January 11, 2010

Miten ideologia toimii?

Slavoj Zizek Helsingissä 30.11-1.12-2009
(K-mafian korjauksia, tarkennuksia ja PS. - viimeksi, PPS., klo: 11.40.)
Alla zizekläistä kritiikkiä muun muassa eräiden bloggareitten populistis-ideologista (muka) 'avoimuutta' kohtaan. - - Pikemminkin nämä bloggarit peittelevät päreissään joitain hyvin arkoja sekä kipeitä asioita, joista he kirjoittavat näennäisen suoraan jättäen kirjoittamaansa sisältyvän toisen tason viestin aina koodaamatta auki (ekspikoimatta; excplicare=kääriä auki).

Kyseessä on kaksoisviestintä eli perimmäisen viestin/sanoman mystifiointi ja häivyttäminen, jotta voisimme olla (eli näytellä haluavamme olla) yhtä aikaa sekä 'autenttisia' subjekteja (ainutlaatuisia, yksilöllisiä persoonia) että positiivista ja yleisesti 'kanonisoitua' yhteiskunnallista muotia, pakonomaista/-tettua rituaalia (ennakkoluuloa) noudattavia, 'tiedostavia ja osallistuvia' ihmisiä (haluamme siten tulla hyväksytyksi samanlaisina ja tasa-arvoisina muiden kanssa).

Toisin sanoen - jotta olisimme raadollisen käytännön pragmatiikassa joka hetki biopoliittisen vallan (jonka olemme sitä paitsi sisäistäneet; vrt. Foucault'n internalized Authority ja Adornon 'sisäistetty herruus') tavoitettavissa ja liikuteltavissa olevia, 'normaaleja' eli ideologis-poliittisesti 'korrekteja' kansalaisia, jotka tällä tavoin mystifoivat esim. rasisminsa (muukaislaisvihansa) suvaitsevaisuuden kaapuun eivätkä näennäisen radikaalista avoimuudestaan huolimatta (tai juuri sen takia) esitä koskaan todella syvällistä ja oivaltavaa kritiikkiä yhteiskunnastaan, joka toimii liberaalidemokraattiseen hallintoon naamioituneitten, fetissoivien markkinatalousarvojen ehdoilla.

Tällä tavoin ideologia toimii. Mutta Zizek osaa määritellä tilanteen systemaattisemmin.

Siteerattu 'valikoivalla kopi/pasta-tekniikalla' Revalvaatio.org'in artikkelista Ahdistunut liberalismimme: Zizek Helsingissä.

[N]ykyinen salliva liberalismi tarkoittaa, että tietyistä asioista ei saa puhua, mutta siitäkin puhuminen on kielletty, ettei niistä saa puhua.

Zizekiä haastateltiin Helsingin Sanomiin ja kaikki viittaukset kommunismiin "sattuivat" jäämään pois, vaikka juuri kommunismista Zizek oli matkustanut Suomeen puhumaan. Ideologista on tietenkin se, ettei sensuuria voi myöntää: sisältöhän valikoidaan aina "paremmuuden", "sopivuuden" jne. "teknisten" kriteerien mukaan.

1) Ideologian ensimmäinen kaava on siis "kielto + kielto puhua kiellosta".
***
Klassinen ideologia toimii - tai sen ajatellaan toimivan - tiukkojen sääntöjen mukaan. Sääntöjä sitten kierretään ja vastustaan säädyttömillä rituaaleilla, jotka parodioivat niitä tai kääntävät ne nurin. Zizekin väite on, että säädyttömyys itse asiassa tukee sääntöjä. Jos esimerkiksi armeijasta otetaan pois "likaiset" seksivitsit, rasistiset jutut ja simputus, niin koko instituutio romahtaa, koska säädyttömyys on jokaisen kulttuurin solidaarisuuden materiaalinen pohja.

2) Ideologian toinen kaava on näin "puritaanit säännöt pinnalla + säädytön sisältö" tai "tottele, niin voit tehdä mitä tahansa".
***
Ihmiset eivät liity ääriryhmiin, koska kaipaisivat enemmän kuria ja sääntöjä, vaan koska juuri fundamentalismi antaa ihmisille luvan tehdä mitä tahansa (kunhan tottelee).

Tämän vuoksi Zizek epäilee karnevaalien kumouksellisuutta juhlivia Mikhail Bakhtin -tulkintoja. Karnevaalit pikemminkin tukevat vallitsevaa järjestystä antamalla väelle turvallisen ajan ja paikan viettää kapinallinen hetki. Lisäksi on olemassa itsessään totalitaristisia karnevaaleja, esimerkiksi stalinistiset näytösoikeudenkäynnit ja Ku Klux Klanin koko repertuaari.

Eivätkö karnevalistiset purkaukset lopulta ole hyvin tiukasti säänneltyjä? Eivätkö raivon ja ilon tuuletukset ole tarkasti kodifioituja? "Tiedämme" miten meidän kuuluu juhlia, mellakoida jne. Karnevaaleissa virtaavat nautinnot eivät Zizekin mukaan murenna systeemiä, päin vastoin, kuten uusi ideologian muoto näyttää.

Jos vanha ideologia koostuu kieltävistä säännöistä ja rivosta sisällöstä, niin uusi ideologia kääntää elementit päinvastaisiksi. Nyt meitä kehotetaan nauttimaan: "Ole itsesi, nauti elämästä, älä uhraudu..." Sanoman alla on tietenkin tarkasti säännelty rakenne: ole itsesi, kunhan teet sen sallitulla tavalla, nauti elämästä, kunhan nautit elämästä tietyllä tavalla, älä uhraudu, paitsi työmarkkinoiden vuoksi, jne.

3) Ideologian kolmas kaava olisi näin "salliva ja säädytön hedonismi pinnalla + puritaaninen sisältö".
***
Kaavaan kuuluu kuitenkin postmoderni twisti: subjektin on toimittava oikein ja lisäksi haluttava toimintaansa. Kun vanha isä käski lastaan menemään isoäidin luo ja lapsen oli toteltava, nyt pelkkä totteleminen ei riitä. Postmoderni isä sanoo: "Ei sinun tarvitse mennä isoäidin luo, ellet todella halua. Mene vain jos todella rakastat isoäitiäsi..." Käytös ei siis riitä, vaan lisäksi lapsen on pakko rakastaa isoäitiään ja haluta oikeaa käytöstä.

Mitä johtopäätöksiä vasemmiston tulisi vetää Zizekin ideologia-analyysista? Hyvästi huumeet ja satunnaiset seksisuhteet! Valtaa ei enää voi vastustaa rivoudella, koska valta itse toimii säädyttömästi. Vasemmiston on aika vaihtaa perspektiiviä. Kommunistien täytyy Zizekin mukaan hylätä boheemius ja ryhdistäytyä.
PS.
Zizek on ainoa filosofi, joka (osaa) käyttää kontraarisuutta (ks. PS.) ja etenkin dialektista metodia (mm. määrätty negaatio) tavalla, jossa ideologian ja ideologisen situaation kaksoissidosluonne paljastetaan vääjäämättä, lukemattomin esimerkein, kerta toisensa jälkeen.
Se, joka on blogiani lukenut, lienee huomannut, että minulle juuri kaksoissidos merkitsee avoimessa mutta sisäisesti ristiriitaisessa ja vääristyneessä (joko tietoisesti tai tiedostamattomasti manipuloivassa) kommunikaatiossa vallitsevan mystifikaation, petoksen ja itsepetoksen perimmäistä kaavaa - itsestäänselvyyteen ja yksimielisyyteen verhoutuneen kaksi- tai 'useampimielisyyden' reseptiä. Siten myös kätketyn, fantasmaattisen ideologian/ideologisuuden toimintamallia.
Ei siis tämänkään takia ole mikään ihme, että Slavoj Zizek kiinnostaa minua.
PS.
'Kontraarinen vastakohta tarkoittaa että molemmat vaihtoehdot ("mies on ruma ja kaunis") eivät voi samanaikaisesti olla tosia, vaikka kumpikin voi olla epätosi ("mies ei ole ruma eikä kaunis, vaan esimerkiksi komea"). Kontradiktio tarkoittaa että molemmat eivät voi olla tosia tai epätosia yhtä aikaa ("mies on kaunis eikä mies ole kaunis").
Suomessa oli 1930-luvulla oikeistolaisen sotilasvallankaappaiksen vaara. Oli Mäntsälän kapinaa ja muuta liikehdintää. Vähän aikaisemmin oli ollut vasemmistovallankaappaus.
Yksi yleisimpiä ajatteluvirheitä on ns. mustavalkoharha eli kontraarisen ja kontradiktorisen sekoittaminen. Ikäänkuin olisi vain kaksi vaihtoehtoa. Jollet ole meidän puolellamme olet meitä vastaan!'
*

4 comments:

Akseli said...

Kiinnostava poiminta. Zizekin "post-politiikan" analyysi on kieltämättä kiinnostava, erityisesti havainnossaan siitä, että ajatusmalli pakottaa pitämään itsestään. Pintarakenne-syvärakenne -asetelma saa hieman uutta väriä.

Blogikirjoittajapointti oli omalla kohdallani kiusallisen osuva.

Rauno Rasanen said...

Akseli,

kannattaa tutustua double-bind-teoriaan. Tein siitä viitteellisen jälkikirjoituksen linkkeineen. - - Alla kaksi tiivistettyä määritelmää kaksoissidoksesta.

1) A psychological impasse created when contradictory demands are made of an individual, such as a child or an employee, so that no matter which directive is followed, the response will be construed as incorrect.

2) A situation in which a person must choose between equally unsatisfactory alternatives; a punishing and inescapable dilemma.

ninni said...

ameriikassa on paljon ihmisia valmiita jopa juttelemaan politiikasta, kapinallisisa, taiteilijoita . sielta sen pitaa lahtea, sairauden alkukohdasta

Akseli said...

Kaksoissidos vaikuttaa mielenkiintoiselta, kuten koko Zizekin ajattelu. Toistaiseksi en ole ehtinyt tutustua kuin tuohon suomenkieliseen pamflettiin ja pariin muuhun katkelmaan.

Blogistasi täytyy sanoa, että kirjoitat paljon ja hyvin. En ehkä pysty seuraamaan, mutta pystyn lukemaan ajoittain.