Siionin tyttäret

Tämä teksti on kopioitu viimeisimmästä Ortodoksiviestistä 10/2008 (ilman lupaa). Kirjoittaja on munkki Serafim (ks. linkki), jonka tietomäärää ja oppineisuutta voinee hänen suhteellisen nuoresta iästään (38) huolimatta pitää hämmästyttävän laajana.
(Päreen kuva ei liity tekstiin muuten kuin aiheensa puolesta)
*
Kirkko muistelee joulun edellä (14.12) Kristuksen esiäitejä. Vanhan testamentin hengellisyydessä naishahmoilla on tärkeä sija. Pelastushistoriassa naisilla on avainrooli.

Hengellisiä naisia on Raamatussa useita eri tyyppejä. On profeettoja (Hulda, Mirjam), karismaattisia tuomareita (Debora) ja erilaisia pelastajahahmoja (Ester, Judith). Papitarta pelastushistorian naisgalleriaan sen sijaan ei kuulu.

On hivenen yllättävää, että Vanhan testamentin suuret vaimot eivät ole yksinäisiä matriarkkoja, vaan he esiintyvät usein vastapareittain. Saara ja Haagar, Raakel ja Lea, Hanna ja Penina muodostavat kolme samantyyppistä paria, jossa lähtökohta on hedelmällisen ja hedelmättömän vastakkainasettelu. Hedelmättömyyttä pidettiin Lähi-idässä kirouksena. Näissä tapauksissa kuitenkin nimenomaan hedelmätön osoittautuu loppujen lopuksi siunatuksi.

Saarassa, Raakelissa ja Hannassa ilmenee armon teologia. Jumala valitsee vähäarvoisimman. Hän kohottaa köyhän, nöyrän ja halveksitun. Vähäarvoisuus ja sen kasvattama nöyryys mahdollistavat Jumalalle omistautumisen ja pelastushistorian etenemisen. Pelastajaksi nousee se, joka on hedelmätön ja voimaton.

Raamattuun kätkeytyy kuitenkin vielä jotain suurempaa. Vanhan testamentin merkittävin naishahmo jää helposti huomaamatta. Jumalan kansa kokonaisuudessaan kuvataan Raamatussa naisena, Tytär Siionina. Israel on Jumalan mielitietty, joka voi tilanteen mukaan olla neitsyt, morsian, vaimo, rakastettu, äiti.

Kyseessä ei ole marginaalinen symboliikka vaan koko vanhan liiton ydinajatus: Jumala näyttäytyy aviomiehenä, hänen kansansa Israel hänen rakastettunaan. Jumala rakastaa nuorta Israel-neitoa ikuisella rakkaudella. Israel ei kuitenkaan ole aina uskollinen, ja Jumala joutuu rankaisemaan häntä. Tämä tuottaa Jumalalle tuskaa vähintäin yhtä paljon kuin Israelille.

Jumalan kumppani ei siis ole jumalatar, kuten muinaisuskonnoissa yleensä, vaan luotu olento, ihminen, nainen. Heidän suhteensa perustuu Jumalan valintaan.

Tämä kaikki on merkittävää uuden liiton ja erityisesti Jumalanäidin kannalta. Marian valinta on saman tradition jatkumo. Siitä kertoo jo maantieteellinen asetelma. Galilea oli puolipakanallista aluetta. Nasaret oli merkityksetön paikka, jota ajan juutalaisessa kirjallisuudessa ei edes mainita. Kristittyjä alettiin pilkata 'nasaretilaisiksi'. Sittemmin Nasaretista kasvoi pyhiinvaelluskeskus ja merkittävä kaupunki - nimenomaan Marian valinnan seurauksena.

Vanhan liiton todellisuus kiteytyy neitsyt Mariassa, joka on valittu morsian, tytär Siionin edustaja. Hän on konkreettisessa mielessä sitä mitä Raamatun tytär Siion oli yhteisöllisesti. Siksi Vanhan testamentin 'tytär Siionin' on Marian esikuva - eräänlainen Kristuksen kollektiivinen esiäiti.

Tytär Siion ei siis ole satunnainen feminiininen symboli, joka on teennäisesti poimittu Raamatusta Marian esikuvaksi. Vanha liitto kokonaisuutena heijasti suuressa mittakaavassa sitä, mikä kiteytyi Mariassa. Kansallisen tason liitto huipentui Mariassa konkreettisesti ja hengellisesti.

Maria on uusi liitto vanhassa liitossa. Hänessä vanha ja uusi ovat yhtä. Maria on juutalaisuuden täydellinen edustaja, jossa tiivistyi vuosisatoja vanhan liiton naisten historiaa. Samalla Maria on myös Kristinuskon alku. Hänessä kristuksen esiäidit ovat edustettuna niin geneettisessä kuin hengellisessäkin mielessä.

MUNKKI SERAFIM
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=t&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=munkki+serafim+wikipedia
*
http://www.imninalu.net/gallery.html