Tiede tutkii, laki säätää

Endogamian suosimisen laajentaminen yhteiskuntaa yleisemmin rakenteistavaksi perusperiaatteeksi älykkyysosamääräerojen periytyvyyteen vetoamalla ei ole mitään muuta kuin systemaattista eugeniikkaa, siis rodunjalostusta. Tällainen periaate tunnetaan laeissa, joita suurin osa liberaaleista ja demokraattisista yhteiskunnista noudattaa, rotusyrjinnän eli rasismin nimellä, käytettiinpä siitä sitten mitä tahansa muita nimityksiä tai vedottiinpa sen suosimisen preferoimiseen mitä tahansa tieteellisinä pidettyjä todisteita geneettisesti toisistaan eroavien ihmisryhmien eroista myös älykkyyden suhteen. On kategorisesti kaksi eri asiaa a] esittää tällaisia todisteita ja b] vaatia, että niiden perusteella pitäisi organisoida yhteiskunnallisia rakenteita. Tiede ei ole lain perimmäinen lähtökohta vaan enintään asiantuntevana pidetty taho, jolta tarvittaessa pyydetään tutkittua informaatiota erilaisista ilmiöistä. Tiede tutkii, laki säätää. Tiede on lain palvelija, ei sen herra ja lähtökohta. Joka muuta väittää, ei, ilman argumentaatioonsa sisältyvää sisäistä ristiriitaa, pysty enää uskottavasti puolustamaan tieteellisen tutkimuksen luotettavuutta.

Aave kummittelee tieteessä – memetiikan aave [sitä vastaan on asetuttava, sillä se on vallanhimoinen aave]

Ironmistress kirjoitti päreessään ‘Antipakana’: ‘Mutta memeettinen tyhjiö oli syntynyt. Se odotti täyttymistään, ja lopulta se sitten täyttyi katolisuudella.’

. 

Saa nähdä täyttääkö konservatismi liberalismin jälkeensä jättämän ‘memeettisen tyhjiön’. Voisin toki keskustella aiheesta paljonkin, koska se on eettisesti ja poliittisesti relevantti aihe, mutta en tieteen nimissä. Ironmistress sen sijaan mainostaa itseään [luonnon]tiedeihmisenä. Sitä hän ei kuitenkaan ole. Pikemminkin eräänlainen uusmytologi.

.

Mitään memeettisiä tyhjiöitä ei ole olemassa kuin Ironmistressin arvot ja tosiasiat jatkuvasti sekoittavassa mielikuvituksessa. Mutta mitä muuta näiltä ‘uushylomorfisteilta’ voisi odottaa kuin uusmytologiaa ja uuseugeniikkaa. Itse asiassa memeettinen tyhjiö on vain terminologisesti ‘päivitetty’ ja [pseudo]tieteellisyyteen kätketty, jonkin poliittisen strategian mahdollistava kulttuurinen ‘tila/tilanne’. Sinänsä se on triviaali väite, joka ei selitä vielä yhtään mitään. Mutta. Ensiksi: luonnossa ei ole meemejä, luonnossa on vain geenejä. Toiseksi: meemit ovat sekä metodologisesti että sisällöllisesti aina ihmisen tulkintaa: ‘jälkeenpäin ennustettuja’ eli evoluutioselitysten funktionalistisuuteen väistämättä sisältyviä piiloteleologisia konstruktioita ja siten ennustajansa omia arvointentioita sekä ennakkoluuloja - eivät empiirisesti todennettavia kausaalisia tosiasioita.

. 

Tieteestä on kuitenkin uusmytologin käsittelyssä tehty uskontoon verrattava eettinen auktoriteetti, joka ohjaa meitä ‘etukäteen’ muka oikeaan suuntaan. Jo tai viimeistään 1930-luku kuitenkin opetti meille, mitä uusmytologisoivasta ‘tiede’-asenteesta, jos sen ‘ennustuksia’ langetaan systemaattisesti uskomaan, voi pahimmillaan seurata. Tällaisen asenteen vastamyrkyksi, totuuden puolesta, tarvitaan järkeä eli filosofiaa nimenomaan sen sokraattisessa merkityksessä, olipa tuo totuus sitten sisällöllisesti miten ‘tyhjä’ tahansa – pääasia, että se on ‘lahjomaton, ennakkoluuloton ja itsenäinen’.

.

Liite: ‘Aave kummittelee Euroopassa – kommunismin aave. Kaikki vanhan Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan: paavi ja tsaari, Metternich ja Guizot, Ranskan radikaalit ja Saksan poliisit.’ [Kommunistinen manifesti]

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kommunistinen_manifesti

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mytologia

http://takkirauta.blogspot.fi/2014/06/antipakana.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Hylomorphism

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hylemorfismi

http://en.wikipedia.org/wiki/Memetics

http://fi.wikipedia.org/wiki/Meemi

Päivän tieteellisesti todistettu ‘kalvinistinen’ fakta

En ole rikas. Olen siis tyhmä.

Mitä ‘etnosentrinen moduuli’ opettaa meille moraalista?

1

Valkea kirjoitti päreessään ‘Kaunis, älykäs ja luova fasistinainen [edit]’: ‘Koska valkoisilla etuaivolohkojen sisällöllä on taipumus syrjäyttää vaistomaisia moduuleja kuten liian heikko etnosentrinen moduuli, valkoisia on suhteellisen helppo ohjelmoida minkä tahansa näkemyksen kannattajiksi, joko valkoisten puolustajiksi tai valkoisten vastustajiksi; kuitenkin jonkin verran helpompi valkoisten puolustajiksi, koska valkoisillakin on etnosentrisyyttä.’

.

2

Miten tämä tulos on mitattu? Kertoisitko mm., miten koeolosuhteet oli järjestetty, minkälainen oli otos: se ryhmä ja vertaisryhmä[t], joita tutkittiin ja testattiin, minkälaisia kysymyksiä koehenkilöille esitettiin ja millä kriteereillä vastauksia/koetuloksia tulkittiin?

.

3

‘Ennen’ puhuttiin a] enemmän tai vähemmän ‘rationaalisista’ mielipiteistä ja uskomuksista, joilla arvovalintoja perustellaan [varauksin esim. minä; varauksin, koska rationaalisuus ei ole minulle ihmisen luonteen ominaisuus vaan välttämätön ‘käsitteellinen väline’ ymmärtää itseään ja muita] tai b] manipuloitavissa olevista tunteista ja taipumuksista, joita arvot heijastelevat [esim. varauksin sinä; varauksin, koska preferoit jotain paikallisesti pysyvää (arvo)traditiota etkä ‘pelkkiä’ affekteja]. Nyt on sitten yhä suuremmassa määrin  siirrytty todistelemaan samoja asioita neurologisesti. Mutta - what’s the difference, actually? 

. 

4

Kuka lopultakin tarvitsee tätä ‘dataa’ ja miksi? Mihin tarkoitukseen tällaista ‘neurologiseksi sosiaalipsykologiaksi’ luokittelemaani  ‘tietoa’ halutaan käyttää? Nämä ovat kaikkein olennaisimpia kysymyksiä tällaisten ‘kokeitten’ suhteen, ei niinkään se, mitä niillä muka on todistettu. Vai riippuuko sekin ‘heikosta tai vahvasta etnosentrisestä moduulista’? Jne. Toisin sanoen tällainen kehätodistelu [arvot-faktat-arvot-faktat jne.] joko tukee tai kumoaa kulloistakin lähtöhypoteesia, joka ei ole arvoneutraali. Joka muuta väittää, on tiedeuskovainen fundamentalisti, jolla on agenda, jota hän ei joko itse tiedosta tai joka salataan mahdollisesti rahoituksellisista tai poliittisista syistä. Muussa tapauksessa se olisi triviaalia ja siten seurauksiltaan merkityksetöntä. 
.
5
Minulle on kuitenkin päivänselvää, että arvoja ei voi johtaa suoraan jonkun ihmisen tai ihmistyypin [olipa sitten valkoihoinen tai vaikka sininen] neurologisesta statuksesta, koska kielellisten symbolien käyttö [ja siten kieliyhteisö] on ontologisesti eri asia kuin ihmisen hermojärjestelmä. Niinpä esim. kognitiotiede on näennäisestä metodisesta 'kovuudestaan' huolimatta enemmän tai vähemmän fiktiivistä tutkimusta, koska eräs sen perusoletuksista eli 'moduuli' on yhtä konstruktiivinen hypoteesi kuin 'meemi'. Mitään kognitiivisia moduuleja tai 'kulttuurigeneettisiä' meemejä ei ole olemassa kuin tutkimuksellisesti kätevinä fiktioina. Oleellista tässä on [jälleen kerran], ketä nämä fiktiot ja niiden oletetusta vaikutuksesta tehdyt tutkimukset muka hyödyttävät ja miksi. Se instanssi ei ole eikä edes voi olla puolueeton. Tämänkään takia 'psyko- ja sosiaalitieteet' eivät koskaan voi olla 'kovaa' tiedettä [kuten fysiikka] perusteltiinpa niiden tuloksia sitten miten tahansa tarkoilla neurologisilla havainnoilla.

.

6

Todistukset palvelevat aina jotain praktista päämäärää, eikä tähän väitteeseen ole poikkeuksia [eksakti=triviaali tieto ei ole poikkeus, koska siihen ei sisälly ‘semantiikkaa’: H2O=H2O, mutta neuromoduuliin sisältyy, koska se muka sisältää ‘psykososiaalisia alttiuksia/taipumuksia’]. En ymmärräkään, miten voisit tällaisella perustelulogiikalla saada jotain todellista ‘lisäarvoa’ edustamasi tiettyjen moraalitunteiden hierarkiselle ‘kasaantumalle’ eli perinneinstituutiolle. Olisi ehkä älyllisesti rehellisempää sanoa, että minä nyt vain preferoin näitä arvoja ihan vaan siksi, että uskon niihin. Jos ne arvot ovat jollain tavalla kytköksissä joihinkin tunteisiin, se ei vielä tee niistä nimenomaan moraalisia. Moraali ei ole tunne vaan mahdollisimman rationaalisesti päätelty vakaumus. - - Jos tällaista perustelua pidetään pelkkänä [tiettyjen] tunteiden naamioina, voidaan myös moraalinen puhe siirtää sosiaalipsykologian kautta neurologiseksi tutkimuspuheeksi. Mikä siis vain lopultakin uusintaa samaa arvojen ja faktojen kehää, josta edellä oli puhe. Olisi fiksumpaa astua sillä tavalla ulos tuosta kehästä, että tunnustettaisiin avoimesti ihmisen rationaalinen vajavaisuus eikä uskottaisi tieteeseen [siis eksaktina pidettyyn tietoon] kuin fundamentalisti-kreationisti demiurgi-jumalaansa.

.

7

Kieltäydyn ehdottomasti ‘leimakirveen’ käytöstä näissä asioissa. Jos antaisin itselleni luvan siihen hommaan, päitä alkaisi pudota jatkuvasti eikä loppua näkyisi, koska ihmisyhteisöissä on aina ‘mätäpaiseita’, joiden ‘huono vaikutus’ pitäisi ennakoida ja estää voimakeinoin, sillä valistus ei niihin yleensä tehoa [turha siis syyttää omaa ‘neuromoduulia päidenpudottelemistaipumuksesta’ ;\]. Sitä paitsi ihmisyhteisöistä todella löytyy enemmän tai vähemmän vakiomäärä psykopaatteja [tai vastaavia luonnehäiriöisiä], joskaan en nyt puhu heistä vaan ihan vain tietynlaisen yhteiskuntaihanteen kannalta ‘epätoivottavien moraali/ttomien/tunteitten’ edustajista. Yhteiskunnan uskonnollis-poliittisesta toleranssista riippuen myös minä saattaisin silloin kuulua tällaiseen ryhmään vaikken ‘rikollinen’ missään muussa mielessä olisikaan.

*

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2014/05/kaunis-alykas-ja-luova-uusfasistinainen.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kognitiotiede

http://en.wikipedia.org/wiki/Cognitive_module

http://fi.wikipedia.org/wiki/Meemi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Konstruktiivinen_realismi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalinen_konstruktionismi

Päivän tiedepläjäys

Sika voidaan opettaa painamaan läppää, mutta ei heittämään sitä [tämä on olevinaan hauskakin ‘assosiaatio’ Yle Radio 1:n tiedeohjelmasta; ihan ite keksitty ja niin tyhmä, etten voi olla nauramatta ääneen].

*

http://areena.yle.fi/radio/2221330

http://disabledgrappler.com/sometimes-ya-just-gotta-be-a-pig

Tieteen ja pseudotieteen ongelma

Suuri osa tieteellistä tutkimusta on pseudotiedettä. Pseudotiede ei tutki todellisuutta vaan metodis-paradigmaattisia projektioita. Teknisesti reliabileinkaan metodi ei vielä tee tieteestä tiedettä vaan 'se' todellisuus [joka ei viime kädessä ole mikään yksittäinen ilmiö], jota metodin pitäisi kyetä kuvaamaan sellaisena kuin todellisuus on. Metodien validiteetti on kuitenkin väistämättä ontologinen valinta ja ontologiset valinnat ovat tiedeyhteisöllisiä paradigmoja [ideologisia käsitteen laajassa mielessä]. Näin ollen voidaankin esittää kysymys, onko todellisuutta itsessään [‘out there’] tutkivaa tiedettä lainkaan olemassa vai onko tieteen tutkima todellisuus aina todellisuutta ‘meille’ [‘in here’]. Tähän kysymykseen ei voi kuitenkaan vastata pätevästi [jos lainkaan], jos emme tiedä todellisuudesta muuta kuin paradigmamme, jotka todennetaan kokeellis-pragmaattisesti, mikä kertoo pikemminkin ihmisen kekseliäisyydestä ja intresseistä kuin todellisuuden olemassaolon ‘tavasta’, todellisuudesta itsestään puhumattakaan. Jos joku sanoo nyt, että silloin tällaista pätevyys-kysymystä on itse asiassa mahdoton esittää [vrt. Wittgensteinin Tractatuksen viimeinen aksiooma vaikenemisesta], hän on tavallaan oikeassa myös sen vuoksi, että tieteen ja pseudotieteen välisestä demarkaatiolinjasta väitteleminen/argumentoiminenkin vain siirtää ongelmaa loputtomasti eteenpäin, muttei pysty loogisesti ratkaisemaan sitä. Tässä mielessä, ollakseni samalla ironinen, loputtoman argumentaation käsitteellis-dialektisesti ratkaisematon totuusarvo ei todellakaan riipu esittäjän persoonasta. Ratkaisu eli premissien/evidenssin regression pysäyttäminen on nimittäin/sen sijaan mahdollinen vain henkilön ‘persoonaan’ [tiedeyhteisö, paradigma, ideologia, intressi, hyöty jne.] vetoamalla.  Dialektinen päättely-proseduuri, jolla evidenssi oikeutetaan ei sitä kykene tekemään. Matematiikka eli triviaalit todistukset on jälleen asia erikseen, mutta matematiikka onkin laskemista eikä 'tietoa'.

Kommentti nimimerkki Valkealle

Päre on vastaus nimimerkki Valkean ‘paskapuheisiin’ [kirjaimellisesti] edellisessä päreessäni Politiikkaa.

*

Valkea kirjoitti mm.: 'tämäntyyppinen toistuva älyllisesti tasoton p.ska'.
.
Ensinnäkin.

.

Mitä mieltä olet mainitsemani ja linkkaamani Tony Judt’n kirjassaan ‘Huonosti käy maan’ esittämistä ajatuksista, jotka nekin ovat vaikuttaneet päreeni ‘asiallisempaan’ sisältöön? Vastaa ensin tähän, niin voidaan edetä pitemmälle, jos on tarpeen. Ei riitä, että provosoidut harkitusta provokaatiosta. Se on aivan liian helppoa ja ehkä jopa jollain tavalla paljastavaa.

.

Toiseksi.

.

1] Valehtelusta [tietoisesta tai tiedostamattomasta] ei minun kohdallani ole kyse [sitä paitsi provokaatio ei ole ensisijaisesti valehtelua vaan poleeminen tyylikeino], koska en esitä tieteellisiä eli [muka] tosia väitteitä vaan ideologisia mielipiteitä, joista ei kuitenkaan puutu substanssia [esim. juuri Tony Judt’n yleiskatsauksellinen linjanveto], ja jotka sisältävät [provosoidusti] poliittisesta liberalismista kumpuavan väitteen siitä, että harrastamasi ellei peräti työksesi tekemä ‘älykkyysosamäärätieteily’ implikoi niin vahvan poliittisen konservatismin [republikaanisen eriarvoistamispoitiikan], etten voi hyväksyä sitä. Ja jos en voi hyväksyä tutkimuksen perimmäisiä lähtökohtia eli/tai motiiveja en pidä sitä tieteenä vaan tieteeksi naamioituna politiikkana.

.

2] Olen toki tietoinen siitä, että ajaudun esittämäni oletuksen seurauksena tieteen tekemisen ja etiikan/politiikan väliseen dilemmaan, joka ei milloinkaan ratkea [kuin ehkä teoreettisesti ja utopistisesti/vrt. esim. Marx] , koska emme ainakaan haluamassamme määrin kykene ennakoimaan ja kontrolloimaan teknistä ja poliittista kehitystä. - - Jos nimittäin esittämääni kantilaistyyppistä maksiimia/imperatiivia pyritään noudattamaan täysin dogmaattisesti, ei atomipommia eikä mitään muutakaan tappamiseen tarkoitettua [ja vieläpä aivan tiettyä kohdetta silmälläpitäen] teknistä ratkaisua/innovaatiota olisi pitänyt ryhtyä tieteellisesti kehittämään [ei yksityisin eikä julkisin varoin]. Silti on täysin selvää ja varmaa, että vaikkei Manhattan-projektia olisi koskaan aloitettu, olisi atomipommin kehittäminen ollut yhä vain ajan kysymys pelkästään atomivoiman tutkimisen sivutuotteena [~ teknologian kehittymistä ei ilmeisesti voi hallita eli teknologia sisältää aina myös jopa oman tuhonsa siemenet].

.

3a] Huolimatta teoreettisen ajattelun ja poliittisten käytäntöjen välisestä ristiriidasta/kytköksestä - tai oikeastaan juuri tuon ristiriidan/kytköksen takia - perusongelmani on tässäkin polemiikissa muotoa: jos tiede ei ole arvovapaata ja täytä hyvereliabilismin [Alvin Goldman] ehtoja, se ei ole tiedettä vaan toimintaa, jolla on enemmän tai vähemmän poliittinen agenda.

.

3b] Osoita siis, Valkea, että teet joko i] ‘puhdasta’ tiedettä etkä tieteen kaapuun verhoutunutta politiikkaa, ii] politiikkaa, joka etsii tieteestä evidenssiä ideologiansa vahvistamiseksi tai iii] tunnustat, ettet voi tehdä selvää eroa tekemäsi tieteen ja poliittisten aatteittesi välillä.  

.

Kolmanneksi.

.

Esittämääni politiikka~tiede-hypoteesia voi tietenkin pitää harhaisena, jos haluaa, mutta näyttää siltä, ettet pysty vastaamaan [et ymmärtääkseni vastannut] edes yksinkertaisimpaan pyyntööni/kysymykseeni: ‘Jospa esittäisit edes yhden konkreettisen esimerkin’ - siitä, miten älykkyysosamäärätutkimuksella voidaan vastustaa kansainvälisten pankkien valtatavoitteita – ja/tai auttaa etenkin meitä suomalaisia.

. 

Neljänneksi.

.

Vastaukseksi ei nyt riitä: ‘puhut paskaa’. Jokainen paskakommenttisi päätyy tästä lähtien recycle bin’iin.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/06/politiikkaa.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoteoria#Oikeutusteoriat

Kommentti hyvin vaikeista joskin itsestään selvistä asioista

Missä on sielu? Ei niinkään silmissä kuin katseessa.

.

Kommentti eräisiin Tomin kommentteihin Ironmistressin päreessä Naiset, jotka vihaavat naisia, jotka vihaavat miehiä.

.

1

Tomi, tiede on Jumalan jälkeen meidän suurin valheemme ja taide paras. Siis hyvä taide. Paskahan sen sijaan on aina paskaa, vaikka se koristeltaisiin minkälaisilla tekniikoilla. Jumalan kunniaksikin tehtiin aikoinaan parempaa taidetta kuin 1900-luvun alun jälkeen, jolloin taide kulttuurisen muutoksen ensimmäisenä tuntosarvena ajautui ikään kuin lopulliseen/loputtomaan identiteettikriisiin, joka johtui entisen [ensin aristoteelisen ja sitten newtonilaisen] maailmankuvamme ehkä perustavimmasta hajoamisesta [juutalais-kristillisen] Jumalan kuoleman sekä suhteellisuus- ja kvanttiteorian innovaatioiden myötä.

.

Nationalismi ja humanismi eivät kuitenkaan korvanneet uskontoa eikä sitä tee myöskään mikään tiede – ei edes silloin, kun ryhdymme leikkimään tiedettä, kuten tässä meidänkin tosi-tv:n luvatussa Idiot-Landiassa näyttää tapahtuvan - esim. Prisma-studio tai ylipäätään tieteen popularisointi narrativoimalla sitä hollywoodlaisesti jatkuvaa tehokkuutta ja kasvua implikoivan psykokulttuurin eli kapitalismin ehdoilla. Sen verranko meille tieteen totuuksista käteen jää? Tiede ja teknologia joka huoraa globaalin kapitalismin tuhoturhuuksien kanssa? O fuck! Ennemmin uskoisin vaikka Jumalaan, jos kykenisin. 

.

Ongelma piilee perimmältään ihmisluonnossa ja ihmisen mielessä [joskaan ei täysin deterministisesti], koska teknologian avulla kaikki [vääjäämättä joskin vain osittain myös minä] ‘langenneet’ eli oman ihmisluontonsa saastuttamat ihmiset [ei ainoastaan ‘kapitalisti’] näköjään ajautuvat lopulta aina siihen kohtalokkaaseen viimeisten ihmisten ökymukavuus-typeryyteen, mitä he sisimmältään ahneuksissaan, turhamaisuudessaan ja tekopyhyydessään todellakin aidosti ovat. Pitäisi vaihtaa ensin ihmislajia tai ainakin sen bio-mentaalinen rakenne [no – sitähän nanoteknologi juuri suunnittelee: cyborgia] ja vasta sitten yhteiskunta. Tässä järjestyksessä etenevä muutos saattaisi estää tuhomme [tai sitten tekoäly orjuuttaa meidät huomaamattamme; vrt. Matrix], sillä jokin ‘väkisin pakotetun vapauden’ ihannevaltio on paitsi mahdottomuus myös useimmiten tyranniaa, josta ei kasva muuta kuin katkeruutta, kostonhalua ja valehtelua. 

.

Yksi on kuitenkin varmaa: vähintään yhtä paljon kuin tiede on tuonut meille edistystä, se on aiheuttanut meille myös fataaleja ongelmia, joita yritämme optimistisesti ratkoa tämän saman tieteen eli ongelmanaiheuttajan avulla. Jopa Jumalaan uskominen vaikuttaa suhteellisen järkevältä näin järjetöntä tekno-determinismiä ja tekno-tehokkuus-optimismia vasten. Mutta onko meillä aitoja vaihtoehtoja? Jos ei ole, niin futurologia voi täysin perustellusti muuttaa nimensä vanhan perinteen mukaisesti eskatologiaksi eli opiksi lopun aikojen tapahtumista. Silloin minäkin voisin ryhtyä harrastamaan tiedettä [kyseessä ei kuitenkaan ole oppi lopun aikojen auringosta, ei ainakaan kosmologisessa mielessä ja merkityksessä].

.

2

Aivan oikein Tomi, sielua ei voi havaita ja syykin on selvä: ‘sielu’ havaitsee tai paremminkin tietoisuus intentiona ja ajatuksena havaitsee. Eläimilläkin on intentioita ja siten myös väistämättä alkeellisia ajatuksia, mutta vain ihmisellä on itsetajunta, jota voisi kuvata silmänä, joka katsoo itseään läpi oman verkkokalvonsa. Mitä näkyy? Ei ainakaan sielua, koska ‘sielu’ on juuri tuo silmän ‘itsensä kääntämisen prosessi'. Mikäli tämä tuntuu vaikealta 'harjoitukselta', voi yrittää katsoa jonkun toisen ihmisen silmää/silmiä. Sen enempää hermeneutiikka tuskin voi analyyttista filosofiaa ja tiedemiestä auttaa 'sielun' metsästämisessä. Lycka till.

.
3
Body and Soul
*

http://takkirauta.blogspot.fi/2012/12/naiset-jotka-vihaavat-naisia-jotka.html

http://help.berberber.com/members/isange/albums/smile/1175-regard-denfant/

Tosiasiallinen ystävä

Onko tämä hyvää vai huonoa taloustiedettä?

.

Kommentti Tiedemiehen kommenttiin Ironmistressin päreessä Vaahtokarkkidilemma.

. 

Tiedemies kirjoitti: ‘Käytännössä markkinat eivät toimi täydellisesti, koska MBA-opinnoissa on huonoa taloustiedettä.’

.

Kiitos vain jälleen asiallisesta informaatiosta, Tiedemies. Toki tarvitsen myös ns. faktoja jos ei muuten niin ad hoc taustatueksi, jottei polemiikkiani voisi liian helposti leimata pelkäksi salaliittoteorisoinniksi. Mutta että huono taloustiede? Täydelliset markkinat [joka on utopia siinä missä kommunismikin]? Miksei MBA-opinnoissa sitten opeteta hyvää taloustiedettä? Kenen etu on huonon taloustieteen viljeleminen johtamisen perustutkintotasolla? Tai miksi en kysyisi vielä suoremmin ja samalla yleisemmin? Väitätkö, että hyvän taloustieteen opettaminen, mitä ihmettä se sitten onkaan, voisi estää kapitalismia ajautumasta niihin kupruihin, mihin se näyttää väistämättä ellei peräti rakenteellisen ristiriitaisuutensa vuoksi ajautuvan? Entä väitätkö edelleen, että rahamarkkinoitten vapauttaminen [esim. Glass-Steagall Act’in lopullinen purku 1999] oli ytimeltään järkevä päätös ei ainoastaan lokaalin markkina-dynamiikan vaan myös globaalin maailmatalouden kannalta, mikä ei tarkoita vain 2008 veroparatiiseihin kuin Liisan ihmemaahan kadonneita biljoonia vaan myös keskiluokan ja ‘alemman’ väen asuntosijoitusten arvon kadonneita miljardeja. 

.

Miksi emme saa oppiaksemme ‘hyvää' ja oikeaa’ taloustiedettä? Tällainen puutoshan on skandaalimaista, jos kerran paremmalla opetuksella voidaan estää talouskriisitilanne, josta ei ole rahallista hyötyä muille kuin Goldman&Sachille [ellei juuri tämä sitten ole hyvän taloustieteen tarkoitus?] tai ylipäätään lukumäärältään yhä kasvavien Aarresaarten finanssi-zombieille [ihmisille, joita ei ole, joiden toimista ei mitään tiedetä, mutta joilla silti on kasvavilla tileillään biljoonia dollareita verotonta tuloa 'tyhjästä']. 

.

Voit tietenkin tosiasioihin pohjautuen väittää, että finanssi-zombiet ovat saaneet voittonsa legitimoidun finanssipelin puitteissa ja prosessissa. Mutta näin väittäessäsi sekoitat keskenään objektiiviseksi tulkitun [vaikka kyse on talous-ideologis-tieteellisestä valinnasta] empirian [maksimaalisen voiton tavoittelu (muka) ei-moraalisena arvo-tosiasiana] ja normatiivisuuden käsityksenä oikeudenmukaisuudesta [riskien oton rationaalisen oikeutuksen ja moraalisen oikeudenmukaisuuden yhteiskuntapoliittinen arviointi]. Tällainen deskriptiivisen ja normatiivisen semantiikan sekoittaminen ei ole sallittua empiirisiin tosiasioihin vetoavalle. Oikeudenmukaisuuden edustajan tilanne on toinen, koska normatiivisuus ei ole objektiivisesti havaittava luonnon ominaisuus. 

.

Vaikka tietyt lait [esim. laki hallintarekisterin avaamisesta] tekevät mahdolliseksi tosiasian, joka nopeuttaa markkinadynamiikkaa, niin siitä ei kausaalisesti seuraa, että markkinadynamiikan nopeutuminen edistäisi myös yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta rahamarkkinoilla. Oikeudenmukaisuus ei ole empiirinen vaan normatiivinen tosiasia, joka perustuu demokraattisiin päätöksiin eikä kilpailuttamiseen. Markkinadynamiikan vapauttamista ja nopeuttamista voidaan pitää empiirisesti [systeemisesti] hyvänä asiana, mutta se ei ole välttämättä lainkaan oikeudenmukaista tai edes toimivaa rakenteellisesti [esim. koko julkisen sektorin yksityistäminen]. 

.

Tässä kohtaa pitää tajuta, ettei matemaattinen ja/tai loogis-atomistinen kausaalianalyysi eksplikoi kokonaisuuden tilaa kuin deskriptiivisesti. Kokonaisuuden aitoon ymmärtämiseen tarvitaan ‘riittävä peruste’, joten kausaalinen selitys ei riitä, koska se ei vastaa kysymykseen kokonaisuudesta vaan ainoastaan kuvailee syy-seuraus-ketjua [Leibniz]. Tarvitaan normatiivinen käsitys oikeasta mitasta eli oikeudenmukaisuudesta [Aristoteles]. Ongelmana on, ettei oikeudenmukaisuusvajetta voi osoittaa sitoutumalla talousliberalistisen argumentaation atomistiseen saivarteluun, joka pohjautuu tiettyihin filosofis-antropologisiin perusaksioomiin omistusoikeudesta ja markkinoitten vapaudesta. Niinpä nuo aksioomat pitää jo lähtökohtaisesti kyseenalaistaa [tämä on maailmankatsomuksellinen eli ideologis-normatiivisiin tosiasioihin perustuva valinta] ja vasta sitten suostua pitkin hampain keskusteluun laissez faire-monetaristin kanssa. 

.

Jan Vapaavuori siis etsiköön asiallista ystävää, mutta minusta hän ei sellaista [ruiskukukan väristä porvarikaveria] tule saamaan, koska se merkitsisi hänen asettamiensa aksioomien ja ehtojen hyväksymistä keskustelun perustaksi. Ei käy, vaikka haukuttaisiin tosiasioista piittaamattomaksi. Kokoomuslaisten ja varsinkin aarresaarelaisten tosiasiat ovat aina hiukan erilaisia kuin ‘alemman’ väen tosiasiat. Miksiköhän? Kysyn aiempaan ihmettelyyni viitaten: olenko saanut huonoa oppia taloustieteessä? Jos olen, niin jo pelkästään tästä seuraten [koska saamaani oppia julistetaan totena] taloustieteen kaanon sisältää erityyppisiä strategisia tosiasioita, mikä tekee tosiasia-käsitteen käytöstä peräti omituista ainakin/myös tässä yhteydessä. 

.

Älkää siis kysykö minulta, miksi suhtaudun käsitteeseen tosiasia enemmän tai vähemmän ironisesti. Mikä paradoksaalisinta – siellä missä kaikkein voimallisimmin vedotaan tosiasioihin, siellä ideologiset sitoumukset näyttävät saaneet uskonvarmuuteen rinnastettavan näkymättömän legitimaation, jota ei voida milloinkaan epäillä, koska sen antaa tiede – moderni uskontomme. Edes uskonnolliset ajattelijat eivät voi kuin haaveilla moisesta varmuudesta. Mutta heidän aikansa alkaa olla ohi, sillä nykyään fyysikko [Kari Enqvist] todistaa jo Jumalankin olemattomaksi matemaattisella triviallaan. Ikään kuin Jumala tai Jumalan olemattomuus olisi kaikkein eksakteimmin representoitavissa matemaattisella symboliikalla. Voi pyhä yksinkertaisuus mitä typeryyttä suureen oppineisuuteen voikaan kätkeytyä!

*

http://en.wikipedia.org/wiki/Glass%E2%80%93Steagall_Act

http://fi.wikipedia.org/wiki/Glass%E2%80%93Steagall-laki

http://fi.wikipedia.org/wiki/Taloustiede

http://runeberg.org/tieto/1/0109.html

http://takkirauta.blogspot.fi/2012/10/vaahtokarkkdilemma.html

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/10/kokoomuslainen-teknokraatti-etsii.html

Kohti substanssia

Demiurgi luo substanssin.

*

Omituinen kommenttipäre Ironmistressin kommenttiin edellisessä päreessäni Teologinen kommentti Calvinista Kafkaan.

 

1

Luther oli alunperin juristi kuten Calvin, mutta jumaluusopillisesti sveitsiläistä fiksumpi tapaus. Siinä missä Luther [joka järkevää kyllä ei hyväksynyt perisynti- ja predestinaatio-oppeja] oli laajasti ja syvällisesti oppinut käytännön teologi [huolimatta sittemmin ‘perutun’ forenssisen pelastusoppinsa liki autoritaarisesta fasistisuudesta], siinä Calvin sen sijaan rakensi loogisesti pätevän mutta psykologisesti absurdin dogmatiikan [vrt. kalvinisti Karl Barth, jonka alunperin metateologinen projekti ‘solipsoitui’ lopulta ‘lahkolaisuudeksi’ [partikularismi] ja Jeesuksen yksittäisten sanojen saivarteluksi], joka ei vuotanut kuin yhdestä kohdasta. Kyseessä oli/on tietysti menestyksen teologia.

 

Tulkitsen niin, että hybrinen menestyksen teologia sisältyy ikäänkuin implisiittisesti [‘dialektisesti’] kalvinismiin, sillä muussa tapauksessa sen kannattajan täytyy olla joko tekopyhä teeskentelijä [‘cant’] tai typerys, joka ei tajua, miten totaalista tuhoa Calvinin [vanhalta synkältä Augustinukselta omaksuma] perisyntikäsitys ja predestinaatio-oppi loppuun asti ymmärrettynä merkitsee vakavasti otettavan moraalisen asenteen kannalta.

 

Kolmas vaihtoehto on hylätä totaalisti koko oppi sadistisesta Jumalasta [joka muistuttaa tässä vaiheessa yhä enemmän ilkeää demiurgia] predestinaatiosta, helvetistä, perisynnistä, synnin korruptoimasta ihmisestä ja päätyä hyveelliseen nihilismiin, jossa ihminen itse viime kädessä määrittää oman suhteensa Jumalaan/jumaliin, substansseihin ja muihin ‘korkeampiin tai syvempiin’ voimiin. Relativismia tai ei. Silti se on ainut rehelliseksi kokemani vaihtoehto näissä asioissa. 

 

Miltton Friidmanin ja kumppanien psykologisesta egoismista sanoudun kuitenkin irti niin vahvalla individualistisella jyrkkyydellä kuin vain ikinä pystyn.

 

Koska usko ja uskonto eivät perimmältään ole minulle tieto-opillisia ongelmia, en voi sanoa olevani ainakaan tavanomainen argumentti-ateisti. Silti en ole koskaan uskomalla uskonut vaan ollut vain erittäin kiinnostunut teologiasta filosofista, historiallisista ja kulttuurisista syistä. Ylipäätään en ‘usko’ Jumalaan, jumaliin, henkiin, energioihin enkä substansseihin. Jos sellaisia on, niin miksipä niihin tarvitsisikaan uskoa?

 

2

Ironmistress kirjoitti: [Kärjistäen: buddhalaisuudessa ihmiset ovat vain välineitä toistensa pelastusprojekteissa/RR]. - - Tuo tulkinta lähtee siitä, että me kaikki olisimme jotenkin toisistamme erillisiä ja riippumattomia olentoja. - - Juuri sen tajuaminen, että olemme yhtä ja samaa substanssia, auttaa ratkomaan tämän ongelman. 

 

Mikä hemmetin substanssi? Pelkkää teoriaa ja matemaattista peliä. Tutkitaan ainetta/materiaa niin pitkälle, että löydetään [varsin nopeasti mutta aina uudestaan ja uudestaan] ei-mitään, jolle sitten annetaan nimityksiä, jotka eivät ainoastaan muistuta vaan jotka practically ovat imaginaarisia fiktioita [paitsi kvanttimatematiikassa]. Niinpä matemaatikot erikoistuneesta älykkyydestään huolimatta tai juuri sen takia ovat myös meidän aikamme epäillyttävimpiä mystikkö-hörhöjä. 

 

Tiede edustaa minulle samantyyppistä projektia kuin uskonnot ilman jumalia tai Jumalaa. Siinä missä animisti yritti maagisesti lepyttää henkivoimia [ja siten vaikuttaa Henkeen], ateenalainen uhrasi monille jumalilleen ja Jerusalemin asukas yhdelle Jumalalleen.

Myös kristitty palvoi yhtä Jumalaa [kolmessa ilmenemismuodossa] ja yritti niin intohimoisesti tulla Jumalansa kaltaiseksi, että ryhtyi jopa syömään tämän ruumista ja juomaan hänen vertaan. Buddhalainen taas pyrkii meditoimaan päänsä niin valaistuneeksi ja pelaamaan karmansa niin putipuhtaaksi, että jossain vaiheessa paha kierrätys-samsara muuttuu hyväksi alku-loppu-nirvanaksi eli buddhalaisten taivaaksi. 

 

Tiedemies yrittää tutkia maailmaa ilman jumalaa, mutta hänen pyrkimyksensä on periaatteessa sama kuin shamaaneilla ja etenkin synergistisen pelastusopin omaksuneilla uskovilla [tosin myös monergisti on mystikkona silkka synergisti] eli sulautuminen Jumalaan = Substanssiin = Luontoon [tulla Jumalan kaltaiseksi]. Tiedemiehen tarkoituksena on rakentaa ihmisestä täydellinen kone, joka simuloi Substanssia, Luontoa eli Jumalaa. 

 

Mutta juuri sen tajuaminen, että me olemme [hetken aikaa] oletusta substanssista erillisiä, tiedostavia subjekteja, jotka ovat jostain käsittämättömästä syystä [joka voidaan kyllä selittää kausaalisesti, mutta jota ei voi ymmärtää riittävin perustein, koska tuo peruste sisältyy tietoisuuden aktuaalisen olemisen dialektiikkaan tai paradoksiin] eronneet oletetusta alkuperästämme, - juuri tästä yhtä aikaa subjektina ja substanssina olemisen dialektisesta katkoksesta johtuen me emme voi tietoisina olioina ratkaista tätä ongelmaa loppuun asti. Joko tietoisuus häviää = ongelma [ei välttämättä ratkea vaan] häviää tai tietoisuus ‘toimii’ ja subjektin ja substanssin dikotomia säilyy.

 

Mitään [edes moniarvo-] loogisia tai hörhö-empiirisiä keskivälin vaihtoehtoja tässä ei ole [tai sitten jo kova känni tai esteettinen elämys merkitsevät osittaista sulautumista substanssiin]. Ongelmaan on kuitenkin olemassa vanha joskin keinotekoinen väliaikaisratkaisu. 

 

Kukaan ei voi päästä ikäänkuin toisella jalallaan substanssin ‘puolelle’ – vähä ninku maistelemaan jo etukäteen substanssin olemusta. Mutta tätä karmeaa tosiasiaa me ihmiset emme ole uskoneet vaan haluamme sinnikkäästi pyrkiä kohti olemista itseään. Ja koska emme ainakaan tuosta vain välittömästi siihen pysty, tarvitsemme valmentajaksi/lobbaajaksi erityisen ihmisen, joka voi toimia välittäjänä subjektin ja substanssin välillä. Ihmisen, joka tavalla tai toisella on sekä jumalallinen että inhimillinen. Kristinuskossa välittäjä on tietenkin Jeesus. 

 

Ylipäätään välittäjäksi tarvitaan joku merkillisiä kykyjä omaava yksilö [shamaani, guru, taivaan poika, buddha/boddhisatva, positiivisen luontoajattelun lobbari jne.], joka on siinä määrin valaistunut että hän voi ohjata ja opettaa niitä, joilla ei ainakaan vielä ole valmiutta ja taitoa lähestyä jumala-substanssia asianmukaisesti.

 

Kristinuskon monergistisessa ratkaisussa pitää kyllä seurata ja imitoida Kristusta, mutta varmaa kuulemma on, että monergismissa vain usko Jumalaan/Substanssiin voi pelastaa – eivät omat teot tai meditaatiot. Rukoileminen on toki sallittua ja kovasti suositeltuakin, mutta toivoa saa vain Jumalan tahtoon taipuen eikä omaa etua havitellen. Rukouksen lopuksi ripotellaan tuhkaa [mieluummin omaan] päähän.

 

Synergistisessä ratkaisussa ollaan oman pelastuksen suhteen paljon oma-aloitteisempia ja aktiivisempia: kuvia palvotaan, liturgista draamaa toistetaan, mystiikkaa harjoitetaan ja ylipäätään oman mielen meditatiivista hallintaa vai pitäisikö sittenkin sanoa hallinnan menettämistä treenataan [ehkä hallinnan menettämistä voisi kutsua positiivisesti muoti-termillä flow]. 

 

Sen sijaan pelagiolaisuus eli itsensä pelastaminen vain omilla ansioillaan ei ole enää edes kristillistä synergismiä, mutta väitän sen olevan buddhalaisen karma-utilitarismin [eettisen egoismin] ohella myös tieteellisen totuuden tavoitteluun sisältyvän tutkimusasenteen perimmäinen lähtökohta. Kyseessä on kuitenkin hybris eli kristillinen kuolemansynti. Tätä kuolemansyntiä absurdi kalvinismi ja saalistava uusliberalismi pitävät ainoana pelastuksen tienä.

*

Jos monergismi on lopulta psyykkinen ja moraalinen helvetti, josta saattaa kasvaa jopa totalitaarinen uskonto [islam], niin pelagiolaisuuten asti synergistinen pelastusetiikka on kalvinistiseen menestyksen teologiaan kätkeytynyttä rasismia. Kuvitelkaa amerikkalainen demokraatti-kalvinisti vapauttamassa Lähi-Idän sorrettuja [= keskenään taistelevia] muslimeja diktaattorin ikeestä länsimaisen suurpankkipääoman velkaorjiksi. Hyi helvetti mitä tekopyhää paskaa.

 

3

Ainakin yksi on minulle varmaa – mitään lopullista pääsyä substanssiin ei ole, koska on tietoisuus, joka ei lähde kirjaimellisesti kuin kirveellä. 

 

Todellisemman ‘substanssi-mielen’ etsiminen on juuri sitä metafysiikkaa, jonka viher-mystikko tai buddhalainen haluaa kieltää kieltämällä egon. ‘Substanssi-mieli’ ja harha-ego on kestämätön dualismi, joka todistaa, että itämaisen ja mystisen ajattelun käsitys subjektista on jäänyt polkemaan paikallaan. 

 

‘Siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava’. Tämä Wittgensteinin Tractatuksen lopettava päälause sopii mielestäni juuri buddhalaisuuden sekavaan subjekti- ja ego-käsitykseen erinomaisesti. Eikö olisi parempi, ettemme puhu subjektista lainkaan, koska sitä ei ole ja koska siitä puhuminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Ja piste. Mutta ei. Minulle aletaan puhua suhteellisen minuuden ja mielen välisestä erosta, vaikka juuri tämä puhe johtaa [uuteen] subjekti-substanssi-dualismiin niin että paukahti. 

 

Filosofiassa on perusasioita, jotka buddhalaisten ja ylipäätään naivien reduktionistien pitäisi tajuta, mutta näin ei näytä tapahtuvan. Ollaan kuin noiduttuja triviaalin olemattomuus-ongelman edessä. ‘Mutta eihän tuo, minkä nyt näet, ole todellista ja pysyvää. Se koostuu lukemattomista pienemmistä osista ja hajoaa lähes olemattomiin. Niin on myös sinun egosi laita’. ‘Kyllä kyllä, mutta se, joka tuon näkee, on olemassa tuona näkemisen hetkenä aivan varmasti. Jonain muuna hetkenä sitä tiedostavaa näkijää ei sitten ehkä ole enää olemassa missään muodossa. Sitäpaitsi tiedostavan näkemisen akti ei ole mikään polkupyörä’. Mutta sama jaaritus jatkuu. Minuus ei ole todellinen. Vaihdan keskustelunaihetta.

 

Näitä toisella-jalalla-mystikoita tietysti löytyy lähes joka puolelta – niin uskontojen piiristä tai reunamilta kuin vakavimmankin tieteen matemaattisten labyrinttien ‘fraktaaleista’. Jopa yleensä maltillisen järkevä Kemppinen vaikuttaisi olevan jonkinlainen matematiikka-hörhö. - - Good luck to you K.! Ehkä substanssi vielä löytyy jonain päivänä [viimeistään dementiaosastolla/ta]. Sitä ennen se saattaa löytyä liian syvään hengitetyn piipputupakan savusta.

 

Ehkä kuolema jonain päivänä onkin pelkkä molekyyli-biologinen kaava eikä mikään väistämätön inhimillinen tragedia. Puhumme matematiikkaa. Me koneet.

 

4

Olemme syntymässä tuomitut subjektiuteen ja siten toisistamme erillisiksi olioiksi. Mikään substanssi tai energia ei voi meitä yhdistää toisiimme elämämme aikana. Eroottinen rakkauskin, jota monet niin ylistävät, on pelkkä riivaus, harha ja fantasia, johon energian lainalaisuus meidät pakottaa. 

 

Olemme ‘sulautuneet substanssiin’ [?!] joko ennen syntymäämme tai kuolemamme jälkeen, mutta tässä elämässä ei ole mitään ‘sovitusta’, joka poistaisi kurjan tietoisuutemme, joka on sekä pragmaattisen nerokkuutemme että eksistentiaalisten ongelmiemme [subjektin ja substanssin välisen epäsuhdan] dialektinen rajapinta. 

 

Omat lapset ovat tietysti läheisiä ‘substanssi-sukulaisiamme’, mutta hekin [kuten me] ovat tietoisuutensa vuoksi noita Leibnizin ikkunattomia monadeja, jotka näkevät itsensä, vanhempansa ja maailman vain omasta perspektiivistään. Tietoisuus on subjektiivista vapautta ei-mihinkään. 

 

Monadi kyllä näkee, miten asiat ovat, mutta se ei tiedä, miksi ne ovat niinkuin ovat eikä itseensä suljetun tietoisuutensa vuoksi voi oikeastaan edes kaivata pois tästä maailmasta. Mutta kaipaus on tosiasia, mikä merkitsee myönnytystä substanssin ja Spinozan suuntaan.

Jumala/Substanssi/Evoluutio ei luonut itsensä kanssa identtistä oliota, koska sellainen olisi itsessään Jumala eikä kaipaisi takaisin alkuperäänsä tai yrittäisi saavuttaa simuloitua täydellisyyttä eli virtuaalista jumaluutta ikuisuudessa.

 

5

Ajatelkaa eksistentiaalista tilannettamme. Syvällisin halu, jonka tietoisuus meille mahdollistaa ja antaa, on kaipuu pois – tietoisuuden katoaminen – kuolema. Senkö vuoksi me siis synnyimme ja kehityimme evoluution paineessa tietoisiksi olemassaolostamme, että jo heti kohta syntymämme jälkeen – viimeistään nuoruusiällä – alamme kaivata pois maailmasta. 

 

Kaikki uskonnot, kaikki mystiikat [taide-, luonto-, ym.], spinozalaisuus, luontohörhöily, matemaattiseen harmoniaan vajoaminen – kaikki tämä on kuoleman kaipuuta. Mutta eikö meidän pitänyt elää – voimakkaasti ja mieluummin täysillä – kaikkia resurssejamme käyttäen? Elää. Elämä. Loppuun. Ja kuolla vasta sitten.

 

6

Ne, jotka imaginaarista luovuutta osoittaen julistavat yhteyttä ja jopa rakkautta toisiin ihmisiin, luontoon ja jopa johonkin matemaattisesti määriteltyyn substanssiin, elävät kuvitelmissa, jotka eivät täyty muualla kun heidän itsekkäässä halussaan. Varoitan uskomasta heihin, koska he tarjoavat kuvitteellista onnea muuttuvassa paikassa ja katoavassa ajassa. He ovat kirjaimellisesti vääriä profeettoja, jotka julistavat kuolemaa elämässä. Sillä substanssi ei ilmesty maailmassa, vaikka se onkin maailma. Uskotella jotain muuta itselleen ja muille on paitsi looginen virhe ja empiirinen harha myös eettinen petos.

 

7

Jos tällaisen asenteen, jota itse edustan, perustalle joku osaa rakentaa toimivan uskonnon, niin hän on luultavasti keksinyt uskonnon kokonaan uudelleen. Itse asiassa Nietzsche yritti sitä kaikkien arvojen uudelleen arvioinnissaan, mutta ajoi ajattelunsa karille, mikä oli kyllä odotettavissa jo muutenkin [ajattelun perustusten ja koherenssin hajoaminen nihilismissä] kuin hänen psyykkiseen romahdukseensa jälkiviisaasti viitaten. 

 

Paljon paremmalla konseptilla uuden intellektuaalisemman ‘uskonnon’ valmistamista ja perustamista yritti Nietzschenkin innoittamana Heidegger. Ja kuinkas kävi? Natsit pilasivat aatteen, en minä, sanoi Mr. Dasein. 

 

Tekisi mieleni uskoa Heideggeriin, mutta ei sittenkään. Ei sittenkään. Ei edes autoritaarista konservatismia. Latistakoon demokratia, liberalismi, kapitalismi ja teknologia länsimaisen kulttuurin lopullisesti. Valitettavasti siinä saattaa latistua koko maailma. Jäljelle jää pelkkä dementtien koneiden terminaali. Vanhentunut malli. Poistettu käytöstä. Toimitettava joko kierrätykseen tai romuttamoon. Sitten masuuniin. Kohti substanssia.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/08/teologinen-kommentti-calvinista-kafkaan.html

http://noisenest.tumblr.com/post/25752456956/ex-haud-demiurge-like-true-night-pitch-black-and

Päivän kommentti: ‘Tietty psykologinen kehitystaso’

Matemaatikko Roger Penrose on saavuttanut ‘tietyn psykologisen kehitystason’.

*
[K-mafia lisäsi luvun 3 ja editoi lukua 1 - 16.7]




1

Kirjoitettu kommentiksi Erastotenes Aleksandrialaisen kommenttiin Kemppisen päreessä Kadun tohtorille.
*

Erastotenes Aleksandrialainen kirjoitti: 

‘On nimittäin niin, että korkeakoulutasoisen matematiikan ja fysiikan lukeminen edellyttää henkilöltä tiettyä psykologista kehitystasoa. Piaget'n kehitysasteteoriassa tätä kutsutaan "formaalisten operaatioiden" tason ylemmäksi vaiheeksi (joskus merkitään tasona IIIb). On ihan mahdollista olla kunniallinen, aktiivinen kansalainen ja suorittaa korkeitakin akateemisia opinnäytteitä ilman, että koskaan pääsee tälle loogisen ajattelun tasolle’.
.....

Kylläpä näin sadekesänä ilmestyy isoja sammakoita aina blogeihin asti.

Esimerkiksi Aristoteles ja Nietzsche ['ei-matemaattisina' filosofeina] eivät siis saavuttaneet ‘tiettyä psykologista kehitystasoa’. Mutta jok’ikinen niistä miljoonista, jotka ovat suorittaneet vähintään aineopinnot matematiikasta ja/tai fysiikasta ovat sen saavuttaneet.

Entä Heidegger, joka oli opiskellut myös luonnontieteitä ja matematiikkaa, mutta joka ei siitäkään huolimatta ‘onnistunut’ kohoamaan ‘tietylle psykologiselle kehitystasolle’? Siis fyysikoksi.

2

EA:n kommentista aistittavaa matemaattis-elitististä asennetta voidaan selittää pikemminkin Bourdieun käsitteellis-kuvailevalla sosiologialla [status, habitus, distinktio] kuin epätoivoisesti ja turhaan paikkaansa kovien tieteitten joukossa etsivällä psykologialla, joka niin salakavalan huomaamattomasti on kautta historiansa antanut [pseudo]luonnontieteellisen auktoriteetin ties millaisille ihmisluonnon hierarkisoinneille, jotka pitäisi kuitenkin ymmärtää nimenomaan ‘stipulatiivisen’ ihmistieteen eikä matemaattis-fysikaalisen luonnontieteen puitteissa. 

Toisin sanoen - jokainen ‘tieteellinen’ psykologia on piilevästi rasistinen, koska ihmisten erilaisuudesta voidaan aina tehdä ‘tarpeeksi’ luotettavia universaaleja luokituksia.

Tämä selittyy vertailemalla Bourdieun ja Piaget’n metodologisia sitoumuksia [ontologiaa]. Siinä missä Bourdieu kuvaa ihmisten yhteiskunnallista käyttäytymistä habituksien välisenä status-kilpailuna, siinä psykologia [tässä tapauksessa Piaget ja hänen epigoninsa Kohlberg] tekee ihmisten erilaisuudesta ‘tiettyjen psykologisten kehitystasojen’ luonnollisen hierarkian [korostan sanaa luonnollinen].

Bourdieulla status-hierarkia ei ole luonnollinen, mutta habitusten distinktio-taipumus [vrt. Nietzschen ‘distanssin paatos’], joka hierarkiat synnyttää on sitä. Sen sijaan Piaget’n malliin sisältyy kaikesta tieteellisyydestään huolimatta tai pikemminkin juuri sen takia jo lähtökohdissaan vahva ihmiskäsityksellinen [ontologinen, aksiologinen] näkökulma, jonka mukaan kehitystaso-hierarkia on luonnollisuudessaan toivottava.

Piaget’n universaalista ominaisuus-strukturalismista johtaa siten paljon suorempi tie eugeniikkaan ja rasismiin kuin Bourdieun konflikti-strukturalismista, jonka ontologian ytimessä ei ole ‘tietyiksi psykologisiksi kehitystasoiksi’ naamioitunut vaan pikemminkin habitusten väliseksi ‘luokkataisteluksi’ muuttunut darwinismi [jos saan hieman liioitella].

Bourdieun ihanneyhteiskunta ei perustu ‘tietyn psykologisen kehitystason’ [joka in ironice mitataan älykkyysosamäärästä tehdyillä ‘johdannaisilla’] saavuttaneitten valtaan [meritokratia] vaan tietyn distinktiivisen habituksen sisäistäneitten [ehkä väärään] arvioon siitä, mikä on myös heikoimmat mukaan lukien kaikkein oikeudenmukaisinta politiikkaa vallitsevassa kapitalismissa. 

3
Matemaatikot ja fyysikot 'tietyn psykologisen kehitystason '[sanoinko tämän jo?] saavuttaneina eivät ole sen kummempia ihmisiä kuin me muutkaan vaan ihan tavallisia näkkileivän purijoita [terveisiä Erno Paasilinna-vainaalle]. Tietenkin heillä on omia, mahdollisesti hyvinkin hienostuneita ja lukumystiikan asioihin vihkiytymättömälle salattuja mieltymyksiä, mitä tulee maailman selittämiseen, mutta eihän maailma selittämisestä miksikään muutu ja jos muuttuu niin luultavasti vain entistä mahdottomammaksi, mitä se varmaan ytimeltään myös on. Tämän oivaltamiseen ei kuitenkaan tarvita - - no - jääköön sanomatta - - .

*

http://kemppinen.blogspot.fi/2012/07/kadun-tohtorille.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jean_Piaget

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lawrence_Kohlberg

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pierre_Bourdieu

http://fi.wikipedia.org/wiki/Roger_Penrose

http://www.worldofescher.com/misc/penrose.html

Kommentti 4

Matrix tulee. Oletko valmis siirtymään kokonaan toiseen ulottuvuuteen?

Kommenttipäre Kemppisen päreeseen Mieli nähdä.

1

Kemppinen kirjoitti: Neurotiede on saanut selville, ettei ihminen todellisuudessa näe paljon mitään. Välähdyksiä ja sotkuja vain.

Jos ihminen pystyy samaan selville, ettei hän 'todellisuudessa'[?] näe paljon mitään, niin silloin hän itse asiassa näkee jo aika paljon.

2

Kemppinen kirjoitti: Rivakka solipsisti päätyy ehkä väittämään tästä, että maalaustaide ja musiikki ovat humpuukia, koska niillä ei ole tieteellistä pohjaa.

Rivakka solipsisti [Wittgenstein avec[!] phenomenology] päinvastoin väittää, että taide juuri 'epätieteellisyytensä' vuoksi ei ole humpuukia. Tiedehän [myös neurotiede kuten havaittiin] selittää kaiken tajuttavan eli merkityskokemuksellisen [kuten taiteen] olevan perimmältään atomeja ja kvanttitason juttuja - siis jotain, mikä lähestyy tyhjää eli ei-mitään aktuaalisesti tajuttavaa.

Taide sen sijaan on ilmaus tajuntamme mielellistämistämis-prosessista tai ainakin yrityksestä mielellistää [suhteellistaa ~ vrt. aaltofunktion romahdus] tuo sekasotku, kaaos, moninaisuus tai tyhjyys, josta tiede on niin kovin ylpeä [miksi - - ai niin miksi-kysymyksiähän ei saanut nykyfysiikassa esittää sen jälkeen, kun niihin ei enää keksitty tieteellisesti kunniallista vastausta].

'Tieteellistä' taidetta ei ole olemassa muualla kuin spinozalais-fysikalistista ontologiaa potevien imaginaatioissa.

Me emme pystyisi elämään tässä maailmassa [tai pikemminkin meitä ei olisi olemassa] ilman rajallista mieltämme yhtä vähän kuin pystyisimme elämään ilman materiaalista aivomassaa. Joka haikailee kvarkkien perään todellisuuden 'ratkaisua' etsiessään [ikäänkuin olisi mitään ratkaisua - ikäänkuin ylipäätään pitäisi olla jokin ratkaisu], on jo harhautunut kauas siitä ainoasta todellisuudesta, joka ihmiselle on mahdollinen.

On sitten eri asia, jos muutamme radikaalisti käsitystä siitä mitä ihminen on, joskin vaarana on jälleen äärireduktionistinen hörhöily, joka luulee, että subjektin [tietoisuus] ja substanssin ['kvarkki-todellisuus'] välillä vallitsee symmetrinen suhde. Ei vallitse - ei ainakaan niin kauan kuin aika, paikka ja kausaliteetti ovat välttämättömiä tajuntamme sekä merkityskokemuksiemme kannalta, vaikkeivät ne eivät pädekään kvanttitodellisuudessa.

Tietoisuus yhä vähän kuin niin kutsuttu Jumala ei ole selitettävissä kvanteilla [olipa kyseessä alkuperämme tai päämäärämme, persoona tai 'Yksi'/'Moni']. Todellisuudessa, jossa aika, paikka ja kausaliteetti eivät ole välttämättömiä, ei nimittäin ole myöskään ihmistä todistamassa tätä aktuaalista asiaintilaa [matematiikka tietysti todistaa, mutta matematiikka symbolisena järjestelmänä ei ole identtinen aktuaalisen/reaalisen kanssa - ei ainakaan aktuaalisesti].

Matrix [arkitodellsuuden kanssa limittäinen todellisuus-ulottuvuus samannimisessä elokuvassa] kuten niin moni muukin ihmisen imaginaarinen ja/tai symbolinen keksintö, joka rikkoo tajunnan ja 'fenomenologisen' luonnon lakeja, on fantasiaa. Silti nuo 'keksinnöt' saattavat  tietysti olla erinomaisen vaikuttavaa taidetta, joka yrittää viestiä sen [reaalisen], mitä ei voi viestiä reaalisena vaan ainoastaan imaginaarisesti ja symbolisesti.

*

http://kemppinen.blogspot.fi/2012/06/mieli-nahda.html#comment-form

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aaltofunktion_romahdus

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Matrix

http://www.alliphonewallpapers.com/iphone-wallpaper/id/201/

Erikoistuminen genitaali-silpomisen tutkimukseen vaatii aivan erityisen ihmistyypin - ellei peräti kutsumuksen

Ympärileikattu mies. Sen näkee jo naamasta. Katse viipyilee horisontissa aivan kuin poissaoleva katsoja ei lainkaan ymmärtäisi omaa määräänsä laatuaan - siis identiteettiään. Eipä niin, koska pelivälineensä on silvottu. Aggressiota pukkaa vaan ei ulos asti uhku - enää.
*
Päreeni on kirjoitettu syväanalyyttiseksi kommentiksi Ironmistressin psykososiaalisia ilmiöitä ympärileikkauksella selittävään blogipostaukseen Pippelinleikkaususkonnot ja psykohistoria. Pohdin matruunan motiiveja pyöriskellä jatkuvasti näiden teemojen tiimoilla jopa huomiota herättävän innokkaasti ja tietäväisesti.

Mutta. En sittenkään tarjoa tätä tekstiä [osa II] edes trolli-kommentiksi mistressille vaan julkaisen sen tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Syvästi ihmetellen. Miksi vietti- ja väkivaltapsykologisesti noin oivaltavaa ja ratkaisuvalmista ihmistä ei ole jo korotettu perus-arvokonservatiivien johtavaksi yhteiskunta- ja psykoanalyytikoksi? Eräässä 1930-40-luvun tehokkaan tarkassa sukututkimusvaltiossa matruuna olisi epäilemättä ollut yksi psykolääkärien johtavia puhtaus- ja säädyllisyysteoreetikkoja.

I
Kaikki nämä epäkohdat johtuvat kuulemma ympärileikkauksesta [jopa ympärileikkaus itsessään]. Lukekaa ja ihmetelkää. Nais-Buddha Matruuna Ruukki kirjoittaa kommenttilootassaan seuraavasti:

"Tässäpä vielä pippelinleikkaajakulttuureille tyypillisiä piirteitä. Ruukinmatruunan oma uskonto, mahayanabuddhalaisuus, tuomitsee ympärileikkaukset ja muut silpomiset ankarasti - ja nämä kaikki piirteet puuttuvat sieltä, missä buddhalaisuus on valtauskonto!

* Korkea yhteiskunnan narsistisuus
* Orjuus ja luokkayhteiskunta
* Luokkaerot ovat jyrkät
* Maanomistus ja perimys seuraa isälinjaa
* Äidinpuoleinen sukulaisuus puuttuu käsitteenä
* Isänpuoleinen sukulaisuus olennaista
* Naisen hedelmättömyys rankaistaan ankarasti
* Morsiusraha on käytäntönä
* Isä on perheen diktaattori
* Moniavioisuus tavallista
* Miniä muuttaa appivanhempien talouteen
* Sekä tyttö- että poikalapset ympärileikataan
* Teini-ikäiset pojat eristetään muusta yhteisöstä
* Oraalinen ahdistuspotentiaali on korkealla
* Seksuaalinen nautinto on tabu
* Lapsille suodaan huomiota viivytellen
* Tyrannimainen ylijumala, joka vahtii ihmisten moraalia ja seksuaalikäyttäytymistä, mutta ei tekoja ja etiikkaa"

II
Piilonautintoa tuskasta

Mikä on Ironmistressin päreen motiivi, tarkoitus tai pyrkimys? Mine ei jummarra, vaikka mine tietä.

Kyseessä ei ole niinkään pseudotiede kuin tiedeporno. Genitaalit ja väkivalta [ja varsinkin silpominen] nimittäin kiinnostavat matruunaa suorastaan hekkumallisella intensiteetillä, kuten olen jo aiemmin huomauttanut.

Mutta jospa Hen vauhtiin päästyään jatkaisi sukupuoleen kohdistuvan väkivallan/'väkivallan' sarjaa ja kirjoittaisi seuraavaksi anaaliyhdynnän inha-saastasta otsikolla: 'Ehkäisykeino, naatinto vai väkivalta-perversio?'.

Voin auttaa löytämään tilastoja, joissa myös naiset kertovat halukkuudestaan tällä[kin] sodomian lajilla ähkäilyyn.

Toivomani päre ma luulen jo varmaan hiukan avoimemmin raottaisi lukijalle, että mistä se matruunan ikioma aivopierukana oikei pissii.

Motiivia hillittömään alapää-silpomisella mässäilyyn tässä näin ollen yhä vilpittömästi etsitään.

Kyseinen motiivi tuskin lienee tieteellinen kiinnostus asiaan [sillä tiede ei närkästy tai ylipäätään tunteile] tai sitten tieteen sisin tarkoitus ja olemus todellakin husserlilaisittain [fenomenologisesti] on päästä asioihin eli kokemukseen itseensä.

Toki matruuna ei ole henkilökohtaisesti kiinnostunut pseudotieteenä pitämästään fenomenologisesta kokemuksellisuuden tutkimuksesta, mutta tahtoipa hän sitä tai ei, tiedostipa hän sitä tai ei, niin juuri fenomenologista pohdintaa hän itse tässä tuottaa - ei niinkään tutkittavasta kohteesta kuin omista psykologisista taipumuksistaan.

Matruuna siis harjoittaa itsensä eli oman nautintonsa paljastamista näissä esinahka-orgioissaan ja clitoris-venytyksissään.

Pystyn lukemaan hänen henkilökohtaisia 'akuliinojaan' rivien välistä kuin Freud hysterioitaan, vaikka en tietenkään väitä täysin ymmärtäväni [kukaan ei ymmärrä], mikä on se helkutin kieroutunut mutta syvä nautinto, joka suorastaan panee Ironmistressiä kirjoittamaan näistä ruumiin eritteisiin ja ihmisen terskan sekä välilihanpalasiin liittyvistä kulttimenoista.

Sen verran kuitenkin tiedän ja väitän, että tuo sama nautinto ja sen hinkuaminen on saanut matruunan jo esigenitaalisessa iässä kiinnostumaan mytologioista ja gootti-hevi-peleistä.

Kyseessä on tetysti karmaisevan jännityksen ja kauhun stimuloima, kiihottama ja laukaisema primitiivisen mielihyvän panseksuaalinen affekti, joka purkautuessaan aiheuttaa selittämättömän hyvänolon ja helpottuneisuudern tunteen - hetkellisesti. Eikä aikaakaan, kun matruuna jo palaa astialle - 'tieteellisen' hekkiiman vallassa.
.....
Hmm. Etkö kokeilisi joskus - ihan vaihtelun vuoksi - vaikka eläinten konservoimista? Se voisi olla sinulle kaikkein itseterapeuttisin ammatti - täytteiden tunkeminen tapettujen elukoiden mahaan. Muistuttaa etäisesti masuunin lataamista - - ?
*
http://takkirauta.blogspot.com/2012/03/pippelinleikkaususkonnot-ja.html
http://listsoplenty.com/pix/bald-head-tattoos

'Mielestäni teet perustavaa laatua olevan ajatusvirheen suhtautuessasi Jumalaan samalla tavalla kuin tieteelliseen teoriaan tai hypoteesiin. Se osoittaa, että käsityksesi uskonnosta on virheellinen' [Jaakko Heinimäki].

Usko-mattoman juupas-eipäs-kisan ehdoton voittaja on Jaakko Heinimäki [oik.]. Jussi K. Niemelän lähettäisin mitä pikimmin terapiaan, sillä hän tarvitsee jotain täsmä-rentoutushoitoa umpirationalistiselle asenteelleen. Tämä yksiulotteinen mieshän ratkeaa muuten liitoksistaan joku päivä: häneltä katkeaa verisuoni päästä [vaikkei mikään tyhmä ja tietämätön olekaan]. 

I
Päreestäni löytyy kirjailija-pappi Jaakko Heinimäen erinomaisen selventävä kommentti  keskustelukumppanilleen 'tiede-ateisti' Jussi K. Niemelälle koskien mm. kategorista eroa kristillisen uskon kielen ja tieteellis-teoreettisten lausumien välillä.

Luonnontiede-kielipeliinsä dogmaattisesti jämähtäneenä Niemelä ei Heinimäen selkeää puhetta kuitenkaan voi hyväksyä [eikä silmälappuisena umpi-tiederationalistina edes kunnolla tajua], koska hänen tieteellinen sekä muka liberaali ja muka uskontoneutraali [itse asiassa Niemelä on käänteinen fundamentalisti] todellisuuskäsityksensä tekee hänelle mahdottomaksi ymmärtää ihmisen kokemuksellista ulottuvuutta muuna kuin fysikaalisena kaavana [ai niin - numerot tosiaan ovat ateistisille bioroboteille kokemuksellisuuden 'aitoa' kieltä - eh]. 

Sitaatti on kirjasta Kamppailu Jumalasta - 12 erää uskosta/Jaakko Heinimäki&Jussi K. Niemelä, 2011 [s.160-163].

II
Jaakko Heinimäki

Tulee vähän semmoinen olo, että heittelet epämäräisiä heittoja ja olet sitten kovasti ihmettelevinäsi niitä. Olen yrittänyt jo aiemmin kirjeissäni selittää sinulle, että olennon nimeltä Jumala olemassaoleminen ei välttämättä ole kristinuskon keskiössä, koska kristillisen teologian mukaan Jumala ei ole olento siinä mielessä kuin olennot tapaavat olla. Perimmäiset kysymykset liittyvät enemmän mieleen ja merkitykseen, rakkauteen, moraaliin ja sen tapaisiin asioihin. Ajatus siitä, että niihin haettaisiin vastauksia ainoastaan luonnontieteestä, tuntuu minusta perin erikoiselta.

Miksikö uskon juuri kristinuskon Jumalaan? Taisin joskun aiemminkin kirjoittaa, että uskonnollista uskoa harvemmin omaksutaan samalla tavalla argumenttien perusteella kuin tieteellisiä käsityksiä. Usko syntyy pikemminkin kasvatuksen ja sosiaalistumisen tuloksena, se muistuttaa oikeastaan kohtaloa. En varmaankaan olisi tällainen körttiläinen luterilainen kristititty, jos olisin syntynyt Grönlannissa tai Naurusaarilla. Siinä mielessä uskonto tosin ei ole vääjäämätön kohtalo, että tietenkin me voimme ottaa, ja otammekin, kantaa omaan uskonnolliseen perinteeseemme ja voimme valita uskonnon tai uskonnottomuuden. Mutta myös näiden valintojen taustalla on koko joukko kasvatuksen ja sosiaalistumisen myötä syntyneitä oletuksia.

Saattaa muuten hyvinkin olla, että minä uskon kaikkiin mahdollisiin jumaliin. Mutta minulla on aika kovat kriteerit sille, mikä on mahdollinen jumala. Sen sijaan tottujen ja joulupukkien ja keijukaisten mukaan sotkeminen keskusteluun on kohtuullisen epämääräinen heitto, joka minua puolestaan häiritsee ateistisessa uskontokritiikissä.

Lähdit liikkeelle siitä, että tulkintojen moninaisuus ja Raamatun tekstien sisäiset ristiriidat osoittavat, että mikään uskonto ei voi olla totta. Ei pidä paikkaansa. On myös mahdollista ajatella, että koska on niin paljon uskontoja ja tulkintoja Jumalasta tai jumalista, tulkintojen takana nimenomaan on jokin todellisuus.

Siitä, että uskontoja on paljon, ei seuraa loogisesti, että ne kaikki olisivat väärässä. Ja vaikka kaikki uskonnot olisivatkin väärässä ja kaikki ihmisen Jumalaa koskevat tulkinnat olisivat pielessä, ei siitäkään millään loogisella välttämättömyydellä seuraa, että Jumalaa ei olisi. Onhan sellainenkin mahdollista, että Jumala on, ja kaikki uskonnot perustuvat vääriin oletuksiin hänestä. Itse asiassa oma apofaattisen teologian sävyttämä kantani muistuttaa juuri tätä näkemystä.

Mitä taas tulee Raamatun ristiriitoihin, niin usein kertomusten ristiriidat pikemminkin todistavat fiktiohypoteesia vastaan. Jos tyypit olisivat sepittäneet koko jutun, kai ne olisivat edes karkeimmat ristiriidat silotelleet. Se, että Raamattu ei ole tasalaatuinen taivaasta laskeutunut Jumalan kirjoittama mestariteos, ei ole luterilaiselle kristitylle mikään ongelma.

Mielestäni teet perustavaa laatua olevan ajatusvirheen suhtautuessasi Jumalaan samalla tavalla kuin tieteelliseen teoriaan tai hypoteesiin. Se osottaa, että käsityksesi uskonnosta on virheellinen. Uskonnossa, ainakin kristinuskossa, suhde Jumalaan muistuttaa pikemminkin rakkaussuhdetta kuin suhdetta tieteelliseen ongelmaan. Ja siinä olen vanhan kunnon Wittgensteinin kanssa samoilla linjoilla, että tieteen kieli ei ole kaiken kielenkäytön mittari. Erilaiset 'elämänmuodot' muodostavat erilaisia 'kielipelejä', jotka kadottavat käyttökelpoisuutensa oman elämänmuotonsa ulkopuolella.

Esimerkiksi juuri rakkauselämä on elämänmuoto, jonka sisällä toimii toisenlainen kielipeli kuin vaikkapa luonnontieteen maailmassa. Minusta tuntuisi erikoiselta, jos joku rakastellessaan huokailisi kvanttiteorian lauseita kumppaninsa korvaan - elleivät sitten kvanttiteorian lauseet heidän rakkauselämänsä kielipelissä saa joitakin ihan muita merkityksiä, mutta silloin ne eivät enää ole kvanttiteorian proposioita.

Tieteen kieli toimii tieteen sisällä, mutta se ei yllä koko todellisuuteen. Olisi mieletöntä yrittää lohduttaa itkevää ystävää alkamalla selvittää hänelle kyynelten kemiallista koostumusta. Samoin uskonnollinen kieli liittyy uskonnon elämänmuotoon. Se on sidoksissa uskonnolliseen yhteisöön ja sen käytäntöihin: ennen kaikkea liturgiaan ja rukoukseen. Jumala ja hänen olemassaolonsa ei uskonnon elämänmuodossa ole tieteellisen hypoteesin kaltainen päättelemällä muodostettu oletus vaan koko elämänmuodon periusta.

Luonnontieteen tapa puhua maailmankaikkeuden synnystä on relevantti oman käytäntönsä sisällä [ja sekin sisältää metafyysisiä ja tietoteoreettisia taustaoletuksia, esimerkiksi erehtymisen mahdollisuuden], ja uskonnollinen puhe Jumalan luomistyöstä on relevantti oman käytäntönsä sisällä. Mutta ne eivät toimi toinen toisensa kielipeleissä. Jumalan tutkiminen luonnontieteen keinoin on ihan yhtä älytöntä kuin tieteellisen teorian perustaminen Raamatun luomiskertomukselle. Tässä mielessä fundamentalistit ja tieteelliset ateistit lankeavat samaan ajatusansaan. [....]. 

Jaakko

III
http://www.youtube.com/watch?v=uQf_-2gGJMU
Jumala ompi linnamme elokuvasta Helmikuun manifesti
*
Tässä videossa kiteytyy monta seikkaa, jotka ilmentävät uskon ja uskonnon merkityksellisyyttä suomalaisen ihmisen elämässä ja mielessä noin sata vuotta sitten. Pappi repii virren lopussa manifestista ilmoittavan paperin, joka hänen on pitänyt lukea seurakuntalaisille. 
*
Jumala ompi linnamme (kirjoitetaan joskus virheellisesti Jumala onpi linnamme) on suomalaisen virsikirjan tunnetuimpia virsiä. Virren on alkujaan sanoittanut Martti Luther, jonka alkuperäisteksti Ein' feste Burg ist unser Gott (suom. Vahva linna on Jumalamme) vuodelta 1528 perustuu psalmiin numero 46: "Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä". Ein' feste Burgista tuli jo Lutherin aikana uskonpuhdistuksen kannattajien tunnuslaulu, ja sitä on kutsuttu myös "reformaation taistelulauluksi".
...
Luther tarkoitti ensimmäisen säkeistön "sillä vanhalla vainoojalla" (saksaksi der altböse Feind) saatanaa, mutta Suomessa sanontaa käytettiin usein tarkoittamaan keisarillista Venäjää tai Neuvostoliittoa - [wiki]
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Heinim%C3%A4ki
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_K._Niemel%C3%A4
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Pappi+ja+ateisti++paiskaavat+k%C3%A4tt%C3%A4/HS20110828SI1KU015go
http://fi-fi.facebook.com/pages/Kamppailu-Jumalasta-12-er%C3%A4%C3%A4-uskosta/148739321862944
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jumala_ompi_linnamme
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helmikuun_manifesti
http://suomenkuvalehti.fi/kuvat/2011/04/20/jaakko-heinimaen-ja-jussi-k-niemelan-kamppailu-jumalasta-12-eraa-uskosta-kirjan-julkistamistilaisuus

Onko Taide insinööritiedettä ja estetiikka moponkorjausta? Vastaus: no ei varmasti ole.

Koneinsinööri valitsi vuoden taideteoksen.
*
Kirjoitettu kommentiksi Ironmistressin kommenttiin edellisessä päreessäni Tiede, taide, nihilismi.
*
Et ymmärrä minun pointtiani, joskaan se ei ole yllätys. Minä sen sijaan ymmärrän sinun lähtökohtasi, vaikken tietysti yksityiskohtia hallitsekaan.

Pelkkä kaavaselitys ['entropian gradientti'] ei kuitenkaan ole mikään kokemus, jossa aika ihmiselle tajuisesti ilmenee. Niinpä juuri teatteri ja taide ylipäätään ovat kokemuksen [erotuksena havainnosta] laboratorioita. Sen halusin sanoa.

Taidetta ei sido mikään tiede tai ideologia ja tämä vapaus on taiteen perimmäinen voima sekä totuudellisuus [tai epätotuudellisuus - sama se, sillä taide ei etsi totuutta eikä välttämättä edes kauneutta vaan materiaalin ja merkityksen aistittavaa yhteyttä taideteoksessa/-na].

Taide ja teatteri [ylipäätään esteettinen] on tila, kyky ja ulottuvuus, joka performatiivisesti heijastaa maailmaa ilmentäen ja muokaten maailmankuvia sekä -maailmankatsomuksia.

Ja jos suurin osa taiteesta aina roskaa, niin sitten koko se kokemustodellisuus, jossa elämme on roskaa. Olkoon niin.

Mutta on sekä typeryyttä että fundamentalismia väittää, että taidetta pitäisi tehdä jonkun kaappi-rasistisen konservatiivi-insinöörin hyötylaskelmien ja kaava-sääntöjen ehdoilla - ikäänkuin taide olisi pragmaattis-mekaaninen tuote.

Jos näin kuitenkin ajatellaan ihan vakavasti, niin juuri tämä vaatimus [taiteella pitää olla 100%sti utilitaristinen funktio] tekee taiteesta taiteena ei-taidetta, vaikka se olisi esim. käyttöesineen ominaisuudessa erinomaisen käytännöllistä.

Ja jos nyt edelleen yhä tiukemmin vastaväitetään, että nimenomaan käyttöesine on aina parasta taidetta, niin a fortiori silloin mitään taidetta ei ole koskaan ollutkaan eikä tule olemaan. Totta kai käyttöesinekin voi olla taidetta, mutta ei yksinomaan insinöörimäisellä kaava-ajattelulla toteutettuna, sillä taiteessa merkitys [tai mahdollinen preskriptio] on aina primaarimpi arvo kuin mekaaninen käyttötarkoitus.

Sama pätee moraaliin. Jos teemme moraalista [ja siten ihmisestä] pelkän välineen hyötyyn ja hyödyllisyyteen, moraali katoaa olemattomiin sulautuen teknokraattis-kapitalistisiin päämääriin.

Minulle taide on perimmältään täysin hyödytöntä, ylimääräistä ja tarpeetonta, mutta nimenomaan nämä 'ei-positiiviset ominaisuudet' irrottavat taiteen mekaanisen hyöty-kausaalisuuden tuotantopakosta ja tekevät mahdolliseksi taiteen ilmaisuvoiman, joka voi tavoittaa maailman todellisemmin kuin yksikään kaava, jota mantran tavoin hoetaan ainoana fundamentalistis-kirjaimellisesti sallittuna totuutena.

'Aika on entropian gradientti eikä sen kummempaa.' - Väärin. Ajan kaava ilmaistaan entropian gradienttina - ei sen kummenpaa.

Tuollainen toteamus ei siis kerro ajasta kokemuksellisuutena yhtään mitään ja joka niin väittää, käyttää järkeä kategorisesti väärin eli ei ymmärrä käyttämiensä sanojen käyttöyhteyden ontologisia rajoja.

Tieteellä, ollakseen tiedettä, on kuitenkin aina oltava selkeät päättelyn ehdot/rajat ja metodit. Sen sijaan taiteessa voidaan käyttää rajoituksia sekä metodeja [joita taidekin kyllä tarvitsee ilmaisun koherenssin ja integraation vuoksi] joskin periaatteessa juuri siten kuin taiteilija parhaaksi näkee. Taidetta kun ei tehdä luonnonlakien vaan subjektiivisten intentioiden ja motiivien ehdoilla.

Fyysikko älköön siis yrittäkö selittää taidetta, koska hän [reduktionistina] tulee silloin väistämättä selittäneeksi pelkkää fysikaalista eikä suinkaan ilmaisua eli taidetta.

Tuskin voin kuvitella äyllisesti mitään niin skitsofreenista esitystä [joka on samalla myös tahattomasti ja absurdilla tavalla lähes taiteellista! ;\] kuin taiteilija-fyysikon selittämässä taidettaan fysikaalisesti.

Toistan - fyysikko on väistämättä ja palautumattomasti sidottu fysikaaliseen eikä fysikaalinen muutu taiteeksi fysikaalisten ilmiöitten selitykseen tarvittavilla alkuehdoilla, säännöillä, ja kaavoilla - ei vaikka miten jankkaisi.

Taitelija sen sijaan ei ole sidottu kuin luovaan hulluuteensa. No - maailma on kyllä ihan oikeasti täynnä ihan oikeita hulluja, jotka pitävät itseään taiteilijoina, mutta minun mielestäni maailma olisi paljon pahempi paikka, jos se olisi täynnä kone-insinöörejä, jotka luulevat kykenevänsä selittämään ja jopa ymmärtämään taidetta - [mutta taide ei ole 'mopo' eikä estetiikka mikään moponkorjauksen manuaali].

Pysykööt siis insinöörit visusti lestissään, joskaan en toki halua kieltää heiltä heidän huimia tekno-roolipeli-fantasioitaan, joiden uusmytologiset sisällöt paljastavat paitsi heidän mutteri-höperöisen maailmankuvansa myös materaalis-elitistisen maailmankatsomuksensa.

Lentäkööt etenkin naispuoliset roolipeli-inssit vaikka joka ilta luuta ahterissaan ja kiima päässään Kyöpelinvuorelle noita-bileisiin [vautsi miten siistii seksii!].
*
[Pyydän anteeksi mm. Fjodor Dostojevskilta [melkein valmis sotilas-insinööri] ja Antti Tuurilta [graafisen alan inssi], joskaan en mahda mitään sille 'tosiasialle', että poikkeukset vahvistavat säännön tässäkin tapauksessa ;\].

II
http://www.youtube.com/watch?v=L4yHyHdJK5g
Motorhead - Iron Fist - [omistettu Ironmistressille - rautanyrkkiä tarpeeseen].
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Tuuri
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mot%C3%B6rhead
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/09/tiede-taide-nihilismi.html
http://ohohupsis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/75507-set%C3%A4ihmismotoristit