Radikaaleja, uusia korjauksia, lisäyksiä ja selvennyksiä on tehty klo: 21.50. Niiden jälkeen tekstini johdonmukaisuus parani merkittävästi, väittää kielimafia.
*
Maailman tunnetuin ja ehkä arvostetuin geenibiologian popularisoija sekä ateisti Richard Dawkins ja Oxfordin teologian professori sekä molekyylibiologian tohtoriksi nuorempana väitellyt Alister McGrath keskustelevat tässä hieman yli tunnin kestävässä videokoosteessa antaen mallikkaan ja charmikkaan näytteen siitä, miten kaksi hyvin erilaista maailmankatsomusta voivat kohdata akateemisen dialogin puitteissa asiallisesti argumentoiden ja jopa toisiaan ainakin tieteen tekemisen tasolla arvostaen.
Ennen kritiikkiä minun on sanottava, että Dawkins osoittautui positiiviseksi yllätykseksi joustavassa ja maltillisessa - jopa niin sanotun spirituaalisen skeptisismin hyväksyvässä asenteessaan, minkä ei tietysti itsessään tarvitse merkitä ironisesti sanottuna muuta kuin sitä, että koska maailman tunnetuin fyysikko Albert Einsteinkin oli varsin syvähenkinen ja taiteellinen ihminen, niin täytyyhän nyt Dawkinsinkin ilmeisesti opetella kai soittamaan - jos ei viulua niin ainakin nokkahuilua - osoittaakseen olevansa paitsi henkevä myös spirituaalis-henkinen tiedemies luonnoltaan.
*
No - leikki leikkinä. Eräät Dawkinsin esittämät väittämät teologian ja tieteen suhteesta eivät kuitenkaan saa edes satiirista mieltäni innostumaan - ainakaan positiivisesti.
Olen nimittäin paria Dawkinsin yleisöesitelmää videolta seuranneena ja joitain hänen kirjojaan selailleena - tosin myös pitkälti McGrathin kritiikin kautta - tullut siihen lopputulokseen, että hänen ymmärryksensä teologiasta perustuu hieman yksipuoliseen, ranskalaisen ja englantilaisen Valistuksen sekä Darwinin ajan teologisiin käsityksiin, joissa uskonto ymmärretään deistisesti - oletuksena maailman alkuun saattaneesta muttei sen kulkuun mitenkään muuten puuttuvana, älykkäästä suunnittelijasta (Jumala), mikä usko kuitenkin lopulta Dawkinsin(kin) mukaan palautuu aina fideistiseen oletukseen Jumalasta, jota ei voi todistaa millään tavoin, ja joka siten jää kierkegaardilaisittain aina kaiken järjellisen - evidentiaalisen - saavuttamattomiin.
Usko on siis näin ollen aina jonkinlaista absurdismia - kanta, jota McGrath taas jonkinlaisena kriittisen realismin evidentialistina ei ymmärtääkseni kannata - vaikkei hän sitä kyllä loppuun asti voi loogisesti välttääkään (Dawkins on näin ollen lopulta oikeassa tässä kritiikissään - mutta ei sen perusteluissa).
Tällaisessa (Dawkinsin) päättelyssä itsessään ei oikeastaan ole mitään muuta vikaa kuin, että se olettaa uskonnon sekoittavan karkealla - epärationaalisella ja epätieteellisellä tavalla - uskon välineellisen arvon ja sen totuusarvon.
Ja juuri tässä kohdassa Dawkins tekee oletuksen, joka osoittaa, ettei hänellä ole ymmärrystä siitä, mikä on uskon merkitys ihmisen olemisen kokemuksen, siis eksistentiaalisen tilanteen kannalta. Ikäänkuin kaikki uskovaiset olisivat ala-asteikäisiä, puolittain tietämättömässä taikauskossa eläviä pikkulapsia, jotka eivät vielä ole oppineet tarpeeksi biologian ja fysiikan tosiasioita kyetäkseen eliminoimaan mielestään harhaluulon, että uskonto voisi edustaa tieteen kanssa yhdenvertaista totuusdiskurssia.
Dawkins tekee tässä virhepäätelmän, johon ylipäätään suurin osa ateistisista 'luupää-empiristeistä' lankeaa.
Uskossa on nimittäin aina kyse pikemminkin ihmisen henkilökohtaiseen olemassaoloon liittyvistä analysoimattomista, enemmän tai vähemmän välittömistä, sisäisistä merkitys- ja mielekkyyskokemuksista kuin operationalisoitavissa olevista totuusväittämistä, jotka sitten muka verifioivat tai falsifioivat kyseisten kokemuksen arvon.
Dawkinsin ajattelussa ihmisen emootioitten merkitystä maailmakokemuksessa ei kuitenkaan noteerata muuten kuin utilitaristisen kalkyloinnin kautta. Tieto ja usko voi olla vain joko totta tai epätotta, ja jos tästä jaosta syntyy evidentiaalista kiistaa, niin todennäköisyys, tilastot ja hyötypreferenssit osoittavat, mihin kannattaa tieteen nimissä uskoa.
Jos uskonnollista kokemusta tai uskonnollisuuteen taipuvaa mieltä ylipäätään yritetään sovittaa tällaiseen sapluunaan, tuloksena on niin torso käsitys ihmisen psyykkisistä merkityskokemuksista, emotionaalis-esteettisistä taipumuksista ja eksistentiaalisesta kaipuusta käyttääkseni runollisempaa ilmaisua, etten henkilökohtaisesti tunnista enää tuollaista olentoa ihmiseksi vaan robotiksi, joka on manipuloitu toimimaan jonkin ennalta ohjelmoidun 'softwaren' mukaisesti - ikäänkuin hän olisi valmiiksi ketjutettua toimintakoodistoa toistava 'orja'.
Dawkinsin ihminen ei siis ole ihminen vaan funktionaalinen kone - evoluution omassa teleologisesti sokeassa nerokkuudessaan kehittämä kone, jolla ei ole mitään muuta tehtävää ja tarkoitusta kuin pakonomaisesti toistaa oma perimänsä.
Ei siis mikään ihme, että tuollaiseen maailmankatsomukseen uskontokaan ei mahdu kuin välineeksi tukemaan geneettisen kopioinnin deistis-determinististä 'Jumalaa', jolle ihmisen kaikki eettiset ja jopa esteettiset - ylipäätään kaikki arvoihin ja hyveisiin liittyvät pohdiskelut - heideggerilaisesta eksistenssin analyysista nyt puhumattakaan - ovat yhdentekevää höpinää verrattuna siihen suureen evoluution kiertokulkuun, jonka 'kohina' sumentaa ja yhdenmukaistaa ymmärryksemme yhdeksi ja samaksi Luonnon ja universumin 'ei-miksikään', joka/mikä on empiristille lopulta todellisuuden non plus ultra - viimeinen raja.
Mutta mitä muuta tällaisen ajattelutavan voisi sanoa ilmentävän kuin epämääräistä luontomystiikkaa, joka on kuulunut ihmisen kulttuurievoluution erottamattomaksi osaksi niin kauan kuin tunnettua historiaa pystytään taaksepäin rekonstruoimaan.
Toki joudumme tekemään elämässämme monenlaisia eettisiä valintoja, haluaisimme ja etsimmekin mieluusti esteettistä nautintoa sekä kaipaamme jopa silloin tällöin uskonnollistyyppistä hiljentymistä.
Kuitenkin Dawkinsin tapaisille Geeni-Paaveille kaikki tuo kulttuurinen ja merkityskokemuksellinen sekä emotionaalis-elämyksellinen - olkoonkin, että myös hän haluaisi olla 'spirituaalinen' - on kuten edellä kirjoitin yhdentekevää höpinää.
Dawkinsin ajattelutapa muistuttaa augustinolais-kalvinistista predestinaatio-oppia: kaikki on ennalta määrättyä - mitään ei voi tapahtua ilman syytä (teologisesti: Jumalan sitä tietämättä etukäteen).
Kaikki kulttuurinen ja luovaksi toiminnaksi kutsuttu palvelee Dawkinsilla lopulta vain lisääntymistä.
###
Jos minulta kysytään - absurdina ja emootioiden perimmäistä merkitystä ihmisen psyykelle korostavana voluntaristina kun itseäni pidän, niin olen valmis heittämään tuollaisen käsityksen paitsi tieteestä myös Jumalasta sinne minne se epäilemättä kuuluukin: Jerusalemin uhraus- ja kaatopaikalle: Gehennaan!
Edellinen vaatimukseni sisältää tietysti ristiriidan siinä mielessä, että Gehenna toimi monesti lakia rikkoneitten rikollisten viimeisenä joukkohautana. Minä tulkitsen ehkä jopa skandaalinomaisesti siten, että itse deterministinen Laki tulee tappaa ja viedä kaatopaikalle mätänemään!
(En kritisoi tässä Kantia, koska Kantin filosofiassa Laki ja Vapaus (joiden suhteen ilmaisee Syyllisyys, koska ihminen ei voi olla täydellinen) ovat olemassa vain toinen toisensa mahdollistavina edellytyksinä vaan Lakia, jolle ei ole vaihtoehtoa, Lakia, joka on aina deterministinen - kutsuttiinpa sitä sitten jumalallisen Tahdon tai tieteellisen Välttämättömyyden nimellä. Kantin moraalifilosofia ja antropologia ymmärtää ihmistä selkeämmin kuin tiede ja Raamattu!).
En ole syntynyt tänne palvomaan Lakia - en ainakaan luonnontieteellistä ja/tai jumalallista Lakia. Ja jos niin olisikin kaikesta huolimatta sattunut käymään - jos todella olenkin vain marionetti vailla omaa tahtoa, tunnetta ja protestia - olen syntynyt turhaan, täysin turhaan, eikä olemassaolollani ole silloin mitään itseisarvoista merkitystä.
Siinä tilanteessa itsemurhan vaihtoehto käy mielessäni lähempänä kuin koskaan, sillä mitäpä merkitystä on ajattelevalla ruoholla - tuolla Pascalin ihmisellä - todellisuudessa, joka tappaa ihmisen sielun pelkällä hiljaisuudellaan - vaikenemisellaan ja mykkyydellään, jonka voima musertaa sinut henkisesti rusinaksi - ellet sitten satu olemaan 1) dawkinslainen: luontaisesti naivin optimistinen ja iloinen, tietämättömiä valistava hedonistinen fossiilitutkija tai 2) McGrathin tapaan Jumalasta tieteellisesti argumentoiva kriittinen realisti, jolle armo kuuluu samaan kategoriaan kuin, mikä tahansa kokeellisen psykologian tutkittavissa ja verifioitavissa olevan tunnetaipumus, jota kirkko sitten julistaa yhtä aikaa sekä tieteen että Ilmoituksen totuutena!?
Minä hyppään pois sellaisesta maailmasta - Jumalan ja Kierkegaardin perään. Hyvästi pellet! Te evidentialismin kanssa spekuloivat tiedemiehet ja teologit. Sokrates nauraa teille.
Jos Ivan Karamazov palautti pääsylippunsa Jumalalle siksi, ettei tämä välittänyt viattoman lapsen kärsimyksestä ja kuolemasta, minä palautan pääsylippuni Elämälle, jolla ei ole minulle mitään muuta annettavaa kuin viisastelevia ja omaan diskurssiinsa ideologisoituneita akateemikoita, poliittisia ja taloudellisia huijareita sekä pelkkää viihteen manipuloimaa ja manipuloitavissa olevaa massaa, joka on jostain syystä saanut oikeuden äänestää - ikäänkuin sen äänillä olisi todellisen vallan kannalta muuta kuin kosmeettista merkitystä.
Sitäpaitsi Sartre oli tismalleen oikeassa kuvatessaan Inhossa Roquentinia tämän ottaessa maasta käteensä multaa ja lehtiä. Aivan oikein: olemassaolo kuvotti Roquentinia oksennukseen asti. Hän ei voinut kestää sen löyhkää. Siinä oli yhtäaikaisesti jotain liíkaa ja liian vähän, ja se oli jo puolittain mädäntynyttä - jotain samankaltaista, mitä hän itse tulisi olemaan muutaman hetken päästä.
###
Mutta ennen kuin menen tuon dramaattisen lopetukseni jälkeen hirteen, kehotan lukijaa kuitenkin kuuntelemaan ja katselemaan näitten kahden maailmankuulun huipputiedemiehen keskustelun.
Minulle sen teemat, miesten toisilleen esittämät kysymykset ja vastaukset ovat melko tuttuja - jopa miltei jo stereotyyppisiä, mutta oleellisinta ja opettavaisinta tämän videon tarkkaavaisessa kuuntelemisessa ja havainnoinnissa lienee, että tajuaa, mikä näitä herroja lopulta erottaa ja yhdistää.
Jospa ihan vain tyylillisen purevuuden nimissä ilmaisen ajatukseni jälleen hieman ironisesti.
Vaikka ymmärrän paremmin myös tämän keskustelun jälkeen, mikä Dawkinsia ja McGrathia ajatuksellisesti, maailmankatsomuksellisesti ja argumentatiivisesti yhdistäen erottaa and vice versa, niin silti - tai ilmeisesti juuri sen takia - minulle jäi lopuksi sellainen vaikutelma, ettei kumpikaan lopulta uskaltanut nostaa sitä varsinaista kissaa - eli kaikkein vaikeinta ja olennaisinta kiistaa: uskon olemuksen syvintä problematiikkaa - avoimesti pöydälle, vaan debatti käytiin puhtaasti ja perikuivasti pelkän akateemisen asiallisuuden ja miltei konsensuksen hengessä - jopa siinä määrin, että veikkaisinpa molempien Jumalalla - sekä Dawkinsin Sattumalla että McGrathin evankeelisella Armolla olleen syytä hymyyn videoinnin loputtua (ks. PS.)
Näin asiallisesti pystyvät puhumaan vain läpeensä akateemiset ihmiset. Varsinkin jos he kaiken lisäksi ovat englantilaisia...
*
http://video.google.com/videoplay?docid=6474278760369344626
Richard Dawkins and Alister McGrath
*
PS.
1) Dawkinsilta vain puuttuu tässä asiassa yksinkertaisesti ja kertakaikkisesti fenomenologis-hermeneuttis-eksistentiaalinen ymmärrys, jota tarvitaan uskon ymmärtämisen kontekstiksi.
2) McGrath sen sijaan on sovittamattomassa ristiriidassa ja sekaannuksessa barthilaisen teologiansa, kriittisen realisminsa, evankeelisen uskonideologiansa ja tieteellisen teologiansa kanssa. Hän yrittää sovittaa liian monta ristiriitaista elementtiä toisiinsa, eikä auta, vaikka hän silloin intuitiivisesti ja traditiotietoisesti palaa sinne, mistä kaikki alkoi. Uusortodoksinen perinne ei pelasta McGrathia hänen teologis-tieteellisen kombinaatioprojektinsa mahdottomuudelta!
26 comments:
Nainen vastaan mies. Ei ole parempaa loppua: jakaantuu aina kahteen: henkeen ja materiaan. Jompaan kumpaan vetäytyy: elämästä puhuvat vetäytyvät kiveksi ja kuolemasta puhuvat vetäytyvät ilmaksi.
Elämä on molempia. Ihminen on 80% vettä ja vesi on mitä? Kyllä H2O eli kaasua. Ihminen on kaasua. Miksi kaasu toimii? Se toimii kahden puristuksessa; tensiossa. Mikä saa tension muuttumaan: paine. Ylä- tai alipaine. Mikä saa olemaan. Rauhoittumaan, näkemään, laskemaan, rakastamaan, odottamaan muita, antamaan ilolla, luomaan kaikenlaista ja silti ei suutu. Se on balanssi. Platon puhui balanssista. Se on tasapaino, equilibrium: langalla seisominen vakaasti. Kuka pitää vakaasti - Jumala. Miksi Jumala, miksi ei geenit. Siksi, että geenit ovat sisällä ja Jumala kuten Arkimedeksen laissa kaukana - attachment on riittävän kaukana. Se on relativismin ja balanssin ainoa oikea tie. Kiinnitys on kaukana, ei lähellä kuten äidin käsi.
Nappaa kiinni RR. Kerro Hänelle, että silti geenit kaipaavat toista; mieluiten sellaista, jonka poliittinen näkökulma on täysin toisenlainen koska se aiheuttaa eniten jännitystä; tensiota, rakkautta, innostusta, kaipuuta ja lopuksi: raukeaa olemista.
Hetken ainakin.
ei minulläkaan ole ymmärrystä siitä, mikä on uskon merkitys ihmisen olemisen kokemuksen, siis eksistentiaalisen tilanteen kannalta ellei nyt joku tuollainen VARMUUS, mutta mita merkitysta sillakaan sitten on
varmastikaan merkitys ei ole kertoa toisille.
Uskossa on kyse ihmisen henkilökohtaiseen olemassaolon analysoimattomista, välittömistä, merkitys- ja mielekkyyskokemuksista..ANALYSOIMA
TON? nn
Dawkinsin ajattelussa ihmisen emootioitten merkitystä maailmakokemuksessa noteerataan utilitaristisen kalkyloinnin kautta.
Kerro rauno siitä torsosta? Älä vielä hyppää! hyveitä on pohdiskeltava (ajankuluksi? Mitä SInulla on luontomystiikkaa kohtaan?
Rauha donkinsin sielulle. ja kaikille donkeylle.
minulla on oikeus äänestää taivaallisissa valeissa ee vaaleissa.
Märkä metsä tuoksuu hyvälle.
paperilla ajatuksilla on merkitysta, nimimerkki
Hyvää ajattelua, hyvää tekstiä.
Olet tietenkin jo lukenut Takkiraudan (13.12.) kirjoituksen biologisen ihmiskuvan eettisistä ongelmista. (Ellen paremmin tietäisi, voisin jopa kuvitella, että se pelkästään on tämänkertaisen ajatuksesi taustalla ;-)
Oikeasti, olen pitkään jo ihmetellyt, miksei juttujasi ainakaan kommentointien osalta näytä kovin moni tai ainakaan samantasoisesti (tämä ilman arvoarvostelmia) ajatteleva lukevan.
I love your anger; anglosaksit olisivat sinun tarpeessa. Olet hyvä dear R. Mutta väärä mies: ääni ei ole kellossa oikea. Missä HÄn. HÄN. Ei ole syytä heittää irti elämästä: tämä on silti hyväksi vaikka maistuu pahalta. Pellenä tiedän; sattui niin monta kertaa zzaaatanasti ja sain vain kärsivällisesti olla ja pysyä hiljaa. Nauroivat silti. Jumalauta että sattui: ymmärrän Auvista aivan hirvittävän hyvin vaikka en hyväksy ylilyöntejä enkä ainakaan väkivaltaa. Mutta ymmärrän tunteen.
Pysy siis paikalla RR. Älä tee moista mistä olet vain pettynyt myöhemmin. Take it easy: olen täällä. Mami knows.
Me kuulumme tänne. Kaikki.
inä olen oikein iloinen ettei tänne rynni viisasta porukkaa
anonymous
Tämä teksti ei ole vastaus takkiraudalle eikä edes tietoinen kommentti hänen kyseisen päreensä teemoista, vaikka sen kyllä nopeasti luin läpi eilen.
*
Toiseen pohdintaasi vastaan: kirjoitan liian monenlaisista teemoista, liian rönsyilevästi, liian provosoivasti ja liian emotionaalisesti. Joskin myös liian 'esoteerisesti' eli omalla tavallani asennoituen.
En ole filosofi tai ylipäätään mikään spesialisti. Olen diletantti ja jätän mieluusti asiantuntijat keskustelemaan keskenään kirjaviisauksistaan.
Mitä minä niistä? Kirjaviisaudet löytää kirjoista, mutta omaa profiiliaan ei milloikaan.
Ja tämä on ehkä se suurin hämmennyksen aihe 'professionaalisille fiksuille' minun tekstieni suhteen.
Miten suhtautua tyyppiin, joka luo blogissaan koko ajan pikemminkin omaa itseään kuin yrittää todistaa kenellekään yhtään mitään.
*
Muun muassa tämän vuoksi kommenttilaatikkooni änkeää kaiken maailman sekopäitä, koska he kokevat, ettei täällä ole pakko päteä tiedoillaan ja eksaktilla ilmaisumuodolla.
No - ei ole pakko, joskin erittäin toivottavaa se kyllä olisi.
RR, kirjoitit ylle, etenkin noiden kahden tähden väliin, ylevän ja tärkeän puheenvuoron.
Selvä sanoma, joka puhuttelee allekirjoittanutta bloggaajana, mutta luulisi, että yleisemminkin... Eikö kyseessä ole kaikessa täsmällisyydessään klassinen jos kohta muutoin moderni ja mahdollisesti massayhteiskunnan puristuksissa hiljalleen kyynistynyt vapaan esseistin tai runoilijan credo?
Kun kirjoittaja kirjoittaa itseään ja pitkälti itselleen, hän ei voi luottaa siihen, että jokainen vastaantulija on hengenheimolainen, mutta luulisi, ettei nettiavusteinen nykytilanne ole aivan niin paha kuin mitä niukkuudesta ammentanut kirjallinen traditiomme antaisi luvan olettaa.
"
No - ei ole pakko, joskin erittäin toivottavaa se kyllä olisi."
Kysymys voisi olla mitä kukin odottaa? Onko siis kyse akateemisesta väittelystä (ja silloinkin voisi kysyä mitä siitä saa irti muutakuin eipäs/juupas - tykkään/en tykkää jne)
eli minulle ei avaudu tämän tyyppinen ns. keskustelu ollenkaan eikä mitenkään.
Ellei loogisia asioita voi kukaan kuulla ja kuunnella ja kohdata vaan on vuosi toisensa jälkeen yritettävä jotain jossa ei ole ollut alkuunkaan mitään mieltä (ja olen sanonut tuhat kertaa mistä on ollut minun tapauksessa kyse) niin
sittenhän pelleillään vuosi toisensa jälkeen. So what: minun elämäni meni jo viimeiset kymmenen vuotta sitten kun yritin (typerästi yritin, uskoin siis vielä silloin) mm Henrik Laxilta apua. Eihän ne mitään muuta tee kuin leiki ymmärtävänsä ja sitten itse asiassa pahentavat samaa lässyttämällä ympäriinsä ja lopulta ei ole enää kaupunkiakaan missä eivät olisi päässyt saastuttamaan toisen mainetta. Kun pitää olla niin "varovainen" ja "tarkistava" niin tarkistaa sitten toisen elämän pellolle koska kukaan muukaan ei sen jälkeen halua olla tekemisessä:
varmuuden vuoksi.
Varmuuden vuoksi. Oletko ikinä kuullut sellaisesta ajattelusta: voin vakuuttaa, että se on asia joka toimii ennen järkeä: ennen kognitiota ihmiset toimivat juuri näin typerästi ja siitä on vaikka kuinka paljon tutkimuksia (mm Pariisin yliop.). Mutta kunhan pilavat toisen elämän (ensin ajattelin, että pilaavat JONKUN mahdollisuuden mutta lopulta pilasivat kaiken). Ihmisarvoni meni.
Eikä paljon muuta ole minun kannalta enää ns. debatoitavaa: tekisi mieli tehdä Auviset mutta sehän on kielletty. Eletään siksi paskaa elämää ilman vaihtoehtoja koska ääliöt veivät ne. Nyt on liian myöhään enkä enää viitsikään; varastavat ja käyttäytyvät sen mukaan mitä minä tiesin; nämä viisastelijat ja umpi-idiootit eivät ennenkuin ovat uhranneet minun elämäni siihen. Onpa kivoja ns. huippupolitikkoja: en usko enää mihinkään, enkä keneenkään.
So sorry.
Kiitos linkistä. Kiinnostavin kohta videolla oli keskustelu itsemurhapommittajista.
Dawkins: Uskonnoilla ja varsinkin lasten kasvatuksella on saatu aikaan itsemurhapommittajia.
McGrath: Ateistienkin joukossa on suuria murhaajia, esim. Stalin. Kyse on ihmisten ja ideologioiden ominaisuudesta, ei sinänsä uskonnoista.
Dawkins: Ateismi oli Stalinille pragmaattinen kanta joka kumpusi uskonnoista kilpailevina ideologioina, ateismi ei ollut mikään integraalinen osa Stalinin maailmankuvaa.
McGrath: Stalin oli marxisti ja leninisti. Ateismi on väistämättä marxismin syvärakenteissa, marxismia ei nykymuodossa voisi olla olematta ilman ateismia.
Ääneenlausumaton ajatus Dawkinsilla tuntuu olevan, että uskonto on vaarallisempi kuin muut ideologiat, koska uskonto voi lopulta palauttaa minkä tahansa perustelun lopulta pyhyyteen: "sitä ei voi todistaa, se täytyy vain uskoa".
Minusta McGrath kuvaa tässä nimenomaisessa kysymyksessä maailmaa tarkemmin, koska ideologian ja uskonnon psykologinen ero ei ole niin selvä kuin Dawkins tuntuisi olettavan.
Sanoisin, että tämä dialoginpätkä on avain Dawkinsin ymmärtämiseen. Luulen, että Dawkinsin ajava voima on kuolemanpelko. 9/11 yms. uskontojen nimissä tehty terrorismi on vaikuttanut Dawkinsin maailmankuvaan erittäin rajusti.
Loogis-matemaattisena tiedemiehenä Dawkins ajattelee, että jos vain kaikki lopettaisivat pohjaamasta maailmankuvaansa viime kädessä pyhyyteen, ongelmat voitaisiin ratkoa dialogilla ja maailmaan tulisi rauha. Sen jälkeen kenenkään (erityisesti Dawkinsin) ei tarvitsisi kuolla turhaan.
Ja juuri tässä kohdassa Dawkins tekee oletuksen, joka osoittaa, ettei hänellä ole ymmärrystä siitä, mikä on uskon merkitys ihmisen olemisen kokemuksen, siis eksistentiaalisen tilanteen kannalta.
Eikö ole todennäköisempää, että Dawkinsin maailmankuva nimeomaan pohjaa Dawkinsin omaan olemisen kokemukseen? Eikö Dawkins ole ihminen? Eikö oikeampi muoto olisi sanoa, ettei Dawkinsilla ole ymmärrystä Rauno Räsäsen olemisen kokemuksesta?
Kyllä Sinä Minulle olet asiantuntija ja vielä henkiläkohtainen asiantuntija. jos olisin täältä jotain epäloogisuuksia löytänyt niin kai olisin älähtänyt
mitä teet filosofialla, joka ei kosketa elämääsi?
Et ole missään nimessä diletantti, vaan ammattilainen!
Sait minut kiinnostumaan filosofiasta, vaikka joitakin teoksia hyllyssäni on liikkunut vuosia lumetta lukematta
Minusta Se on aivan uskomatonta. olin jo sanonut pitkään hyvästit akatemialle. Sinä olet aivan ihana ja ansaitsisit jonkun palkinnon
OOt antanu mullekin profiilin vaikkei se nyt valmis..tuota...ole..mutta olen innostunut!
En tiedä miksi pitäisi todistaa, kylklähän minä sitäkin olen kokeillut.
hoogee kyllä heittää paskaa vähän joka toiselle
Rauno, Pala romantiikkaa? väliin, ja jo asiateksti kumpuaa;)
"Miten suhtautua tyyppiin, joka luo blogissaan koko ajan pikemminkin omaa itseään kuin yrittää todistaa kenellekään yhtään mitään"
Hienoa Rauno!
Ps. Kyllä Raunoa luetaan, mutta ei noin tukevaa tekstiä paljon kommentoida.
"Ääneenlausumaton ajatus Dawkinsilla tuntuu olevan, että uskonto on vaarallisempi kuin muut ideologiat, koska uskonto voi lopulta palauttaa minkä tahansa perustelun lopulta pyhyyteen: "sitä ei voi todistaa, se täytyy vain uskoa"."
Tämähän on suurimmaksi osaksi totta.
Mutta todella vaaralliseksi uskonnon tekee se, että siinä ääriliikkeen edustajat uskovat toteuttavansa jumalansa tahtoa. Jos jumala tahtoo, että pilkkaajat on tapettava, niin hehän tappavat.
Tämä ei paljoa eroa siitä, että mies lyö toista metrossa kirveellä päähän, koska ääni päässä käski niin tekemään.
Tai eroaa se sillä tavalla, todella vaarallisella tavalla, että uskonkiihkoilijat ovat järjissään. Jos niin nyt voi sanoa.
Ongelmana on tietysti se, että kun puhutaan "uskonnosta", puhutaan yhtä aikaa ja sulassa sovussa puhtaasta taikauskosta ja jostakin korkeammasta kokemuksesta.
Toistensa kanssa niillä ei ole mitään muuta tekemistä kuin nimi.
Ymmärtääkseni Rauno kritisoi Dawkinsia juuri tämän eron huomaamattomuudesta?
Kuules nyt maanvaiva nimeltään anonyymi (kuka lietkään ykkösenä tai kakkosena): en ole mikään hoogee.
Olen HG ja se on jotain aivan muuta.
Voin yhtyä tähän kovaan tekstiin heittämällä omaa kovaa (kova pala joka on vain minulta toistaiseksi):
1. Maailman väestö lisääntyy (nyt on jo 923 miljoonaa köyhyydessä eläviä ja YK, poliisit ja kaikki pankit jne eivät ole hyväntekeväisyysinstansseja vaan niiden tavoite on hyvin samansuuntainen: rahastaa entistä helpommin entistä enemmän rahan omistajien lapsia ja lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsenlapsia jne varten. More money, less worries.
2. Koska suvut yllpitävät omaa suvereenisuutta heidän keskuudessa ei suinkaan kasva äly. Äly heikkenee voisi sanoa. Äly ei pääse vaihtumaan ja se teettää nokkeluusongelmia oikein reippaasti: pitää järjestää koko ajan uusia juristeja, uusia koulutuksia, uusia systeemejä, uusia kytköksiä, uusia pitkiä prosesseja ja uusia konnankoukkuja ja kaikenlaisia laskentatapoja jotta show goes on.
3. Tästä syystä voimme nähdä edessämme kun köyhyyden lisääntymisvauhti on kovempi kuin rikkauden monistusvauhti. Mitä tapahtuu silloin kun köyhyys rupeaa olemaan koskettavaa ja sotaa ei tule (sotaa halutaan välttää: ei ole ratkaissut mitään muuta kuin sen, että ostavat lisää tonttia ja lisää valtaaa itselleen nämä super-rikkaat).
4. Näinollen polarisaatio on käynnissä ja vaikka puhutaan globalisaatiosta minä koen, että on kyse polarisaatiosta missä informaatio on jakava linja tai jana.
Informaatio jakaa maailman kahtia: ne, joiden pää on terve mutta köyhä ja niitä on yllinkyllin mutta heillä ei ole koulutusta eikä muuta keinoa kuin rikkaiden juoksutyttöjä/poikia ja sen lisäksi kaikenlaiset konnankoukut joiden kate per item on kova (esim. huumeet). Ja kun väestö kasvaa nopeammin kuin sen menekki (hyi mikä sana) se tarkoittaa, että systeemi itsessään kestää sen, että x% tappaa itsensä muiden maksamilla huumeongelmilla (yksi yö intensiivillä sairaalassa jo siitä, että on tullut likaisten neulojen takia on pari tonnia per vrk).
Nämä maksaa kaikki ja yksityinen sairaala olisi ollut veronmaksajien helvetti. Ei olisi kestänyt hyvinkään monta vuotta ennen kuin olisi ollut kestämätön näin pienelle kansalle. Hyvä että HNS tuli järkiinsä (ja minua inhoavat nyt nämä mafiatyypit, joiden laskutapa ei ole kestävä).
5. Koska tämä on lineäärisessä raha-systeemissä vallitseva tilanne, ei voi muuta kuin odottaa milloin alkaa uhrit näkymään (koulumurhat ovat osa sitä). Kaikki maapallon ihmiset ovat jaoteltu energia/aika -akselilla eli laskettu henkilötyöpäivänä. Enää eivät halua mitään älykköjä, päin vastoin nyt karsitaan liian älykkäät pois. Haluvat itse olla älyn huippu ja vaikka sitä eivät ole niin haluavat olla. Näin ollen runoilijoita kestetään mutta ei loogikkoja.
Genetiikka otetaan avuksi. Puhutaan koulun tarpeista mutta taustalla on sadismin tarve. Haluavat määrätä maapallolla ja runsas määrä ihmisiä ovat banaanivaltion lailla heille informaationpoimijoita. Eivät enää ihmisiä.
Aikajana on monta sukupolvea eikä sen takia näy. Jokaiselle se on alku ja lähtökohta vaikka on jo alkanut aikaisemmin. Kirjoja viedään yliopistolta ja yliopisto riutuu oudolla tavalla: kukaan ei uskalla oikein sanoa mitään sillä sanomisesta saa donkeyn leiman. Ei uskalleta ja Huxleyn maailma on jo tässä.
6. Minä uskalsin puhua ja nyt juoksen idiotismia ja varsinaista pelkoa karkuun. Ei siis minun pelkoani vaan kansan ja kaikenlaisten järjestöjen, joiden silmät ja korvat eivät osaa nähdä mitä minä näen: eivät halua uskoa. On liian raadollista ja silti oikea tilasto kertoisi että olen oikeassa.
7. Miksi ei lueta psykobiologiaa alussa - koulujen alussa? Miksi ei lueta evoluutiokäyriä (kaikenlaisia elinkaari-strategioita) koulussa? Miksi ei saada tietää aivotutkimuksesta sen objektiivista tietoa vaan sitä kannetaan vääränä eteenpäin myrkyttäen yhteiskunnan vaikka joku yksittäinen pankki/firma hyötyy ns. insidetiedoista: samat tiedot heikentävät oikeaa ymmärrystä ihmisyydestä.
7. Eikö mene kaaliin: laske henkilötyöpäivä, sokerin hinta, kemianteollisuuden raadollisuus (ks. peeärmies), silmälumen kompetenssit...jne jne ja yhdistä se siihen pankkikriisiin mikä nyt
oli ja siihen dynastiamaailmaan mistä vanha Aasia tunnetaan. On siis olemassa todella pitkiä ja vääristettyjä prosesseja joiden tarkoitus on vain ylläpitää dynastioiden aristokratia: vaikka sanovat mitä vaan. Vaikka väittävät mm YK:ta ylikansalliseksi (se ei ole objektiivinen kuten ei ole Nobelkaan). Ovat oman sisäpiirin omia juttuja.
Syö tai tule syödyksi: tulevaisuudessa kyse on entistä raadollisemmasta kuvasta jossa köyhät lisääntyvät vain siksi, että se on heidän ainoa keino ylläpitää edes jotain elämää. Hullun lehämän tauti on alkanut suuressa skaalassa: informaatio kiertää ja ihmisyys loppuu.
Tämähän on suurimmaksi osaksi totta.
Loogisesti totta, mutta käytännössä ei ole merkittävää eroa pohjautuuko asia johonkin yliluonnolliseen jumalaan vai johonkin kirjaan tai elossa olevaan auktoriteettihenkilöön. Vaarallisimmat ideologiat ovat pitkälti uskonnonkaltaisia.
Ja jos seuraa mitä tahansa väittelyä netissä joka ei täysin ulkopuolisena kiinnosta pätkääkään, huomaa aika nopeasti kuinka kyvykäs ihmismieli on kehittämään perusteluita mille tahansa kummalliselle uskomukselle.
t. Anonyymi 1
Uskontoja on käytetty verukkeina, eivät siis ole syinä. Uskonto on lyömäase poliittisiin tarkoituksiin.
Ks. uusimmat tutkimukset.
Kiitos tästä tietorikkaasta postauksesta.
1 Minä en ihaile köyhyyttä koska näen sitä täällä ja haluan ihmisten onnistuvan elämässään. mutta onnistuminen ei ehkä ole sitä, mitä me lännessä aina ajattelemme?
2 inä en tiedä onko tällä kertomuksella onnellinen loppu, mutta miksei olisi? Sekin lienee mahdollista
3 On hyvin tärkeää miten sen näet. Pessinä vai illuusiona
4 suostun kuitenkin lukemaan..kun ei ole muutakaan
5 luultavasti pitaa .?erottaa toisistaan rikas ja käyhä maailma ja ihmiset sittten kuuluvat jompaan kumpaa, miten vain haluava...siis jotkut voivat valita
6 pitää siis valita
7 uskontojen roolo on ollut hyvä tavallisille ihmisille. älypäät kyllä tajuavat sen
ohan se ny helvetti selvää että tasta maailmasta tulee hyva, lakkaa marisemasta
Kuka, kelle puhut? Minä ratkaisin jo pulman, nyt pitää enää toimia. Who's gonna lead?
Tuo himia-persoona on vähän ylikierroksilla; laittakaa sille kylmiä kääreitä otsaan.
Sulla on hyvää konjakkia siinä darling mutta miksi ei saa kommentoida sinun upeaa blogiasi hördu dividudiprudipelle ystäväiseni?
tapsa, voihan olla että suomessakin viela tulee uskonnollisia ääriliikkeitä ja kaienlaista , mutta luulisi niihin lain tai yhteiskunnann sitten puuttuvan. siihen, miten jotkut uskovat muissa maissa, meillä tuskin on paljon puututtavaa? patisi hitaasti totuttautua ainakin sarjakuviin.
No mitä haluaisit kommentoida HG?
Meidän omat uskonnolliset ääriliikkemme olemme onneksi saaneet pidettyä aika hyvin kurissa - mitä nyt jumalan pilkasta ovat kuristushuonetuomioita saaneet junailtua viattomille ihmisille - mutta näillä ääriliikkeillä on halu ja kyky ottaa juuri se tila ja valta, joka niille annetaan.
Kyllähän se islamilainen fundamentalismi ajatus- ja käytöspoliiseineen meilläkin vielä nousee, mutta tällä hetkellä suurempi uhka on politisoituva oikeuslaitos.
Viittaan tapaus Halla-ahoon, joka omassa blogissaan siteeraa sattuvasti Isä Aurinkoista: kun syyllinen on selvillä, niin kyllä se rikoskin sieltä löytyy.
Näin tapahtuu yhä tänä päivänä Venäjällä ja seuraan todella kiinnostuneena, tapahtuuko se kohta meilläkin.
Jos tapahtuu, liityn SS:uun.
Minä edustin heille sitä pahaa: näin miten toopet (psykologit etenkin) porasivat minuun katseensa ja olivat vain vakuuttuneita, että jossain on mätää. Miten he tuijottivat ja jos näytin että sen näin, olisin varmasti lisännyt heidän murhanhimoaan. Psykiatrikin jonne menin vain siksi, ettei yhteiskunta tarjonnut muuta paikkaa syrjäytyneelle missä voisi puhua pahat aavistuksensa (selväjärkisenä vaikka nousevalla pelolla) niin kuittasi minun huoleni (jotka koskivat lähinnä perheen ja miehen kanssa kommunikointia; ei omaa vointia), että kyllä tässä nyt sinun hoidossa jne jne eli hän - tämä lekuri - koki siis HOITAVANSA MINUA.
EI VOI SINNEKÄÄN SIIS MENNÄ. SAA LEIMAN HOIDOSTA KUN IHMETTELEE MISSÄ ON IHMISIÄ YLIPÄÄNSÄ.
Post a Comment