Filosofia, taide ja erityistieteet

Kirjoitettu kommentiksi merille (myös petrille) päreeseen beetles and spiders.
(Kielimafia kävi iltakahvilla klo: 20.00)
*
meri kirjoitti:
'tähän tietysti rauno sanoo, että biologia ei voi olla filosofiaa, mutta kyllä se on.'

Biologia on biologiaa. Filosofiaksi se muuttuu 'metaphor-morfologyn' kautta. Toisin sanoen (biologisille) käsitteille annetaan jokin toinen merkitys kuin, mikä niillä biologisen kontekstin puitteissa pitäisi olla.

Biologia on eksakti erityistiede. Filosofia fiktiivis-käsitteellistä 'pallottelua'.

Tai - sitten kaikki kirjoittaminen on - jos ei filosofiaa niin ainakin fiktiivistä leikittelyä sanojen merkityksillä, joita niillä ei alunperin ollut eikä edes myöhemmin tule olemaan (koppakuoriainen ja Luojan 'mentaliteetti'?!).

Filosofia on projekti, joka pyrkii jatkuvasti hävittämään omat kysymyksenasettelunsa kielellisinä tai wittgensteinilaisittain syväkieliopillisina 'harhoina'. Filosofia on itsensä tuhoamista.
(Wittgenstein ja Heidegger käyttävät molemmat filosofisesta asenteestaan käsitettä destruktio, josta tuli osaltaan dekonstruktion lähtökohta).

Se, mitä jää jäljelle, on sitten - tai sen kai pitäisi olla - erityistiedettä an sich.

Älä siis anna koppakuoriaisellesi muita merkityksiä, kuin mitä sillä todella on, mikä haluat olla biologi. Muussa tapauksessa kirjoitat pikemminkin kyseenalaista fiktiivistä tarinaa koppakuoriaisen kehityksestä kuin kuvaat sen elämää siten, kuin se todella tapahtuu.

Mutta pystytkö siihen? Mistä sinä saat kyvyn kirjoittaa asioista niinkuin ne todella tapahtuvat? Et mistään. Jatka siis retkeilyäsi 'metaphor-morfologyn' Narniassa, ja voit fantisoida olevasi yhtä aikaa sekä biologi että filosofi.
*
Sama toisin sanoen: Filosofian ja erityistieteiden 'puurot ja vellit' (kontekstit) on helppo sekoittaa varsinkin taiteen nimissä.

Tosin myönnän kyllä entistä avoimemmin, että taiteilija on ainut ihminen, jolle minä moisen 'sekaannuksen' suon, koskapa juuri tuo luova sekaannus/sekoitus (fakta/metafora, kirjaimellinen/vertauskuvallinen) on hänen luovuutensa perimmäinen ehto ja edellytys.

Juuri tämä on - tällä kertaa näillä sanoilla sanottuna - se viime aikojen suurin myönnytykseni estetiikan ja ennenkaikkea taiteen tekemisen suuntaan, mitä filosofiseen asenteeseeni tulee.

(Tiedät kyllä, mistä sain alkuperäisen idean tähän synteesiyritykseeni, jota olen pyrkinyt pikku hiljaa epämääräisesti kehittelemään).
*
Lopuksi tähän kontekstiin enemmän tai vähemmän sopiva sitaatti Nietzscheltä:

'Elämän pitäisi herättää luottamusta': Näin asetettu tehtävä on valtava. Sen ratkaisemiseksi on oltava luonnostaan valehtelija, on oltava ennenkaikkea taiteilija.'

Omin sanoin aiempaan kontekstiin viitaten:

Ollakseen filosofi, biologin on pystyttävä valehtemaan uskottavasti - jopa itselleen. Sillä se, mitä filosofiasta lopulta jää jäljelle on taide - eli se, mistä filosofia aluperin sai alkunsa/rr.

Entä kuka silloin puhuu: biologi, filosofi vai taiteilija - vai kaikki kolme?

Miten vain: filosofia on sulautumassa erityistieteeksi ja/tai katoamassa taiteen loputtomaan ei-mihinkään. Mitään itsenäistä asemaa sillä ei kuitenkaan enää ole. Annetaan siis tässä asiassa periksi mm. Marxille, Nietzschelle, Freudille, Wittgensteinille, Heideggerille - ja Richard Rortylle.

Ranskalaiset poststrukturalistit 'tappoivat' filosofian lopullisesti. Analyyttiset naturalistit (Dennet, Churchlandit jne.) sekä osaltaan myös filosofian politiikkaan redusoineet: esim. transsendentaalikko Habermas tai kantilainen deontologi-analyytikko/utilitaristinen talousteoreetikko Rawls) teke(i)vät samaa omilla tahoillaan.

Filosofia erityistyy ja erikoistuu erikoistumistaan, kunnes se muuttuu osaksi tieteen metodologiaa: tieteen kielen loogista syntaksia (Carnap) tai ekspressiivisesti vastakkaisessa suunnassa esteettistä performaatiota.

Siten filosofiasta on viimein tullut joko taidetta (fiktiota) tai erityistieteiden palvelija - ei itsenäinen, ikuisten kysymysten kysyjä. Filosofia alkuperäisenä projektina on näin ollen kuollut - ja me olemme sen tappaneet!
*
No - minun puolestani voimme kyllä aivan hyvin kirjoittaa biologian ja teologian aineksista tehtyä 'sekametelisoppaa' ja kutsua sitä vaikka filosofiaksi.

Mutta älkää pakottako minua syömään tätä soppaa muuna kuin taide-keittiön aikaansaannoksena. Silloin se saattaa maistua varsin hyvältäkin. Valitettavasti vain tällä reseptillä saa aikaan sekä huonoa filosofiaa että huonoa biologiaa.