June 11, 2008

Tietoisuuden dialektiikan lähtökohta Lacanilla

Sitaatit ovat Janne Kurjen tutkimuksesta/kirjasta Lacan ja kirjallisuus (Poe, Shakespeare, Sofokles, Claudel, Duras ja Joyce; APEIRON, 2004)
*
"Yksinkertaistaen voitaisiin esittää, että kolme järjestystä tai rekisteriä, kuten niitä on tapana kutsua, muodostavat kolme tietyssä mielessä välttämätöntä lähtökohtaoletusta.

1) Ensimmäinen eli reaalisen (R) postuloiva oletus on, että se on, toisin sanoen ranskaksi il y a ja englanniksi there is.

[Reaalinen vastaa osittain perinteisen freudilaisuuden idiä (se, alitajunta, tiedostamaton), mutta on Lacanilla huomattavasti 'laajempi ja syvempi' asia: 'kaikki ja ei-mitään', 'puhdas', ei-kielellinen ja ei-imaginaarinen, jota/jonka voi ilmaista vain fantasian ('oire', uskonto, ideologia, taide jne.) muodossa, mikä kuitenkin merkitsee samalla tiedostamatonta yritystä paeta itsessään mahdotonta/'ei-mitään' = 'kauhistuttavaa' reaalista: kyse on tavallaan 'reaalisen ilmaisevasta kätkemisyrityksestä' (ja päinvastoin) fantasiaan (Zizek) /rr].

2) Toinen eli symbolisen (S) postuloiva oletus on, että kieli on.

[Symbolinen markkeeraa laajasti ottaen kulttuuria ja ylipäätään diskursiivisen järjestyksen muotoja. Mutta huom! - perinteisestä freudilaisuudesta poiketen tiedostamaton/id konstituoituu Lacanilla kielen tavoin (myös imaginaarisella on symbolinsa), vaikka id siis Freud-analogian mukaisesti 'kuuluukin reaalisen rekisteriin', - sillä reaalinen kuten edellä todettiin on ei-kielellinen ja ei-kuvallinen/rr]

3) Kolmas eli imaginaarisen (I) postuloiva oletus on, että on kaltaisuutta (ja täten identiteettejä).

[Imaginaarinen markkeeraa laajasti ottaen naturalistista puolta ihmisessä ja maailmassa - luontoa. Kuitenkin myös imaginaarinen 'operoi' kielellä/symboleilla. Vastaa minää/egoa/tietoisuutta perinteisessä freudilaisuudessa/rr]

Myöhemmässä ajattelussaan, johon palaan Lacanin Joyce-luennan yhteydessä, Lacan kuvaa näiden kolmen rekisterin keskinäisiä suhteita erilaisilla solmuilla, joista yksi on borromealainen solmu, ja esittelee lisäksi neljännen tekijän, jota ilman kolmen rekisterin solmua ei voisi lainkaan muodostua." (s. 28)"

[Luultavasti palaan tähänkin teemaan jossain vaiheessa, sillä minähän - kuten ehkä olette oivaltaneet - tässä ja nyt aivan kirjaimellisesti opiskelen Zizekiä sekä Lacania blogissani!

Tarkennan seuraavassa vielä sitaatilla reaalisen määritelmää ja hiukan myöhemmin borromealaisen solmun kahta muuta ja lopulta mainituissa Joyce-luennoissa käsiteltävää neljättä - tekijää.
Reaalinen saa joka tapauksessa Lacanin ajattelussa tärkeimmän aseman ennen hänen kuolemaansa - 1981/rr].


"Reaalisen rekisteriin kuuluu määritelmän mukaisesti se, mikä ei kuulu imaginaariseen tai symboliseen. Näin ollen Lacan kutsuu sitä etenkin -60-luvulla mahdottomaksi. Mahdoton onkin Lacanille äärimmäisen tärkeä käsite, sillä jossain perustavassa mielessä juuri tästä mahdottomasta psykoanalyysissa on kyse [...].
Reaalista ei pidä siis sekoittaa mihin tahansa 'realiteettiin', 'realismiin' tai 'totuudellisuuteen' näiden ollessa Lacanille ainakin perinteisessä merkityksessään lähinnä symbolis-imaginaarisia konstruktioita. (s. 30)"

[...]

"Jacques Lacan huomauttaa, että vaikka kaikki objektit tiedostetaan egon näkökulmasta, niitä halutaan primitiivisesti ristiriitaisen ja perustavalla tavalla minän (egon) pirstaloiman subjektin asemasta ['käsin'?/rr].

Haluaminen (subjekti) ja tiedostaminen (minä) toimivat siis oleellisesti eri rekistereissä, ensimmäinen symbolisessa, jälkimmäinen imaginaarisessa. Vaikka halun tiedostetut kohteet olisivatkin imaginaarisia, ne saavat merkityksensä jonain haluttavina symbolisessa erojen järjestelmässä.

Subjekti ei voi kuitenkaan haluta haihtumatta itse, ja näin ollen se ei voi myöskään haluta näkemättä, kuinka objekti pakenee sitä äärettömässä siirtymien sarjassa. Näin syntyvää jännitettä subjektin (joka ei voi haluta olematta perustavalla tavalla erotettu objektista) ja minän (egon, josta käsin objekti tiedostetaan) välillä Lacan kutsuu 'tietoisuuden dialektiikan lähtökohdaksi' [kursivointi minun].

Tietoisuus onkin olemukseltaan polaarinen jännite subjektista vieraantuneen minä ja sitä perustavasti pakenevan havainnon, puhtaan percipin, välillä. Ilman minää (egoa) subjekti olisi tiukasti identtinen tämän havainnon kanssa.

Tietyissä oloissa imaginaarinen suhde itseen saavuttaa rajansa ja minä haihtuu tai hajaantuu ja subjekti saostuu kohtaamisessa jonkin sellaisen kanssa, mitä ei missään olosuhteissa voida sekoittaa arkiseen havaintokokemukseen ja mitä psykoanalyytikot kutsuisivat idiksi (s. 36)"
*

PS.
Kun puhutaan symbolisesta Lacanin yhteydessä, niin tätä käsitettä ja sen käyttöä ei pidä missään tapauksessa sekoittaa jungilaiseen symboliikan käyttötapaan ja -tarkoitukseen.
*
http://web.uvic.ca/~saross/lacan.html: A Very Brief Introduction to Lacan.

http://www.helsinki.fi/taitu/estetiikka/henkilokunta.htm (ks. Janne Kurki)

4 comments:

Homo Garrulus said...

Sinulla on edelleen staattisen elämän kuva aivoissasi - asia joka näkyy sinun kaikissa teksteissä (Jos olisit oppilaani katsoisin sinua Bloomin taxonomian kautta ja päättäisin, että sinun osaamisesi on täydellinen mutta sinun asenteesi on puutteellinen ja se näkyy juuri siltä miltä myös Iines aika usein huomauttaa: jonkinlaisena ulkopuolisena elämässä, jossa tulet ikäänkuin ylhäältä "kertomaan mitä kirjoitettu on" mutta se "on" edustaa koko ajan symboliikkaa toisessa hierarkiassa. Kuten papit, jotka laskeutuvat ylväinä kansan keskuuteen mutta eivät tee mitään sille, että tapahtuu vääryyksiä. Ovat siis siinä risti kaulassa, ei risti selässä tai muiden ristimatkoja edesauttamassa.

Sinä siis puhut tasoista mutta edustat omaa "id" tai tietoisuuttasi koko ajan ylhäältä.
Tulkitsijana olet silti myös olemassa ja tässä tapauksessa et pyri kenties siteeraamaan vaan modaliteetti missä haluat (!) olla on kylläkin meidän elämä tässä ja nyt. And I love you for that.

Modaliteetit jäi siis äsken sinulta. Muista, että Peirce on sanonut (kuten Gadamerkin kääntämisestä), että oma minä ja oma tietoisuus (vaikka nämä eivät ole sama asia, niin tässä voidaan niin sanoa kenties) ovat osa sitä signifikaatiota mikä sitten nousee valmiina tuotoksena. Sinä siis tuotat vain sitaatteja voisi sanoa.
Silti minä uskon todella, että osaat tuottaa myös synteesejä, oikeita luovia johtopäätökisä, eikö vaan. Olet minusta hyvin osaava vaikka sinun asenteesi on siis minun mielestä vielä kehittymätön
ja olet siksi ulkoota ohjautuva ja sinua on helppo puhua ympäri koska saat samalla muuta, joka sinua kinnostaa. Etkä ole ollenkaan outo vaan minä olen outo kun näin sinua rakkaudella haukun.

Mitä voisin vielä sanoa: on paljonkin sillä tämä on minun alueeni. Voisin sanoa, ettet modaliteetin lisäksi ole tietoinen siitä paradoksista mitä minä kamppailee jokaisen tuotoksen osalta: separaatio-sosialisaatio-paradoksin kanssa. Tämä on toinen seikka, josta tuo Lacan ei taida ymmärtää kun hän reippaasti ottaa kantaa minuuteen ja tietoisuuteen. En ole itse lukenut sillä minä käytän päiväni itkemiseen noin pääsääntöisesti ja haukkumiseen joten Lacan jääköön kesälomaksi. Nyt luen learn-to-learn alueita ja siinä oppii myös näitä.

Aivotutkimus kertoo myös sen, että musiikissa on monta aluetta samanaikaisesti käytössä ja se on asia mistä puhutaan väärillä verbeillä - kenties tahallaan. On siis koherenssista kyse ja siihen liittyvästä ateistin ongelmasta miksi mm "elämä" strategiana on sama kuin muiden kuolema (=kiusaamisstrategia parhaimmillaan sillä toiseus jätetään tässä pois sopivasti). Jos sitten vedotaan mm materialimin yhteensovittamiseen loogiseen empirismiin, niin taas menee puihin subjekti-asiassa sillä mm agenttina oleminen ja subjektina oleminen on taas hierarkiassa eri tasoissa. Tämä puolestaan tarkoittaa, että Eino Kaila, von Wright ja ihannoima Niiniluoto ovat väärässä: enkä tässä nyt RR kerro miksi.

Ei ole pieni löytö mutta se on aika selvä minulle ja haasteen heitän sitten joskus. Dynaaminen psykologia ei siis ole yhdistettävissä ellei samalla katso olevansa juuri kuten sinä: ulkopuolinen. Se on aika helppo ymmärtää mutta siinä vaikuttaa myös toinen paljon tärkeämpi seikka.

mattitaneli said...

Hei hyvä Rane, homo garrulus &


Kiitos pohdinnoistanne.
Rauno: Edelliseen vietiini hieman täydennän seuraavasti.
Psykoanalyytikko, filosofi, strukturalistiksi kutsuttu Jacques Lacanin (1901-1981) käsitys tiedon ja totuuden suhteestä on kiintoisa ja siihen ehkä Zizekin tässä siteeramassasi
jutussa viittaa.
Lacanilaisittain tieteellinen tieto on sitä totuudellisempaan,
mitä enemmän se vastaa luontoa,
luonoa laajasti ottaen ( elollinen ja eloton luonto, ihmismieli tai -yhteisö ).
Moraaliajttelun kehitystä pitää polkuna kohti hyvän ihmisyyden ideaalia, ehkä syvimiltään tulemista siksi mitä ihminen on ja on ollut ja tulee olemaan.
Fantasia taasen on psyykkisen todellisuuden muoto tai oikeastaan
päinvastoin psyykkisen todellisuuden muoto on fantasia.
Sigmund Freudille ( 1856-1939) fantasia on tietynlainen siirtymävaiheen olio
( vrt. yleisemminkin transitiivisuuden idea tämän tyyppisissä filosofioissa ja myös uskonnollisissa ja profaaneissakin rituaaleissa, ks. van Gennepin? ja Lauri Hongon rite de passage, siitymäriitti).
Tämä olio ei ole Freudin mukaan täysin todellinen eikä myöskään täysin
kuvitteellinen. Fantasia on linssi
subjektin ja todellisuuden välillä.

Homo Garrulukselle: Ks. myös kommenttini Petrin sivuilla muutama aika sitten, muistakseni Aalto-korkeakoulujutuista tms.
ja kiitos muistakin kiintoisista
ja älyllisistä huomioistasi.




Ystävällisesti Matti

dudivie said...

j kurkeen olen jossain tormannytkin. miten reaalinen voi olla tiedostamaton ja imaginaarinen naturalistista
sen etta Haluaminen (subjekti) ja tiedostaminen (minä) toimivat eri rekistereissä viela tajuan
itse asiassa lacanin termi
http://en.wikipedia.org/wiki/Jouissance
Jouissance - Wikipedia, the free encyclopedia teki iison vaikutuksen
big
jos nyt tahan jotain siita laittaisin. onko se ero niin suuri sukupuolilla? onko nainen tassa koekaniini tuonpuoleiseen

Rauno Rasanen said...

dudivie

'onko nainen tassa koekaniini tuonpuoleiseen'

;) On Se - eiku Hän. Aivan oikein 'havainnoitu'.

Lacan ei lopultakaan ole filosofiaa/ontologiaa vaan 'syvempää' empirismiä.