December 29, 2008

Uhrautuva väkivalta

Kirjoitettu kommentiksi Iinekselle tämän päreessä Miten ahdas onkaan se portti ja kapea tie.
*
Voi teitä.

Väittelette siitä, missä ylittyy raja, jolloin barbaarisuus alkaa, ja määrittelette tuon rajan ruumiiden lukumäärällä sekä jollain muka objektiiviseen psykososiaaliseen indikaattoriin sidotulla arvolla (heh - en ole turhaan suorittanut kasvatustieteen metodiopintoja), joka ilmenee käytännössä uskonnollisina rituaaleina, sotina jne.

Eiköhän tässä nyt ole jotain pielessä.

Minun mielestäni on aivan sama tehdäänkö ruumiit sodassa, uskonnollisessa rituaalissa vai helvetin nerokkaaseen filosofiseen järkeemme perustuvassa länsimaisessa oikeuslaitoksessa. Ei ole olemassa oikeudenmukaista murhaa. Ei missään olosuhteissa. Itsemurha ja armomurha ovat sitten juttu erikseen.

Katalysoit nyt Iines aika omituisella tavalla keskustelua moraalista. Oletko täysin paatunut utilitaristi?

Minä en - vaikka olenkin muuten paatunut, paha ja syntinen.
*
En minä kiellä sitä, etteikö kristinusko olisi muuttanut länsimaisen ihmisen suhtautumista suopeammaksi, säälivämmäksi ja vapaammaksikin etenkin naisten ja lasten oikeuksiin liittyvissä asioissa.

Mutta sen kiellän, että kristinusko olisi vaikuttanut makrotasolla väkivaltaa vähentävästi. Pikemminkin päinvastoin.

Jos me osaltaan kristinuskon vaikutuksesta olemme yksilötasolla 'kiltimpiä' lähimmäisillemme, mitä fyysiseen väkivaltaan tulee, niin makrotasolla kristinusko ei ole vaikuttanut ihmisen väkivaltaisuuteen kovinkaan paljon.

Väkivalta saa vain uusia muotoja. Etkö ole Iines lukenut lainkaan Michel Foucault'a?

Esimerkiksi 'Tarkkailla ja rangaista' antaa realistisen kuvan rankaisumekanismien kehittymisestä modernissa, länsimaisessa sivilisaatiossamme, jonka arvomaailma on ollut käytännössä mutatis mutandis sekularisoitunutta kristinuskoa.

Kristinusko liennytti fyysistä väkivaltaa mutta kehitti kaksinaismoralistisen dynamiikan, jonka toisessa päässä ihminen rankaisee itse itseään tunnustamisen ja häpeän kautta (omatunto) ja on toisessa päässä (dogmaattinen fundamentalismi) valmis tappamaan kaikki toisinajattelijat ilman ehtoja.

Tämä on merkillinen splitti, joka synnyttää ikäänkuin sadomasokistisen eetoksen, jonka vallassa ihminen tempoilee itseinhon eli patoutuneen raivon ja väkivaltaisten, ulospäin purkautuvien, paranoidisten projektioiden välillä.

Tällainen ihminen on kuitenkin yhteiskunnallisesti 'kesympi' ja sopeutuvampi, koska hän on sisäistänyt syyllisyyden itseensä. Demokratia ja yksilön vapaus on tavallaan ostettu syyllisyydentunteen hinnalla.

Muistutan tässä yhteydessä, että Kantin moraaliteoriaa, joka on filosofinen versio kristinuskon moraalista, voidaan kritisoida myös puheena olevasta lähtökohdasta käsin.

Kuten Nietzsche kirjoitti (vapaa muistuma): Kategorisessa Imperatiivissa kaikuu itämaisen despootin ääni.

Ulospäin suuntautuva väkivalta kääntyy Ehdottoman Käskyn tottelemisessa sisäänpäin aiheuttaen ahdistusta, häpeää ja syyllisyydentunnetta tietoisuuteen tunkevien tai ylipäätään avoimen aggressiivisten ja siten kiellettyjen yllykkeitten torjunnan vuoksi.

Voidaan täydellä syyllä esittää kysymys: poistaako tällainen moraali väkivaltaa, vai onko niin, että se yksinkertaisesti modifioi väkivaltaa sofistikoiutuneempaan suuntaan, kunnes päästään sille rajalle, että mikään aggressiivisten yllykkeitten kontrollimekanismi ei enää kestä, vaan ihminen ikäänkuin saa raivokohtauksen jouduttuaan hillitsemään itseään lähes loputtomiin.

Näin ajateltuna - mikä on kieltämättä arveluttavan biologisoiva ajatus - ihmisen aggressiivisuus olisi kuin seksuaalisuus - eräänlainen vietti, jolle ei mahda mitään. Tietysti seksuaalisen halunkin voi sammuttaa pikku hiljaa askeesilla, mutta mitä se tekee ihmisen psyykelle?

Lukekaa mystikkoja niin ymmärrätte, mitä tarkoitan. Hullumpaa porukkaa - niin hyvässä kuin pahassa mielessä - saa maailmasta etsiä.

Mikäli edellä väitetty aggressiivisuuden vietinomaisuus pitää paikkansa, joutuu kristinuskon lähimmäisenrakkauden maksiimi hieman outoon valoon - varsinkin, kun sen perustaja murhattiin mitä karmeimmalla tavalla - tai oikeammin sanottuna hän tapatti itsensä ärsyttämällä juutalaiset rabbit äärimmilleen (reaalipoliittiset saddukeukset päättivät lopulta tuomituttaa Jeesuksen roomalaisen oikeuden käskyllä - eivät fariseukset) .

Toisin sanoen - kristinuskon ytimessä on uhri: Kristus. Hänen tosin pitäisi olla viimeinen uhri. Jumala uhrasi itsensä hänessä meidän pelastuksemme tähden.

Mutta eikö tämä ole kauhistuttava esimerkki kaikille Kristuksen seuraajille? Marttyyrikuolema.

Ei enää väkivaltaa muita kohtaan. Mutta oman itsensä voi tapattaa riemumielin pelastuksen nimissä.

Kaikilla itsemurhaiskun tekijöillä - siis väkivallan tekijöillä - on samantyyppinen asenne kuin kristityillä marttyyreilla - eri syistä vain.

Tietenkään kristityt marttyyrit eivät tehneet terrori-iskuja, mutta heidän marttyyrikuolemansa oli - oman pelastuksen varmistamisen ohella - tarkoitettu iskuksi murhaajan psyykeen.

He eivät pelänneet kuolemaa vaan peräti janosivat sitä halveksien kuolemaa yhtä paljon kuin tappajiaan. Tämän on täytynyt olla todella tehokas ele roomalaisten sotilaiden moraalin horjuttamiseksi - 'väkivaltainen' isku heidän sankarietiikkansa ytimeen.
*

27 comments:

Iines said...
This comment has been removed by the author.
Iines said...
This comment has been removed by the author.
ei sovi korvaa said...

Mustakii Iineksen moraaliset mietinnät on lähinnä pervoja

Anonymous said...

Ammun tässä nyt vain RR:n maalaamaa taulua joka ei välttämättä osu kohdalleen alkuperäisen kohteen kanssa. En ole lukenut alkuperäistä kirjoitusta.

Minusta ei voi sanoa kategorisesti, että kristinusko olisi parantanut naisten tai lasten asemaa. Iso osa kristinuskon ajasta nainen on ollut miehen omaisuutta. Kristinuskolla on kaksi puolta, maskuliininen vanha testamentti ja feminiininen uusi testamentti.

Jokaisessa uskontokunnassa tai lahkossa otetaan tietty painotus näiden ääripäiden väliltä. Riippuu vähän kulttuurista ja aikakaudesta kumpaa painotetaan kristillisissä piireissä keskimäärin enemmän.

Moderni luterilaisuus yms. painottavat feminiinistä puolta, johon naisten aseman parantaminen sopii. Sen takia valtionkirkosta onkin irtautunut vanhoillisempia (maskuliinisempia) tulkintoja kannattavia jäseniä perustamaan omia lahkojaan.

Ja vaikka onkin pyhä kyseenalaistamaton totuus suomalaisessa yhteiskunnassa että naisen aseman parantaminen parantaa aina myös lapsen asemaa, ei tämä ole minusta itsestäänselvää. Naisten aseman parantaminen on lisännyt avioeroja, joka taas on heikentänyt lasten asemaa monin tavoin.

menikö said...

whats this? Friedrich Nietzsche, ja hänen jälkeensä muun muassa Martin Heidegger, Michel Foucault ja Gilles Deleuze, hylkäsi ajatuksen substanssista samalla kun ajatuksen subjektista

espresso said...

minen uhraudu vaan taistelen. katso löysin kahvilasta tällaisen

Mummo said...

Iines,
luin äsken blogiasi ja jäin ihmettelemään, miksi korostat niin monessa kohtaa, että eräät lukevat ja ymmärtävät tekstiäsi heikosti. Minusta se tuntui aika aggressiiviselta. En osannut pitää ko. lukijoita poikkeuksellisen heikkoina. Lähinnä näytti olevan kyse käsitteiden erilaisesta määrittelystä. Oletko varma, että sinä ymmärsit, mitä heikosti lukevat yrittivät sanoa?

Tämän valossa minusta on kohtalaisen mielivaltaista (ellei peräti hauskaa) tarkastella "historian faktoista", onko mikään muu aate poistanut barbariaa yhtä laaja-alaisesti/hyvin/tehokkaasti kuin kristinusko.

Post Festum said...

Hyvä Mummo! Mummo rules!

Anonymous said...

Mummo, mitä mä olen vähän Iineksen juttuja lukenut, ja sen jälkeen lopettanut kyseisen blogin lukemisen, ja sinun juttujesi viisautta ihaillut, niin lienee selvä että tiedät täsmälleen missä mennään. Ihmettelinkin tässä ääneen, että mitä ajat kommentillasi takaa.

Mummo said...

Anonyymi,
minäkin ihmettelen, mitä ajan takaa. Todennäköisesti tahtoisin jotenkin kommunikoida Iineksen kanssa, mutten oikein uskalla hänen omassa blogissaan.

Ja juuri nyt huomaan, että hän on käynyt poistamassa omat kommenttinsa täältä. Syytä en tiedä. Toivottavasti ei minun tähteni. En tahtonut olla ilkeä.

Minun juttuni tuskin ovat "viisaita". Iines on paljon viisaampi ja oppineempi kuin minä. Mutta pelottava.

Rauno Rasanen said...

??????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????

Rauno Rasanen said...

anonymous

Harakka se tarttuu aina nokastaan tai pyrstöstään tervattuun kattoon.

Mutta oikeassa olet: kristinuskon periaatteessa yllättävän tasa-arvoinen alkukristillisyys (mikäli sallimme itsellemme hieman historiallisen mielikuvituksen suomaa pelivaraa) muuttui konservatiivis-patriarkaaliseksi institutionalismiksi, kun se yhdistyi roomalaiseen - periaatteessa (tiettyjen) naisten oikeuksia antiikin maailmaa ajatellen kohtuullisesti turvaaviin sosiaalisiin käytäntöihin.

Tämä on paradoksaalista, mutta selittynee osittain kirkkoisien 'neurooseista' sekä kristillisen kirkon organisoitumisen ja sen dogmatiikan merkillisestä suhteesta, jossa juutalainen patriarkaalisuus tuli merkitsevämmäksi kuin pakanoitten liberaalimpi ajattelutapa.

Tässä kehitysprosesissa naisen asema huononi roomalaiseen oikeuteen verrattuna.

*
Myös luterilaisuuden kohdalla olet ymmärtääkseni oikeassa.

Ylipäätään protestanttisuudesta voi tässäkin yhteydessä sanoa ja siteerata, että se sairastaa omaa itseään: partikularimia, separatismia ja individualismia vailla mitään 'suuntaa'.

Vapaus maksaa aina anarkian verran 'dukaatteja'.

sister in law said...

Minusta on ihana kuulua ki..ai mutta en hän minä kirkkoono kuulukaan. Miten se niin meni? Koska se tapahtui? Mitä tapahtui?

Jos tulisin Suomeen, niin liittyisinko uudelleen? Onksiellä kivaa

mattitaneli said...

Hei hyvät Rauno ja muut keskustelijat,


Kiitos ja mukava seurata viisauksianne.
Tekee mieli lainata aluksi
vähän Laotsea tai Lao-Tsea:
" Taivaan verkko on avaran suuri.
Sen silmukat ovat harvassa, ja kui-
tenkaan kukaan ei pääse niiden
lävitse."
Sitten hindulainen kasku saanee teidätkin hyvälle tuulelle ja liittyy myös aiheeseen.
Yksi askeetti tulee tapaamaan
perhettään neljäntoista vuoden
yksinolon jälkeen. Hänen veljensä
kyselee tämän tämän askeettiveljensä saavutuksia. Askeetti vie veljensä virran rantaan
ja kulkee sen yli kävellen vetten
päällä veljensä silmien edessä.
Mitäs tähän veli? Hän kutsuu lautturin luoksensa, ylittää
virran ja maksaa kyydistään muutaman pennin ja sanoo askeetille:
"Kannattaako käyttää neljätoista
vuotta siihen, minkä saan muutamalla pennillä?"
Näin eroaa usko ja "terve" järki.

Ihme ei ole ristiriidassa tieteen
kanssa, ellei kysymystä aseteta
niin, että se välttämättä on sen, so. tieteen, kanssa ristiriidassa.

Olisikohan Simone Weil oikeassa, kun hän sanoo, että "...(P)yhi-
myksen tekemässä ihmeessä hyvää
on vain sen pyhyys, ei ihme sinänsä."


Ystävällisesti ja kunnioittavasti Matti

Anonymous said...

Tämä on paradoksaalista, mutta selittynee osittain kirkkoisien 'neurooseista' sekä kristillisen kirkon organisoitumisen ja sen dogmatiikan merkillisestä suhteesta, jossa juutalainen patriarkaalisuus tuli merkitsevämmäksi kuin pakanoitten liberaalimpi ajattelutapa.

Toinen mahdollinen selitys on, että kirkkoisät saivat aiempien vuosien kokemusten perusteella selville yhteiskunnan ja naisten suhteesta jotain sellaista joka on vuosien varressa päässyt unohtumaan.

mikis said...

Mielestäni mitä enemmän uskovat meuhkaavat uskollaan, sen enemmän he tekevät pahaa toisilleen.

Niin kuin tekin nyt yritätte.

Nimimerkki: "lutherilainen ateisti".

Tapsa P said...

Mummo - näyttää siltä, että Rauno itse käski Iinestä poistamaan kommenttinsa. Syytä en osaa edes arvata.

Mutta sinun syysi ei siis ollut.

dudivie said...

nais brother this tanelikaneli pulla. hyvää joulua! an old joke is better than other hundred
God is So crazy that i have NOTHING to say.
but we keep talkin

Anonymous said...

Ihme ei ole ristiriidassa tieteen kanssa, ellei kysymystä aseteta niin, että se välttämättä on sen, so. tieteen, kanssa ristiriidassa.

Minusta aina kun ihme on ristiriidassa tieteen kanssa, kyse ei ole oikeasta pyhyydestä vaan siitä että joku ihminen käyttää toisten uskonnollista hyväuskoisuutta hyväkseen. Tämä ei ole silti kannanotto oikean pyhyyden olemassaoloa vastaan.

Minulla on lähisukulainen joka on uskonnollisin ihminen jonka olen koskaan tavannut. Jouduin perehtymään todella paljon ihmisten käyttäytymisen saloihin ennenkuin
tajusin kuinka paljon hän manipuloi kaikkea lähipiiriään.

Melkein kaikki hieman lähipiirin ulkopuolella olevat ihmiset ovat kokeneet varhaislapsuuden jälkeen erittäin suurta vastemielisyyttä uskontoa kohtaan, kuten minäkin. Kesti pitkään, ennenkuin aloin ymmärtää mistä henkisyydessä on kyse. Edes sielunvihollinen ei olisi voinut rokottaa meitä niin hyvin uskontoja ja henkisyyttä vastaan.

Siksi aina kun näen manipulointiyrityksiä, esimerkiksi sellaisia jossa joku asettuu tieteen tai muiden ihmisten yläpuolelle, tunnistan että tässä puhuu sielunvihollinen.

Iines said...
This comment has been removed by the author.
Iines said...
This comment has been removed by the author.
Iines said...

Lyöntivirheiden takia poistin yllä olevat kommentit ja yhdistän ne nyt tähän yhdeksi. Jotenkin aina hätäännyn, kun tulen tähän blogiin, jossa tunnen negatiiviset aallot, en Raunon taholta, vaan... Mutta tässä siis äsken kirjoittamani ja yhdistämäni kommentti korjattuna:

Minä poistin kommenttini itse, oma-aloitteisesti. Kommentti oli hyvä ja asiallinen ja on edelleen luettavissa blogissani, jossa vastasin Raunolle, uskontoa käsittelevän jutun perässä. Siirsin vain kommenttini tähän Raunonkin blogiin, koska huomasin tämän jutun. Toinen poistamani kommentti oli jonkin lyöntivirheen korjauslisäys.

Poistin kommenttini vain siitä syystä, että muut kommentoijat ryhtyivät arvioimaan minua adjektiivein, mikä ei mielestäni ole asiallista asioista keskusteltaessa.

Rauno pyysi minua tämän jälkeen poistamaan omat kommenttinsa minun blogistani syystä josta minulla ei ole aavistustakaan. Tämäkin pyyntö on blogissani luettavissa, joten arvoisa Tapsa P., luit sen hieman väärin. Tervetuloa toistekin, mutta paremmalla ajalla, ei noin hätäisesti!

Rauno Rasanen said...

Mattitaneli

Kiitos taas hienoista ja syvällisistä aforismi- esimerkeistäsi.

Niistä elän - elämme.

Rauno Rasanen said...

Iines

Arvaas, uskonko perustelujasi?

Iines said...

Riippuu sitä, mitä perusteluja tarkoitat.

Tässä yllä olevassa ei ole mitään perusteluja. Vain muutama raaka fakta.

Yleensä ottaen minulla on tunne, ettet usko minua, vaan itseäsi.

Rauno Rasanen said...

Iines kirjoitti:

'Yleensä ottaen minulla on tunne, ettet usko minua, vaan itseäsi.'

*
Miten minä nyt tällaisen erottelun pystyisin enää tekemään ajattelussani, jos/kun olen rakastunut sinuun?

Faktasi/perustelusi tunnustukseeni olkoon tämä kommenttisi:

'Anna mun nyt nauraa. Sähän oot polvillas. Oisit varmaan sulaa vahaa, kun sua rapsuttaisi leuan alta.'

Tapsa P said...

Totta Iines - luin hätäisesti, possessiivisuffiksit meni nurinkurin, mutta kai tarkoitus pyhittää hätäilyni?

Sehän oli hyvä ja vilpitön, eikä missään nimessä sinua vastaan suunnattu.

Väärintulkintaani selittää myös se kompleksinen suhde, jonka olen väkisinkin jopa Mummon blogissa havainnut Raunolla olevan sinuun.

Huomaa, etten puhunut sinun suhteestasi Raunoon. Sen en usko olevan millään tavalla kompleksinen.

PS. Kiitos kutsusta.