Ollaan yli-ihmisiksi

Takkiraudan blogiin ei nyt pääse, joten julkaisen tämän kommentin hänen päreesensä Teräsmies jos oisin vain omassa pilttuussani.
(Linkki vaihdettu 28.6)
*
takkirauta kirjoitti:
Nimi "Teräsmies" on harhaanjohtava. Englanniksi hän on Superman, yli-ihminen. Hänessä yhtyy juutalainen Messias sekä nietscheläinen Übermensch, yli-ihminen. Hän on ihminen, mutta enemmän kuin ihminen.
*
Takkiraudan esittelemä amerikanjuutalais-kaksikko, joka loi Teräsmiehen (venäjäksi Stalin - sic) onnistui 'lahjakkaasti' banalisoimaan ja tärväämään jälleen kerran yhden Euroopasta tulleen idean.
Amerikkaiset osaavat erittäin hyvin kaksi asiaa: toisten pakottamisen rauhaan (poikkeuksenaVietnam, Irak, Afrikka ja Aasia) sekä kulttuurin latistamisen.

Nietzschen yli-ihminen käsitettynä jonkinlaiseksi 'teknotarzaniksi' on lapsellinen fantasia, josta tietenkin fantasiana voimme päätellä yhä ja toista ihmisen psyykestä ja motiiveista - ja josta voimme myös nauttia viihdyttävänä seikkailuhahmona.

(Wagnerin perillinen Hitler puolestaan oli Nietzschen (joka rikkoi välinsä Wagneriin mm. tämän antisemitismin takia) yli-ihmisajatusten halveksuttavan perverssi irvikuva).

Nietzschen Übermenschin juuret löytyvät aatehistoriallisesti Italian renessanssista, jota hän suuresti ihaili.

[Henkilökohtaisesti olen esittänyt väitteen, että yli-ihminen heijastelee myös Nietzschen radikaalipietististä taustaa (uudestisyntyminen, tuntematon Jumala, (itse-)pyhitys, askeettinen täydellistyminen).]

Renessanssin ajattelijat kokivat olevansa täysin uudenlaisen aikakauden kynnyksellä, mikä totta olikin. Heille ihmisen mahdollisuudet näyttivät rajattomilta - ihminen oli ylittämässä 'entisen itsensä', ja lähes kirjaimellisesti joskus puhutaan jopa yli-ihmisestä: 'Giorgio Vasarin taiteilijaelämäkerrat viestivät yli-ihmisistä, jotka loivat uuden maailman.' - http://petjar.blogspot.com/2008/06/marian-tervehdys.html

Nietzschen vanhemman kolleegan Baselin yliopistossa, prof. Jacob Burckhardtin-, klassikko 'Italian renessanssin sivistys' toimi yhtenä kivijalkana Nietzschen yli-ihmiskäsitykselle.

Synopsis Burckhardtin kirjaan

For nineteenth-century Swiss historian Jacob Burckhardt, the Italian Renaissance was nothing less than the beginning of the modern world - a world in which flourishing individualism and the competition for fame radically transformed science, the arts, and politics.

In this landmark work he depicts the Italian city-states of Florence, Venice and Rome as providing the seeds of a new form of society, and traces the rise of the creative individual, from Dante to Michelangelo.

A fascinating description of an era of cultural transition, this nineteenth-century masterpiece was to become the most influential interpretation of the Italian Renaissance, and anticipated ideas such as Nietzsche's concept of the 'Ubermensch' in its portrayal of an age of genius.

***
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=t&ie=UTF-8&rlz=1T4RNWN_enFI272FI274&q=ubermensch

Kannattaa lukea esimerkiksi tämä wikipedian linkki kokonaan, ennenkuin esittää yhtään mitään typeryyksiä tai viisauksia Nietzschen 'supermanista'. Alla siitä pari kohtaa.

The first translation of Thus Spoke Zarathustra into English, done by Thomas Common in 1909, rendered Übermensch as "Superman;" Common was anticipated in this by George Bernard Shaw, who did the same in his 1905 stage play Man and Superman.

Walter Kaufmann lambasted this translation in the 1950s for failing to capture the nuance of the German über and for promoting an eventual puerile identification with the comic-book character Superman.
His preference was to translate Übermensch as "overman." Scholars continue to employ both terms, some simply opting to reproduce the German word.

The German prefix über can have connotations of superiority, transcendence, excessiveness, or intensity, depending on the words to which it is appended.[1] Mensch refers to members of the human race, rather than to men specifically. The adjective übermenschliches means superhuman, in the sense of beyond human strength or out of proportion to humanity.
.....
For Rüdiger Safranski, the Übermensch represents a higher biological type reached through artificial selection and at the same time is also an ideal for anyone who is creative and strong enough to master the whole spectrum of human potential, good and "evil", to become an "artist-tyrant".

In Ecce Homo, Nietzsche vehemently denied any idealistic, democratic or humanitarian interpretation of the Übermensch: "The word Übermensch [designates] a type of supreme achievement, as opposed to 'modern' men, 'good' men, Christians, and other nihilists ... When I whispered into the ears of some people that they were better off looking for a Cesare Borgia than a Parsifal, they did not believe their ears."[6].

Safranski argues that the combination of ruthless warrior pride and artistic brilliance that defined the Italian Renaissance embodied the sense of the Übermensch for Nietzsche.
According to Safranski, Nietzsche intended the ultra-aristocratic figure of the Übermensch to serve as a Machiavellian bogeyman of the modern Western middle class and its pseudo-Christian egalitarian value system.[7]
*
(Natsihenkisten ja yksipuolisen sosiaalidarwinististen konnotaatioitten välttämiseksi lienee parempi käyttää käännöstä overman tai alkuperäistä saksankielistä termiä (kuten Kaufmannkin suosittaa).
*
http://www.amazon.co.uk/Civilization-Renaissance-Italy-Classics/dp/014044534X