Hop hop hop

.

Tässä kaksi kuuluisaa mustalaislaulua [ks. youtube] elokuvamusikaalista ‘Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen’. Kylmät väreet menee selkäpiitä pitkin näitä kuunnellessa. Tällaiset melodiat ja laulu kumpuavat yhä vielä siitä ihmisyyden ‘eläimellisjumalallisesta selkäytimestä’, jonka suurin osa länsimaisesta iskelmäpopista on lähes kadottanut ja korvannut näennäis- tai ylitunteellisella kertakäyttötoistolla. Kulutusmusiikin esittäjät ovat ulkoistaneet tunteensa tekniikalle: heillä on informaatiokoneen tosi-tv-sielu, joka tyhjentyy bitteinä ja algoritmeina ylisensitiiviseen banaalisuuteen. Aivan toisin on mustalaislauluissa [vrt. flamenco, fado, blues, klezmer, jne.], joiden kiehtovuutta ja tenhoa ei voi vangita mihinkään tappamatta emootioita ja affekteja, joista ne syntyvät. Niinpä ne, kuten myös Maksim Gorkin traagiseen tarinaan perustuva elokuva kertoo, sisältävät olemassaolonsa epävarmuuden ja jopa tuhon mahdollisuuden kahlitsemattoman vapauden ja sitoutuneen rakkauden välisessä ristiriidassa [Oscar Wilden riimein:‘rakkaimpansa surmaa jokainen, pelkuri tekee sen sanoin kavalin, mies uljas miekallaan’ ja tulee myös tapetuksi]. - - Tämän[kin] hyvin ikävän ristiriidan länsimainen loogis-empiirinen järki pyrkii minimoimaan. Hinta on korvaamaton: ihmisen muuttuminen päämäärästä ja itseisarvosta teknisen tehokkuuden välineeksi: ihmisen kuolema. Toisin kuin mustalaislaulun ‘kiertelevä henki’, länsimainen sielu ei enää herää kuolleista ja synny jatkuvasti uudelleen vaan loppuu tekniikan täydelliseen hiljaisuuteen, ‘ei paukahtaen vaan kitisten’, kuten Eliot ‘Ontoissa miehissä’ ennustaa. - - Mustalaislaulu kumpuaa elämästä, jossa kuolema on aina läsnä, joskus hyvinkin traagisesti [ellei satu olemaan kyseisen elokuvan flunssainen, aivasteleva ja sangen epäonnekas teloittaja]. Länsimainen jumputus sen sijaan tekee kuolemasta ekstaattisen revyyn [esim. heavypellet] tai ylisensitiivistä ja kliseemäistä sosiaalipornoa [esim. tangokuninkaalliset], itse asiassa tunteen kuolemaa: elämän kuolemaa. - - Vanha sanonta pitää paikkansa: kaikki suuret ideat ja tunteet syntyvät idässä kuollakseen viimein moderneissa läntisissä sivilisaatioissa. - - Mustalaisia on helppo [joskin de jure oikeutettua] haukkua, koska he eivät integroidu minkäänlaiseen sivilisaatioon vaan elävät yhteisöjen kannalta epäsosiaalista elämää: kulkevat ja kiertävät loputtomasti – ‘maan äärin’. ‘Miksi?’, kysyy elokuvan femme fatalea turhaan tavoitteleva valkoinen herra. ’Jotta voisimme palata takaisin’, vastaa nainen. ‘Mitä te oikein etsitte?’ ‘Ei mitään, meille riittää tie’. Siinä viisautta, joka ei kuole, vaikka sitä yritettäisiin väen väkisin tappaa tieteellä, tekniikalla, järjellä ja rasismilla – kaikkein kavalimmin jopa demokratialla ja suvaitsevaisuudella.

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mustalaisleiri_muuttaa_taivaaseen

*

http://areena.yle.fi/tv/2326006
*

https://www.youtube.com/watch?v=4a6EMh3P_bE

https://www.youtube.com/watch?v=TiqXTqpBToU

Suomesta löytyy myös järkeviä ja kiinnostavia ‘perus-suomalaisia’

Ote Timo Hännikäisen haastattelusta Mesikämmenen blogissa, 24.4.2014 [koko haastattelu linkistä, kannattaa lukea].

.

‘Oletko ateisti, agnostikko tai joitain muuta?

.

Henkilökohtaisesti uskon, ettei historialla ole suuntaa eikä elämällä muuta tarkoitusta kuin ne, jotka yksilöt ja yhteisöt sille antavat. En odota mitään tämän elämän jälkeen, paitsi kenties länsimaisen kulttuurin ja omien ajatusteni säilymistä. En kuitenkaan suosittele tällaista katsomusta kenellekään – se olisi turhaa, sillä kyseessä on pikemminkin sisäsyntyinen kokemus kuin opittu ajattelutapa. Joillakin on kyky uskoa jumaliin, joillakin toisilla ei, ja tämän kohtalon kanssa on elettävä.

.

En lainkaan väheksy uskontoja: se olisi sama kuin väheksyisi ihmislajia, sillä ihminen on jotenkin asetuksellisesti uskonnollinen olento. Elämästä tekee elämisen arvoista tunne kuulumisesta itseään ja pieniä kuvioitaan suurempaan kokonaisuuteen, ja uskonto lienee yleisin tapa saavuttaa tällainen tunne. Harva pärjää ilman uskontoa tai jotakin sen korviketta. Jos nämä lapselliset uusateistit, Richard Dawkins opetuslapsineen, todella käsittäisivät kuinka ankara paikka maailma ilman korkeamman voiman ohjausta on, he juoksisivat hädissään ensimmäisen vastaantulevan new age -gurun syliin. Niinpä he ottavatkin korvikeuskonnoksi humanismin, biologisen reduktionismin tai edistysajattelun, joka on pelkkä kristillisen eskatologian maallistunut versio. Uskonnottomuus sopii niille, jotka kestävät pohjimmiltaan nihilististä maailmaa, jossa ihmistä varten ei ole mitään suurta suunnitelmaa.’

*

https://mesikammen.wordpress.com/2014/04/24/timo-hannikainen-puhuu/

*

http://fi.wikipedia.org/wiki/Timo_H%C3%A4nnik%C3%A4inen

Sähköpostia blogikommentaattorille [täydennetty versio]

Hei

 

Olet saattanut lukea tämän kirjan [Pertti Alanen: Einstein ja Wittgenstein, kaksi kulmakiveä], mutta suosittelen sitä siksi, että se sopii erinomaisesti Pauli Pylkön ‘Ajatus ja kädet’ teoksen ‘Esikäsitteellisyyden dialektiikka’-esseen eräänlaiseksi rinnakkaislukemistoksi. Ymmärtääkseni Pylkkö ristiriidan ja esikäsitteellisen dialektiikan korostuksessaan on kuitenkin ‘ontologisesti radikaalimpi’ kuin Alanen, joka taitaa fysikaalisten mittausongelmien analyysissaan päätyä jonnekin Wittgensteinin kielipeliteorian ja analyyttisen fenomenologian/hermeneutiikan ‘väliin’ [tämä on toki hieman retorinen arvio].

.......

Mitä Kari Enqvistiin tulee, niin verrattuna Pauli Pylkköön hän on filosofisena ajattelijana yksipuolisen alkeellinen [vrt. myös Richard Dawkinsin ‘moraali-empiristiset’ naivismit] ja yksipuolisessa reduktionismissaan jopa väärässä [tietoisuutta/mieltä ei voi selittää reduktionistisesti muttei myöskään ‘ontologisesti itsenäisenä’ emergenssinä] verrattuna ‘naturalistis-dialektiseen’ holismiin [mieli on materian=energian dialektinen (ei-lokalisoitavissa oleva) ‘ominaisuus’ ja päinvastoin]. Teknisen kehityksen voittokulku, johon Enqvist usein vetoaa näköjään myös ‘reduktionistisen’ fysiikan teoreettista ‘oikeellisuutta’ puolustellessaan, ei oikeuta reduktionismia edes pragmaattisesti [ellemme ajattele ihmistä pelkkänä informaationsiirtoautomaattina ja computerina eli ‘laskijana’], sillä ovathan ihmisen evolutiivisesta perusluonteesta [vallanhalu, ahneus, mukavuudenhalu eli laiskuus] juontuvat ja senkin takia jo alunperin kohtalokkaat [vain 200 vuoden aikana eskaloituneet!] ongelmamme suhteessa luontoon juuri modernin teknokapitalistisen kasvun katastrofaalisesti kiihdyttämiä. Kapitalismin kaupallisella periaatteella innovoitu ja manipuloitu elintason kasvun teknologia luo enemmän ongelmia kuin se pystyy koskaan ratkaisemaan. - - On sitten toinen joskin edellisestä väistämättä seuraava kysymys, mitä olemme valmiita hyväksymään Pylkön kulttuurisesta antimodernismista ja mitä emme ja miten paljon voimme olla hyväksymättä ilman, että ratkaisumme [ainakin Pylkön mielestä] on pelkkä idealistinen väistöliike eli pään pensaaseen panemista: siis lopultakin pelkkää perustavien ekologis-kulttuuristen ongelmien epärealistista hyssyttelyä ja sovittelua kapitalismin globaalisti itsetuhoisiin ehtoihin. - - Itse olen nykyään yhä suuremmassa määrin taipuvainen ajattelemaan, että Pylkkö on oikeassa ja muistelemaan Foucault’n kuvausta ihmisestä rantahiekkaan piirrettyinä kasvoina, jotka aalto huuhtoo pois [Sanat ja asiat].

*

http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-235-109-8

http://www.uunikustannus.fi/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Pylkk%C3%B6

http://www.uunikustannus.fi/kadettiedot.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Holismi

Postmoderni filosofia, kulttuuri ja teologia

'Jo pitkään on tiedetty, että filosofian ja teologian suhde on vähintäänkin läheinen, kertoo dos. Olli-Pekka Vainio. Itse asiassa on lukemattomia tilanteita, joissa luulee pohdiskelevansa filosofiaa, mutta kyseessä onkin vaikka Tuomas Akvinolaisen vanha probleema. Olisi naiivia ja ylimielistä ohittaa olan kohautuksella teologinen traditio, sillä hyvin usein se muodostaa pohjan koko länsimaiselle filosofialle, niin hyvässä kuin pahassakin.

Olli-Pekka Vainio tarkastelee aikaamme postmodernin filosofian, kulttuurin ja kristillisen teologian kautta. On yllättävää, että näistä pohdinnoista kumpuaa esimerkiksi antiikin Kreikan poliittisia kysymyksenasetteluja. Post- tai ei, kysymykset, ja vastausten puute, leimaavat yhä aikaamme [Kalle Haatasen ohjelman (30.1) esittelyteksti]'.
*
http://areena.yle.fi/radio/2104229
http://yle.fi/radio1/asia/kalle_haatanen/viisauden_paluu_teologiaan_44224.html
*

http://www.helsinki.fi/teol/steol/henkilosto/yliopistonlehtorit.htm

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9529791909

Yökommentti

Mikis kirjoitti päreessäni ‘Ketjureaktioita’: Sulla on aika hyvä musiikkimaku. Arvaa, mistä sen tiedän? Koska se on melkein yhtä hyvä kun mu.’

.

Pidätkö sinäkin Sibeliuksesta tai ehkä jopa Wagnerista? - - Bach, jota voi pitää yhtenä kaikkein suurimmista, ellei suurimpana, on useimmiten helppoa omaksua, mutta Sibbe ja Wagner vaativat aikaa. - - Klassinen musiikki alkoi Beethovenista [~ romantiikasta] lähtien muuttua kontrapunktin ja tonaliteetin suhteen entistä vapaammaksi: impressionistisemmaksi ja ekspressionistisemmaksi; lopulta se vapautui kaikesta musiikillis-kieliopillisesta ajattelusta niin paljon, että muuttui ‘stokastisen mekaaniseksi’ sarjallisuudeksi. Sibelius sinfonikkona seisoo kuitenkin yhä vielä [tietoisesti] rajalla, jonka toisella puolella on Tsaikovski ja toisella stokastinen kaaos tai musiikillisesti tyhjä sarjallisuus. - - Sibeliuksen viimeinen suurtyö, Tapiola, jota jotkut pitävät jopa hänen suurimpanaan, käyköön erinomaisesta esimerkistä siitä rajasta, jonka ylittävä musiikki on minun mielestäni silkkaa numeroilla pelleilevää ‘ääntä/melua’, vaan ei musiikkia. - - Stravinskin Petruskan ja Kevätuhrin siedän silti nykyään varsin hyvin, mutta niissähän tonaliteettia vain hiukan ‘venytettiin’ eikä dekonstruoitu kokonaan luovan musiikillisen ‘vapauden’ tähden [ei edes Kevätuhrissa]. - - Itse asiassa absoluuttinen vapaus musiikissa ja ylipäätään kaikessa taiteessa merkitsee lopulta sitä, että esteettisestä ilmaisusta ‘tapetaan’ ilmaisun välttämätön dynaaminen ehto eli sen subjekti [tämä intentio sisältyi kuitenkin paradoksaalisesti myös romantiikan valistus- ja tekno-kriittiseen individualismiin: preferoikaamme siis ‘maltillista klassisismia’!], joka uhrataan matematiikan jumalalle. Jäljelle jää muumio tai enintään levottomasti[?] ‘vaeltava’ autistinen zombie [*]. - - Matematiikka ei ole musiikille välttämätön vaan pragmaattinen ehto; toisin sanoen: matematiikka ole musiikkia, vaikka musiikki onkin myös matematiikkaa. Siinä paradoksia eräille tekno-tolvanoille ja numero-maagikoille [kuten nyt eräs Pythagoras]. - - Niinpä [non sequitur(?) so what?] Kaija Saariaho merkitsee minulle klassisen musiikin kuolinkouristusta – ellei peräti jo ‘ hyvin edistyvää’ rigor mortista. Suuri yleisö on samaa mieltä ja kuuntelee Diana Rossia. Mitä?

 

[*] Onko free-jazz tuo subjektittoman, läpeensä matematisoidun epätonaalisen musiikin kuolleista herännyt ruumis: ‘levoton zombie’? 

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/04/on-metsat-pohjolassa-sankat-tummat-ne.html

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/07/ketjureaktioita.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaija_Saariaho

I love you forever [so far]

Riku: Tiijät sie Madde mitä? Jospa myö männä mätkäätettääsiin ihtemme naimissiin. Kuhtuttaan häihi siun isä, äite, sisko miehineen ja niijen laps, siun veli ja miun äite-mamma. Madde: Mut siun äiten miehiä ei kuhtuta Riku! Riku: Ei ei Madde kultsu, niitä ei kuhtuta eikä ne varmaa tuliskaa. Madde: Ja siun äite saa laittaa piälleen pitkän mekon eikä mittään milffi-miniä, josta näkkyy kaikki sen rypyt vai sanonko mitä. Riku: Ei ei Madde, äite laittakkoo sen nilikkoihin asti ulottuvan kultahippuhammeen piälleen. Mie sanon sille. Madde: No – sitte kai voijaan mennäkkii naimissii. Riku: Mie rakastan sinnuu Madde. Madde: Ja mie sinnuu Riku [hiljaa huokaisten ja edellistä, petollista heilaa muistellen: toistaaseksi]. 

.

1

Ironmistress kirjoitti ‘aforismi-päreeni' kommentissaan seuraavasti: Meistä jokainen on jollain lailla perheihminen; ilman ehkäisyä vuoden, parin sisään huomaat sen.

*

Minäkin olen perheihminen: olen ultimate-uusperheen eli ihmiskunnan sateenkaarilapsi - ellei peräti maailmankaikkeuden!

*

No - vakavasti puhuen saatat hyvinkin olla oikeassa. En lainkaan ihmettelisi suuren ikäluokan ja sitä seuranneen x-sukupolven [ensin anarkistisen vasemmiston ja sitten uusliberalistisen oikeiston] hypettämän arvopluralistisen laissez-fairen jälkeen, että nyky- ja lähitulevat nuoret alkavat suosia uskollisuutta ja parisuhdetta lujittavia sekä konkreettisia että symbolisia käytäntöjä. Sitä paitsi Juha Siltala[kin] näyttäisi viimeisessä tutkimuksessaan päätyneen tämänkaltaisiin johtopäätöksiin nykynuorten arvomaailman suhteen.

. 

Mutta ‘c'est la vie’ eli kyseessä on kulttuuri-antropologisesti eli väestöpohjan ja yhteiskunnallis-historiallisten olosuhteitten vaihtelun vuoksi pikemminkin pitkien aikajaksojen dialektinen prosessi kuin mikään fundamentaalis-te/le/ologinen tai peräti biologis-evolutiivinen ihmis-perhemoraalin ideaali. Kärjistetysti sanottuna kyseessä on liberaalien ja konservatiivisten arvojen välillä vaihteleva kulttuurinen muoti eikä paljon sen syvällisempää [valitettavasti; olen nimittäin itse suhteellisen vakaitten perhearvojen kannalla joskin nyt jo pitkään ollut sinkku by destiny ellei peräti by ‘nemesis’].

. 

2

Viimeistään I maailmansota synnytti aikansa ‘kadotetun moraalittoman sukupolven’ [ks. linkki]. II maailmansota puolestaan synnytti ‘kadotetun sukupolven’ ideologiset seuraukset ja vaihtoehdot eli eksistentialismin ja marxilaisuuden. Näiden kahden aatemaailman poliittisesti ‘perverssistä’ yhdistymisestä [i] kumpusi hippi-hörhöjen vapaan rakkauden anarkistisen huume-, juppi- ja new age-lauma, joka kritikoi autoritaarista valtarakennetta [hegemonista valtaeliittiä], koska suurelta osin juuri se oli paitsi toimillaan myös toimettomuudellaan ollut aiheuttamassa [tai ainakin kyvytön estämään] kahta maailmansotaa ja yhtä maailmanlaajuista finanssiromahdusta [itse asiassa kahta, joskin 2008 romahdus oli jo anarkisti-sukupolven hedonistis-hegemonisten kapitalisti-saalistajien kvantti-matemaattisen ahneuden tuotos [ii].

. 

On kuitenkin dialektisesti luonnollista ja ymmärrettävää, että vastareaktiona suuren ikäluokan moraali-anarkismin raunioista nousseeseen [pornoistuneeseen/perversoituneeseen] arvo- ja rahapluralismiin syntyy kaipuu turvallisempaan ja vakaampaan elämänmuotoon eli in practice välttämätön tarve vakauttaa parisuhteitten moraali-logiikka [uskollisuuden ja kuuliaisuuden hyveet], koska juuri kiinteä parisuhde [siis kahden ihmisen välinen monogaaminen seksuaalisuhde erotuksena polyamorikkojen ‘maksuttomaan’ prostituutiomalliin] on sentään ihmisen psykologisen ja yhteiskunnallisen elämän perusyksikkö ja perusta [iii].

. 

Kun sitten tämä uusin moraalisen vakauden ‘muoti’ muuttuu hegemoniseksi ja siten tukahduttavaksi elämäntavaksi, siihen tullaan nuorempien sukupovien toimesta suhtautumaan erittäin kriittisesti. Konservatiivisuus ja liberaalisuus yhteisöllisesti sopeutuvana/sopeuttavana reaktiona suhteessa parisuhteitten perustan luovaan ‘energeettisyyteen’ eli seksuaalisuuteen on siis yhteiskunnallisesti sekä dialektinen että syklinen ilmiö, mutta mitään lopullista globaalia arvokonsensusta tässä asiassa ei saavuteta. 

.

PS. Vähintäänkin opettavaista ja/eli samalla hyvin problemaattista on jälleen muistaa, että patriootti-konservatiivien tiukasti vastustama islam jos mikä sharia-lakeineen edustaa perinteisiä konservatiivisia perhearvoja - sekä kaikkein vahvimmin että ongelmallisimmin – ainakin länsimaisen demokraattis-liberaalis-reformatorisen perinteen näkökulmasta nähtynä.

.

Myöskään konservatiiviset arvot eivät ole mikään itsestään selvyys [arvoliberalismi ei tosin edes pyri itsestään selvyyteen], koska konservatiivien piirissä ajaudutaan [mikä on heille ymmärtääkseni kiusallista asian ‘psykologisen paljastavuuden’ vuoksi] väistämättä puhumaan ainakin kahdesta lähtökohdiltaan erityyppisestä konservatiivisuudesta. Toinen kuten sanottu perustuu itsessään ristiriitaisen liberaalin feminismin perinteeseen ja toinen esimoderniin patriarkaaliseen perhemalliin.

***

[i] Toisilleen lähes vastakkaiset maailmankatsomukset eli eksistentialismi ja marxilaisuus [ontologinen indeterminismi - historiallinen determinismi] olivat heti toisen maailmansodan jälkeen välittömiä vastareaktioita sekä vanhan valta-eliitin että uuden tieteen, taiteen ja eettis-polittisen ajattelun kyvyttömyydelle estää 1900-luvun ensimmäisen puoliskon aatteellisen nihilismin synty talouden romahduksineen, totalitarismeineen ja sotineen. 
.

Eksistentialismi huokui individualistista pessimismiä ja nihilismiä, kun taas työväen oikeuksia ja työläisten keskinäistä solidaarisuutta ajanut kovemman linjan marxilaisuus [erotuksena kapitalistin kanssa 'veljeileviin' sosiaalidemokraatteihin] ajautui joko tahtoen tai tahtomattaan liittoon neuvostokommunismin kanssa.

. 

Marxilaisuus ja eksistentialismi ovat siis alunperin aatteellisia antagonisteja, jotka eivät voineet sietää toisiaan [vrt. myös Camus’n ‘eksistentialistinen’ (itse asiassa moralistinen) humanismi ja Sartren ‘eksistentialistinen’ kommunismi (joka on itse asiassa oxymoron)] ja silti niistä tai niiden ‘perverssistä’ sekoituksesta [hedonistisen vapauden ja yhteiskunnallisen solidaarisuuden mahdoton yhdistelmä] tuli 1960-luvun lopun nuorisoliikkeiden aatteellinen ‘käyteaine’. - - Eurooppalaista maolaisuutta pidän eräänlaisena pettyneitten puoluemarxistien sisäisenä lahkoliikkeenä [esim. Alain Badiou], joka ei kuitenkaan omaksunut situationistien ja anarkistien 'hippihenkeä'.

.

[ii] Tietenkin juuri seksuaalisuus [niin konservatiivisissa kuin liberaaleissa muodoissaan] kaupallistetaan kapitalistisessa yhteiskunnassa aina ja joka tapauksessa tappiin asti, mikä jo itsessään kalvaa kaiken vakaumuksellisuuden ja luottamuksen moraalista uskottavuutta ja perustaa: rahalla kuten hyvin tiedämme [joskaan emme tunnusta] on taipumus demoralisoida kaikki, mihin se vain ikinä tarttuukin.

. 

[iii] Uusi perhekonservatismin nousu on tapahtunut alle 20:ssä vuodessa. Kaikki kehitys kuten teknisistä innovaatioista opimme [?] tapahtuu siis yhä nopeammin ja nopeammin. Myös konservatiivisuuden ja liberaalisuuden syklinen prosessi ilmeisesti nopeutuu koko ajan ~ historia saattaakin ‘loppua’ jo lähitulevaisuudessa? ;\]. 

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/06/paivan-aforismi-tyyppia-ironmistress.html 

http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510385814

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kadotettu_sukupolvi

http://www.dailymail.co.uk/femail/article-2223019/Princess-Madeliene-Sweden-announces-engagement-British-American-banker-New-York-proposal.html

Kemppisestä misantropiaan ja historian loppuun – demokraattisesti.

1

Kemppinen is back ja hänen paluupäreessään kuvaamaan diagnostiikkaan assosioiden voin kertoa, että Meilahden sairaalan kardiologan osastolla on niin tuhdit ruoka-annokset, että laihduin siellä käydessäni about 4 kiloa vajaassa vuorokaudessa [eilen/tänään]. Eivätkä ne löytäneet edes tukoksia sydämen varjoainekuvauksissa, vaikka piuhaa rannevaltimosta sydämeen tungettiinkin. No – vajaatoiminta silti jatkuu [loppuun asti], vaikka materiaalinen elopainoni putoaa jatkuvasti [jo yli 30kg]. Mutta henkinen painoarvoni – se tietysti nousee aina tähtiin saakka. Ei mitään rajaa.

.

2

‘Misantropian historiaa’ lukiessa hieman huvittaa Jussi K. Niemelän taivastelut Schopenhauerin ja Nietzschen elitismistä ja neronpalvonnasta. Totuus on kuitenkin, ettei massa ole koskaan saanut aikaan muuta kuin sen, minkä se on a] manipuloitunut johtajiensa vaikutuksen alaisuudessa tekemään jai b] saanut läpihuudettua muodollisesti demokraattisissa äänestyksissä kyltymätöntä mukavuudenhaluaan tyydyttääkseen. Kuten esim. jo hiipuvan hyvinvointivaltion.

.

Niemelää voisi muistuttaa vaikka nuoren Sibeliuksen muistikirjaansa kirjoittamasta toteamuksesta: ‘Paina nyt kalloosi – ego – että sinä olet nero.’ Nykyään tuota samaa toistetaan loputtomiin esim. Idolseissa hiukan eri versiona: ‘painakaa nyt kalloihinne – tulevat tähdet – että te olette suosittuja julkkiksia.’ 

.

Paitsi jo synnynnäisen lahjakkuuden substanssin asteessa ero näiden kahden ‘itsekohotuksen’ subjektin välillä piilee siinä, että Sibelius tavoitteli ensisijaisesti luovan työnsä huippulaatua, tulevat tähdenlennot [massa] sen sijaan tuottajan suunnitteleman julkisuuden tuottamaa kaupallista menestystä [ei väliä sillä, minkälainen syltty menee kaupaksi]. Itse kuuntelen joka tapauksessa yhä suuremmassa määrin mieluummin Sibeliusta kuin pirtsakkaa mutta mitäänsanomatonta laulajapoika-tyttöä.

.

Ai niin – Sibeliushan oli salanatsi. Eivätkä natsit tai heidän hengenheimolaisensa ole koskaan syvällisiä ihmisiä vaan pelkkiä barbaareja. Kuten Heidegger, Carl Schmitt, Ernst Jünger, Wilhelm Fürtwängler, Richard Strauss ja niin monet muut.

.

Olet siis oikeassa Jussi K. Kuten aina. Minulta voit kuitenkin sanoa massalle [Nietzschen ‘viimeisille ihmisille’, ent./nyk. ‘porvareille’] sellaisia terveisiä, ettei se ikinä ryhtyisi harrastamaan todella syvää taidetta, koska se kertakäyttö- ja viihde-status-sibeliuksillaan vain pilaa ja latistaa kaiken, mihin kapitalistisen isäntänsä ohjaamana tarttuukin. 

.

Jussi K. haluaa [Sibbeä soveltaaksemme] kuitenkin painokkaasti sanoa itselleen ja itsensä kaltaisille: ‘Paina nyt kalloosi – ateisti – että sinä olet nerokas tavis’. Mutta tässä piilee syvä psykologinen ja älyllinen ristiriita. Massa ei koskaan voi olla nerokasta [ei edes antiikin klassisen kauden Ateenassa]. Vain yksilö voi. Eivätkä tavikset ole yksilöitä vaan massatyypin klooneja. 

.

Jotenkin vaikuttaa siltä, että Jussi K.:n logiikalla todella lahjakkaat ja itsenäiset ihmiset ovat väistämättä jonkinlaisia fasisti-narsisteja [muistakaamme tässä yhteydessä myös/jopa Einstein], koska he, pelkästään kyetäkseen hahmottamaan omaa ainutlaatuista näkemystään, joutuvat jossain määrin [mutta ratkaisevalla tavalla] irrottautumaan massasta oman tiensä kulkijoiksi. – ?! - Mutta voiko itseään lahjakkaana pitävä ihminen [kuten Jussi K.?] enää sen selvemmin ajautua jotakuinkin typerään ja hedelmättömään ristiriitaan itsensä kanssa kuin tekemällä itsestään demokraattisen ‘tyypin’ ja pitää tuota tunnustusta lahjakkuuden takeena. 

.

Hehheh. Älä unta näe. Tavis. Sinun ‘nerokkuutesi’ on pikemminkin markkinavoimien masinoima mainostemppu, jota demokraattinen massakulttuuri hypettää kuin jotain substantiaalisesti sinusta itsestäsi lähtevää ja siinä mielessä jotain alunperin vain sinulle kuuluvaa. Kapitalistinen liberaali-demokratia näyttää siis ‘demokratisoineen’ paitsi lahjakkuuden myös sen, mistä lahjakkuus ammentaa sisältönsä. Historian loppu on tässä mielessä täyttä totta.

*

http://kemppinen.blogspot.fi/2013/05/arvoisa-yleiso.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_K._Niemel%C3%A4

http://www.savukeidas.com/misantropia

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisviha

http://www.latvus.com/Fukuyama.html

http://herragaga.blogspot.fi/2011/04/viimeinen-ihminen.html

http://www.hs.fi/arviot/Kirja/Voittamaton+videonauhuri+Francis+Fukuyama+leikkii+ajatuksella+ett%C3%A4+kapitalismi+liberalismi+ja+demokratia+ovat+ihmiskunnan+historian+p%C3%A4%C3%A4m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4/a1353050623133

http://turmiojaperikato.blogspot.fi/2012/03/arkisto-alexandre-kojeve-ja-historian.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Misanthropy

Kommentti 3

Päre on kirjoitettu Ironmistressin kommenttiin päreessäni Kommentti 2.

 

I

1

IM kirjoitti: ‘Pikemminkin ihqutat islamia ihan kybällä - ja mitä brutaalimmasta variantista kyse, sen parempi.'

*

Ei pidä paikkaansa. Mistä noin päättelet? Osoita ne tekstieni kohdat, joihin tuo väite perustuu, niin voin osoittaa väitteesi fantasiaksi muutenkin kuin haistattamalla pitkät haamuillesi. 

 

Jos olenkin ilmaissut syvän pessimismini finanssi-kapitaliseen plutokratiaan vaikuttamiseksi radikaalilla tavalla muutoin kuin terrorismin keinoin [joka on aina hallitsemattomasti kaksiteräinen miekka], niin ei se merkitse mitään ääri-islamin kannattamista. Ääri-islamin porukka on niin sovinistista ja autoritaarista, ettei minun kaltaisellani satiirikolla ole sellaisessa yhteiskunnassa montaa kuukautta elinaikaa. Saatan olla hiukan hullu, mutta en sentään ihan niin itsetuhoinen, että haikailisin talebanien perään.

 

2

IM kirjoitti: ‘Ja sinä olet alistumassa defaitistisesti vieraan valloittajan edessä ja omaksumassa sen lait, arvot ja uskonnon. Et myöskään piittaa, mitä omalle kansallesi ja ja kanssakansalaisillesi käy. Miten voit kutsua itseäsi enää tämän jälkeen mieheksi?’

*

Herra Jumala! Olemmeko me sodassa? Miksi minä sain tiedon vasta näin myöhään? Vai olenko pelkkää humanistista hyväuskoisuuttani antanut kusettaa itseäni näin pahasti? Fuck me! 

 

Tuokaa minulle konepistooli. Ai niin – en osaa käyttää sitä. No joku granaatti sitten - ei mikään omena vaan räjähde. Ai niin – saatan tappaa sillä vahingossa itseni. Mitä minä nyt teen, kun maahanmuuttajat tulevat kohta koputtamaan oveeni ja haluavat, että kirjoitan nimeni heidän ihmisoikeus-adressiinsa? 

 

Voi hyvänen aika! Ensin ne pakottavat minut positiiviseen syrjintään ja sen jälkeen ties mihin perversioon! Lopulta ne tekevät minusta orjan ja katkaisevat kaulani, jos/kun en muistanut kumartaa Allahia tarpeeksi monta kertaa.

 

Miksi en uskonut Deborahia ja ostanut jo hyvissä ajoin Islam-karkote-pakkausta [2 pistoolia, 1 konepistooli, 1 konekivääri (parvekkeelle, 3 krs.), räjähteitä, ammuksia, Vanha testamentti, militaristisen buddhalaisuuden opaskirja ennalta ehkäisevää itsepuolustusta varten, Suomen laki (konservatiivisesti editoitu versio)]. 

 

Olen tuhon oma. Deborah-gootti puhui kuin puhuikin totista totta eikä mitään ylireagoivan larppaaja-addiktin fantastista mielikuvitustarinaa ylihuomenna alkavasta sodasta Muhammed-metsän Silpoja-hirviöitä vastaan Kaanaan maan rajalla.

 

Minä olen kusessa. Ne tulevat ja murhaavat minut kuin saastaisen rotan, vaikka olen elänyt siivosti puksuttaen kuin entisen neidin peräreikä. Tein historiallisen virheen, kun kannatin humanistihörhöpuolueitten päätöstä olla hyväksymättä maahanmuuttajien pakollista ilmoittautumisvelvollisuutta poliisille 2krt/kk ja saan maksaa siitä nyt hengelläni monen muun aatetoverini kanssa. 

 

Toivottavasti sinä Deborah kuitenkin pelastut, ja jos et, niin toivon, että ainakin onnistut tappamaan tuhansia ählämeitä tykistölläsi ja konekivääreilläsi. Onhan sitäpaitsi kaikki Rannikkomaan alueet myös miinoitettu, joten jalkapuolia niistä sunni-siioista kyllä tulee – ennen tuskallista kuolemaansa.

.......

Mutta nyt hyvästi. Oveeni kolkutetaan jo. Inha islamin haju tunkee postiluukustani eteiseen kuin lamauttava myrkkykaasu. Olen pakotettu kuolemaan raukkamaisesti ilman vastarintaa, vaikka olisin voinut taistella Deborahin joukoissa Vapaan Suomen puolesta ja olla tosi mies enkä mikään yksipallinen vasemmistohörhö - - .

 

3

IM kirjoitti: ‘Se, että tunnustaa että ihmisten välillä on ÄÖ-eroja ja että ne johtuvat suurelta osalta genetiikasta, ei ole rasismia. Se on tosiasioiden tunnustamista, joka puolestaan on kaiken viisauden alku.’

*

Tietenkin ÄO-erot ovat todellisia eivätkä sellaisenaan rasismia, mutta kun tämän tosiasian toteaa sinun kaltaisesi oligarkisen sosiaali-apartheidin kannattaja, ne muuttuvat rasismiksi lähes välittömästi. Tosiasioiden tunnustamisen voit taas tunkea sinne vanhaan paikkaan. Juuri sellainen ihminen, joka toitottaa tosiasioiden tunnustamista totuutena ja viisautena, edustaa ideologiaa räikeimmillään [vapaasti Zizekiltä].

 

II

Periaatteessa [jos pystyy unohtamaan mitä ja keitä kommentaattori edustaa] Ironmistress kirjoittaa kommentissaan ajoittain ihan järkevän oloista tekstiä. Lakeja pitää noudattaa, mutta entä sitten? Jokaisen pitäisi ymmärtää, ettei oikeuslaitos ole mikään loogis-matemaattinen kone, jonka antaman päätöksen perään voidaan kirjoittaa niinkuin todistetun teoreeman loppuun MOT. Joka niin ajattelee, on aikamoinen typerys ja mahdollisesti fanaatikko.

*

Maahanmuuttajien erivapaudet ovat ongelmallinen asia, joskin mielipiteeni riippuu tässäkin paljolti tapauksista sekä asiayhteyksistä ja se onkin sitten aika iso juttu se.

*

Poliittisesti en halua enkä aio sitoutua mihinkään puolueeseen [olen ja pysyn yleisvasemmistolaisena stand up-koomikkona], koska silloin olisin pakotettu kannattamaan ja noudattamaan myös puolueen ulkomaalaisohjelmaa. Ei kiitos. Sanon mielipiteeni vain omilla ehdoillani.

*

Kyse ei ole periaatteettomuudesta, koska minulle nimenomaan ristiriita ja paradoksi argumentatiivisessa päättelyssä saattaa hyvinkin paljastaa asioitten todellisen tilan – niiden aidon sekavuuden ja/eli ennakkoluulojen sekä väärinkäsitysten sotkuisen verkoston, josta ei välttämättä Erkkikään ota täyttä tolkkua. - - Kuten juristi-historioitsija Kemppinen niin kärsivällisesti jaksaa muistuttaa [tai näin minä hänet kliseemäisesti tulkitsen], totuus on yksityiskohdissaan aina paljon komplisoidumpi kuin teoriamme ja vakaumuksemme siitä.

*

Argumentaatioksi käännettyinä ristiriitaiset vaihtoehdot rajautuvat logiikan päättelysääntöjen mahdollistamalla tavalla [logiikan ilmaisu- ja pätevyysalueella] joko tämän ennalta sovitun koodi-järjestyksen osiksi [aivan kuin peliä pelaisi] tai ne kasautuvat toistuvien ristiriitojen kehäksi, jossa ratkaisuja tehdään lopulta logiikan ulkopuolisen [‘irrationaalisen’] perusteen voimalla [esim. uskonto tai poliittinen ideologia poliittisen liikehdinnän motiiveina/insentiiveinä ]. Silti kummassakin tapauksessa varjonyrkkeillään loogisesti konstruoituja ‘olkiukkoja’ vastaan tai niiden puolesta.

*

Olkiukko merkitsee tässä jotakuinkin samaa kuin syyttäjän tai puolustuksen oikeudessa esittämä argumentti, jonka ei tarvitse olla empiirisesti tosi eikä se sitä loogis-normatiivisena väittämänä voisi ollakaan muualla kuin lakikontekstin ja oikeusproseduurin sisällä. Empiirinen totuudenkaltaisuus sen sijaan merkitsee samaa kuin todennäköisyys, jota käytetään argumentin eli ‘totuuden’ tukena.

*

Ensin mainitussa ideaalimallissa [Habermasin diskurssi-eettinen keskustelu/neuvottelu] peli voidaan pelata argumentatiivisesti loppuun asti sääntöjen puitteissa lopputuloksen ollessa oikeudenmukainen, jos/koska säännöt ovat päteviä ja oikeudenmukaisia. Jälkimmäisessä [eli reaalisessa mallissa] peli ratkeaa vasta, kun jompi kumpi pelaaja ‘rikkoo’ kehän, johon peli väistämättä on jumiutunut ja muuttaa sääntöjä [normia tvs.] itselleen edullisemmaksi [Foucault’n strateginen kommunikaatiomalli].

*

Itse en pelaa ensin mainittua peliä kuin ‘tarvittaessa’, koska ajattelen/ymmärrän, ettei argumentti ole yksi yhteen sama asia kuin asiaintila/ristiriita todellisuudessa. Jos olisi, voisimme syöttää esitetyt argumentit päätöspelikoneistoon ja bingo – ratkaisu tulee 100%n valmiina näytölle ja sitä eikun sitten toteuttamaan toimeenpanovallalle annetun mandaatin puitteissa [mikä ei ole muka lainkaan ongelmallista?].

*

Ironmistress kuitenkin ajattelee peli- ja koneihmisen tavoin, joskin myös hänen todellisuutensa on nimenomaan tarkoituksettomassa determinismissään [kausaalisuus vailla ‘riittävää perustetta’] ytimeltään irrationaalinen. Minulle ihmisen todellisuus sen sijaan ei ole mekaaninen kone tai etukäteen ohjelmoitu informaatioverkosto vaan pakottava mutta perimmältään indeterministinen eli irrationaali ‘tahto’ [äärimmillään tuo fyysikkojen käsittämätön gravitaatio], joka keksii ja rakentaa koneen, saa sen toimimaan muttei koskaan täysin haluamallaan tavalla, koska indeterministis-irrationaalinen tahto ei ole ohjelmoitavissa ja jos olisi, kone muuttuisi lopulta itseään kopioivaksi automaatiksi, joka ei enää kysy miksi vaan tekee vain ja yksinomaan sen, mikä siihen on koodattu eli siirtää informaatiota eteenpäin sokeasti ja pakonomaisesti. Kone on keinotekoisesti uuteen toimintamuotoon ja –rakenteeseen transformoitu biologinen jakautumis-ja kehitys-organismi.

*

Itseni sijoitan yhteiskuntafilosofisesti ja poliittisesti pitkin hampain em. Foucault’n positioon, koska en ole vakaumuksellinen marxisti, mutten myöskään poliittinen nihilisti.

Mielestäni ei kuitenkaan ole häpeäksi olla yhtä aikaa harkitseva poliittinen opportunisti sekä satiirinen stand up-koomikko silloin, kun voi poliittisesti valita vain kahden linjan välillä: joko konservatiivinen autoritarismi tai puna-viher-kapitalistinen hörhö-liberalismi. Joku tarjoaa nyt kolmanneksi vaihtoehdoksi Marxia, mutta ehkei hän ole huomannut, etten suinkaan ole täysin hylännyt Marxia vaan häpeämättömän kriittisessä stand up-verbaliikassani tehnyt hänestäkin hieman huvittavan näköisen ja oloisen.

*

Näinä kestämättömän kehityksen, jatkumattoman kasvun ja luonnossa tapahtuvien palautumattomien muutosten aikoina on tuskin mahdollista olla aito optimisti olematta samalla mieleltään joko dementoitunut tai imaginaarisen maailmankansalaisuus-ideologian päihdyttämä. En ole ihan vielä aivan dementti, minulle riittää päihteeksi nykyään vain yksi tuplapaukku kevytviinaa/vrk ja luokittelen itseni kuuluvaksi jonnekin Pentti Linkolan, Erno Paasilinnan ja Pentti Haanpään porukoihin. 

*

He ovat synkkiä ja satiirisia kavereita, jotka eivät optimismilla ylpeile, vaikka paremmasta maailmasta haaveilevatkin. Ehkä he ovat olleet yhtä aikaa sekä epärealistisia utopisteja että hulluja dystopisteja, mutta [inho]realistisempia ‘humanisteja’ en osaa tällä hetkellä muualtakaan löytää. Kemppistä toki arvostan, joskin hän tuo mieleeni sivilisaatio-historioitsija-sosiologi Norbert Eliakseen, joka jäi tavallaan ‘figuratiivisuutensa’ eli loputtomien yksityiskohtien ja tapaverkostojen ‘vangiksi’ olkoonkin, että Eliaksen teoreettinen lähtökohta löytyy alunperin Freudin kulttuurikritiikistä ja Nietzscheltä [ihminen kesytettynä eli neuroottisena eläimenä]. 

*

Mutta jos historiasta ylipäätään haluaa saada maailmankatsomuksellisesti jotain tolkkua, silloin pitää välttämättä käyttää leveää pensseliä, vakaata kättä ja maalata laajoja kaaria. Tällainen pensselinkäyttäjä ei kuitenkaan ole enää historioitsija, koska hän [mikä on yhtä aikaa luovaa, rohkeaa, naurettavaa että valitettavaa] ajautuu samalla [tahtoen tai tahtomattaan] tekemään historiaa itse. En suosittele. En varsinkaan Ironmistressille.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/08/kommentti-2.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Deborah

http://en.wikipedia.org/wiki/Norbert_Elias

http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalipsykologia/elias.html

Tsiisus tulee kuin siemensyöksy!

Jumala takaa viihdyttävän, kätevän ja nautinnollisen tulevaisuuden.

*

Kirjoitettu alunperin kommentiksi nimimerkki Valkealle Ironmistressin päreessä Aikamme ateismin kasvot.

1

Valkea kirjoitti: Vaikka superälykäs olento on karkea yksinkertaistus Jumalasta, pyrin tällä sanomaan sen, että Jumalaan uskominen ei ole ihmeellistä, ja se on perusteiltaan rationaalista (toisin sanoen se ei vaadi uskomista sellaisiin asioihin, joilla ei ole selitystä. Jumala pystyy selittämään omien toimiensa "mekanismin").

Valkealle minun on rehellisesti sanottava, etten itse osaa [enää jos koskaan] kaivata hänen kuvaamaansa superälykästä olentoa eli Suurta Toista [lacanilainen Big Other on symbolinen totuusjärjestys, jota subjekti tottelee ja johon se imaginaarisesti samaistuu]. Miksiköhän? Selitäpä Valkea tällainen 'irrationaalisuus' ['Jumala-impotenssi'] niin rationaalisesti ja tieteellisesti kuin vain ikinä pystyt. Minä kuuntelen ja ihmettelen.

2

Jumala on mutatis mutandis Lacanin reaalinen, jota ei voi lähestyä kuin subjektin irrationaalis-imaginaarisena samaistumisena Substanssiin [= itseidenttisyyden harha], mistä paradigmaattisin metafyysinen esimerkki on Spinoza ja tietysti idän ei-subjektiiviset mediaatio-terapiat sekä symbolisena totuutena ja lakina [Big Other], mutta mitään suoraa pääsyä reaaliseen ei ole. 

Reaalinen on ajattelujärjestelmiemme ja jopa estetiikkamme [ainakin mimesis-estetiikkamme] oikosulku, joka tappaa, tekee hulluksi tai haavoittaa iäksi [vrt. VT:n varoitus: joka näkee Jumalan, ei voi jäädä eloon].

Reaalinen on kuin Heideggerin oleminen, jota 'itse' ei ole olemassa - ei ainakaan samassa mielessä kuin olioiden olemassaolo, koska oleminen itsessään on olioiden ilmenemisen reaalinen. Tässä yhteydessä on opettavaista muistaa Karl Barh, jonka Roomalaiskirjeen tulkintaa Heideggerin [ehkä myös Wittgensteinin] tiedetään lukeneen: 'Me emme voi puhua Jumalasta, mutta meidän täytyy. Tämän rinnalla kaikki muu ahdistuksemme on lastenleikkiä'.

Minulle reaalisesta puhuminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin Jumalasta puhuminen. Reaalisessa ei ilmene mitään jumalallista eli symbolista totuutta, johon imaginaarisesti kosmisen itseidenttisyyden harhassa samaistuisimme persoonallisesta Jumalasta nyt puhumattakaan.

'Tietomme' reaalisesta on aina imaginaarista tai symbolista eikä sinällään anna mitään suoraa perustaa Jumala-uskolle. Itse asiassa puheemme Jumalasta on vieraantumista Jumalasta.

Pyhyyteen ja jumalallisuuteen vetoaminen on pikemminkin esteettis-poliittinen kannanotto kuin mikään relevantti todiste teismin puolesta tai ylipäätään transsendenttisen 'sfäärin' olemassaolosta, koska [kuten sanottu] symbolinen tietomme ja imaginaarinen kuvittelumme ovat alunperin mahdollisia dialektisesti vain vieraantumisena ja koska ne lähestyvät totuutta, joka on perimmältään tyhjyys.

Kummallista ettei tätä kvanttifysiikankin mallintamaa vahvaa tyhjyys-hypoteesia voida hyväksyä vaan aina joku oppinut ja sivistynytkin hörhö on taipuvainen yhtä aikaa naiviin, triviaaliin ja perimmältään animistiseen panteismiin. Hitto - uskokoot sitten mieluummin vaikka Jeesukseen kuin panteismiin, jos kerran eivät voi olla uskomatta! Jeesus oli sentään [laajassa mielessä] yhteiskunnallisesti radikaali eikä pelkästään buddhalainen säälimoralisti [sitäkin hän nimittäin oli].  

Mutta ihmiset tarvitsevat satuja, tarinoita, legendoja, eettisiä käskyjä, ohjeita, jopa dogmeja. Sen sijaan ne, jotka näkevät illuusioiden ja harhojen läpi, eivät tarvitse tällaisia lastenkamarijuttuja sielunsa ja mielensä lohdutukseksi. He nauttivat [jos nauttivat] vain totuudesta, joka on olemisen tyhjyys ja tuosta tyhjyydestä kumpuava Dasein [ihmisenä oleminen] .

3

Sanottakoon kuitenkin lopuksi se, minkä olen sanonut aiemminkin. Mitään autenttista ja alkuperäistä uskontoa ei ole koskaan perustettu pelkästään pragmaattisin perustein. On junttimaisen mekanistista ja jälkiviisasta kulttuuri-genetiikkaa ajatella, että koska uskontoa tarvitaan, sellainen pitää puoliväkisin valita, agitoida tai jopa perustaa, jotta ihmiset eivät ajautuisi ennenpitkää perversioiden ja väkivallan tielle.

Vakavasti otettavat uskonnot [ja uskoontulot] eivät ole ensisijaisesti kauppatavaroita eli markkinatuotteistamisen tuloksia - - eivät myöskään evoluutiobiologisia mutaatioita, jotka muka täyttävät jonkin kulttuuri-geneettisen [memeettisen] tyhjiön - [näin massiiviset yleistykset ja reduktiot kadottavat koko uskonnon kulttuurisen idean lähes kokonaan kykenemättä (esim. Dennet) tekemään selkeää käsitteellistä ja ideahistoriallista eroa esim. hevosenkekä-taikauskomuksen ja Jeesus-uskon väliillä].

Mutta kuten tiedämme, etenkin USA:sta löytyy jo aivan kaameita esimerkkejä uskontojen uudesta markkina-innovoinnista [kulttuuri-biologisista mutaatioistako?]. Olemmehan nähneet dokumentteja noista kalvinistis-metodistisista ostoskeskuskirkoista. 

David B. Hart arvioi 2004, että Amerikan uusi uskonnollisuus on synkretistinen sekoitus vähän kaikkea viihteellisestä markkinahumusta taikauskoiseen pakanallisuuteen eikä niinkään alkuperäisen kristillisen sanoman renessanssia. 

Hartin esseen jälkeiset 8 vuotta ovat olleet tämän finanssi-viihde-kirkollisuuden jatkuvaa nousua. Kapitalismi on ahmaissut siis uskonnonkin kitaansa. Jään odottelemaan, milloin ostos-nautinto-keskus-kirkkojen aikuisviihteen kappeli-osastoilla aletaan esittää pyhiä porno-orgioita. Kyllä kapitalismi sellaisetkin aikaansaa. Money talks ja ihmiset veisaavat gospelia kuin kiimaiset eläimet.

Tsiisus tulee kuin siemensyöksy! Naisille kolmen kuukauden orkkutakuu. Selkäydintä rassaava elämys. Bonus-edulla. Kokeile jo tänään!

4

Rooma voitti. Mikä merkitsee, että kristinusko sulautuu, assimiloituu ja integroituu pakanallis-maalliseen uskomus- ja valtajärjestelmään - ja nyt USA:ssa jo ties monennenko kerran.

Eurooppa sen sijaan on edennyt kristinuskon syvimmän ydinsanoman [Jumala kuoli ristillä] ja siten ihmiskunnan sivistyksen äärirajoille asti eli nihilismiin, sillä näyttipä demokraattinen humanismimme miten inhimilliseltä ja oikeudenmukaiselta tahansa, sen arvopohja on jo menetetty ja kadotettu. Sillä Jumala on kuollut. Ja me tapoimme hänet [Nietzsche].

Kristinuskon moraalisesta eetoksesta kumpuava liberaali-demokraattinen humanismi on Jumalan kuoleman kehitystä vasten itsensä eli oman arvoperustansa kumoava ajattelu- ja uskomusjärjestelmä. Se ei mahda enää mitään vahvemmille tuotteistamis-trendeille ja jos mahtaakin, niin tavalla, joka johtaa myös kaikki muut aikanaan nihilismiin.

Arvoista tulee kapitalistisessa nihilismissä teknokraattisia menettelytapoja vailla muuta sisältöä kuin, minkä shoppailu antaa ja kirkoista joko museoita tai ostoskeskuksia [tai molempia, sillä kapitalistilla on valitettavasti innovatiivista bisnesälyä].

5

Mutta näin ilmeisesti pitikin käydä. Aloitimme tyhjästä ja päädymme takaisin tyhjyyteen. Eurooppa on tämän rankan kierroksen kertaalleen tehnyt ja sen on jo aika levätä ja raueta - pitkään.

.....

Toisin kuin Eurooppa USA sen sijaan palaa takaisin synkretistiseen pakanuuteen ja incredible enough Kiinasta tulee kristillisen kalvinismin kaupallinen superveturi. Jo ollaan aikoihin eletty - - .

II

http://www.youtube.com/watch?v=x6ilb-Z4ER8

Jeesus pelastaa - Juice Leskinen & Coitus Int - 1972 - Demo Tape - - [tänks Dzyis - ju meid mai dei]

Ei huumekauppiaat nyt enää hassiksella rahaa tee,
kun Jeesus nousi kuolleista ja kauppiaita suojelee.
Ja terveelliset elintavat pääsee kunniaan,
nyt juodaan jeesusviinaa tullaan jeesushumalaan,
ja tapellaan kun Jeesus silloin tällöin uhriin tarvitsee.

Jee jee jee Jeesus pelastaa "Jeesus pelastaa"
nyt Jeesuspaita ostakaa "pelastaa".
Jee jee jee Jeesus pelastaa "pelastaa",
hallelujaa "pelastaa".
Nyt Jeesuspaita ostakaa,
Jeesus kyllä pelastaa "pelastaa".

Nyt jeesuskuvat pannaan siistiin nippuun jeesuskansioon.
Ja jeesuspurkaa leukoihin ja jeesussuihke kainalooon.
Ja jeesushattu päähän ja jeesuspaita ylle,
ja sitten kaikki riviin mennään jeesuskävelylle,
meitä meidän oma paitakaupan jeesus kyllä ohjatkoon.

Jee jee jee Jeesus pelastaa "Jeesus pelastaa"Find More lyrics at www.sweetslyrics.com
nyt Jeesuspaita ostakaa "pelastaa".
Jee jee jee Jeesus pelastaa "pelastaa",
hallelujaa "pelastaa".
Nyt Jeesuspaita ostakaa,
Jeesus kyllä pelastaa "pelastaa".

Nyt mennään jeesusorgioihin, Jeesus kyllä sallii sen,
on jeesuskaljaa mukanamme jeesuskorillinen,
ja jeesusrokkilevyt pannaan jeesuslevariin,
ja jeesuskalu peitellän me jeesuskondomiin,
ja monet synnit muut, saamme anteeksi nimeen Jeesuksen.

Jee jee jee Jeesus pelastaa "Jeesus pelastaa"
nyt Jeesuspaita ostakaa "pelastaa".
Jee jee jee Jeesus pelastaa "pelastaa",
hallelujaa "pelastaa".
Nyt Jeesuspaita ostakaa,
Jeesus kyllä pelastaa "pelastaa

*

http://takkirauta.blogspot.fi/2012/06/aikamme-ateismin-kasvot.html

http://www.blogger.com/profile/10835782570473516162

http://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart

http://davidbhart.blogspot.fi/2007/11/all-culture-arises-out-of-religion.html

http://teknokekko.vuodatus.net/blog/1134689

Myös Vapusta selviävät vain evolutiivisesti sopeutuvimmat

Yläkuvasta voimme päätellä erään täysin varman tosiasian ihmisen evoluutio-kehityksestä. Alakuvassa vappumies on kohdannut joko a] ikuisesti naisellisen [ewig weibliche], joka on ihmisen evoluution vanhin ilmenemismuoto [naaraskala] tai sitten hän b] kuuluu lajineutraaleihin polyamorikkoihin.
*
Vapputekstini, jonka lähtökohtana on Kemppisen päre Sukupensas, kommentoi evoluutioteoriaa ja sen sovellettavuutta tai soveltumattomuutta ihmisen elämän oppaaksi hänen matkallaan kohti suurta? tulevaisuutta.

1
Kemppinen kirjoitti: 'Biologien havainto ei ollut vahvimman henkiin jääminen, vaan sopeutuvimman (fittest) henkiin jääminen. Sopeutuminen saattoi merkitä esimerkiksi kylmän kestävyyttä tai mainiota ruuansulatusta.'

Vahvimpien henkiin jäämistä ja jopa oikeutta [oikeus on kulttuurinen normi eikä 'luonnollinen' tosiasia] korostava sosiaalidarwinismi ei ole darwinismia eli evoluution tiedettä vaan poliittista ideologiaa [oikeistokonservatismia ja rasismia].

Kemppis-sitaatti kuten koko evoluutioteoria [ja etenkin kovien metodien luonnontiede] on siis [ja sen pitäisikin olla] puhdasta triviaa, josta edes ihmislaji ei opi oman evolutiivisen sopeutumisensa kannalta yhtään mitään.

Niinpä Raamattu on edelleen paljon opettavaisempi kirja 'hyvässä ja pahassa' kuin Lajien synty, joka keskittyy vain tosiasioihin eli siihen, miten asiat ovat eikä siihen, miten niiden pitäisi olla.

Ei pidä sekoittaa keskenään Raamatun ja Lajien synnyn 'agendaa'. Raamattu voi tai itse asiassa Raamatun tarkoitus ja tehtävä nimenomaan on puhua uskonnon nimissä vahvojen velvollisuuksista ja heikkojen oikeuksista. .

Lajien synty sen sijaan puhuu vain sopeutumisen kulloinkin [sattumanvaraisesti] vaatimista/tarvitsemista riittävistä ominaisuuksista ja valmiuksista, joita vailla oleva populaatio kuolee sukupuuttoon - [antropomorfistinen ja anakronistinen kielemme/kielenkäyttömme mystifioi asioita, koska evoluutio ei vaatimalla vaadi yhtään mitään; ihminen vaatii].

Nuo sattumanvaraisesti tarvittavat ominaisuudet eivät ole universalisoitavissa millään tavoin - eivät etenkään eettisiksi periaatteiksi, koska populaatio [tietyin varauksin ihmistä ehkä lukuunottamatta] ei voi tietää, mitä nämä kyseiset ominaisuudet/valmiudet lopulta tulevat olemaan. Populaatio ei siis tiedä etukäteen, mitä radikaaleja [vaistoihin ja muistiin koodaamattomia] muutoksia olosuhteisiin on odotettavissa.

Jotkut lajin yksilöt saattavat kuitenkin sopeutua vaativiin ja muuttuviin olosuhteisiin täysin sattumanvaraisten taipumustensa ja valintojensa seurauksena. Tämä pätee evoluution aikaperspektiivissä myös ihmiseen.

Mikäli minimoimme aika-tapahtuma-perspektiivin emmekä silti lankea sosiaalidarwinismin [esim. älykkyysosamääristä johdettuihin] kvasi-totuuksiin ja kvasi-ennusteisiin, voidaan ainakin hypoteettisesti väittää, että oppimattomalta käytännön elämän duunari-tavikselta löytyy esimerkiksi giganttisesta luonnonmullistuksesta selviytymiseen tarvittavia henkilökohtaisia valmiuksia selvästi enemmän kuin 'humanistisen fysiikan' professorilta.

Kulttuurikehityksemme [muutama tuhat vuotta] on evoluutiokehitykseen verratuna täysin mitätön aikaperspektiivi, eikä se kerro mitään siitä, olemmeko muuttuneet sen aikana evolutiivisesti [emme kuulemma ainakaan geneettisesti]. Mutta vaikka tiedossamme olisi tarkat tiedot vaikka miljoonan vuoden kehityksestämme lajina, niin ei vielä sekään kertoisi miitä siitä, mihin suuntaan meidän pitäisi muuttua, koska evoluutiolla ei ole päämäärää vaan sitä määrittää yksinomaan kopioituvan ja sopeutuvan ['edistyvän'] informaation ajallisuus.

Siellä missä on aikaa, on liikettä/muutosta. Siellä missä on muutosta, vaikuttaa painovoima. Pitemmälle tässä päättelyssä tuskin pääsemme ilman matemaattista metafysiikkaa.

2
Jonkin yksittäisen lajin [yksittäisistä yksilöistä nyt puhumattakaan] elämä ei ole evoluution perspektiivissä yhtään sen tärkeämpää kuin sen kuolema. Evoluutiota 'pitää liikkeessä' vain yksi dynamiikka: orgaaniseen elämään sisäänrakennettu lajinsisäisen informaation siirtämisen [kopioitumisen] pakko.

Jälkeläisten hankkiminen [informaation siirtäminen] ei siis evolutiivisesti ajatellen ole mikään [teleologinen, intentionaalinen] päämäärä vaan deterministis-kausaalinen prosessi [päämäärä on sen sijaan aina looginen konstruktio], joka vasta ihmisen kielellis-kulttuurisen ja yhteiskunnallisen kehityksen myötä normittui ja arvoistui elämän uskonnolliseksi ja eettiseksi tarkoitukseksi, kunnes seksuaalisus/lisääntyminen alkoi teollistumisen ja modernisaation prosessissa muuttua kaikkein liberaaleimmissa ja suvaitsevaisimmissa yhteiskunnissa velvollisuuden sijasta 'moraalineutraaliksi' nautinnnoksi ja jopa harrastukseksi, mikä asennekumous ennenpitkää saattaa aiheuttaa lajinsäilyttämisen radikaalin ja lopullisen irtautumisen uskonnollisista, eettisistä ja ylipäätään kaikista de jure-sidoksistaan.

3
Eräänlaisena johtopäätelmänä tai ainakin lisäkommenttina rohkenen [tosin evoluutioteorian periaatteita rikkoen] etenkin edellisen luvun viimeisen kappaleen perusteella ennustaa ihmis-evoluution tulevaisuutta - tosin epäsuorasti kysymysten kautta.

Alkavatko ihmislajin seksuaalisuus ja lisääntyminen 'monimuotoistua' teknologisen ja 'moraalisen' kehityksen myötä samaan tapaan kuin luonto on kehityksensä aikana kulkenut jatkuvasti kohti biodiversiteettiä? Tuleeko ihmisestä lopulta transseksuaalinen cyborg-eläin?

Eikö juuri modernin kapitalistisen yhteiskunnan pluralistis-liberaalinen arvonihlismi ole evoluutiota 'puhtaimmillaan'? Eivätkö juuri modernin ihmislajin edustajat, kuten moniarvoisen, monikulttuurisen sekä arvoneutraalin ihmisyyden kannattajat olekin palaamassa takaisin evoluution triviaalis-primitiivisen dynamiikan alkulähteille?

Eivätkö juuri nämä uuden ihmisyyden 'polyneutraalit polyamorikot' tule olemaan myös niitä, joille on annettu ihmislajin tulevaan evolutiiviseen sopeutumiseen tarvittavat ominaisuudet ja valmiudet, koska he ovat seksuaalisesti [sekä nautinnon että lisääntymisen kannalta katsottuna] valmiita mukautumaan mihin vain?

4
Viimeistään 'lajineutraali anarkia' merkitsee kuitenkin sitä, että Raamattu tulee menettämään moraalisen auktoriteetti-asemansa ja Darwinin Lajien synnystä [vastoin päreen alussa esitettyä kategorista jakoa normeihin ja tosiasioihin], tulee uusi uskonnollis-eettinen hartauskirjamme.

5
Lisääntykää siis, mutta älkää missään nimessä täyttäkö maata! Täällä kun on jo nyt muutama miljardi ihmistä liikaa, jotta maapallon kaikki asujat [tulevista puhumattakaan] voisivat edes teoriassa yltää länsimaisen tuotanto- kulutus-ja palveluelintason mahdollistamaan nykyiseen hyvinvointiin - ja kaiken lisäksi tasapuolisesti eli reilusti eikä vain stubbilais-wahlroosilaisen kapitalismin ehdoilla.

6
Mutta kuten lukija jo ymmärsi, ennustukseni ja jopa toiveeni ovat pikemminkin satiirista vappuhuumoria kuin tieteen faktoihin perustuvaa viihdettä.
*
http://kemppinen.blogspot.com/2012/04/sukupensas.html
http://www.gdargaud.net/Humor/QuotesFood.html

Halun fantastiset kohtalot

Luonnonvalinta kokeilee kaikenlaista myös hiirillä.
*
Tämä teksti on saanut 'yllykkeensä' Ironmistressin päreestä Näin naapurissa III. En kuitenkaan ota mitään kantaa siinä kerrottujen tapahtumien suhteen. Toki tuomitsen ne, mutta näkö- ja tulokulmani insestiin on kokonaan toinen kuin Ironmistressillä.

1
Insesti on perimmäinen totuus seksuaalisuudesta ei-moraalisessa mielessä.

Seksuaalifantasiat kääntyvät lopulta aina insestiin, vaikka luonto huonoja mutaatioita välttäkseen 'järjestääkin' asiat sopeutumisen [eli tietyssä ympäristössä tapahtuvan biologisesti optimaalisen lisääntymisen] kannalta niin, etteivät vanhemmat ja lapset koe suoraa genitaalista halua toisiinsa.

Mutta siinä missä eläimet melko nopeasti unohtavat vanhempansa ja vanhemmat jälkeläisensä paritellen keskenään toisilleen täysin tuntemattomina lajikumppaneina, siinä ihmiset mitä merkillisimmin mielikuvin ja tuntein fantisoivat seksuaalisuudesta ja lopulta insestistä - tosin eivät niinkään omien vanhempiensa, sisarustensa tai lastensa kanssa vaan insestistä yleensä [toisten kuvitteellisesta insestistä].

Tarina Oidipuksesta on viittaus insestiin yhtä aikaa kontrolloimattomana ja aina uhkaavana haluna että varoitus sen moraalisesta ja biologisesta luonnottomuudesta ja tuomittavuudesta ihmisyhteisössä.

Eläinten seksuaalisuus on periodioitunut kiima-aikoihin, mutta ihminen elää potentiaalisesti jatkuvaa kiima-aikaa. Eläimetkin näkevät unia, mutteivät koe todellisuutta fantasioiden läpi. Sen sijaan ihmisen mieltämä todellisuus on aina erilaisten [rationaalisten tai irrationaalisten] fantasioiden loputon kudos.

Seksuaalisuus ei suinkaan ala vasta 13-15-vuotiaana vaan jo syntymässä tai itse asiassa jo ennen sitä - siittämisen ja hedelmöityksen hetkenä - tai pikemminkin jo isän ja äidin halussa toisiinsa jne.

Olematta mikään reichilainen orgoni-energia-hörhö, pidän silti itsestään selvänä, että seksuaalisuus vaikuttaa ihmisessä jatkuvasti tunneaffekteina ja fantasioina [unenomaisina sielun liikkeinä]. Näin ollen sukupuolinen seksi ja seksifantasiat eivät ole kuin [suurinta mahdollista] mielihyvää/nautintoa etsivän halu-jäävuoren huippu, sillä kaikki elollinen on jakautumista, kopioitumista eli informaation siirtymistä eteenpäin lisääntymisen muodossa.

Analogisesti suhteessa edelliseen voidaan sanoa, että kvanttifysiikan universumin eli positiivisesti varautuneen tyhjyyden positiivisuus on ainakin orgaanisen elämän tasolla seksuaalisuutta [tai rakkautta kuten ihmisillä on tapana eufemistisesti ylevöittää tuo sokea voima, sen huumaavuus ja sitovuus rakastettuun].

Ei siis mikään ihme, että sukupuoli-seksuaalista vetovoimaa käytetään manipulatiivisesti kaikkialla. Mihin katsojia alentuvan idioottimaisesti kohtelevat, latteat, räikeät ja rivot mainokset lähes aina tavalla tai toisella vetoavat ja mistä typerät iskelmät lähes aina kertovat? Tietenkin seksistä, seksuaalisesta halusta ja tuon halun täyttymyksen lupauksesta.

2
Ihmisen seksuaalisuus on alunperin 'organisoitu/organisoitunut' yhteisölliseksi systeemiksi insestisääntöjen puitteissa. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät insestisäännöt ole pelkästään luonnollisia heijastumia eläinmaailmasta [pentujen vieroitus emosta] vaan myös kulttuurisia - luontoa kulttuurissa ja kulttuuria luonnossa - luonnon ja kulttuurin välistä rajanvetoa.

Insestitabujen kautta säädellään sukulaisuussuhteita [mikä merkitsee yhteisöllistä organisoitumista eli ihmisyhteisön sisäisen arvohierarkian asettumista] estämällä lähisukulaisten pariutuminen aina yksilöiden kuolemaan saakka.

Mikään eläinlaji tai eläinyhteisö ei säätele sukulaisuussuhteitaan näin ehdottomasti puhumattakaan siitä, että säätelyä seuraava yhteisöllinen rakenne legitimoitaisiin eettiseksi laiksi. Eläimet toimivat automaattisesti kiima- ja reviiri-vaístojensa eivätkä jumalalliseksi korotetun [fantasioidun] moraalin ja tai politiikan voimasta.

Freud oli tässä asiassa syvällisempi kuin Westermarck, joka empiristinä oletti, että ihmisen seksuaalisuutta voi tutkia ja kuvata deskriptiivisesti pelkästään käyttäytymisen ja yhteisöllisten normi-faktojen lähtökohdista, vaikka seksuaalisuudessa on ihmisen tapauksessa kyse ihmisen mielessä tapahtuvasta pirullisen ovelasta fantasiapelistä.

Lapsi haluaa ätiään siinä missä äiti haluaa lastaan ja tämä on ihmisseksuaalisuuden perimmäinen [insestinen] lähtökohta, josta sukupuolinen seksuaalisuus kehkytyy ja eriytyy myöhemmin ikäänkuin 'toisen kertaluokan' insestiksi haluna rakastettuun toiseen.

Seksuaalisuus on toisen halua, jossa toisen fantisoidaan täyttävän lopullisesti ja täydellisesti itseä kalvava puute, vaikka haluttu toinen on aivan saman puutteen alainen kuin se, joka häntä haluaa.

Mitä muuta rakkaus voi siis olla kuin 'folie a deux' [hulluutta kahden kesken]? Rakastavaiset jakavat samat 'mielenhäiriön' oireet ja etsivät toisistaan pelastusta puutteenalaisuudelleen.

Ja koska seksuaalisuus on täyttymätön halu-fantasia, voi hyvällä syyllä väittää, että seksuaalisen nautinnon ja vaikean riippuvuuden tyydyttämiseen/-ttymiseen väistämättä sisältyvän tuskan välillä on vain käsitteellinen ero.

Niinpä rakkaus on aina tuskaista hehkua ja iloisinta surua. Me emme voi palata takaisin primaari-narsistiseen 'täydellisyyteen', jonka takasi äidin antama turva: - halumme häneen ja hänen halunsa meihin.

3
Myyttinen paratiisista karkotus merkitsi muun muassa insesti-tabun syntyä. Mutta vaikka paratiisin portit on lopullisesti lyöty kiinni takanmme, yhä silti me haikailemme takaisin tuohon 'täydelliseen' aikaan ennen itsetietoisuutta. Juuri tämankaltainen haikailu on insestistä fantasiaa.

Insesti-fantasiat ilmentävät mielestäni osaltaan sitä, että seksuaali- ja kuolemanvietti ovat tietyssä mielessä sama asia. Me haluamme olla olemassa, mutta emme haluaisi elää tietoisina, koska se merkitsee tuskaa ja kärsimystä. Sekä idän rationalistinen meditaatio että lännen tahtova usko pyrkivät tähän autuaaseen ja valaistuneeseen 'olotilaan'. 

Paluu paratiisiin [äidin syliin, kohtuun] on analogista halulle kuolla tälle elämälle ja syntyä/elää uudestaan tuonpuoleisessa jonkinlaisena henkenä ja/tai zombiena. Samaa kaipuuta täydelliseen ja ikuiseen tyydytykseen ilmentää myös seksuaaliseen rakkauteen sisältyvä onnen lupaus ja mitäpä muuta onnea tässä lopulta tarkoitetaan kuin kuoleman kuolemalla voittanutta elämää, joka ei ole tästä elämästä eikä tässä elämässä?

Fantasiatasosta huolimatta kuolemanviettiin ei kuitenkaan tarvitse eikä pidä sisällyttää mitään yliaistillista tai yliluonnollista [Paratiisi-kertomukset ja Thanatos eivät ole mitään horoskooppi-huuhaata] vaan ymmärtää se eräänlaisena evoluution fantasianomaisena päätepisteenä. 

Pitäisi muistaa antiikista perua olevan sanonta, jonka mukaan jo orgasmi on aina pieni kuolema. Samalla pitäisi muistaa, että toisiinsa fantasiatasolla kytkeytyvät paratiisi, insesti ja kuolemavietti ovat puhetta samasta asiasta - luonnon kiertokulusta kuolemasta elämään ja elämästä kuolemaan - sykli, jonka haluaisimme katkaista fantasioimalla kuoleman täydellisen tyydytyksen [nautinnon, mielihyvän] utopiaksi.

Niinpä meidän pitäisi lukea perenniaalista filosofiaa, sillä perimmältään juuri [antiikin] filosofia on elämäntapa, jossa opetellaan valmistaumista kuolemaan tai lakonisemmin - filosofia on kirjaimellisesti kuolemaan opettelemista. Ei enempää eikä vähempää.
*
http://takkirauta.blogspot.com/2011/11/nain-naapurissa-osa-iii.html
http://www.all4humor.com/picture/funny-animal-pictures/mice-mating.html
http://www.netn.fi/kirjat/pierre-hadot-mita-antiikin-filosofia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Philosophia_perennis

Ote Rissasen papan leiviskästä (artistinen kollaasi)

Yläkuvassa Himmeli. Alakuvassa Takapuoli.

*

Mein Gott! - Kiitos Mummo Rissasen papan leiviskän esittelystä. Loistava kirja. Loistava arviointi. Jotain vanhaa ja tuttua. Jotain uutta ja kirpeää.
Paras 'leiviskä' on kuitenkin tämä, kokeileva 'kotkotus':

kuumenen kun myönnyn vilulle

toinen on nälkä joka tulee eteen vaikka takaa en näe

ei kuulu tai yhtä vähän höyhen siipisulaksi

jos en kuumota

jos munat pääsevät pakoon jos jäähtyvät kuin hengitys nokassa

jos nyt nokka on silmien edessä:

joka hetkessä edessä:

josta edempänä valuu viileämpää kurkun alle

suhinaa vettä tai myrskymärkää

suojattomassa ilmassa silloin kun en

kun en paina mitään

tai silloin kun painan kaiken siementen tasaisella

jossa ei pääse varjoon piiloon muualle kuin maan alle kuuluvaksi ma

madoksi ääni pelottava ääntää niskasta yhtä nop

nopeasti kääntää varjo musta mustempi mustikkaa mus

suhahtaa suhahduksella kirkaiseee lopuksi vaikka loppua ei ole

on pakko älä pelkää

nuku uutta laulua kuuntele

on mun munat muna kivi nämä nälät lapset kovat

joille yksin olen jano metsä tai taivas joka ei osaa liikahtaa pilven puoleen

tai ruohon rinta ja oksien aallot unettava unettavasti unettaa

silittää sitä mitä tahtoo toistaa

ei tiputtaa pesästä pois myönnyn

kun jysiö rasahdus risu särö yksi:

kaksi kolme
***
HTML-versio
http://www.kaspaikka.fi/video/himmeli/

Kulttuuri syntyy aina vastarinnasta - myöntyminen on sivilisaatiota: degeneraation alku

Kirjoitettu luettuani Kemppisen päreen Historian puolustus.
*
(Kielimafia viilailee löperöä alkutekstiäni 6.9.)
*
Olet merkillinen tapaus Kemppinen.

Minun mielestäni sinä 'tiedät' kerta kaikkiaan aivan liikaa (informaation 'hotkiminen' on sinun addiktiosi) - etkä kuitenkaan tiedä (kuten totta kai myös niin oivaltavasti itseäsi kritisoit ja meitä valistat - olkoonkin hieman ironisesti). - - Ei historiaa voi kirjoittaa, jos 'tietää' liikaa - (ikäänkuin historiasta voisi 'tietää' liikaa).

Mutta jos historioitsijalla on visio, idea tai ylipäätään joku periaatteellinen näkemys asioitten kulusta, niin se ei voi nousta suoraan informaatiosta ja/tai ns. faktoista, koska faktat on aina tulkittava ennenkuin niistä voi päätellä yleisiä motiiveja - hegeliläisittäin: aikakauden eetosta.

Siten historiaa ei voi kutsua tieteeksi kuin ehkä metodiikaltaan. Sen ennakko-oletukset ja loppupäätelmät sen sijaan tulevat aina jäämään aikalaishistoriaksi.
*
Mitä kuitenkin esimerkiksi Matti Klingeen tulee, niin alunperin hieman naureskelin hänen hienoperseoppineisuudelleen, kunnes esim. tenttiessäni Klingen suureksi osaksi kirjoittamaa ja toimittamaa Helsingin yliopiston historiaa tajusin, että jos minä en tästä opi ymmärtämään autonomian ajan suomalaista aatehistoriaa, niin en sitten mistään.

Loistava sarja. Olen sen lukemisen jälkeen tullut (vaikka kyllä ironisoinkin Klingeä edelleen) aika nöyräksi hänen tieteellisen pätevyytensä suhteen.
*
Mutta sinä. - - Miksi Kemppisen tietoja ei käytetä akateemisen historian tutkimuksessa tvs.? - - Onko hän tosiaankin liian 'friedellmäinen' kaiken tietäjä (muka pinnallinen?) vai mistä on kysymys?

Minä ehdotan: Ei muuta kuin vapaat kädet Kemppiselle - mutta aiheen pitää olla tarkasti rajattu!- - Esimerkiksi: 'kirjallisiin lähteisiin perustuva maailmanhistoria' - :/])

Ei kai Suomella ole varaa tuhlata ja menettää yhtä laaja-alaisimmin asioista tietävää intellektuellia pelkästään blogipuuhastelun 'suttuiseen juoruiluun' (haha - sorry - tämä tosin on myös itseironiaa).

Bloggaaminen (pärettäminen! - joksi minä sitä kutsun) on uusi tapa ilmaista maailmaa ja (luoda) itseään; - tätä olen halunnut korostaa jo pitkään (lue 'Päreentekijän puolustuspuhe' muistaakseni tammikuulta).
*
Pekka Himaset sun muut esa saariset ovat asia erikseen. Heistä en puhu senkään takia, että tulisin siten mainostaneeksi näitä pikkupoikahenkisiä ja auttamattoman pikkusieluisia, loogisen empirismin jälkijättöisiä (mutatis mutandis - postmodernisti kääntyen: anything goes) parasiitteja, jotka ovat myyneet itsensä markkinavoimille ja luulevat, että kulttuuri syntyy pelkästään rahasta.

Ei pidä paikkaansa - kulttuuri syntyy vastarinnasta - - aina!
*
Ken myy itsensä - se ei koskaan voi olla oma itsensä (vaikka muka vapaaksi itseään väittääkin). - Huorat sen tietävät - ennenkuin menevät naimisiin...
*

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-jukka-kemppinen-freelancereilla-ei-ole-turvaa

Mainonta kulttuurina ja päinvastoin

Kirjoitettu kommentiksi Merille Kalevi Hotasen päreessä Olemassaolon ulottuvuus.
*
meri kirjoitti
ja onhan mainonta myös eräänlaista talouden kulttuuria sekä sen lisäksi olennainen osa modernia kulttuuria; mainontahan kierrättää kulttuurisia viittauksia ja malleja sosiaalisten vuoroverkostojen läpi sitoen yhteen kuvia ihmisistä, tuotteista ja hyvästä olosta.
*
Meidän välisemme dialogihan näyttää katkeavan heti alkuunsa kuin kanan lento. Sääli. Kaikki alkoi niin hyvin…
*
Mainontako kulttuuria? Kysyn: mikä sitten ei ole kulttuuria?
*
Teesi:
Mainos on informatiivinen valhe, joka on tarkoitettukin informatiiviseksi valheeksi, mutta jota ei kuitenkaan jostain syystä (en kerro vielä tässä miksi) mielletä valheeksi vaan viettelevyydeksi, joka vetoaa tarpeisiimme ja haluihimme, jotka ovat joko triviaaleja (tarve) tai ei-mitään (halu).

Ja koska tarpeet ja halut ovat erottamaton osa meitä itseämme psykofyysisinä olentoina, mainosten avulla on helppo ottaa haltuunsa ihmisen tajunta. Mainos on fantasia reaalisesta (= energeettinen halu, triviaali tarve).

Tästä määritelmästä löytyy myös kulttuurin perusolemus.

Kulttuuri on mainoksia/symboleja pursuava sirkus, jonka ainut reaalinen ydin on totuuden poissaolo. Mainos on tuon poissaolon värikäs, symbolinen läsnäolo - siis fantasia.
*
Määritelmäni eivät ole nihilismiä, kuten joku luulisi vaan sovellettua Heideggeria, Lacania ja Zizekiä. Siis eräänlaista eksistenssin ja kulttuurin psykoanalyysia

Freud rakkaudesta ja seksuaalisuudesta

Seuraavat sitaatit ovat kirjasta Psykoanalyysin isät ja äidit.
(Kappalejaot ja kursivoinnit minun)
*
'...[H]ellyyden ja aistillisuuden yhdistäminen samassa rakkausuhteessa muodostaa keskeisimmän vaikeuden, eli Freudin sanoin: '- - kun he rakastavat toisiaan he eivät himoitse ja kun he himoitsevat he eivät kykene rakastamaan.'
...
Eräänä syynä rakkauselämän vaikeuksiin Freud näkee aikakautensa kulttuurin vaatimuksen elää monta vuotta ilman seksuaalista rakkausobjektia. Aika seksuaalisesta kypsymisestä murrosiän sosiaaliseen kypsymiseen ja itsenäistymiseen, jolloin voi solmia parisuhteen, on pitkä.

Freud pohtii, olisiko täydellinen seksuaalinen vapaus vastauksena tähän dilemmaan, mutta toteaa sitten, että yleensä esteet nostavat libidinaalista intensiteettiä. Hän viittaa myös antiikin moraaliseen rappeutumisvaiheeseen, jolloin 'rakkaudesta oli tullut arvoton ja elämästä tyhjä' (Freud 1912d(1971, 267).

Freud toteaa, että itse seksuaalivietin olemukseen sisältyy jokin sellainen, joka ei suosi täydellistä tyydytystä. Tästä hän tekee sen johtopäätöksen, että seksuaaliobjekti on aina alkuperäisen objektin korvike.

Ensinnäkin ihmisen osa on, ettei koskaan voida saavuttaa täyttymystä ja eheyttä. Toiseksi seksuaalielämä kostuu eri komponenteista, myös sadistista ja anaalisista (koprofiilisista).

Inhimilliseen seksuaalisuuteen sisältyy siis mahdottomuus. Se rakentuu vastakkaisista pyrkimyksistä, jotka estävät täydellisen seksuaalisuuden olemassaolon.

Onko siis täydellisen seksuaalisen tyydytyksen saavuttaminen toivotonta? Freudin johtopäätökset vaikuttavat synkiltä. Mutta hän ei jää silti epätoivoiseksi. Hän innostuu selittämään, kuinka juuri tämä seksuaalivietin puutteellisuus täydellisen seksuaalisen tyydytyksen saavuttamisessa onkin itse asiassa resurssi.

Tämä nimittäin johtaa seksuaaliviettien jatkuvaan sublimaatioon ja tekee niistä suurenmoisen kulttuuritekojen ja saavutusten lähteen. Jos halujen täydellinen tyydyttäminen olisi mahdollista, mitään uusia saavutuksia ei syntyisi (Freud 1912d/1971, 159-260).

Voisi sanoa, että sekä perversion että kulttuurin konstruktiot mahdollistuvat, kun mielihyvä liitetään haluun, joka ei koskaan saa tyydytystä.

Myöhemmisssä kirjoituksissaan yhteisöistä ja kollektiiveista (esimerkiksi 'Massenpsychologie und Ich-analyse, 1921c) Freud korostaa, kuinka tärkeä aikuisen seksuaalisuuden päämäärän estäminen on, jotta siitä tulisi yhteisön koossapitävä tekijä.

Seksuaalisuuden alkuperäinen päämäärä oli Freudin mielestä fyysinen teko. Tarvitaan päämäärän estämisprosessi, jotta voimme saavuttaa 'Paavalin rakkauden'.

Freud ihaili Paavalia ja tämän kirjoittamia kauniita sanoja korinttolaiskirjeissä. Itse hän toteaa vain, 'että on kiinnostavaa todeta, että juuri ne halut, joiden seksuaalinen päämäärä on estetty, johtavat pitkäaikaisiin siteisiin ihmisten välillä. - - Aistillisen rakkauden kohtalo on sammua tyydytyksen yhteydessä' (Sjögren 1991, 278-279). (s. 36-37)