October 14, 2008

Helvetti tekee rakkauden mahdolliseksi

Kirjoitettu kommentiksi merin kommentteihin päreessä minua eletään.
I
Olen samaa mieltä, mitä tulee anonyymeihin, mutta aion kestää sitä paskasakkia - ihan vain senkin takia, että näkisivät saatanan idiootit edes joskus itsensä peilistä kovan tason blogissa, kun lukevat ähellyksiään! Ja häpeäisivät.

Minulla on tosin ollut myös muita - ikäänkuin taktisia - syitä jättää anonyymit 'siivoamatta', mutta niitä syitä en mainosta tässä, kuten arvannet.

Jokainenhan voi kuitenkin oman bloginsa hallinnoijana näyttää muille kaapin paikan, jos haluaa. Niin on tehty minullekin syistä, jotka on vain pakko hyväksyä...

II
Vapaus on kuin Kauneus. Kaikilla on siitä varma mielipide, mutta kukaan ei siitä mitään tiedä.

Niin oudolta kuin saattaa kuulostaakin, vaitän että rakkaus - juuri siinä mielessä kuin Buddha ja Jeesus sen ovat tarkoittaneet - on vapautta.

Tätä pohtikaamme kukin tykönämme ja yrittäkäämme myös joskus siitä toisillemme viestiä - ilman halua olla oikeassa, ilman vaatimuksia, ilman uhkauksia.

Mutta vaikeaa se on - niin pirun vaikeaa: julistaa rakkautta ja vapautta saman mitalin eri puolina.

Sitäpaitsi aina voidaan kysyä, onko luopuminen (maailmasta, muista, viimein itsestä) sittenkään mitään muuta kuin itsekkäin ihmisen kaikista itsekkäistä teoista?

Ja näin kääntyykin Buddhan ja Jeesuksen rakkaudenkäsitys päälaelleen. He rakastavat - mutta vain omilla ehdoillaan - he ovat vapaita - mutta vain omilla ehdoillaan.

Mitä muuta tämä on kuin Jumalan valtakuntaan ja/tai Nirvanaan pyrkimisen mystis-ideologisen savuverhon taakse naamioitunutta psykologista egoismia, joka tulee hyvin esiin ylösnousseen Jeesuksen sanoissa Maria Magdaleenalle: noli me tangere - älä koske minuun - tarkoittaen: 'cease holding on to me or stop clinging to me'. Minun ja sinun välilläsi on nyt täyttymätön kuilu.

No - jokainen meistä halajaa vapautta. Mutta myös rakkautta. Silti kyseessä on paitsi mahdoton yhtälö myös tie, jonka toisessa päässä on luopuminen ja kuolema - siis rauha ja onni (?)

Meidän täytynee vain ajatella - ilman katkeruutta, ilman pessimismiä, ilman kyynisyyttä, ilman itsemme tai muitten halveksuntaa, että onni on juuri luopumisessa - ei sitoutumisessa.

Ihan parin kyyneleen vuodattamisella tämän totuuden sisäistäminen ei kuitenkaan tule taatusti onnistumaan. Se on helvetillistä kärsimystä!

Joka on tuomittu yksinäisyyteen ihmisten keskellä, elää paratiisissa(an) keskellä helvettiä.

Hänelle - Sartren sanoin - toiset ihmiset ovat helvetti - yksinäisyys paratiisi.

Mutta ilman helvettiä ei voi olla paratiisia.

Vai mitä - Meri?

Puhdasta Nirvanaa ei ole olemassa kuin pelkkänä itsesuggestiivisena illuusiona - eräänlaisena, 'henkistyneenä' valheena siis. Ei myöskään Paratiisia.

Sen vuoksi käsityksemme Helvetistä 'toisina ihmisinä' lienee aina hieman dramaattista retoriikkaa, jonka takaa voimme kuulla oman huokauksemme: rakastakaa minua...

13 comments:

Anonymous said...

Miten Rakkaus Voisi olla vapautta? kylla se ollut p'invastoin, kai mulle...en itsekkyytta ole kaoskaan pelannyt mutta minusta on vastuutonta ajatella noin kun sanot

Rauno Rasanen said...

feminiini

'Miten Rakkaus Voisi olla vapautta?'

Just niin. Miten? That's the question.

Enkä minä itse asiassa niin ajattele. Ehkä haluaisin kyllä.

Viittasin Jeesuksen ja Buddhan käsityksiin rakkauden luonteesta. Kummankin perusideana on poistaa rakkaudesta sekä yhteisöllisesti ehdollistunut että psykologisen egoismin motivoima aspekti.

Mitä jää jäljelle? Mitä ihmettä jää jäljelle?

Minä sanon: ihminen, joka elää vain itselleen - toisin sanoen Jumalalleen - nyt vain robottimaisesti ja determinoidusti kuin munkki tai nunna luostarissaan.

Sama pätee buddhalaisiin sekä zeniläisiin askeesin ja meditaation menetelmiin.

Toisin sanoen: kun keskityt vain itseesi, vapaudut itsestäsi.

Niin helppoa se on. Eikö vain?

Kysymyksiä kiitos (hymiö).

dudivie said...

En oo vappautta miettinyt en oo rakkautta miettinyt miten ihmeessa olen oikein elanyt..

jarvelainen said...

By the way. Kuulin juuri, että Kirkon tutkimuslaitoksen mukaan helvettiin joutumista pelkäävät vähiten naimisissa olevat miehet.

mattitaneli said...

Hei hyvät Rane, Petri et al.,


Kiitos viisauksistasi.

Petrille erityiskiitos todella
hauskasta kommentista!


Muuten "humoristi" Rane: Laitoin tuonne Arhi F:n kotisivuille vähän taas mulle tyypillistä tosikkomaista ja pikkusievää pilkunviilausjuttua;) Käykääpä
kattelemassa, jos kiinnostaa.

Voikaa oikein hyvin!


Ystävällisesti teidän Matti, syyslomalainen

Homo Garrulus said...

Welcome to my hell.

Rauno Rasanen said...

Petri

Naimisissa olevat miehet sen tietävät: helvetti ja paratiisi ovat sama asia.

Mutta kaipa sen aavistavat myös naimisissa olevat naiset (ja naiset yleensä), joilla kuitenkin lienee vielä 'jäljellä' 'sisäisiä salaisuuksia', joista he eivät halua luopua - koskaan.

Ja kun on salaisuuksia (eli sisäistä elämää), niin mikä tahansa on mahdollista - jopa tuonpuoleinen helvetti.

Rauno Rasanen said...

mattitaneli

Kirjoitit aivan oikein humoristi-määreen minun kohdallani lainausmerkkeihin.

Olenhan perimmältäni hyvin vakava ja hyvin ilkeä - ja viimein - lopulta - sittenkin - hyvin hyvin rakastettava - ihminen...

Siis 'humoristi'...

Homo Garrulus said...

Miten niin rakastettava? Sinulla on vaimo; miksi et ole hänen kanssaan ja norkut netissä valmistamassa pitkiä tekstimattoja mm minunlaiselle hörhölle? Lahopää kuten minä luen sinun juttujasi - johan tästä on pian tullut uusi helvetti. Poiskaan ei pääse.

Homo Garrulus said...

Teen sinulle joululahjaksi kangaspuut?! Pääset kutomaan oikein kuoseina näitä mattojasi ja kuka tietää, ehkä Marimekko ostaa sinulta designin? Kovamerkittynä tietysti.

Anonymous said...

miten muka voisi alykasta ihmista kiusata

Homo Garrulus said...

Estämällä elämästä, olemalla sikamainen kun itse ei ole sitä. Se sattuu ja on loputonta.

Homo Garrulus said...

Minä en petä. Lupaan sen.