardin tekstiä vasten.
JSN on menettänyt uskottavuutensa ja siten legitimoivuutensa, joten se pitäisi lakkauttaa antamasta valheellista kuvaa journalismin itsekritiikin toimivuudesta ja vilpittömyydestä. JSN on jo ajat sitten osoittautunut pelkäksi jesuiittamaisten itsensä puhdistajien ('-tyydyttäjien') salaseuraksi.
Toisekseen: mainitsemani esteettinen (uskottavuus-)puutos johtuu pitkälti myös siitä hyvin yksinkertaisesta, ikäänkuin tautologisesta syystä, että muokkaat halme-tekstistä iines-tekstin. Kirjoitat kontekstissa, joka kuvasi alunperin aivan eri ihmistä taustoineen ja ominaisuuksineen kuin mitä nyt teet siirtämällä Iineksen Halmeen paikalle. Kaiken lisäksi tämä ihminen on yhä elossa.
Vielä vakavampi näkökulman väärinasettelu ja tekstuaalinen puutos on se, että sinä et tunne Iinestä kuin ainoastaan välillisesti - vain hänen blogitekstiensä kautta - et esim. suoraan hänen aiemman työnsä, television, radion, lehdistön tai muun median kautta. Toisin sanoen tunnet hänet varsin huonosti verrattuna siihen, miten hyvin julkinen eläin nimeltä Toni Halme tunnettiin.
Parodiasi ei siten voi olla mikään onnistunut peilikuva Hazardin Halme-muistokirjoituksesta vaan kirjallista kikkailua, josta puuttuu perimmäinen totuuspohja. - Halme-muistokirjoituksesta sitä kyllä löytyy.
Eri juttu on sitten se, miten kirjoittajan/Hazardin intentio lopulta tulkitaan sekä se, mitä äskettäin kuolleesta vainajasta saa sanoa ja mitä ei. Mutta - ja harkitusti - tuohon asiaan en nyt aio kajota, eli en halua tässä kommentissa iskeä kättäni niin sanottuun reaaliseen käyttääkseni lacanilais-zizekiläistä vokabulaaria.
Sitäpaitsi voisin perustellusti (joskin täysin päinvastoin kuin, mitä näissä Hazard-kirjoitteluissa koko ajan on tehty) todeta, että koska tutkimukset ovat vielä kesken, en ota kantaa mahdolliseen syyllisyyteen (ks. PS.).
Juttusi ei ole uskottava myöskään omana kokemuksenasi (tai näin ainakin uskaltaudun olettamaan), koska teit parodian nimenomaan sillä tarkoituksella, että saisit sen 'opettavaisen pahantahtoisesti' kohdistumaan Iinekseen, et niinkään siksi, että olit Iineksestä ehdottomasti juuri sitä mieltä kuin kirjoitit. - Mutta jos olit, niin parodiasi uskottavuuspisteet ilman muuta nousevat silloin - paradoksaalista tai ei (haha).
Näin ollen medialukutaidon peräänkuuluttamisesi vaikuttaa jotenkin keinotekoiselta ja omahyväiseltä mestaroinnilta. Et vakuuta ainakaan minua siitä, että olisit kirjoittanut mallikelpoiseksi esimerkiksi kelpaavan näytteen siitä, miten tiettyä tekstityyppiä voi/pitää strukturaalisesti analysoida, dekoodata ja siten selittää.
Mutta mitäpä tässä kursailemaan: on joko hyviä, keskinkertaisia tai huonoja juttuja. Arvioi itse, mihin kategoriaan minä sinun 'didaktisen' parodiasi sijoitan.
*
Summa: Ihmisistä saa kirjoittaa ilkeästi, jos tekee sen osoittaen merkittävää kirjallista lahjakkuutta satiirisen tyylilajin hallinnassa. Tämän klisheemäisemmin, täydellisemmin ja 'tyhjemmin' en omaa mielipidettäni tässä asiassa osaa ilmaista.
Sitäpaitsi on syytä muistaa, ettei hyvä satiiri ja ironia koskaan ole perimmältään kyynistä vaan pikemminkin sukua ylevälle. - Uskokaa tai älkää.
PS.
Kuten havaitaan, en puhu tässä yhteydessä sanaakaan moraalista, koska sitä ei journalismista (Hazard ja tietysti Iltalehti mukaan lukien!) lopulta muutenkaan löydy kuin juuri sen verran, ettei lain kirjainta ainakaan tarkoituksella ja tietoisesti olla rikkomassa (lain henki onkin journalisteille arvattavasti pelkkää uskonnollista metafysiikkaa), mutta yleisen mielipiteen sietokykyä pyritään kyllä testaamaan, koska se tuo julkisuutta=rahaa.
*
http://hikipedia.info/wiki/Satiiri (kun satiiri satirisoi itseään)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ironia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kyynikot
http://fi.wikipedia.org/wiki/Subliimi
http://www.solarnavigator.net/history/charles_darwin.htm
January 18, 2010
Zizekin palopuhe laukaisee republikaanien hälyttimet
Punainen uhka*
Hahhaa! Tämä on päivän paras toistaiseksi. - Zizek joutuu keskeyttämään useaan otteeseen minkä-lienee palohälyttimen lauetessa päälle kerta toisensa jälkeen hänen puhuessaan. - Ilkivaltaa vai tekninen moka? - Zizekin pokka kyllä pitää, mutta järjestäjille tämä lienee ollut jo nolompi juttu.
*
Slavoj Zizek's Burning Speech in New York
CUNY Graduate Center, NYC, 03.11.08
Filosofialla on praktista merkitystä ja voimaa: Zizek toteaa hälyttimen äänestä about seuraavasti: 'Huomatkaa, että toinen interventio (hälytys) tapahtui hetkellä, jolloin mainitsin subjektin ja subjektiivisuuden; siis - nuo, jotka ovat vallassa (täällä) tietävät, että filosofia on meidän aseistuksemme/'sotakoneemme' (arms)'. 'I don't know what's going on, I know the only thing going on here is your government's problems' (yleisö nauraa).
Lopussa Zizek hykertelee käsiään ja toteaa vapaasti käännettynä (en ole varma ymmärränko Zizekin intention täysin oikein), että If this were to be The Soviet Union tässä olisi mainio paikka ja tilaisuus intohimoiselle stalinistille harjoittaa kommunistisia tutkimuskäytäntöjä. - Ja yleisöllä on taas hauskaa.- - Näin käsittelee kokenut 'vallankumouksellinen stand-up-filosofi sensuurin (haha) provokaatioita'.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Command_&_Conquer:_Red_Alert
Islamilaiselle fundamentalismille on olemassa selitys, joka ei imartele länsimaista 'demokratiaa' - ei myöskään kommunismia
Slavoj Zizek ja konservatiivista eliittiä hännystelevän pseudofilosofin arkkityyppi Bernard-Henri Lévy väittelevät 16.9.2008, New York Public Library.*
Here. I canvassed the criticisms here, and the uproar is especially relevant to the intellectual squalor abroad in Canada these days, which the "true left," as Žižek calls it, should not fail to notice. Context:
". . .I claim that jihadis are really motivated neither by religion nor by a Leftist sense of justice, but by resentment, which in no way puts them on the Left, neither "objectively" nor "subjectively." I simply never wrote that Islamic fundamentalists are in any sense on the Left--the whole point of my writing on this topic is that the "antagonism" between liberal tolerance and ethnic or religious fundamentalism is inherent to the universe of global capitalism: in their very opposition, they are the two faces of the same system. The true Left starts with the insight into this complicity.
A good example of how religious fundamentalism is to be located "in the context of the antagonisms of global capitalism" is Afghanistan. Today, when Afghanistan is portrayed as the utmost Islamic fundamentalist country, who still remembers that, 30 years ago, it was a country with strong secular tradition, up to a strong Communist party which first took power there independently of the Soviet Union? Afghanistan became fundamentalist when it was drawn into global politics (first through the Soviet intervention)."
*
Israel's Missteps with Palestine - Slavoj Žižek
(Zizek täydessä vauhdissa)
Slovenian philosopher Zlavoj Zizek accuses Israel of a "systematic" political effort to make life difficult for Palestinians, and blames the current Israeli/Hamas crisis on a mishandled approach to religious fundamentalism.This excerpt is taken from a debate between philosophers Bernard-Henri Lévy and Slavoj Žižek on the modern Left. For the complete video, visit: http://fora.tv/2008/09/16/Violence__t...
*
The Sublime Object of Ideology, London: Verso.
Left in Dark Times: A Stand Against the New Barbarism, 2008
http://transmontanus.blogspot.com/2009/01/slavoj-iek-magician-of-ljubljana.html
http://games.softpedia.com/progScreenshots/Battlefield-2-Blood-Mod-Screenshot-13502.html
Subscribe to:
Posts (Atom)