Kirjoitettu kommentiksi merin päreeseen maitokivi.
*
meri kirjoitti
'taide on johdatusta filosofiaan. taide on filosofiaa. taide on filosofian loppupiste. taide on filosofian alfa ja omega.'
*
Hold your horses. Olet nyt hieman liian innokas samaistamaan taiteen ja filosofian. Totta kai filosofia voi olla - ja on - myös taidetta, mutta aivan varmasti filosofia ei ole vain sitä vaan paljon muutakin.
Minun mielestäni käytät filosofiaa tässä miltei uskonnollisen pelastuksen ja sovituksen merkityksessä.
Mutta filosofi(a)n tehtävä ei nimenomaisesti ole antaa mieltä ja/tai merkitystä elämään - se ainoastaan kysyy niitä käsitteellisesti - loputtomiin.
Uskonnollisessa (eksistentiaalinen mielekkyys) ja esteettisessä (elämyksellinen 'hyvyys') intentiossa sen sijaan yhdistyvät niin semanttinen kuin kokemuksellinenkin taso - vastaanottamisen ja 'vastauksen' välisessä dialektiikassa.
Filosofia on ikäänkuin vaatimattomampaa, mitä aistien antamaan mielen ja mielekkyyden elämyksen verifiointiin ja 'legitimointiin' tulee, jos kohta se pyrkii osoittamaan (tai ainakin minä ajattelen nykyään niin), että aistit ja diskurssi (käsitteet) kohtaavat lopulta tasavertaisesti juuri esteettisessä - ei niinkään tiedollisessa ja/tai ontologisessa, koska tiedollis-ontologinen artikuloituu aina diskursiivisessa, kun taas aistillis-esteettisessä filosofia lopulta antaa ikäänkuin periksi ja taipuu havainnon, kokemuksen ja emootion 'ohjaamaksi'.
Toki on selvää, että modernissa taiteessa ei enää aikoihin ole tehty fundamamentaalia jakoa imitaatioteorian, formalismin ja emotionalismin välillä, mikä merkitsee, että sitoutuminen emotionalistisiin teorioihin voi olla vain yksi - joskin vahva - taiteenfilosofinen näkökulma.
Filosofisen estetiikan pitäisi kuitenkin minun mielestäni (romantikko ja emotionalisti kun olen) vapautua pelkästään itsetarkoituksellisesta formalismista (muistakaa elokuva 'Kuolleiden runoilijoiden seura').
Jos näin ei kävisi, filosofia ei ymmärtäisi esteettisestä muuta kuin diskurssin ja siten enemmän tai vähemmän kontekstuaalisten ja muodollisten ajattelujärjestelmien konstruoiman näkökulman.
Mutta koska esteettinen reseptio 'paljaimmillaan' on enemmän kuin pelkästään 'katsojan silmässä oleva subjektiivinen malka = konteksti/rr', filosofian tulee taiteen vastaanottamisessa 'antaa periksi' aisteille - ja juuri tiedon ja totuuden hyväksi (hymiö).
Näin kirjoittaa tietenkin filosofi, joka ei usko tuonpuoleisiin, mutta joka on antamassa ja hyväksymässä empiiriselle mahdollisuuden, joka on verrattavissa uskonnollis-naturalistisen 'mielellisyyden' kokemiseen yksittäisessä taidetuotteessa.
Kauneus/esteettinen on hyvin vertauskuvallisessa/metaforisessa mielessä pelastava maailman. Esteettinen on ainoa 'suora' yhteytemme aistien 'avoimena' kokemuksena ja tiedon ajattelujärjestelmänä - välillä.
Tarkennus:
Esteettinen eli aistisesti vastaanottava ja syntetisoiva periaate saattaa kyllä hyvinkin tehdä taiteesta filosofian äidin, mutta filosofian - pyrkimyksenä tietoon ja totuuteen - isät löytyvät sitten jo muualta: ensisijaisesti aksioomaattisesta, rationaalisesta päättelystä ja sittemmin empiirisistä yleistyksistä.
Tieto syntyy eroista ja erotteluista. Tieto on osaltaan tahtoa valtaan: kaaoksen ja muutoksen hierarkisointia. Järjestystä - joskus jopa ymmärryksen kustannuksella. Järjestystä, jonka entropia viimein tuhoaa.
Taide puolestaan on pikemminkin erojen sovitusta ja pyrkimystä perimmäiseen, holistiseen ykseyteen. Yhteyttä eri tasojen välillä. Kaiken nielevä 'musta aukko'. 'Katoamista empiriaan'.
Kummassakin periaatteessa toteutuu yhtäaikaisesti sekä eros että thanatos, joten tuo metafyysis-myyttistä ulottuvuutta tavoitteleva jaotteluni ei ole suinkaan jonkinlainen maskuliinisen ja feminiinisen välille rakennettu uusi keinotekoinen dikotomia.
Päinvastoin - tarkoituksenani on nimenomaan tunnustaa, että esteettisessä kaikki dikotomiat osoittautuvat lopulta näennäisiksi - toimittuaan kuitenkin aikansa varsin käyttökelpoisina tapoina skematisoida ajattelemisen mahdollisuuden edellykset - ymmärryksen ehdot, joita ilman taidekin hapuilisi ehkä tarpeettoman pitkään biologisen luonnon mykässä pimeydessä, sillä tuskinpa taiteen filosofian ymmärtämisestä on ollut kenellekään taitelijalle vain haittaa itse taiteen tekemisen prosessin kannalta.
Taide ei siis ole filosofiaa, mutta kieltämättä taide voi tavallaan olla filosofian alku- ja loppupiste.
5 comments:
Hyvä kommentti: huomaatko RR, että
ensin pitää tulla näkijä (hypoteesi) jotta nuo sinun aksiomat saavat tilan missä jäsentyä. Muuten jäsentyvät yhä kompaktisemmin ja kompaktisemmin jättäen kuvan ulkopuolelle kaiken sen, minkä se ei ole osannut ottaa laskuun. Kuten valokuvaaja, joka taitavasti asettaa kuvan kohti jotain objektia mutta valheet ympärillä (että on esim. ruma seinä kauniin kukan vieressä) jätetään vain pois koska niitä ei nähdä.
Näkeminen on sitä mitä Sartre tajusi fenomenologiasta; eikö ole outoa, että asiat kiertävät kehää myös tässä: tiede on ympyrä siksi, ja ne, jotka sitä ovat tienneet (nag hammadi) ovat ottaneeet deterministisen käsikirjoituksen haltuunsa ja pyörittävät käytännössä katsoen tiedettä oman ruljanssin ja laskelmiensa mukaan.
Sitten ei tarvitse kuin tulla joku ja alkaa romuttua. Joku tieto levisi väärin, tuli liian aikaisin ja meni julkiseksi. Alkaa dominoeftekti; hämmennys luo kaikenlaisia uhkakuvia; nekin keksittyjä. Uhka nostaa rationaalisten oma-hyväisten ajattelijoiden adrenaliinia ja noradrenaliinia ja näin heidän aha-elämys nousee koska pelko lähti teettämään oikeita synteesejä. Oma kuva oli ollut täydellinen mutta liian kapea.
Tiede ei siksi voi olla pelkkää laskemista sillä näkeminen ja synteesi laittaa paitsi rationaalisuuden niin myös irrationaalisuuden käyntiin; Pakottaa kertomaan tietoa maailmasta jota vain tässä suhteessa taide (väärä sana, mutta paras mahdollinen) osaa kytkeä.
Taiteilijana sanon, että olen parempi kuin tiede käytännössä: näen ja kykenen vetämään tilanteissa (tilanne-oppi ja merkitys-oppi ovat siis yhtä tärkeitä; tämän päivän yliopistot ovat lullaantuneet ja hullaantuneet siellä yksin kaikessa rauhassa tekemään ns. tiedettä jota jo tiedetään (hyvin paljon) ja sen takia minä ihmettelen silti minkälaista tiedettä se ny on. Uusien ja uusien pyörien keksimistä. OIkea tiede pitäisi kytkeä on-line faktat; montako lasta menehtyy väärään psykologiaan ja siihen, että perheet revitään rikki ns. auttamisen nimissä, montako afrikkalaista sai enää yhden aterian kolmen sijasta siksi, että ruokahinnat ovat huipussaan. Jne. Oikeaa tietoa ja on-line; ei siis jostain kammioista.
Mutta minunlainen arkeologi haki parhaimmat tietokirjat juuri poistetuista, sillä minä menin epätahtia (tahti on uusi asia jota pitää tutkia) ja tämän syytä tiedän itse. Tajuan mikä on tahti ja miksi sitä ei voi opettaa. Mutta tahdin seuraamista voi opettaa kunhan treenaa tarpeeksi ja on energiaa siihen. Pitää siis olla vitaliteetti mukana, ei vain aivojen halu, myös identiteetin tahto. Tahtominen on siis seksuaalista, siinä missä halu on mentaalista vaikka Freudia ollaan parjattu tämän suhteen. Minä uskon, että se pitää silti paikkansa ja tämä oli harmillista, että jättivät pois on-line tutkimuksista.
Raha on ohjannut siihen, että jopa tiedon tekemistä tehtiin nokkelalla tavalla ikäänkuin uudeksi; löydöksi. Ei ole: on vain uudelleen rullaamista koska sillä tavalla oli jollain se, mitä sinä kutsut vallantahdoksi: halusi olla Kalifi.
Jos välttämättä haluaa olla Kalifi ei varsinaisesti suo enää tahdin muutoksia vaan elämän pitää mennä käsikirjoituksen mukaan ja loput oli vain tyhjää retoriikkaa. bla bla bla..
Sen se tekee kun historiasta on tehty jonkinlainen ohjaustyökalu; ja samalla on hyvä tajuta vähän historiasta. Mutta tärkeämpi on tajuta miten kiero ihminen onkin. Ja miten hän yleensä luovii muiden keskuudessa vääntämällä tietoa aivan suvereenisti. Siinä kohtaan on kyllä luovuutta voisi sanoa.
Lue minun hg tänään. Iso juttu: joku tai jotkut saavat luun kurkkuun. Pian tulee ostettu Naomi Klein taas, joka on kas kas aina sanonut juuri äsken; todistettavasti viisi minuuttia sitten tuon saman. Miksi siis tehdä mitään numeroa asioista, joilla on jo oma kausaliteettinsä nokkeluusperiaatteilla? Koska tämä ON tiedossa mutta koska kansa uskoo kausaliteettiin se johtaa siihen, että raha tippuu tiettyyn järjestykseen.
Lue rekomposti.blogspot.com tänään
Onhan sinulla muitakin hyviä, mutta tämä kolahti. Toi mieleen myös opiskeluajat, kun otin sivuaineeksi psykan rinnalle yleisen kirjallisuustieteen, johon kuului estetiikan luentoja.
Näin se maailma on; siis sellainen, jona sitä yritämme nähdä, haparoiden, taskulampun valokiilassa pimeässä huoneistossa. Tai tikapuita taivaaseen rakentaen. Ja nämäkin ovat niitä haparoivia vertauskuvia; eivät välttämättä lainkaan osuvia.
Onko mielestäsi Popperin - joka ei pitänyt siis psykoanalyysiä tieteenä, koska se ei muka voi käyttää luonnontieteistä tuttua kokeiden toistettavuuden menetelmää - kolmen maailman mallia käyttökelpoisena?
Oletkohan tutustunut ranskalaisen psykonalyytikon Andre Greenin ajatteluun ja tuotantoon? Jos et, suosittelen lämpimästi. Aloita vaikkapa kirjasta On Private Madness.
Terveisin tyyppi, joka varasti kirjan 1-1:ltä. Jota nykyään ehkä 11:ksi kutsutaan. Akuuttipsykooseja.
Nyt en muista, kuka venäläinen rokkari lähti lätkimään lastenpsykiatriasta, koska sääli niin pajon lapsia. Nyt ymmärrän häntä paremmin.
filosofian tehtava ei ole antaa merkitysta elamaan - wheres your horse going? eiko teologiakaan
tai uskonnollinen intentio
uskonnollinen j esteettinen, pelkka kokemus
mina haluan selittaa kokemukseni. vaikken onnistukkaan ja vaikka dikotomiat ovat naen nnaisiaaa.
mutta oletko sina kulkenut koskaan pimeassa sinisessa meressa jossa kaikki valot juuri ayttyy
mina en usko etta tama on enaa totta kaikki on liian kaunista..
Post a Comment