Tony Halmeen ultra-fani on juuri lukenut Kaarina Hazardin 'muistokirjoituksen' tämän miehen (ja niin monen naisen, mitä asiaintilaa syvästi ihmettelen) sankarista. - - So you better run now Kaarina. Because this man has no self-control anymore.*
Kielimafian coffeiinipitoinen korjaus otsikkoon + PS. sekä aiheeseen epäsuorasti mutta oleellisesti (puheakteihin sekä ylipäätään lingvistiikkaan) liittyvä 'strange?' PPS. klo: 11.35.
*
Kommentti Vaarin kommenttiin edellisessä päreessäni Tää onko niitä hazardihommia vaan?
Vaari kirjoitti:
Jos tämä nyt oli mediakritiikkiä niin mitä, tarkkaan ottaen, Hazard siinä kritisoi? Voisitko sinä, Rane, valaista minua pimeässä vaeltavaa?
En todellakaan osaa sanoa tai ainakin olen hieman 'metikössä' tällä hetkellä.
Luin Hazardin tekstin kolmanteen kertaan, kun olin katsonut tuon Iineksen linkkaaman Aamu-TV-pätkän, mutta kumma kyllä vasta sen jälkeen, kun olin jo ehtinyt kirjoittaa tämän päreen. Menin - sanoisinko äimän käeksi hetkiseksi aikaa.
Kyllä Hazard toisaalta oikeassa on. Mediakriittinen pointti löytyy, niinkuin sen minäkin olin aiemmin löytänyt, joskin nyt saatoin lukea/ymmärtää paljon paremmin, mitä K.H. tarkoitti.
Ja silti. Luettuani oman, hetkeä aiemmin julkaisemani päreen uudestaan, päädyin siihen tulokseen, että olkoon. En muuta sanaakaan, koska oleellinen tuli kuitenkin jo sanottua, vaikken ollutkaan yrittänyt asettua lukemaan po. 'muistokirjoitusta' nimenomaan tietoisesti mediakritiikin näkökulmasta.
Väitän yhä, että Hazard on intoutunut liikaa ja sekoittanut puurot ja vellit.
Kun kirjoitetaan mediakriittisesti ei voida lähteä painottamaan täysillä vain satiiris-parodis-sosiaalipornoista genreä (vaikka kirjoittaisi sitten miten taidokkaasti ja ikäänkuin vastaansanomattomasti kuten H. nyt) ellei sitten olla aivan hurjia neroja eli osata jollain ihme tavalla nivoa itse asia eli mediakriittinen näkökulma ilkeän satiiriseen, poleemiseen muttei ylirajussa tyylikkyydessän sentään pelkkiin mauttomuuksiin lankeavaan henkilökuvaukseen erään merkillisen pellen julkisesta ja hieman yksityisestäkin luonteesta/identiteetistä/roolista.
Eikä Hazard sentään sellaisen tason nero tässä (minun mielestäni) jo klassisessa tekstissään ollut (en siis pidä juttua tyylittömänä, vaikka tahditon se tietysti on).
Sanotaan nyt lopuksi vaikka, että Hazard arvioi kirjoituksensa puutteita Aamu-TV:n puhelussa aivan oikein.
On sitten eri asia, miten rehellisenä häntä voi pitää sen suhteen, kirjoittiko hän tahallaan vittumaisesti vai yrittikö hän tosiaan vilpittömästi ja tietoisesti sulauttaa keskenään mediakritiikin ja henkilöön kohdistuvan runttauksen.
Toistaiseksi Halme-purkauksen perimmäinen motiivi ei ole ainakaan minulle tullut Hazardin taholta kovin vakuuttavasti selvitetyksi - enkä, jos sitä minulta kysytään, usko, että siitä ikinä julkisesti loppuun asti rehellistä lausuntoa annetaankaan (Hazardin sisäpiiri toki tietää jo nyt, miten asian laita on).
Sanon näin, koska oletan Hazardilla olleen jotain pahasti kivistävää hampaankolossa Halmetta kohtaan. (Voin toki olla väärässä.)
Tuon kirjoituksen paatos huokuu joka tapauksessa ikäänkuin henkilökohtaista kostoa samalla, kun se yrittää vain hajanaisesti (eikä systemaattisesti kuten pitäisi) viitata median rooliin Halmeen nostamisessa jalustalle ja tiputtamisessa sieltä.
Mutta juuri tätähän on Iltalehden linja. Sensaatio- ja spektaakkelilehdistön (skandaalejahan ei nykyään enää tapahdu; - samaan tapaan on hysteria miltei kadonnut psykiatrisista luokituksista) julkaisuissa jopa mediakritiikin pitää näköjään olla nykymaailmassa sosiaalipornoa.
Muotoilen ja toistan päreeni toiseksi viimeisessä kappaleessa turhan monimutkaisesti esittämäni väitteen uudestaan seuraavalla tavalla:
Hazard astui työnantajansa Iltalehden eli keltaisen lehdistön sylttytehtaan virittämään ansaan. Ja sitä ei olisi uskonut (tätä H. tavallaan itsekin ihmetteli) alan pitkäaikaiselta ammatti-ihmiseltä, joka tekee paraikaa väitöskirjaa juuri mediakritiikistä.
Enkä minä uskokaan. Toisin sanoen - vielä kerran - Kaarinalla on siis täytynyt olla myös oma lehmä ojassa (ja tämä on se ainoa asia, miksi häntä saa/voi ruoskia: henkilökohtaisen (kosto-)motiivin naamioiminen mediakritiittiseksi polemiikiksi ) tuon useimmiten niin tyylittömän ja tahdittoman Tony Halme-nimisen uusnatsin suhteen, jonka hän runttaa iljettävän tahdittomasti mutta erinomaisen tyylikkäästi juuri sinne minne se kuuluukin!
En tiedä miellyttikö vastaukseni, mutta minulla ei valitettavasti tai onneksi ole tapana nuoleskella ketään säilyttääkseni tekopyhän ystävyyssuhteen ihmisiin jotain hemmetin kaksimielistä small talkia vääntämällä (ei se toki ole sinunkaan tapasi Vaari, vaikka oletkin maltillisempi kuin minä) - - joten revi siitä Pappa.
PS.
Teesini siitä, että Hazardilta karkasi mopo käsistä Halmeen suhteen - ei vahingossa vaan tietoisesti (mitä hän ei myönnä) - on yhtä lailla karkean poleeminen kuin Hazrdin oma kirjoitus Halmeesta.
PPS.
Englannin kielen, mielestäni performatiivisuuteen perustuva ja siten rakenteellisesti epäkoherentti (toisin kuin rakenteellisesti (joskus liian) rigoristisessa saksassa, joka on teoreetikoiden kieli par excellence), tapa käyttää prepositioita ja sijamuotoja on infuriatingly troublesome - as if you were an actor in some deeply hypocritical play (except Shakespeare).
Oscar Wilde was an excellent critic of this attitude of using language in the most 'earnest' (faked) way - - that is, in fact, without never saying what you really mean or even what you maybe want or would like to prefer to say - not necessarily because of you are only/perhaps incompetent to say it but actually not hypocritically allowed (small talk) or strategically refrained not to say it (=factual truth (if there are some) or your own impression/perspective of truth). - So you better play or fake/lie than speak straight.
I agree, of course, that this position of communication is not only a psychological matter but an incredibly difficult semantical (theoretical) problem too.
Anyway, in any case etc., that's why I think English is the most suitable language for shopkeepers and actors - for empiricists, you know (haha), because by this way of facing the world you learn to express unattainable facts (strictly speaking every empirical fact is unattainable) 'undirectly' (pracmatic-nominalistic way) but at the same time as if they were instrumentally useful (thus like truth).
No way! - philosophical pracmatics embodies basically ipso facto (intrisincally) always a (hidden) ideology: it is Lacan's Imaginary in the disguise of truth.
*
http://www.kontrolapparatus.com/
33 comments:
ehhehe h uu. On Eri asia, miten rehellisenä häntää voi pitää.
vilpitön tiede ja mopo hoi..Kiitos,ja kumarrus. kääntyy vasemmalle. http://bit.ly/Fyj8q
Minä ajattelen myös niitä ihmisiä (sillä ihmisistä kai on kyse?) jotka äänestivät Toni Halmetta. Ja heitä oli paljon. Minkä takia heitä nyt tolla tavalla pitää halveksia, ikään kuin vedettäisiin matto pois jalkojen alta?
No, ehkä se on heille jo tuttua?
Kiitokset, Rane, asiallisesta vastineestasi. Tavoistani poiketen lainaan nyt pitkästi Suomen Kuvalehden kommentoijaa. Eli miltä asia näyttäisi, jos....
Luetaan molemmat tämä kaikessa rauhassa ja palataan asiaan.
Mikis, jota muuan salaliittoteorioihin viehtynyt sekakäyttäjä epäili inkarnaatiokseni tai sivupersoonakseni, sanoi aika nappiin niistä Itä-Helsinkiläisistä. He siis todellakaan eivät ole ihmisiä Johanniitta Hazardin ja eräiden ikkunoissa ja niiden alla istuvien naisten mielestä.
Ei kai kukaan, joka äänestää Tony Halmetta voi olla täysissä järjissään saatikka ihminen!
Mikis tiivisti hienosti: Halmeen äänestäjiltä on mahdollisesti voitu vetää matto alta muutoinkin. Ne, jotka seisovat tukevasti matoillaan, asunevat enimmäkseen Eiran ja Kaivopuiston suunnissa. Ja siksi he äänestävätkin oikein!
Mutta luetaan nyt ensin tämä ja etsitään siitä mediakriittisyyttä. palataan asiaan.
”Entinen kolumnisti Kaarina Hazard löydettiin sunnuntaina kuolleena kotoaan. Nainen oli ruoka-addikti ja ylipainooonsa uponnut sekakäyttäjä, joka oli saanut pysyvän aivovamman. Iso ämmä, joka surkeana ja säälittävänä katkokäveli ja sammalsi viimeiset elinvuotensa, jotka päättyivät lehtitietojen mukaan oman käden kautta. Miten julkisuus tähän suhtautui? Ihaillen.
Iltapäivälehdet kiirehtivät julkaisemaan väräjävällä äänellä muisteloita naisesta, ja hyvä ettei kättä lippaan vedetty. ”Räväkkä”. Tähän asti sitä on luultu, että räväkkä on keski-ikäinen nainen,
jolla on tukassaan useaa eri väriä. Mutta ei. Räväkkä tarkoittaakin fat-only -tatuoinnilla varustetun sikaniskan sekoilua sokerihumalassa kyljysten kanssa. Ja mitä ovat laihdutusjauheet, peräruiskeet ja rasvaimut? ”Rankkaa taistelua ylipainon kanssa”.
Muistokirjoitukset pullistelivat oksettavaa sankaruutta, kummaa paatosta, jossa nainen sai väistyä tarinan tieltä. Ja aivan kuin yhtäkkiä me olisimme kaikki olleet häntä kannattamassa, eivät vain rkp-läiset, paapotut, joiden ääntä ei kuultu eikä kuulla. Sillä näidenhän merkkinä Hazard huojuskeli siellä Iltalehden toimituksessa niin, että Disneyn kuvakerrontaan tottuneet visailunkuluttajat hetken tunsivat että hei, toihan on ihan kuin mä itse olisin siellä!
Nainen oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin ja hyvin sopi sinne muiden viihdetoimittajien sekaan. Ei mutta sehän oli unohdetun kansan ääni! Paskat se mikään ääni ollut. Itse asiassa Hazard teki toimittajana hallaa lukijoilleen: kun tuommoinen niskamakkara siellä orpona istui, kaikki voivat osoittaa häntä ja sanoa että kattokaa, on täällä niillä toisillakin edustus, ei vain meillä keskipainoisella väestöllä, vaikka se oli silkka valhe. Hazard oli läskien maskotti; merkki, ei nainen.
Tämän surkuhupaisan toimittajuuden tosikuvan tahtoo lujimmin unohtaa työnantaja, jonka Hazardin kuolemaan liittyvien kommenttien epäinhimillisyys on ollut vertaansa vailla. Sekakäytöllä hankittua pysyvää aivovammaa IL kutsuu ”nukahtamiseksi”. ”Olisin toivonut toisenlaista tarinaa tähän lopuksi” lehti kirjoittaa ja totta tosiaan tuli sanoneeksi enemmän kuin tarkoitti.
Ei Hazard meitä silloin kiinnostanut, kun hän kärvisteli ylipainonsa veret seisauttavassa tylsyydessä. Ei häntä kaivettu esiin esimerkiksi siitä, miten elämän pahastikin köykkimä voi kammeta itsensä toisten ihmisten normaaliin yhteyteen. Kun Hazardia näytettiin punnitsemassa mandariineja lähikaupassa, ei kuvalla ollut tarkoitus esittää sitä, miten mainio nainen hänestä onkaan lutviutunut, vaan alleviivata katastrofia, joksi tämän lehmän ja elukan elämä onkaan päässyt menemään. Arkeen kesyyntyminen ei ollut sinnikkään taistelun uuras, hieno lopputulos, vaan kohtukaavittu emakko.
Meni oikealla hetkellä. Ymmärsi mennä. Kuten Elvis oksennukseensa tai Marilyn lääkkeisiin. Tahdomme loppuun dramaattisen käänteen, emme kiusallista hiipumista, joka on kaikkien osa. Ja tämän laihdutuslääkkeillä, piristyspillereillä, butoksilla, korseteilla ja peruukeilla itsensä naiseksi rakentaneen olennon kylmenevän kalmon ääressä salaa ihmettelemme, miksi tämä Sofi Oksanenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty.”
Harmi, van Vaari, ettei mainiota pakinaasi julkaista esim. Hesarin etusivulla. Nyt se jää vain pienen piirin pyöriteltäväksi. Toisaalta, jos Hazardia tunnen - onneksi en tunne - niin eihän häneen uppoa ees harppuuna. Tai ainakaan kunnolla. On niin paljon ihraa eressä.
saa sitä kai käannissäkii äänestää ehe hh. huumoria muistokirjoituksiin, kiitti, tämä on ravisteltavaa
älä välitä kyllä tuo vielä jossain julkaistaan!:)
Mikis, kaksoisveljeni:
Tuo pakina ei ollut minun kirjoittamani. Löysin sen Suomen Kuvalehden nettisivuilta kommenttien seasta.
Itse en pystyisi tuollaista kirjoittamaan, en edes parodiana. Olen niin saakelin vanhanaikainen, etten pysty lyömään enkä potkimaan ihmistä, joka jo makaa verta vuotavana maassa.
Halme makasi maassa luodinreikä päässä, kun tämä mediakriitikko tuli ja alkoi antaa monoa. Siinä vaan mekko heilahteli, kun hän toisteli potkujen lomassa femakkojen mantraa: "Taas yksi saatanan suomalaismulkku vähemmän."
Hazardista ei vuoda verta, hänessä ei ole edes mustelmaa. Tällä kirjoituksellaan hän ainakin varmisti itselleen Jussi-patsaan. Ainakaan nyt sen jakajat eivätr voi toimia muuten, koska heitä syytettäisiin heti "vastuuttomasta reagoinnista Hazardin sananvapauteen" tai jotain muuta yhtä älykästä. Ja valtionpalkinto Maan Äidin kädestä on jo varma.
jaa en minä kyllä ymmärrä mitä mekoilla on suomalaismulkkuja vastaan, oon vaan nähny sen (mulkun, eikun. senVastustuksen)
eihän se ole luonnollista, että naiset ihan ideologisesti olis ihan biologisesti teikäläisiä vastaan. luultavasti tämäkin on kapitalismin harhaa, kun naiset joutu työhö
ellei oo kyse konspiraatiosta
Vaari, Mikis,
tuohan on kirjallisesti mainio parodia Hazardin muistokirjoituksesta. Pidin kovasti. - - Edellyttäen tietysti 'jossain määrin', että se on perimmältään totta.
Toisaalta, senkin vuoksi, että totuus on lopulta aina pelkkä formaalinen abstraktio, kyse on siitä, missä kontekstissa jotakin tai ylipäätään mitään kirjoitetaan.
Muistokirjoitus Hazardista nimittäin on (jo senkin vuoksi, että uhri elää vielä - tosin luultavasti henkitoreissaan) pikemminkin tahattoman koominen, kun taas H:n Halme-muistokirjoitus on pikimustaa satiiria (varsin pahantahtoista, myönntettäköön), joka sisältää (tosin hyvin toissijaisesti ja senkin vuoksi omaan nilkkaan osuen) myös tuon surullisen kuuluisan mediakriittisen aineksen (ks. II seuraavassa päreessä).
Minä aikoinaan aloin harrastaa nyrkkeilyä sen takia etten olisi käyttäytynyt väkivaltaisesti. Kun tiesi mihin pystyi niin tiesi myös että eihän - voi herranen aika! - tarvitse (tämän enempää) päteä.
Mitäs tekemistä tällä Hazardin kanssa on? Ehkä vain vähän. Minä kunnioitan ihmisiä jotka sanovat miten asiat ovat, dissidenttejä. Mutta asiat pitää sanoa silloin kun ne ovat ajankohtaisia. (Meitä, muita, jälkiviisaita riittää. Me olemme ehtymätön luonnonvara.)
Toisaalta, jos tulee lörtsyt pöksyihin niin äkkiarvaamatta, että ei ehdi... niin ... sitten täyt
Sitten täytyy pyyhkiä perseensä.
nojo. Hyvää Tässä on, ettei kuolemaa kumarreta
Joskus sitä odottaa kirjallisuusihmisiltä syvempää eettisyyttä ja ihmisentajua kuin tässä nyt näkyy. Ja filosofeilta vielä nopeampaa takinkääntöä marssijärjestyksen suuntaan.
Terveisin Salaiittoteorioihin erikoistunut sekakäyttäjä, joka on tietenkin yhtä kuin asia, josta puhuu
Iines,
kertoisitko selkeämmin, mitä tarkoitat. Kysyy epätietoinen.
Oman kantani muotoutumista voi kuka tahansa seurata näitten nopeasti toisiaan seuraavien päreitten myötä.
Marssijärjestyksestä en tiedä, mutta mielipiteitäni pystyn kyllä tarkistamaan ja tarkentamaan. Se ei liene kiellettyä - pikemminkin suositeltavaa.
Mutta arvaan kyllä, että vedät kohta minun suhteeni esiin sen kuuluisan tekopyhä-Räsänen-korttisi.
Hehheh. Ei hetkauta.Ajattelen omilla aivoillani (ellei se Descarten kuuluisa paha henki sitten huijaa minua) ja osaan myös kritisoida ensimmäisiä vaikutelmiani.
Kiva, että piipahdit vaatimattomassa mutta yhä melko uudessa ja mukavassa kaksiossani. Parvekekin löytyy.
Kyllä minä kaiken luen, minkä kirjoitat.
Minä olen pettynyt Vaariin ja Mikikseen, joita kumpaakin olen ihaillut enemmän kuin ehkä ketään muuta kirjoittajaa, sinua nyt lukuunottamatta.
Ohoh!
Minäkin pääsin Top-listalle.
Olen otettu.
Mutta jollei se riitä, tai jos siinä on liikaa, voin sanoa samat asiat eestiksi. Õhõh! Tai toisaalta (ruiskaisee mällin suupielestään) on ehkä parempi mängittää vain suomeksi. (Koska en osaa kiroilla eestiksi.) Te, ja teidän sivistyksenne! Voi perse. Jokainen siittiösolu, jolla oli vähänkin älliä nutikassaan, ui äitinne munasolun ohi. Niin te itsekin olisitte tehneet, jos olisitte olleet vähän vanhempia. Vai mitä? Perkele, jos eläisin ampuisin teidät hengiltä. Tai ainakin peräreikäänne. (Sen kauttahan te juttelette?) Teidän tekstinne haisee paskalle!
(Tämä oli mediablogikritiikkiä.)
Älä pröystäile, Mikis, on täälläkin virot ja unkarit ja tseremissit ja mordvat luettu ja hauleja löytyy sinunkin anukseesi, jos se laineilla soutaa ja päivä paistaa siihen sopivassa kulmassa. Vaan en ole väkivaltainen, kunhan ihmettelen vaan.
Iines, nyt kyllä luit juttuni totaalisesti väärin!
Tai sanotaan Iines että kirjoitin sen väärin.
Jos oikeasti haluat tietää mitä mieltä Sinusta olen, kysy. Vastaan "sulavalla palavalla sydämmelläni" mielelläni. Jookos?
Mikä täällä haisee?
Pröystäily.
Kärventyneet peräsulat.
Siis mitä minun ajatuksistani ajatellaan, on yhtä kuin mitä minusta ajatellaan. Vaan viis siitä. Ajattelen kuitenkin niin kuin ajattelen.
Enää tästä puuttuu lehmä, joka mulkoilisi mitä te teette...
Mitäs me?
Anteeksi lapsukseni: ei monikkoa!
Jos olen ymmärtänyt, mistä viimeisimmissä kommenteissa on ollut kysmys, olen luultavasti ymmärtänyt enemmän kuin on kohtuullista ymmärtää.
Ihmiseen mahtuu tietty määrä ymmärrystä. Sitten se alkaa pursua ulos, etenkin korvista.
Minä en tiedä millä tavalla minä olen sinua loukannut, Iines? Mutta jos annat vinkin, lupaan tehdä sen toistekin.
Muuten olen ihan äimän käkenä.
"Tuon kirjoituksen paatos huokuu joka tapauksessa ikäänkuin henkilökohtaista kostoa samalla, kun se yrittää vain hajanaisesti (eikä systemaattisesti kuten pitäisi) viitata median rooliin Halmeen nostamisessa jalustalle ja tiputtamisessa sieltä."
Rane kiteytti mielestäni Hazardihomman hyvin tuossa. Tällä hetkellä, lauantaina klo 23 ja jotain olen aika lailla samaa mieltä. Huomenna ehkä joudun tarkistamaan kantaani. Riippuu esiin tulevista tosiasioista.
Se, että sanoo jostain asiasta eri tavalla aamulla ja illalla osoittaa mielestäni joustavaa älyä enemmän kuin takinkääntöä. Ja mikä vika takinkäännössä on? Jokainen erehtyy, möyhyää aikansa jonkin asian puolesta ja kun se osoittautuukin vääräksi, kääntää takkinsa. "Ihminen, joka säilyttää nuoruutensa ihanteet" on usein aika säälittävä tapaus.
Rane kiteytti tuonkin hyvin: "Marssijärjestyksestä en tiedä, mutta mielipiteitäni pystyn kyllä tarkistamaan ja tarkentamaan. Se ei liene kiellettyä - pikemminkin suositeltavaa."
Kun itse luin Hazardin tarinan ensimmäisen kerran näin siinä päällimmäisenä miesvihan yleensä ja Halme-vihan erityisesti. Siksi kai latasin hiukan liian isolla panoksella. Myöhemmin, perehdyttyäni muidenkin perusteluihin ja luettuani nekrologin pari kertaa uudestaan ymmärsin, etä kyllä, kyllä siinä oli yritetty jotain mediakritiikin tapaista, mutta kirjoittajan edustama viha-aate tarttui kirjoituskäteen ja suttasi sanoman.
Vahinko, sillä Hazard on kohtalaisen hyvä kirjoittaja.
KH ei saa potkuja, se on jo selvä. Julkisen sanan neuvosto ei edes ota käsittelyynsä kirjoituksesta tehtyjä valituksia. Kirjoittelu asian tiimoilta laantuu pikkuhiljaa. Sitä myöden kaikki on hyvin.
Mutta jotain aina jää. Tässäkin maassa on riittävästi Kuuma-Kalleja ja -Kaisoja, jotka nyt toteavat, että julkisen kirjoittelun standardi on muuttunut. On aivan luontevaa nimitellä jotain naista vaikkapa ylipainoiseksi femakkolehmäksi. Tai rakkovikaiseksi roikkutissiksi.
Miehiä on nimitelty jo pitkään femakkojulkaisuissa ja -blogeissa sioiksi tai sonneiksi, joten siinä ei muutosta tarvita. Tulta munille edelleenkin!
Mutta kirjoittelu naisista tulee raaistumaan, sen uskallan ennustaa. Mikis jo tuossa ylempänä antoi asiasta leikkisän esimerkin. Perään vaan huomautus, että mediablogikritiikkiähän minä tässä vaan...
Itse käytin eräästä rienaajastani nimitystä "salaliittoteorioihin erikoistunut sekakäyttäjä". Miksipä ei, kaikkihan on nyt sallittua. Perkeleestäkö minä tiedän, mitä kaikkia nappeja se minun vihasta turvonnut kalvajani on tänäänkin viinan kanssa napsinut, kun jälki on noin ällöttävää.
Blogikritiikkiä minäkin ajoin tuossa äsken takaa. Jos siinä epäonnistuin niin anteex vaan saatanasti! Täytyy näköjään kirjoittaa jotenkin niin, niinku selvemmin, niinku.
Joka tapauksessa: nyt voimme nimitellä toista ihmistä rangaistusta tai edes huomautusta pelkäämättä aivan niin kauhein sanoin kuin vain ikinä pystymme keksimään.
Kaikki ne, jotka silittävät myötäkarvaan KH:n tyyliä osallistuvat yleisen keskustelun raaistamiseen omalta osaltaan. He hyväksyvät sen, että toisesta ihmisestä saa - vaikka sitten saatana hautajaisissa - sanoa aivan mitä sapenkarvas sylki suuhun tuo. Millään ihmisten kesken sovituilla eettisillä pelisäännöillä ei ole enää merkitystä.
Minua saa kaikessa rauhassa sanoa vanhanaikaiseksi, dementoituneeksi höppänäksi, mutta tätä mieltä vain olen.
Sanottakoon vielä, että Halmeesta tai hänen taustaryhmästään en ole koskaan pitänyt.
Iines sanoi: "Minä olen pettynyt Vaariin ja Mikikseen, joita kumpaakin olen ihaillut enemmän kuin ehkä ketään muuta kirjoittajaa, sinua nyt lukuunottamatta."
Avaa sydämesi ja kerro, mihin nimenomaiseen asiaan olet meissä pettynyt.
Suo Anteeksi, Rane, että käytin näin paljon kommenttitilaasi. Toisaalta ethän sinäkään aina niin lyhytsanainen ole.
Kun siellä ja täällä näkee usein vedottavaan legendaariseen Kemppiseen tohdin minäkin tarita hänen lauantain tarinastaan pätkän:
"Tämän päivän lehti ei hälvennä epäilyäni, että koko (Hazardin) kolumni olisi jotain merkillistä logiikkaa seuraavaa markkinointityötä, jota en halua edistää."
Ottakaa tai jättäkää.
Minäkin haluan tietää enemmän? oi Iines.
Vaarille, ja ystävilleni minä sanon: "en jätä, otan".
Kyllä minä tiedän kuka minä olen. Ja siunaan jumalaa (johon en usko) siitä että en 70-vuotta sitten ollut Raatteen tien reunalla. Koska olisin ollut yhtä paha kuin Perkele.
Vaari kirjoitti kemppis-sitaatistaan:
'Ottakaa tai jättäkää'.
Tarkkaan ottaen mitä Kemppisen tarinaa oikein tarkoitat?
Epäilyään voinee joka tapauksessa pitää jälleen aivan oikeana, mutta - myös jälleen kerran, repliikin lopussa, Kemppinen osoittaa olevansa yhtä kriitillinen kuin se Lauri Viidan kissa hietikolla.
Ei 'likaisi käsiään' mistään hinnasta minkään 'liian todellisen' asian kyseessä ollen. Kumisormikkaat käsissään hän selaa tuhansia ja taas tuhansia papereitaan, sivujaan ja tiedostojaan, ettei vain saisi tartuntaa todellisuudesta. - Boring.
Kemppinen on eräälainen Blogistanin Marcel Proust (sorry Marcel, this not about/for you), joka elää ja muistelee jatkuvasti talvi- sekä jatkosotaa osaamalla tarkasti luetella jopa kaikkien sodassa käytettyjen tappoaseitten kokoonpanon ja sarjanumerot, mutta noitten aseitten käytön seurausten eli reaalisen: silpoutuneitten ruumiitten kohtaajaksi/kuvaajaksi hänestä ei ole.
Kuitenkin juuri veri, kauhu ja kiima ovat ihmisenkin maailmassa kaikkein reaalisinta todellisuutta; - sarjanumerot tai muut nippelifaktat sen sijaan pelkkää kuollutta symboliikkaa.
Vastaan: 'En ota. En häritse kissaa hietikolla.'
Jos minä olisin kissa niin minä ajattelisin: "No jaa. Ei tuosta äijästä niin paljoa harmia ollutkaan kuin luulin. Enimmäkseen se vaan puhisee itsekseen. Mutta saisi se antaa mulle enemmän 3-omegaa plus hiiriruokaa. Mutta ei se... vaikka kuinka kattelen pää kallellani, ole huomaavinaankaa. No, samapa tuo."
Rauno, olin hiukan epätäsmällinen, suo anteeksi.
Tarkoitin kemppisen pärettä "Kuolleen kunnia", jonka kommenttien seassa, aika loppupäässä on kemppisen vastaus "ad anonyymille". Siellä hän sanoo:
"JSN ei ole viranomainen, mutta voin hyvin kuvitella, että kirjoituksen hyvän journalistisen tavan mukaisuus voisi joutua harkittavaksi. Tuonkin tilanteen varalta haluan olla hiljaa.
Tämän päivän lehti ei hälvennä epäilyäni, että koko kolumni olisi jotain merkillistä logiikkaa seuraavaa markkinointityötä, jota en halua edistää."
Ymmärrän hyvin, Rauno, että et vakaumuksellisena humanistina voi etkä halua nähdä Hazardin kirjoituksessa mitään kaupallisuuteen viittaavaa. Siis sellaista, että KH jotenkin siinä ajaisi omaa etuaan.
Minusta on tuolla rahan maailmassa tullut sen verran kyynikko, että en oikein jaksa uskoa pelkkiin hyviin tarkoituksiin KH:n kirjoituksessa.
Kuka se sanoikaan, että "tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla?"
Vai oliko sanamuoto jotenkin toisin.
Huomautuksesi blogistanin Marcel Proustista oli mainio ja arvostan sitä, että sanoit sen Kemppiselle vielä hänen eläessään. Kovin moni ei arvaa ryhtyä vittuilemaan lakimiehelle.
Kemppisen kriittisyydestä en tähän hätään voi enkä halua lausua sitä eikä tätä. Hämärästi muistan hänen joskus olleen kriittinen, mutta milloin ja mitä kohtaan, sitä en nyt saa päähäni. Joka tapauksessa olen hänen vakituinen lukijansa. Kommentteja en sinne lähettele, koska K:n blogi ei ole keskustelublogi - kuten ei sinunkaan. Toisaalta, kun et ole suoraan kieltänyt tänne kirjoittamastakaan, kirjoitan.
voi älkää mainitko kemppistä pyähssä paikassa
Post a Comment