(Kielimafian lisäyksiä - myös poistoja! - viimeksi klo:13.05)
The Beatlesin ensimmäisen LP:n Please Please Me ensimmäinen kappale I Saw Her Standing There. - Rock, rock, rock rock rock rock!
Vai ei osannut Beatles rokata. Kaikestahan näkee ja kuulee, että sitä on käyty Hampurissa asti soittamassa minimipalkalla ympäri vuorokauden likaisten pubien ahtaudessa.
The Beatles - I Saw Her Standing There (1964)
***
Vertailun vuoksi kannattaa tsekata, mitä tapahtui viisi vuotta myöhemmin (Thursday - 30 January 1969) , ja miten (valtavan) paljon bändin jäsenet olivat muuttuneet ainakin ulkoisesti: - Get Back Beatlesien viimeiseltä - ns. rooftop-keikalta Apple-studion ja toimistorakennuksen katolla.
***
Vertailun vuoksi kannattaa tsekata, mitä tapahtui viisi vuotta myöhemmin (Thursday - 30 January 1969) , ja miten (valtavan) paljon bändin jäsenet olivat muuttuneet ainakin ulkoisesti: - Get Back Beatlesien viimeiseltä - ns. rooftop-keikalta Apple-studion ja toimistorakennuksen katolla.
Kyseessä oli etukäteen täysin suunnittelematon, improvisoitu happening. Bändi ei tuohon aikaan ollut tehnyt live-keikkoja enää lähes 2½:een vuoteen. - John Lennon toimii tässä poikkeuksellisesti soolokitaristina George Harrisonin sijasta.
4 comments:
good morning! olni mieki Hampurissa, likaista likaista
Kuten linnut: heti kun näköaisti ohittaa kuuloaistin pitää muuttaa väritystä huomattavan paljon tummmeaksi. Vihersippi tai keltasieppo on äkkiä joko korppi tai kotka; tai tulee syödyksi.
Musiikki on laki, joka ohjaa tilaa missä elämme. Mentaalinen tila ohjaantuu korvista mutta johdattuu silmistä tai päinvastoin. Vasta kun ovat balanssissa niin on kyky nousta ns. toiselle Spinozan tasolle.
Ja sen jälkeen näkeminen on ihan toista joka on epäreilua niille, joilla ei tätä balanssia (Platon) ole.
Kerro taas Nobelille, panin paremmaksi.
Signaalitasoissa on nyt vääristymä: silmät saavat input 75% eli suhteettomasti. Samalla korva on harjaantumaton kuulemaan muuta kuin musiikkia.
PItää kuulla ei-musiikkia kuten jazzia. Tai tuota kruunuhakalaista neroa Lindbergiä. Kun kuulee sitä esoteeppistä tai exotooppista (vavadenuigen 020202)
musaa niin tietää, ettei se ainakaan ole sitä mitä musiikiksi kutsutaan vaikka tulee ääntä ja kolisee niin perkeleesti. Se on rumuuden huippua voisi sanoa ja siitä saa taidepalkintoja.
Kyllä rokki onnistui Beatleilta sangen mallikkaasti. Oma suosikkini on vieläkin Lennonin laulama, lähes huutama, Rock`n roll music.
Ja myöhempi 70-luvun puolivälissä ilmestynyt vähän rauhallisemmalla tatsilla tehty Lennonin soololevy, rock-covereita sisältävä, "Rock`n roll" muistaakseni nimeltään.
Post a Comment