Onko Kaarina Hazard nyt itse langennut kontalleen eli eksynyt samoilemaan jonnekin Matti-Esko Hytösen ja Jyrki Lehtolan harmaalle Stalker-vyöhykkeelle, missä on taannuttu 'ihmissyönnin' nautinnollisiin orgioihin? - - Jos näin käynyt, niin Kaarina onnistuu ainakin Halme-dissektiossaan tekemään tästä perversiosta hätkähdyttävää taidetta - päinvastoin kuin edellä mainitut tosikkoruikuttajat.*
Kirjoitettu jälleen Iineksen kommenttiin päreessään Pahaa puhetta?.
*
Iines kirjoitti:
Jos kiinnostaa Hazardin oma selitys hänen kirjoittamisensa motiiveista, niin kannattaa katsoa tämä kolmiminuuttinen aamutelevisiosta.
Heheh. Ei vakuuta nyt Hazard täysin meikäläistä. Ymmärsin toki itsekin, että kirjoitus on totta kai myös mediakriittinen, mutta Hazardin valitsema näkökulma ja tarkastelupa oli äärimmäisen subjektikeskeisesti poleeminen - Halmetta vastaan hyökkäävä.
Tavallaan kyseessä on mitä tyypillisimmin iltalehtimäinen purkaus, mutta mikäli on haluttu kritisoida juuri iltapäivä- ja viihdelehtiä, niin tuloksena on ollut sekaannus.
Tekstistä puuttuu ikäänkuin eksegeettinen ulottuvuus tai sanoisinko vaikka tekstiin itseensä sisällytetty analyyttinen dekoodaus siitä, mitä tällä ad hominem-tyyppisellä kritiikillä todella tarkoitetaan. Mihin sen on implisiittisesti tarkoitus viitata?
Hazard on - mikäli uskomme sitä, mitä hän puhelimessa (Aamu-tv:n videopätkä) moneen kertaan painottaa - tavallaan mennyt helppoon tai langennut kiusaukseen ja kirjoittanut otollisesta aiheesta/julkkiksesta loistavan kolumnin mutta ei loistavaa mediakritiikkiä vaan sekoittanut puurot ja vellit.
Jos nyt sitten hyväksyn edellä sanomani, seuraa siitä, että olen myös itse erehtynyt Hazardin intentioitten selkeyden suhteen, koska pidin niitä pääosin sekä Halmeen poliittisen/julkisen että hänen yksityisen henkilönsä kritiikkinä ja vasta toissijaisesti kritiikkinä siitä, miten media käsitteli ja hyödynsi Halmetta (mikä siis sekin tarkoitus kyllä ilmenee tekstistä, mutta jää täysin varjoon henkilötykityksen rinnalla).
Mikäli Hazard haluaa tästä lähtien kritisoida mediaa nimenomaan iltalehtimäisesti silti samalla mediakriittisen missionsa säilyttäen, hänen täytyy tosiaankin kirjoittaa jollain tapaa tarkemmin ja ottaa enemmän etäisyyttä kirjoittamaansa. Muussa tapauksessa emme välty vastaavilta sekaannuksilta.
Vielä kerran: jos Hazardin selitys pätee, niin kyseessä on yhä edelleen kirjallisesti loistava kolumni, joka analyyttisesti tarkastellen näyttäytyy peräti omituiselta ainakin mediakritiikkinä.
Kutsuisimmeko tätä kriittisen intention tahatonta(?) kohteensiirtoa 'iltalehti-syndroomaksi tai peräti dilemmaksi'.
Tarkoitan tällä sitä, että Iltalehti ikäänkuin onnistui assimiloimaan jopa yhden parhaimman kolumnistinsa mediakritiikin niin hyvin poleemis-sosiaalipornoiseen linjaansa, että tämän huippukolumnin analyyttinen terä - ei ehkä tylsynyt mutta suuntautui tai alkoi osoittaa - - niin minne?
Halme-Hazard-kohun kuohunnassa lienee oikeutettua kysyä (eikä ainoastaan kieli poskessa), onko Kaarina Hazardista nyt tullut jäävi kirjoittamaan mediakritiikkiä Iltalehdessä? ; /\]
*
http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=102
*
Iines kirjoitti:
Jos kiinnostaa Hazardin oma selitys hänen kirjoittamisensa motiiveista, niin kannattaa katsoa tämä kolmiminuuttinen aamutelevisiosta.
Heheh. Ei vakuuta nyt Hazard täysin meikäläistä. Ymmärsin toki itsekin, että kirjoitus on totta kai myös mediakriittinen, mutta Hazardin valitsema näkökulma ja tarkastelupa oli äärimmäisen subjektikeskeisesti poleeminen - Halmetta vastaan hyökkäävä.
Tavallaan kyseessä on mitä tyypillisimmin iltalehtimäinen purkaus, mutta mikäli on haluttu kritisoida juuri iltapäivä- ja viihdelehtiä, niin tuloksena on ollut sekaannus.
Tekstistä puuttuu ikäänkuin eksegeettinen ulottuvuus tai sanoisinko vaikka tekstiin itseensä sisällytetty analyyttinen dekoodaus siitä, mitä tällä ad hominem-tyyppisellä kritiikillä todella tarkoitetaan. Mihin sen on implisiittisesti tarkoitus viitata?
Hazard on - mikäli uskomme sitä, mitä hän puhelimessa (Aamu-tv:n videopätkä) moneen kertaan painottaa - tavallaan mennyt helppoon tai langennut kiusaukseen ja kirjoittanut otollisesta aiheesta/julkkiksesta loistavan kolumnin mutta ei loistavaa mediakritiikkiä vaan sekoittanut puurot ja vellit.
Jos nyt sitten hyväksyn edellä sanomani, seuraa siitä, että olen myös itse erehtynyt Hazardin intentioitten selkeyden suhteen, koska pidin niitä pääosin sekä Halmeen poliittisen/julkisen että hänen yksityisen henkilönsä kritiikkinä ja vasta toissijaisesti kritiikkinä siitä, miten media käsitteli ja hyödynsi Halmetta (mikä siis sekin tarkoitus kyllä ilmenee tekstistä, mutta jää täysin varjoon henkilötykityksen rinnalla).
Mikäli Hazard haluaa tästä lähtien kritisoida mediaa nimenomaan iltalehtimäisesti silti samalla mediakriittisen missionsa säilyttäen, hänen täytyy tosiaankin kirjoittaa jollain tapaa tarkemmin ja ottaa enemmän etäisyyttä kirjoittamaansa. Muussa tapauksessa emme välty vastaavilta sekaannuksilta.
Vielä kerran: jos Hazardin selitys pätee, niin kyseessä on yhä edelleen kirjallisesti loistava kolumni, joka analyyttisesti tarkastellen näyttäytyy peräti omituiselta ainakin mediakritiikkinä.
Kutsuisimmeko tätä kriittisen intention tahatonta(?) kohteensiirtoa 'iltalehti-syndroomaksi tai peräti dilemmaksi'.
Tarkoitan tällä sitä, että Iltalehti ikäänkuin onnistui assimiloimaan jopa yhden parhaimman kolumnistinsa mediakritiikin niin hyvin poleemis-sosiaalipornoiseen linjaansa, että tämän huippukolumnin analyyttinen terä - ei ehkä tylsynyt mutta suuntautui tai alkoi osoittaa - - niin minne?
Halme-Hazard-kohun kuohunnassa lienee oikeutettua kysyä (eikä ainoastaan kieli poskessa), onko Kaarina Hazardista nyt tullut jäävi kirjoittamaan mediakritiikkiä Iltalehdessä? ; /\]
*
http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=102
6 comments:
Hauska huomata, että sinäkin aloit nähdä Hazardin "mediakritiikin taakse."
Nähdäkseni tässä on kyse lähinnä julkisuudesta elävän näyttelijän ja viestinnän ammattilaisen taitavasta keinosta päästä kerrankin kunnolla parrasvaloihin ja parantaa samalla huomattavasti ansioitaan.
Jos sanoisin, ettei Hazard tiennyt, mitä teki, kirjoittaessaan tuosta "eläimestä", aliarvioisin hänen älyään ja taitojaan. Hazard laskelmoi aivan oikein, että Halme-jutusta syntyy niin maan perusteellinen kohu, että se ylittää reippaasti Makkaratukka-Sofinkin meiningit.
Tosin itse menetelmä oli kopsattu suoraan Sofilta. Höläytetään julkisuuteen takuuvarma puheenaihe, jonka jäkeen tulee kutsu jokaiseen mahdolliseen tv:n keskusteluohjelmaan. Naistenlehdet tekevät pian isoja juttuja "rohkeasta ja suoraselkäisestä" naisesta, joka ei pelkää perkelettäkään. Ja kas kummaa: kohta alkaa tulla valtionpalkintoja ja stipendejä, kenties pääosa hyvin tuottavassa elokuvassakin.
Tähän saakka siis kaikki on hyvin. Hazard harjoitti onnistuneesti julkisuusammattiaan ja osui kympiin. Onnittelut siitä.
Samalla hän kuitenkin tuli päästäneeksi irti - kuten luin eräästä blogista - Barabbaan, jonka vaikutusta emme vielä tunne. Suuri kansa, se, jota hazardin puolustajat pitävät tyhmänä, olettaa, että vuosituhantinen tapa kunioittaa vainajaa ainakin niin kauan, kun se vielä on lämmin, on kumottu. Nyt voi rauhassa piereskellä hautajaisissa ja kusta tuoreelle kummulle. Kaikki on sallittua, kuten hyvin tuntemamme Ivan sanoisi. Tabuja ei enää ole! Hyh, tabut!
Toinen Barabbas on tämä mediakritiikki. Nythän voi Hazardin luvalla sanoa kenestä tahansa mitä tahansa inhottavaa, kunhan muistan huomauttaa, että tämä on kuulkaa mediakritiikkiä. Vähän veikkaan, että Hazard vielä syö mediakritiikkinsä pikkulusikalla.
Minua taas mietityttää tämän mediakriittisyyden motiivit; en ole juurikaan onnistunut löytämään näitä Hazardin mainitsemia kirjoituksia, jota luovat Halmeesta "myyttisen sankarihahmon".
Ja tosiaan tuo etäännytys: jossain kohdin tosiaan huomaa, kuinka Hazard hengästyy kirjoittamastaan. Lisäksi hänen valitsemansa räväkkä retorinen tyyli on siinä rajoilla, keinuuko se mediaa kritisoivana vai sitä syleilevänä, houkuttelevana.
Olen minäkin niitä sankaritarinoita haeskellut, mutta kovin laihaksi jäi saalis.
Jos tämä nyt oli mediakritiikkiä niin mitä, tarkkaan ottaen, Hazard siinä kritisoi? Voisitko sinä, Rane, valaista minua pimeässä vaeltavaa?
Ennustin tuolla aiemmin, että Hazard vielä joutuu syömään mediakritiikkinsä pikkulusikalla. No, tässä yksi näyttö hänen "omasta" blogistaan, joka taas löytyy blogista "ihmissuhteet ja tasa-arvo."
"Anonyymi kirjoitti...
Haista lesbolutka läskilehmä kuraperseinen lättäspillunarttu iso ja pitkä haiseva paska niinkuin edesmenneet isovanhempasikin olivat. Pitkiä paskoja, laiskoja isänmaanpettureita ja punaperseisiä sikalimaniskoja."
Joku ihminen siinä kirjoittaa toisesta ihmisestä, K. Hazardista.
Barabbas on totisesti päästetty irti. Silti, ei tuo äskeinen ole juuri kummempi kuin Hazardin näkemys Halmeesta. Hazard on luonut standardin, jota nyt kaikki noudattakoot. Mieluummin suruaikana, ennen hautajaisia, kiitos.
Nyt on Suomen kansa sitten jaettu kahteen osaan, a: Pieneen ryhmään etuoikeutettuja neroja, jotka ymmärsivät, että Hazard arvosteli kolumnissaan iltapäivälehtiä ja b: niihin, joiden mielestä kirjoitus oli yksinkertaisesti tahditon ja tyylitön. Ilmoitan kuuluvani jälkimmäiseen.
Vaari siteerasi:
'Haista lesbolutka läskilehmä kuraperseinen lättäspillunarttu iso ja pitkä haiseva paska niinkuin edesmenneet isovanhempasikin olivat. Pitkiä paskoja, laiskoja isänmaanpettureita ja punaperseisiä sikalimaniskoja.'
Hazardin teksti Halmeesta oli tosi rankka, mutta kuten jatkuvasti painotan: vaikka se toki oli tahdoton kirjoitus, niin tyyliä ja draivia siitä löytyy vaikka muille jakaa.
Siteeraamaasi ulostepurkausta sen sijaan voinee hyvällä syyllä pitää psykoottisen tyylitajuttomuuden übermauttomana pohjanoteerauksena ja entisenä mielisairaanhoitajana arvioisin sen olevan impulssikontrollin hallinnan puutteesta kärsivän luonnehäiriöisen ihmisen tuotos.
Tutustuin aikoinaan Lapinlahden kriminaalipsykiatrian osastolla samantyyppiseen tapaukseen.
Mies oli kaiken lisäksi sivellyt uskomattomia törkeyksiä sisältävät kirjeliuskansa omalla paskallaan.
Mikäli joutuisin Hazardin asemaan saattaisin ihan vain piruuttani haastaa tuollaisten kirjoittajat oikeuteen törkeästä herjauksesta.
Tulisi silloin oikein kunnolla tsekattua, mitä oikeus loppujen lopuksi pitää tahdittomana ja tyylittömänä ja mitä ei.
Mutta tämä nyt vain tällaisena provokatorisena heittona.
Kommenttilootaani on nyt ilmaantunut lyhyen ajan sisään pitkästä aikaa muutama asiallinen teksti, joiden kirjoitusasukin lienee tarkistettu, joten suhtaudun tällä kertaa kovalla kädellä kaiken maailman sekoilijoihin ja hällä väliä huitelijoihin.
Mikä tarkoittaa, että delete paukkuu, jos on tarpeen (paukkui jo).
Post a Comment