Tästä löytyy eräs hienostuneimpia versioita kyseisestä, hitaasta bluesista. Loistava huuliharpisti Paul Butterfield bändeineen Montereyn festivaaleilla. Kiinnittäkää huomiota siihen, miten intensiivisesti etenkin nuoret naiset reagoivat tähän sofistikoituneeseen mutta emotionaalisesti vakuuttavaan esitykseen. Ikäänkuin he haluaisivat vastata tuohon epäsuoraan kysymykseen, jonka laulaja epäillen esittää kertosäkeessä. Vastausta emme tiedä mutta arvaamme. En kerro, mikä se on.
*
http://www.youtube.com/watch?v=e3LEhfbKCSc
Paul Butterfield Blues Band - Driftin' Blues - Monterey 1967
8 comments:
Kiinni kuin sika limppuun vaan.
H.G. - Ethän sää ollu syntynykkään viä -67;)
Minä leikin nukeilla siihen aikaan.
Hitaasti kypsyin. Leikin pirun kauan ja innokkaasti ja se näkyy edelleen tyylissäni. On vaikeaa lopettaa kun se on niin kivaa. Mitä yhteistä on tuolla äskeisellä youtubella (ei sanoissa kylläkään) ja tällä:
http://www.youtube.com/watch?v=95Va0XM87hI
Leikkiä se tämäkin on; drifting submarine jne haha, mutta pommia eivät tienneet minne heittää. Sepä se, minä olisin tiennyt: mereen.
http://www.youtube.com/watch?v=RLZQ3OLEJWE&feature=related
Mutta ei Hän. Hän ei ollut leikkiä.
HG
Puhu suomea jos haluat vittuilla.
En halua vittuilla. Haluan kiinnttyä sellaiseen, joka vielä antaa uskoa jostain kauniista, ettei kaikki ole pelkkää sitä mitä sanot; vittuilua. Tuntuu, että kaikki ihmiset ovat vain rahan perään ja sen varjolla huoraavat, valehtelevat ja toimivat poliisina toinen toistaan nähden; silti ovat yhtä alhaisia koko sakki.
Yök Räsänen, yök. Minua yököttää tämä yhteiskunta siinä idioottimaisessa pyrkimyksessä estää seksiä - se tekee entistä sairaamman yhteisön sitten.
Saa mitä tilaa voisi sanoa. Kuka hemmetti tämmöistä sairautta aikaansaa??
Post a Comment