(K-mafian lisäyksiä viimeksi klo: 18.05.)Walter Benjamin on Adornon ohella Zizekille Frankfurtin koulun tärkein hahmo poliittis-ideologisen (ja osittain filosofisenkin) analyysin alueella. Pitää muistaa, että Adorno sai eräät keskeisistä teemoistaan juuri ystävältään Benjaminilta.
Sen sijaan Zizek on (kuten nykyään minäkin) pettynyt erityisesti Jürgen Habermasin (epä-)poliittisesti 'korrektiin' konsensus-konformismiin, joka operoi epäuskottavalla, ylihistoriallis-puolueettomalla rationaalisuudella ja siihen nojaavalla, muodollisella proseduralismilla, joka muistuttaa paradoksaalisesti demokratiakorostuksestaan huolimatta tai juuri sen vuoksi decisionismia.
Tosin sama syytös on kohdistettu myös Zizekiin, joskin täysin päinvastaisista syistä - antidemokraattisten ja irrationaalis-revolutionaaristen korostusten takia. - - Molemmat - sekä Habermas että Zizek tietenkin kieltävät ehdottomasti kyseisen poliittis-valtio-oikeudellisen periaatteen, johon liittyy elimellisesti 'the idea that laws of the state cannot strictly limit actions of its sovereign; the problem of a "state of exception etc.', jota edusti Saksassa etenkin natsien kanssa hetken aikaa flirttaillut poliittinen teoreetikko ja juristi Carl Schmitt.
Zizekin (joka kyllä arvostaa joskin perustellun varauksellisesti Schmittiä) mielestä Habermasin universaali-pragmatiikka on joka tapauksessa ikävä (boring) ja epäonnistunut (failure) teoria, joka ei, kuten ei Frankfurtin ('neomarxilainen') koulu ylipäätään, pystynyt tai edes halunnut (ikäänkuin aihetta peläten) analysoida stalinismia teoreettisesti ja ideologisesti - pelkkä tautologinen tuomitseminen muka riitti. - - Sitäpaitsi Habermas on vastustanut ehdottomasti Saksojen yhdistymistä ja onkin erittäin epäsuosittu henkilö Itä-Saksassa, jota hän on pitänyt oikeisto-anarkismin potentiaalina pesäpaikkana.
Benjaminin ajattelu (mm. 'jumalainen väkivalta' ja vallankumous) tekee poikkeuksen Frankfurtin koulukunnan poliittisessa filosofiassa - ks. Slavoj Žižek Interview Divine Violence and Liberated Territories.
*
Kirjoitettu T:n kommenttiin edellisessä päreessäni Prof. Zizek, his wife and Mr. Monster.
*
T. kirjoitti:
'No, siihen karisi senkin miehen uskottavuus.'
Yllätti tämä Zizekin toinen? avioliitto aikoinaan minutkin, vaikka en tiedä lainkaan, onko Zizek enää naimisissa tai ylipäätään juuri mitään hänen yksityiselämästään. - Kaksi poikaa hänellä avioliitoistaan tiettävästi on.
Zizekin ajattelu, puheet ja esiintymiset ovat tietenkin julkisia, eivät naissuhteet tai perhe-elämä (miksi olisivatkaan?).
Mutta ei Zizek nyt sentään aivan tuppisuu ole, mitä hänelle hyvin läheisiin ihmisiin tulee.
Esimerkiksi - Z. mainitsee usein vaikean isäsuhteensa ja ankaran isänsä (joka halusi hänestä taloustieteilijää: no - tavallaan sitäkin Zizekistä on viime aikoina tullut; hän mm. sympatiseeraa keynesiläisiä taloustieteilijöitä Paul Krugmania (Nobel-2008) ja Joseph Stiglitziä), mikä ongelma kyllä ainakin välillisesti heijastuu hänen psykoanalyyttisiin ja ideologisiin teksteihinsä - esim. lähes 'pakkomielteinen' kiinnostus stalinismin auktoriteetin ja sen useinkin irrationaalisen käytännön mysteeriin (ylipäätään johtamisen poliittis-psykoanalyyttis-ideologiseen problematiikkaan).
*
Zizek kertoi (2008) myös käyneensä viisi kertaa! katsomassa animaatio-elokuva Kung Fu Pandan poikansa kanssa - tämä kun piti siitä. - Elokuva ei ollut Zizekin mielestä kaksinen (sitä paitsi Zizek inhoaa Jack Blackia: pandan ääni), mutta hänpä alkoi löytää siitä väkivaltaisen ja kyynisen ideologian toimimassa puhtaimmillaan ja kirjoitti KFP:stä erittäin kriittisen analyysin seuraavaan kirjaansa Violence.
*
Mitä uskottavuuteen tulee niin lue vaikka viime syksynä julkaistut Politiikkaa idiootti! sekä erinomainen ja kattava kooste Zizekin ajattelusta Pehmeä vallankumous. Psykoanalyysi, taide, politiikka ja kerro vasta sitten jotain Zizekin epäuskottavuuudesta.
'Pehmeästä vallankumouksesta' löydät ajattelijan, jolle mikään filosofian teoreettinen kysymys ei näytä olevan vieras (ei myöskään analyyttisen filosofian), ja että hän pystyy kaiken lisäksi kirjoittamaan niistä helpon tuntuisesti, kiinnostavasti sekä vauhdikkaasti antaen monia heuristisia (eikä vain heuristisia) käytännön esimerkkejä teoreettisista ongelmista etenkin taidetta (elokuva, maalaustaide, kirjallisuus, musiikki) ja vitsejä hyödyntäen.
'Politiikkaa, idiootti!' on helpommin lähestyttävä - nimensä mukaisesti poliittisen tilanteemme ja taloudellisen kehityksemme analyysia (paljon luonnoksia kirjaan First As Tragedy, Then As Farce, 2009), ja siitä löytyy myös Voima-lehden päätoimittajan, Kimmo Jylhämön (ja Hanna Kuuselan) tekemä mainio, pitkä Zizek-haastattelu.
*
Yksityiselämä on yksityiselämää. Joten mitä se sinuun kuuluu, kenen kanssa Zizek (tai kukaan muukaan) seurustelee tai on naimisissa? Ei se kuulu minullekaan. Kunhan satirisoin. Emmehän elä fundamentalistisessa valtiossa, jossa on tukittava turpansa joka hemmetin primitiivisen säännön takia ja elettävä jonkinlaisessa pelon ja pakotetun turvallisuudentunteen luomassa hämmennyksessä.
[Kommentti: Mutta juuri tähänhän ollaan matkalla kapitalismissakin: moninaiset, pienet (mitättömätkin) yksityiset oikeudet taataan (ja eletään demokratian illuusiossa), mutta pääsy suurten taloudellisten ja poliittisten päätöksien valintaan ja valvontaan estetään. - Vrt. Kiinan autoritaarinen valtiokapitalismi tai USA:n ekspansiivinen uusliberalismi, joka on synnyttänyt vastareaktiona fundamentalismia sekä maan sisällä että muualla (Afganistan, Irak).]
Sitäpaitsi Zizek itse on rankimpia satiirikkoja (ellei rankin), mitä nykyfilosofiasta löytyy. Mutta aina perustellen satiirinsa, mitä en vättämättä voi sanoa itsestäni joka tölväisyni suhteen. - Satiiri satiirin itsensä vuoksi kun ei aina (joskus kyllä) riitä satiirin oikeutukseksi - ei myöskään täysin mauton ja vain loukkaavaksi tarkoitettu iva.
*
Ehkä sinun T. on myös kiinnostavaa tietää (epäuskottavuutesi tueksi tai päinvastoin), että Zizek ei juuri noteeraa seksuaalista vapautumista/vallankumousta.
Hänen mielestään se oli ideologisesti toissijainen asia vuoden -68 opiskelijaliikkeen saavutuksia ajatellen - jos tuo liike nyt ylipäätään mitään todella vallankumouksellista koskaan sai aikaiseksi.
Entiset hipithän ovat nykyään suurimmaksi osaksi ideologisesti tuuliajolle joutuneita vihreitä - toisin sanoen suvaitsevaisia (siis piilorasistisia) osapäiväbuddhalaisia tai mikä pahinta newageläisiä, konservatiivisen eliitin hännystelijöitä ja ehkä riistokapitalisteja itsekin (ks. PS.) - - elleivät sitten sattuneet kuolemaan 'kunniallisesti' eli aktivisti-anarkisteina (ellei peräti terroristeina: - haha! - huhhuh! - nyt joutui Räsänen Supo:n kirjoihin niin, että käsiraudat vain napsahti!)
Zizek sanoo haluavansa olla seksuaalisuhteessa vain sellaiseen naiseen, jota hän rakastaa, ei siis minkä tahansa himottavan kohteen kanssa.
Zizekiä ihmetyttääkin, että esim. Argentiinassa kaikki naivat kaikkien kanssa (Analia Hounie on argentiinalainen - hmm - !?), tai että katoliset papit eivät saa mennä naimisiin, mutta Vatikaani kuitenkin suojelee heidän pedofiliaksi perversoituvaa, torjuttua seksuaalisuuttaan. - - Molemmat ääripäät ovat Zizekin mielestä patologisia - ei ainoastaan kat. pappien pedofilia.
*
Siinä sinulle T. hieman pohdittavaa, mitä tulee Zizekin epäuskottavuuteen. - - Kumpikohan tässä lopulta on epäuskottava ja miksi: sinä ja sinun affektiivis-moralistiset ennakkoluulosi vai asioiden/ongelmien käsittelyä häikäilemättömän suorasukaisesti kaihtamaton Zizek?
PS.
Huom! Itäinen, alkuperäinen buddhalaisuus on OK (se vaikuttaa vielä oikeassa kontekstissa, mutta kuinka kauan). Läntinen zenbuddhismi sen sijaan on elämänhallinnan (eli utilitaristisen psykokulttuurin erotuksena psykoanalyysin näennäiseen hyödyttömyyteen) ja markkinataloutta ilmentävän egoterapian muoto - ei 'aitoa' buddhalaisuutta. - En puhu nyt yksittäisistä buddhalaisista, jotka saattavat olla katsomuksessaan erittäin vilpittömiä vaan yleistän karkeasti joskin ideologista suuntaa antavasti.
*
Overpowering Conformism (Modern European Thinkers) http://www.housmans.com/booklists/1968andallThat.php
16 comments:
Many philosophers posit abstract entities – where something is abstract if it is acausal and lacks spatio-temporal location. Theories, types, characteristics, meanings, values and responsibilities are all good candidates for abstractness. Such things raise an epistemological puzzle: if they are abstract, then how can we have any epistemic access to how they are? If they are invisible, intangible and never make anything happen, then how can we ever discover anything about them? In this article, I critically examine epistemological objections to belief in abstract objects offered by Paul Benacerraf, Colin Cheyne and Hartry Field.
en tieda mita tarkoitat yksityiselamalla, moraalia?
Äitini halusi erota isästäni kun heitä oli kolme siinä avioliitossa. Isä vaan tokaisi, että äidin ei tulisi sotkeutua hänen yksityiselämään.
En silti tiedä vieläkään oliko ero sittenkään oikea ratkaisu mutta ilman rajanvetoa isä ei olisi ainakaan muuttunut jos nytkään. Joillakin on oppiminen vaikeaa koska moraali on heille aina suotuisa, muiden ei. Isäni oli vankka moraalipoliisi kun kosketti muiden moraalia ja se on tyypillistä vasemmistoajatteijoille.
Kun minä menin isäni jalanjäljissä moraalin suhteen (laitoin sen tietoiseksi ajatteluuni) ja halusin olla hyvä ihminen ja halusin, että isä rakastaisi minua menetin lopulta kaikki ihmiset koska moraalista puhuminen on aina aikapommi. Kukaan ei halua,että heidän privaattia moraalia häiritään ja he haluavat elää synnissä niin paljon kun heitä huvittaa. Vaikka väittävät toisin kun esiintyvät juhlapuheissa - paavista lähtöisin, papit ja predikantit. Kaikki valehtelevat mutta musiikki sopii typerille ja idiooteille.
Nyt mietin miksi yritin saada rakkautta mieheltä joka on kuin Donner ja väittää, ettei hänen ole pakko rakastaa sellaista ihmistä joka on hänen lapsensa. Tajusin miten kovaksi jotkut tulee siksi, että heidän moraalia häiritään: ovat kuin ärtyisät leijonat, joita häiritään päiväunista. Grrrrraagggrrrr
Itsepetos on siksi monenlainen laji: kuulee mitä haluaa kuulla, poissuljetaan se, mikä ei sovi omaan sävellajiin.
Musiikki on hyvä tuutulaulu paha ohjenuora.
Minä olen silti kuten lapset yleensä aina rakastanut isääni. Näin hänen tahtonsa, näin hänen sielunsa kauneuden kaiken romun kesken ja tajusin hänen omasta historiastaan että minun historia on silti lapsen leikkiä verrattuna siihen, minkä hän aikaisin joutui kestämään.
Mutta reflektiokyvyssä olen mennyt ohi isääni joka ylläpitää sadunomaista uskomusta omasta itseydestään edelleen?? Äitini taas ei ylläpidä mitään satua mutta ei tahdo mitään myöskään muutakun välillä. Samalla hän tietää, että lapsia kuuluu rakastaa - joskus mietin vain miten se on autenttisesti - onko siellä down there anybody ollenkaan vaan onko kaikki opittua?!
Minun tunteeni ovat autenttisia: tiedän miten tunnen ja miten haluan (enkä vain tahdo) valita.
Minä tunnen mitä tiedän tuntevani ja kyselen siitä myös itseltäni; jos olisin eurooppalainen voisin selittää asiat pois omaan itsekkäiseen tavoitteeseen ja jos olen itämainen tai venäläinen/puolalainen/unkarilainen tai romaani tajuan, että mentaaliset sillat ovat syvempiä kuin kognitio.
Tästä syystä mallit Dostojevskiltä ja Tjechovilta ja muilta idästä tulleilta on syvemmät, taitavammat ja oivallisemmat - kuka sen tajuaa. Ovat ikäänkuin eläneet enemmän siinä missä länsi elää näyttävämmin.
Ortodoksi vetää sillat taivaalle kun Katoliselle riittää, että kylän pappi antaa anteeksi tai pitää huolen, että paikka säilyy orkesterissa.
Länsi on tehnyt oman Jumalan vähän helpommin itselleen. Ettei tarttis olla synkkä (vaikka juuri synkkyys on tragedian tavoin opettavaisuus numero yksi moraalin suhteen). Berlusconia olisi enää mahdoton opettaa tähän; hänen peilinsä ovat kristallinkirkkaat mutta sääli vaan, että kristalli on lasia ja kovaksi panssarilasiksi laitettu oikean kristallin yläpuolelle.
Rakensivat suojan omalle sydämelle niin, ettei sydänkään enää pääse kasvamaan.
Tuosta tulee nyt runo.
-------
Glas, spegel, spegelglas
ovanpå den riktiga diamanten
skyddar strömmar
döljer skimmer
riktar utåt
bortåt
självbedragande, amorfa strålar
Innanför pansarglas
speglar världen sig ljus
utåt mörknar optiken
hatar, skymmer, missvisar
glädjen skapas
förskönas
döljs och glöms
Diamantens kanter törnar
växer, strängs, ristar
själen gråter
pansarglaset växer, tjocknar
mörknar
ljuset släpps ej fram
vrids, slocknar, stannar
Själens fängelse har sockerkanter
men är tjockt såsom tånaglar
färdiga att riva strumpor
speglar utåt låtsassympati,
privat lyx,
inåt hat och unket must
spektrum av ett genomskinligt segeltyg
Driver själen ut på haven
söka nytt som plåster på skadan
istället för att hamra nageln
tennet runt bilden
de klippta bitarna runt en Tiffany
de skapade färgerna på dött
glas - usch så simpelt -
usch så simpelt !
Se hur
förglasade ytor skimra falskt
töj din båt, knacka på - och finn dig själv!
meinasin kysya etta mika on filosofian tarkoitus kun huumori antaa vastauksen, muta noin surullinen garru saa ajattelemaan
Garru ei oo surullinen enää. Nyt alkaa myrsky laantua ninni.
Filosofian tarkoitus on rään, varpaankynsien, kristallien ja purjehtimisen välimaastossa.
Huumorin tarkouts on oivaltaa sama asia.
Filosofia on sitä että kaivetaan hautoja. Kohta koko maapallo on täynnä hautoja. Mistä niihin saadaan asukkaita?
M.
Nyt et tajua mitään hyvä M. Olet tyhmä. Annas kun selitän:
Ongelma johtuu siitä, että kuvitellaan että voi ensin olla ns. peli (pankit, finanssit,koulutus) ja sen viereen joku ns. politiikka joka ei tunne peliä.
Miten siis pituushyppääjä tai karaokelaulaja tietäisi miten ohjata jotain politiikkaa jos ei ole parempaa tietoa mistä on kyse. Ei voi istua kammareissa ja uskottavasti puhua vasemmistolaisuudesta ideologiana jos samalla aikoo ylläpitää peliä ympärillä.
Se johtaa väestökasvuun vailla vertaa: mitä on ollutkin. Ei ole ulospääsyä koska joillekin on peli sitä oikeistopeliä ja toisille ei anneta tietoa.
Siinä sinulle hautasi. Ja kun orjat tai teknisesti orientoituvat ihmiset ovat ruvenneet hallinnoimaan tekniikkaa politiikka ei voi siitäkään enää suojautua eli nyt on paitsi talous niin myös tekniikka ajamassa omaa race-kilpaa missä joku idealisti kommunistiviihdyttäjä voi pyyhkiä perseensä niitten brodyyriserveteillä. Koska politiikka ei ole enää johtava tieto vaan se kulkee siinä sivussa ikään kuin lohduttamassa. Varsinainen rajanveto ja politiikka on alentunut management-tasolle ja viihde-tasolle mediassa.
Kyse on terroristeista eri kasteissa. Koko matkan.
Kyse on siitä, että jos pitää harrastaa vasemmistopolitiikkaa se on aina hinta myöhemmille sukupolville: tai sitten käy kuten Suomessa, että petasimme itsellemme kannattamattoman ala-maailman jossa muut tekevät fyrkat ja me kuvittelemme että olemme Pisan mukaan älykkäitä. Olemme fuulattuja sillä Suomi on asetettu alemmalle kastille kuin esim. Ruotsi ja Norja ja Tanska. Olemme siis Islannin lailla jotenkin tuudittautuneet, että maailma nyt vaan menee ja me nyt vaan olemme jotenkin läsnä (eikä kukaan välitä mistään: välinpitämättömästi sinun)
ja sitten kun alkaa näkymäään mille olemme pikkusormemme antaneet niin sitten ruvetaan syyttämään FILOSOFIAA
Vaikka filosofia on ainoa tietoteoria joka osaa käyttäytyä kaikkien muiden tietoteorioiden yläpuolella kunhan on hoksottomia ja abstraktia ajattelua ja populistisia sanoja siirtää tieto sitten toopeille kuten sinä.
'No, siihen karisi senkin miehen uskottavuus.'
Olisi pitänyt lisätä: "minun silmissäni".
Mutta ajatteleva lukija sen ymmärtää muutenkin. Muista ei ole niin väliä.
Mitä pitää ajatella miehestä, joka hieman kuuuisuutta saatuaan rikkoo perheensä ja alkaa "rakastaa" missin näköistä naista, joka voisi olla hänen tyttärensä?
Voi olla, että Zizekin ajattelu on terävää, oikeaa ja vahvaa, mutta ei se häntä itseään ainakaan ole säästänyt itsepetokselta.
Tai kyynisyydeltä. Samapa se kummasta on kyse.
Post a Comment