Kielimafia teki tarkistuksen kalvinismin ja monogamian suhteen rinnastuksesta ja koukkasi tämän kautta myös 20.12.
Vaari, Mikis
Tänks. Olette mun frendejä molemmat. Täytin juuri 17. Mummo on 16 vielä. Me styylataan - eiku styylattiin. Meille tuli vähä riitaa - tai siis mä aloin riitelee - itseni kanssa. Mä olen vähä vaikee. Mut vittu ku toi Mummo ei tiedä, tykkääks se musta vai Niemisen Masasta. Jos se tykkää molemmista niin sitte mä jätän sen ihan sovinnolla. Vitun jakorasian. Mä mitään kirjaston päivälehtiä lue. Mä haluun oman julkaisun.
*
Vaari kirjoitti:
Voi teitä nuoria! (Huokaus)Näin jo elämää nähneenä suosittelen sinulle, nimimerkki Rauno, että luet tässä vaiheessa mahdollisimman paljon mitä erilaisimpia kirjaston lehtiä. Niistä oppii! Kun sitten vanhemmalla iällä lehteilet sitä ikiomaa julkaisuasi, tiedät mitä teet, etkä ala vinkua joka pikkuasiasta.
Ennen noita auvoisia aikoja kannattaa ottaa kaikki, mitä tarjotaan. Kun tuo homo nyt jatkuvasti tarjoaa itseään, miksi et ota piiskaa mukaan, käske sitä kontalleen lattialle ja sitten vaan menoksi. Voi olla, että sitäkin iltaa on kiva muistella sitten vanhainkodin keinutuolissa.
*
RR
Okei mutta miksi kaikki ihmiset eivät ole polygaameja libertiinejä niinkuin Mummo ja vähän kai sinäkin olet, vaikka sen uskottoman muijasi työnsitkin rappukäytävään, kun se yritti takaisin himaan (sä olet siis kaksinaismoralisti?).
Ei voi mitään. Minä olen monogaami ja pidän arvossa uskollisuutta.
Mutta mutta - rakkaat ystävät ja viholliset: tiedän kyllä aivan HELVETIN hyvin, että se monogamia ostetaan yleensä kaksinaismoraalilla. Silti monogamia on parisuhteen perusta.
Tässä asiassa ajaudun kuitenkin jälleen kerran ristiriitaan itseni kanssa. Halveksin syvästi kalvinistista, predestinaatio-oppiin perustuvaa menestyksen teologiaa. Miten ihmeessä maallinen menestys voi taata yhtään mitään ennalta määrätystä tuomiosta? Ja silti tämä reformatorinen ajattelutapa (itse asiassa huijaus) toimii esimerkiksi koko jatkuvan kasvun myytin perustana.
Analogisesti edellisen kanssa - hyväksyessäni monogamian mutta tunnustaessani kuitenkin samalla, ettei se voi toimia ilman huoria (miehiä tai naisia), tulen ajaneeni itseni fataaliin ristiriitaan - en niinkään elämän vaan älyn ja moraalin tasolla ylipäätään.
*
Niinpä. - - Minä en ole tyhmä mies. Mutta mitä hyötyä fiksuudesta minulle lopulta on ollut? Kysyn vain.
Vittu mä vedän krapulaviinaa päähän. Se loppuu kohtapuoleen, joten...hmm...menenkö nukkumaan vai..? Juopon skribentin elämä on yhtä saatanaa, koska juoppo on rakastunut viinaan ja kirjoittamiseen - vasta sitten naisiin - ja/tai miehiin.
Ajattelen näin etenkin seuraavan esimerkin kautta: Eino Leino sanoi kerran, että heillä ei mennyt Onervan kanssa kovin hyvin, koska heiltä puuttui kunnon sänky.
Saarikoski lohkaisi Leino-kirjassaan takaisin: 'Ei se niin ollut. Et sinä rakastanut muuta kuin kirjoittamista - ja viinaa.'
Taisi Saarikoski sanoa tuossa myös jotain omasta itsestään.
Enempää en kerro - ja silti rakastan Satua, Meriä, Iinestä, Mummoa, Chrisiä ja niin edelleen. Puberteettinen pöyhkeiijä kun olen.
Arvostan monogamiaa - sen vuoksi haluan perustaa haaremin. Haha!
Tämä meni siis jälleen pelkäksi chauvinistiseksi valtapolitiikaksi. Joku yrittää aina aina vietellä, hallita ja kontrolloida muita.
Mutta kyllä ottaa 'vanhaan Aatamiin' raskaasti, jos se joku on nainen, jota itse TODELLA haluaa ja rakastaa!
10 comments:
Mutta nuoo RRn naisethan on nimimerkkeja!
Niin?
Minun lapseni haluaisi tehda aina niin kun kuvittelee toivovani..siksi han ei haluaisi kieltaytya uskonnonopetuksesta
σαγαπω mennäänks parrikaadeill
Alan epäillä, että R ja M käyvät keskustelua muillakin palstoilla kuin omillaan, sillä muuten en kykene ymmärtämään R:n tunnetilaa, jota nuori Wertherikin kadehtisi.
Kuvittelen näet, että R on tosissaan!
Lisäksi überifiksuna miehenä Rauno ymmärtää kyllä, että hänen tunteidensa kohde on hänen itse rakentamansa virtuaalimummo.
Tai sitten se on oikea.
Rauno tunnusti:"Ei voi mitään. Minä olen monogaami ja pidän arvossa uskollisuutta."
Ja päästyään hiukan vauhtiin tunnusti lisää: "Enempää en kerro - ja silti rakastan Satua, Meriä, Iinestä, Mummoa, Chrisiä ja niin edelleen."
Siinä meillä oikea molo-monogaami! Ainakin viittä rakastaa ja piirittää yhtä aikaa. Taidat olla pahempi polygaami kuin Mummo ja minä yhteensä. Jos me edes olemme sellaisia, vaikka niin väitit.
Minä ainakin lähden siitä, että jos elän vakituisessa parisuhteessa en koske muihin sormenpäälläkään (no-liioittelua tietysti, mutta kuvaa asennetta). Siis niin, että vaikka tulisi itse Miss Itä-Uusimaa paita hampaissa vinkumaan minulta seksiä, en antaisi. Odotan samaa myös kumppaniltani. Olisi vähän helvatun ikävä saada vaikka sp-tauti vakituiseltaan.
En halua omistaa ketään, eikä kukaan omista minua, eikä ole koskaan omistanut. Ajattelen vain pragmaattisesti tässäkin asiassa: uskollisuus parisuhteessa käy paljon vähemmän hermoille kuin uskottomuus. Jos pitää säpsähtää jokaista puhelimen soittoääntä ja ovikellon kilahdusta, on siinä kohta Diapam tarpeen.
Mutta kun mies on vapaa, silloin emäntää ketoon niin paljon kuin pystyy ja jaksaa. Mutta muiden akkoja ei. Heilukoot oman ukkonsa kanssa.
Rauno kysyi, tuskaisena, pornokuvia netistä veristävin silmin tuijoteltuaan ja saatuaan jotain lahkeelleen:
"Niinpä. - - Minä en ole tyhmä mies. Mutta mitä hyötyä fiksuudesta minulle lopulta on ollut? Kysyn vain."
Jos pysytään tipujahdissa, ei siinä tosiaan paljon fiksuus auta. Ylensä on niin, että mitä fiksumpi mies, sitä enemmän yksin. Olet takuulla lukenut paksun pinon suurmiesten elämäkertoja ja tiedät, mistä nyt puhutaan.
Jos jotain olen ihmissuhdetaidoista elämäni varrella oppinut, se on tämä: ollessasi tipujahdissa älä yritä esittää fiksua, sensijaan kehu piirittämäsi tipun älyä, fiksuutta, lahjakkuutta, kaikkea muuta, paitsi hänen ulkoista olemustaan. Kehuessasi katso silmiin, älä tisseihin.
Yleisesti: kuuntele, älä puhu. Äkkiä huomaat, kuinka sinusta puhutaan kaupungilla "viisaana, hiljaisena ja niin saatanan seksikkäänä kaverina." Tunnen pari kaveria, jotka eivät ole ikinä kuulleetkaan Kantista, mutta heidän saaliskalansa ovat suorittaneet korkeita tutkintoja. Jätkät kuuntelevat hiljaa ja illan päätteeksi heidät raahataan käsivarresta kiskoen Fredrikinkadun varrella oleviin vanhoihin taloihin, viidenteen kerokseen, jossa on neljä huonetta ja isoin peilein varustettu kylpyhuone.
Jos olen ehkä joskus epäillytkin, niin nyt se on varmaa: elämme van Vaarin kanssa samassa kokemuspiirissä.
Se heittosi varista kohtikin osui niin lähelle, että olin ihan horjahtaa roolistani.
Mutta sitä P:tä en ole täysin paikallistanut - niin paljon tapahtui niinä hulluina vuosina. Olisiko P tuplana?
Kirjoitin pitkän kommentin, mutta se katosi jonnekin.
Olen vanhan liiton miehiä, joten emme enää ole samoissa ympyröissä kuin satunnaisesti. Varikselle minut kerran palklattiin, mutta sain samana päivänä paremman tarjouksen. Vanhan liiton etuja!
Mitä tulee Panoxiin, uskon sinun ymmärtävän. Toivon, että joku ultra tarttuu syöttiin ja alkaa mättää. Sitten pidetään hauskaa!
Joulua!
Post a Comment