October 9, 2008

Jeesus - minä en ymmärrä sanaakaan siitä, mitä sinä puhut

"Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet." (Ks. linkki)
*
Mutta oliko Jeesus todella niin hyvä ihminen kuin me haluamme ajatella? Tai ainakin toivomme ajattelevamme. Eikö hän ollut pikemmin kuin hulluksi tullut Job, jonka rakkaus kumpusi liian suuresta tuskasta - niin suuresta, että hän oli päättänyt olla kohtaamatta sitä ja mieluummin rakastaa tuskaansa kuin suhtautua siihen järkevästi..? (Kuin Nietzsche suhteessa omaan sairauteensa - niinpä! + hymiö).
*
Jeesuksen edustama lähimmäisenrakkaus tarkoitti perimmältään jotain aivan muuta kuin sukupuolirooleihin sidottua - lisääntymisen ja yhteisöllisyden heteroseksuaalisesti yhteenniputtavaa liittoa?

Toki tuo 'heteroyhteisöllisyys' oli ilman muuta Jeesuksenkin rakkauden eräs peruslähtökohta, mutta missään tapauksessa se ei merkinnyt hänelle kaikkein perimmäisintä rakkauden perustelua.

Tästä seuraa kysymyksiä: Kuka on lähimmäiseni? Ketä minun kuuluu rakastaa lähimmäisenä? Minkälaista tuo rakkaus on luonteeltaan?

Missä kulkee raja, jossa lämmin hellyydenosoitus ja/tai hellät sanat ystävää (miestä tai naista) kohtaan muuttuvat viettelevyydeksi?

Ja mikä vaikeinta: koska en voi tietää sitä välttämättä itse, eikä sitä voi tietää välttämättä lähimmäiseni, niin miten ihmeessä yhteisö voisi sen määritellä - ellei yhteisölle sitten ole legitimoitu paternaalista valtaa diskriminoida tai hyväksyä tiettyä käyttäytymistä ja tiettyjä tunteitten ilmaisuja tiettyjen ulkoisten sääntöjen puitteissa, mikä ei sekään tietysti vielä riitä, koska miten yhteisö voisi tietää sellaista, mikä on lähes mahdotonta kahden ihmisenkään ennakoida ihmissuhteittensa (omien ja toisen emootioiden) kehittymisen suhteen.

Jeesus pelasi lähimmäisenrakkautta saarnatessaan räjähdysalttiilla 'materiaalilla': ihmisten mimeettisellä halulla (kateudella, kilpailulla) rakastaa ja tulla rakastetuksi sekä yksilöinä että tasa-arvoisina muiden kanssa.

Eikä hän piitannut - Jumalan kaikkivaltiaaseen ja mystifioidun käsittämättömään rakkauteen vedoten - pätkääkään tämän julistuksensa seurauksista yksilöiden tai yhteisöjen elämässä.

Väitän, että Jeesuksen Vuorisaarnassa esittämä evankeelinen rakkaudenkäsky, jossa ei otettu huomioon rakkauden emotionaalis-egoistista ja biologis-sukupuolis-seksuaalista puolta (myös uhrautumisen kyseessä ollen) oli paitsi äärimmäisen radikaali, anarkistinen ja parhaimmillaan jopa vapauttava - myös täysin epärealistisen idealistinen - ikäänkuin kollektiivinen harha tai 'huumetrippi', joka pitemmän päälle aiheuttaa enemmän kiistoja, vihaa ja väkivaltaa kuin yhteisöllisesti säädelty ja roolitettu - lakiin perustuva - rakkauden määrittely.

Tehtäköön nyt tähän saumaan mitä pikimmin, poleemisesti ja provosoidusti, selväksi se, että 'polymorfisti perverssinä kaappiheterona' kannatan nykyään ilman muuta esimerkiksi homoliittojen siunaamista, keinohedelmöitystä lesboille, polygamiaa, 'sodomiaa' sekä päälle päätteeksi täydellistä mielikuvituksen vapautta.

Jos kirkko hyväksyttyään nämä periaatteet pysyy vielä pystyssä ('uskottavana'), niin se on läpäissyt ehkä vaativimman kokeen, minkä se historiansa aikana on kohdannut.

Edellistä täydentäen sanon heti perään, että yhtä asiaa en kuitenkaan pidä realistisena ja mahdollisena: Jeesuksen Vuorisaarnan lähimmäisenrakkaudenoppien toteutumista ilman yhteisöllistä legitimointi- ja säätelyjärjestelmää - minkä muodon se sitten kussakin kulttuurissa/sivilisaatiossa saa ja tulee saamaan.

Ilman uskonnollis-eettiseen instituutioon rinnastettavaa 'initiaatio- ja performaatioproseduuria' mikään yhteiskunta ei kauaa pysy kasassa vaan hajoaa omaan mahdottomuuteensa organisoitua eettis-funktionaalisena systeeminä.

Esimerkkeinä kreikkalaisen, roomalaisen tai jopa kommunistisen kulttuurimuodostelman hajoaminen näiden yhteiskuntien eettis-ideologis-uskonnollisten perustusten uskottavuuden romahdettua ihmisten mielissä.

Tässä mielessä Jeesus ei todellakaan tullut tuomaan rauhaa vaan miekan, jolla voi lyödä päähän jokaista lähimmäistä/vihollista - ei pelkästään sitä ryhmää, jota yhteiskunnallinen laki diskriminoi.

Summa: Jeesus ei pysty erottelemaan lähimmäistä vihollisesta. Yhtä lailla kuin vihollisesta voi ja pitää tulla lähimmäinen, niin Jeesuksella kenestä tahansa lähimmäisestä voi tulla myös vihollinen milloin tahansa.

Jeesukselta yksinkertaisesti puuttuu se näkemys, minkä esimerkiksi katolinen kirkko on vienyt lähes perverssiin ja naurettavan tekopyhään äärimmäisyyteensä: dogmaattinen erottelu- ja säätelyjärjestelmä sen suhteen, mikä ihmisten välisissä suhteissa on oikein, mikä väärin, mikä esteettisesti hyvää ja mikä vähemmän hyvää/arvostettavaa.

Niin paradoksaaliselta kuin tämä kuulostaakin, juuri Jeesuksen rakkauden oppi on hyvän ja pahan tuolla puolen, ja sen seuraukset myös tästä johtuen pikemminkin nihilistisiä kuin arvoja ja yhteisöä koossapitäviä.

Juuri Jeesus on Nietzschen yli-ihminen - sekä passiivisen (negatiivisen) että aktiivisenkin (positiivisen) nihilismin suhteen. Ensin mainittu on naivin alistuvaa, jälkimmäinen
arrogantin riippumatonta suhtautumista elämään ja muihin ihmisiin.

Jeesus ei kuitenkaan anna ohjeistusta siihen, kumpi asenne on moraalisesti suositeltavampi maksiimi. Hän siis jättää viimekätisen ratkaisun tässäkin asiassa tilannekohtaisesti ihmiselle itselleen.

Mutta eikö tällainen situationalismi ja egoismi ole ihan jotain muuta kuin se rakkaus, jota meille yhteisön taholta lähimmäisenrakkaudeksi julistetaan - empatia, yhteisöllisyys, vastuullisuus, sosiaalinen omatunto, välittäminen jne.

Eikö siis hän - Jeesus - tuonut tähän maailmaan pikemminkin loputtoman emotionaalisen sekaannuksen ja epävarmuuden kuin tasapainon, rauhan ja varmuuden tunteen rakkaudessa?

Eikö hän - kipujen mies - ollut siten ikäänkuin paholaisen agentti Jumalan pojan valepuvussa?

Hulluksi tullut Job?

Ja hänet me olemme korottaneet ikoniksemme - ellei peräti idoliksemme. Peruuttamaton väärinkäsitys, joka menee hyvin kaupaksi Pokrovan torilla.
*
http://www.kirjasilta.net/santala/jesaja53/kristus.html

13 comments:

Anonymous said...

onko tärkeetä oliko jeesus hyvä. paljon hyviä ihmisiä on jatkuvasti ympärillämme. kaiklla on hyvyyttä. ja hullusksi tulleitakii
harvoin kai ihailee ketaan, mutta kun se tapahtuu on tarkeeta..sen hetken..
kuka on sun lähimmainen. no helvetti.minä tässä ai etta millasta rakkautta, no miten ois seksuaalisen kanssa
oh taalla on muitakii joilla unohtu avaimet kotii..hetkine

kokeile

kyllahan ihmiset tajuaa millo ja kuinka paljon jotkut os sopii

mulla on sellanen tarkka neljäs silmä arvion kaikkee aika ulkokohtasesti
missa. tiedan, voi olla paaljon oppimista
kai se oli uutta mita silla jeesuksella oli sanottavaa Sillo
mulla
seuraus on tarkee
eiks rakkaus on farkkumerkki

kollektiivinen tappi joka aiheuttaa kiistoja..irlannissa
ja luokan naisissa
olen ollut edelleen lojal mikä on ihana tunne
suomessa

empähän olisi arvannut että mies jota luulin raiskaajaksi olisi sataprosenttinen isä kakskyt..vuotta
ainaha ns viholliset ovat muuttuneet kavereiksi ja pain vastoin. rauhanliitossa .. sotaliitoissa..

ja mita tulee säätelyjärjestelimiin, olen iloinnut niiden olemassaolosta kotimaassani. minulla on SÄÄNNÖT!! olen hyvä jos se kiinnostaa
situationalismi (ja egoismi) liittyy determinalismiin ystavaismini
ei siihen etta asioita voidaan määritellä
rakkaus on se mita tapahtuu. tahdot tai et. synnyit ja vnhempasi rakastivat Sinua (ja mina kovasti yritan...
(mutta kerrotko miksi ihanaamunaanjovisvoileipaa ei voi syoda salassa (). minusta tämä ON tärkeää
mitä vähemmän välität ihmisten (ajatuksista9 sitä mielenkiintoisempaa minulle mutta sitä vaikempaa rakastaa

jos jeesus saa sinussa emotianaalista (sekaannust?) aikaan niin hyva Teille. jeesus oli mies
jos han oli paholaisen agentti (ni hyva mulle:)?

Homo Garrulus said...

SADISMIA ESIINTYY HUUMORIN NIMISSÄ; TOIMII SOSIAALISENA KITTINÄ. RAADOLLISTA EIKÄ SIVISTYNYTTÄ. SAMALLA SE ON TURVA TOISTEN HYÖKKÄYKSIÄ KOHTAAN JA PITÄÄ OLLA MYÖS SALLITTUA.

OLETETAAN ETTEI IHM. OLISI IRRATIONAALINEN.

-Paradoksi kulkee USA:n vaaleihin
asti.

NÄMÄ, JOIDEN RAHAT OVAT LIIKKEELLÄ HALUAVAT, ETTÄ OMAT RAHAT
KASVAVAT; JOS RAHA EI VOI HÄVITÄ
JONKUN MUUN PITÄÄ: KUTEN PELITEORIASSA ON:
PANKKI VOITTAA AINA: KOSKA HALUAVAT KUNNIAKSEEN
VOITTAA, KULTTUURIT ANTAVAT POIS SELLAISTA, JOKA MUUTEN OLISI
KANNATTAVAA (ESIM. AFRIKASSA RIKAS MAA, EI PÄÄSE PELIIN MUKAAN
USKOTTAVUUDEN TAKIA JA STATUSTA EI AUTETA YLÖS,VAAN YLLÄPID. PATIT VETOMALLA SÄÄDYLLISYYTEEN).

-Kapitalismissa on luovaa hävitystä, jonka vaihtoehto on kommunistinen
stagnaatio.


OPPIMINEN ON OSITTAIN HÄPEÄN KAUTTA JA
SEN LÄPI MENEMISTÄ, MISTÄ PLATONIN LUOLA KERTOO. SE ON JOILLEKIN
MAHDOTTOMUUS MUTTA KUN SELLAISEN TULEN LÄPI ON MENNYT SE EI ENÄÄ PELOTA. MUTTA
TILANTEET, MISSÄ JOUTUU VÄÄRIN ALTAVASTAAJAKSI O V A T KAUHUKOKEMUKSIA ja usko auttaa. Usko ilman vastuuta on samalla heikkoutta mielestäni.

ninni said...

hei (hyva) garruu

ninni said...

sadismia? sosiaalisuu s tarvitsee hyvaa uskoa
raadollisuus on inhimillista muttei naisellista tai Sinule kuuluvaa
oletettan ettei ihminen ole irrationaalinen. miten sellaista voi oletttaa?

jarvelainen said...

Jos Blogistanissa olisi "Kiitos kirjoituksesta" -plakaatti, kannattaisin sen antamista tälle.

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno et alii,


Kiitos kiintoisasta teologis-filosofisesta erittelystäsi.

Onko niin, että moraali vaatii
kollektiivisen vahvistuksen toimiakseen?

Jeesus idoli tai ikoni? Jeesuksen pitäminen
epäjumalana eli idolina on väärää ja huonoa teologiaa, eikä myöskään
ikonina häntä voi pitää. Ikonin avulla... ( tiedät Rane itse varmaankin tarkasti).

Se, että monilla on Jeesuksesta väärinkäsitys ei ole kovin yllättävää. Joutuuko siitäkin "vastuuseen", filosofiseen piinapenkkiin?


Ei Jeesus mikään nietzscheläinen yli-ihminen ole, vaan pikemminkin
sillekin transsendenttinen.


Ystävällisesti Matti

Rauno Rasanen said...

mattitaneli

'Onko niin, että moraali vaatii
kollektiivisen vahvistuksen toimiakseen?'

Pahoin pelkään näin olevan (hymiö).

'Jeesus idoli tai ikoni?'

Jeesus on länsimaisen moraalin suurin väärinkäsitys. Lienet nähnyt Monty Pythonin elokuvan 'Brianin elämä'. Siinä sulle vastaus.

Yhtä lailla kuin Platon tarvitsi Sokrateen, yhtä lailla Paavali tarvitsi Jeesuksen nerokkaiden ideoidensa intellektiksi.

Tosin Platon sentään otti jossain määrin etäisyyttä Sokrateehen, mutta Paavali teki Jeesuksesta jotakuinkin oman kuvansa.

'Se, että monilla on Jeesuksesta väärinkäsitys ei ole kovin yllättävää. Joutuuko siitäkin "vastuuseen", filosofiseen piinapenkkiin?'

Ilman muuta joutuu.

Koska kyseessä ei ole tietokilpailu (paitsi historioitsijoille) tai ajanvietehömppä (olkoonkin ajoittain toki hauska) vaan moraalinen 'ajatushelvetti', ketään ei voi/saa päästää kuin koiraa veräjästä näiden kysymysten ääreltä.

'Ei Jeesus mikään nietzscheläinen yli-ihminen ole, vaan pikemminkin
sillekin transsendenttinen.'

No ihminenhän Jeesus ensisijaisesti oli eikä mikään dokeettis-eteerinen hallusinaatio.

Ja nimenomaan ihmisenä/yksilönä hän rikkoo periaatteellisesti lähes kaikki yhteisöllisen moraalin konventiot eli siirtyy mimeettisen kilpailun 'tuolle puolen' kompromettoiden samalla kollektiivisen etiikan roolitukset ja hierarkiat.

Hänen uskonsa ja moraalinsa toimii siis yhteisöllisen hyvän ja pahan tuolla puolen (koska yksityistä moraalia ei ole olemassakaan - paitsi psykologisena egoismina, jos se nyt on moraalia).

Siten voidaan kysyä: eikö tämä tyyppi todellakin edustanut aktiivista nihilismiä perustattoman (Jumalaa ei nyt lasketa mukaan, koska hänestä emme tiedä mitään muuta kuin omat ennakkoluulomme) rakkaudenkäsityksensä vuoksi?

Arhi Finnsanity said...

Asiaa, Räsänen.

Tämä on suomalaisille uskonnon omistajille vaikein aihe.

Mitä Jeesus aikoi ja mitä salli, sekä mistä hän ei välittänyt hiton vertaa. Kuinka riivattu mystikko ja hajottaja hän oli ilman yhteisömoraalin rajoja.

"Hän oli ylenkatsottu", "leirin ulkopuolella" - siksi hänestä oli lopulta tehtävä palvonnan kohde instituutiolle.

Ensinnäkin, jos pohditaan Jeesuksen suhdetta institutionaalisesti säädeltyyn ihmissuhteeseen, hän kumosi sen perusteet aika totaalisesti julistamalla seuraajansa vapaiksi institutionaalisista suhteista.

Seuratkaa minua ja heivatkaa helvettiin sukujenne vaatimukset ja ihanteet. Voiko sen kumouksellisempaa ja halveksittavampaa käskyä olla lisääntymiskeskeisessä uskonnossa!

"Minkä minä sanon teille salassa..."

Jeesus kumosi käden viittauksella uskontokoneen ja sen perinnedoktriinin konnotaatioehdot.

Yhteisö ei ollut enää jumala. Perinne ei ollut enää päämäärä.

Toteemi oli ottanut hatkat kylän keskeltä ja joi elävänä viiniä syntisten kanssa.

Yksilön päämäärän rinnalla instituution ehdot eli (moraali)valtaa konstituoivat moraaliehdot (esim seksuaalisuudesta ja puhtaudesta) eivät merkinneet enää mitään. Alistuminen ei ollut enää korkeinta uskonnollisuutta.

Käsky kumota mm. sapatin määreen voima / identiteetin ehto uskonnolliselle juutalaiselle, mikä oli juutalaisille julmetun tärkeä määrittäjä, nimenomaan tosijuutalaisille jopa avioliittoa tärkeämpi.

Käskyä tuhota yhteisön institutionaalinen voima ja ehdottomuus Jumalan valtakunnassa - "joka on jo täällä". Käskyä tuhota ennakkoehdot ja rituaalimääritteet yksilöltä, yksilöiden yhteisöltä, Jumalan valtakunnalta.

Joten miten ihmeessä näin fundamentaalien sidosten hajottajana Jeesus olisi kunnioittanut jotakin heterosuhdetta tärkeämpänä kuin jotain muuta suhdemuotoa?
Ei mitenkään.

Kaikki Jeesuksen toiminta oli suunnattu tapojen ja statusten tuhoamiseen. Vapaus oli ase.

Jopa niin pitkälle, että kun ihmiset väen väkisin alkoivat nimittää häntä korkeimmaksi statukseksi, uskonnollisen hallusinaation kulminaatioksi eli Messiaaksi, muiden puolesta toimijaksi, Jeesus valitsi oman uhrautumisensa, jotta poliittisesti kiehuva, vanhaan uskontoon takertuva yhteisö ei menisi messiaanisen apokalyptiseen moodiin ja itsetuhoon omin neuvoin roomalaisia vastaan.

Kohtaaminen oli tälle nuoren Johanneksen ja Magdalan Marian hellälle halailijalle edellytys uudelle tietoisuudelle.

Filosofisen pyöristelyn ja hypoteettis-idealistisen Jeesuksen spekulatiivisille tulkitsijoille väittäisin että Jeesus todella uskoi Vuorisaarnan julistukseensa - mikä nähtävästi ei ollut yksi puhe vaan Jeesuksen tyrmäävien ydinlauseiden alkuperäisin ja häkellyttävin kokoelma.

Jeesukselle usko ei ollut periaate.
Tyytyväisyyttä ei voinut olla ilman ehdottomuutta.
Hyvää tahtoa ei ollut ilman hyvää tekoa.

Jeesus-liikkeen ensimäinen ja lopullinen virheaskelma oli Jeesuksen korostaminen ja yksilö oivalluksen väheksyminen. Ihmisen pojan tärkeimmän opetuksen unohtaminen ja fundamentaali hylkääminen.

Vieläkin voi selkeästi lukea Markuksen evankeliumista kuinka vittuuntunut Jeesus oli ihmisiin, jotka olivat tekemässä hänestä ihmekonetta ja palvonnan kohdetta.

Ja niin kuitenkin rituaaliset puhtausihanteet, institutionaalisen tarkkailuvallan mahdollistava roolimuotti ja ikoniset mallit olivatkin "uuden" uskonnon keskipiste - eikä yksilön vallankumouksellinen samaistumisen kyky, kun kapinallinen oli ylistämällä neutralisoitu idoliksi.

Juutalainen helleeni-Paavali luki Markuksen evankeliumia edeltäneestä lausahduskokoelmasta tästä nihilistisestä kapinallisesta, kauhistui ja teki kiiresti Jeesuskuvasta uuden kultaisen moraali-Mooseksen hierarkian ja perijuutalaisen puhtausorganisaation jälleenpalauttamiseksi - tällä kertaa paradoksaalisen seksuaalikielteisenä.

Paavalihan aloitti pitkän kirkkoisien neuroottisen jonon seksuaalisuuden avoimessa halveksunnassa.

Vain kirkkoa tuli rakastaa ja ihmisiä rahastaa.

mattitaneli said...

Hei hyvät Rane ja Arhi F.m et al.,


Kiitos pohdinnoistanne.
Oliko Jeesus Teistä ateisti?
Näin E. Bloch massiivisessa pääteoksessaan selittää, että oman aikansa kontekstissaan
Jeesus oli ateisti.

Jo kunnioitettu edesmennyt arkkipiispa Mikko Juva kertoi
kauan sitten, että voidaan syystä
ehkä ajatella niin, että "alkuperäinen" kristinusko "kuoli" tietyin tavoin
silloin, kun siitä tuli keisareiden hyväksymä ( 300-luvulla), salonkikelpoinen uskonto.
Näin konservatiivisia ovat Arhi F.
saattavat piispat olla.
Minusta kokemuksen perusteella tuntuu, että piispat on keskinmäärin ns. tavallisia srk-pappeja liberaalimpia ja monet srk-papit ovat monia eri alojen maistereita liberaalimpia, puhumattakaan monista toimittajista ja insinööristä ja muista hyvistä tyypeistä.
Monet dogmatiikan professoritkin ovat aivan loistavia ja melko lailla vapaamielisiä tyyppejä, puhumattakaan eksegeeteistä ja
uskontotieteilijöistä vai mitä?

Onko muuten konservatiivisuus pahe ja liberaalisuus hyve?

Onko konservatiivista olla konservatiivinen? Onko liberaalia
olla liberaalinen? On denoting;): Voiko olla sellainen konventio: "Älä noudata konventiota"? Oletko silloin konvention kannattaja, kun a) et noudata konventiota vai silloin, kun b) noudatat konventiota: "älä noudata konventiota"?


Ystävällisesti Matti

mattitaneli said...

Hei hyvät Rane ja Arhi F. et al.,


Kiitos. Anteeksi muutama painovirhe edellisessä kirjoituksessani. Tarkoitus
oli muun muassa sanoa, että
... näin konservatiivisia, Arhi F.,
saattavat siis piispat olla... En siis tarkoittanut sanoa Arhi F:stä mitään luonnehdintaa.


Ystävällisesti ja kunnioittavasti Matti

Rauno Rasanen said...

mattitaneli

Tekstisi on taas kerran pikkunäppärää argumenteilla viilailua. Siinähän viilaat.

Mikäs on oma mielipiteesi? Miksi kirkkoa ylipäätään tarvitaan? Se on kysymys numero 1.

Ja jos tarvitaan (kuten uskon), niin miksei julisteta virallisesti sitä, että oppi Jumalasta perustuu valheeseen!

Jopa Jeesuksen ja Mikko Juvan mielestä...

Romahtaisiko silloin koko 2000-vuoden ajan rakennettu korttitalo?

Vai onko niin, että ihminen tahtoo mieluummin ei-mitään kuin on tahtomatta (Nietzsche)?

Kirkossakin.

Homo Garrulus said...

Ongelma ei ollut samanlainen ennen kuin nyt: ennen ei ollut saatanallista rahaa, joka keinotteli ja kiersi, vaan raha oli vaihtoväline tai pantti, ei tämmöinen kiero objekti jota sietää pian itsessään opiskella: rahasta on tullut jotain muuta ja siksi ihmisestä on tullut sitä, eli ihminen nosti rahan Jumalaksi ja sitä ei ollut ennen.

Rakkaudella ei pelattu; rakkaus ON tai sittten sitä ei ole. Olen pettynyt sinuun RR. Sinua ei vainota (tai ehkä rahamiehet tekevät sen, sillä heille on ihan omia etuja jos sinä olet kiltti poika).

Rauno Rasanen said...

HG

'Rakkaudella ei pelattu; rakkaus ON tai sittten sitä ei ole. Olen pettynyt sinuun RR. Sinua ei vainota (...'

Olet pettynyt minuun. Senkö takia, ettei minua vainota? Vai minkä takia? Miten muuten rakkaus tuossa edellä liittyy muuhun tekstiin?

Please - be more coherent! Once again - I can't understand your logic and semantics.