Kirjoitettu kommentiksi Mummolle päreessään Kuin olisimme hukassa.
(Kielimafia hörppii aamuteetä ja naureskelee pateettisuudelleni korjaten toista lausekappaletta klo: 09.30. Päätimme sitten vielä muuttaa ilta-auringon oranssiseksi toiston välttämiseksi ja saadaksemme muka värielävyyttä tekstiin - klo: 18.20.)
*
Kirjoitat ihanasti. Juttujasi lukiessa:
Tuntuu kuin so(u)utelisimme tyyntä järvenselkää kaislikon reunalla pienten ahventen pulpahdellessa pintaan hamuamaan veden kalvoon takertuneita hyönteisiä meidän vain katsellessa liikkumatta toisiamme - vaieten ja salaperäisesti myhäillen kuin kaksi ajan ja paikan tajun menettänyttä patsasta, joiden silmät ovat kiinnittyneet toisiinsa - mitään näkemättä, mitään tajuamatta ja kuitenkin rakastuneina - ikuisuuden kosketuksen rakastetussaan vaistoten.
Airojen liikkeestä pienet laineet väreilevät kasvaen yhä suuremmiksi ympyröiksi.
Emmekö me kaksi ole juuri kuin nuo ympyrät, jotka laajetessaan viimein koskettavat toisiaan ja muuttavat muotoaan - vääntyvät ja murtuvat laantuakseen lopulta, kunnes yhtyvät peilityynen järven pinnan nirvanaan oranssisen auringon laskiessa hitaasti ja hellästi puiden latvojen taakse.
Näin alkaa hämärtyvä ilta, syvenevä ilta - yhä pakahduttavamman tunteen vallatessa mielen.
Veneemme kaartuu kohti rantahiekkaa, kaislikkoa hyväillen.
Olemme perillä. Usvanharmaa, haaleansininen yö odottaa meitä. Sinua ja minua.
15 comments:
Då får man väl gratulera då! Grattis på den saken båda två: Grattis jättemycket av Garru.
Tack så mycket HG.
Eikö suomenkieli olekin kaunista?
Proosarunon kirjoittamiseen tarvitaan minun mielestäni vain kaksi asiaa: 1) 'oikea' tunne ja 2) sanat, jotka vastaavat tuota tunnetta mahdollisimman pätevästi.
Oikeita sanoja ei ole aina kovin helppo löytää - niinkuin ei sitä 'oikeata' tunnettakaan.
Mutta kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla, vaikka hyvä kielellisyyden taju auttaakin asiaa huomattavasti.
Voi voi sinua RR: miksi menit heittämään huulta asiasta, missä sinun tietosi eivät silti riittäneet?
Katso HG:n profiilit jälleen (ja koko ajan ovat paskamaiset mies-ja-nais-valmentajat ja kaikenlaiset räkä-konsultit silti lukemassa ja ottamassa oppia; mutta uskotko, että hyväksyisivät minua enää milloinkaan; ei ei ei
koska narsisti ei lopeta ennenkuin on tappanut: se on juuri sen ihmistyypin ominaisuus; eivät lopeta, ennenkuin ovat saaneet tappaa ja juoda verta. Ovat siis pahoja Rauno; todellisia verenimijöitä ja lässyttävät silti kauniisti itse muille - mutta eivät itse suostu oppimaan; puhumaan muiden oppimisen tärkeydestä; eivät itse. Itse ovat sikamaisia selän takana aina. Ja saavat naisia luokseen; joten unohda humanismi; otetaan terrorismi vaan hyväksytyksi jos kerran aidosti humaaneja (ja osaavia) pitää aina ensin tuomita ja rikkoa ja tappaa jotta itse saisi puhua rauhasta. Sehän on perverssiä.
Olen ihan häkeltynyt näin kauniista. Kiitos, että sinulla tulee tuollaisia tunteita.
Tunnustaudun ihmiseksi, joka lapsena tuijotteli tipahtelevista pisaroista syntyneitä ympyröitä järvenpinnassa. Ja kiinnostavaa oli juuri se, mitä tapahtuu, kun kaksi ympyrää kohtaa. Olen varmaan osannut laskea sellaisia tehtäviä fysiikan tunnilla joskus. Interferenssi, olisiko se oikea sana?
"Älä sotke ympyröitäni." Eivätkö ne olleet eräänkin viimeiset sanat?
Luulen muuten, että sinä olet enemmän "kohti"- kuin "perillä"-ihmisiä. Se on romantikon tauti.
Kiitos RR, kun opastit minut mummon sivulle. Hänellä on ollut sinuun(kin) hyvä vaikutus. Soutelukohtaus tuli suoraan sydämestä ja se tekee hyvää myös lukijalle.
Nautin myös kirjamessu-raportistasi. Jatka siihen tapaan, jätä hetkeksi filosofia, teologia, sivistyssanat ja tieteen tuntu. Olet parhaimmillasi tunteikkaana.
mummo
Tämä 'runo' kannattaa lukea ääneen - ja hartaasti. Kirjoitin sen nimenomaan lausuttavaksi.
Kyllä - minä olen 'kohti-ihminen'. Pateettisen 'uhkaavasti' kohti ;)
Itse asiassa yritän kirjoittaa loitsuja, jotka saavat kuulijan vaipumaan transsitilaan.
Shamanismi ja romantiikkahan eivät ole kaukana toisistaan. Kummassakin on perimmältään kyse hengestä (der Geist, spirit) ja inspiraatiosta.
Inspiraatiossa (in - spire/itus) henki tulee ihmiseen ja tämän jälkeen se shamanistisesti julkituodaan tai 'ulkoistetaan' taiteessa.
Ai että mikä henki? Se sinun on itse osattava tuntea ja kuvitella.
vaari
Totta. Lienen parhaimmillani tunteikkaana - mutta kuten vihjaat - myös hieman absurdina ja kriittisenä satiirikkona.
Tuskinpa kuitenkaan jätän filosofiaa ja teologiaa, koska ajatteluni perusta on niiden varassa.
Mutta estetiikkaa ja taidetta pyrin kyllä lähestymään aiempaa enemmän - sekä teoreettisesti että performatiivisesti eli muun muassa tämänkaltaisten proosarunoviritelmien puitteissa.
metrossa tapasin miehen joka transsinomaisesti tuijotti eteensa rauhallisesti, hypnoottisesti..mita lie napannut, voi olla ettei mitaan
minusta se oli vaikuttava
pesassa
Unabomber oli loistava matemaatikko ja rationaalinen ihminen. Tunteet ovat vain heille jotain, josta puhuvat; eivät edusta niitä.
Edustavat sadismia tai sen kaltaista tunnetta, ja siihen käytetään häikäilemättä mitä vaan; kunhan show goes on. Ja tätä genetiikkaa alan jo uskomaankin; Itä-Suomessa elää ihmisiä, joiden sisäsiittoisuus on tehnyt (yhdistettynä kirkolliseen uskomusmaailmaan) pahaa jälkeä ja näitten ihmisten teot ovat suoria, rationaalisen sujuvia ja loistavia mutta se, ketä tapetaan matkalla onneen - ei ole väliä. Häikäilemättömiä, eivät tunne mitään sanan varsinaisessa mielessä. Eivät ikinä laittaisi kaksi tikkua ristiin, jotta olisivat sitä mitä kauniit sanat sanovat.
Syöttävät nälkäisille kuvan voileivästä; eivät ikinä voileipää sillä se maksaa.
mita voi sitten maksaa_+:? mita tapahtui:_?
Post a Comment