January 20, 2010

Mannermaisen filosofian Antti Rokka


James Miller, the chairman of the liberal-studies department at New School University, where Zizek was a visiting professor, says, "He was like Diogenes the Cynic parachuted into the American academy."

Zizek!
Slovenialainen psykoanalyytikko ja kulttuurifilosofi Slavoj Zizek on nykyhetken kuumimpia ajattelijoita. Hullun professorin oloinen ärsyttäjä kerää palvontaa kaikkialla, mihin hän saapuu luentoja pitämään.
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0h&oq=slavoj&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=slavoj+zizek+wikipedia
ZIZEK! // SYNOPSIS
Slavoj Zizek-Bibliography/The Marx Brother/Lacan Dot Com
http://daily.greencine.com/archives/2005_09.html

7 comments:

Timo said...

Tulipa mieleeni: korostamalla poliittista marginaalisuuttaan, provokatiivisuuttaan ja pahamaineisuuttaan Žižek (ja tämä pätee myös hänen fanikuntaansa) pystyy peittämään suosionsa todellisen - kiusallisemman - syyn, sen, että hän onkin jälkimodernin synkretismin kuningas, megalo- tai hegelomaaninen (tai pelkästään maaninen) yhteensovittaja ja tehosekoitin, vulgaari elitisti ja ateistinen kristitty, joka kertoo ja näyttää, miten hajuveden nauttiminen lihapullien kera ja päivastoin oikein onnistuu.

Rauno Rasanen said...

Timo,

joo, onhan se noinkin. Mutta Zizekin kulissien, sanojen ja eleiden takaa löytyy (vaikkei äkkinäinen ehkä uskoisikaan) ankara ja tarkoin pohdittu teoreettinen viitekehys. Perustavimpina lähtökohtinaan Kant, Schelling, Hegel, Marx ja tietysti Lacan.

Timo said...

En kiistä tuota, mutta vaikuttaa siltä, että niistä tarpeista, joihin Žižekin ajattelu vastaa, ei synny kovin luontevaa julkista keskustelua (vaikka Ž:n omassa viitekehyksessä niistä puhuminen onnistuisikin helposti).

Rauno Rasanen said...

Zizek osaa kyllä vääntää Lacanin ihan ymmärrettäväksi rautalangaksi, mutta tavanomaiseksi jutusteluksi hegeliläis-lacanilainen counter-intuitiveness ei tietenkään voi täysin muuttua, koska sen ajatus liikkuu jatkuvasti kahdella tai kolmella tasolla (hegeliläinen meta- ja metameta-taso; Lacanin imaginaarinen, symbolinen ja reaalinen) kääntyen nurin kuin Möbiuksen nauha.

Entäs sitten? Pitäiskö kaikki - jopa myöhäiskapitalismin terävin kritiikki - saada niin helpolla? Ihan kuin ostaisi jäätelön. Tai lottoaisi. Ihan niinkuin kaikki tässä hemmetin kulutushelvetissä suoraan ostarin hyllyltä. Hyödykkeenä, vaihtoarvona, fetissinä. Ilman sen kummempaa ajattelun vaivaa. Ideologisessa mystifikaatiossa (mutta tuskinpa sentään vapautuneesti nauttien ja onnellisena).

Timo said...

En selvästikään osannut ilmaista omaa pointtiani tarpeeksi kirkkaasti. (Eipä ihme: olin illalla niin unelias, että koin unohtaneeni suuren osan suomen kielestä.) Kyse ei ole herran oman ajattelun (edelleen)popularisoinnin vaikeudesta, vaan siitä (tämä on vain yksi aspekti, jonka pelkään kärjistäväni yli), miten vaikeaa normi-ihmisten on myöntää kaipaavansa älyllistä lisävaloa elämäänsä tai edes nauttivansa ajattelusta! Žižek osaa ajatella ääneen tavalla, joka ylittää tavallisiin luennoitsijoihin ja agitaattoreihin liittyvät rooliodotukset (hänhän on puoliksi narri, koominen hahmo ja siten oma itsensä; Alenka Zupančičin The Odd One In on muuten loistava kirja: Z kirjoittaa jos mahdollista paremmin kuin Ž), ja saa kuulijansa lapsen tavoin nauttimaan hauskoista, haastavista ja rajoja rikkovista oivalluksista. Se, mihin Žižek asettuu suhteessa yhteiskuntaan, on tämän nautinnon, tämän hallitun regression, kannalta täysin toissijaista. Ja vielä: meille, jotka emme ole kykeneet täysin vastustamaan Žižekin houkutuksia, hän ei näyttäydy niinkään marginaalisena, toisin ajattelevana ja mielipiteitä jakavana hahmona kuin päinvastoin kauan kaivatun ja hullunkurisuudessaan armollisen ideologisen synteesin joviaalina profeettana.

[Korjasin edelleen kommenttiani - eiköhän se ole tässä! :-]

Rauno Rasanen said...

Timo,

kiitos. Hienosti rakennetussa kommentissasi riittää ihastelmista ja sulattelemista.

Alenka Zupancicilta, joka on varsinaisten perustajäsenten (Slavoj Žižek, Mladen Dolar and Rastko Močnik) ohella yksi Ljubljanan lacanilaisen koulun tunnettuja edustajia, minulta löytyy yksi kirja: 'The Shortest Shadow: Nietzsche's Philosophy of the Two', joka sisältää melko kryptistä tulkintaa eksistentialismin ja analyyttisen filosofian peruskoulutuksen saaneelle, mutta Lacanin ja Hegelin kautta sekin vähitellen aukenee.

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,


Kiitos tuosta Zizek-vinkistä
ja kirjoituksistasi.
Onkohan niin, että aina kun
yrittää kritisoida jotakin
ilmiötä niin, että sen ymmärtäisi
myös ko. asiaan vihkitymätön,
joutuu jotenkin populistyyppiseen
"vyörytykseen" mediassa.
Toisaalta, jos ei ole mukana
median pelikentillä, jää auttamattomasti norsuunluutorniin
ja sieltä sitten huutaa kuin
huutavan ääni erämaassa joukolle,
joka on tyhjä.

Kiva jatkaa Sinun filosofointiasi.


Ystävällisesti Matti