June 15, 2008

Onnen, vapauden ja ihmisten kalastajan uusi 'tekhne': Catch and Release

Kirjoitettu kommentiksi takkiraudalle päreessäni Ei valtiolle, kyllä vapaudelle: uusliberaalin laillistettu itsepetos.
*
Nonniin. Toimiihan se ongenkoukkuuni asetettu uusi mato.

Kala käy kiinni ja luulee, ettei jää kiinni, kun pystyy perustelemaan asioita paremmin kuin minä latelemalla faktoja pöytään kuin 100 euron seteleitä.

Oleellisinta kuitenkin on, ettei kala edes huomannut jääneensä koukkuun, ja se onkin harrastamani 'kalastusmuodon' - hyvin ekologisen sellaisen - luonne...catch and release...
*
Alan oppia ymmärtämään tapaasi päätellä. Asetan koukkuun madoksi muutaman harkitun liioittelun tai piikikkään kärjistyksen ja kas - jo alkaa sadella odotettuja väärin-tuomioita.

Siksipä en puutukaan suurimpaan osaan kommenteistasi, koska olin kirjoittaessani itse hyvin tietoinen eräisiin tekstikohtiini sisältyvistä ambivalensseista ja heikkouksista, mitä empiriaan/tosiasiakuvauksiin tulee.

Tosin painopisteeni on yleensä toisaalla - en ota faktoja vain yhdestä perspektiivistä annettuina ja tulkittuina - deskriptivismin periaatteella.
Sitäpaitsi jos deskriptivismi olisi totta, eli nimet ilmaisisivat aina ja joka tapauksessa oikein objektien ominaisuuksia/merkityksiä, mitään keskustelua ei tarvittaisi - tieteellinen tutkimus selvittäisi kaiken kuin automaatti, joka päivittää itsensä tietokoneohjelman tavoin.

Mutta ihminen ei ole tietokoneohjelma, ja nimet määrittävät objektien merkityksiä paljon suuremmassa määrin ja paljon monimutkaisemmin kuin realismiin ja objektivismiin taipuvaiset naturalistit kykenevät oivaltamaan.
*
Vapaudesta ja onnesta en kuitenkaan ajattele samalla tavoin kuin sinä.

Mutta ilmeisesti naisen aivot 'eli' hänen perimmäinen itsesuojeluvaistonsa tosiaan toimii vapauden ja onnen suhteen toisin kuin miehen itsetehostukseen pyrkivä ego.

Ensinnäkin sinä sekoitat vapauden ja onnen sinänsä tarkeään turvallisuuden tavoitteeseen. Ei voi olla vapaa eikä onnellinen, jos ei koe oloaan aidosti turvatuksi ja turvalliseksi.

Turvallisuus toimii kyllä vapauden ja onnen välttämättömänä reunaehtona, mutta se ei korvaa näitä käsitteitä, eikä siis ole niiden toteutumisen riittävä ehto.
Vapaus ei 'tyhjene' toteutumisensa ehtoihin vaan on aina jotain enemmän kuin ehtojensa summa.

Vapaus sisältää koko arvokeskustelun kaikessa moninaisuudessaan. Kyseessä on tavallaan tämän keskustelun toinen kattokäsite - se toinen on tietysti tasa-arvo, joskin kolmanneksi voidaan luontevasti lisätä edellä mainittujen eräänlainen korollaari, joka on tietysti onni.

Vapaus, tasa-arvo ja onni ovat itsessään äärimmäisen inversiivisiä käsitteitä (ks. PS.) sekä loogisesti, praktisesti että kokemuksellisesti.

Ensinnäkin - 'yhdessä hetkessä' ei voi olla vain yhdenlaista vapautta. Vapaus on aina suhdetta johonkin - sekä itseen, muihin että maailmaan.

'Toinen' voi joko myöntää tai kieltää vapautesi - avoimen väkivaltaisesti tai oikeusteitse. Mutta yhtä lailla ihminen voi itse säädellä omaa vapauden 'astettaan' esimerkiksi paaston ja askeettisen elämän puitteissa tai sitten mässäilemällä ja irstailemalla.

Ihminen, joka istuu vankilassa ei ole vapaa, mutta silti hän saattaa kokea, ettei mikään eikä kukaan pysty vangitsemaan hänen ajatuksiaan, eli hän on sisäisesti vapaa.

On kuitenkin oleellista tajuta, että vaikka vapaus voidaan myöntää tai evätä valtasuhteessa, sitä kuten onneakaan ei voi 'lahjoittaa' toiselle jonain itseisarvona - ikäänkuin hyvä haltija täyttäisi toivomukseni: tee minut onnelliseksi ja vapaaksi.

Ei edes 'oikeaoppinen' rukous voi olla pelkkää omien 'oikeuksien' pyytämistä ja vaatimista.
Sanoihan Jeesuskin: ”Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun.” (Mark. 14:36)

Ymmärrät minun mielestäni vapauden ja onnen liian operationaalisesti ja olosuhdekeskeisesti, mutta jos oletan, että puhut vain omasta ja sinun laillasi ajattelevien puolesta, niin sopii hyvin.
Mutta mikäli yleistät väittämäsi, kuten sinulla(kin ;/) on tapana, liki universaalien totuuksien asteelle, en voi muuta kuin pudistella päätäni - communication failed.

Suorastaan hiukan huvitti (ikäänkuin minun oma tekstini ei olisi huvittavaa - senhän pitäisi olla!) tapa, jolla määrittelit onnen ja vapauden- matemaattisen tarkasti. Teit sen ikäänkuin olisit esittänyt pätevän todistuksen Jumalan olemassaolosta.

Valitettavasti unohdat, että jos vapaus, onni tai jumala olisivat operationalisoitavissa funktionaalisesti, tämä edellyttäisi aina jo alunperin näiden käsitteiden sisällön/olemassaolon ennalta oletettamista määreinä/suureina.
Mutta juuri se sinun piti todistaa eikä etukäteen olettaa ja käyttää tuota oletusta perusteluna sen totuudelle = kehä.

Matematiikassa 'kehät' ovat hyväksyttävissä ja kontrolloitavissa, mutta mitä matemaatikko tässä tapauksessa oikein tekee?
Matemaatikkona tai loogikkona toimit ikäänkuin voisimme ottaa ½ verran vapautta ja ½ verran onnea, sekoittaa niitä keskenään, leipoa niistä makoisan kakun ja saada siten optimaalisen yhdistelmän kumpaakin.

Vielä mielettömämpää olisi tietysti ottaa 1 kokonainen Jumala ja todistaa hänen olemassaolonsa ½ todennäköisyydellä kuten filosofi Richard Svinburne tekee. Huippuälykkäilläkin voi siis ilmetä selviä taipumuksia idiotiaan...

Ja vaikka vapaus, onni ja Jumala sekä 'heidän' derivoitu funktionsa voitaisiinkin määritellä ties miten tarkkaan, niin aina tulee joku Räsänen (idiootti kai hänkin?) ja tokaisee: hienosti todistettu, mutta miksi minä en usko vieläkään?

Kas kun uskomiseen tarvittaisiin propositionaalisen todistuksen ja/tai empiirisen evidenssin jälkeen vielä tuo kuuluisa acceptance - hyväksyntä, mitä se sitten ikinä lieneekään. Joka tapauksessa kyseessä ei ole tahdon akti, joka seuraa muka kausaalisesti itse todistuksesta.

Sitäpaitsi Tuomas olisi aivan perustellusti voinut sanoa ylösnousseen Jeesuksen nähdessään, että 'en usko - tuo mies ei ole ihminen vaan henki (illuusio, hallusinaatio), mutta Nasaretin Jesse oli eläessään ihan varmasti lihaa ja verta'.

Joten siinähän toistat kaavojasi: ainoa, mitä tulet minun mielestäni tehneeksi näille ei-deskriptiivisille käsitteille on se, että puhallat niistä niin sanotusti ilmat pihalle eli tyhjennät ne merkityksistään/sisällöistään. Jäljelle jää pelkästään kuolleita muotoja.

Mutta vapaus, tasa-arvo ja onni eivät taatusti ole mitään kuolleita muotoja tai muumioita (Jumalasta en tiedä) vaan eläviä, likkuvia käsitteitä, jotka tulee ymmärtää yhtä aikaa sekä 1) historiallis-diakronisesti kehittyvinä, lineaarisina ja metonyymisina että 2) synkronis-strukturaalis-metaforisesti ikuisina/tässä ja nyt.

Tiivistetysti: a) vapauteni, tasa-arvoni ja onneni voivat olla konkreettisesti vaarassa ulkoisen uhan takia (esimerkiksi sodan syttyessä), mutta b) ne saattavat myös olla menettämässä asemansa persoonallisuuttani tukevina kokemussisältöinä sisäisen, yksilöllisen tyytymättömyyteni ja ahdistukseni takia, jota en useinkaan täysin ymmärrä (psyykkinen deprivaatio, mistä se sitten johtuukaan) , mutta on vielä mahdollista että c) niiden perustavuus juridis-käsitteellisinä sekä psyykkis-energeettisinä, elämälleni mielekkyytä luovina eksistentiaalisina arvoina ja 'merkitysvaikutuksina', joissa yhdistyvät sekä kohdan a ulkoiset että kohdan b psyykkiset determinatit, on vaarassa romahtaa (jolloin kyseessä on a:han ja b:hen redusoimattomissa oleva Angst eli maailman- ja elämänkatsomuksellinen kriisi).

Vapaudella, tasa-arvolla ja onnella on mainituissa kolmessa kohdassa näin ollen i) yhteiskunnallinen, ii) psykologinen ja iii) eksistentiaalinen merkitysulottuvuutensa, joista yhdenkin laiminlyömisestä seuraa kyseisten käsitteitten yksipuolinen ja siten vääristynyt ymmärtäminen, eksplikointi ja soveltaminen.
*
Jätän vastauskommenttini nyt tähän muotoon, koska siinä tuli jo ilmaistua ja määriteltyä ainakin yksi aivan olennainen näkökulma niihin ehtoihin ja edellytyksiin, jotka mahdollistavat puheena olleitten käsitteiden tiedostamisen ja vaikutuksen.
*
PS. Norberto R. Keppen tärkein teoria on inversio, joka tarkoittaa nurin päin kääntyneisyyttä. Keppen mukaan ihminen valitsee havaitsemattaan pahan pitäen tätä hyvänä ja päinvastoin. Esimerkiksi rakkautta pidetään vaarallisena, fantasiaa miellyttävänä, sotaa tarpeellisena, onnellisuutta jonakin vääränä ja niin edelleen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Inversio

6 comments:

mosjoo said...

Ajattelet siis vapautta ja Onnea ?! itsesailytysvaisto nollassa
annat paivittaa itsesi

onko olemassa lansimaista vapautta ja muunlaista. kylla minusta puolikaskin jla on parempi kuin ei ollenkaan, mutta kysymys voi olla tyylista..:)?
mika olikaan se inversiivinen

Anonymous said...

ai niin se olit sina

Ironmistress said...

Kala käy kiinni ja luulee, ettei jää kiinni, kun pystyy perustelemaan asioita paremmin kuin minä latelemalla faktoja pöytään kuin 100 euron seteleitä.

Taisit saada niin ison kalan, että se kiskoo sinut omaan elementtiinsä.

Näin niinkuin luonnontieteiden ammattilaisena ruukinmatruuna on tottunut siihen, että asiat perustellaan latomalla faktat pöytään. Jos ruukinmatruuna latelee niitä kuin 100€ seteleitä, se lienee paras tapa perustella argumentationsa.

Tosin painopisteeni on yleensä toisaalla - en ota faktoja vain yhdestä perspektiivistä annettuina ja tulkittuina - deskriptivismin periaatteella.

Tyypillistä humanisteille, mutta sinusta tulisi hyvin huono luonnontieteilijä, insinööri tai lääkäri.

Sitäpaitsi jos deskriptivismi olisi totta, eli nimet ilmaisisivat aina ja joka tapauksessa oikein objektien ominaisuuksia/merkityksiä, mitään keskustelua ei tarvittaisi - tieteellinen tutkimus selvittäisi kaiken kuin automaatti, joka päivittää itsensä tietokoneohjelman tavoin.

Entä sitten? Onko meillä mitään syytä olettaa, ettei näin olisi?

Mutta ihminen ei ole tietokoneohjelma, ja nimet määrittävät objektien merkityksiä paljon suuremmassa määrin ja paljon monimutkaisemmin kuin realismiin ja objektivismiin taipuvaiset naturalistit kykenevät oivaltamaan.


Tuo on lähinnä magiaan rinnastettavaa argumentointia. Nimet eivät ole mitään muuta kuin pelkkiä deskriptiivejä, ja kaikki nimet perustuvat sopimuksiin, konventioihin. Nimet eivät anna millekään asiaan sisältöä, ne vain kuvaavat sitä. Kyse ei ole oivaltamisesta, vaan asioiden näkemisestä objektiivisesti. Muutoin joudutaan Tyyris Tyllerön uuskieliseen argumentointiin.

Vapaudesta ja onnesta en kuitenkaan ajattele samalla tavoin kuin sinä.

Et varmasti, koska et ole joutunut pelkäämään oman henkesi ja vapautesi vuoksi, etkä ole joutunut kohtaamaan tilannetta, jossa voisit menettää ne. Pidät niitä itsestäänselvyyksinä, jotka tulevat sinulle kuin Manulle illallinen.

Mutta ilmeisesti naisen aivot 'eli' hänen perimmäinen itsesuojeluvaistonsa tosiaan toimii vapauden ja onnen suhteen toisin

Montako kertaa olet joutunut päällekarkauksen kohteeksi? Oliko päällekarkaajien tarkoituksena raiskata sinut, ryöstää sinut vai vain pelkästään pitää hauskaa sairaalla tavalla?

Ensinnäkin sinä sekoitat vapauden ja onnen sinänsä tarkeään turvallisuuden tavoitteeseen. Ei voi olla vapaa eikä onnellinen, jos ei koe oloaan aidosti turvatuksi ja turvalliseksi.

Ei ole mitään sekoitusta. Vapaus ja turvallisuus ovat kaksi eri asiaa.

Vapaus sisältää koko arvokeskustelun kaikessa moninaisuudessaan.

Tosiasioista ei edelleenkään voi muodostaa arvolauseita, enkä näe miksi vapaus sisältäisi mitään arvokeskustelua.

Vapaus, tasa-arvo ja onni ovat itsessään äärimmäisen inversiivisiä käsitteitä (ks. PS.) sekä loogisesti, praktisesti että kokemuksellisesti.

Ei ole mitään syytä olettaa, miksi tämä väite pitäisi paikkaansa. Väite on helposti falsifioitavissa - mietitään tilannetta, jossa eletään orjuudessa, epätasa-arvossa ja kurjuudessa. Jos väite olisi totta, tilanteen pitäisi olla mahdoton, mutta yleensä orjuudessa on myös kurjuutta ja epätasa-arvoa.

Ensinnäkin - 'yhdessä hetkessä' ei voi olla vain yhdenlaista vapautta. Vapaus on aina suhdetta johonkin - sekä itseen, muihin että maailmaan.

Perustele.

'Toinen' voi joko myöntää tai kieltää vapautesi - avoimen väkivaltaisesti tai oikeusteitse. Mutta yhtä lailla ihminen voi itse säädellä omaa vapauden 'astettaan' esimerkiksi paaston ja askeettisen elämän puitteissa tai sitten mässäilemällä ja irstailemalla.

On vaikeaa nähdä, miten ihminen siinä mitenkään säätelisi millään tavoin omaa vapauttaan. Kyse ei ole vapaudesta, vaan haluista ja/tai himoista.

On myös muistettava, että askeesi ja yksinkertaiset elämäntavat eivät tee pelkästään Buddhaa. Ne voivat tehdä myös Hitlerin.

Ei edes 'oikeaoppinen' rukous voi olla pelkkää omien 'oikeuksien' pyytämistä ja vaatimista.
Sanoihan Jeesuskin: ”Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun.” (Mark. 14:36)


Julmilla uskonnoilla on julmat jumalat.

Suorastaan hiukan huvitti (ikäänkuin minun oma tekstini ei olisi huvittavaa - senhän pitäisi olla!) tapa, jolla määrittelit onnen ja vapauden- matemaattisen tarkasti. Teit sen ikäänkuin olisit esittänyt pätevän todistuksen Jumalan olemassaolosta.

Luonnontieteilijöiden huumori on omintakeista, mutta siinäkin on ripaus totuutta. Voimme todellakin suhtautua asiaan myös matemaattisesti, ja ymmärtää asiaa olosuhteiden funktiona: se saavuttaa ääriarvonsa joko vaihteluvälin päätepisteissä tai sitten derivaatan nollakohdassa.

Valitettavasti unohdat, että jos vapaus, onni tai jumala olisivat operationalisoitavissa funktionaalisesti, tämä edellyttäisi aina jo alunperin näiden käsitteiden sisällön/olemassaolon ennalta oletettamista määreinä/suureina.

Miksi emme niin voisi tehdä?

Matemaatikkona tai loogikkona toimit ikäänkuin voisimme ottaa ½ verran vapautta ja ½ verran onnea, sekoittaa niitä keskenään, leipoa niistä makoisan kakun ja saada siten optimaalisen yhdistelmän kumpaakin.

Miksi emme niin voisi tehdä? Puolikaskin on enemmän kuin ei mitään, ja on muistettava, että jos välin toisessa päässä on nollavapaus (orjuus) ja toisessa päässä täysvapaus (anarkia), niin on itsestään selvää optimitilanne on jossain siinä välillä.

Ei ole mitään syytä, miksi emme voisi mallintaa tilannetta matemaattisesti.

Joka tapauksessa kyseessä ei ole tahdon akti, joka seuraa muka kausaalisesti itse todistuksesta.

Kaikki eivät uskoisi, vaikka näkisivät omilla silmillän.

Sitäpaitsi Tuomas olisi aivan perustellusti voinut sanoa ylösnousseen Jeesuksen nähdessään, että 'en usko - tuo mies ei ole ihminen vaan henki (illuusio, hallusinaatio), mutta Nasaretin Jesse oli eläessään ihan varmasti lihaa ja verta'.

Niin?

Joten siinähän toistat kaavojasi: ainoa, mitä tulet minun mielestäni tehneeksi näille ei-deskriptiivisille käsitteille on se, että puhallat niistä niin sanotusti ilmat pihalle eli tyhjennät ne merkityksistään/sisällöistään. Jäljelle jää pelkästään kuolleita muotoja.

Muistelepa, mitä Bertrand Russell sanoi asiasta.

Tiivistetysti: a) vapauteni, tasa-arvoni ja onneni voivat olla konkreettisesti vaarassa ulkoisen uhan takia (esimerkiksi sodan syttyessä),

Vapauden hinta on ikuinen valppaus. Muistelepa Käkisalmen vaakunaa.

mutta b) ne saattavat myös olla menettämässä asemansa persoonallisuuttani tukevina kokemussisältöinä sisäisen, yksilöllisen tyytymättömyyteni ja ahdistukseni takia, jota en useinkaan täysin ymmärrä (psyykkinen deprivaatio, mistä se sitten johtuukaan),

Niin?

mutta on vielä mahdollista että c) niiden perustavuus juridis-käsitteellisinä sekä psyykkis-energeettisinä, elämälleni mielekkyytä luovina eksistentiaalisina arvoina ja 'merkitysvaikutuksina', joissa yhdistyvät sekä kohdan a ulkoiset että kohdan b psyykkiset determinatit, on vaarassa romahtaa (jolloin kyseessä on a:han ja b:hen redusoimattomissa oleva Angst eli maailman- ja elämänkatsomuksellinen kriisi).

Siksi kannattaakin omaksua matemaattis-luonnontieteellinen maailmankuva ja rakentaa maailman- ja elämänkatsomuksensa sen päälle. Se ei romahda. Realismia, Rauno, realismia - myös inhorealismi on realismia.

Homo Garrulus said...

If I get, I never release. Never.

Homo Garrulus said...

Hyvä, että korostit ps:ää sillä noin paljon tärkeää meni vain raskaaksi.
Jotenkin tuttua tämä vuodattaminen ja määrän suhde asiaan.

No, opettaessa oppii eikö vaan RR.

Minä lainaan sinun ps:si jos saan? Laitan sen sinne minun omaan pikku höpönassubloggiin eli pandoran lippaaseen, sinne minne harva eksyy.

Jookos? Onkx okay?

Rauno Rasanen said...

'Tuo on lähinnä magiaan rinnastettavaa argumentointia. Nimet eivät ole mitään muuta kuin pelkkiä deskriptiivejä, ja kaikki nimet perustuvat sopimuksiin, konventioihin. Nimet eivät anna millekään asiaan sisältöä, ne vain kuvaavat sitä. Kyse ei ole oivaltamisesta, vaan asioiden näkemisestä objektiivisesti. Muutoin joudutaan Tyyris Tyllerön uuskieliseen argumentointiin.'

*
Puhumme aivan eri asioista ja/tai olemme aivan täydellisen eri mieltä niistä.
Kuin kahdesta eri maailmasta toisillemme huhuillen.

No - Ernesto Lacalau ja Slavoj Zizek ovat kirjoittaneet tästä asiasta minua paljon paremmin:

http://actuspurunen.blogspot.com/2008/06/sitaatteja-zizekilt-13-alkukasteen.html