Tälle miehelle - sen lisäksi, että hän on mahdottoman valintatilanteen edessä, on julistettu yhtä aikaa sekä lähestymis- että poistumiskielto: ('tupla-')kaksoissidos.
Psyyken kolmijakoinen rakenne Lacanin mukaan.*
(K-mafian muutoksia - etenkin PS.:iin ja Furmaniin - viimeksi 27.1)
*
Anonymous kysyi munanlämmitinpäreessäni masennuksesta ja sen hoidosta:
Anonymous kysyi munanlämmitinpäreessäni masennuksesta ja sen hoidosta:
'...mulla ois kysymys alalta. ee silta toiselta alaltasi. masennuspotilaita on varmaan suuri osa kohtaamistasi? onko lääkkeet paras apu. analyysi? sähköhoito mikä hoito. onko tapauksia joita ei voi hoitaa.'
*
Olen jättänyt/joutunut jättämään nuo mielisairaalahommat - lopullisesti. Enkä kaipaa takaisin.
Sen verran tunnustan omalta kohdaltani, että jopa paranoidikon vielä kestää, mutta äärimmäisen masentunut ja suicidaalinen ihminen on sellainen murheen laakso, että pitemmän päälle se tappaa elämän kaikista, jotka sen lähelle joutuvat (ainakin minusta, joka olen hiukan maanis-depressiivinen luonne).
Jos haluat käytännön ohjeita, kuuntele vaikka Ben Furmania Radio Suomesta. Hän on ihan hyvä, kokenut ja lukenut tyyppi, jolla on tervejärkinen ote psykoterapiaan, vaikka ehkä pinnallisen itsestään selvältä vaikuttaakin. - Ben ei kuitenkaan halua tehdä mielenterveyden käsittelyn asioista liian/turhan monimutkaisia vaan ottaa ne jokapäiväiseen elämäämme kuuluvina, ongelmanratkaisua vaativina haasteina.
Korostan kuitenkin, että Furmanin edustama ns. lyhytterapia ei teoriatasolla ole mikään klisheeautomaatti vaan tarkoin pohdittu psykiatrisen avun ja hoidon väline (esim. kaksoissidos) .
*
Olen jättänyt/joutunut jättämään nuo mielisairaalahommat - lopullisesti. Enkä kaipaa takaisin.
Sen verran tunnustan omalta kohdaltani, että jopa paranoidikon vielä kestää, mutta äärimmäisen masentunut ja suicidaalinen ihminen on sellainen murheen laakso, että pitemmän päälle se tappaa elämän kaikista, jotka sen lähelle joutuvat (ainakin minusta, joka olen hiukan maanis-depressiivinen luonne).
Jos haluat käytännön ohjeita, kuuntele vaikka Ben Furmania Radio Suomesta. Hän on ihan hyvä, kokenut ja lukenut tyyppi, jolla on tervejärkinen ote psykoterapiaan, vaikka ehkä pinnallisen itsestään selvältä vaikuttaakin. - Ben ei kuitenkaan halua tehdä mielenterveyden käsittelyn asioista liian/turhan monimutkaisia vaan ottaa ne jokapäiväiseen elämäämme kuuluvina, ongelmanratkaisua vaativina haasteina.
Korostan kuitenkin, että Furmanin edustama ns. lyhytterapia ei teoriatasolla ole mikään klisheeautomaatti vaan tarkoin pohdittu psykiatrisen avun ja hoidon väline (esim. kaksoissidos) .
Mutta.
Kritiikkinä sanottakoon, että pidän lyhytterapian subjekti- ja ihmiskäsitystä jossain määrin ideologisena ja sen käytänteitä amerikkalaisen, pragmaattisen (ja juuri siksi myös ideologisella tasolla indoktrinoivan) egopsykologian jatkeena: elämänhallinnaksi nimetyn psykokulttuurin 'sopeutusvälineenä', ehdottomaksi käskyksi muuttuneen nautinnontavoittelun yhteiskunnissa.
Nauti!-imperatiivi on juuri postmoderniin, myöhäiskapitalistiseen kulutuskulttuuriin sisältyvä lacanilainen, perverssi yliminä, joka riistää ihmistä (psyykkisesti ja taloudellisesti) vaatimalla tältä loputtomiin robottimaista halun- ja tarpeen tyydytystä, joka on organisoitu ja indokrinoitu kapitalistisen vaihdon ehtoilla/-hin.
Kyseessä ei siis olekaan mikään ihan vähäinen kritiikki.
Filosofisesta kritiikistä huolimatta ammatitaitoinen lyhytterapeutti saattaa olla jopa parempi käytännön auttaja kuin varsinkaan lacanilais-zizekiläinen psykoanalyysi, jota/mitä voi pitää erinomaisen kiinnostavana ja kulttuurifilosofisesti sovellutuskelpoisena teoriarakennelmana mutta kliinisesti ehkä 'epäkäytännöllisenä' ja dogmaattisena - riippuu tosin paljon myös analysoitavasta ja hänen alttiudestaan omaksua terapeutin konteksti.
En kuitenkaan sano, etteikö psykoanalyysilla päästäisi syvemmälle ihmisen psyykeen kuin lyhyterapialla, mutta tämä arviointi vaatii tietysti esitettäväksi vastauksen/päätöksen kysymykseen: Mitä me ylipäätään tarkoitamme psykoterapialla? Mihin se pyrkii? Mikä on sen käsitys ihmisestä? Ja kulttuurista.
Lyhyesti: lyhytterapia ei ole kiinnostunut psyykestä vaan keskittyy kommunikaation epäonnistumisten purkamiseen, kun taas psykoanalyysi lähtee libidinaalisen talouden eli vietti- ja nautintodynamiikan fiksaatioista, jotka pitävät ihmisen asenteita 'vallassaan' (esim. rasismi mustasukkaisen paranoian muotona).
Tällaisista fiksaatioista vapautuminen ei ole saavutettavissa pelkästään epäonnistuneen ja lukkiutuneen kommunikaation purkamisen avulla. Siihen tarvitaan ymmärtävää oivallusta omien transferenssien fiktiivisestä luonteesta, koska transferenssi syntyy jo lapsuudessa ihmisen nautintotalouden (libidoenergian konstituution) 'suhdanteitten' muokkautumisesta ja 'vinoon rakentumisesta' eikä näin ollen voi koskaan olla muutettavissa yksinomaan roolia (identiteetti imagona) tai draaman (ihmissuhdenäyttämö) repliikkejä (kommunikaatio) vaihtamalla vaan ihmisen pitää - tiedostaakseen ahdistavien projektioittensa lähtökohdat (ja siten vapautuakseen niistä jos mahdollista) - kyetä samastumaan draaman päähenkilöihin - siis itseensä sekä omiin transferenssiobjekteihinsa (haluttaviin ja ahdistaviin 'lähimmäisiin') ja yrittää tajuta, mitä hän heistä todella haluaa ja mitä hän kuvittelee näiden hänestä todella haluavan.
Nautinto on ainoa (huom! energeettinen) substanssi, jonka psykoanalyysi tunnustaa. Lyhytterapialla - epäillyttävää kyllä, ei ole perustanaan minkäänlaisia substansseja (tämänkin vuoksi lyhytterapia sisältää piilevän ideologian).
*
Kritiikkinä sanottakoon, että pidän lyhytterapian subjekti- ja ihmiskäsitystä jossain määrin ideologisena ja sen käytänteitä amerikkalaisen, pragmaattisen (ja juuri siksi myös ideologisella tasolla indoktrinoivan) egopsykologian jatkeena: elämänhallinnaksi nimetyn psykokulttuurin 'sopeutusvälineenä', ehdottomaksi käskyksi muuttuneen nautinnontavoittelun yhteiskunnissa.
Nauti!-imperatiivi on juuri postmoderniin, myöhäiskapitalistiseen kulutuskulttuuriin sisältyvä lacanilainen, perverssi yliminä, joka riistää ihmistä (psyykkisesti ja taloudellisesti) vaatimalla tältä loputtomiin robottimaista halun- ja tarpeen tyydytystä, joka on organisoitu ja indokrinoitu kapitalistisen vaihdon ehtoilla/-hin.
Kyseessä ei siis olekaan mikään ihan vähäinen kritiikki.
Filosofisesta kritiikistä huolimatta ammatitaitoinen lyhytterapeutti saattaa olla jopa parempi käytännön auttaja kuin varsinkaan lacanilais-zizekiläinen psykoanalyysi, jota/mitä voi pitää erinomaisen kiinnostavana ja kulttuurifilosofisesti sovellutuskelpoisena teoriarakennelmana mutta kliinisesti ehkä 'epäkäytännöllisenä' ja dogmaattisena - riippuu tosin paljon myös analysoitavasta ja hänen alttiudestaan omaksua terapeutin konteksti.
En kuitenkaan sano, etteikö psykoanalyysilla päästäisi syvemmälle ihmisen psyykeen kuin lyhyterapialla, mutta tämä arviointi vaatii tietysti esitettäväksi vastauksen/päätöksen kysymykseen: Mitä me ylipäätään tarkoitamme psykoterapialla? Mihin se pyrkii? Mikä on sen käsitys ihmisestä? Ja kulttuurista.
Lyhyesti: lyhytterapia ei ole kiinnostunut psyykestä vaan keskittyy kommunikaation epäonnistumisten purkamiseen, kun taas psykoanalyysi lähtee libidinaalisen talouden eli vietti- ja nautintodynamiikan fiksaatioista, jotka pitävät ihmisen asenteita 'vallassaan' (esim. rasismi mustasukkaisen paranoian muotona).
Tällaisista fiksaatioista vapautuminen ei ole saavutettavissa pelkästään epäonnistuneen ja lukkiutuneen kommunikaation purkamisen avulla. Siihen tarvitaan ymmärtävää oivallusta omien transferenssien fiktiivisestä luonteesta, koska transferenssi syntyy jo lapsuudessa ihmisen nautintotalouden (libidoenergian konstituution) 'suhdanteitten' muokkautumisesta ja 'vinoon rakentumisesta' eikä näin ollen voi koskaan olla muutettavissa yksinomaan roolia (identiteetti imagona) tai draaman (ihmissuhdenäyttämö) repliikkejä (kommunikaatio) vaihtamalla vaan ihmisen pitää - tiedostaakseen ahdistavien projektioittensa lähtökohdat (ja siten vapautuakseen niistä jos mahdollista) - kyetä samastumaan draaman päähenkilöihin - siis itseensä sekä omiin transferenssiobjekteihinsa (haluttaviin ja ahdistaviin 'lähimmäisiin') ja yrittää tajuta, mitä hän heistä todella haluaa ja mitä hän kuvittelee näiden hänestä todella haluavan.
Nautinto on ainoa (huom! energeettinen) substanssi, jonka psykoanalyysi tunnustaa. Lyhytterapialla - epäillyttävää kyllä, ei ole perustanaan minkäänlaisia substansseja (tämänkin vuoksi lyhytterapia sisältää piilevän ideologian).
*
PS.
Sähköhoito on kyseenalainen joskin ajoittain jopa tehokas vaihtoehto. Se saattaa auttaa hetkeksi, mutta mitä ilmeisimmin aiheuttaa myös ei-toivottuja aivomuutoksia. Tästä eivät 'mengelet' kuitenkaan ole päässeet yksimielisyyteen. - Lääketieteellisen psykiatrian (lue: jalostamon) koulukunta väittää, että sähköshokki on turvallinen ja tavallinen hoitomenetelmä esim. vanhusten depressioihin ja ylipäätään silloin, kun lääkkeet eivät auta. - Kiinassa sähköshokkeja on käytetty jopa nettiaddiktioden hoitoon. - Pitäisköhän siis minunkin kokeilla...
20 comments:
kuulin sellaisesta sisäänrakennetusta -/vrt tahdistin sydämessä- sähköä antavasta laitteesta (aivoissa?), joka paransi kymmeniä vuosia raskaasti sairastaneen henkilön..hän oli oikein tyytyväinen
Periaatteessa kaikkea voi ja pitääkin kokeilla. Ei siinä mitään. Kunhan ei mennä sörkkimään aivoja tai geenejä ilman selkeitä ja tiedeyhteisön hyväksymiä tieteellisiä näyttöjä tai eettisiä sopimuksia (koskien tietenkin myös näyttöjä), kuten aikoinaan teki häikäilemättömän itsevaltaisesti ja itsevarmasti lobotomian 'mengele' ja 'fordistaja' Walter Freeman.
Lobotomia oli psykiatrian suurin häpeäpilkku 1900-luvulla.
Varsinkaan 'psykiatrisen' tieteen? edistyessä ei yleensä ole etiikasta ja luotettavista/pätevistä tieteellisistä perusteluista juuri piitattu (pätee myös lääkkeiden kehittelyyn: ne saattavat tehota eli poistaa oireita, ei syitä, joten kaikkein perimmäisin vastaus siihen 'miksi' ne ylipäätään vaikuttavat on tuntematon) vaan on päinvastoin riskeerattu koe-eläimillä sekä myös ihmisillä - olipa järjestelmä sitten totalitaristinen tai liberaali-demokraattinen (toki kontrolli jälkimmäisessä on avoimempaa).
En enää ole varma, etteikö joku pässiporukka kuule tule tekemään juuri sitä, mitstä sinä ja minä ja kaikki, joilla on joku kyky häpeään, kunnioitukseen ja kulttuurin tulevaisuuteen on eheä ei milloinkaan tekisi. Emme syö toisia ihmisiä, emme ole kannibaaleja. Emme tee ihan mitä vaan - mutta minähän näen, miten rahaa vastaanotetaan kysymättä mistä ne ovat peräisin, otetaan rahaa oman turvan takia IHAN mistä vaan ja keneltä vaan ja se oikein hihittäen peitetään mukamas-toimintaan koska ei välitetä (välinpitämättömästi sinun....) miten tulevaisuus näyttää senkään vertaa.
On paskaaks välii - tuntuu olevan vieläkin päällimmäisin idea ja sen takia en enää oikein voi pitää Suomea länsimaana, vaikka yritin kannustaa loppuun asti tai niin pitkään kun jaksoin ja ennenkuin vetivät lopulta kaiken minulta hiljaiseksi.
En siis saanut edes yrittää puhua terveemmän kulttuurin puolesta, minä jouduin heidän Strawmaniksi sen sijaan.
Ja miten maata johdetaan on siksi tärkeää. Ei voi olla pehmoja tuulipukukansalle lippisjohtajalta; ei voi olla enää sitä ja siksi en myöskään tajua ,miten viimeinen sana on sellaisella imago-figuurilla. Samalla tiedän, että on monta vaikeaa ja mafiaohjattua prosessia tässä maassa, joita ei yksikään johtaja poista kertaheitolla. ON siis joskus älykästä olla tuulipukuinen ja populistinen kulmahuoneen edustaja?
joo no kerron sitten kun tiedän tapukasesta..tapauksesta. tiedän ainakin sen, että lääkkeitä on annettu ihmisille ja vastoin tahtoa ja tuloskin on ollu aivan hirveä. mutta kenties pelko parantaa joissakin tapauksissa.
olen täysin samaa mielta etta paljon uutta tarvitaan, paljon avoimmuutta..ja tiedon liikkumista, varsinkin niista potilaista jotka eivat ole koskaan vaarantaneet ketaan, edes itseään.
ne taas, jotka vaarantavat, ovat mielestäni yhteiskunnan kanssa ristiriidassa, joten yhteiskuntaa on niiden takia muutettava
äidilleni tehtiin lobotomiaa muistuttava aivoleikkaus SUomessa vielä 1973, käpyrauhasen poisto
jota tosin käytettiin viimeiisenä keinona syövän hoitoon
tuli vaan mieleen myöhemmin, olisiko siinä oikeasti tutkittu jotain ihan muuta...ja käytettiin vaan näitä henkilöitä kokeellisesti. Suomessa tehtiin lobotomiaa vielä 1969 lain salliessa
Herra Är Är, kärsiikö puhutella?
Tämä on kysymys.
Hän ei vastaa? No, ei sen väliä. Huomenna soitan Himlerille.
Herra Himler, minkä takia Te olette kyrpiintyneet Obersturmbannfürehrer van Vaariin? Puhumattakaan että mannerheimristin ritarista T:sta Te puhutte lietelantaa?
Vai vitustako mistään on kyse.
Mikis,
joo. Kärsii. - Kirjoittelin tuossa pitkähköä sähköpostia aiheesta sähköshokki. Se kun ei enää olekaan vaarallinen vaan terveellinen toimenpide.
Mikis,
van Vaari on mun kaveri ja kaveria saa kyllä sivaltaa joskus herrasmiesmäisesti hansikkaalla.
Sillä tavalla ilmoitetaan, että huomenaamuma tapaamme kaksintaistelussa X:n puiston hautausmaan puoleisessa päädyssä sijaitsevalla pallokentällä. Aseina käytetään Suomi-konepistooleita etäisyydeltä 75-100 metriä.
Tapsan kanssa käymme vanhan kunnon antiikin aikaisen vapaapainimatsin. Öljytyin kehoin. Mutta muniin ei saa kajota. Ainakaan närhen. - - Häviäjä puetaan tervaan ja höyheniin.
Joo, perkele, tulikin aikainen herätys pitkästä aikaa. Pitää kai laittaa kello herättämään.
Kaverin kanssa on aina yhtä kiva kaksintaistella, siinä voi tulla, jos hyvin käy, ihan veriveljiksi. Ja vielä konepislarilla! Miten tässä malttaa edes mennä välillä nukkumaan?
Toisaalta, minähän jo aiemmin kerroin, että olemme itse asiassa vainajia, Tapsakin. Mikistä odotellaan hymyssä suin PP:n konttorilla. Äläkä sitten hyvä veli vaan yritä sinne taivaaseen! Tämä vaan ystävän neuvona.
Ranellehan kävi siinä hommassa hiukan ohraisesti, mutta mitäs uskoi teologien lupauksiin. Niin - ja naisiin! Oheisena pikku mainospala, jonka löytää täydellisenä Mummon kirjoituksen "Taisteluni" aivan kommenttien lopusta.
Ja tässä siis mainospala:
"-Ja ketä siellä sitten ylistetään? Rane kyseli murtuneella äänellä.
-Meille ei Häntä ole näytetty, mutta PP puhuu aina "Pomosta". Eilen se kertoi Pomon suuttuneen, kun ylistys oli mennyt pelkäksi kiljumiseksi. Unionin naiset oli yrittäneet jotain lakon tapaista, huusivat, etteivät he halua ylistää miestä, mutta sitten tuli Gabriel rangaistusenkeleiden kanssa ja pani akat järjestykseen."
Kuten huomaat, Mikis, oikeudenmukaisuus voittaa aina lopuksi. Jos sen edestä pitää ensin kuolla niin sou wat, sanoisi Zizkelikin.
word verifikation: fackingl, uskokaa tai älkää.
Voi Hitsi, mä haluaisin olla Pukija! Ma niin mielelläni panis - panisin ja panisin - Tapsan päälle höyhentä ynnä muuta röyhelöä. Niin kun kaikki muutkin? Jumatsukka, tää täytyy myydä tositeevelle! Mun sielun silmät näkee että tää on just... just. Ei tätä kukaan voi tehdä, meidät pannaan tekemään tää! Okei.
(Rahat pannaan mulle 60, sulle 40.)
Luin muuten teidän juttunne, vaari ja tapsa. (Miksen olisi lukenut.) Ja kellahdin (kerta kaikkiaan) kumoon. Ajattelin että on korkea aika vaihtaa "mun nimimerkki toiseksi"...
Älä ihmeessä muuta nimimerkkiä! Ketä me sinne taivaan iloon sitten osataan odottaa? Luulen, että sinullakaan ei ole mitään pikku pilvipurjehdusta vastaan, enkä nyt tarkoita "pilveä", te kaikki saatanan nettipoliisit! Tosin -täytyy myöntää - juuri "pilvi" tekisi juuri tällä hetkellä poikaa.
joo ei nimimerkkia http://bit.ly/7r2B7n uusi aika
Depression takes place when the soul is completely disconnected from a source of love, no ?
entä kummitusjutut, rakas filosofi. en uskalla paljon kuunnella. miksi ne pelottaa
Post a Comment