January 17, 2010

Onko Kaarina Hazard mediakritiikin Mata Hari - kaksoisagentti?

Pidätyksen yhetydessä otettu virallinen 'passikuva' jo ikääntyneemmästä Mata Harista ilman meikkiä.

(Cofeiini kirvoitti K-mafian tekemään lisäyksiä/korjauksia tekstiin - viimeksi klo:19.35. - Nuo pikkuvirheet, jotka jäävät tekstiin joko puutteina, typoina tai toistoina ovat perkeleellisiä!)
*
Seuraavassa lyhyt vastaus Vaarin (ja Kemppisen) kommenttiin päreeni Impolite Observations kommenttilaatikossa. - Mielestäni tämä 'tunnustus' ansaitsee tulla päretetyksi, jotta mahdolliset lukijat voisivat seurata ja yrittää ymmärtää ajatuksieni sekä perustelujeni kehitystä Kaarina Hazardin motiivien suhteen, mitä hänen Tony Halme-'muistokirjoitukseensa' tulee. - Vaikka siis mielipeeni ehkä yllättästikin muuttuvat, niin tämä tapahtuu tietyn, tapahtumien kulkuun liittyvän logiikan pikku hiljaa avautuessa - ei suinkaan mielivaltaisesti.
*
Vaari siteeraa Kemppistä:
"Tämän päivän lehti ei hälvennä epäilyäni, että koko (Hazardin) kolumni olisi jotain merkillistä logiikkaa seuraavaa markkinointityötä, jota en halua edistää." - Ottakaa tai jättäkää.

Vaari kirjoitti:
'Ymmärrän hyvin, Rauno, että et vakaumuksellisena humanistina voi etkä halua nähdä Hazardin kirjoituksessa mitään kaupallisuuteen viittaavaa. Siis sellaista, että KH jotenkin siinä ajaisi omaa etuaan.'

*
Kiitos Vaari tästä muistutuksesta. Olen kai ollut hieman naivi ja yksipuolinen tai pikemminkin yksisilmäinen Hazard-Halme-pohdinnoissani. - - Tarkennan seuraavassa kolmea kohtaa kommentissasi.


Ensinnäkään: minä en ole kovin vakaumuksellinen minkään 'ideologian' tai maailmankatsomuksen suhteen. Vakaumus merkitsee minulle kritiikkiä ja vastarintaa tietyn ajatuksellisen viitekehyksen (metodin, ontologian, poliittisen näkökulman erotuksena dogmiin) puitteissa, ei johonkin aatteeseen tarkertumista.

Toiseksi: en ole järin humanistinen (humanismi on nykyään tyystin korruptoitu eli ideologis-mystifioitunut käsite) vaan melko raadollinen kriitikko, joka silti yleensä edes yrittää perustella vulgaarin kielenkäyttönsä ja oudot väitteensä.

Kolmanneksi: voin kyllä nyt, prosessin edettyä nähdä KH:n kirjoituksessa kaupallisen ketunhännän. - Hän on hyvinkin saattanut 'liittoutua' Iltalehden toimituksen kanssa omaa (ja lehden) etua ajaakseen - joap sen riskin uhalla, että löytää joku aamu tyhjän ruumisarkun oman ulko-ovensa edestä. Kovaa peliä.

Olen nyt, jonkun mielestä ehkä hieman nololla tavalla, joutunut muuttamaan mielipeitäni radikaalisti Hazardin suhteen. Mutta totuus on tärkeämpi kuin omat ensivaikutelmat.

Yhä silti Hazardin kolumni on mielestäni kirjallisesti erinomainen, ja tunnen itse vetoa samantyyppiseen satiiriseen tykitykseen - hieman maltillisemmassa muodossa tosin (vrt. em. päreen kemppis-kommenttini).

Mikäli Kemppinen ja Vaari tosiaan ovat oikeassa KH:n suhteen, kuten nyt oletan, niin sen verran myönnän 'tunnustaen' tapahtumien nykyisessä vaiheessa, että tässä taisi sitten mennä Hazardin maine minun silmissäni ainakin mediakriitikkona. - Huora mikä huora. Möi itsenäisen asemansa rahasta.

Vai huijattiinko meitä vielä ovelammin kuin, mitä Kemppinen ehkä olettaa: - ei pelkästään kaupallisen vaan myös mediakriittisen (!?) (tutkimus-)logiikan nimissä.
Olisi melkoinen temppu Hazardilta väittää olevansa eräänlainen mediakritiikin kaksoisagentti, joka toimii yhtä aikaa sekä tieteellisen tutkimuksen että kaupallisen median pussiin.

Sen verran ja siinä mielessä olen kuitenkin 'vakaumuksellinen', että lähettäisin tällaisen Mata Harin suoraan Pohjois-Koreaan harjoittamaan 'mediakritiikkiään'. Tulisi ainakin lisää 'haasteita'.

13 comments:

Homo Garrulus said...

Kun pedagogiikka tieteenalana (=prosessiohjaus) yritetään sivuuttaa niin seuraus on se, mistä Kemppisen blogissa kommentoidaan: PPPPPPPP eli monella tavalla höpötyksiä prosesseista kun niiden oikeaoppisesta sisällöstä ei saa puhua.

Koska ottivat pedagogiikan omaksi pikku salatieteeksi.

Aalto-yliopisto ja muut yliopistot ovat hukassa elleivät kuroa umpeen tuota poisjätettyä tieteenhaaraa sen oikeilla merkityksillä. Nyt se on sivuutettu ämmien ja lastenkasvatuksen hössöteoriana: ei ole; on juuri se, mitä tuo nimimerkki Toffelitäti ei tajua, kun IIneksen luona miettii miten joku joka ääntää Deliah-nimen kuten kirjain kirjaimelta tai Delaila kuten se englantilaisittain äännetään. Että rahvas on se, joka ei osaaa (!) ja sitten ovat ne, jotka osaavat (!) tämän Toffelitädin mielestä. Mutta tämäkin on niin soopaa koska
- tieto informaationa voi olla niin ja näin ja kulturellinen ääntäminen on joskus tsch-ljud ja joskus sche-ljud (tuli eilen radio-vegasta oikeaoppisuuden asiantuntija, joka sanoi, että jos kulttuurin sisällä ollaan halukkaita tekemään niin tai näin se ei ole yksittäisten opettajien asia mennä suoristamaan; riikinruotsalaisten åååårå on yhtä oikea kuin suomenruotsalainen jadå.

-tieto osaaamisena on siis jotain ihan muuta kuin symboliikan ulosanti

- anna mun kaikki kestää - lukekoot Lammenrannan tietoteorian kirja ja Niiniluodon kirjat mikä on tietoa, mikä on osaamisen kaltaista tietoa ja mikä on tunnistamisen kaltaista tietoa.

Kun halutaan ns. debatoida ilman, että on osaamista jonkun tietyn alueen sisältä voidaan väittää mitä vaan: Hazard on huora tai suorapuheinen debatoija, joka härnää kuten RR:kin lukijoitaan koska härnä nimenomaan kasvattaa tietoisuutta.

van Vaari said...

Tämäpä jotain: saan oman päreen vastaukseksi kommenttiin. Ei sellaista usein tapahdu tällaiselle blogivaeltajalle. Monet kiitokset.

Mutta asiaan. Kun käväiset Iltalehden nettisivuilla siellä on heti lehden nimen vieressä mainoslause: "Suomen puheenaiheportaali." Tällä lauseella halutaan ilmoittaa, että kyse on Suomen parhaasta/vilkkaimmasta/laadukkaimmasta jne (tarpeeton ylipyyhitään) keskusteluareenasta.

Iltalehti, kuten muutkin lehdet, kerää nettisivuilleen ilmoituksia. Ilmoituksia tulee sitä paremmin mitä enemmän siellä on kävijöitä, tottakai.

Noin pyöreästi arvioiden Hazard-kohu on tuonut keskustelupalstoille ja samalla lehden nettisivuja selaamaan tuollaiset parisataa tuhatta silmäparia. Ja nyt on kyse vain niistä, jotka ovat tutkineet keskustelupalstoja. Ne luvuthan ovat kakkien näkyvissä. Sen sijaan muut, Halme-kohun sivuille tuomat kävijät ja vain Haszardin jutun lukeneet eivät meille näy. Mutta lehti ja sen ilmoittajat kyllä tietävät! Veikkaan, että miljoonan raja on mennyt rikki.

Mitä meidän on hyvä tietää päätoimittaja Kivelästä ja kolumnisti Hazardista? He ovat molemmat liikealalla, suoraan sanottuna kovia liikemiehiä. Kivelän täytyy saada lehtensä tuottamaan maksimaalista voittoa ja Hazard elää julkisuudesta. Mitä enemmän hänestä puhutaan, mitä useammin kuva lehdessä, sen parempi.

Suomi on täynnä näyttelijöitä, mutta vain harvat heistä pääsevät hyvin tuottaviin filmeihin. Ne pääsevät, jotka muistetaan. Hazard muistetaan. Seuraavan filmin mainoksessa voidaan sanoa, että pääosassa on "Suomen kohutuin näyttelijä" ja kansa jonottaa lippuluukulla. Ketäpä ei kohuttu henkilö kiinnostaisi. Rahvas, varsinkin medialukutaidoton rahvas nyt vain on sellaista.

Juuri nyt Kivelä ja Hazard rukoilevat polvillaan, että joku vetäisi Hazardin oikeuteen tai että JNS ottaisi asian käsittelyynsä. Se merkitsisi kuukausien jatkojulkisuutta. Mahdolliset pikku sakot Kivelä maksaa alushousun plakkarista.

Lisäbonuksena hazard sai valtavasti ilmaista materiaalia tulevaan väitöskirjaansa. Hänhän väittelee mediakritiikistä. Tai näin olen ainakin lukenut.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Hazardin kolumni oli kirjallisesti erinomainen. Sitä on takuulla hiottu päätoimitajan kanssa hyvä tovi. Kirjoittaja tiesi, että hiukan vanhanaikaisesti ajattelevassa, läpeensä protestanttisessa maassa kuolleen häpäisy on suuren luokan skandaali.
Edelleen hän tiesi, että Halmeella on viime aikojen mamu-keskustelujenkin perusteella kannatusta enemmän, kuin vaalitulos kertoo. Hänen nimittelynsä eläimeksi ja sonniksi saisi köyhän kansan, sen medialukutaidotoman rahvaan takajaloilleen.
Nämä liikemiehet ovat myös perillä netissä alati vellovasta mies/nais-kiistelystä ja feminismin murskaavasta mielipidevallasta ja sen miehissä herättävästä närästä.

Kun nyt pannaan tunnetusti kaikkein tiukimman linjan feministi mollaamaan tunnettua miestä - ja samalla kaikkia Suomen miehiä - ei miljoonien virtaa ilmoitusrahakassaan estä mikään.

Tämä on ex-mainosmiehen, ex-tiedottajan ja ex-lehtimiehen näkemys asiasta. Luultavasti ammatillinen kokemus joko auttaa minua hahmottamaan tätä kuviota tai - joka on yhtä mahdollista - estää näkemästä mediakritiikkiä Hazardin kolumnissa.

Joka tapauksessa, kun kuudelta päätoimittajalta kysyttiin, olisivatko he julkaisseet H:n jutun sellaisenaan, kaikki sanoivat ei. He kai kuuluivat myös siihen medialukutaidottomaan rahvaaseen.

van Vaari said...

Noh, unohtui sanoa, että kun sanoin sinun olevan vakaumuksellinen humanisti, ei ollut tarkoitusloukata. Halusin vain selvittää ajattelumme eroja. Minä luultavasti ajattelen kaupallisemmin kuin sinä. Siksi näen noita kaupallisia ketunhäntiä siinäkin, missä sinä näet eettisiä tai kulttuurisia arvoja.
Ajattelumme erilaisuus ei kai kuitenkaan ole esteenä ystävyydellemme?

Homo Garrulus said...

Å ja då? Ja mee - ja vill oxo - ja å, jag var först här van Faari.

Anonymous said...

ho Kaarina Hazard column on Tony Halme provokes more than 100 complaints to Council for Mass Media! google

ninni said...

kyllä vaan olet humanisti, tapellaanko

ninni said...

http://news.google.com/news/story?oe=UTF-8&sourceid=navclient&gfns=1&q=tony+halme&um=1&ie=UTF-8&ncl=dbX0FtwxTgaXlPM&hl=en&ei=v1BTS4TKKIqi_AbmqfSYCg&sa=X&oi=news_result&ct=more-results&resnum=1&ved=0CAgQqgIwAA

Rauno Rasanen said...

Vaari,

joo, about noin se varmaan menee, kun kirjoitit.

*
En minä ole loukkaantunut. I am fine today. Kävin jopa suihkussa ;/&\].

Mutta mitä ystävyyteemme tulee, niin en malta olla tähän saumaan kertomatta, miten post-strukturalismin guru ja dekonstruktionismin isä Jaques Derrida aikoinaan vastasi viralliselle arkkihermeneutikko H-G Gadamerille, tämän esitettyä (jossain lehdessä kai) differance-D:lle, että haluaisi mielellään keskustella julkisesti heidän tietyistä filosofisista erimielisyyksistään.

Jaques vetäisi nerokkaan siivun vastaamalla Hans-Georgelle, että keskustelemaan hän ei rupea, mutta voi kyllä käydä neuvotteluja.

Hahhah! - Nauran aina, kun muistelen tätä repliikkiä.

Hieman ilkeästi sanottuna: ei siis liikaa 'hermeneuttis-ymmärtävää' läheisyyttä eli/tai muka jotain hössöttävää empaattista pöpinää, jossa menevät kaikki puurot ja vellit lopullisesti sekaisin (ks. PS.)

Neuvotellaan vain - asiallisesti ja kohtuullisen etäisyyden päästä ;\]. Josko 'rauhansopimus' saataisiin vielä aikaiseksi.

PS.
Mikä on hermeneutiikan ja strukturalismin olennaisin ero?

Yksinkertaistetusti sanottuna:

Hermeneuttinen fenomenologia olettaa, että subjektiivinen intuitio on eräänlainen kaikkia yhdistävä, universaali, transsendentaalinen ego, joka toimii erilaisten perspektiiviemme yhdistävänä perustana (hermeneutiikka juontuu siis alunperin Kantin ajattelusta).

Strukturalismi (huom! varauksin - esim. Levi-Strauss) - no ainakin poststrukturalismi - olettaa, että mitään subjektia ei ole olemassakaan, mutta ajattelun rakenteelliset säännönmukaisuudet ja lainalaisuudet voidaan kyllä määritellä ja koodata auki.

Tämä dekoodaus ei kuitenkaan ole psykologinen operaatio vaan tapahtuu aina kielessä - kielellisten merkkien ja symbolien dekonstruktiona, jolloin lopulta jäljelle ei jää kuin eroja, kun taas hermeneutiikka (ei kuitenkaan Heidegger) nojaa siis oletukseen ontologisesta subjektista erojen perimmäisenä 'yhdistäjänä'.

Poststrukturalismille subjekti on siten pelkkä kielellinen konstruktio. Kielen ulkopuolella ei ole mitään (Derrida).

Alkuperäistä strukturalismia voisi tietyin varauksin pitää analyyttisen positivismin mannermaisena vastineena.

Homo Garrulus said...

Kielen merkitystä liiotellaan, sillä suurin ominaisuus on sosiaalinen, ei niinkään ajattelun rajoissa kuten Wittgenstein väitti. Toki sillä on paikkansa asioiden ratkomisen osalta, mutta kirjan takakansi kelpaa usein siinä kun haluaa puida syyt-seuraukset ja tasot.
Strukturalismista pitää kirjoittaa enemmän; Kristevat ja muut mukaanlukien; de Saussuren lähtölaukaus ja siitä eteenpäin vaikka ei edusta ehkä sitä mitä mietit.
Minä koen, että subjekti on olemassa ja kenties vielä tosin yksi ja kokonainen mutta sen sanomisesta ei seuraa mitään rakentavaa.

Pedagogiikka toimii niin, että ensin kokemus ja sitten teoria, ei toisinpäin. Kaikkea ei voi siksi ensin sanoa mutta pitää tulla sanotuksi, jos haluaa että opetus menee perille.

Se on täysin, complete - joka puolelta - unohtunut ja ns. oivalluttaminen on pelkkää sontaa yleensä.
Ja 2/3 kaikesta mitä tungetaan opetussuunnitelmiin ja vuosiin ja luokkiin ja aineisiin on turhaa.
Vapautuu kummasti htp:t eli henkilötyövuosia.

Back to basics, gauss edellä.

van Vaari said...

Loppukevennykseksi ehkä sopii tämä Tony Halmeen suusta poimittu lausahdus:

"Näyttäkää mulle tyytyväinen feministi, niin mä näytän teille Jari Sillanpään tyttöystävän."

Kenties Kaarina ei oikein tykännyt tästä.

ennni said...

median valtatasitelu..keskustelu mist' tahansa Suomessa on niin ihaina poikkeus, ett; kiitos taistelijoille. eri asia todelliset poliittiset ongelmat, joihin ei viela ole päästy käsiksi

Homo Garrulus said...

Kerro kaksi tärkeintä enniseni - två stycken

Homo Garrulus said...

sitaatti gradusta, joka oli ihan hyvä: Työni tärkeimpänä tavoitteena on ollut kehittyä opettajana. Ojasen (1993) mukaan opet-
tajan ammatillinen kasvu on monimutkainen, pitkäkestoinen ja ainutlaatuinen prosessi.
Opettajana kannalta kasvu on henkilökohtaista ja omaan kokemukseen perustuvaa.
Merkityksellinen tieto kehittyy yksilölle prosessinomaisesti ja edellyttää ulkopuolista
tukea sekä tilan eli ajan järjestämistä. (Ojanen 1993, 106.) Graduni tekeminen on ollut
vahvasti opettajuuttani muokannut prosessi, jossa erityisen tärkeässä roolissa ovat olleet
juuri omat kokemukseni. Ojasenkin korostamaa ulkopuolista tukea, olen saanut sekä
Juusolta, että graduni ohjaajalta Eira Korpiselta. Molemmat tahot ovat antaneet lisäksi
omaa tilaa ja rauhaa graduni kanssa. En tunne tulleeni ohjailluksi, vaan olen saanut teh-
dä omalla aikataulullani työstäni itseni näköisen.


- oma prosessinsa mutta tuki pitäisi olla kohti realismia ja se ei esiinny tänä päivänä lainkaan
- omat kokemukset, mutta riittävätkö ne sittenkään ja jos riittävät niin perustelut suhteessa johonkin, joka on samaa mutta kypsempää
- tunne ohjailusta on tunne, voi hyvinkin olla ohjattu ilman, että huomaa sitä mikäli arvot matchaavat

..jne jne tätä eivät lainkaan missään (!) ota esille koska fokalisaatio ja arvojen yhteneväisyys on tabu jossa ollaan vaan iloisesti samaa mieltä ja blink blink niinqu oikeassa blink blink - we are the winners haha yesss jne jne eli luovat tabuja näkemättä sitä itse