Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun alkuräjähdys on 'todistettu'?

Kirjoitettu kommentiksi ripsalle ja kumppaneille Kalevi Hotasen päreessä Roaska (eriskummaisia persoonallisuuksia).
*
ripsa kirjoitti:
'Mutta meri, kyllä on niin, että esimerkiksi tähtitieteessä vaikuttaisi todella lähenevän, ja siis oikeasti, tuon Suuren Pamauksen selviäminen.'
*
Mitä silloin ja sitten tapahtuu? Minä kerron: ihmisen eksistenssin ja olemisen kannalta ei mitään. On sitten asia erikseen, jos opimme tuon 'keksinnön' myötä taas paremmin manipuloimaan fyysistä maailmaamme.

Teknologiseen 'theosikseen' me varmaankin vielä kerran tulemme tuhoutumaan. Mikä ironia: onko tuhoutumisemme käytännössä sama asia kuin 'jumalallistumisemme'?

Kaikki uskonnot ovat samanarvoisia ja siten ikäänkuin samalla lähtöviivalla. Tosin sellaisia uskontoja, jotka pyrkivät sekoittamaan eksaktia tiedettä dogmaansa ikäänkuin sen pätevöittämiseksi, nimitän taikauskoksi. (Ovatko siis kaikki uskonnot taikauskoa..?)

Nimittäin - väite siitä, että uskonto voisi kehittyä samassa mielessä (tiedon kasautuvuus) kuin tiede, on mieletön - yhtä mieletön kuin väite siitä, että tiede voisi korvata uskonnon.

En aio todistaa teille empiirisesti näitä itsestään selviä asioita. Minulle ne ovat joka tapauksessa yhtä kirkkaita ja selkeitä kuin Jumalan ilmestyminen.
Itse asiassa niitä ei edes voi operationalisoida matemaattisesti tai kokeellisesti, vaikka skientistit, nuo astrologien sukulaissielut niin yrittävätkin tehdä.

'Päättelyni' on siis puhtaasti spekulatiivista Hegelin tapaan.

Mitä näin ollen myös buddhalaisuuteen tulee, en preferoi sitä yhtään enempää muihin uskontoihin nähden. Sitäpaitsi mystiikka on mielestäni 'epäillyttävää', mikäli se ei tunnustaudu avoimesti joko taiteeksi tai 'mielenhäiriöksi'.

Olen tehnyt seuraavan jaottelun:

1) Profeetat ovat 'ideologisia innovaattoreita', 2) mystikot ovat pohjimmiltaan 'taiteilijoita' ja 3) askeetit puolestaan 'kyynikkoja'.

Itseäni pidän askeetti-kyynikkona - ei uskoisi, kun katson peiliin ;/