December 27, 2008

Varastettu nautinto

Lisää päretettyä kommenttia päreeseeni Räsänen case studyna halla-ahoille.
*
En voi olla kehumatta anonyymi 2:n terävyyttä, mitä ad hominemin harkittuun käyttöön tulee. Olet oivaltanut asian likipitäen niinkuin itse myös sen ajattelen.

En ole lukenut anonyymin happamasti referoimaa Hesarin juttua, mutta tuo sekä naisten seksuaalisia haluja että miesten piilotajuista homoeroottisuutta esiin tuova kannanotto suhteessa mustiin miehiin (hetero-bi-pohjalta tietysti myös naisiin) näihin kohdistuvan pelon taustalla on kerrassaan herkullinen argumentti.

Toivottavasti mahdollisimman moni mustien maahanmuuttajien aiheuttamiin yhteiskunnallisiin uhkiin perustelunsa keskittävä nationalisti-konservatiivi luki sen.
*
Mutta toki maahanmuuttajien yhteiskuntapoliittinen integrointi ja pitäisikö myös sanoa sosiaalistaminen on juuri se objektiivinen ongelma, johon joudumme, ja johon meidän on pakko keskittyä entistä tehokkaammin.

Saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta olen itsekin halla-ahojen tapaan hieman pessimistinen täysin vieraasta kulttuurista tulevien ryhmien onnistuneen integroinnin suhteen - en kuitenkaan missään nimessä paranoidi tai toivoton.

Silti juuri tuollaiset, piilotajuiset - viettifantasioittensa ahdistavuuden vuoksi hyvin voimakkaasti torjutut ennakkoluulot, joista anonyymi kommentissaan epäillen kirjoitti, ovat niitä, jotka meidän täytyy yrittää itsessämme tiedostaa, jotta pystyisimme ottamaan täysin 'streitin' linjan integroinnin suhteen.

Ordnung muss sein! Joskin on ilman muuta siten, että asioitten järjestys pitää tietysti olla ensin meidän päässämme - eikä ainoastaan järjestys vaan avoimuus omia halujamme ja pelkojamme kohtaan suhteessa vieraaseen, outoon, uhkaavaan ja kiihottavaan - siis kaikkeen siihen, mitä musta ulkomaan elävä meille edustaa, ennenkuin päästään sellaisiin toiminnallisiin ratkaisuihin, jotka eivät johda varsinkaan siihen malliin, johon Ranskan muslimit ovat ajautuneet ja ajettu.

Ranskan maahanmuuttajien slummiutuminen ja slummiuttaminen on aikapommi, joka räjähtelee säännöllisin väliajoin ilman, että tämän epäonnistuneen integroinnin eli diskriminoivan lokeroinnin/lokeroitumisen aiheuttamalle asialle kukaan poliitikko voi yhtään mitään.

Saksassa integrointi on onnistunut paljon paremmin, mikä johtuu tietysti jo siitä, että sinne toisen maailmasodan jälkeen päästettiin natsismin uudelleen nousun pelossa muuttamaan paljon enemmän ulkomaalaisväestöä kuin muihin maihin.

Vastakkainen malli löytyy Tanskasta. Maahanmuuttajat käännytetään heti rajalla takaisin huitsin nevadaan. Siellä sitten tanskalainen elää omassa rauhassaan, kunnes Kielin kanava osoittautuu pelkäksi puroksi, jonka yli uidaan kuin ne mainitsemani meksikolaiset Rio Granden matalimmissa kohdissa.

Tällä tavoin USA:nkin poliittiset asetelmat ja suhdanteet muuttuvat vähitellen aivan toisenlaisiksi, mitä ne olivat vielä vaikka 40 vuotta sitten. Tätä kehitystä ei voi padota. Miksi siihen ei sitten valmistauduta?

Siksi, että niin monet 'halla-ahot' pitävät suorastaan foobisesti ja tiedostamattomasti kiinni perimmältään ad hominem-perustaisista argumenteistaan naamioiden ne objektiiviseksi tilannearvioksi yhteiskuntapoliittisen kontekstin ja diskurssin puitteissa.
*
Joka tapauksessa integrointi on kirotun vaikea ongelma kaikissa suhteissa, ulottuvuuksissa ja syvyyksissä, mutta sen aivan ensimmäinen este on - vielä kerran - tuo mainio 'taide-akateemikon' esittämä arviointi.

Itse asiassa 'Ideologian ylevässä objektissa'han juuri Slavoj Zizek esittää, että juutalaisiin kohdistuva vaino lähti lacanilaisen psykoanalyysin tulkinnan mukaan siitä, että natsit ja saksalaiset - ja osaltaan kai kristityt yleensä (toki vakavia syitä on paljon muitakin) kokivat, että juutalaiset (tässä: maahanmuuttajat) vievät heidän 'ylimäärä-nautintonsa' - sen, minkä he kokevat kuuluvan itselleen - ei siis pelkästään elintason suhteen, taloudellis-poliittisesti, vaan nimenomaan seksuaalis-fantasmaattisesti.

Nautinto tulee ymmärtää tässä laajasti. Vaikka kyse on nimenomaan seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta, niin tuo viettienergeettinen nautinnon halu itsessään hallitsee ihmisen koko persoonallisuutta.

Samoin pelko siitä, että joku sen nautinnon voi minulta viedä - ja että saatan vieläpä kokea tätä tietoisuudesta torjumaani halua sellaista ihmistä kohtaan, joka saattaa mieleni hämmennyksiin ellei peräti suunniltaan, jolloin defenssini alkavat rakentaa paranoidisia mekanismeja tuon yhtäaikaisesti uhkaavan ja kiihottavan fantasian tiedostumista vastaan.

Siitä on nyt kysymys.

Korostan da capo, että tämä fantasia on todella pirullisen syvästi ja sitkeästi ihmisen viettikerrostumien turbuloima hämmennyksen, pelon, vihan ja kiihkon aiheuttaja. Sen torjuminen rationaalistamalla on melko turhaa, koska vanha freudilainen totuus pätee: torjuttu (halu) palaa aina - muodossa tai toisessa. Sitä ei voi paeta. Sen voi vain tunnistaa ja tunnustaa!

Mutta pystymmekö tunnistamaan ja tunnustamaan sen itsessämme?

Mitäs jos yrittäisitte - Jussi Halla-aho, Takkirauta, Vasarahammer, IDA ja kump.

Itse luulisin päässeeni siihen tilaan, että tunnistan/tunnustan itsessäni vaikuttavat erityyppiset nautintoyllykkeet hiukan liiankin vahvasti (hymiö). Eikä tämä ole pelkästään naurun aihe ja huulen heittoa. Tai perversio. Tämä on sukupuoli- ja seksuaalienergeettinen tosiasia!

19 comments:

Anonymous said...

Rauno kirjoitti: "En ole lukenut anonyymin happamasti referoimaa Hesarin juttua, mutta tuo sekä naisten seksuaalisia haluja että miesten piilotajuista homoeroottisuutta esiin tuova kannanotto suhteessa mustiin miehiin (hetero-bi-pohjalta tietysti myös naisiin) näihin kohdistuvan pelon taustalla on kerrassaan herkullinen argumentti.
Toivottavasti mahdollisimman moni mustien maahanmuuttajien aiheuttamiin yhteiskunnallisiin uhkiin perustelunsa keskittävä nationalisti-konservatiivi luki sen."

Nimenomaan se on kaikkien maahanmuuttokriittisten lukema. Suotta yrität repiä siitä sen paremmin uutisarvoa kuin yrität löytää siitä mitään selitysvoimaa.

Jälleen muuten kikkailet leimaten mm. sanoilla "happamasti" (sillä kyseessä on oikeutettu arvoteleva asenne tuohon juttuun, joka ei ole tieteellisellä pätevyydellä kirjoitettu - vaan se on poliittinen tarkoitusperiltään) ja "paranoidi" (ei kriittisyys tarkoita paranoiaa).

Rauno jatkaa:
"Silti juuri tuollaiset, piilotajuiset - viettifantasioittensa ahdistavuuden vuoksi hyvin voimakkaasti torjutut ennakkoluulot, joista anonyymi kommentissaan epäillen kirjoitti, ovat niitä, jotka meidän täytyy yrittää itsessämme tiedostaa, jotta pystyisimme ottamaan täysin 'streitin' linjan integroinnin suhteen."

Olet oikeassa. Pyydän sinua huomoimaan myös esimerkiksi motiivisi, jotka ajavat sinua, omien sanojesi mukaan maahanmuutajien sijaiskohteeksi maahanmuuttokriittisille. (Sado)masokismiasiko, mahdollisesti?

Rauno jatkaa:
"Saksassa integrointi on onnistunut paljon paremmin, mikä johtuu tietysti jo siitä, että sinne toisen maailmasodan jälkeen päästettiin natsismin uudelleen nousun pelossa muuttamaan paljon enemmän ulkomaalaisväestöä kuin muihin maihin."

Saksassa asuu paljon turkkilaisia. jotka ovat maallistuneita islamilaisia, Kemal Ataturkin (siunatusta) vaikutuksesta, eivätkä siten kovin radikaaleja tai kiihkouskovaisia. Toki Saksalla omat pulmansa on.

Rauno edelleen kirjoittaa:
"Korostan da capo, että tämä fantasia on todella pirullisen syvästi ja sitkeästi ihmisen viettikerrostumien turbuloima hämmennyksen, pelon, vihan ja kiihkon aiheuttaja. Sen torjuminen rationaalistamalla on melko turhaa, koska vanha freudilainen totuus pätee: torjuttu (halu) palaa aina - muodossa tai toisessa. Sitä ei voi paeta. Sen voi vain tunnistaa ja tunnustaa!"

Voin jälleen kehoittaa sinua (ja muitakin) ottamaan tässä itse lusikan kauniiseen käteen. Väitän nimittäin, että juuri teidänkaltaisenne ovat mitä suurimmassa määrin rationalisoijia, sillä yllä mainitsemani sadomasokistinen suhtautumistapanne näyttää viittaavan juuri suureen torjuntaan. Pitää myös huomata, että seksuaalisuus ei ole ainut vietti vaan narsismi on sitäkin vallitsevampi.

Rauno vielä:
"Mitäs jos yrittäisitte - Jussi Halla-aho, Takkirauta, Vasarahammer, IDA ja kump."

ja:
"Itse luulisin päässeeni siihen tilaan, että tunnistan/tunnustan itsessäni vaikuttavat erityyppiset nautintoyllykkeet hiukan liiankin vahvasti (hymiö). Eikä tämä ole pelkästään naurun aihe ja huulen heittoa. Tai perversio. Tämä on sukupuoli- ja seksuaalienergeettinen tosiasia!"

Mielestäni aivan perusteettomasti mm. rintaasi röyhistät (ja toisille sinkoat vaatimuksia). Epäilen suuresti, että tunnistat!

Et esimerkiksi ole vastannut muuten aiemman päreesi kommenttiosastolla kysymykseeni, millä perusteella leimaat maahanmuuttokriittiset omien mielentuotteittesi mukaisesti. Lisäksi et kertomasi mukaan ole ollut psykoanalyysissa. Tuohon kaikki psykoanalyytikot ensimmäiseksi kiinnittöäisivät huomion, jos näkisivät retostelusi.

Rauno Rasanen said...

anonymous

Kiitos.

Anonymous said...

Tuossa saunan lauteilla pohdiskelin, millä tuolle jankutukselle saisi stopin sellaisissa paikoissa mihin se ei kuulu.

Keksin mielestäni ratkaisun, ja pistin sen heti täytäntöön. Perustin rasian, jonka kylkeen kirjoitin "jussi-vaihto". Joka kerta kun näen tätä huttua jossain muualla kuin natsien omilla palstoilla, laitan rasiaan euron.

Kun pankissa on sopiva summa, sanotaan 1000 euroa, kustannan rahoilla jonkun suklaasilmän tummaihoisen afrikkalaisen Suomeen pariksi viikoksi jussi-vaihtoon integroitumaan vaaleahiuksisten suomalaistyttöjen kanssa. Majoitan vaihdossa olevan kotiini.

Jos kaikki menee hyvin, eikä ole syytä epäillä nuoren rakkauden voimaa, 9 kk päästä seurauksena on mokanvärinen rakkauden hedelmä, ja isä saa muuttaa Suomeen ensiluokkaisen sosiaaliturvamme varaan.

Ainoa ehto Jussi-vaihtoon osallistuvalle on, että ensimmäiselle liitosta syntyneelle pojalle annetaan nimeksi Jussi. Ideaani saa kopioida vapaasti. Olisi nimittäin somaa jos muutaman vuoden päästä tulisi vastaan paljon mokanvärisiä Jusseja jotka opettaisivat suomalaisille monikulttuurisuuskasvatusta.

Anonymous said...

Nimi jussi-vaihto on tietysti monimerkityksellinen, siinä on ripaus sekä halla-ahoa että suo, kuokkaa ja jussia. Olisin nimennyt sen tämän meidän anonyymisöpöliinin mukaan, jos se ei olisi heittäytynyt anonyymiksi. Laitoin rasiaan pesämunaksi 10 euroa.

Anonymous said...

Meneepä teillä jutut korkealentoisiksi. Olin tse Ruotsissa maahanmuuttajana 1960-luvulla, aikana, jolloin kerran päivässä lehdissä luki että "En finne igen." Huitoivat puukoilla ja tappelivat muutoinkin.

Minua nuo uutiset eivät hätkäyttäneet. Oli vain hyvä, että oli kovan maineessa. Pärjäsin mainiosti, ehkä siksikin, että puhuin jo valmiiksi aika hyvin ruotsia. Ei mitään moitetta kelpo svenssoneita kohtaan.

Nuo Freudilaiset pohdinnot palauttivat mieleen sen, kun jouduin ruotsissa myymään morsiameni. Menin siellä kihloihin, mutta tyttö oli myytävä pois - tosin hyvällä hinnalla. Olisikohan siinä hommassa ollut jotain Ranen ja kumppaneiden mainostamaan seksuaalipelkoa?

Anonymous said...

Anon.2: Hyvä idea sinulla! Muistathan käyttää siihen omaa tytärtäsi (jos sinulla sellainen on) tai vaihtoehtoisesti sitten sukulaistyttöäsi. Nimittäin vain silloin voit olla varma tyttöjen omasta suostuvuudesta. Sitähän ainakin oma tyttäresi olisi, kun on sinun vaikutuspiirissä elänyt. Koska ei olisi hällä silloin ollut paljoa mistä eväitä elämäänsä ammentaa vaan höntiksi olisi jäänyt. Toisekseen on erittäin hyvää, että et tuhlaisi veronmaksajien rahoja.

Anonymous said...

Anon.2: Niin ja siitä jankutuksesta. Ensinnäkin, Rauno itse on ensin julkisessa blogissaan nimitellyt (tavoilla, jotka ovat häneltä vielä perustelematta) maahanmuuttokriittisiä. Raunon suuri ansio on toisaalta myös, että sallii keskustelun ja vaikuttaa myös pyrkivän aitoon ymmärtämiseen. Toisin kuin sinä.

Ja vielä, palatakseni tuohon ideaasi. Miksi et keräisi rahaa itsellesi - ja muuta vaikka Ruotsiin, tuohon niin suvaitsevaan maahan.

Rauno Rasanen said...

anonymous 2

Hehheh. Älä ota noin kovia löylyjä saunassa. Vaikka kieltämättä ideasi on todella kätevä, toimiva ja maahanmuuttajaystävällinen.

Komppaan sitä - kahdella sähkökitarallani. Akustinen on Kotkassa muusikko-lastentarhanopettaja-veljelläni.

*
Vaari

Myit morsiamesi. Sinä finanssipankkiirien petomaisin hybridi!

Et kertonut motiivia. Oliko kyseessä pelkkä rahapula? Oliko tyttö mahdollisesti nigerialainen katuprostituoitu?

Sinusta paljastuu Vaari aina välillä uskomattoman raadollisia piirteitä. No - ehkä tytölle oli vain hyväksi päästä sinunkaltaisestasi sutenööristä eroon. Mutta myit hänet tietysti toiselle sutenöörille?

Ei seksuaalisuudella tai sen torjunnalla ole tässä mitään tekemistä. Kyseessä on pelkkä ihmis- ja orjakauppa.

Olen ymmälläni. Ensimmäisen kerran tänään.

Anonymous said...

Rane:
Kysyit, kuinka myin morsiameni. Näin se kävi:

Tapasin tytön malmölaisessa tanssipaikassa, eletiin 60-lukua. Tanssimme, juttelimme, joimme valkoviiniä ja ihastuimme toisimme. Se tavallisista tavallisin tarina.
Ihmettelin, kun en koskaan saanut saattaa häntä kotiin. Hän jäi aina yöksi kämpilleni ja lähti aamulla aikaisin yksin kotiinsa. Sänkytöissä hän oli äärettömän tyydyttävä.

Parin kuukauden kuluttua hän yhtäkkiä halusi, että menisimme kihloihin. Sanoin, että ehkä minun olisi ensin hankittava kunnon asunto ja kenties paremmin palkattu työ. Rahani eivät riittäneet edes säädylliseen pukeutumiseen, olin aika resupekka verrattuna tyylikkäisiin ruotsalaisiin. Tyttöni vaatetus oli, huomasin sen heti, korkeinta laatua ja hänellä oli joka kerta tavatessamme erilaiset kengät. Ostin kerran hänelle yhden kenkäparin kahden viikon palkallani.
No, naiset osaavat konstit. Lainasin työkaveriltani rahaa ja ostin sormukset. Sitä oltiin kihloissa! Sitten sanoin, että olisi kiva tavata hänen vanhempansakin. Yllätyksekseni tyttö sanoi, ettei sillä ollut mitään kiirettä, kunnes…

Kunnes eräänä lauantai-iltapäivänä, fru Larsson, vuokraemäntäni pyysi minua omalle puolelleen puhelimeen. Joku herra kyselee, hän sanoi jotenkin salaperäisesti.
Herra oli tyttöni isä, joka kohteliain sanankääntein kutsui minut illalliselle kotiinsa tänä iltana klo 19.00. Tumma puku riittäisi

Ryntäsin Haroldin, amerikkalaisen ystäväni luo, joka myi huumeita ja oli varsin varakas. Pakotin hänet lainaamaan minulle 300 kruunua, jolla summalla ostin itselleni säällisen tumman puvun, valkoisen paidan, solmion ja kengät. Myyjä pisti vielä kaupan päälliseksi silkkisen nenäliinan rintataskuuni. Sitten kiireesti parturiin ja tasan kello 19.00 soitin kukkapuska kädessäni Kanalgatanin varrella olevan komean kivitalon pääoven ovikelloa.

Miespalvelija avasi oven ja johdatti minut läpi monien huoneiden ruokasaliin. Siellä oli pitkä pöytä, kynttilät paloivat, vaikka oli kesä, maljakoita täynnä näyttäviä kukka-asetelmia.
Tyttöni tervehti minua hyvin säädyllisesti, hän vaikutti murheelliselta. Äitiä suutelin kädelle, se teki vaikutuksen. Isukin kanssa puristimme miehekkäästi kättä. Hän katsoi minua jotenkin yllättyneen hyvänsuovasti. Juteltiin. Isukki sanoi olevansa laivanvarustaja. Sen huomasi sisustuksestakin.

Hovimestari kutsui syömään. Kaunis palvelijatar tarjosi illallisen valikoituine viineineen. Kun kerran kiitin häntä vahingossa saksaksi isäntä valpastui. Hän alkoi puhua kanssani saksaa, jota osasinkin siihen aikaan varsin sujuvasti. Isukin isoisä oli syntyperäinen hampurilainen. Lisää pisteitä, arvelin.
Päästiin kahviin ja konjakkiin. Naisille tuli asiaa yläkertaan ja jäimme isukin kanssa kahden. Hän esitteli ensin tyttärensä huoneen. Sen peräseinällä levittäytyi kaapisto, jossa täytyi olla 10 ovea. Hän avasi yhden oven ja osoitti alaspäin. Näin loputtoman rivin hienoja kenkiä, henkareissa riippui upeita mekkoja. “Noin kuusisataa paria kenkiä”, isukki vastasi lausumattomaan kysymykseeni.

Mentiin hänen työhuoneeseensa. Isukki kysyi, kuinka oli aikonut elättää hänen tyttärensä. Syntyi paljon puhuva hiljaisuus. Siemailtiin konjakkia, vaiettiin.
Sitten isukki käännähti tuolillaan, tarttui minua leikkisästi polviin, katsoi suoraan silmiin ja sanoi: Olet fiksu poika, mutta kuten varmaan huomasitkin, tyttäreni on tottunut aika korkeaan elintasoon. Jos menette yhteen, teidän on asuttava täällä minun kustannuksellani. Siis: paljonko haluat, että jätät hänet ja tämän kaupungin, etkä enää koskaan palaa?

Kun yritin änkyttää, ettei tässä ole rahasta kysymys vaan rakkaudesta, hän keskeytti minut tylysti: Tytöllä on vaikea kausi menossa. Olet jo kolmas sulhanen vuoden sisällä. Hän haluaa kokea - anteeksi nyt vaan - prole - elämää, mutta säilyttää samalla miljonäärin elintason. Vähän vaikea yhtälö. No niin, poikaseni, sopiiko 10 000 kruunua?
Olin jo päättänyt nousta arvokkaasti ylös, marssia ulos ovesta ja lausua viileät jäähyväiset, mutta onneksi tulin järkiini. Ojensin käteni reimasti kuin autokauppias ja sanoin: kymppi lisää ja asia on selvä!

Isukki avasi työpöytänsä laatikon, laski sieltä minulle käteen 20 000 kruunua ja hymyili vapautuneesti. Hän ohjasi minut toisesta ovesta ulos kadulle, kätteli lämpimästi ja toivotti hyvää jatkoa. Pyysin häntä vielä pitämään tyttärensä sisällä huomiseen puoleen päivään, jolloin lupasin olla jo Kööpenhaminassa.

Tästä tuli nyt aika pitkä kertomus, mutta itsepähän kysyit.

Rauno Rasanen said...

Vaari

Olipa mainio ja luokkaerojen (eli säätysuhteitten) vaikutusta ihmissuhteisiin tehokkaasti valaiseva kertomus.

Tilanne avioliittomarkkinoilla lienee muuttunut noista ajoista? Tai sitten ei.

Toisaalta voisin kertoa sinulle päinvastaisenkin tapauksen, joka juontuu jo -50-luvulta, mutta jonka tarkkoja yksityiskohtia en tunne, vaikka tapauksen lähellä elinkin, joten jääköön.

Joka tapauksessa loppuratkaisu oli sinun kannaltasi ilmeisesti ainoa tai ainakin paras mahdollinen.

Mutta kun kutsut sitä morsiamesi myymiseksi, niin siitähän tässä lopultakaan ei ole kyse, koska itse asiassa ja käytännössä ostit vain ITSESI ULOS koko tilanteesta.

Et siis kirjaimellisesti myynyt ketään, koska et ketään edes omistanut, sillä rakkaus ei ole omistamista, vaikka sitä niin helvetin monta kertaa käytetäänkin kiristyksen välineenä.

Jos olisit kiristänyt - no - toki vaadit nostamaan hintaa 100% - asia olisi muuttunut luonteeltaan toiseksi.

Minä ymmärsin myymisellä jotain konkreettisesti aivan muuta (tosin hyvin epäuskoisesti, mitä väittämääsi tuli): paritusta ja ihmiskauppaa ylipäätään.

Mutta nythän asia selvisi.

Aikamoinen maailmanmies olet. Vähän käy kateeksi jopa. Mutta siksihän sinä kai täällä olet kertomassa näitä tarinoitasi, että minä ja muut saisimme niistä samanlaista elämysnautintoa kuin ihmiset yleensä sankareitten ja seikkailijoitten (esim. argonautit ja tietysti Odysseus) kertomuksia kuunnellessaan.

Aion nimittäin uksoa, että puhuit totta (hymiö).

Rauno Rasanen said...

Käytän lopussa uutta verbiä 'uksoa', johon alan pikku hiljaa taipua tiettyjen muittenkin typojen toistuessa jatkuvasti ja säännönmukaisesti - kymsys eräänä esimerkkinä.

Kirjoittaminen helpottuu ja nopeutuu suuresti, kun alkaa hyväksyä itselleen tyyppilliset kirjoitusvirheet sellaisenaan.

Anonymous said...

Olet oikeassa, en oikeastaan myynyt, tai: myin itseni vapaaksi ja isukki osti itsensä vapaaksi minusta. Kauppa oli edullinen molemmille.

Kerron vielä sen verran, että isukki oli palkannut yksityisetsivän pitämään silmällä tyttären prolekokeiluja. Etsivä taas oli lahjonut seinän takana asuvan vuokraemäntäni, joten hänen kauttaan välittyi tarkka tieto siitä, mitä huoneessani tapahtui.

Emäntäni tiesi osoitteeni Suomessa, joten hän saattoi lähetää runsaan vuoden kuluttua minulle aikakauslehden, jossa oli selostus hienoine värikuvineen ex-morsiameni häistä. Uusi sulhanen oli hiukan naismaisen näköinen kreivi, jonka isukki oli - yllätys, yllätys - laivanvarustaja hänkin. Suvun laivojen korsteeneissa oli iso J-kirjain.

Palasin Suomeen parahiksi osallistumaan taistolaisuuden nousuun. Eräs osa siitä oli, että rikkaiden pappojen tytäret lauloivat kuorossa että "en halua puolikasta" ja halusivat aidon prolen sänkyynsä. Ja prole ei tosiaan tarjonnut puolikasta, vaan antoi mennä kahvaa myöten.

Mutta ei mikä tahansa prole päässyt vällyjen alle. Onneksi täytin kaikki vaatimukset. Olin aito tehdastyöläinen, juuri Ruotsista palannut, joten osasin kertoa riistosta karmeita esimerkkejä. Puhuin neljää kieltä, olin matkustellut, kokeillut huumeita, lukenut venäläiset klassikot, osasin juoda sivistyneesti, poltin vain HB-savukkeita, pukeuduin huolimattomasti, mutta siististi, pidin itseni puhtaana, luin Tiekkaria. Syntyperäni jouduin salaamaan, sillä se oli kaikkea muuta kuin prole.

Pentti Sarikoski ja kumppanit ovat kirjoittaneet näistä ajoista ansiokkaasti, mutta se varsinainen, oikea 60-luvun saaga on vielä kertomatta. Luultavasti siksi, että nykylukijat eivät uskoisi sitä.

Anonymous said...

Jumalauta! Lisää!

Anonymous said...

Sinähän huutelet kuin Gunnel Kirkkonummella vuonna 1967. Hänkin sanoi aina, että lisää, kunnes...

Niin, et sanonut mitä haluat. Lisää muistoja 60-luvulta vai Ranen MaMu-juttuja?

Rane: Minullakin tulee säännökllisiä kirjoitusvhreitä, niinkuin tuo varsumies ja pilu. Mutta ihmeesti lukija pysyy kärryillä. On lhes sma, mtepän kiaimet on, kylä aivt otaa asasta sevän.

dudivie said...

j. kiitos joulusadusta

Anonymous said...

Minussa van Vaarin tarina sai aikaan aika tuoreen deja vu -ilmiön, sillä tuonkaltaisen elokuvan katsoin toissailtana televisiosta, Viggo Mortensson van Vaarina.

Omat Ruotsin kokemukseni ovat hieman erilaisia, sanoisinko rahvaanomaisempia.

A2:n idea on hieno, mutta jää puolitiehen. Miksei samalla vaivalla kutsuta vaihtoon myös venakoita, vaikkapa vain lääkäreitä ja sairaanhoitajia ja muita tänne tyrkyllä olevia korkeasti koulutettuja. Heistä olisi hyötyä lapsen teon jälkeenkin.

Enemmänhän meillä ovat miehet puutteessa.

Anonymous said...

Tapsa,
minulla ei ole televisiota, ei ole ollut kohta 40 vuoteen, joten en tiedä Viggosta mitään. Näkyisikö leffa netistä? Mikä sen nimi oli, siis leffan? Olisi hauska nähdä itsensä valkokankaalla.

Totta kai minunkin aikani Ruotsissa oli perusolemukseltaan varsin rahvaanomaista, suorastaan prolea. Malmö asuinpaikkana kuitenkin tarjosi nopean yhteyden Kööpenhaminaan, joka siihen aikaan oli pohjolan ehdoton riemujen ja ilojen keidas. Viikonloppuisin ehti hyvin käymään myös Saksan puolella. Ostin sieltä aina ison repullisen halpaa perunaviinaa ja myin sen juopoille tehtaalla. Ruotsissa viina maksoi siihen aikaan 4-5 kertaa enemmän kuin Saksassa. Ja kun ostin viinani suoraan tukusta, voitto oli huomattava. Tupakkaakin kuljetin ja hiukkasen jointtejakin. Se toi jännitystä elämään ja rahaa taskuun. Volvon hommasin niin äkkiä, että itsekin sitä ihmettelin.

Se laivanvarustajan tytär ei normaalisti kuulu tehdastyöläisen arkeen, mutta kun osasin kieliä enkä kysellyt, saako ladylta riisua vatteet, jouduin siihen sormusliemeen. Huomasin silloin ensimmäisen kerran, että sivistyneen prolen rooli on hyvin tehokas nimen omaan upporikkaiden piireissä. Siellä ongelmana on löytää uusia, terveitä, voimakkaita geenejä hapantuneisiin sukuihin. Ruotsalaisethan ovat rodunjalostuksen, eugenetiikan edelläkävijöitä. Jos olisin ollut hiukan pitempi ja vaalea, olisin luultavasti ollut se superprole, jonka olisi sallittu siittää tuoretta jälkikasvua degeneroituneisiin piireihin.

Muuten olen samaa mieltä kanssasi siitä, että naisten maahantuontia pitäisi voimakkaasti lisätä. Laivalasti Thai-tyttöjä kuussa toisi ihmeesti uutta vipinää markkinoille.

Anonymous said...

Kiitoksia vain kovasti van der Saarille ...ei kun siis Vaarille kivasta tarinasta. Sisällöllisesti ja tyylillisesti tarinankerronta etäisesti ainakin muistuttaa juuri vaikkapa noita 60-luvun miespuolisen väestönosan suurta suosiota nauttivien kulttuurijulkaisujen kertomuksia. ;-)

Oo jaa! Mutta tämäpä vuorostaan vie ajatukseni 80-lukuun. Huusimme silloin ydinaseiden vastaisessa mielenosoituskulkueessa: "Ei lehmä kaipaa sonnia, kun sataa ydinpommia!" Ja tosiaan, onhan 80-lukulaisiakin suuria kertomuksia ilmestynyt, kertojina esimerkiksi sellaiset kunnioitettavat kirjailijat kuten Kjäll Wästö ja Anja Kauranen. Viime mainittu on muuten taannoisessa televisiohaastattelussa ehdottanut mitalin antamista eräälle henkilölle, perusteena rohkeus ottaa puheeksi asiota, joista muut vaikenevat - henkilölle, jonka nimen mainitseminen ainakaan kommentoijien taholta on tässä blogissa tullut näköjään kyseenalaiseksi. :-P

Tapsa P. kysäisee kommentissan, pohtien Anonyymi2:n ideointeja, mm. että miksemme ottaisi tänne ennemminkin korkeasti koulutettuja ulkomaalaisia. No, ensinnäkin, kellään ei liene mitään heidän tuloaan vastaan, ei ns. maahanmuutokriitikoilla, jotka päinvastoin puoltavat aitoa työperäistä maahanmuuttoa eikä muillakaan. Asiasta vain ei ole noussut mitään isoa haloota, koska asia on aina hoitunut ilman ongelmia esimerkiksi firmojen rekrytointien kautta. Saapa nähdä, jos se paljon puhuttu huutava työvoimapula Suomeen koska saapuu, toimiiko entisenlaiset kanavat riittävän tehokkaasti.

Muiden kuin näiden jo valmiiksi koulutettujen - mutta ei kotimaassaan akuutissa hädässä olevien - maahantuonnista onkin sitten noussut suuri haloo. On myös väitetty, että tietyt bisnekset ja näiden mukana kunnat, jotka järjestävät mm. heidän koulutustaan, hyötyisivät tästä toiminnasta niin, että kuntapäättäjät - joko vapaaehtoisesti, pidemmälle ajattelemattaan - tai painostettuina ryhmäkurilla puoltavat em. maahantuontia. Pahat kielet väittävät myös, että ammattitaidoton väki olisi oivaa saalista ns. riistokapitalismille. Mene tiedä. Siis jos tuo porukka ylipäänsä työllistyy. Tähän astinen, monivuotinen kokemus ei sitä millään tavoin lupaa. Ja silloin he tietenkin ovat veronmaksajien elätettävänä.

Anonymous said...

Tapsa P., no idea on toki suunniteltu niin, että se saa piilorasistisen kirjoittajan kiehumaan raivosta ja toivottavasti sen verran ajattelemaan, että jatkossa vähentää vuodatuksiaan sellaisista ketjuisa ja palstoista jonne ne eivät kuulu. Samalla paljastuu piilorasismi. Siksi mielikuva pikimustasta miehestä sovittamassa isoa munaansa arjalaiseen elovenaan on aivan olennainen osa ideaa. Toimivuudenhan voi jokainen tarkastaa tästä ketjusta.