Veijareita ja filosofeja

Valikoin muutaman aforismin muutamalta tunnetulta filosofilta ainoana kriteerinä sutkautuksen nasevuus ja hauskuus. Lopputulos on siis ainakin jossain mielessä oman itseni näköinen. Kuten huomataan - Kierkegaard oli viedä melkein koko potin.
(Kielimafian fideistit halusivat lisätä vielä yhden Pascalin klo. 22.50)
¤
Tulimme liian myöhään jumalten ja liian varhain olemassaolon kannalta. Ihminen on runo, jonka olemassaolo on aloittanut. (Martin Heidegger)

Kuinka voisi osa tuntea kokonaisuuden? (Blaise Pascal)

Ihminen on vain ruoko, haurainta luonnossa, mutta ajatteleva ruoko. Koko maailmankaikkeuden ei tarvitse asettua aseisiin musertaakseen hänet. Höyry, tilkka vettä riittää hänen surmaamiseensa. Mutta vaikka maailmankaikkeus musertaisi ihmisen, hän olisi kuitenkin surmaajaansa ylevämpi, sillä hän tietää kuolevansa, tietää maailmankaikkeuden ylivoiman. Maailmankaikkeus ei tiedä siitä mitään. (Blaise Pascal)

Sydämellä on syynsä, joita järki ei tunne, se tiedetään tuhannesta asiasta. (Blaise Pascal)

Kaupungit ovat ihmiskunnan viemäri. (Jean-Jacques Rousseau)

Ajattelutila on luonnonvastainen tila. (Jean-Jacques Rousseau)

Kirjoittaaksesi hyvän rakkauskirjeen sinun on aloitettava se tietämättä mitä tahdot sanoa ja lopetettava tietämättä mitä sanoit. (Jean-Jacques Rousseau)

Vasta silloin olemme täysikasvuisia kun pystymme antamaan anteeksi vanhemmillemme. (Jean-Jacques Rousseau)

Rakastuneen ihmisen omatunto on hiljaisempi kuin kenenkään muun. (Arthur Schopenhauer)

Hengen luonne ilmenee tuntemalla sen täydellinen vastakohta. Kuten aineen substanssi on paino, niin, meidän täytyy sanoa, hengen substanssi, olemus, on vapaus. (G.W.F. Hegel)

Puhun mieluiten lasten kanssa. heistä voi sentään toivoa tulevan järjellisiä olentoja. Mutta ne, joista sellaisia on jo tullut -- herra varjelkoon! (Sören Kierkegaard)

En kerta kaikkiaan viitsi. En viitsi ratsastaa, se on liian liikunnallista; en viitsi kävellä, se on liian rasittavaa; en viitsi panna maata, sillä silloin olisi joko noustava, mitä en viitsi, tai jäätävä makuulle, enkä viitsi sitäkään. Kaiken kaikkiaan: minä en viitsi. (Sören Kierkegaard)

Sokrateelle filosofia oli vain elämää, Platon teki siitä oppirakennelman. Apostolisen sukupolven kristityille usko oli vielä vain elämää, sittemmin se kehitettiin opiksi, ja lopulta siitä tehtiin tiedettä. (Sören Kierkegaard)

Tulen juuri seurueesta, jonka sielu olin. Sukkeluudet pursuivat suustani, kaikki nauroivat, he ihailivat minua - mutta lähdin pois - tämän ajatusviivan tulee olla pitkä kuin maan kiertoradan säde ---------------------------------- -------------------------------------------------- ja halusin ampua itseni. (Sören Kierkegaard)

Monesta miehestä on tullut kirjailija naisen ansiosta, mutta ei sen naisen ansiosta, jonka hän sai … . (Sören Kierkegaard)

Ajattelija ilman paradoksia on kuin rakastaja ilman intohimoa: keskinkertaisuus. Jokainen intohimo toivoo aina korkeimmassa potenssissaan omaa tuhoaan; niin on myös ymmärryksen ylimpänä intohimona halu löytää kompastuskivensä, vaikka tuo kompastuskivi tavalla tai toisella koituisi sen kohtaloksi. (Sören Kierkegaard)

Ilman riskiä ei ole uskoa. Usko on nimenomaan vastakohta sisäisen äärettömän intohimon ja objektiivisen epävarmuuden välillä. Jos pystyn käsittämään Jumalan objektiivisesti, en usko, mutta juuri siksi, että en siihen pysty, minun täytyy uskoa ... . (Sören Kierkegaard)

Niin kauan kuin sinua kiitetään, usko aina, ettet ole vielä omalla radallasi, vaan jonkun toisen. (Friedrich Nietzsche)

Huomaan, kun tätä kirjoitan, etten ole kylliksi itseäni ymmärtänyt (Immanuel Kant)
*
www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit2.htm