Kirjamessujen satoa

27.10 Kone toimii ja kielimafia on siltä osin tyytyväinen. Lähetän terveisiä niille, jotka ovat sosiaalisempia kuin minä ja todella kävivät kirjamessuilla. Toivottavasti löysitte monta tutt - öö - kirjaa. Ja tehän löysitte. Sosiaaliset suhteenne ja habituksenne ovat 'kunnossa'. Kiitos kirjojen (hymiö).
I
Kävin tänään kirjamessuilla. Näin iineksen, garruluksen, merin, kalevin, leonooran, ripsan, petrin, mattitanelin ja monta muuta suurta kirjojen ystävää, jotka olivat tulleet näyttämään itseään vuoden ehkä merkittävimmässä sivistyneinä itseään pitämien ihmisten gaalassa.

Kirjailijat puheineen ja kirjoineen olivat näille ihmisille kuitenkin toissijainen - pekkä tekosyy, jos saan kärjistää - tulla paikan päälle. Seurapiiriikoketeria, tuttujen ja hieman tuntemattomienkin tapaaminen sen sijaan olennaisinta.

Sivistyneen societeen kissanristiäiset - sitä ovat kirjamessut. Ja olkoon - täytyyhän niin sanotuilla paremmila piireillä olla oma 'Derbynsä', jossa henkilökohtaisen, persoonallisen habituksen puitteissa, karismalla ja uskotellulla arvovalla luodaan distinktioita - siis rankijärjestystä (hierarkiaa ja erottautumista) suhteessa muihin - suhteessa samalla sosiaalisella kentällä vaikuttaviin ja toimiviin kilpailijohin käyttääkseni taas noita aina niin yleispäteviä bourdieulaisia termejä, joissa ehkä jossain määrin vastoin Bourdieun omia intentioita voi havaita mitä ilmeisimmin Nietzschen distanssin paatoksen vaikutusta.

Kirjamessut voidaan rinnastaa vuotuiseen muotiskaalaan ja ylipäätään muodin filosofis-psykososiaaliseen funktioon. Halutaan tutustua, tulla lähelle eli kokea samanarvoisuutta muiden kanssa, ja kuitenkin samalla perimmäisenä pyrkimyksenä on tarve osoittaa muille oma persoonallinen erinomaisuutensa - oma erottautuvuutensa joidenkin tuttujen lukutottumuksista ja kirjallisista intresseistä - tai mikä vielä tehokkaampaa - omahyväiseen ylemmyyteen perustuva, kateudesta kumpuava intohimo viestiä toiselle: niin - minä olen jo tutustunut ja/tai jo lukenut nuo mainitsemasi kirjat ja minulla on sen ja sen mainitsemasi kirjailijan kaikki teokset kirjahyllyssäni.

Tälla tavoin osoitetaan toiselle, että minun ja hänen välillä vallitsee aito sivistyksellinen ja jopa tietoisuudellinen ero - siis distinktio habituksen ja yleisesti ottaen kirjalliselitistisen elämänmudon tasolla. Minä hallitsen kirjallisen jargonin, kirjalliset sutkautukset ja sloganit sekä myös omaan laajemmat kirjalliset faktatiedot paremmin kuin sinä - and you better believe it! Olen arvostettavampi ihminen kuin sinä.

II
Tärkeintä siis ovat tapaamiset tuttujen kanssa ja vasta sen jälkeen itse kirjailijat puhumassa ja esittelemässä kirjojaan, vastaamassa kysymyksiin ja jopa keskustelemassa innokkaan fanin kanssa.

Kahvi- ja muu tarjoilu, tyhjänpäiväisen joskin ajoittain jopa hauskan small talkin loputon porina sekoittuneena yleiseen hälinään ja touhuun viehättää tyypillistä kirjamessun kävijää ylivoimaisesti kaikkein eniten.

Luokaamme nyt hieman tarkempi katse alussa esittämiemme blogikolleegoitteni kirjaintresseihin. Aion itse yrittää pysytellä ikäänkuin anonyymina, objektiivisena kertojana, joskaan en voi välttää ajoittaista pistokommentointia, joka saattaa tosin ärsyttää eräitä: - taas tuo Räsänen yrittää nostaa arrogantisti profiiliaan ja ivata sarkastisesti muita ihmisiä.

Tällaisten lausumien esittäjille voin vain todeta - sitä saatte, mitä olette tilanneet. Siis kriitikkohoukan, joka uskaltaa sanoa ääneen, että teidän uudet 'vaatteenne' ovat mauttomia ja lähinnä muodin orjuuden kahlitsemia trendibrändejä, joihin ei perimmältään sisälly, ja jotka eivät ilmaise, mitään omaa tyyliä. Te pelaatte pelkkää imitaatiopeliä, jolla tässä yhteiskunnassa on totuttu saamaan itsensä esiin arvostettavalla tavalla esimerkiksi osallistumalla kirjallisiin 'missikisoihin'.

Minä - kyynikko Diogenes tynnyrissäni voin pilkata teitä täysin avoimesti, koska minulle nuo arvostukset ovat yhdentekeviä, enkä näin ollen ole sitonut omaa sosiaalista, esteettistä tai moraalista habitustani mihinkään niistä kuin siinä välttämättömimmässä määrin, että pysyn edes siedettävällä tavalla hengissä, jotta pystyisin iskemään kritiikin piikkejä älyllisesti laiskaan ja teennäisesti tekopyhään lihaanne.

Lopuksi myönnän kyllä olevani epäoikeudenmukainen, koska seuraavassa kappaleessa kuvattujen bloggareitten kirjavalinnat ilmentävät mielestäni ajoittain varsin hyvin heidän omia persoonallisia kiinnostuksen kohteitaan ja siten jopa heidän tyyliään!

III
1) Huomaan, että Iines etsi käsiinsä hiukan harvinaisemman? Hertta-sarja-klassikon: Rakas - tule jo. Se on hellyttävän romanttinen kertomus nuoren tytön seksuaalisesta heräämisestä ja kasvamisesta itsenäiseksi naiseksi miesten sovinistisessa maailmassa.

2) Garrulus tutkii intensiivisesti pedagogis-loogis-filosofis-psykologis-semanttis-poliittis-semioottista tutkimusta Miten opettaa mies ymmärtämään, tottelemaan ja kävelemään oikeassa olevan naisen talutusnuorassa? On ilmeistä, että vain garrulla itsellään on kompetenssia tämän poikkitieteellisen 'tehosekoituksen' de- ja rekoodaukseen.

3) Meri sen sijaan ei ole valinnut vain yhtä kirjaa vaan 387 teosta, jotka käsittelevät kaikkea mahdollista rakkauden filosofiasta, estetiikasta, feminismistä, taidehistoriasta, kulttuurintutkimuksesta, muotoilusta, kuolemakulteista, kosmologiasta, evoluutiobiologiasta, geenitutkimuksesta, tietoteoriasta aina moderneimpaan kirjallisuuteen asti.

Joycen 'humoristista' Finnegans Wakea Meri lukee jo seitsemättä kertaa! Ja jokaisella uudella lukemalla häntä naurattaa enemmän ja enemmän; - katsokaas, kun joku osaa englantia kuin aboriginaali skotti, niin hän ymmärtää nauraa jo pelkästään itsestäänselvyyksillekin - refleksinomaisesti.

Merin suurin ihastus ja fanitus messuilla on kuitenkin ollut Stephen Fryn uusi äänikirja: Not Quite Interesting. Tässä äänikirjassa Fry yksinkertaisesti vain nauraa kolme tuntia yhtä soittoa(!?)

4) Kalevin kirjavalinta löytyi nopeasti. Miten uskoa valtioon, jota ei koskaan ollut olemassa-teoksessa yhdistyy sekä utooppinen, marxilainen, körttiläinen että perustuslaillis-parlamentaaris-tasavaltalainen monarkismi, jossa yrittämisen vapautta kannustetaan maltillisesti, asiallisesti, vakaasti, vakavasti ja pitkällä tähtäimellä. Myös asiallisesti ja korrektisti.
Hieman mystisenä lisukkeena tätä asiallista mutta kuivaa aihetta ryydittämään Kalevi on valinnut Simone Veilin postuumin - vastikään löydetyn teoksen: Elektronit, usko ja vastuullinen demokratia mystiikan aikana. Sitä hän opiskelee Merin kanssa, joka joskus hieman haukottelee kesken lukupiirin - mutta ei toki niissä kohdissa, jossa puhutaan mystiikasta.

5) Leonoora ihastui Kaari Utrion historialliseen tarinaan Lapaset ja sovinismi , joka kertoo, miten Katarina Jagellonica opetteli kutomaan lapasia (myöhään Suomeen tulleen) myöhäisrenessanssin tyylistä ja tavoista höynähtäneelle puolisolleen, Suomen suuriruhtinaalle, Ruotsin kruununprinssi herttua Juhanalle. Utrio painottaa jälleen topakasti ja opettavaisesti feministisessä tutkimuksessaan, että 'olisi vain Katarina pannut puolisonsa kutomaan omat lapasensa, eikä alistunut moiseen, ala-arvoiseen nyhjäykseen, jolle Juhana ei osannut lainkaan antaa sille kuuluvaa arvoa'. Nih!

6) Ripsan valinta oli arvattavissa: Kissojen sielunelämä uusimman kognitiivisen tutkimuksen valossa. Hän kertoi ryhtyvänsä heti opettamaan kirjan oppeja sekä Leolle (joka on leijona ja hänen miehensä) että lukuisille kissoilleen, joilla on tunnistettavissa oleva oma persoona, ja jotka osaavat puhua suomea. Hämmästyttävää! Kirjasta tulee taatusti olemaan hyötyä kunnon empiristi-uusbehavioristille.

7) Petri löysi aarteen: Augustinuksen hepreaksi käännettyjen koottujen käsikirjoitusten alkuperäisversiot XXXXX, joiden hinta tosin hipoo taivaita, mutta niin hipoo niiden tekstikin. Saadakseen himoitsemansa teologis-filologisen aarteen itselleen, Petri panttasi koko Lapinlahden kristillisen opiston tiluksineen takuiksi ja on nyt tuon ekstreme-harvinaisuuden onnellinen omistaja - kunnes ulosottomies kolkuttaa ovea - mitä toki emme toivo tapahtuvaksi vaan, että Petri voittaisi Wiking-lotossa päävoiton ja pystyisi maksamaan käteisellä kirjavelkansa.

8) Mattitaneli etsi pitkään, mutta sitten kolahti: Immanuel Kantin ainoa, julkaisematon romaani: Äitini ymmärryksen muodot ja hänen ehdottoman rakkautensa käskyt. Romaani antaa mainion näkökulman nuoren Immanuelin myöhemmän filosofian psykohistorialliseen taustaan - jos ja vain jos se on totta. Siinä asiassa riittänee MT:llä pohtimista vielä moneksi illaksi. Miten todistaa biografisen ja tekstuaalisen välinen kytkös ja sidos lankeamatta kuitenkaan uuskriitikkojen (etenkin Beardsley) kritisoimaan intentioharhaan fiktiivisiä tekstejä tulkitessa.

IV
Kas näin olen kuvaillut lyhykäisesti Helsingin kirjamessujen luonnetta kirjasivistyneistön societee-kissanristiäisinä ja eräitten merkittävien bloggareitten siellä tekemiä kirjavalintoja perusteluineen.

Itselläni olisi vielä paljonkin sanottavaa kyseisestä teemasta, mutta olkoon tämä kirjoitus jälleen ikään kuin ensimmäinen osa kertomusta, johon palaan myöhemmin.

Ja kuten jokainen lukija lienee vakuuttunut - kaikki tässä kirjoitettu on totta ja itse koettua - jokaikinen sana!

Linkkejä:

Iines: http://i-iines.blogspot.com/

Homo Garrulus: http://www.blogger.com/profile/03239267005383788511

Petri: http://petjar.blogspot.com/

PS. Saatan kehittää tälle Kirjamessu-päreelle jatkoa. Aihe vaikuttaa niin kovin inspiroivalta.