Runo yllättävälle ja gasellimaisen nopealle rakkaudelle, jota ei voinut ennustaa, ei nähdä etukäteen, ei ymmärtää eikä hallita itsessään tai toisessa - joka katosi jättämättä muuta jälkeä kuin yhden loputtoman huokauksen mentävän tyhjän reiän sieluun. Sen rakkauden nimi on, oli ja tulee aina olemaan: kuolema. Se on uskollinen - se kestää ikuisesti.
*
Gacela of Unforseen Love
No one understood the perfume
of the dark magnolia of your womb.
Nobody knew that you tormented
a hummingbird of love between your teeth.
A thousand Persian little horses fell asleep
in the plaza with moon of your forehead,
while through four nights I embraced
your waist, enemy of the snow.
Between plaster and jasmins, your glance
was a pale branch of seeds.
I sought in my heart to give you
the ivory letters that say "siempre",
"siempre", "siempre" : garden of my agony,
your body elusive always,
that blood of your veins in my mouth,
your mouth already lightless for my death.
PS.
Gasela = gaselli
Siempre = aina
Agony = tuska, piina, kuolinkamppailu
Federico García Lorca
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=lorca
http://www.poemhunter.com/poem/gacela-of-unforseen-love/
8 comments:
Väärä olet olutmerkki. Oikea mies?
En juo kaljaa. Vain kirkkaita ja raikkaita viinoja.
HG
Mitä ne tekee tuossa animaatiossa? Yrittää jotenkin kommunikoida vai? Onneksi se toinen sai kännykän. Jo alkoi viesti mennä perille...
Post a Comment