January 21, 2010

Ota silmäsi käteen ja katso (itseäsi)

Vastaus AHM:n kysymykseen: Miten on kohdallasi, oletko koskaan kokenut täysin solipsistisen vaiheen? - - [...] mitä olet mieltä (epä)filosofina ja entisenä mielenterveyshoitajana hulluudesta? Mitä se on?

(Huom. Olin (ja olen yhä) mielisairaan, - en mielen enkä terveyden hoitaja.)

(K-mafian korjauksia 'ontologiseen eroon' ja PS.:miin - viimeksi klo: 20.15.)

Tehdäänpä ajatuskoe. Jos tiede pystyisi operoimaan ihmisen silmän pois hänen päästään niin, että siihen jäisi silti alkuperäinen, neuraalinen 'näköymmärryskyky', voisimme kääntää tuon silmän katsomaan (suorastaan tuijottamaan) omaa päätään eli itseään.


Zizekiin viitaten oletan, että tällä tavoin fysio-biologisesti aikaansaatu 'itseidentifioitumisen' mahdollisuuden täydellinen hetki olisi samalla syvimmän hulluuden hetki ("reaalinen 'paljastuu'").

Esimerkki kuvaa naturalistis-scifimäisesti osuvalla tavalla sitä projektia, jota saksalainen idealismi (Kant, etenkin Schelling ja Hegel) yritti toteuttaa puhtaan rationaalisesti, käsitteellisen ontologian tasolla.


Ihmisen yritys identifioitua itseensä (absoluuttinen identtisyys itsensä kanssa: A=A) on kuitenkin - kuten myös ajatuskoe ilmentää - tuomittu epäonnistumaan jo alunperin, sillä tietoisuutemme rakentuu ontologisesti katkokselle (ks. Schellingin 'Lankeemus': Fall ja Lacanin peilivaihe: mirror stage).

Kokemus identiteetistä voi olla pelkästään imaginaarinen, minkä (narsistisen) samaistumisen symbolinen (sosiaalis-juridinen) järjestys (Big Other, joka on fiktio) sitten normatiivisesti legitimoi (muka) todelliseksi asiaintilaksi.

Kuten huomaat - lacanilaisittain subjektia ei ole olemassakaan kuin fantasian ja symbolisen muodossa, representaationa reaalisen absoluuttisesta 'ei-mistään', joka yhtä aikaa sekä aiheuttaa subjektin että vastustaa sen paljastumista reaalisena.

Lacanin reaalista voi pitää analogisena Heideggerin ontologiselle erolle (olemisen ja olevan välillä) sekä Derridan 'differancelle', joka merkitsee absoluuttista eroa ja lykkäystä merkitsijän ja merkityn välillä, mikä aiheuttaa sen, ettei em. symbolinen prosessi koskaan saavuta muuta päätepistettä ( 'todellista') kuin eron; ontologinen läsnäolo on siten aina harhaa.
*
Ymmärtääkseni en ole koskaan (mistä minä itse sen tietäisin?) kokenut mitään muka täysin solipsistista vaihetta - en edes orgasmissa tai hirveässä humalassa. Muut sen tosin ovat saattaneet minussa silloin kokea ;\].

Ylipäätään - en ole mikään solipsistinen mystikko. En usko minkäänlaiseen olemattomuuden jumalallisen kokemuksen mahdollisuuteen ja toteutumiseen.

Kaikentyyppiset meditaatiot, joita voi aina pitää perimmältään solipsistisina yrityksinä kokea 'olemassaolon ei-olemassaolo' (tai vice versa), ovat enemmän tai vähemmän syvällisesti manageroituja psyykkisiä treenejä, jotka saattavat kyllä antaa mielenrauhaa, mikä niiden tarkoitus käytännössä lieneekin, mutta mistään mystisestä identifikaatiosta universumiin(?) tällaisissa mediaatioissa ei kuitenkaan voi olla kysymys, vaikka länsimaiset, hyvin toimeentulevat osapäiväbuddhistit ja varsinkin sekopäisimmät new ageläiset obskurantit muuta väittäisivätkin - For They Know Not What They Do.

PS. - 'Mystinen' kokemus tai panteistis-reduktionistinen tiedenäkemys merkitsee fantasian ja reaalisen lähentymistä toisiinsa (symbolisen kustannuksella), mistä seuraa loogisesti, että tällaisesta, esikielellisessä semiosiksessa/'chora-vaiheessa' elävästä ihmisestä (myös reduktionistista, mikäli hän olisi loppuun asti reduktionisti!) tulee eräänlainen zombie, living dead, vaikka yhä - ja tämä paljastaa ns. panteisti-reduktionisti-mystikon itsepetoksen - silti tuo fantasiaan vajonnut väistämättä operoi symbolisella/-ssa, kielen/fiktion rekisterissä, kyetäkseen elämään yhteisössä ja maailmassa.

Toistan ja tarkennan, että että vaikka em. henkilö jopa lopettaisi kokonaan kaiken kommunikaation, hän elää yhä silti symbolisessa. Muussa tapauksessa seuraa vajoaminen täydelliseen psykoosiin/idiotiaan, jolloin häntä voi (metaforisesti) pitää joko nimenomaan zombiena tai (kirjaimellis-faktisesti) erittäin pahasti mieleltään häiriintyneenä ihmisenä, joka ei tule toimeen ilman muiden huolenpitoa.

Tämän verran kommentoitakoon (mutta ei ilman hyväntahtoista joskin vakavasti paljastavaa ironiaa) äärimmäisen syvän transsendentaalisen meditaation (tantra-sekseineen ;\) 'vaaroja'. - Koskaan ei pidä leikkiä liikaa reaalisen kanssa. Se uhkaa psyyken tasapainoa ja jopa ruumiin 'henkeä'.

Friedrich Wilhelm Joseph von Schelling:

3. Identity Philosophy
4. The ‘Ages of the World’

They don't know what they're doing.
http://en.wikipedia.org/wiki/Story_of_the_Eye (Bataillen perverssi katse)
crapetv.com/News/News%20Pages/Health/Pages/Psychologists-fear-paranoia-on-the-rise-Scrape-TV-The-World-on-your-side.html

20 comments:

Homo Garrulus said...

Eilen tuli Voimalassa esille näitä osapäiväbuddhisteja ja osapäivämeditoijia, joiden kyky havaita tietoisuutta näytti olevan parempi kuin ihmisillä yleensä. Minä olen yrittänyt katsoa itseäni (kun siat aina halusi välttämättä sanoa, että kuules-viitsiks-vähän-katsoa-itseäsikin...joten sen aina kiltisti tein.

Ohjelmassa oli muutama oikein hyvä kommentti ja muutama erittäin uskottava asianhaara, mistä minäkin uskon tietäväni kun on kyse tietoisuuden parissa elämisestä.

Sitten sinen tuli herra Reidar joka osasi voimistella numeroilla 1-30 jonkinlaisena aivobicinä (airobic) eli möi jotain kiinnittymistemppua nille, joiden mieli hairahtelee ja on välillä täysin soliphistinen ja kaoottinen (kuten filosofeilla yleensä, joka ehkä on filosofin ehto loppujen lopuksi jos filosofin tulisi olla luova eikä vain mikään sanakirja tai historiantoistaja) - ja minä nauroin. Tämä mies ei ollut ihan kaikkien mieleen; menee niinqu meditaatio pilalle jos siihen liitetään tuollaisia shortcuteja, oli näkemys. Ja olen ehkä samaa mieltä.

Siksi, koska pinnallisuutta on jo ihan riittävästi - sitä ei tarvitse edistää.

Homo Garrulus said...

Nyt olen sitä mieltä, että kun Joel Haahtolan kirjassa "voiko toisen elämän varastaa" (Katoamispiste, Otava) käsittelee sitä, että toisten oikeus päättää ja sovittaa toisen elämä omaan (!) mielitekoihin ja omiin näkemyksiin ja vätyksiin ja materialismiin ja pinnallisuuksiin eikä se matchaa - niin sen sijaan ,että pyytäisivät anteeksi ja auttaisivat jos jotain vielä voi auttaa - eivät enää edes kohtaa, ja siksi minä voisin sanoa, että sama porukka, joka uskoi, että minä nyysään heidän second-hand sukkiaan ja paitojaan niin ne nyysäs minun koko elämäni mahdollisuuden elää kunnioitettavalla tavalla.
Ottivat ja varastivat minun sisukseni, jotta sama narsistinen pintaporukka voisi tajuata joskus jotain syvemmistäkin tasoista.

Liian vaikeaa. Mutta myönnettäköön, että kaikki opimme koska olin avoin: itse vain en voittanut siitä avoimuudesta mitään vaan edelleen minua eniten inhotaan koska häpeä on sellainen, että sen taustalta löytyy pieni inisevä vätys ja se herättää vihaa ensitöikseen. Enkä minä välitä kuka sanoi mitä ja kuka ei sanonut mitä. Det gör detsamma.

20 vuotta veivät ja 20 kg tuli minulle ja nyt katsotaan inhotaanko minua nyt senkin takia.

Rauno Rasanen said...

HG kirjoitti:

'Ottivat ja varastivat minun sisukseni, jotta sama narsistinen pintaporukka voisi tajuata joskus jotain syvemmistäkin tasoista.'

Toistat loputtomiin tätä samaa. Olet rajatilapsykoottinen paranoidi.

Homo Garrulus said...

RR: En usko mihinkään olemattomuuden jumalallisen kokemuksen mahdollisuuteen ja sen toteutumiseen

En saa enää töitä mistään, en mistään eikä mitään. Kukaan ei sinun määritelmien mukaan halua (!) edes uskoa vaikka olen samanlainen kun ennen paitsi paksumpi ja tylsemmän näköinen. Ennen olin sentään kaunis, topakka ja supernopea siinä missä muut vaati pitkiä aikoja ja aivan jonninjoutavia seansseja.

Voin sanoa, että itse olet paranoidi, narsistinenkin ja sitä paitsi väärässä. Tuo lause minkä kursivoin kertoo, ettet tajua mitään syvemmistä olemisen muodoista ja meditaatiossa sitä ei saavuteta (tai minun kokemukseni eivät kerro sitä) mutta sen voi saavuttaa silti. Kirkkaus tulee siis siitä, että ON eikä pelkästään olevaisena kuten kirjoitat mutta kun oleminen ei ole (myöskään sinulle kokemuksena) avautunut vaikka osaat ulkoa mitä nämä valitut filosofit ovat sanoneet.

Hejdå gubbe; du stannar på den där nivån och du kan inte komma mera framåt om du inte ser upp. Ota silmä käteen ja katso - tai ojenna silmäsi sinne mistä valo tulee eikä pornolehtiin (anteeksi hani beibi) niin näet jotain mitä ei 3D laseillakaan tarvitse nähdä. Ja se ei ole mystiikkaa vaan ihan realistista elämää: på en gång klart kuten Buber sen sanoo.

Homo Garrulus said...

Eikun sanotaan vielä näin kuten Sartre. Eksistenssi tulee löytää olemisessa olevan olion eikä päinvastoin

- ja tämä tarkoittaa sitä, mitä et ymmärrä eli et voi löytää "sitä jotain" etsimällä silmilläsi tai mielelläsi vaan se pitää odottaa, että tulee. Koska tässä Hellstenkin tajuaa enemmän kuin sinä, kun hän sanoi, että saat mistä luovut. Ja sinä et luovu oikeassa-olemisen-kuninkuudesta ja siksi olet väärässä. Tänk så det kan gå.

Homo Garrulus said...

Kunginas on viimeisen sanan sanoja mutta ei mikään välkky (joskus ihan ilman vaatteitakin kuulemma) ja Korppi on se, joka liitää mustana yläpuolella ja näkee.
Se on vain niin musta, ettei oikein ole siksi verrattavissa kiiltävään kruunuun somistautuneeseen kunkkuun, jolla viininpunainen viitta, missä hermeliinin karvaa. (vad är Hermelin på finska?).

Kalat ovat ne, joiden elämä on sillä lailla tärkeimmät, että siitä tulee ruokaa muille ja Jesse jakoi siksi niitä ja kaikki saivat syödä kalaa. On siis maanlähestä diilaamista, sopimista, lainmukaisuutta ja päivänjatkeita. Konkreettisesti sitä mistä elämä alkaa; parkuvasta vauvasta kiikkutuolissa istuvaan vaariin. Kaikki siitä väliltä hoituu tiedon kautta ja tietoa tarvitaan, että kiikkutuolista saadaan ergonomisempi ja vaari virkeämmäksi mutta se, miten vauvasta tulee vauva niin nopeasti eli peräti 9kk on toinen juttu.

Siihen tarvitaan korppia ja skorppia, skorpionia joka näkee taaksepäin ja nipistää taaksepäin koska elämä on oikeasti muualla kuin aika/paikka -sfärsissä mutta sen tajuaminen on metafysiikkaa tai kvanttifysiikkaa; ei saa enää ajatella lainkaan sfäreissä vaan puhtaasti loogisena. Logiikka ei tässä viittaa ristisanatehtäviin, joka on kalojen logiikkaa.

Homo Garrulus said...

Ei viininpunaista, va va de nu då - hehe ring 0202020
ellerhurvardeny...jne jne

vaan purppurinpunaista; kuninkaallinen väri
http://sv.wikipedia.org/wiki/Purpur

Homo Garrulus said...

Paranoidipillerit- rajatilassa eivät näy. PItää ottaa siivoussilmä esille, ja tsiigata.

Missäs mun valkoiset pillerini - haallooooo, vita tabletter eller var det blå? Hur ser ni uuuuuut? Kom till mammmmmmaaa. Behöver en fort, en kung tänker fälla mig i mitt patiens, där mitt ess borde vara bättre.

Rauno Rasanen said...

Lopeta tai deletoin sinut. Eihän tänne uskalla kohta tulla kukaan, jolla ei ole edes jonkinlaista psykiatrista koulutusta.

ninni said...

Miusta syvimmän hulluuden hetki on kun yrittää tajuta jumaluutta, mikä kai sitten on sama kun katoa itseään.
ja koska jumalauus ja itse ei näy
niin parempi kai olla välittämättä

Eihän tänne uskalla "kohta tulla kukaan, jolla ei ole edes jonkinlaista psykiatrista koulutusta". ehheh. otan osaa

ninni said...

solipsismi kai ole mikään vastus, vastaus kun kaikki on yksin

Anonymous said...

garrulle sanoisin, että kaikki ihmiset on yhtälailla uhrei. uhreja. riippumatta täysin mitä tapahtuu tai miltä nayttää. en tiedä haluavatko ihmiset syntyä

Homo Garrulus said...

Jumaluus löytyy tietosanakirjasta, tosin ei sillä nimellä.
Silti on ihmiselle hyvä olla tämä ns. you-never-know mutta se on siis vain kiinnike, Arkimedeksen piste.

Mutta sittenkin olet pihalla näistä tai et vaan halua sanoa. Sitä eivät herrat Lacan ja Zizek myöskään sano ja ne, jotka pyyhkivät pölyt lattaialta ja uskovat, että elämä voi syttyä kuten Z:n pensas; uskokoon. Ei tämä niin mystistä ole ja samalla minä kannan ässää, jota ehkä tiedät eikä ole soveliasta kertoa koska sillähän tämä sirkus missä elämää tapetan täysin turhaa on ylläpidetty. Nyt se (!) porukka uskoo, että voi fasilitoida yhtä pihalla olevilta kun heitä vähän niinqu prässää, jumalaut, prässää - niin lisää tietoa mitä ei ikään olisi olemassa. Ei voi, mutta valta voi ylläpitää härskiä valtaa näinpäin joka on omiaan todella tekemään antikristusmaista maailmaa; ei nouse enää oikeaa tietoa myöskään koska anti jää pois. Koska anti jää pois (vrt silloin joskus yksi ja kaks vuonna) niin tilanne on keinotekoinen. Miten sinun mielestä keinotekoinen ruusu tuoksuu?

Ei miltään - ajanhukkaa ja aivokapaisteetti vähenee, ei suurene vaikka cortex suurenee: pian ollaan kantamassa aivoissa kaikki maailman tieto kuten kameli vettä - mutta ei kamelista ole tullut vesilähde silti, eikä ihmisestäkään tule tällä lailla mikään tietolähde;kunhan vaan kävelee onnettomana se pään päällä.

Stupido.

Arhi Finnsanity said...
This comment has been removed by the author.
Arhi Finnsanity said...

Ei ole filosofista logiikkaa, joka voisi ylittää tai hallita ihmisen sosiologisia, biologisia ja psykologisia ominaisuuksia. Ei ole mystistä viisautta ilman olemista situaatiossa.

Mutta mystiikkaa ja myyttejä luodaan koko ajan. Rationaalisuudesta, kiistämättömästä rationalisuudesta.

Ratonaalinen logiikka (kuten akateeminen filosofia ja työpaikkatestaukseen viritetty psykologia), joka on aina mahdollisimman torjutusti ja peitellysti ideologista (mystiikkaa), ei kerro ihmisen olemuksesta ja ihmisen tarpeista olla sosiaalinen olento, luoda statuksia ja tavoitella statusta.

Ei ole filosofista logiikkaa, joka ei olisi poliittista pragmatismia. Ei ole poliitikkoa, joka ei kieltäytyisi perustelemasta valintojaan - kun voi vedota ideologiaan.

Ei ole tavoitteita määrittelevää maailmankuvaa ilman tarpeita kuvailevaa ihmiskuvaa. Filosofiassakaan.

Onko Sokrateen ja Zizekin välillä vuosituhansien kuilu?

Ei. Luojan tähden, ei ole.
Mutta tätä harva Zizekin lukija älyää.

Nimenomaan Zizek on palauttanut filosofian subjektiivisille juurille kysymyksen ihmisen olemuksesta, kaikkien kulttuuristen mallien kyseenalaistamisesta. Zizekin silmien muljahteleva hullun välkähdys, rationaalinen arvaamattomuus, on omalla tavallaan yksilön olemisen vimman kuuma ydin.

Zizek kapinoi jopa itseään vastaan.
Siinä ehkä Zizekin hulluuden koukku.

Zizekin assosiaatioita vyöryvässä vulgaarifilosofiassa ja spekulatiivisessa esseismissä ei pyritä muuttamaan ihmistä (ihmisen olemusta) uuden ideologian ideaali-ihmiseksi vaan hillitsemään olosuhteita. Antamaan ihmisille näkökykyä olosuhteisiin ja syy-seuraussuhteisiin.

Antamaan inhimillisen olemuksemme sokeudelle puheenvuoro - kuten Oidipuskin lopulta joutui uhonsa jälkeen antamaan sokealle runoilijalle puheenvuoron, jotta todellisuus paljastuisi. Zizek antaa vapaaehtoisesti tilaa varjoille.

Zizekin vimman viehätys on viihdyttävän kontrastisessa suhteessa tuon eheän teorian baabeliin, akateemisen rationaalisen olennon erottamisessa tästä biologisesta, haluavasta ihmisestä.

Sokrateskin vaati ihmisiä kysymään/kyseenalaistamaan toimintojensa perusteita oudoilla kysymyksillä ja jätti jälkeensä hämmentymisen valaistumisen, sokraattisen filosofian.

Yhteisymmärryksen etsiminen ja sovinnaisuuksiin nojautuminen on tuhoisaa - sokraattisesi ajateltuna.

Freudinkin mukaan (terveen) narsismin äärimmäinen ydin (ja toimintakykyiselle egolle välttämätön psyyken ydinsyke) on tietty rationaalinen epäsosiaalisuus. Erillisyyden kokemisen rohkeus identiteettinä (- ihan toisia ihmisiä sortamatta tai vihaamatta).

Toimintakykyinen narsismi on siis freudilaisesti oman erillisyyden peloton ilmaisu. Jos äiti vihaa erillistä lasta, lapsuuden vauriot seuraavat ihmistä koko eliniän haasteina.

Kapinan täytyy olla narsistinen purkaus.

Oleminen on kapinaa, kun "valmis" akateeminen teoria viitteineen taas on rigidi olemus, staattisuus ilman mitään prosessia.

Olemus realisoituu kapinassa, syntiinlankeemuksessa syntyy subjekti, Jumalasta erillinen toimija, jumala. Uskonnoissahan Jumala on erillisyys ja päinvastoin. Harva ihminen haluaa olla jumala.

"Te olette jumalia" (Markuksen evankeliumin Jeesus).
"Minä olen oleva se, joka minä olen oleva" (yksi käännösvaihtoehto Jahve-nimestä)

Tietokoneohjelmat pystyvät tuottamaan Bachin fuugien matemaattisten mallien mukaisia sävellyksiä, mutta ne eivät koskaan kuulosta Bachin puheelta. Muoto ja harmonia on täydellistä mutta subjektin havainto ja ilmaisu puuttuu. Ilmaisu ilman tunnetta.

Arhi Finnsanity said...

Zizekin filosofinen puhe on täynnä subjektiivisia aforismeja ihmisyydestä ja ihmisen intuitiivisesta luonteesta, subjektiivisen mielekkyyden ja analogioiden obsessiivisesta kaaoksesta. Zizek valloittaa modernina mystikkona. Kuulet tuulen ja muutoksen mutta et tiedä mistä se tulee.

Zizek on luopunut tavallaan akateemisesta urastaan, virallisesta statuksen tunnuksesta, maallisesta pelastuksestaan olla vakavasti otettava filosofi ja heittäytynyt luopumuksen tielle. Suosiosta huolimatta hän on aina riippumaton erakko, kenties?

Mikään Deduktiivinen Teoria ei voi ohittaa ihmisen kaoottista ja vaikutteille altista subjektiivista olemusta. Vaikka monet luulevatkin, väitöskirjaansa hakaten.

Zizekille nimenomaan identiteetti on vaikuttamisessa ja niin ollen perusteeton tyytyväisyys valmiisiin asioihin ja olemisen tavan itsestäänselvyyteen on pahin "synti" mitä voi ajatella. Kadotus.

Okei, Zizek on ollut ahdistuneen neuroottinen ihminen ja koeteltu mies, mutta mies on todella työskennellyt itsensä kanssa ja vaikuttaa saavuttaneen tiettyä jäsentyneisyyttä ja riemua.

Rauhaa olla toimintakykyinen subjekti. Siinä Zizek todella rakastaa Freudia, toimintakykyisen subjektin aksioomassa. Omaehtoisen subjektin Odysseijaa. Joka pärskii sanojensa takana eikä jätä mitään tulkitsematta.

Väite.

Esimerkki poliittisesta ihmisyydestä: "itseensä tyytyväisen ei tarvitse olla ahne". Kapinaa?

Kapitalistinen "Ahneus" on mitä selkein filosofinen ja poliittinen käsite.

Juuri poliittisuuden takia akateemiset filosofit väistävät esimerkiksi ahneuden kysymystä filosofialle mahdottomana ongelmahypoteesina. Ihmisen kohtaloa ei voi spekuloida ilman ihmisen olemusta ja kulttuurin muodostumisprosesseja.

Alistuvan ja koskemattoman Neitsyt-tyttären ja isän suhde on kapitalistisen yhteiskunnan ydinkuva, kirkkokristillisyyden ydinmetafora, nöyrän kristityn roolin alkukuva ja käytetty vertauskuva, puhtaana Jumalalle kelpaavana. Miksi?

Koska se on kristillisen kulttuurin luoman alamaisen ja kansalaisen käsitteen lähtökohta. Lapsi-nainen puhtaan, vaihtokelpoisen omaisuuden, käyttämättömän tuotteen metaforana on ideologiaa rahan seksuaalisuudesta, lisääntymiskelpoisuudesta.

On tarvittu aikamoinen annos itseidentifioitumisen vortexia, jotta aikaisemmin on voinut irrottautua yhtenäiskulttuurin hyvän ihmisen tuomiosta ja erilaisuuden häpeästä yhteisön omahyväisyyden tuomion alta.

Humanismi ei saa yrittää uskontosysteemin lailla tuotteistaa ja lypsää "rakkauden voittaa kaiken"-visiolla muuttuvasta ihmisestä, "rakkaus voittaa, alistuva armo voittaa"-fantasmalla. New age shittiä.

Identiteetti on joko sulautumista tai erottautumista.

Ulkokohtaista tai kapinallisen sisäistä. Ulkokohtaisen seuraaminen johtaa sisäiseen eksymiseen. Lacanilainen epä-subjekti on ehkä olemassaolon neutralisoimisen pyrkimyksissä, hallinnassa, statuksen tavoittelussa, ontologisen kiistämättömyyden tavoittelussa.

Sadistinen ihminen unelmoi erillisyydestä mutta projisoi erillisyyden kyvyttömyytensä raivoon ja sadistiseen vihaan. Sadistinen viha on erillisyyden etsimistä ja jäsentymättömän riippuvuuden piinan kumoamista avuttomin ja tuhoisin keinoin.

"Tunne itsesi" tarkoittaa ennen kaikkea Tunne rajasi. Vankilasi.

Mikä oli Sokrateen mielilause?

Tiedän vain sen, mitä en tiedä - että en tiedä paljoakaan. Tiedätkö, mitä et tiedä?

Että filosofi ei voi sanoa universaaleja vastauksia ajan ja paikan ulkopuolella. Ei ole ajatonta fiosofiaa. Ei ole soveltamatonta filosofiaa erillisessä filosofian ulottuvuudessa. Soveltaminen on aina politiikkaa.

Eckhartin mystinen oivallus, "ikuinen syntyminen", on siis ikuista syntiinlankeemusta, erillisyyden zizekmäistä ekstaasia.

Arhi Finnsanity said...

Vain erillisyys mahdollistaa kohtaamisen elämän mysteerin kanssa.

Kant taas uskoi Platonin ideamaailmaan, jota pitäisi katsella Jumalan antaman näkökyvyn turvin. (Kymmenen käskyä, uskovan todellisuus Hengen avulla etc).

Kantille itsensä katseleminen tarkoitti samaa kuin totteleminen ikuisiin totuuksiin, joiden yhteinen oivaltaminen toisi Kantin uskonnollisen rauhan maalliseen valtioon. Pikkulapsi paratiisissa polvillaan, kiitollinen ajallisen kumoamisesta.

Kant edellytti uskonnollista filosofiaa, jotta Jumala voisi ottaa meidät jälleen kauko-ohjauksensa ohjaukseen. Paratiisitilaan virittyneinä kuin Robot-elokuvan androidit luojansa ohjelmoimaa tuomiopäivää odotellessa.

Kant uskoi subjektin vaimentamiseen, mikä on aika vahva ideologia, tyypillinen uskonnollinen ratkaisu ihmisen super egon narsistisiin ongelmiin. (Joogaihmiset puhuvat usein egon kuolettamisesta mutta freudilaisesti ajateltuna he puhuvat siis grandiositeettisesta super egosta, joka ei ole tässä hetkessä vaan vain menneisyyden syytöksissä tai tulevaisuuden riittämättömyyksissä).

Tavallinen kansalainen tai uskovainen pyrkii kumoamaan pois Derridan 'differance':n uskomalla "kaiken". Virallisen.

Mitä tarjotaan kirkon oppina, Paasikiven Kekkosen linjana tai historiankirjoituksena. Kaiken. Koska se on hyvä. Koska se on.

Koska muuta ei tarjota. Koska ihminen voi samaistua Jumalaan kirkon valmiiksi pureskellussa opissa, koska kaikki hyvä on liitettävissä määriteltyyn Jumalaan. Koska muut, asiantuntijat, ovat dogmin jo ajatelleet ja pyhä Henki leimannut ja oikeaksi todistanut. Koska "kehitys" on tapahtunut juuri tähän suuntaan ja "syystä".

Siunattuja ovat asiantuntijat sillä he tuovat Jumalan Valtakunnan.

Ottakaa tästä Jeesuksen veri, sillä se vuotaa vain teille. Jos sen hyväksytte, Jeesus rakastaa teitä. Q.E.D. Amen.

Kantilainen yhteiskuntamoraali edellyttää yhteisen identiteetin korostamista.

Zizekin poliittinen hulluus, kaaoksen tuottaminen/vapauttaminen/tunnustaminen vakaumuksella eli subjektiivisuuden tiedostamisen tuska ei ole fantasioiden rakentamista. Siksi julkisesti määritellyn ja hyväksytyn identiteetin eli hallitun eheydestä luopuminen on tuskainen vapaus, tuo kiilto Zizekin silmäkulmassa.

Zizek viittaa ideoihin, ei historiallisiin käsitteiden käyttöyhteyksiin. Ideoiden sovellettavuuteen.

Ideat nojautuvat intuitioon.

Intuitio on taas täydellisesti tilanteen luoman kaaoksen aiheuttama subjektin vastavoima eli oivallus.

Kirkas hulluus, kuulas erillisyys.

Zizekin ajattelun avainkäsite on poliittinen ihmiskuva. Ei deduktio ideologiasta käsin, jokin valmis ratkaisu Raamattuna.

Siksi hullun kiilto silmissä aina penkomassa ja löytämässä.

ninni said...

humanismin tulisi vaatia ihmiselle oikeuksia jumalan silmitonta, tuntematonta valtaa vastaan. kaikkien ihmisten, kaikkialla..

Anonymous said...

http://rebeccaluellamiller.wordpress.com/2010/01/22/attacks-on-god-from-within/ cute rebecca

Anonymous said...

ahti, arhi :Vain erillisyys mahdollistaa kohtaamisen elämän mysteerin kanssa.
ei saisi olla totta.
ihmisella on oikeus yhteiseen elämään kaikilla mausteila ja mös nähdä se mysteeri. telos