Kauniin lähellä on vaikea elää.
Litania yössä
Totisesti, nuo viivat olet katseelleni piirtänyt
soveliaisiin paikkoihin,
ja tämän Venetsiasi kauneutta
olet näyttänyt minulle
kunnes sen ihanuus on saanut
silmäni vettymään
Jumala, minkä hyvän työn
olemme tehneet
ja unohtaneet, ettäs tämän ihmeen meille lahjoitat,
oi vetten Jumala?
Kauneus saa kyselemään, mistä meidät näin palkitaan. Sitä ei voi katsella pelkästä katselemisen ilosta, vaan viimeiset kysymykset tulevat järkyttämään mielenrauhaa. Mutta Pound jatkaa:
Oi öitten Jumala,
mikä suuri murhe
odottaa meitä
ettäs näin sen korvaat meille
ennen kuin sen aika tulee
Ezra Pound
Suom. Tuomas Anhava
http://en.wikipedia.org/wiki/Ezra_Pound
Sitaatit kirjasta Estetiikka: Aarne Kinnunen, s 15.
1 comment:
Kauneus on varmasti siksi devalvoitu pelkäksi kuoreksi, juuri koska sen lähellä on liian vaikeaa olla. Kukaan ei halua kokea oloaan negatiiviseksi sen takia, että ympärillä on aivan hirvittävän vääriä, itsetuhoisia prosesseja ja niiden pysäyttäminen vaatii tietoa joka alalta, joka alalle ja vielä uudestaan. Mitkään rakennetut prosessit eivät pysähdy yksi kerrallaan vaan niitä on sovellettava toisiinsa: vetoketjun lailla ilman, että kapitalismin vaatimus pienemmästä tuotosta johtaa konkurssiin. Tai sitten rahaa on pakko muuttaa; joko asia tai sen mittari.
Mutta kauneus on katsojan silmissä sanotaan ja se koskee aistikokemuksia tietysti. Mutta eivät ole figuratiivisen ajattelun kannalta enää katsojan silmissä vaan pitää olla jaettuja tavalla, jossa on looginen ja yhteinen keskus tai origo.
Mitä vielä: jospa se surkastunut sisäinen kauneus on johtanut siihen, että katsotaan kauneuden perään niin hirvittävän paljon? Syy sille, että vauhdikkaat rallikuskit haluavat näyttäviä bimboja voi siis olla vitalisuuden suhteesta kauneuteen? Miten vitaalisuus tarvitsee kauneutta voisi sanoa; mutta ihminen on muutakin kuin vitalisuus; ihminen on myös intellektuelli ja sosiaalinen; pitää löytää myös ystäviä, joiden ominaisuudet ovat sekä että. Sekä kauniita katseen kannalta että sosiaalisesti ja intellektuellisesti vuoropuheessa.
Kukaan ei mene naimisiin kuoren kanssa mutta ei pelkän aivotoiminnan tai emännänkään kanssa.
Kauneus olkoon siis subjektiivinen mutta tieteen pitäisi olla tarkkana, ettei ohjaustyökalu karkaa omista leireistä muualle.
Se, että seksuaalisuus on yhtä paljon aivoissa kun olemuksessa on sitten jokaisen oma asia pohtia. Onko niin? Minun mielestä yhteiseen elämään mahtuu erilaisia vaiheita, erilaisia painotuksia ja kasvun vaatimuksia: joku kasvaa kuorestaan toiset aivokapasiteetistaan.
Miksi siis pakottaa ihmisiä elämän mittaiseen avioon, jos siippa ei kaiketi enää edes ole sama ihminen?
Sehän on pakkopaita jonun romanttisen ajatuksen mukaan mihin juuri parisuhdeongelmien kautta voi kiristää mitä vaan. Moraalista on tullut vipu siitäkin ja vie liikaa energiaa.
Avioliitot kasvaa suosiossaan ja lasten kannalta ovatkin tällä menolla olleet tae onnistuneeseen elämän alkuun. Mutta vaatimus on paljon suurempi kuin kukaan nuori ehkä mieltää, koska paineita nostetaan niin monelta alueelta samanaikaisesti. Pitää olla vapaa olemaan työn kannalta jatkuvasti menossa ja oppimassa mutta samalla pitäisi olla kotona hoitamassa ja pelkästään olemassa. Kirjatieto ei enää korvaa sitä etumatkaa mitä ns. konstruktivismin mukaan saatiin.
Geneettinen kartta on mennyt etuoikeuteuilta edellä koska marginaalit luovat tilaa nähdä yli tarpeiden koska etumatkaa on saatu jo edellisten sukupolvien osalta. Jotenkin epäreilua koska kauneutta supistetaan tällä lailla; tai siis niin uskon. Funktionaalisuus ja näyttäminen astuu tilalle - jo ajan puutteen takia.
Tuomio se ei ole; on ehkä vain henkinen marginaali joka luonnollisesti kutistuu kapitalismin pyörteissä?
Post a Comment