Kirjoitettu kommentiksi muun muassa kumitontulle vasarahammerin päreessä "Sananvapauden loppua odotellessa".
(Oikoluentaa harrastettu klo: 12.00)
I
Kumitonttu kirjoitti:
'Tämä ei ollut tarkoitettu Räsäsen kommentoitavaksi,'
Miksi sitten kirjoitit kommenttisi? Kirjoittamasi teksti on luonteeltaan ilman muuta sellainen, että se on kohdistettu juuri minulle. Miksi en siis kommentoisi?
Ensinäkin: siteeraan vapaasti Nietzscheä: 'Minun tekstini ovat asia erikseen - minä itse olen sitten toinen juttu.'
Olen ottanut etenkin kuluneen kevään ja alkukesän aikana käyttööni kirjoitusstrategian, jossa säilytän omat perimmäiset mielipiteeni ainakin jossain määrin sellaisen 'kärjistetyn epämääräisyyden' tilassa, että oikeastaaan kuka tahansa voi niitä repostella aivan vapaasti: itse asiassa juuri toivon äärimmäisiä kannanottoja niihin.
(Minulla on tähän strategiaan selvät syyni.).
*
Ensinnäkään en ole sitoutunut sosialisti, en koskaan ole kuulunut mihinkään puolueeseen, enkä ole osallistunut ainoaankaan poliittiseen keskustelukerhoon tai opintopiiriin - en edes teiniliiton aikoina lukiossa 1970-luvun alussa tai kotikaupungissani Kotkassa suurimman taistolaishuuman aikana, vaikka minua niihin piireihin kosiskeltiinkin.
Itse asiassa vasemmistoaktivistit ylipäätään kai pitivät minua liian anarkistisena.
Olen kyllä vasemmistolainen, mutta siitä ei seuraa, että olisin aina nimenomaan sosialisti. Kyseessä ei siis ole kaikkein osuvin määritelmä puoluepoliittisesta asenteestani: ensisijaisesti koen olevani antikokoomuslainen. Mutta mihinkään puolueliturgiaan en sitoudu.
Minulle olennaisinta ja tärkeintä on säilyttää sanomisen ja kritisoimisen vapaus suhteessa mihin tahansa ajattelujärjestelmään - niin filosofiseen, uskonnolliseen kuin poliittiseenkin.
En siis muka arvosta yksilön- ja sananvapautta? Hahhah! Metsään meni ainakin se kumitontun tulkinta.
*
En ryhdy väittelemään kanssasi tietyistä esittämistäsi 'faktoista'. Niissä on varmasti paljon totta, mutta minulle niihin ja niiden esittämiseen sisältyy syvempi ja kiinnostavampi taso kuin itse julkilausuttu kirjaimellinen mielide ja/tai argumentti.
Minua eivät nimittäin perimmältään kiinnosta niinkään faktat kuin se, miksi niiden esittäjät niin pakonomaisesti pitävät niistä kiinni (toki minunkin polemiikkini on hieman pakkomielteistä - sekä harkitusti että luonnostaan).
Jatkan seuraavaksi tämän ongelman käsittelyä perspektiivistä, joka ei sivua sinun kommenttiasi vaan on osoitettu lähinnä takkiraudalle.
*
II
Edellisen luvun lopussa kuvattua 'pakonomaista tarrautumista' ei voi selittää suoraan itse faktoista käsin, vaan kyseessä on henkilökohtainen, persoonallinen, itse asiassa affektiivinen sitoutuminen niihin.
En siis sanonut, että esitetyt faktat olisivat vääriä, vaan että niiden viimekätinen oikeutus palautuu niiden esittäjän omaan henkilöhistoriaan, joka toimii perimmäisenä motivaatioperustana hänen esittämilleen rationaalisille argumenteille, mutta ei tietenkään kausaalisesti vaan samaan tapaan kuin aivofysiologia luo perustan mentaalisille prosesseille ja viimein kielelle, joka irtoaa tästä perustasta omaksi ontologiseksi tasokseen, jota ei voi enää palauttaa takaisin perustaansa kuin tekemällä suorastaan raskauttavia virhepäätelmiä fysiologisen ja mentaalis-kielellisen identtisestä suhteesta.
Huom! En silti ajattele, että mentaalis-kielellinen olisi substantiaalisesti autonominen taso verrattuna materiaalis-fysiologiseen - mutta on päivänselvää ainakin minulle, että aivot eivät operoi merkityksillä - kieli sen sijaan tekee sitä hyvin usein.
Tämä mielenfilosofiaan liittyvä ongelma sisältää kuitenkin mahdollisuuden sovellutukseen, josta seuraa mielenkiitoinen johtopäätelmä.
On kysyttävä, miksi henkilö, joka puhuttaessa vähänkään aatteellisista kysymyksistä pitää rationaalista faktatasoa neutraalina, objektiivisena ja autonomisena, perustaa argumenttinsa - yleensä tiedostamattomasti - omaan kokemushistoriaansa - tässä luonteeksi ymmärrettynä.
Jos hän väittää, että henkilö- ja kokemushistorialla ei ole merkitystä hänen mielipiteisiinsä, hän korottaa mentaalis-kielellisen tason ontologisesti autonomiseen asemaan.
Mutta jos hän kuitenkin samalla väittää - kuten esimerkiksi takkirauta tekee - että tietoisuuden perusta palautuu aivofysiologiaan ja siten kielellisyyden ulottumattomiin myös luonteen ja motivaation suhteen, tilanne alkaa vaikuttaa nurinkuriselta: näin ihminen samalla siis kieltää että myöntää luonnontieteen metodísen ja ontologisen monismin.
Toisin sanoen jos pelkät argumentit eivät viime kädessä ratkaise, vaan pikemminkin niihin satsattu persoonallinen affektiivisuus ja emotiivisuus saa ihmisen lopullisesti vakuuttumaan oman perustelunsa ja asenteensa oikeutuksesta, merkitsee tämä myös sitä, että sinänsä faktinen taso ihmisessä: fysiologinen - yllättävää kyllä toimiikin välittömästi ja suoraan oman argumentin, joka sisältää merkityksiä, arvoja sekä preskriptioita, perustana, josta nämä 'pitäisi-käsitteet/-argumentit' alunperin juontuvat, ja johon ne perustuvat.
Siten voin väittää edelliseen viitaten, että Humen laki: 'there is no ought from is', on valheellinen tautologia.
Tosiasioista kokemushistoriallisina ja affektiivisina impressioina voi siis vastoin Humen lakia johtaa pitämisväittämiä, koska tosiasiat näin ymmärrettynä sisällyttävät itseensä aina jo tietyn disposition/taipumuksen, joka vaikuttaa konkreettisesti siihen, mitä valintoja ihminen pitämisväittämien suhteen tekee.
En tässä edes yritä muodostaa asian todistamiseksi jotain argumenttirakennetta, koska ne ovat yleensä aina sidoksissa esimerkkeihin ja propositionaalisen päättelyn sääntöihin, jotka on eristetty psykofyysisestä/-somaattisesta perustastaan, mutta joiden silti oletetaan kuin ikiliikkujamaisesti representoivan asioitten todellista tilaa propositionaalisella tasolla.
Propositio on eräänlainen hätäratkaisu - toki kätevä sellainen - yrittää saada kiinni ja ilmaista uskomuksen varsinaisen merkityksen sisältö. Mutta minä en usko tähän 'sääntöön' vaan väitän, että asia on pikemminkin päinvastoin!
Propositiot ovat malliesimerkkejä siitä, miten todelliset psykosomaattiseen perustaansa sidotut merkityskokemukset: merkitysten determinantit silvotaan lähes tunnistamattomiksi, jotta ne mahtuisivat kaksiarvoloogisen päättelyn Prokrusteen vuoteeseen.
Ja silti - propositioihinkin 'tarttuu ja jää' sentään jotain merkityskokemuksista, joten niiden ja kokemisen tason välille ei muodostu täydellistä katkosta.
Mutta olettamus siitä, että propositiot pystyisivät 'eristämään' merkityksen kokemuksesta väitelauseen loogiseen rakenteeseen, ja että tuo merkitys propositioista muodostettuna päättelyketjuna ilmaisisi meille vain ja ainoastaan neutraalit ja objektiiviset 'merkitystosiasiat', on jälleen silkkaa metafysiikkaa.
Jo Wittgenstein oivalsi tämän hylätessään Tractatuksessa esittämänsä periaatteen, jonka mukaan lauseen/käsitteen merkitys on sen semanttisen verifikaation menetelmä.
Juuri tämän vuoksi myös filosofin tapa ja tyyli kirjoittaa on tärkeää, koska tyylin kautta hän pääsee lähemmäksi merkityskokemustensa alkuperäisempää tasoa kuin pelkkien, 'puujakaisten ja puusilmäisten' propositioitten kautta.
Nämä ajatukset ovat lähellä filosofisen antropologian teemoja - varsinkin niitä, joita esitti ranskalainen, ruumiillisuutta ja psykosomatiikkaa intentionaalisuuden (ja siten myös arvojen/rr:n tulkinta) lähtökohdaksi esittänyt fenomenologi Maurice Merleau-Ponty. Myös Martin Heidegger on kyseisten pohdintojen tärkeä taustahamo.
*
III
Argumentit ja tosiasioista tehdyt tulkinnat eivät siis koskaan voi olla 'pelkkiä faktoja' senkään vuoksi, koska silloin niitten kanssa eri mieltä olevat voisi ilman muuta leimata irrationaalisiksi hörhöiksi, mitä he eivät kuitenkaan yleensä ole.
Vai väittääkö joku, että esimerkiksi kahden väitöskirjan mies, kuutta kieltä puhuva sloveeni, jo 20 vuotta englanniksi kirjoittanut ja noin 30 kirjaa julkaissut Slavoj Zizek, joka provosoivasti kutsuu itseään kommunistiksi, olisi ymmärtämättömyyttään irrationaali!
*
Tästä päreestä tuli ehkä hieman kahtiajakoinen, mutta tärkeintä siinä oli mahdollisuus ilmaista sekä oma poliittinen sitoutumattomuuteni että väite siitä, miten ja miksi affektit/emootiot sekä kokemushistoriallisuus perimmäisinä 'tosiasioina' ovat itsessään aina jo enemmän kuin muka 'neutraaleja' faktoja/tosiasioita, ja toimivat siten pitämisväittämien perimmäisenä 'alustana'.
3 comments:
Ohho, johan pomppas! tästä haluan vielä keskustella - mutta kun en osaa kirjoittaa kirottaa tai kiroa - minä haluuuun puhuuuun. Lacan tänne (tai vastaava, tai jos on delannut niin sitten toi Zizek vaikka). Joku joka snaijaa minunlaisella kuribinkuutiolla eli pyöreillä suhteilla. En silti kilpaile hördu.
Menen aina siitä mistä aita on matalin ja samppanja kallein.
Tuon kirjoitin humalassa. Join olutta vaikka se ei sovi minulle. Mausta vaan pidän, harmi. Pidän kaikesta sellaisesta, joka on minulle epäterveellistä - kuten sinusta. Naiset yleensä pitävät kaikesta yksinkertaisesta kuten teistä miehistä. Sille ei voi mitään. Se on laki numero yksi jonka voin antaa näin off the record. Toisenlaiset analyysit tulee sitten perässä: olet opettajani mutta minä vastustan lähtökohtaisesti sinua ja siksi tulen ampumaan alas sinun uskomuksesi. Humen giljotiini on mm idea, jonka abstraktisuus päättyy siihen, että on pelkkä materia. Materia ei liiku. Oletko pelannut Tetristä puhelimellasi (vanhoissa oli)?
Se olisi peli, jota Humen olisi pitänyt oppia; miten elävä pakkaantuu lopulta elottomaksi ja siinä menee moraali myös.
Liikkuvuus ja ketteryys ovat siis osaksi tätä probleemaa ja siitä David ei muistanut mainita vaikka sympatiat tajusi. Parasympattiset ja sympaattiset ominaisuusketjut kun oli siihen aikaan pimennossa. Näihin vaikutetaan sitäpaitsi jo nyt kemiallisesti eli se, mitä etsitään ns. vahingollisena laboratorioissa on vain yksilöille vahingollista mutta vielä vaarallisempaa on kaikki se, joka tyhmentää ja koventaa ihmistä vuosien saatolla, geenien kautta. Sitäkin osataan jossain mutta tällä hetkellä tämä yhdistelmä diskurssi-analyysi + genetiikka hyödynnetään vain ikäänkuin firmojen ja rahan hankinnan välineenä kun se samalla toimii Euroopan ulkona hitaana murha-välineenä. Saavat meistä kiviä kunhan olemme kirjaimellisesti ensin kaivaneet maan alle ne rotkot, joihin sitten kuolemme kun keltainen on aikonut vallata koko maan. Kemia on kaikkein vaarallisin ja kun rahalla houkuttelee niin saa ketä vaan katsomaan vain pienen ja lyhyen perspektiivin kautta.
Ei kannata pelästyä, mutta silti kannattaa toimia myös tässä suhteessa.
Älä ole sinisilmäinen RR. Ei vielä nosteta käsiä ylös, eihän? Tsempataan edes vähän
ja sinähän tsemppaat monen edestä. Olisipa muilla sinun aivot ja minun ketteryyteni.
Mitä se Hume sanois siitä?
Närpiöläiset katsovat tomaattiviljelmien syklien kautta koko elämää. Onko tulossa tomaatteja vai ei. Se on heidän näkemyspiirinsä tai perspektiivinsä. Muusta eivät välitä. Sitten kun haluavat höröttää muiden kanssa juhlissa niin äänestävät sitä, että tulisi ulkolaisia, joita voi pompotella että itse saa isotella. Mutta uskotko, että he silti tajuavat mitään sen oman viljelynsä ulkopuolella? Luuletko, että he lukevat mitään mm globaalipolitiikkaa tai kunnon filosofiaa. Ei tietenkään, vaan menevät suoraan sotakoneistojen pomoille (joiden silmät jo kertovat minkälaisia ihmisiä siellä ovat) ja rupeavat diilaamaan heidän kanssaan. Uskovat siis, että apu tulee näistä kivenkovista sadisteista. Hyi hitto mikä lapsellinen mies ajattelee näin kun tiede on sallimassa kieroja menetelmiä ja pitää vain käyttää aivojaan, että tajuaa. Mutta tuon sotakoneiston kautta voi vipuna sitten nopeuttaa sitä oman maan (ja koko lännen) dekonstruoimista alaspäin hitaasti ja minkään sukupolven sitä tajuamatta.
Pitää siksi tehdä analyysejä, joiden vertailupohja on enemmän kuin yksi sukupolvi. Koko ajan suuremmat ja laajemmat vertailut ja tarkkailut. Tyhmentäminen on pahin uhka, metalliteoliisuus ja rauta siinä vain uhkaamasssa, jotta vääntö onnistuu. Aika on se mihin pitää osata strategisesti laittaa panoksia. Kuinka he osaavat käyttää aikaa hyväkseen kun Eurooppaa johtaa tällä hetkellä ns. palvelija-kansa eli ihmisryhmiä, joille kumartaminen ja kyykkääminen on jo suonissa. He siksi kyykkäävät ja kumartavat. Mutta ei pidä aliarvioida sitä, mitä myös voidaan Higher Order teettää ja myös seurata: se ei vain näy tekstinä - pelkkinä merkkeinä.
Genetiikka on yksi merkinlukemis-laji, mutta pitää muistaa, että geenit ovat muuttuvaisia; myös vauvan geenit muuttuvat syntymän jälkeen ja kaikki koulutus muuttaa niitä. Mutta silti tuijotetaan niihin, kuin kirkon sanaan. Okay - hyvä vertaus: kirkon sanakin on vain merkkejä, symbooleja rivissä.
OIkea elämä on kuin sinä: ei pidä sekoittaa siihen tekstiä.
Räsänen on joku gubbe Hesasta ja hänen tekstimattonsa on hänen mattonsa minkä päällä hän rukoilee.
:)
xxx
Post a Comment