Niin silmäin eteen sun silmäs jää

Kirjoitettu kommentiksi Kemppisen päreeseen Nimetön.
*
Kemppinen kirjoitti:
...vastaan eilisen Leinon Nocturnon yhteydessä esittämääni kysymykseen itse, että tuokin runo on minulle kuin taulu seinällä – monta taulua monella seinällä. Eikä siitä tarvitse koskaan pyyhkiä pölyjä! Tunnekuvat ovat niin vahvoja.
Provokaatiomielessä mainitsemani sisältö tekee runosta niin suuren. Jos tekstillä olisi jokin muilla sanoilla selvitettävä sisältö, mitä merkitystä sillä runolla sitten olisi?
Toivottavasti tämä ei kuulosta kummalliselta tai vaikeatajuiselta. Mielestäni puhe on samanlaisesta ilmiöstä kuin hyräily. (Äänettömästi voi hyräillä ja useimmiten se on suositeltavakin.)
Jos herää yöllä. Ehkä Suomen mitallinen runous loppui tähän Sarkian juttuun, joka ei ehkä ole kielellämme ylitettävissä:

Veet syvät päilyvät/ikävää./
Puut yllä häilyvät/syväin vetten./
Ma tiedän, etten/sua enää nää.

Tie luotas lähtien/hämärtää./
Vain kuvat tähtien/syöpyy veteen:/
Niin silmäin eteen/sun silmäs jää.

RR

Tämä Sarkian 'Erottua' on todellakin kuin hyräilyä - siis hyvin lähellä musiikillista ilmaisua. Eikä sitä voi myöskään 'kuvata' toisin: ja siksi runo on samalla ikäänkuin taulu, johon ei voi enää tehdä muutoksia, kun taiteilija on sen kädestään päästänyt.

Minulle kyseinen runo assosioituu tietyn tahtilajin mukaan aaltoilevan melodian tapaan - ikäänkuin 'puhtaana' emootiona, jota ilmaisevat sanat ovat symbolisen ilmaisukapasiteettinsa ja -mahdollisuuksiensa äärirajoilla ellei peräti jo niiden tuolla puolen äänimaisemaksi muuttuneena (olipa turhan monimutkainen selitys hyräilylle).

Ja silti kyseessä ei ole mikään 'moderni' runo tai tajunnanvirtateksti vaan selkeä loppusointurakenne.
Mestarillista! Hats off to Kaarlo!