December 12, 2008

Intohimoa Volgan mutkassa - ensimmäinen Blogistan-aiheinen kohuelokuva (K-38)

Kuvassa Mummo ja Iines ovat sopimassa keskenään Minua ja Vaaria koskevista 'käyttöoikeuksistaan'. Tämä on tulevan Volga-elokuvan alkukohtaus. Elokuvan ohjaa Renny Harlin ja tuottaa Mikis.
*
Nämä kaksi kommenttia löytyvät myös edellisen päreeni kommenttilootasta, mutta sisältävät mielestäni pari kolme niin olennaista ideaa ja hauskaakin ehdotusta, että päätin pärettää ne.
(Kielimafia tekee ankarasti tarkennuksia, jotta en taas ylittäisi hyvän maun rajoja kenenkään mainitsemani nimimerkin suhteen. Päreeseen on muutenkin lisätty joitain olennaisia 'uutuuksia' alkuperäisiin kommentteihin verrattuna. Huom! Viimeksi klo: 23.15. Kts. elokuvien nimet ja lyhyet esittelyt)
I
van Vaarille

Että sinä vanha kyynikko menit kaikesta huolimatta itkemään sitä romanttis-traagista tarinaa siellä jokilaivalla. Löysin sinusta siis pilkahduksen ihmistä - tunnetta!
*
Mitä tarinaasi ja päättelyysi muuten tulee, niin järkevältä vaikuttaa - ihan pakko on minunkin sen realistisuus myöntää - olkoonkin siis miten puistattavan kyynistä ja kylmän pragmatistista puhetta tahansa.

Maailman realiteetit olivat juuri tuollaisia tuohon aikaan noissa asioissa. Nainen oli lähinnä kauppatavaraa ja poliittisen pelin väline - eikä välttämättä edes kaikkein arvokkain sellainen (kirjoitti RR 55 opintoviikon historiatiedoillaan).

Itse asiassa nostan jälleen hattua realismillesi, vaikka sydämeni itkeekin verta sen persialaisneidon puolesta. Ja mistäs sinä tiedät, että sieltä seuraavasta satamasta löytyisi yhtä iiihana immyt? Eihän nämä naaraat yleensä paljon vaihtamalla parane.
*
Nyt pitäis vielä pohtia Matruunan ja Mikiksen mielenkiintoisia ehdotuksia, joista saan myös sinulle Vaari lisää kommentoitavaa.

II
Matruunalle, Mikikselle

'Ettäkö jos' (korvaa ystäväni, tietoteoreetikko Markus Lammenrannan 'Olkoon niin, että jos P niin Q- aloituksen) persialaisprinsessa olisi itse halunnut solidaarisuudesta Stenkan ja hänen miehistönsä väliseen lujaakin lujempaan luottamussiteeseen oma-aloitteisesti hypätä jokeen?

No - silloin ei ainakaan olisi syntynyt tuota ikuista tarinaa, jossa nainen uhrataan miesten välisen homoeroottis-poliittisen ystävyyden alttarille. Ja sehän juuri on tämän jutun pääpointti!

Nainen erottaa miehet toisistaan - ei suinkaan yhdistä. Siksi hänet uhrataan tässä.

Ja juuri Yoko Ono on yksi tunnetuimpia esimerkkejä kyseisestä erottavuudesta, sillä nimenomaan hän hajotti Beatlesin tai oli ehkä beatleja toisistaan eniten erottava tekijä ängetessään Lennonin kainalossa jatkuvasti studiolle - suoraan sanottuna häiritsemään muiden keskittymistä.

Lennon itse oli niin rakastunut ettei tajunnut tilannetta - tai sitten hän vain kylmän tietoisesti valitsi Yokon ja sitä kautta myös tietoisesti bändin hajoamisen.

Toisin kuin Stenka.
*
Tästä päättelystä saamme synopsiksen aiheen Mikiksen tuottamaan elokuvaan, jossa Minä, Mummo ja Vaari ajaudumme karmeaan kriisiin - kolmiodraamaan siis (ymmärsitte oikein).

Seuraako lopullinen kaksintaistelu? Vai sovimmeko me miehet Mummon kanssa keskinäisistä tapaamisajoista? Vai tapaammeko peräti yhtä aikaa - kolmistaan? (K-38).

Voihan Stenka Razin - nyt alkaa taas päässä hyrrätä ideoita. Piru kun noi glögit on jo niin vähissä.
*
Iineksen valitseminen tähän elokuvaan oli yllätyksellinen veto. Hänen roolinsa sisältö sekä tarkoitus on toistaiseksi minun eli käsikirjoittajan sekä tuottaja-Mikiksen välinen salaisuus. Edes ohjaaja Harlin tai myöskään Iines eivät sitä vielä täysin tiedä. Käsikirjoitusvaihtoehtoja on nyt jo peräti kolme. Tosin Iinekseltä ei ole saatu virallista suostumusta rooliinsa.

Mikä pannaan tulevan elokuvan nimeksi? Ehdotuksia.
- Intohimoa Volgan mutkassa (perinteinen rakkausdraama: romantiikkaa, riitaa ja lopullinen kaksintaistelu)

- Jules, Jim ja Mummo - jokilautan kolmiodraama. (nainen/Mummo tekee itsenäisen ratkaisun ja poistuu miestensä 'näyttämöltä' lopullisesti)
- He jakoivat toisensa keskenään kunnes...(väkivaltainen tragedia)
- Kaksi miestä, kaksi naista, neljä avioliittoa (polygaami-komedia)
- Vaarin viimeiset tunnit (jännitysdraama narsistisen maailmanmiehen tuhosta)
- Leikin lopetus eli Iineksen valinta (kohtalokas nainen luopuu maailmasta, sen kiusauksista ja kiusaajista: miehistä ja naisista asettuen asumaan nunnaluostariin)
- Kohtaaminen virtuaalitodellisuudessa (surullisen naurettava kertomus bloggaavan yksinpuhelijan (mies) eräästä illasta)
- ehdotussarja jatkuu
*
Huomenna on muuten marttyyri Lucian päivä...
*

19 comments:

Mummo said...

Minä olen sitten tuo irvistävämpi ja huonoryhtisempi ihminen, joka sormeilee lasiaan.

Ja minä kasvan elokuvan myötä pitämään itsestäni, löydän naisen lämmön, sisäisen lapsen ja vähän muutakin sälää, ryhdyn homoseksuaaliksi ja perustan orpokodin. Vaari ostaa uuden Riva-veneen ja katoaa ulapalle. Rauno luulee pudonneensa Volgaan, mutta se olikin vain naapurin kissa, ja niin Rauno kävelee takaisin pieneen mökkiinsä ja muistelee joskus Vaaria, kun telkkarissa näkyy vene. Iineksen kohtalon jätän avoimeksi.

Rauno Rasanen said...

Mummo kirjoitti

'Rauno luulee pudonneensa Volgaan, mutta se olikin vain naapurin kissa, ja niin Rauno kävelee takaisin pieneen mökkiinsä...'

Siis miten niin naapurin kissa?

Kissako putosi Volgaan, vai putosinko minä naapurin kissaan luullen sitä ensin Volgaksi?!

Vaikeeta, kun en ole suorittanut ainuttakaan opintoviikkoa juuri estetiikasta.

Et kai nyt vain kirjoita vallan metaforisesti? Ellei peräti seksuaali-kryptisesti?

*
Jos noin on, kuten kuvaat omaa muutostasi elokuvan kuluessa, niin mikähän 'hirviö' sinä juuri tällä hetkellä oikein olet?

No - tuo lesbo-juttu ei minua yllätä tippaakaan.

Suurin osa naisista on enemmän tai vähemmän taipuvaisia biseksuaalisuuteen. Ainakaan he eivät torju sitä niin massiivisesti kuin monet miehet.

Ja sekin juontuu biologiasta, koska naisilla ei ole lainkaan samantyyppistä seksuaalista kilpailuviettiä kuin miehillä, vaikka eräät/monet naiset mustasukkaisia ovatkin.

Umpihetero-miehille homous merkitsee ikäänkuin oman miehisyyden arvon alennusta, koska mies on 'ohjelmoitu' siittämään lapsia - ei naimaan ainoastaan pelkkää 'tuhkaluukkua' tai olemaan 'passiivinen' aktin kohde.

*
Vaari ajelkoon Siwall... ee Rivallaan uusien valloitustensa perässä Summeri tunnistettavasti rääkäisten aina sopivin välein.

Hymy karehtii huulilleni tätä hieman hassahtanutta - kuten aiemmin kirjoitin - lainsuojatonta libertiiniä ajatellessani.

Ei pahalla - ei suinkaan. Vaari on minulle paitsi kuin Casanova myös kuin Sinbad - tuo kuuluisa merenkävijä, joka etsii joka puolelta uusia maita ja seikkailuja.

Ikäänkuin sieltä mitään sen kummempaa löytyisi...Ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia.

*
Iineksestä tulee elokuvan salaperäinen nainen. Femme fatale. Mitä tämä käytännössä merkitsee - sitä kovin tässä pohdiskelen.

Homo Garrulus said...

Onneksi tulin järkiini enkä enää kuulu tähän jengiin edes ulkopuolisena.

Tapsa P said...

Läpi elokuvan kulkeva kysymys kuuluukin, kumpi on Mummo ja kumpi Valemummo.

Tai siinä onkin kaksi Mummoa: oikealla tämä idealistinen hupakko nuorena ja vasemmalla elämää nähnyt ja homobaareissa pörrännyt kaksi viikkoa vanhempi Mummo. Elokuvassahan tällainen onnistuu vaivatta.

Kyllä minä HG:nkin ottaisin mukaan, vaikkapa tylyksi tarjoilijattareksi, joka kohta astuu tuolta oikealta niskojaan nakellen ja sätkä suupielessä.

Hän tuo kirjelapun Mummolle nuoruuden ystävältä, köyhältä mökinpojalta Raunolta.

Homo Garrulus said...

Hyvä Tapsa, nyt olemme filmissä. Minä en röökaa enää mutta filmissä voisin. Muistan miten osasin puristaa O-merkkejä huulistani kuten intiaanit konsanaan. Savumerkkejä kohti kattoa.

Minä siis olen vanha tarjoilia, rööki suupielessä ja mitä sitten?

van Vaari said...

Jumalaisen kauniin alkukuvan olet valinnut elokuvallemme, jonka nimeksi ehdotan omasta puolestani "Tappava viides." Volga-jokea ei kannata nimessä mainita, muuten leffa on floppi ainakin Suomessa. Ryssäviha kun ei tästä maasta irtoa mäntysuovallakaan.

Kirjoitit, Rane: Toisaalta - eikö meidän dynaaminen triomme voisi olla myös ikäänkuin kolme muskettisoturia: Me kaikki Mummon puolesta ja Mummo kaikkien meidän puolesta?"

Tämä voisi olla hyvä lähtökohta yhdelle juonenkehitelmälle. Donin Rostovista lähtee jokilaiva kohti Moskovaa, edessä on kahden viikon matka. Kamera poimii kannelta päähenkilöt, kolme miestä ja yhden naisen. Me (Tapsa P, Rane, Mummo ja minä) vilkutamme rantaan jääville, luomme toisiimme muutamia pitkiä katseita ja lähdemme kapteenin tervetuliaistilaisuuteen.

Aika pian käy ilmi, että tämä kvartetti elää yhdessä. He jakavat rakkautensa keskenään yhtä luontevasti kuin huomautukset ohi lipuvista maisemista. Kaikki sujuu mainiosti aina Neitovuorelle saakka, jossa he ensi kerran elämässään kuulevat tarinan Stenka Razinista. Yöllä he juopuvat muiden tavoin, itkevät, suutelevat toisiaan ja muita matkustajia, mutta muita enemmän Iinestä, joka nyt astuu kuvaan suuresta tuntemattomuudesta. Hän on seurannut kvartetin menoa laivalla, hän tietää kaikista kaiken, mutta kukaan ei tiedä hänestä mitään. Salaperäinen nainen kolmanteen potenssiin.

Niinhän siinä sitten käy (uskomattomien tapahtumien jälkeen), että eräänä iltana miesten on päätettävä, kumpi heitetään Volgaan, Iines vai Mummo. Kuinka tähän valintaan jouduttiin on salaisuus, jonka vain Mummo ja minä toistaiseksi tiedämme. Filmin nimi johtuu siis siitä, että joku näistä viidestä on niin vaarallinen, että hänet on viisainta heittää Jokeen sen leveimmällä kohdalla. Ei siis ole sanottu, vaikka uhriksi valikoituisi Tapsa P, tuo Kainuun mainio tähtien ystävä, jolta kielitieteeliset huomautuksetkin sujuvat rutiininomaisesti. Mutta vartokaahan, kun kuulette, mitä Iines hänestä tietää! Ohjaajakin puree kyntensä säleille miettiessään, kuinka hänen luonteensa saisi parhaiten vangituksi selluloidille. (Vai kuvataanko leffatkin jo nykyään digitalisesti?)

Kuten alussa sanoin, tämä on vain yksi kehitelmä, joka ei mitenkään sido Ranen tai Harlinin käsiä. Oletan, että käsikirjoittajatiimi saa haltuunsa Ranen ideanipun, tämän vaatimattoman ehdotukseni sekä muut mahdollisesti esiin nousevat ehdotukset.

Keskustelusi kanssasi, Rane, ovat herättäneet pitkään jäissä olleet kirjoittajanvaistoni. Tai oikeastaan alkusysäyksen antoi Mummo, jonka tekstien aloituksia aikani ihailtuani uskaltauduin itsekin mukaan remmiin. Ranen mustasukkainen hyökkäys ja tyttöily sitten repäisivät lopulta temppelin esiripun ylhäältä alas ukkosen jyristessä- van Vaari oli syntynyt! Vaikka emme koskaan enää vaihtaisi keskenämme yhtään sanaa, olen teille, Mummo ja Rane, ikuisesti kiitollinen. Sanon tämän vain siltä varalta, että huomisen liukkailla ajan autoni mäsäksi tien kaarteessa olevaan kallioseinämään. Se on jo pitkään vaaninut minua. Kyllä minä tiedän, milloin kallio on suutuksissaaan.

Rauno Rasanen said...

Aluksi

Tsekatkaas äsken tekemäni uusimmat lisäykset.

Rauno Rasanen said...

HG

Okei HG. Kyllä mä sullekin roolin kehitän. Olethan sä toki sen verran kiinnostava tyyppi. Mutta turpa kiinni Iineksestä - ainakin pahantahtoisen negatiivisessa mielessä!

Se on ehdoton ehto sun olemiselle täällä. Tiedät kyllä.

Homo Garrulus said...

Okay, lähden sitten kuitenkin; oli jotenkin paha porukka: joku suunnittelee jokeen heittämistä ja toisella on vain ehtoja muista naisista. Ei kiinnosta, menen tarjoilemaan omaan blogiini. Hejdå.

Pitäkää juonenne; sori Tapsa P. Nämä muut ovat jämähtäneet omiin kuvitelmiin ja siitä eivät pääse pois.Ei tule rakkautta, ei muutosta, ei stooria, ei tunnelmaa, ei elämää. Tulee vain samat vanhat hokemat - olkoon.

Antaa niiden kirjoittaa..omapa on asia. Minä tarjoilen sille Wienen porukalle, josta MINÄ PIDÄN.

Kyss gott siis. Och samma på tyska.

Rauno Rasanen said...

HG

Jos ei seura kelpaa, niin kannattaa joskus katsoa peiliin.

Niin minäkin olen tehnyt muutamien blogien suhteen niihin kyrpiinnyttyäni ja häipynyt - melkein iäksi. En siis sentään lopullisesti.

*
Sinä olet kiukutellut mulle ainakin 100 kertaa ja palannut yhtä monta kertaa. Joten goodbye vain. Ja tervetuloa takaisin.

Homo Garrulus said...

Kiukutellut? Sinä et näytä tietävän mitä haluat? Minä en halua mitään jätkää, joka käyttää naisia kuin tuotteita. Miksi välillä kuvittelen sisimmässäni, että voisi olla jotain muuta kuin sitä samaa leikkiä sinunlaisten puolesta. Mene takaisin cityyn jos se oli kivaa. Maailmamme ei kohtaa. Ei kyllä kohtaa missään muuallakaan: miksi kaikki ovat tulleet noin pinnalliseksi tai välinpitämättömäksi? PIan elämme Aldous Huxleyn maailmassa; ei enää edes osaa epäillä huijausta ja se on silti mitä koskettavin. Lähellä ollaan jo.

Tapsa P said...

Tässähän syntyykin kässäri film noir -elokuvaan, jossa tehdään elokuvaa ihmiskohtaloista jokilaivalla Volgan mutkassa.

Toisaalta minusta vähän tuntuu, että tämä Jokilaiva-leffa on jo tehty - nimellä Prinsessa Armada. Kvartetti se oli sielläkin.

Jospa minä tartun välillä kynään, kun olen tehnyt näitä ennenkin, luultavasti tuhat filkkaa, vähän ylikin.

Filmi alkaa siis tuolla kuvalla, jossa nuori Mummo pohtii valintojaan vanhan Mummon kanssa. Kuvaan keinahtelee ärtynyt HG, jota kamera sitten seuraakin takahuoneeseen, jossa kaksi raavasta kaljua kokkia tiirailee ovenraosta kuolaten Mummoja - ja he käyvät tuossa yllä kerrotun keskutelun HG:n - vanhan virtuaaliheilansa? - kanssa.

Kun HG sitten häipyy kiukkuisena ja "ikuisiksi ajoiksi" Cafe Päreestä, hän törmää ovella nukkavieruun baskeripäiseen kadunmieheen. Kutsuttakoon häntä vaikka nimellä Herra T. Kamera zoomaa kauhistuneen T:n vihreisiin silmiin, joista leikataan suoraan vihreää Volgaa kyntävän jokilaivan pannuhuoneeseen, jossa Herra T on lämmittäjänä.

Jokilaivan kannella sen sijaan pelaa korttia riehakas seurue - nämä äskeiset karvaiset kokit, nyt kreivejä, molemmat Mummot ja mustalaisprinsessa Kaunis Verushka eli HG.

Tässä vaiheessa tulevat alkutekstit ja filmin nimi.

Kohta paljastuu sekin outo tilanne, että kreivit/kokit ja kadunmies/lämmittäjä ovatkin veljeksiä - Karamazovin veljeksiä. Ja Mummo on heidän... niin, eipäs riennetä asioiden edelle.

Tapsa P said...

Tässähän syntyykin kässäri film noir -elokuvaan, jossa tehdään elokuvaa ihmiskohtaloista jokilaivalla Volgan mutkassa.

Toisaalta minusta vähän tuntuu, että tämä Jokilaiva-leffa on jo tehty - nimellä Prinsessa Armada. Kvartetti se oli sielläkin.

Jospa minä tartun välillä kynään, kun olen tehnyt näitä ennenkin, luultavasti tuhat filkkaa, vähän ylikin.

Filmi alkaa siis tuolla kuvalla, jossa nuori Mummo pohtii valintojaan vanhan Mummon kanssa. Kuvaan keinahtelee ärtynyt HG, jota kamera sitten seuraakin takahuoneeseen, jossa kaksi raavasta kaljua kokkia tiirailee ovenraosta kuolaten Mummoja - ja he käyvät tuossa yllä kerrotun keskutelun HG:n - vanhan virtuaaliheilansa? - kanssa.

Kun HG sitten häipyy kiukkuisena ja "ikuisiksi ajoiksi" Cafe Päreestä, hän törmää ovella nukkavieruun baskeripäiseen kadunmieheen. Kutsuttakoon häntä vaikka nimellä Herra T. Kamera zoomaa kauhistuneen T:n vihreisiin silmiin, joista leikataan suoraan vihreää Volgaa kyntävän jokilaivan pannuhuoneeseen, jossa Herra T on lämmittäjänä.

Jokilaivan kannella sen sijaan pelaa korttia riehakas seurue - nämä äskeiset karvaiset kokit, nyt kreivejä, molemmat Mummot ja mustalaisprinsessa Kaunis Verushka eli HG.

Tässä vaiheessa tulevat alkutekstit ja filmin nimi.

Kohta paljastuu sekin outo tilanne, että kreivit/kokit ja kadunmies/lämmittäjä ovatkin veljeksiä - Karamazovin veljeksiä. Ja Mummo on heidän... niin, eipäs riennetä asioiden edelle.

Tapsa P said...

Outo paikka tämä Cafe Päre - en tilannut tuplaa, mutta tuli silti.

Anonymous said...

Jatkakaa hyvät ihmiset tuon filmin juonen kehittelyä! Älkää antako Marjon masentaa teitä. Tunnen tyypin. Nyt hän yrittää karkottaa mukavat miehet mummolasta.

Sirkka

Rauno Rasanen said...

Kiitos Sirkka. Käypä Mummolla. Mulla on siellä aihettasi sivuava kommentti.

Mutta tervetuloa vaan blogiini Marjo. Mä nimittäin rakastan haasteita - toisin sanoen - ja etenkin tällä hetkellä - juuri sinua.

Anonymous said...

Taidat olla aika hyväuskoinen. Mutta omapa on asiasi.

Sirkka

Rauno Rasanen said...

Sirkka kirjoitti

'Taidat olla aika hyväuskoinen. Mutta omapa on asiasi.'

*
Miten niin hyväuskoinen?

Kunnon selitys sun puolelta olis nyt paikallaan.

En ymmärrä, mitä tarkoitat - ellei tässä sitten pelata joillain anonyymeillä kaksoisidentiteeteillä.

Ja jos selitystä ei tule, niin teen siitä omat johtopäätökseni.

Siedän sekopäitä anonyymeja nippa nappa, mutta en kieroilijoita ja pahantahtoisia vihjailijoita.

Mun pointtini aiemmassa vastauksessani oli puhdas ironia. Ei jokin ihme salaperäinen kaksoisviestintä.

Sellaisia käyttävät lentävät täältä ulos kuin leppäkeihäät, koska heidänkaltaisensa ovat vähintäinkin potentiaaleja riidankylväjiä.

*
Summa:

Välttäkää sekavaa viestintää. Puhukaa selkeästi ja perustellen, vaikka tyylittelisitte ja kiroilisitte.

Anonymous said...

Suo anteeksi Rauno että kiireessä naputin vähän ikävästi. Oli kiire töihin. Tämä "Marjo" on sellainen tyttö että hänen läsnäolonsa jotenkin latistaa hienonkin blogin. Kommenttilootaan alkaa tulla satamalla outoja eri nimillä kirjoitettuja lyhyitä lauseita joista ei tiedä mitä ajetaan takaa. Vakikirjoittajien into lässähtää. Kaikille tulee sellainen nolo olo. Hän on mestari siinä. En tiedä kuinka hän sen oikein tekee. "Marjo" on epäonnistunut omissa blogeissaan ja haluaa kostaa muille. Olen sen hänelle sanonutkin. Eiköhän tässä ole tärkeimmät.
Lämpimästi tervehtien blogisi uskollinen lukija
Sirkka