Nyt kaikki on minulle selvää kuin pläkki. Eikun hoitoon. Missä on kännykkäni!? Soitan heti Auroran sairaalan psykiatrian klinikan vastaanotto-osastolle. Olen saanut rajatilakohtauksen!
*
"Green muistuttaa usein Freudin varsin myöhäisestä havainnosta, että neuroosin ja perversion pohjarakenne on (Freud 1924) psykoosi. Ennen kuin psykoottista ydintä on päästy edes hiukan koskettamaan, ei analyysi ole läpikäyty, on Greenin mielipide.
Rajatilasyndroomasta Greenillä on näkemyksiä. Hän tutkii sitä niiltä osin kuin se on analysoitavissa olevana syndroomana. Sellaisena se on primaari depressio, jossa potilaan pyrkimys on tyhjyys, itsen ja samalla kaiken merkityksellisen nollaus. Pelkkä psykoosi, psykoottinen ydin ilman varsinaista psykoosia.
Psykoottinen potilas yrittää täyttää tyhjyytensä harhoillaan jälkikäteen. Kyse ei kummassakaan tapauksessa ole, kuten neurootikolla, tyhjenemisestä, jossa superego on kutistanut sopimattomat toiveet, vaan pyrkimys tyhjyyteen on primaarista.
Pelkistetyn psykoosin (blank psychosis) kiirastuli on kahden vastakkaisuuntaisesti vaikuttavan sisäisen objektin ristitulessa: vainoavan, tunkeutuvan objektin torjuminen ja yhtä aikaa siinä menetettävän objektin aiheuttama masennus.
Rajatilapotilaan kärsimän olotilan kestämättömyys ja hänen analyysinsa tai terapiansa raskaus koostuu siitä yhtäaikaisuudesta, että toisaalta hän ei voi sietää poissaoloa, ja toisaalta sisäisen tyhjyyden täyttää tunkeutuva objekti. Poissaolo saa kuoleman merkityksen."
*
Sitaatti on kirjasta Psykoanalyysin isät ja äidit - teoreettisia näkökulmia (Therapeia-säätiö), s. 286.
http://en.wikipedia.org/wiki/Andre Green
15 comments:
Mutta eikö viekkaus kun se on vale
ole nimenomaan outoa ja sairastakin?
Missä on rajat ja kenen rajat ja miten rajat valitaan ja kuka on
valmis tuomitsemaan koska ihmisten koko maailmankuva ja historiankäsitys ovat aivan toisista poikkeavia ja se puolestaan luo aivan erilaiset mielikuvat mm ihmisen luonteesta. Niinhän vanhoilla ihmisillä on kuva pahasta ns. rajan takaa (ryssä pelko) koska heille se oli itsestäänselvää missä ns. paha.
Minulle paha olisi lähinnä kiero ihmisluonne joka tahallaan miettii kansalaisten tappamista tai pyydystämistä erilaisin verukkein sillä siitä saa rahaa kautta rantain - ja tämä on minulle noussut ns. pahaksi. En siis pelkää rajaa tai ryssää vaan kotimaan tolloja, joiden takia niin paljon vääristyy koska eivät näe miten mm politiikkaa viedään kuin pässiä narusta. Tämä on minulle ns. paha koska kaikilla olisi helpompaa ja kivempaa ja maa olisi uskottavampi jos jokainen tekisi sitä mitä pitääkin (kampaaja kampaa, hammaslääkäri korjaa hampaat, johtaja johtaa firmaa eikä politikoita ja rahanpesua) jne jne niin olisi systeemi sitä mitä Smith ja muut kapitalismin alkupäässä oikeasti tarkoitti.
Mutta sitten tuli viekkaus ja se on twisted ajattelu: sairas ihminen siis. Mutta tätä ns. perusjätkää joka joka päivä kiemurtelee ja kaartelee, valehtelee ja vääntää tarinoita - sitä EI PIDETÄ rajatilan uhkaajana? Miten ihmeessä? Miksi siis roistot saavat varastaa kansalta kuinka paljon vaan ja se on n.s. normaalitila? ja sitten kun on katsonut tätä touhua ja oppinut miten se menee saa runsaasti vihamiehiä ja nämä vihamiehet ovat sitten nopeita väittämään kaikenlaista joka vain satuttaa ja lisää ahdistusta vaikka ei siitä varsinaisesti edes sairastu mutta huolestuu.
Miksi siis Räsänen? Rajatilassa on siis kaikenlaista tapausta; kuka sitä haluaa sitten kutsua sairaudeksi; minulle länsi on sairas aivan kuten Marko Hamilokin kirjoitti: tästä syystä Truthlikeness on lähellä jos olen sitä oikein ymmärtänyt: se riippuu aina siitä, kuka on päähenkilö.
Truthlikeness (jossa aina päähenkilö, jonka asia on edessä) tai http://en.wikipedia.org/wiki/Verisimilitude
joka satsaa mimesiksen epämääräisyyteen. Minä olen truthlikenessin ehdottomalla kannalla sillä kokemus on tietoa; ei luettu ja omin nokin (omalla mimesiksellä) analysoitu. Paljon kokemuksia = paljon reaktio-oikeutuksia tai vähän kokemuksia = vähän reaktio-oikeutuksia mistä sitten olla jotain mieltä. Eller hur RR?
Anteeksi, mutta pystyisitkö tarkentamaan ja tiivistämään kysymystäsi edes hiukan?
Jos voisin, lahjoittaisin sinulle Occamin partaveitsen.
Sitäpaitsi käytät rajatilakäsitettä aivan eri kontekstissa kuin kyseinen tekstisitaatti Andre Greenistä.
Kyse ei ole nyt poliittisesta tai henkilökohtaisesta ajojahdista - ellei sitten rajatilasyndroomasta kärsivällä mahdollisesti itsellään ole tällaisia oireita.
*
Mitä kommenttisi sisältöön muuten tulee, olet varmastikin oikeassa, mutta en ymmärrä mitä hyötyä sinulle siitä oikeassa olemisesta lopulta on?
Ajat vain itsesi yhä pahempaan paitsioon ja umpikujaan, koska sinulla ei ole sitä valtaa, mikä tarvitaan systeemin - siis sisäpiiripaskiaisten hyvä veli-verkoston - jopa sinua kaikkein lähimpänä olevien - psykologisen egoismin musertamiseen.
Ja sitäpaitsi - huomaa tämä: jos sinulla olisi se valta, muuttuisit itse samanlaiseksi oligarkkipaskiaiseksi, joka lobbaa vain omia intressejään. Valta korruptoi aina.
Vai olenko nyt liian kyyninen taas kerran?
En ymmärrä truthlikeness-puheestasi yhtään mitään. Ymmärrätköhän itsekään?
Ihminen voi istua koko elämänsä kirjastossa ja oikeastaan voidaan sanoa, että kaikki mitä se ihminen OSAA jos sillä viitataan siihen mitä Hume ja Locke tarkoitti osaamisella johon liittyy aina kokemuksia (ensimmäisen asteen kokemuksia, ei siis pelkästään luettu jotain) on kirjaston hyllyt: missä on H-hylly ja missä on vesisäiliö suhteessa vessanoveen ja miten vessanovi ei mene kunnolla kiinni ja miten ikkunasta vetää ja L-hyllyyn on tullut uusia kirjoja jne jne eli se on oikeasti sitä mitä sellainen ihminen tietää. Ei siis voi muuta tietää; muu on fantasiaa.
Jos on siis pohjalla sairas lapsuus ja sen päälle lukee helvetisti filosofiaa se sairas lapsuus värittää jokaisen analyysin johonkin myös outoon valoon koska filsofiaa pitää lukea vain sellainen ihminen joka on riittävän viisas siihen. Ja viisaus on aina sekä omaa että perittyä taipumusta ja kokemusta: halu olla hyvä, Niin hyvä että voi lukea filosofiaa. Jos siis paskiainen lukee filosofiaa sellaisen ihmisen analyysi ei parane vaikka hän on omasta (ja äidin) mielestä suurenmoinen analyytikko koska kaikki mitä sellainen ihminen voi tulkita on aina suhteessa siihen paskamaiseen luonteeseen liitettynä. Tämä oli sitä mitä Peirce kirjoitti vaikka ei ihan noin suoraan. Hän tajusi, että tulkitsija lukee sisään omat vinoutumat ja näin objektit eivät voi olla samanlaisia kuin muilla, ellei kyseessä ole staattinen ja paikallaan oleva määritelty objekti vailla tulkintaeroja. Ikoni.
Symbolit ja indeksit ja indeksit ja ikonitkaan eivät ole yksiselitteisiä. Mitä korkeammalle mennään sitä suurempi määrä ns. tyhjiä tiloja; tulkintatiloja. Tästä oli erinomainen luento muutama vuosi sitten HY:n semiotiikka seminaarilla. Aivot rakentavat hierarkioita koko ajan
mutta pohja, minkä päälle sen rakentavat ovat yksilöllisiä johtuen kasvatuksen merkityksestä ja mitä merkityksiä mitkäkin asiat ovat lähtökohtaisesti saanut. Nainen voi lähtökohtaisesti olla jollain ryhmillä negatiivinen; se on siis ihan eri asia kun se, että naista sitten käsitellään negatiivisesti tarinassa; jos kuva naisesta on huono mitkään tarinat eivät häntä siitä nosta mutta jos kuva on positiivinen sen päälle voi sen sijaan rakentaa sekä negatiivista että valinnaisesti positiivista tarinaa. You see?
Lue Peirce; on erittäin hyvä loogikko.
"Sitäpaitsi käytät rajatilakäsitettä aivan eri kontekstissa kuin kyseinen tekstisitaatti Andre Greenistä"
-> tahallani sillä olen luova
Minä siis ihmettelen sitä, että valitsit tämän aiheen blogiisi juuri tämän päivän päätteeksi. Sen takia panin ranttaliksi sen suhteen - samalla se on totta; kuten Truthlikenesskin on sen suhteen; eikö se perustu siihen, että jokaisen oma pikku pää näkee maailman ensin omalla pikku holismillaan ja sen jälkeen se holismi luo abduktion rajat ja nämä rajat luovat kuvan totuudesta:
http://plato.stanford.edu/entries/truthlikeness/
joka on aina sidottu näkijään vaikka voidaan luonnontieteen lailla laskea ja mitata asioita jonkun annetun perspektiivin/dimension mukaan (Popper).
Minulle ei nähtävästi ole annettu armolahjaa ymmärtää sinua.
Sekoitat - minä huomautin sinulle tästä jo toisessa yhteydessä - konteksteja keskenään täysin epäkoherentilla ja epärelevantilla tavalla.
Käytät 'taikasanoja' Peirce tai truthlikeness, mutta olet itse pihalla kuin lumiukko, mitä tulee siihen 'sekametelisoppa-diskurssiin', jota vedät.
Yritä nyt hyvä ihminen muotoilla edes yksi järkevästi formuloitu argumentti, joka perustuu johonkin teesiin, aksioomaan tai vastaavaan kategoriaan.
Onko sinulla ylipäätään mitään perusteesejä tai aksioomia vai oletko jonkunlainen filosofian tehosekoitin? Mutta jopa Deleuze pahimmillaan voittaa sinut siinä 'kulinarismissa'.
Sen verran pitää filosofiaa lukeneen kuitenkin osata, että ainakin ymmärtää, miten pätevä argumentti rakennetaan, eikä vetää esimerkiksi semiotiikkaa kuin kaniineja hatusta katselijoiden haukkoessa henkeään: miten tuo on mahdollista!?
Toisin sanoen, mistä hän puhuu? Mitä hän oikein tarkoittaa? Mistä oikein on kysymys?
Filosofia on perimmältään HELVETIN yksinkertaista, joten älä siis sotke asioita ja tee niistä monimutkaisempia kuin ne ovat.
Sorry.
HG
'Minä siis ihmettelen sitä, että valitsit tämän aiheen blogiisi juuri tämän päivän päätteeksi'
Luovana pidän minäkin itseäni.
Luepa uudelleen edellinen päreeni tahtomisesta ja tyhjyydestä. Alkaako jo valo palaa missään kohdassa tietoisuuttasi?
Jos ei, niin sytytä sisäiset valosi, koska saatat silloin nähdä paremmin, jos ajatuksesi on liian himmeä.
Tyhjyys on usein myös pimeä.
Samat sanat sinulle: olet tarttunut ismeihin kuin höyhen takiaiseen.
Minä pidän sinua vain ikuisesti omissa jutuissasi pyörivänä mattotehtailijana: et ymmärrä elämästä mitään mutta osaat ulkoa kirjaston kaikki kirjat? Puhu sinä tehosekottimesta minä puhun ulkoaopitusta (oman loogisen kuvitelman) aksioomamaailmasta, mikä ei ole sama kuin holistinen maailma.
En siis ole ikinä edes halunnut lukea filosofiaa sen vanhentuneen käsityksen mukaan (mitä suurin osa on, sitä myöntävät loogikot jotka työstävät loogisia historiallisia eeroja). Logiikka on siis kahlinnut jotenkin yksinkertaiseen aksiomaattiseen kuvitelmaan asiat; mutta yritäpä litistää jotain pyöreää; se repeää ja niin repesi myös logiikka.
Ja logiikka on sentään filosofian yksi kantavista voimista. Ilman kunnon ei-aksiomaattista käsitystä mm kielestä meillä on vain tämä tehosekotin-malli mitä kiitettävästi käytän. Kiitos siitä.
Wittgenstein on siitä esimerkki ja kyllähän sinä häntäkin ymmärrät, toki sitä on pyöritelty niin pitkään, ettei sitä voi olla ymmärtämättä: Livet är allt som är fallet (en muista numeroa; selittää kaiken).
Livet är allt som är fallet! Hördu Räsänen; Fallet. Mieti sitä.
Kerron sinulle dosentti Heikki Kannistolta Heidegger-luentokurssilla kuulemani anekdootin.
Kaksi miestä istui kapakassa kaljalla. Toinen sanoi: 'vaimoni puhuu minulle koko ajan, mutta en ymmärrä mitään siitä, mitä hän tarkoittaa.'
Vääräleuat ovat kuulemma joskus vitsailleet Heideggerin filosofiasta vähän samaa. Äijä kirjoittaa lähes määrättömästi, mutta kukaan ei ymmärrä siitä juuri mitään.
Onko sinusta Heideggeriksi? Mitä yhtä suurta sinun mahdollisissa ideoissasi voisi olla kuin on Heideggerin filosofiassa? Jota kukaan ei myöskään ymmärrä (tämä on tietysti liioittelua ja suuri kärjistys).
No - aika näyttää.
PS.
Minä en ole loogikko. Rationalisti kylläkin.
Jos on siis pohjalla sairas lapsuus ja sen päälle lukee helvetisti filosofiaa se sairas lapsuus värittää jokaisen analyysin johonkin myös outoon valoon koska filsofiaa pitää lukea vain sellainen ihminen joka on riittävän viisas siihen.
HG kirjoitti ehkä ensimmäisen täysjärkisen ja hyvän pointin koskaan, ja RR alkoi heti suomia kommenttia älyttömyydestä ja pointittomuudesta. Wtf? Osuiko liian arkaan paikkaan?
anonymous
'HG kirjoitti ehkä ensimmäisen täysjärkisen ja hyvän pointin koskaan,'
Kerro minulle, mikä se pointti oli! Ja kerro selkokielisesti, koska minä en tiedä mitään.
Itse pidän annettua esimerkkiä puheena asian vierestä sekä epäkoherenttina ja sisäisesti ristiriitaisena, jossa itse teesi hajoaa kuin korttitalo vailla selkeitä ja vankkoja päättelyrakenteita.
Ainakin retoriikka on kertakaikkisen pihalla siitä kontekstista, jossa minä teemaa pohdin.
Please. Älkää lukeko psykoanalyysia - koskaan. Se näköjään vain ahdistaa teitä ja saattaa teidät ymmällenne.
Unohtakaa koko juttu.
Ja mikäli tuo perusteettomien ja omaa monologia toistavien päänpaukutusten linja jatkuu, lennätte ulos tästä blogista niinkuin niin moni muukin ennen teitä.
Olkaa niin hyvät.
Minä en tarvitse kommentaattoreita, jotka pystyvät vain närkästelemään, polemisoimaan ja sotkemaan asioita älyllisesti, mutta eivät perustelemaan johdonmukaisesti vaan ainoastaan omien hajanaisten ja impulsiivisten ideoittensa kaaoksessa hapuillen.
*
Olen tämän homo garrulukselle jo joskus aiemminkin todennut, enkä aio siitä enää kolmatta kertaa huomauttaa.
zaaatanan rabies vai? höh
Ai mitä?
mitaan ei pitaisi irrottaa ihmisesta itsestaan, mutta if y insist se on tiedettä_?
Post a Comment