Tajunnan laajennusta scifin ja fysiikan 'rajatilassa'

Kirjoitettu kommentiksi päreessäni "Uskonnot uuteen uskoon" esitettyyn kommentiin.
*
anonyymi kirjoitti:
Viitsitkö lukea tämän? Ja katsotaan sitten, mitä hieno pääsi tuottaa. Olen utelias kuulemaan.
Juttujasi on muuten erittäin viihdyttävä lukea. Niissä on jotain miellyttävää ytyä. :)

RR
Mitä tämän kirjoittaja oikein yrittää todistaa? Jotain tulevan 'läpimurron' mahdollisuutta tietoisuuden tutkimuksessa ja kapasiteetissa vai...?

Kuulostaa 'mystiikalta', johon etenkin eräät kvanttifysiikan kanssa flirttailevat ovat hurahtaneet. Valitettavasti jo pelkkä New Age-nimikkeen lukeminen saa minut poistamaan varmistimen 'pistoolistani'...

En kannata sen enempää 'tieteellistä' mystismiä, teismiä, ateistimia kuin agnostismiakaan.

En usko tietoon, mitä tulee uskonnollisen uskon oikeuttamiseen, vaikka uskonnollisesta uskosta tässä kirjoituksessa ei varsinaisesti olekaan kysymys.

Uskossa on kyse pikemmin ortopraksiksesta (uskon harjoittamisen eri käytännöistä) ja uskon emotionaalisesta vaikutuksesta ihmisen kokemukseen elämänsä perustan ja mielekkyyden 'takaajana'.

Sitä kokemusta ei voi oikeuttaa minkäänlainen tieto - milloinkaan - kuulostakoon tämä sitten miten irrationaaliselta tahansa.

Mutta vielä kerran: mihin kirjoittaja oikein pyrkii?

Sillä pelkästään jo se, että pyrkii saamaan kokemuksellisesti(!?) kokonaisvaltaisen empiirisen vastauksen johonkin, mihin ei yksinkertaisesti ole olemassa koherenttia vastausta (ei ainakaan yhden paradigman puitteissa: vrt. aalto-hiukkas-dilemma fysiikassa) - toisin sanoen: mitä ihmisen rajatulla tietoisuus-kapasiteetilla ei henkilökohtaisen kokemuksen tasolla (kokeet, teoriat ja mallit ovat asia erikseen) voi käsittää eikä ymmärtää (esim. ääretön, ikuinen), sisältää kärjistetysti sanottuna jonkinlaisen huuhaan, mikäli on lupa soveltaa Wittgensteinin Tracatuksessa esittämää kysymystä vapaamuotoisesti.

Mitä merkitystä ja käyttöä voi olla tajunnan 'räjähdyksellä todellisuudeksi', jos sen kokija tulee hulluksi?