Kirjoitettu kommentiksi IDAlle päreessäni "Ei valtiolle, kyllä vapaudelle: uusliberaalin laillistettu itsepetos".
*
IDA kirjoitti:
Räsänen on kyllä tässä päreessään taas harvinaisen pihalla. Noin tiivistäen voisi poimia selkeän mielipiteenkin: Maolaisuus oli hienoa, koska se synnytti maolaisuuden vastaista, terävää kritiikkiä lukusalissa luettavaksi.
RR
You got it.
Kapitalismi ei synnytä enää perustavaa ja älykästä kritiikkiä, koska se latistaa ihmisen ajattelun yhdeksi ja samaksi tuotanto- ja kulutusketjun osaksi.
Oivaltava kritiikki ei puutu kapitalismista sen vuoksi, että asiat olisivat muka olennaisesti (kriittisen eetoksen ja Olemisen (eksistenssin perustana) kannalta) paremmin, vaikka suhteellisesti ottaen olisivatkin (esim. korkea bruttokansantuote (joka ei kerro vielä paljonko on köyhyyttä), vapaa pääsy pornosaiteille ja kaiken maailman keskustelufoorumeille puhumaan paskaa jne.)
Vain vastustamalla suurta 'Toista' on mahdollista pyrkiä emansipaatioon ja ylipäätään kokea se.
Mutta kapitalismin vallannut eetos on paitsi pluralisoinut myös paradoksaalisesti fundamentalisoinut (= 'idiotisoinut') suuren Toisen.
Sen paikan on ottanut abstrakti raha, pääoma, joka tappaa kaikki eteensä tulevat esteet kieltämättä nerokkaasti: 'antamalle' kriitikoilleen rahaa - sulauttamalla heidät tuotannon ja kulutuksen päättymättömään ketjuun.
Kaiken maailman identiteetti- ja imagohömpästä elävät uusliberaalikapitalismin 'viimeiset ihmiset' eivät enää ajattele, he toimivat pelkästään selkäytimellään kuten alimman tason vegetatiiviset oliot - keräämällä rahaa ja mielihyvää - loputtomiin, koska halulle (oireelle) ei tule koskaan loppua - paitsi ellei siihen kykene samastumaan ja siten läpäisemään sitä ruokkivat fantasiat - mikä on melkoisen vaativa (itse-) ymmärryksen ja(itse-) kritiikin tulos.
Jos suurta Toista (esim. Jumala', kommunismi) ei ole, se pitää 'keksiä', jotta voisimme sitä vastustaa! Muussa tapauksessa jäämme rahan ja idioottimaisen populaarikulttuurin luomien fantasioitten vangeiksi.
Mutta suurta toista eivät keksi sisällyksettömällä tavalla vapaat ja onnelliset ihmiset, koska he kuten sanottu eivät ajattele vaan lilluvat omassa mitättömässä itsetyytyväisyydessään, keskellä vähä-älyisen positiivista ja pornoistunutta Hollywood-maailmaansa.
Kaikkein 'mahdottominta ja hirveintä' kapitalismissa on näin ollen se banaali tosiasia, että siitä ei kovin helposti saata kehittää itselleen suurta Toista.
Henkilökohtaisesti kuitenkin jatkan yrittämistä, jotta edes 'demonisoimalla' tuotannon ja kulutuksen 'samsaran' kykenisin asettamaan itseni tämän oravanpyörän suhteen vaikka vain hetkeksi sellaiseen kriittiseen perspektiiviin, josta käsin voin kumota tiettyjä liberalismin itsestäänselvyyksiä, jotka esimerkiksi rajoittamattoman sananvapauden nimissä sisällyttävät itseensä pikemminkin orwellilaista terrorismia ajattelun latistamiseksi kuin mahdollistavat ajattelun aidon kriittisyyden ja syvällisyyden.
Vielä kerran - kyse on siitä yleisestä huomiosta, että vapaan markkinatalouden suoma 'vapaus' ei takaa mitään muuta kuin 'miellyttävän orjuuden' tavaroiden ja nautintojen maailmassa'.
Kyseinen 'miellyttävä ('vapaa') orjuus' merkitsee siis ajattelun rappeutumista vegetatiiviseksi kulutus/tuotanto-ketjun 'osaksi', ja mikä paradoksaalisinta sekä kohtalokkainta (kuten Lacan on todennut), loputon halun tyydyttäminen kääntää mielihyvän kokemisen lopulta tuskaksi.
Kirjoitti: 'Still in the Yard' ;)
15 comments:
alltså va sa du?
Se sinun itsesi täytyy ensin selvittää. Palaan sitten asiaan.
Lupaat vaan.
HÄIKÄISEÄÄ! Upeaa! Bravo Bravissimo mista sä tän otit
tarvitaan ehka myos toinen toinen
Niin mä lupaankin.
*
Lainasin muuten äsken 'Jacques Lacan - En levnadsteckning, ett tankesystems historia'(650 sivua)
Apuva. Ei taida ruotsinkielentaitoni riittää läheskään joka kohdassa.
Filosooofinen Ymmärrys toki kompensoi kielitaidon puutteet..;)
Mainitun kirjan kirjoittaja on Elisabeth Roudinesco, jolta on suomennettu 'Miksi psykoanalyysia yhä tarvitaan?'
Hmm voin tehdä psykoanalyysiä sinulle jos haluat?
Ensin jaloista: kengät syyniin ja niiden katatoninen tila. På svenska.
Tämän voi näin ääriluterilaisena jo ymmärtääkin.
Tarkoitin vain pihalla ololla sitä, että kritiikkisi lähti väärästä pisteestä ja kohdistui täysin vääriin kohteisiin.
Käsittääkseni kukaan kommenteissa ei ollut sitä mieltä, että kansoja ei olisi, eikä toisaalta kukaan tuossa esittämässäsi mielessä "markkinaliberalisti." Näin ainakin luulisin oman lukemani perusteella.
Mutta ei se mitään: Antaa palaa vaan pyhän hengen puolesta ;)
Hei Ida
Kiva tavata toinen knallihattuinen.
Det knallar och går, sanoo ruotttalainen mutta Räsäset eivät snaijaa aina koska ovat niin korrekteja. Naiset katsos (kun ovat sitä) riitelevät aina asiasta. Tämä ei tietenkään näyttäydy asiana vaan
repivänä kissatappeluna (koiratappelunakin). Repivät aina silmät päästä, turkin rikki ja pyrkivät iskemään lähellä oleva uros varmuuden vuoksi, ettei toinen naaras saisi siitäkään apua.
Se on feminismin oikeat kasvot. Eivät pahemmin huomaa kun ovat eufoorallisesti yhteistuumin tehneet YYA:n toistensa kanssa mutta dogmaattinen liitto sekin. Eivät siis oikeastaan aja mitään hyvää, ajavat vain jotain joka pitää heidän sappensa koossa.
Sen pituinen se. Kaikenlaiset myssyt ja hatut ovat sen sijaan IN ja POP. Siinä tavoitellaan kuten tämän päivän HS myös sanoo saksalaisesta Jana Henselistä (kolumni 18.6.08, K. Virta) sitä, että naiset ovat kuten miehetkin jossain asiassa vain typerämpiä, osaamattomampia, lyhytjänteisempiä jne jne eli eivät gender-määritelmänä ole ikinä luokiteltavissa miten ns. ajattelee ja ei ajattele. Tekstissähän saa mitä vaan näyttämään hyvältä jos sillä tuulella on. Voi lässyttää päivät pitkät siitä, miten asiat pitäisi olla ja pyytää totuuskomissioita ja muuta typerää. Mutta kun juuri "olemisen sietäminen" on kaikille kollektiivista ja eksistentialistisesti vaikeaa. Ei ole naisten vika eikä ole miesten vika. Tämä on jo ensimmäinen tajuntapiste mikä pitää ymmärtää.
Ettei hauku väärän puun alla.
Kun meidän sisällä on kaksi aluetta; toinen vahva Oleminen ja toinen vahva Ei-oleminen. Nämä riitelevät meissä kaikissa, sanoo Sartre. Mutta länsihän on satsannut ns. "elämään" kun kysyy filosofeilta mikä on heidän filosofian nimi: "Elämä se on" sanoo suurella hymyllä muuan minulta elämäni lankaa vienyt filosofintynkä. -Se on katsos elämä, hän sanoo ja virnistää onnellisena. Onnellinen siitä, että mollasi minut filosofisessa tiedekunnassa. Mutta samalla minut ei hyväksytty pinnalliseen toiseen filsofianlaitokseen koska en ole myöskään pinnallinen.
Mitä minä olen? Kuka sarjakuvahahmo voisi tälläistä toista hahmoa ymmärtää ja auttaa eteenpäin. Me ihmiset kun emme pääse eteenpäin ellei joku auta tai ainakin hyväksy.
Mutta minun pitää siksi muuttaa Saksaanko? Mennä tapaamaan oikeita feminismi-naisia, joille elämän ja kuoleman keksinäinen balanssi on tullut selväksi? Ottaisikohan Katja Kipping minut sinne, hän joka puhuu samoja asioita mitä minä. On sama onko Titanicin johdossa mies vai nainen; jos laivaa ohjataan väärin.
Sen sanominen ei ole ollut helppoa, hyvänen aika. Eikä helpommaksi mene sillä nyt tulee häpeän valtameri vastaan. Voi, me vähän uskottiin sitä ja tätä. Ei pidä uskoa. Pitää tietää ja tieto ei ole toisen käden uskomuksia. Siinä on molemmille leireille sopiva SAAPAS.
PIHALLA SIIS.
ps. lähetin pyynnön sfp:n naisasianaisille, saisinko kirjoittaa artikkelin heidän lehteensä. Ei tullut ikinä vastausta. Mutta pian heidän hyväksymä naisasianaisen kynän kautta tulee se, mikä olisi voinut tulla minun kynäni kautta. Eivät suoneet sitäkään.
Häpeä Rauno: paha tauti.
"Hei Ida
Kiva tavata toinen knallihattuinen."
Moro!
En osaa sanoa. Ehkä jälkimaailma tunnustaa, että olimme oikeassa ;)
Mutta miksi meidän intelligentia on niin estyneitä, etteivät uskalla puhua vaan ryntäävät kadullakin karkuun tai piilottautuvat jonnekin pöydän alle? Jos olisimme Italiassa käytäysiin vilkkaita keskustelua, itkettäisiin, huudettaisiin ja sitten lopulta mentäisiin kaikki lasilliselle viiniä ulkoterassille.
Niin italialaiset. Mutta siellä tämä taas otti vallan ja pian oli vilmaattinen elämä se, jonka mukaan sitten mentiin.
On siis sittenkin parempi ainakin totuuden kannalta, että meidän professorit ovat sellaisia jöröjukkia ja jöröilkkoja ja jörötapioita kun ovat. Olkoon. I love them still.
Itsekin pidän eloisasta keskustelusta, mutta läheisyysperiaatetta edes moraalisesti noudattaen väitän, että kyllä Suomessa on paremmin.
Koska en tunne akateemista maailmaa otan vertailukohdan jalkapallokatsomoista, joussa italialaisen katsomokulttuurin imperialistinen voima on alkanut uhata jotain keskeistä ja pyhää.
Puurtaja olisi sana akateemiselle? Yksinpuurtaja. Tietysti keskusteluun tarvitaan ideoita ja (niita sinulla on) kulttuurisesti keskustelutaitoa. Se olisi upeaa Suomessa..keskustelu..oneiro. Onko siella poliittista keskustelua. Kylla se saattaisi olla aika hirveaa alussa. jos ei ole kokemusta
oneiro.
Post a Comment